tiistai 27. kesäkuuta 2017

Marques de Monistrol Selección Especial Rosé Cava Brut



Mikä viini?
Marques de Monistrol Selección Especial Rosé Cava Brut (DO Cava, Espanja; 70 % Monastrell, 30 % Pinot Noir; 10,48 €. Näytepullo Servaalilta.)

Minkä kanssa nautittu?
Saaristolaisleipä ja savukalasalaatti, mansikat

Mitä etiketti lupaa? 
Eleganssia ja tyyliä

Mitä rypäle lupaa?
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa; tuo kuohuviiniin rotevuutta
Monastrell: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä

Viini muualla 
Bodegas Berberana
Servaali

Muuta
Viini voitti hopeaa Vuoden viinit 2017 -kilpailussa sarjassa "Kuohuviinit, hinta alle 13 euroa"

Kommentit 

M: Viinin väri on tummahko oranssiin vivahtava lohenpunainen, ei mikään hailakka pinkki. Sen tuoksussa on ensin mansikkaa, sen jälkeen hieman mansikkaa ja lopuksi vielä mansikkaa, sen lisäksi karpaloa ja muita punaisia marjoja sekä sitrusta. Tuoksu on yllättävän marjaisan makea, sillä siihen verrattuna viinin maku on kuiva, puolukkaisen ja karpaloisen hapokas sekä sitruksinen. Savukalasalaatin ja leivän kanssa skumppa sopi hyvin ja se voisi olla myös hyvä viini kesäpiknikille suolaisten ruokien kanssa, mansikat olisivat kaivanneet seurakseen makeampaa viiniä. Kiva kesäskumppa saa arvosanakseen +.

J: Viini on väriltään lohenpunainen. Makeahkossa tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa, karpaloa ja limeä. Maku ei myötäile tuoksun makeutta vaan on kirpeän hapokas, karpaloinen ja mansikkainen. Jälkimaussa on limeä ja puolukkaa. Savulohileivän kera viini toimi hyvin, mutta ei niinkään mansikan. Viini sopisi myös alkumaljaksi tai kevyiden suolaisten alkupalojen seuraksi. Arvosanaksi annan +.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ruisleipähaaste: lohijuustokakkua ja olutta


Tuopillisen Jouni heitti olutbloggaajille ruisleipähaasteen: paritetaan suomalaisten suosikkiperinneruoka ruisleipä oluen kanssa. Kokeellinen keittiömme päätti tehdä vispipuurokakun hapankorppupohjasta inspiroituneena hyydytetyn lohivoileipäkakun eli lohijuustokakun ja testata sitä kahden eri oluen kanssa.

Koska lohen kanssa sopii tilli, ensimmäiseksi olueksi valikoitui saman tien klassinen "tilliolut" Brooklyn Sorachi Ace (3,99 €). Toista olutta arvoimme ruisoluiden ja raikkaan sitruksisten oluiden väliltä, mutta päädyimme lopulta Alkon uutuuteen, sitruunaruoholla, korianterilla ja appelsiininkuorella maustettuun Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA:an (3,99 €).


Vantaalaistuneen lentävän hollantilaisen, Ronald de Waalin kiertolaispanimon pitkien nimien perinnettä jatkava Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA (5,6 %) on Witbier-IPA-hybridi, Wheat IPA. Se on väriltään sitruksenkeltainen ja samea. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa paljon. Tuoksu on sitruksinen, vehnäinen ja mausteinen. Korianteria on hieman. Maku on sitruksinen, mausteinen ja hedelmäinen. Jälkimaussa on sitruksen lisäksi korianteria ja banaania.

Brooklyn Sorachi Ace on USA:lainen Farmhouse Saison (7,2 %, 34 EBU). Nimensä se on saanut japanilaisen Sorachi Ace -humalan mukaan ja samalta humalalta se saa myös tillisen arominsa. Olut on väriltään vaalean oranssi. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on tilliä, limeä ja appelsiinia. Maku on enimmäkseen tillinen, taustalta löytyy myös appelsiinia, mausteita ja yrttejä.

Molemmat oluet sopivat kakun kanssa hyvin. Flying Dutchmanin raikas sitruksisuus tasapainotti lohen rasvaisuutta ja kakun kanssa oluen sitruksisuus vahvistui enisestään. Sorachi Acen tilli puolestaan täydensi lohen makua. Jos jompikumpi oluista pitäisi valita kakun seuraksi, niin valitsisin makumaailmaltaan vahvemman Sorachi AcenFlying Dutchman sen sijaan menisi ilman ruokaakin kuumana kesäpäivänä.



Lohijuustokakku eli hyydytetty lohivoileipäkakku


Pohja
400 g ruisleipää (meillä 200 g ruislimppua ja 200 g saaristolaisleipää)
100 g voita
3/4 dl vettä

Täyte
400 g lohta (kylmäsavu-, lämminsavu- tai graavi-, meillä kylmäsavulohta)
400 g tuorejuustoa (meillä noin puolet ruohosipulilla maustettua, puolet maustamatonta)
200 g ranskankermaa
0,5 dl tilliä
1 iso tai 2 pientä punasipulia
2-3 kevätsipulin vartta (tai ruohosipulia)
5 liivatelehteä
0,5 dl sitruunamehua
mustapippuria

Koristeeksi
jäävuorisalaattia, herneenversoja, kurkkua, limeä, graavilohisuikaleita, basilikaa

Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla. Hienonna leipä esim. monitoimikoneella tai blenderissä veden kanssa. Sulata voi, sekoita leivän kanssa tasaiseksi massaksi ja painele tiiviisti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen, anna liota ainakin viisi minuuttia. Hienonna tilli, sipulit ja lohi (sattumia voi olla, mutta ei liian isoja - huomaa, että lohi hajoaa vielä hieman sekoittaessa). Sekoita ne ranskankerman ja tuorejuuston kanssa. Kuumenna sitruunamehu, liuota siihen liivatteet ja sekoita seos tasaisesti muun täytteen sekaan. Mausta mustapippurilla. Tarkista maku - suolaa ei todennäköisesti tarvita lisää, sillä lohessa on sitä riittävästi. Kaada vuokaan ja hyydytä jääkaapissa 3-4 tuntia tai mielellään yön yli.

Koristele valmis kakku esim. salaatilla, herneenversoilla, limellä, basilikalla ja kurkku- ja lohiruusukkeilla.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Prinz von Hessen Riesling Kabinett Royal Trocken 2013



Mikä viini?
Prinz von Hessen Riesling Kabinett Royal Trocken 2013 (Rheingau, Saksa; 100 % Riesling; 12,73 € Vinexus v. 2015, nyt 21,70 € Alko tai 17,50 € Viinikellari.com)

Minkä kanssa nautittu?
Uudet perunat ja sipulisilli

Mitä etiketti lupaa?
Kiteyttää kaikki Rieslingin kuninkaalliset piirteet

Mitä rypäle lupaa?
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla
Weingut Prinz von Hessen

Muuta
Viini on laatuluokitukseltaan "Kabinett" eli saksalaisten viinien laatuluokituksen (Qualitätswein mit Prädikat) alimpaan luokkaan kuuluva viini. Kyseinen laatuluokitus perustuu rypäleiden kypsyysasteeseen (käytännössä niiden sokeripitoisuuteen) ja sitä kautta viinien makeuteen. Kabinett Trocken -viinit ovat nimensä mukaisesti kuivia, mutta kypsinä kerättyjen rypäleiden ansiosta tässäkin viinissä on sokeria n. 8-9 g/l. Jos erikseen ei mainita viinin olevan kuiva, Kabinett-viinit ovat puolikuivia.

Kommentit

M: Suomen kuninkaan viinin tuoksu on trooppisen hedelmäinen, siinä on kypsää mangoa ja persikkaa sekä hieman hunajaa, mineraalisuutta ja petroolia. Makeaa hedelmäisyyttä täydentää pirteä, mutta pehmeä sitruksinen hapokkuus. Viinin maku on tuoksun lailla runsas ja hedelmäinen. Täyteläisessä maussa on kypsää omenaa, jopa uuniomenaa, hieman makeita mausteita ja hunajaa. Jäännössokeri pyöristää makua, pieni hapokkuus tuntuu vasta jälkimaussa. Viini on tasapainoinen ja miellyttävä ja se toimii hyvin uusien perunoiden ja sillin kanssa. Hieman jäin kaipaamaan vielä lisää pirteää hapokkuutta, mutta oli tämä mainio viini varsinkin Vinexusin hintaan. Arvosanaksi se saa ++.

J: Tuoksussa on limeä, päärynää, kypsää omenaa ja mineraalisuutta. Tuoksun aromeja toistava maku on makeahko, mutta samalla hieman hapokas. Jälkimaku on sitruunaisen hapokas. Rasvaisen ja suolaisen sillin kanssa viini toimi hyvin eikä kavahtanut salaatissa ollutta tomaattiakaan. Mainio, mutta hieman yksioikoinen Riesling, arvosanaksi annan +.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Taste of Helsinki 2017


Pääsyliput tarjosi Taste of Helsinki

Tämänvuotista Taste of Helsinkiä päästiin viettämään lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Kävimme paikan päällä avajaispäivänä torstaina 15.6. ja lauantaina 17.6. lounasaikaan.

Tuttuun tapaan tapahtumassa maksettiin markoilla, yksi markka vastasi taas yhtä euroa. Kiertävien rahanvaihtajien ansiosta markkapankkiin ei tarvinnut jonottaa, vaan rahan vaihtaminen sujui hyvin. Vaihdettuja markkoja ei vain lunastettu takaisin, vaan jos niitä jäi, ne sai lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. (Muista tapahtumista tutut SeamChip-kortit olisivat olleet irtonaisia pelimerkkejä kätevämpiä, mutta niillä mentiin nyt.)

André Clouet & Friends -samppanjatasting ja samppanjabaari

Tänä vuonna samppanjabaari oli viiniteltan päädyssä, mikä oli oikein mainio ratkaisu, ja ajauduimme sinne jo torstaina. Fiilistelimme André Clouet'n samppanjoita ennakkoon ja Dream Vintage 2006 ja 2009 maistuivat oikein hyvin kauniina kesäiltana.

Viime vuoden tapaan ostimme liput (28 € + paikan päällä kerätty 10 markkaa) André Clouet -samppanjatastingiin. Tasting oli tällä kertaa avonaisessa teltassa ja naapuriteltasta kuuluva musiikki häiritsi hieman alussa, mutta se tai tastingin alkana selkään ripsimisen aloittanut sade eivät siltikään tulleet droppaamaan meidän tunnelmaa.


Lauantain tastingissa tarjottiin ensin kaksi muuta Vindirektin maahantuomaa samppanjaa: rapsakka ja vihreän omenainen Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Extra Brut ja hyvän dokabiliteetin limettinen ja omenainen Billecart-Salmon Réserve Champagne Brut.

André Clouet'n kolme samppanjaa olivat jo tuttuja viime vuodelta: Grande Réserve Blanc de Noirs BrutSilver Brut Nature ja Rosé Brut. Ne piti kulautella kerralla, koska silloin zö myys paljastaa, onko samppanja laadukasta vai ei - väriä ja kuplia on ihan turha tiirailla. Show oli jälleen mainio ja sen jälkeen oli mukava jatkaa päivää, pieni vesisadekaan ei haitannut.

Jussin suosikkeja olivat Silver Brut Nature ja Rosé, Marjut piti eniten Billecart-Salmonista ja Rosésta.

Taste Spirits -paviljonki


Tämän vuoden uutuutena oli Taste Spirits -paviljonki, jossa tuotteitaan esittelivät Ägräs Distillery, Helsinki Distilling Company, Kyrö Distillery ja Lignell & Piispanen. HDCO:n ja Kyrön ginit on aiemmin testattu ja hyviksi havaittu, siispä tällä kertaa tutustuimme Ägräsin giniin, josta tehty mustikalla ja timjamilla maustettu GT (8 mk) oli varsin mainio ja Lignell & Piispasen Gustav-tillivodkaan, joka sopisi rapujuhliin snapsiksi. Ägräsin Crunchy Cricket -drinkkiä ei saanut vielä torstaina, kun poikkesimme paviljongissa, joten heinäsirkat jäivät tällä kertaa... öh... ikävä kyllä... onneksi väliin.

Muista juomista mainittakoon HDCO:n tyrnipontikka grappan ystäville ja Ägräsin akvaviitti.

Tartarien taisto


Tartarien taistoon päätyivät ravintoloiden nimikkoannokset: Bistro O Matin luomunaudanlihatartar vesikrassikreemin ja macadamiapähkinöiden kanssa (10 mk, ylhäällä), Ludun härkätartar, selleri-kurkkusalaattia, briossia ja sinappihollandaisea (10 mk, alhaalla vasemmalla) ja Grönin raakakypsennetty nauta sinapilla maustetun lehtikaalin, lipstikan ja savustetun luuydinrasvan kanssa (10 mk, alhaalla oikealla).

Taiston voitti Bistro O Matin tartar. Yksinkertaisessa ja selkeässä annoksessa kaikki maut olivat kohdallaan ja vesikrassikreemi oli niin hyvää, että lautasen olisi voinut nuolla puhtaaksi (jos se ei olisi ollut pahvia). Myös Ludun tartar oli maukas ja kaikki sen komponentit maistuivat todella mahtaville, mutta kokonaisuus oli loppujen lopuksi hieman ylitsepursuva - kyllä, joskus ruoka voi olla melkein liiankin herkullista. Grönin salaatin alle haudattu liha oli valitettavasti hieman mautonta ja annoksessa salaatti olikin se parempi osa.

Sorbettien sota



Tartarien taiston lisäksi järjestimme myös sorbettien sodan, jossa vastakkain olivat Savoyn lime-basilikaposset, valkosuklaakristalli ja mansikka-sitruunamelissasorbet (5 mk, ylhäällä), Bistro O Matin omenasorbetti paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin kanssa (6 mk, alhaalla vasemmalla) ja Shelterin marinoitu raparperi seljankukkasherbetin ja paahdetun valkosuklaan kanssa (5 mk, alhaalla vasemmalla).

Sorbettien sota päättyi Savoyn selkeään voittoon. Lime, basilika ja sitruunamelissa maistuivat annoksessa selkeästi ja raikkaina ja valkosuklaakristalli oli ihanan rapsakkaa - ja hei, koska muuten pääsee maistamaan Savoyn jälkiruokia vitosella? Bistro O Matin omenasorbetti oli sellaisenaan kesäisen hyvää ja annoskin oli tartarin tapaan pelkistetyn kaunis, mutta liian voimakas kinuski jyräsi sorbetin herkän maun alleen. Shelterin raparperi oli varsin jees, mutta ei jäänyt erityisesti mieleen.

Muu ruoka ja juoma



Savoyn nimikkoannos Vorschmack (7 mk) oli oikein maukasta. Ravintola oli varannut sitä tapahtumaan 150 kg per päivä - tarina ei vain kerro, menikö kaikki, mutta emme yllättyisi, jos niin olisi käynyt. Bistro O Matin grillattu porsas seuranaan parsaa ja farrotto (6 mk) oli hyvää ja täyttävää. Farrotto oli meille täysin uusi tuttavuus. Kyseessä on risotto, joka on tehty farrosta eli joko emmervehnästä (farro medio), speltistä (farro grande) tai yksijyvävehnästä (farro piccolo).

Shelterin 24 tuntia haudutettu luomukaritsankylki (6 mk) ehti lauantaina loppua välillä kesken ja täydennystä joutui odottelemaan, mutta onneksi sitä saatiin lisää. Karitsan seurana oli pikkelöityä keltavahveroa ja savustettua jogurttia. Pastorin Bistek Tataki con Shiitake sisälsi Black Angus -härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä, punaista jalapeñoa ja soijamajoneesia (6 mk). Tämä oli maistamistamme annoksista tulisin ja jalapeño jyräsi harmillisesti muut maut alleen.



Ruokavalintamme olivat näköjään hyvin lihapainotteisia - mutta minkäs teet, kun esimerkiksi mustekala ei maistu ja "pakko saada" -annoksia on niin paljon, että "voisihan tätä kokeilla" -annoksia ei vain enää pysty ja kykene syömään?

Kala-annoksista kiinnostavin oli myös tapahtuman kallein, tallinnalaisen Noan nimikkoannos "Kilohaili & Chips" (rapeaksi savustettua kilohailia, suolakurkkua, karhunlaukkamajoneesia ja ranskalaisia, 12 mk). Ranskalaiset olivat erinomaisia, rapeita päältä ja pehmeitä sisältä, mutta kilohailit olivat kuivia ja maistuivat lähinnä leivitykselle. Lisukkeena ollut salaatti oli hyvää ja sitä oli runsaasti - mutta näin jälkeenpäin mietityttää, että missä oli suolakurkku? Oliko se korvattu tuoreella vai tuliko tuo vain ahmaistua niin nopeasti, että se jäi huomaamatta?

Passion valikoimasta maistoimme makkaraperunat eli lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa (6 mk) ja makeiden sorbettien sodan ulkopuolelle jääneen gazpachosorbetin. Sorbetti oli... mielenkiintoista. Aluksi oli vaikea sanoa, oliko se hyvää vai ei, mutta sille lämpeni vähitellen. Kumpikaan meistä ei ole veriruokien suuri ystävä, mutta palttu sopi makkaraperunoiden seuraksi hyvin.

Viinit ja oluet päätyivät lähinnä komppaamaan ruokaa. Niistä voitaisiin mainita kuvaamatta jäänyt Sighardt Donabaum Grüner Veltliner 2016 (17,98 €), joka toimi kilohailien kanssa hyvin, muuten vain hyvä ja kulauteltava Beck Ink 2015 (16,53 €) ja Loxarel A Pèl, viinikatsauksessa esitellyn oranssin natural-viinin punainen versio. Hewitsonin Le Secateuria ja Miss Harrya muuten kaatoi meille itse Dean Hewitson - viinintekijöiden tapaaminen on aina yhtä hienoa.

Kahvia!


Jossain vaiheessa iltapäivää kahvi alkaa kutsua ja niinpä istahdimme Good Life Coffeen telttaan kahvikupin ääreen. Jussi haki kahvin seuraksi Tuohin ehkä maailman suloisimman miniblinin (ternimaitoblini, pihkakermaa ja hapatettua tattarihunajaa, 5 mk), joka oli niin hyvää - ja ah, niin pieni, kolikon kokoiseksi tiivistettyä herkullisuutta.

Peruskahvien lisäksi saatavilla oli kaksi tastingia. Suodatinkahveista pääsi testaamaan rinnakkain etiopialaista Banko Gutitia ja kolumbialaista Tarqui PB:tä (5 mk). Sen lisäksi tarjolla oli Banko Gutitia kolmella eri tavalla valmistettuna: kylmäuutettuna, tavallisena suodatinkahvina ja espressona (6 mk). Suodatinkahveista suklainen Tarqui PB oli Marjutin mieleen enemmän kuin hedelmäinen ja mangoinen Banko Gutiti, Jussi taas piti kolmesta valmistusvaihtoehdosta eniten espressosta.

Mitä jäi mieleen?


Kehitys kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Olisivatkohan 20 vuotta nuoremmat minämme uskoneet, että aivan Helsingin keskustassa pyörii viinikärry? Mukavaa, että tapahtumassa viinit tulivat ihmisten luo eikä lasin täydennystä tarvinnut aina jonottaa viiniteltassa.

Tapahtuman annokset olivat maistelukokoa ja yksinään edullisia (5-12 mk), mutta niiden koko oli sekä hyvä että huono asia: toisaalta tapahtumassa pystyi maistamaan useita huippuravintoloiden annoksia samalla kertaa - ja toisaalta taas kun lähes kaikkia annoksia teki mieli maistaa, pelimerkkejä sai iskeä pöytään melkoisen runsaasti.



Tänä vuonna Taste of Helsinki järjestettiin viimeisen kerran Kansalaistorilla, joten toivottavasti ensi vuodelle löytyy yhtä keskeinen paikka - ja toivottavasti hinnat pysyvät kohtuullisina, jotta kynnys osallistua tapahtumaan pysyy matalana.

PS. Kissamme Zico kiittää: yöllä näpistetty markkapussi oli maailman paras lelu.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Red Fire Old Vine Zinfandel 2015



Mikä viini?
Red Fire Old Vine Zinfandel 2015 (IGT Puglia, Italia; 100 % Zinfandel; 7,90 € Viking Line / 10,90 € Alko)

Minkä kanssa nautittu?
Hampurilaiset

Mitä etiketti lupaa? 
Täyteläinen, hedelmäinen ja pehmeän mausteinen viini sopii erityisesti grilliruoalle

Mitä rypäle lupaa?
Zinfandel (Primitivo): ryhdikäs ja hedelmäinen, pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen, vaihtelee alueen mukaan; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Muuta
Viini on Enoitalian tuottama

Kommentit 

M: Red Fire Old Vine Zinfandel on lähes läpinäkymättömän tummanpunainen ja muodostaa lasin reunalle rivin kyyneleitä. Viinin tuoksu on hillomaisen makea, karhunvatukkainen, mustaherukkahyytelöinen ja aavistuksen mausteinen. Viinin maku on myöskin makea, suutuntuma on paksu, melkein pureskeltava. Marjaisuuden ja mausteisuuden jälkeen tuntuu hieman pehmeitä tanniineja, jälkimaku on pippurinen. Sellaisenaan se sopisi paremmin talviseen pakkaspäivään, mutta hampurilaisen kanssa viini sopii hyvin nytkin - etiketissään se lupaa olevansa hyvä grilliviini ja pitää myös lupauksensa. Makeudella ja helppoudella kosiskeleva viini on muuten hieman yksioikoinen, mutta Viking Linen hintaan edullinen ja hyvä ehdokas kesägrillausten seuraksi. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään tummanpunainen. Tuoksussa on kuningatarhilloa, karhunvatukkaa, mustaherukkaa, mausteisuutta ja aavistus tummaa suklaata. Makeassa maussa on herukkamarmeladia, mustikkaa ja vähän mausteisuutta. Hapokkuutta on vähän ja tanniineja kohtalaisesti. Jälkimaku on mausteinen ja hieman pippurinen. Ilmaantuminen muutti tuoksua hilloisesta luumuiseksi ja mukaan tuli myös nahkaa. Hampurilaisen kanssa viini sopi hyvin. Pihviviiniksi tästä ei ole, mutta muu grillattu ruoka sopii viinin kanssa varmasti. Oikein mainio perus-Zinfandel. Arvosanaksi annan 0.