torstai 19. lokakuuta 2017

Ravintola Basen viiniklubi 10.10.2017: tuhdit punaviinit

Ravintola Basen lokakuun viiniklubissa perehdyimme tuhteihin punaviineihin Antti Uusitalon johdolla.


Esporão Reserva 2014
(DOC Alentejo, Portugali; Aragonez/Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Alicante Bouschet, Trincadeira; 20,95 €)

Ilta alkoi Basen viiniklubista entuudestaan tutulla viinillä: Esporão Reserva oli vuosi sitten marraskuussa harvinaisten rypälelajikkeiden illassa Jussin ykkössuosikki - ja tälläkin kertaa se miellytti Jussia eniten.

Viinin tuoksussa oli aluksi mausteita, mustetta ja marjoja, erityisesti herukkaa, karhunvatukkaa ja hilloista mustikkaa, sekä lisäksi paahteisuutta. Ilmaantumisen myötä paahteisuus lisääntyi ja viini muuttui makeammaksi. Sen mehevässä maussa oli mukavasti tanniineja ja hapokkuutta, vaniljaa ja mustaherukkaa. Jälkimaussa oli tummia marjoja, mustikkaa ja karhunvatukkaa sekä kahvia.

Muheva viini sopisi liharuokien pariksi. Maistelulautaselta karitsan entrecote oli paras seuralainen, mutta myös burgundinpata voisi käydä hyvin.

Kanonkop Kadette Pinotage 2015
(WO Stellenbosch, Etelä-Afrikka; 100 % Pinotage; 14,52 €)

Muista illan viineistä poiketen tämän viinin luokitus Alkossa on mehevä ja hilloinen, kun muut olivat illan teeman mukaisesti rotevia ja voimakkaita. Käytännössä eroa ei kuitenkaan huomannut.

Kanonkop Kadette Pinotagen tuoksu oli makeahko, marjainen ja kahvinen, lisäksi siitä erotti hieman paahteisuutta, nahkaa, savua, tervaa ja kumia. Kevyen hedelmäinen maku mukaili tuoksua ja oli myös marjainen, mustaherukkainen, kahvinen ja hieman savuinen. Jälkimaku oli mausteinen.

Maistelulautaselta chorizo sopi parhaiten mukavan hedelmäisen viinin pariksi ja muutenkin sen voisi yhdistää mausteisen ruoan kanssa.

Garzon Tannat Reserva 2015
(Uruguay; 100 % Tannat; 13,98 €)

Tannat-rypäle antoi olettaa tanniinipommia, mutta ei sentään. Uruguayssa tuotetut viinit ovat maan lämpimän ilmaston ansiosta rypäleen kovaa ja tanniinista mainetta kevyempiä ja hedelmäisempiä.

Garzon Tannat Reservan tuoksussa oli makeaa, kypsää marjaa, puolukkaa ja kuningatarhilloa sekä niiden lisäksi mustetta, vaniljaa ja taatelia. Viinin maku oli runsas, makeahko, marjainen, mausteinen, pehmeän tanniininen ja hedelmäinen. Jälkimaussa oli mausteisuutta.

Tämä viini oli Marjutin kakkossuosikki ja illan viineistä seurueemme suosikki. Arvostimme viinin hinta-laatusuhdetta ja tilasimme sitä vielä klubin jälkeen salviarisoton ja ankanrinnan seuraksi. Muutenkin viini voisi sopia liharuokien ja juustojen kera.


Louis M. Martini Cabernet Sauvignon 2014
(Kalifornia, USA; Cabernet Sauvignon, Merlot, Petit Syrah, Cabernet Franc; 19,89 €)

Amerikassa kaikki on isompaa, niin myös viinit. Tämän kosiskelevan Cabernetin tuoksussa oli punaisia marjoja, herukkaa ja tammikypsytyksen tuomaa makeaa vaniljaa. Sama linja toistui maussa: viini oli makeahkoa ja helposti kulauteltavaa, sen pehmeät tanniinit, marjaisuus ja pieni mausteisuus toivat viinille vähän liiankin hyvän dokabiliteetin. Mausteisuus jatkui myös karpaloisessa jälkimaussa.

Viiniä voisi juoda sellaisenaan tai nauttia sitä juustojen, grillatun lihan tai chorizon kanssa.

Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2013
(DOCG Amarone della Valpolicella Classico, Italia; Corvina, Rondinella, Croatina, Oseleta; 39,98 €)

Kun puhutaan tuhdeista punaviineistä, appassimento-menetelmällä kuivatuista rypäleistä tehtyä Amaronea ei tietenkään voi unohtaa.

Zenato Amaronen tuoksu oli makea ja marjainen, jopa rusinainen. Luumun, punaherukan, karpalon ja aronian lisäksi runsaassa tuoksussa oli kuivattua hedelmää, tummaa suklaata ja kahvia. Myös viinin maku oli runsas ja jatkoi tuoksun linjalla: marjoja, mausteita, kuivattua hedelmää. Alkoholia ei huomannut oikeastaan ollenkaan, vaikka sitä oli 16,5 %. Jälkimaussa oli marjoja ja pippuria.

Amarone oli Marjutin ykkössuosikki ja Jussin kakkossuosikki.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Grand Vin Helsinki 2017

Viinitapahtumien ystäville syksy on ollut kiireistä aikaa: Viinimaan kaksipäiväinen Mikä viini! aloitti sesongin 20.-21.9., sen jälkeen olivat yksipäiväiset Old World Wines 27.9. ja Wine Australia 2.10. (jonne emme valitettavasti päässeet ja se harmittaa) ja nyt uutena tapahtumana Grand Champagne Helsingistä tutun Ceesta Oy:n järjestämä, samppanjoiden sijaan puna- ja valkoviineihin keskittyvä Grand Vin Helsinki 6.-7.10.


Kävimme tapahtumassa lauantaina. Saavuimme paikalle noin puoli kolmen aikaan, kun Vanhalla oli vielä runsaasti tilaa. Muut syksyn tapahtumat ovat olleet arki-iltoina ja porukkaa on riittänyt, joten viikonloppuna järjestetyn tapahtuman olisi voinut olettaa houkuttelevan paikalle enemmänkin yleisöä. Paras arvauksemme on, että pääsylipun hinta yhdessä syksyn tapahtumasuman kanssa vaikutti asiaan - muista tapahtumista poiketen Grand Vin Helsingin sisäänpääsy oli maksullinen (lauantai ennakkoon 18 €). Maistelulasi (Lehmann Glass Excellence 39) kuului hintaan.

Maistelulipukkeet (2,50 € / kpl) ladattiin tuttuun tapaan kortille, ja samalla kortilla pystyi maksamaan sekä juomat että ruoat, joista vastasi ravintola Jord.

Näin kävijän näkökulmasta ruuhkattomuus oli mukavaa: tiskeille ei ollut jonoa ja näytteilleasettajien kanssa ehti rupatella hyvin viineistä. Myös päivän Master Classeihin olisi ollut vielä tilaa, ja niistä Secret Spotia olisi voinut harkita, mutta ehdimme maistaa viinejä ja tavata viinintekijän jo ennen sitä.

Tarjolla oli yli 50 tuottajan viinejä eli valikoima näytti monipuoliselta. Osittain viinit olivat jo tuttuja Mikä Viini!:stä ja Old World Winesistä, mutta myös uusia löytöjä mahtui mukaan - ja kieltämättä olo oli hetken aikaa pallohukkainen, kun ei tiennyt, miltä nurkalta oikein aloittaa.

Tässä muutamia poimintoja.


Päivä kannattaa tietenkin aloittaa tuhdeilla supertoscanalaisilla (köh), jotta makuaistista saa heti kalibroitua kaikki herkät nyanssit pois (köhköh).

Panzanolainen Fattoria di Rignana Il Riccio 2012 (IGT Rosso Toscana; 100 % Merlot) eli siiliviini sai pisteitä söpöstä etiketistä. Itse viini ei ollut kovinkaan piikikäs, vaan pehmeän tanniininen ja mausteinen. Aromeista löytyi myös tummaa marjaa ja aavistus vaniljaa.

Le Fonti Fontissimo (IGT Alta Valle della Greve; Cabernet Sauvignon, Merlot; 32,90 € Viinikellari.com) oli tuhti ja tanniininen. Rotevassa ja muhevassa viinissä oli tummaa marjaa, luumua ja kirsikkaa, nahkaa ja kahvia. Marjut tykkäsi - ja itse asiassa ihan osuvasti Viinikellari.comin Punkkukone tarjosi tätä Marjutille sopivaksi viiniksi.

L'Ame de Altolandon Malbec puolestaan oli rakkautta ensisiemaisulla. Kevään Malbec-päivän tastingissa totesimme jo, että mitä korkeammalla rypäleet ovat kasvaneet, sitä tyylikkäämpi viini on, eikä tämäkään yli kilometrin korkeudessa olevan viinitarhan rypäleistä tehty viini ollut poikkeus. Malbecin marjaisuus oli tallella, mutta poissa oli makea hilloisuus, sen tilalla olivat pirteä hapokkuus ja napakka tanniinisuus.


Viime aikojen teemamaaksi on muodostunut Portugali, joten jatkoimme tälläkin kertaa valitsemallamme tiellä kohti portugalilaisia viinejä.

Kuulemma Essi Avellan oli edellisenä päivänä kehunut Vértice Millésime Brutin parhaaksi maistamakseen portugalilaiseksi kuohuviiniksi, joten emme väitä vastaan. Viini oli paahteinen ja hapokas, ei mitään kepeää kesälipiteltävää, vaan roteva ruokapöytään sopiva kypsän hedelmäinen kuohuviini.

Secret Spot 2013 (51,22 €) puolestaan oli tuhti ja herkullinen ruokaviini: tummaa marjaa, karhunvatukkaa, hillottua luumua ja mokkaa. (Täytyy myöntää, että näin jälkeenpäin harmittaa hieman, että emme sittenkään menneet Master Classiin.) Pitäisiköhän tätä hakea pullo varastoon, kun vielä ehtisi?

Crooked Vines 2014 sisältää yli kymmentä eri rypälettä, jotka on kaikki kerätty yli 50 vuotta vanhoista köynnöksistä. Tuoksussa oli kypsiä punaisia ja tummia marjoja, mausteisuutta sekä kirsikkaa. Maku oli puolestaan luumuinen, kypsän marjainen ja pehmeän tanniininen. Viini oli erinomainen jo nyt ja varmasti paranee vielä kypsyessään.


Oregonilaisen Kings Ridge 2014 Rieslingin tuoksussa oli trooppista hedelmää, persikkaa, petroolia ja pähkinää. Maussa oli limeä, päärynää ja petroolia. Tämä viini on saapumassa lähiaikoina Alkon valikoimaan.

Moselilaiselta Dr. H.Thanischilta oli tarjolla kaksi mukavan hapokasta Rieslingiä: Kabinett 2015 ja Kabinett Trocken 2015. Kypsän omenainen ja hieman persikkainen, makeahko Kabinett menisi sellaisenaan, kun taas sitruksinen ja hedelmäinen kuiva Kabinett Trocken kaipaisi ruokaa seurakseen.


Meinklang Graupert 2015:n (26,49 €) makeassa tuoksussa oli vadelmaa ja raparperia. Keskihapokas maku oli karpaloinen ja vadelmainen. Tätä viiniä sanotaan oranssiksi viiniksi, mutta se oli väriltään enemmänkin vaaleanpunainen.

Hieman alle kuukausi sitten lanseeratut Pohjolan Perintö Valpolicella Ripasso Classico Superiore 2015 (16,90 €) ja Pohjolan Perintö Riesling Spätlese 2016 (19,89 €) jatkoivat Suomi 100 -juhliin tarkoitettujen viinien sarjaa. Valpolicella Ripasso oli mausteinen ja kirsikkainen, hennon nahkainen ja pehmeän tanniininen, varsin monikäyttöisen oloinen viini. Sen voisi kuvitella vaikkapa karjalanpaistin seuraksi. Riesling taas oli puolikuiva (sokeria 20 g/l), mutta kuitenkin pirteän hapokas ja miellyttävän persikkainen ja omenainen. Näistä kahdesta Riesling oli Marjutin suosikki.


Perinteisesti jätimme makeat viinit viimeisiksi.

Villa Maria Noble Riesling 2013 (26,90 €) oli perushyvää: sitruksinen hapokkuus kompensoi hyvin sokerimäärää (210 g/l) - ja kyllähän nämä kypsän hedelmäiset, persikkaiset ja hunajaiset herkut aina maistuvat.

Secret Spot Moscatel do Douro 10 anos taas oli aromeiltaan kukkainen, aprikoosinen ja hunajainen. Mieto sitruunaisuus tasapainoitti makua mukavasti. Se oli maultaan moniulotteisempi ja siksi makeista viineistä suosikkimme.

Summa summarum

Kannattiko käydä? Kyllä vain. Syksyn tapahtumat ovat olleet keskenään erilaisia. Aiemmissa on ollut helppo poiketa - mutta vaikka nyt rahaa kului 20 € jo ennen saliin pääsemistä ja vaikka osa viineistä olikin samoja kuin aiemmissa tapahtumissa ja vaikka Viini ja ruoka -messut ovat ihan ovella, Grand Vin Helsingin valikoimassa oli kuitenkin helmiä, jotka jättivät lopputuloksen plussan puolelle. Erityisesti voisimme hehkuttaa portugalilaisia viinejä.

***
PS: Seuraavaksi ovat tulossa Viini ja Ruoka 26.-29.10., Barolo & Friends 7.11. ja Unearthed Wines 18.11.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Old World Wines 2017

Old World Wines -tapahtuma järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla toisen kerran, ja saimme kutsun tapahtumaan blogin kautta. Viime vuonna emme valitettavasti päässeet paikalle, mutta tänä vuonna korjasimme tilanteen. Tässä poimintoja tarjolla olleista viineistä.


Koska kyseessä oli vanhan maailman eli käytännössä Euroopan viineihin keskittyvä tapahtuma, odotettavissa oli tietenkin samppanjaa - ja samppanjasta emme koskaan kieltäydy.

Ensimmäisenä maistettavaksi päätyi Paul Goerg Premier Cru Brut 2007, tyylikäs Blanc de Blancs, jonka paahteisuus ja mineraalisuus sekoittuivat hyvin sitruksiseen hapokkuuteen ja pieneen mausteisuuteen.

Tribault-Schloesserilta maistoimme kaksi samppanjaa: Tribaut Blanc de Chardonnay Brut NV (34,80 €) oli jopa hieman hunajainen, paahteinen, sitruksinen ja omenainen, Tribaut Brut Nature NV (30 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay, 35 % Pinot Meunier; 32,89 €) samankaltainen, mutta nimensä mukaan kuivempi ja sen myötä hapokkaamman tuntuinen. Kolmenkympin hujakoilla pyörivä hintakin tuntui kohtuulliselta.

Gaston Collard Bouzy Grand Cru Champagne Brut (90 % Pinot Noir, 10 % Chardonnay; 48,93 €) tarjosi rapsakkaa omenaa ja sitrusta, hieman mantelia ja mineraalisuutta.

Vve Fourny & Fils Blanc de Blancs Champagne Brut Nature 1er Cru NV (42,59 €) oli oikein miellyttävä tuttavuus: hedelmäisyyttä riitti ananaksesta päärynään ja vihreään omenaan, niiden lisäksi aromeissa oli pähkinää ja paahteisuutta ja tietenkin kuivaa sitruksista hapokkuutta. Tätä suosittelemme jatkossa kuivien samppanjoiden ystäville.

Alkon valikoimissa ei ole kaikkia tarjolla olleita viinejä, joten ravintoloista voi yrittää bongata ruokaviineikseen esimerkiksi seuraavat rotevat ja omenaiset samppanjat: Henri Goutorbe Cuvée Millesime Brut 2007 (75 % Pinot Noir, 25 % Chardonnay) tai Philippe Gamet Brut Sélection Blanc de Noirs NV (60 % Meunier, 40 % Pinot Noir).


Samppanjoiden lisäksi tarjolla oli muitakin kuohuviinejä. Prosecco-rintamalla meitä ilahdutti suuresti kuiva ja ryhdikäs La Gioiosa Cartizze Prosecco di Valdobbiadene. Perus-proseccoja runsaammassa skumpassa oli päärynän sijaan kukkaisuutta, kypsää hedelmää, omenaa ja persikkaa. Loistava kuohuviini.

Cavazza Prosecco (11,98 €) oli raikkaan hapokas prosecco, jonka aromeissa oli limeä ja vihreää omenaa. Kivaa ja kepeää juotavaa.

Myös Cava-puolella oli iloisia yllätyksiä. Castell Sant Antoni Gran Reserva 2010 (40 % Xarello, 25 % Macabeo, 20 % Parellada, 15 % Chardonnay) oli mainio Gran Reserva -cava, jossa paahteisuus, omena, sitrus ja makeat mausteet olivat sopivalla tavalla tasapainossa.

Domaine François Schmitt Crémant d’Alsace Blanc de Noirs NV oli hapokas, omenainen ja paahteinen. Se pärjäisi varmasti vertailussa edullisempiin samppanjoihin.



Guru Branco 2015 (34,98 €) on peräisin 50 vuotta vanhalta palstalta ja se on sekoitus paikallisia rypäleitä Viosinhoa, Rabigatoa, Codega do Larinhoa ja Gouveioa. Viinin aromeissa oli sitrusta, mineraalisuutta, greippiä ja hieman vaniljaa. Mielenkiintoinen, erilainen valkoviini.

Quevedo Ruby Portin (25,73 €) tuoksussa oli kypsää marjaisuutta, vadelmaa, kypsää kirsikkaa ja luumua. Makea maku toisti tuoksun aromeja. Viini sopisi juotavaksi sellaisenaan tai esimerkiksi juustojen kanssa.

Ribeira Sacran alueelta tuleva Regina Viarum Mencia 2016:n (100 % Mencia; 15,89 €) tuoksussa oli kypsiä punaisia marjoja, mustikkaa, paahteisuutta ja mausteisuutta. Keskitanniininen maku myötäili tuoksua, mutta mukana oli myös luumua ja kahvisuutta.

La Magia Brunello di Montalcino 2012:n (55,77 €) tuoksu oli tumman marjainen, nahkainen ja mausteinen. Maussa oli tummaa marjaa, pippurisuutta ja yrttisyyttä. Vaikka tämä viini oli jo nyt hyvää, sitä kannattaisi kypsyttää vielä muutama vuosi.


Steininger-illallisella tutustuimme Steiningerin kuohuviin ja iloksemme Old World Winesissa oli tarjolla saman tuottajan valko- ja punaviinejä.

Steininger Riesling 2016 (13,48 €) tarjosi hapokkuutta, mineraalisuutta, vihreää omenaa ja sitrusta. Oikein hyvä Riesling omassa hintaluokassaan.

Steininger Reserve Steinhaus Riesling 2015 (24,89 €) muistutti aromeiltaan Steininger Riesling 2016:a, mutta oli kehittyneempi. Sekä viinin tuoksussa että maussa oli hedelmäisyyttä, kypsää omenaa ja hieman aprikoosia.

Steininger Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner 2015:n (17,99 €) tuoksussa oli vihreää omenaa, limeä, kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Maku oli hapokas, valkopippurinen ja kevyesti trooppisen hedelmäinen. Tälle viinille ainoa oikea ruokavalinta olisi tietenkin Wiener Schnitzel, mutta se sopisi myös kalaruoille.

Steininger Zweigelt 2015:n (17,49 €) tuoksussa oli kirsikkaa, punaherukkaa ja mustaherukkaa. Keskitäyteläinen maku toisti tuoksun aromeja, lisäksi siinä oli myös mausteisuutta. Tämä viini sopisi riistalle tai porolle.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tähän loppuun vielä 7 000 sanan kooste:


Summa summarum
Hieno tapahtuma, mielenkiintoisia viinejä, liian vähän aikaa. Ensi vuonna (toivottavasti) uudelleen!

torstai 12. lokakuuta 2017

Old World Wines 2017: oluet

Saimme kutsun Old World Wines -tapahtumaan blogin kautta. Vaikka tapahtuman nimessä mainitaan vain viinit, tarjolla oli myös oluita, mikä ilahdutti Jussia.


Ranskalaiselta Brasserie Artisanale du Luberonilta eli lyhyemmin BAL:ilta oli esillä kolme olutta, jotka kaikki ovat Alkon valikoimassa.

Bal Blonde (5,5 %; 5,64 €) on suodattamaton pintahiivaolut, jonka tuoksu oli hedelmäinen, maltainen ja vähän persikkainen. Maussa oli hedelmäisyyden ja maltaan lisäksi myös vähän mausteisuutta. Katkeruutta ei ollut juuri lainkaan.

Bal Ambree (5,5 %; 5,64 €) edustaa pohjoisranskalaista Bière de Garde -pintahiivaoluttyyppiä. Oluttyypin nimi tarkoittaa olutta, joka on tarkoitettu säilytettäväksi tai kellaroitavaksi. Kyseessä on Suomessa harvinaisempi oluttyyppi, jonka edustajia löytyy Alkosta vain neljä erilaista. Meripihkan värisen oluen tuoksussa oli karamellisuutta, marjaisuutta ja ruisleipää. Maku myötäili tuoksun aromeja.

Bal Brune (5,7 %; 5,64 €) on tyyliltään Brown Ale. Sen tuoksussa oli tummaa suklaata, taatelia ja hieman kahvia. Maku oli keskikatkera ja myös siinä oli tummaa suklaata, taatelia ja kahvia. Jälkimaku oli kahvinen.

Näistä kolmesta Bal Ambree oli eniten Jussin makuun, Bal Brune pääsi kolmikosta hopeasijalle.


Tapahtumassa oli esillä myös italialaisen Birrificio L’Olmaian oluita. Niitä ei ole Alkon valikoimassa, mutta ensimmäisenä maistettua Starship-olutta pitäisi esittelijän mukaan olla tarjolla Virgin Oil Co.:ssa, La Famigliassa ja Bravuriassa. (Siitä lähti heti kuuma vinkki Kallion kirjeenvaihtajalle, tuolle bitter-oluiden ystävälle.)

Starship (4,5 %) on englantilaistyylinen Bitter, joka on saanut nimensä Led Zeppelinin kiertuelentokoneen mukaan. Oluen tuoksussa oli karamellia, hedelmäisyyttä ja greippiä. Maku oli keskikatkera ja aavistuksen karamellinen. Jälkimaku oli raikkaan sitruksinen.

Tangerine (4,5 %) on panimon mukaan Blond Ale, jonka valmistuksessa on käytetty amerikkalaisia humalia. Niiden ansiosta oluen aromimaailma muistuttikin hyvin paljon American Pale Alea. Tuoksussa oli APA:n tyylisesti sitrusta, appelsiinia ja greippiä. Maku oli katkera ja greippinen, mukana oli myös vähän appelsiinia ja passiohedelmää. Jälkimaku oli katkera.

Näistä kahdesta Jussi piti ehkä hieman enemmän Starshipistä. Muitakin L'Olmaian oluita oli esillä, mutta niitä ei päässyt maistamaan, koska ainoastaan Starship ja Tangerine oli saatu viilennettyä sopivaan tarjoilulämpötilaan.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Steininger-kuohuviini-illallinen ravintola Lasipalatsissa 26.9.2017


Huomasimme Facebookista, että ravintola Lasipalatsissa oli tarjolla itävaltalaisen Weingut Steiningerin kuohuviinien ympärille rakennettu illallinen (80 €). Sinne siis!

Weingut Steiningerilla on nykyisin lähes 30 vuoden kokemus kuohuviineistä, sillä talo aloitti niiden valmistamisen vuonna 1989. Tyypillisistä Kamptalin alueen lajikkeista tehdyt viinit esitteli Brigitta Steininger.

Alkumalja
Steininger Grüner Veltliner Sekt

Grüner Veltliner on yksi Marjutin lempirypäleistä ja se toimi hyvin myös kuohuviininä. Viinin tuoksussa oli kypsää hedelmää, kuten ananasta ja vihreää omenaa, hunajaa ja mausteita, hieman öljyisessä tuoksussa oli myös kukkaisuutta ja karviaismarjaa. Viinin maku oli maukas ja runsas, hapokkuus taittui greipin ja kirpeän vihreän omenan suuntaan ja lisänä oli mukava mausteisuus. Jälkimaussa tuntuivat lime, pippuri ja mausteisuus.



Härkätartar, muikunmätiä ja paahdettua hapanjuurileipää
Steininger Grüner Veltliner Sekt 2014
(25,90 €)

Samalla Grüner Veltlinerillä jatkettiin alkuruoan pariin: härkätartarin seurana tarjottiin herkullista hapanjuurileipää. Mädin ja tartarin yhdistelmä tuntui aluksi oudolta, mutta mäti toi tartariin mukavaa suolaisuutta ja ratkaisu yllätti iloisesti.

Runsas ja ryhdikäs Grüner Veltliner toimi perushyvän tartarin seurana - jos joskus innostumme tekemään tartaria kotona, pitänee etsiä kaapista sopiva kuohuviini (tai roseesamppanja) sen seuraksi ihan senkin takia, että Jussin mielestä tämä yhdistelmä toimi kaikken parhaiten.



Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja rapukastiketta
Steininger Riesling Heiligenstein Sekt 2012
(48,90 €)

Pääruoan kanssa tarjottu Riesling-kuohuviini oli kepeää ja raikasta. Sen tuoksussa oli tyypillistä petrolia ja sitrusta sekä niiden lisäksi vaaleita kivihedelmiä ja herukanlehteä. Tuoksua myötäilevä maku oli miedohko ja raikas.

Rieslingin pirteä ja limettinen hapokkuus leikkasi hyvin kalan rasvaisuutta - viinin kanssa menisi varmasti myös nieriää rasvaisempi ja suolaisempi ruoka. Alkupaloilta säästynyt Grüner Veltliner ei toiminut kalan kanssa lähellekään yhtä hyvin öljyisen suutuntumansa takia, vaikka sen hapokkuus oli melko samankaltaista.

Kokonaisuus siis toimi. Tyylikkään Steininger Riesling Heiligenstein Sektin ja tartarin tapaan perushyvän nieriän yhdistelmän kruunasi lisukkeena ollut erinomainen kukkakaali. Ainoa haittapuoli on Rieslingin lähes 50 €:n hinta, jos sitä haluaisi kotiuttaa pullollisen Alkosta.



Vadelmasorbettia
Steininger Pinot Noir Sekt 2013
(29,90 €)

Ennen varsinaisia jälkiruokia tarjoiltiin vadelmasorbettia Pinot Noir -kuohuviinin kanssa. (Kyllä, viini oli Pinot Noir eikä itävaltalaisittain Blauburgunder.)

Pinot Noir -kuohuviinistä löytyi heti rypäleelle tyypillisiä punaisia marjoja: sen tuoksussa oli puolukkaa, punaherukkaa ja vadelmaa, samoin maussa. Yhdessä tarjoiltu hapokas ja yllättävän roteva viini sekä mehevän vadelmainen sorbetti täydensivät toisiaan loistavasti, kun sorbetin makea marjaisuus vuorotteli kuohuviinin hapokkuuden kanssa. Tämä oli Marjutin mielestä illan paras yhdistelmä.



Jälkiruokavalikoima
Steininger Cabernet Sauvignon Rosé Sekt

Varsinainen jälkiruoka oli valikoima, johon kuului jogurttipannacottaa, mantelikakkua ja suklaamoussea. Niiden seuraksi oli valittu Cabernet Sauvignon -kuohuviini, joka oli yllättävän kevyt ja raikas. Sen tuoksu oli runsas ja marjainen, päällimmäisinä mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa. Samat karpalon, mansikan ja punaherukan aromit toistuivat kepeässä ja hapokkaassa maussa. Viinistä jäi kesäinen fiilis.

Molempien mielestä jogurttipannacotta toimi kuohuviinin kanssa parhaiten ja huonoiten taas suklaamousse, jonka suklaa oli hieman liian tummaa ja vahvaa viinin seuraksi. Marjutin mielestä suklaamousse ja vadelmat olivat kuitenkin sellaisenaan paras jälkiruoka, Jussi jatkoi pannacottan puolesta liputtamista.

Summa summarum: jälleen kerran saimme todeta, kuinka mahtavasti koko aterian voi nauttia kuohuviinien kanssa.