24. toukokuuta 2018

Glenmorangie-tasting Bierhaus Münchenissä 15.5.2018

Jussi kävi Bierhaus Münchenissä 15.5. pidetyssä tastingissa, jossa pääsi maistamaan kuutta Glenmorangie-tislaamon viskiä. Tastingin hinta oli 25 €, jolla sai jokaista viskiä 2 cl. Illan isännöivät Timo Koivunen Moët Hennessyltä ja Toni Suonsivu Bierhaus Münchenistä. Kuuden viskin lisäksi olisi päässyt maistamaan Glenmorangie Pride -viskiä (49 € / 1 cl), mutta se jäi tällä kertaa väliin.

Glenmorangie-tislaamo sai alkunsa vuonna 1843, kun William Matheson osti Morangien panimon ja perusti sen tilalle tislaamon. Jonkin ajan kuluttua nimeksi vaihtui Glenmorangie ("rauhallisuuden laakso"). Tislaamossa on käytössä Skotlannin korkeimmat, kahdeksan metriä korkeat tislauspannut.



Ensimmäinen viski oli Glenmorangie Original 10yo (40 %; 49,98 €), josta on blogattu jo aikaisemmin. Originalia kypsytetään 10 vuotta bourbon-tynnyreissä. Viskin tuoksussa oli kuivattua aprikoosia, hunajaa, appelsiinia, kinuskia ja hunajaa. Maku myötäili tuoksun aromeja ja siinä oli myös hieman vaniljaa. Savuisuutta ei viskissä ollut juuri lainkaan.

Toinen viski Glenmorangie Lasanta 12yo (43 %; 67,00 €) kypsyy ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä ja sen jälkeen 2 vuotta oloroso-tynnyrissä.  Viskin makeassa aromimaailmassa oli hunajaa, kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja pähkinää. Tämä oli Jussin suosikki Alkossa myynnissä olevista Glenmorangie-viskeistä.

Seuraava viski oli Glenmorangie Quinta Ruban 12 yo (46 %; 74,00 €), jota kypsytetään ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä ja sen jälkeen 2 vuotta portviini-tynnyrissä. Tämänkin viskin aromeissa oli kuivattuja hedelmiä, mutta myös tummaa suklaata, espressoa ja appelsiininkuorta.



Neljäntenä oli vuorossa Glenmorangie Nectar D'or 12 (46 %; 84,91 €). Kun viski on kypsynyt ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä, se laitetaan vielä 2 vuodeksi Sauternes-tynnyriin. Sauternes on makea valkoviini ja viski olikin imenyt itseensä makeita aromeja - hunajaa, taatelia ja appelsiininkuorta. Jälkimaussa oli häivähdys vaniljaa.

Viides viski Glenmorangie Spìos 2018 on Private Edition -sarjan yhdeksäs erä ja sitä saa vain ravintoloista, esimerkiksi Bierhaus Münchenistä. Viskiä kypsytetään ruisviskitynnyreissä eikä sen tarkkaa ikää kerrota, mutta ikä lienee jotain kahdeksan ja yhdeksän vuoden väliltä. Viskin tuoksussa oli ruista, kirsikkaa ja tervapastillia. Maku oli mausteinen, jopa valkopippurinen. Aluksi viski ei oikein vakuuttanut, mutta pari tippaa vettä toi sekä tuoksuun että makuun toffeeta ja nosti viskin uudelle tasolle.

Viimeinen viski Glenmorangie Sonnalta PX 2009 on Private Edition -sarjan ensimmäinen erä. Oltuaan 10 vuotta bourbon-tynnyrissä viski saa kypsyä vielä 2 vuotta Pedro Ximenezin sherry-tynnyrissä. Makeassa aromimaailmassa oli rusinaa, toffeeta, kuivattuja hedelmiä, luumua ja kanelia. Tämä oli Jussin suosikki maistetuista viskeistä. Harmi vaan, että se oli myös hinnaltaan kallein. Pullosta saa pulittaa vähintään 500 euroa.

22. toukokuuta 2018

Ei ole lahjaviinin etikettiin katsomista

Edellisellä kerralla pizzaviineihin perehtynyt raatimme kokoontui selvittämään, millaisia yrityslahjoina annettavia viinejä illan isännän varastoon oli päässyt kertymään. Luvassa oli yllätyksiä, kun viinit maisteltiin tuttuun tapaan sokkona.



Inkerman Bastardo 2016
(Ukraina; 100 % Bastardo Magarach/Bastardo Magarachskii)
Bastardo Magarach/Magarachskii on Bastardon ja Saperavin risteytys. Siitä tehdään sekä kuivia että makeita viinejä ja sen makua pidetään suklaisena.
Ensimmäisen viinin tuoksu oli metsämarjainen ja ensituntumalta jopa hieman makea. Mustikkaisen marjaisuuden lisäksi tuoksussa oli myös kumia ja savua sekä aavistus tammea. Myös viinin maku oli marjainen ja hieman mehumainen, mutta kuitenkin kuiva ja rapsakan hapokas. Ihan kiva viini ei kuitenkaan vakuuttanut raatia täysin.

Raatimme päätteli yksimielisesti viinin olevan chileläistä, mutta rypäleistä oltiin eri mieltä: Pinot Noir, Carmenere ja Merlot olivat kuitenkin yhtä väärin kuin maakin, sillä viini paljastui ukrainalaiseksi Bastardoksi.

Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2016
(Maipo, Chile; 100 % Cabernet Sauvignon; 11,98 €)

Toisen viinin tuoksussa oli mustaherukkaa, hieman pippuria ja paahteisuutta sekä aavistus vihreää paprikaa. Sen maku oli helppo, lempeän tanniininen ja marjainen, jälkimaku oli mausteinen. Tämäkään mukava perusviini ei kirvoittanut suurta kommenttien tulvaa, mutta oli kuitenkin yhden raatilaisen suosikki.

Arvaukset olivat jälleen melkoisen yksimielisiä: muut arvelivat viiniä espanjalaiseksi Tempranilloksi ja yksi Gato Negroksi - toisin sanoen chileläinen Cabernet Sauvignon bongattiin sujuvasti, vaikka valmistaja menikin väärin.



Tommasi Valpolicella Ripasso 2014
(DOC Valpolicella Ripasso Classico Superiore, Italia; Corvina, Rondinella, Corvinone; 19,98 €)

Kolmannen viinin väri oli rusertavin, joten sitä epäiltiin myös sarjan vanhimmaksi. Viinin tuoksu oli aavistuksen makea ja karpaloinen sekä hieman nahkainen. Sen maku oli hapokas ja napakan tanniininen, kirsikkainen ja aavistuksen mausteinen. Raadista me kaksi pidimme tästä eniten ja saimme mukaan myös kolmannen kannattajan.

Arvaukset jakautuivat kahtia: me arvasimme viiniä italialaiseksi Chiantiksi/Sangioveseksi ja kaksi muuta ranskalaiseksi. Italia osui kohdalleen, mutta Chiantin sijaan viini olikin Ripassoa.

Patardzeuli 2017
(Georgia; Mujuretuli, Saperavi, Alexandrouli)
Mujuretuli: granaattiomena, pehmeät tanniinit
Saperavi: yrttejä (rosmariini, minttu, laakerinlehteä), marjoja ja kuivattuja marjoja (vadelmaa, luumua, mustaherukkaa) sekä lakritsaa, mustapippuria, tupakkaa ja makeita mausteita.
Alexandrouli: granaattiomena - yhdessä Mujuretulin kanssa Alexandroulista tehdään puolimakeaa Khvanchkara-viiniä tai puolikuivia sekoiteviinejä.
Neljäs viini oli... mielenkiintoinen. Sen makea tuoksu sai raadin epäilemään, onko kyseessä ollenkaan rypäleistä tehtyä juomaa vai onko esimerkiksi illan isännän äidin mustaherukkamehu sattunut käymään pullossa. Hilloinen ja makea viini oli... hilloista ja makeaa, mutta kohtalainen hapokkuus ryhdisti makua jonkin verran. Tarkemmin tutkittuna viinin sokerimääräksi paljastui 18-45 g/l. Tämä viini oli illan isännän suosikki.

Viinin alkuperämaa oli Marjutin mielestä helppo paikallistaa Georgiaksi, muut arvelivat esimerkiksi Armeniaa ja Etelä-Pohjanmaata. Rypäleitä ei kukaan edes yrittänyt arvata.




Ruoka sopi viinien kanssa hyvin, suuria eroja viinien kesken ei ollut. "Ei tällä ole nimeä" -alkupalat (uunissa paistetut jauhelihapihvi ja punakaali salaattipedillä) ja rosvopaisti uuniperunan ja lantun kanssa toimivat mainiosti, samoin tummalla rommilla höystetty hedelmäsalaatti. Illan teemabiisikin löytyi lähes itsestään...

19. toukokuuta 2018

Ruppertsberger Hofstück Riesling 2016


Ruppertsberger Hofstück Riesling 2016 
Pfalz, Saksa; 100 % Riesling; 4,49 € Rimi Hyper, Tallinna, joulukuu 2017

Tuottaja Weinkeller Hoheburg eG Ruppertsberger

Etiketin mukaan moderni, hedelmäinen Riesling, kukkainen, mineraalinen ja sitruksinen, raikkaan hapokas

Rypäleen mukaan
Riesling: sitrusta (sitruuna, lime, greippi), omenaa, persikkaa ja aprikoosia, trooppisia hedelmiä, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Ruokana kana-chorizorisotto

Lyhyesti: trooppisen hedelmäinen ja pirteän hapokas perusriesling

Kommentit 

M: Viime jouluna risteilimme Tallinnaan, ja sataman Nautica-ostoskeskuksen Rimi Hyperistä jäi mukaan pullo edullista Rieslingiä, jonka korkkasimme nyt risottoa varten. Viinin tuoksu on kypsän hedelmäinen, persikan, omenan ja sitruksen lisäksi siinä on havaittavissa pientä kukkaisuutta. Maku jatkaa tuoksun linjoilla, pirteä hapokkuus täydentää hyvin trooppista hedelmäisyyttä, hunajaisuutta ja mineraalisuutta. Jälkimaku vaihtelee sitruksisen hapokkuuden ja makeuden välillä. Yleisvaikutelma on makeahko, mutta hapokkuutta on tarpeeksi tasapainottamaan makeutta ja pitämään viinin ryhdikkäänä.

Kana-chorizorisoton kanssa viini sopi hyvin, samoin sellaisenaan. Monikäyttöisen oloista viiniä ei ole hinnalla pilattu ja jos vain olisi jaksanut kantaa, sitä olisi voinut jemmata enemmänkin siltä varalta, että alkaa tehdä mieli Rieslingiä. Arvosanaksi se saa ++.

J: Viini on väriltään kirkas, vaalea sitruuna. Tuoksussa on sitrusta, kypsää omenaa, persikkaa ja mineraalisuutta. Makeahko maku toistaa tuoksun aromeja. Rasvaisen risoton kanssa viini sopi melko hyvin kirpeän sitruksisen jälkimakunsa ansiosta. Viini voisi sopia myös aasialaisille ruoille ja menee sellaisenaankin seurustelujuomana. Ei mitenkään ihmeellinen tai monitasoinen Riesling, enemmänkin perusviini. Hinta-laatusuhde on niin hyvä, että annan arvosanaksi +.

17. toukokuuta 2018

Brew Age Alphatier New England IPA



Mikä olut?
Alphatier (Brew Age)
Oluttyyppi: New England IPA
Valmistusaineet: sisältää kauraa
Alkoholia: 5,6 %
Katkeruus: 40 EBU
Kantavierre: 12,8 °P
Hinta: 4,43 € Alkossa

Mitä etiketti lupaa?
Vaalea, silkkinen olut, joka on sameahko ja tuoksultaan hedelmäinen. Kaura ja hienoinen katkeruus tekevät oluesta pehmeän juotavan.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA muistuttaa perinteistä brittiläistä IPA:a. Ruis tuo IPA:an kirpeitä tai mausteisia aromeja. New England IPA on sameaa, katkeruutta on vähemmän kuin IPA:ssa yleensä ja aromeissa on trooppisia hedelmiä.

Olut muualla
Brew Age

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: New England IPA (NEIPA) on uudehko oluttyyli, jonka virallinen nimi on The Brewers Association Beer Style Guidelinesin mukaan Juicy or Hazy Pale Ale, Juicy or Hazy IPA tai Juicy or Hazy Double IPA vahvuudesta riippuen. Nyt testissä olea Brew Age Alphatier NEIPA on yksi Alkon huhtikuun IPA:n eri tyylit -erikoiseräoluista.

Alphatier on oluttyylin mukaisesti samea, se muistuttaa ulkonäöltään ananas- ja appelsiinimehujen sekoitusta. Oluen makeahkossa tuoksussa on ananasta, mandariinia, trooppista hedelmää ja hieman greippiä. Maku on tuoksuun verrattuna katkera, mutta hedelmäinen - siinä on ananasta, appelsiininkuorta, sitrusta ja greippiä. Jälkimaku on sitruksisen katkera. Mukavan raikas olut, joka sopii hyvin kesäjuomaksi. Arvosana +.

15. toukokuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 8.5.2018: Itä-Euroopan viinit

Ravintola Basen toukokuun viiniklubissa tutustuimme Itä-Euroopan viineihin Antti Uusitalon opastuksella.



Rizling
(Slovenia; 100 % Laski Rizling/Welschriesling; 7,90 €)

Sloveniassa on viljelty ja valmistettu viiniä jo ennen muinaisia roomalaisia eli yli 2 000 vuoden ajan kelttien ja illyrialaisten ajoista alkaen. Tällä hetkellä myös maailman vanhin, 400 vuoden ikäinen yhä rypäleitä tuottava viiniköynnös kasvaa Sloveniassa.
Laski Rizling eli Welschriesling ei nimestään huolimatta ole sukua Rieslingille. Enimmäkseen Itä- ja Keski-Euroopassa viljellystä rypälelajikkeesta tehdään sekä makeita viinejä että kepeitä, hapokkaita, sitruksisia, kukkaisia ja (kivi)hedelmäisiä kuivia valkoviinejä.
Rizling on edullinen valkoviini, joka tuodaan Sloveniasta Suomeen tynnyreissä ja pullotetaan täällä - edullisen hintansa ansiosta se useimmiten loppuu Alkon alahyllyiltä saman tien, viiniklubiinkin sen saaminen oli vaatinut hieman metsästystä.

Viinin raikkaassa ja kevyen hapokkaassa tuoksussa oli limeä, omenaa ja persikkaa sekä hieman kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Tuoksun aromit jatkuivat myös makeahkossa maussa ja jälkimaussa. Vaikka viini onkin puolikuiva (sokeria 10 g/l), sen kevyt, pirteä hapokkuus ryhdisti viiniä ja teki siitä helppoa ja mutkatonta juotavaa. Riittävän kylmänä se olisi mainio kesäkyykkyviini.

Rizling oli seurueessamme kahden suosikki, Marjut varsinkin arvosti HV-viiniä ("hyvä vetää").

Veralda Istarska Malvazija Prestige 2016
(Kroatia; 100 % Malvazija Istarska; 14,74 €)

Viininviljely alkoi Kroatiassa muinaisten kreikkalaisten myötä noin 2 500 vuotta sitten, kun kreikkalaiset perustivat siirtokuntia Dalmatian saarille. Myös alueella pronssi- ja rautakaudella asuneet illyrialaiset olivat jo saattaneet kasvattaa viiniköynnöksiä.
Malvazija Istarska on Kroatian Istrian niemimaalta peräisin oleva Malvasia-perheen jäsen. Se on Kroatian toiseksi viljellyin valkoinen rypälelajike Graševinan - eli Welschrieslingin eli Laski Rizlingin - jälkeen. Tyypillisiä aromeja ovat hunaja, persikka, aprikoosi ja valkoherukka.
Veralda Istarska Malvazija Prestigen tuoksussa oli kypsää hedelmää, omenaa ja jopa kuivattuja hedelmiä. Niiden lisäksi tuoksussa oli havaittavissa tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa, mantelia ja pähkinää sekä jonkinlaista vihanneksisuutta, jota seurueemme luonnehti parsaksi tai tilliksi. Viinin maku oli täyteläinen, paahteinen ja pähkinäinen eikä kovinkaan hapokas, hedelmäisyys taittui greippiseen suuntaan. Suutuntuma oli hieman öljyinen, ja jälkimaussa tuntui aavistus pihkaa ja vaniljaista mausteisuutta. Mitään kepeää kesäjuotavaa tämä viini ei ollut, vaan vaati seurakseen ruokaa. Maa-artisokkakeiton kanssa se toimi hyvin.



Floare de Luna Feteasca Neagra 2015
(Romania; 100 % Fetească neagră; 9,39 €)

Romaniassa viiniä on viljelty 2 700 vuotta ajan - joidenkin historioitsijoiden mukaan jopa ennen kuin viljaa. Nykyisin Romania tuottaa viiniä viidenneksi eniten Euroopassa ja 13. eniten koko maailmassa - määrällisesti hieman enemmän kuin Uusi-Seelanti.
Fetească neagră on alunperin romanialainen, nykyisin pääasiassa Romanian ja Moldovan alueella viljeltävä rypälelajike. Sen aromeissa on mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa ja luumua, suklaata, mausteita, kanelia ja pippuria sekä savua.
Floare de Luna Feteasca Neagran tuoksu oli sulkeutunut eikä siitä saanut aluksi oikeastaan mitään irti. Jonkin ajan kuluttua siitä alkoi erottaa hilloisia punaisia marjoja sekä mausteisuutta ja hitusen minttua. Tuoksussa oli myös maanläheinen ja robustimpi ulottuvuus: kumia, nahkaa ja lyijykynää sekä multaa Draculan haudassa. Melko mehumaisen viinin maku oli hapokas ja sen tanniinit olivat kevyet, mausteisuus ja savu/ruuti jatkuivat myös maussa karpalon ja punaherukan lisäksi. Jälkimaussa tuntui mausteisuutta ja punaisia marjoja.

Floare de Luna Feteasca Neagra oli ujo yllättäjä. Se sopi hyvin vorschmackin kanssa ja oli seurueemme suosikkiviini neljällä äänellä.

Yerevan Areni Karmrahyut 2015 (Yerevan 782 BC Red Dry)
(Armenia; 65 % Areni, 35 % Karmrahyut; 14,72 €)

Armenia on maailman ensimmäisiä viininviljelyalueita: Arenin alueelta on löydetty maailman vanhin, yli 6 100 vuotta vanha viininpuristamo ja yli 6 000 vuotta vanhoja viinirypäleen siemeniä.
Areni-rypäleestä kerrotaan, että se annettiin Nooalle palkkioksi, kun Nooan arkki pysähtyi Ararat-vuorelle tulvan laskeuduttua. Sen jälkeen Nooa istutti Areni-köynnöksiä vuoren laaksoon uuden maailman symboliksi. Rypäleestä tehdyt viinit ovat raikkaita ja niissä on pehmeät tanniinit, aromeissa on hapankirsikkaa ja muita marjoja kuten mustikkaa ja puolukkaa, yrttejä, ruohoa ja pippuria.
Karmrahyut tarjoaa tanniineja, punaisia marjoja, kirsikkaa ja ruusua.
Yerevan Areni Karmrahyutin tuoksu on mieto. Siinä on mustikkaista marjaisuutta ja mausteisuutta sekä nahkaa ja savua, ilmaantumisen myötä myös vaniljaa. Viinin maku on kuiva ja kohtalaisen tanniinen ja toistaa tuoksun aromeja. Jälkimaussa tuntuu mustaherukkaa ja pippuria. Seurueemme ei oikein syttynyt tälle viinille, mutta oikean ruoan kanssa se voisi tehdä paremman vaikutuksen kuin nyt. Maistelulautaselta sen paras kumppani oli maa-artisokkakeitto.

Maistelulautasella maa-artisokkakeittoa ja juustoleipää, vorschmackia ja smetanaa sekä punahomejuustoa


Tbilvino Saperavi 2016
(Georgia; 100 % Saperavi; 12,99 €)

Georgian viininviljely on alkanut vielä aiemmin kuin Armeniassa. Viime vuonna Tbilisin eteläpuolelta löydettiin 8 000 vuotta vanhojen viiniruukkujen palasia, ja paikan uskotaankin olevan Euraasian vanhin paikka, jossa rypäleitä kasvatettiin viiniä varten.
Saperavi-rypäle kuuluu teinturier-rypäleisiin, toisin sanoen tumman kuoren lisäksi myös rypäleen hedelmäliha ja siitä puristettu mehu on punaista. Saperavista tuotetaan sekä kuivia että makeita viinejä, joiden aromeissa on yrttejä (rosmariini, minttu, laakerinlehteä), marjoja ja kuivattuja marjoja (vadelmaa, luumua, mustaherukkaa) sekä lakritsaa, mustapippuria, tupakkaa ja makeita mausteita.
Tbilvino Saperavin tuoksu on kypsän marjainen, mausteinen ja mustikkainen. Viinin maku on kuitenkin kuiva ja mausteinen, marjaisuus kallistuu tummien marjojen ja kypsän herukan suuntaan, Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaussa tuntuu tummia marjoja ja karpaloa.

Täytyy myöntää, että Georgiasta odotti puolimakeaa tai makeaa punaviiniä, joten kuiva Saperavi oli pieni yllätys. Maanläheinen, aavistuksen savuinen ja tiukka viini kaipasi seurakseen ruokaa, ja maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten vorschmack.

Vaikka odotimme jotain muuta, ei Tbilvino Saperavi huono viini kuitenkaan ollut, päinvastoin: se oli Jussin suosikki ja sai seurueeltamme kaikkiaan kaksi ääntä. Lisäksi Tbilvino Saperavi äänestettiin kaikkien viiniklubiin osallistujien kesken illan parhaaksi.

Lopuksi vielä kaksi havaintoa: 1) halvimmat viinit saivat tällä kertaa eniten kehuja ja 2) maistelulautasen punahomejuusto ei tuntunut käyvän oikein minkään viinin seuraksi.