lauantai 22. huhtikuuta 2017

Conceito Bastardo Red 2015



Mikä viini?
Conceito Bastardo Red 2015 (Douro, Portugali; 100% Bastardo; 29,55 €. Näytepullo Honeyhill Winesilta.)

Minkä kanssa nautittu?
Savubroileri ja paahdettu parsa

Mitä etiketti lupaa? 
Bastardo oli 1700-luvulla tärkeä rypälelajike, mutta sen suosio on sittemmin laskenut. Rypäle kypsyy aikaisin ja tuottaa miedonväristä viiniä.

Mitä rypäle lupaa?
Bastardo: hapokkuutta, mineraalisuutta, punaisia ja tummia marjoja, metsämarjoja

Viini muualla 
Conceito
Honeyhill Wines

Muuta
Alunperin Ranskasta Juran alueelta tuleva Trousseau tunnetaan Espanjassa Maturana Tintana ja Portugalissa Bastardona. Sitä käytetään portviinien valmistukseen. Toisaalta on myös olemassa Bastardo Tinto -niminen rypäle, jota taas ei pidä sekoittaa Trousseau/Bastardoon...

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on punaisia marjoja, puolukkaa ja karpaloa, yrttejä sekä jonkin verran savua. Sen maku on kevyt, hapokas ja marjainen, hieman pippurinen, neilikkainen ja yrttinen; marjaisuus vaihtelee puolukasta ja karpalosta mansikkaan ja kirsikkaan. Viinin tanniinit ovat keveät ja tuntuvat enimmäkseen jälkimaussa. Viinin pienehkö savuisuus komppaa hyvin broilerin savuisuutta, vaikka ei olekaan sille muuten aivan täydellinen pari, mutta yllättävää kyllä, parsan kanssa viini toimii hyvin eikä hätkähdä salaatissa olevia tomaattejakaan. Bastardon voisi ajatella myös Pinot Noirin sijaan poronkäristyksen tai muun riistaruoan kumppaniksi. Kevyt, mutta maukas ja aromikas viini jättää lämpimän tunteen ja saa arvosanakseen +.

J: Viini on läpikuultavaa ja väriltään tummanpunaista. Tuoksussa on karpaloa, vadelmaa, karhunvatukkaa, kypsää mansikkaa ja nahkaa. Maku on kevyt, hapokas, karhunvatukkainen ja karpaloinen. Jälkimaussa on mausteisuutta, jopa pippuria. Tanniineja on kohtalaisesti. Hyvin Pinot Noir -tyylinen viini. Broilerin kanssa viini ei ollut ihan täydellinen valinta, mutta sopi kohtuullisen hyvin sen seuraksi. Viinin hapokkuus tasapainotti mukavasti broilerin rasvaisuutta. Parsan kanssa viini toimi sen sijaan yllättävän hyvin. Riistaruoka voisi sopia tämän viinin kanssa parhaiten. Arvosanaksi viini saa +.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Barón de Ley Varietalis Maturana 2014



Mikä viini?
Barón de Ley Varietalis Maturana 2014 (DOCa Rioja, Espanja; 100 % Maturana; 18,49 €. Näytepullo Norex Selected Brandsilta.)

Minkä kanssa nautittu?
Spanish Rub -maustetut broilerinkoivet (savupaprikaa, chiliä, oreganoa, jeeraa) ja röstiperunat

Mitä etiketti lupaa? 
Punaherukkaa, tummia hedelmiä ja vaniljaa

Mitä rypäle lupaa?
Maturana: yrttejä, paprikaa, mausteita, punaisia marjoja, maanläheisyyttä, balsamisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Barón de Ley
Norex Selected Brands

Muuta
Maturanan (Maturana Tinta) sanotaan olevan Riojan alueen alkuperäisrypäle. Muiden rypälelajikkeiden tapaan se oli kuolla sukupuuttoon 1860-luvulla phylloxera-viinikirvojen tuhottua suurimman osan Euroopan viiniköynnöksistä. Kun Maturanan tilalla alettiin usein viljellä jotain aivan muuta, lajike unohtui, kunnes 2000-luvun alussa löydettiin muutama jäljelle jääneitä köynnöksiä. Lajikkeen elvyttäminen on ollut nopeaa: vuonna 2002 tehtiin jo ensimmäinen lajikeviini ja vuonna 2007 sallittiin Maturanan käyttö DOCa Riojan viineissä.

Toisaalta mm. Jancis Robinsonin mukaan Maturana Tinta on alunperin ranskalainen rypäle Trousseau, joka on levinnyt Juran alueelta muualle. Portugalissa puolestaan se tunnetaan nimellä Bastardo ja se on yksi portviiniin käytettävistä rypäleistä.

Kommentit 

M: Viini on väriltään violettiin taittava syvä tummanpunainen. Sen tuoksussa on aluksi raikasta eukalyptuksista tai mentolista marjaisuutta, sen jälkeen tummaa marjaa, luumua, mausteisuutta, salmiakkia, vaniljaa, nahkaa ja maanläheistä tallia. Viinin maku on täyteläinen ja alun marjainen makeus, herukkaisuus ja luumuisuus muuttuu suussa vähitellen kuivaksi nahkaisuudeksi, kahvisuudeksi ja mausteisuudeksi. Jälkimaussa on tummaa marjaa, vaniljaa, minttua ja mausteita, kohtalaiset tanniinit kuivattavat suuta. Viini sopii broilerin kanssa hyvin, myös salaatissa olleen manchegon kanssa se toimii. Arvosanaksi mukavan maanläheinen viini saa +.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa on boysenmarjaa, mustaherukkaa, mausteisuutta, mentolia sekä vähän vaniljaa ja salmiakkia. Maku on mausteinen, tumman marjainen ja vähän vaniljainen. Jälkimaussa on boysenmarjaa, mausteisuutta ja aavistus salmiakkia. Tanniineja on kohtalaisesti. Mausteisen ja rasvaisen broilerin kanssa viini sopi hyvin. Pitkään haudutetut lihapadat voisivat myös käydä tämän viinin kanssa. Maturanasta tehtyä viiniä en ole aikaisemmin maistanut, mutta ensivaikutelma on ainakin hyvä. Arvosanaksi annan +.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Stadin Panimon Easter Pale Ale ja Bryggeri Noita



Mitkä oluet?

Easter Pale Ale
(Stadin panimo)
Oluttyyppi: Pale Ale
Valmistusaineet: maustettu rosmariinilla
Alkoholia: 4,5 %
Hinta: 3,69 € (0,33 l) Sellon K-Citymarketissa

Noita (Bryggeri)
Oluttyyppi: Belgityylinen ale
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 20 IBU
Väri: 7 EBC
Hinta: 3,39 € (0,33 l) Sellon K-Citymarketissa

Minkä kanssa nautittu?
Karjalanpaistin

Mitä etiketit lupaavat?

Easter Pale Ale: Maustettu rosmariinilla.

Noita: Vaalea pintahiivaolut, jonka viettelevässä maussa voi aistia hunajaista maltaisuutta sekä hentoa mausteisuutta. Kullankeltainen olut on valmistettu käyttäen belgialaista hiivalajiketta, joka tekee nautinnosta miellyttävän kokemuksen. Salainen mausteseos lisää kausioluen makuun taianomaisen sävyn.

Mitä oluttyypit lupaavat?

Pale Ale on yleisnimitys vaaleille pintahiivaoluille, jotka ovat yleensä voimakkaasti humaloituja. Oluttyypin nimi tulee brittiläisestä Pale Ale -maltaasta.

Belgian Ale on yleisnimitys belgityylisille pintahiivaoluille, joissa on alle 7 % alkoholia. Väri vaihtelee kullankeltaisesta meripihkaan. Aromeissa on humalaa ja mallasta sekä usein myös hiivaisuutta tai mausteisuutta.

Kommentit

M: Easter Pale Ale maistuu laimealle sahdille, Noita maistuu oluelle.

J: Easter Pale Ale on sameaa ja meripihkan väristä. Vaaleaa vaahtoa muodostuu vähän ja se katoaa nopeasti. Tuoksu on hedelmäinen, hunajainen ja maltainen, rosmariinia on vain vähän. Maku on vetinen ja muistuttaa aromeiltaan tuoksua, mutta rosmariini erottuu mausta paremmin kuin tuoksusta. Jälkimaku on hieman katkera, siinä on sitrusta ja... rosmariinia. Kokonaisuus on vähän sahtimainen. Ruoan kanssa olut sopi kohtuullisen hyvin katkeruuden ja rosmariinisen maun ansiosta, mutta muuten tämä oli melko laimea esitys. Arvosana 0.

Noita on kirkasta ja kullankeltaista. Vaaleaa vaahtoa muodostuu vähän. Tuoksussa on belgihiivaa, hedelmäisyyttä ja mallasta. Maussa on mallasta, hunajaa, persikkaa, hiivaa ja hieman mausteisuutta. Jälkimaussa on maltaisuutta ja vähän katkeruutta. Ruoan kanssa olut sopi melko hyvin. Tämäkin olut kärsii maitokauppavahvuudesta, sillä kokonaisuus on mieto ja vetinen. Olisi mielenkiintoista maistaa tämän vahvempaa versiota. Arvosana 0.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Ravintola Basen viiniklubi 11.4.2017: Alkon uutuusviinit

Ravintola Basen huhtikuun viiniklubissa tutustuimme Antti Uusitalon valitsemiin Alkon uutuusviineihin.


Schmitges Riesling Feinherb 2016
(Mosel, Saksa; 100 % Riesling; 17,50 € / 1 l)
Illan aloitti litran pullossa myytävä Riesling. Sen makeahkossa tuoksussa oli sitrusta, limeä ja raikasta hedelmää, päärynää, omenaa ja mangoa. Maku jatkoi samaa linjaa: viini oli sitruksinen ja pirteän hapokas, päärynäinen ja omenainen. Ilman mukavia happoja viini olisikin ollut melkeinpä limsaa, mutta nyt se paljastui kivaksi kesäviiniksi ja hyväksi yleisrieslingiksi, kun sen vain tarjoilee riittävän kylmäksi jäähdytettynä. Se oli myös hömppälinjalle päätyneen Marjutin suosikkiviini.

Gisselbrecht Pinot Gris 2015
(Alsace, Ranska; 100 % Pinot Gris; 15,60 €)
Toinen viini ei ollut enää kivaa kesähömppää, vaan lupaava ruokaviini. Sen tuoksussa oli kypsiä trooppisia hedelmiä, hunajaa ja hunajamelonia, omenaa, persikkaa ja aprikoosia. Suutuntuma oli hieman öljyinen, ja sokerimäärästään (20 g/l) huolimatta viinin maku oli kuivahko, yrttinen ja hedelmäinen, hieman sitruksinen, mausteinen ja pähkinäinen. Maistelulautasella olleen korianterilla maustetun kanan kanssa viini sopi hyvin yhteen. Tyylikäs Pinot Gris oli Jussin suosikki illan viineistä.

Maistelulautasen avokado ja oliivit eivät olleet tällä kertaa yhdenkään viinin paras kaveri


Redoma Branco 2015
(DOC Douro, Portugali; Arinto, Códega, Rabigato, Viosinho; 16,90 €)
Kolmas valkoviini oli yllätys! Sen tuoksu oli paahteinen, kuminen, jopa öljyinen, yrttinen ja hedelmäinen. Viinin kuivasta, hapokkaasta, mineraalisesta ja mantelisesta mausta tuli ensin mieleen kuiva sherry. Aromaattisen viinin maku oli runsas ja persoonallinen ja se vaati ehdottomasti ruokaa seurakseen: suolainen feta kesyttikin viinin leppoisaksi. Viinin persoonallisuus tosin meni niin pitkälle, että Marjut ei kyennyt juomaan lasillistaan loppuun.
Arinto: usein mineraalista hapokkuutta, sitruunaa, limeä, vihreää omenaa, yrttejä
Códega: kukkaisa, sitruunaa, persikkaa, ananasta, melonia, myös mineraalisuutta 
Rabigato: appelsiininkukkaa, akaasiaa, mineraalisuutta, tuo sekoitteisiin raikkautta ja tasapainoa
Viosinho: hapokkuutta, kivihedelmää, aprikoosia, persikkaa, kukkaisuutta, käytetään sekoiteviineissä

Tsantali Maronia Mavroudi 2013
(IGP Ismarikos, Kreikka; 100 % Mavroudi; 12,99 €)
Illan ensimmäinen ja ainoa punaviini oli tuoksultaan hieman mehumainen, marjaisa, karhunvatukkainen ja herukkainen ja hieman savuinen. Sen maku oli kohtalaisen tanniininen ja hapokas, marjainen, karpaloinen ja yrttinen. Feta toimi tämänkin viinin kanssa parhaiten. Punaviini oli ihan kiva ja oli mielenkiintoista tutustua uuteen rypäleeseen, mutta mitään suurempia tunteita viini ei herättänyt.
Mavroudi (Mavrud): tanniineja, hapokkuutta, hillottuja hedelmiä, punaisia (metsä)marjoja, luumua, mantelia, (lääke)yrttejä, maitosuklaata


NES Passito di Pantelleria 2014
(DOC Passito di Pantelleria, Sisilia, Italia; 100 % Moscato d'Alessandria; 14,07 € / 0,357 l)
Ilta päättyi makeaan viiniin (sokeria 180 g/l), jonka tuoksussa oli rusinaa, aprikoosia, hunajaa ja lakkaa, samoin maussa hunajan ja siirapin lisäksi. Vaikka viini onkin kevään uutuuksia, se sopisi hyvin joulutorttujen seuraksi, sen verran se muistutti kuivatuista sekahedelmistä ja sekahedelmäsopasta. Pitänee jemmata pullo varastoon, viinin hinta on kuitenkin edullinen.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Helsinki Beer Festival 2017

Helsinki Beer Festival 2017 järjestettiin 7.-8.4. Kaapelitehtaalla. Kyseessä oli jo yhdeksästoista Beer Festival ja tällä kertaa teemamaana oli Unkari. Jussi kävi paikan päällä tutustumassa tapahtuman antiin.

Perjantaina saavuin paikalle sopivasti Ruosniemen panimon ja Viikatteen Pohjoista viljaa -yhteistyöoluen lanseeraukseen. Viikate oli paikalla vain haastateltavana, illan musiikista huolehti Leevi & The Leavings -tribuuttibändi. Pohjoista viljaa on suodattamaton lager, jonka aromeissa on yrttejä ja maltaisuutta. Kymenlaaksolaisena tosin odotin sen olevan katkerampi tai mantelinmakuinen. Saatavuustietoja ilmestynee jossain vaiheessa Ruosniemen panimon Facebook-sivulle.

Teemamaa jäi tällä kertaa hieman vähemmälle huomiolle, sillä paikalla oli minulle entuudestaan tuntemattomia suomalaisia pienpanimoita kuten Takatalo & Tompuri, Honkavuoren panimo sekä Jakobstads. Unkarilaisiin oluisiin tutustumista hillitsi myös se, että niitä oli tarjolla enimmäkseen pulloissa. Alkuillasta maistoin peräkkäin unkarilaisen Mad Scientist -panimon Mango bay pale alea ja Fat Lizardin passionhedelmällä maustettua Jesus Lizard IPA:a. Molemmat olivat hyviä hedelmäoluita.

Illan hämärtyessä oluet muuttuivat tummemmiksi. Unkarilaisen Reketye Sörfőzde Cocoa Porterin aromeissa oli vaniljaa ja kaakaota, mutta kokonaisuus jäi tasolle ihan hyvä. Honkavuoren Yö oli puolestaan perushyvä oatmeal stout, joka kärsi hieman maitokauppavahvuudesta. Illan paras olut oli ehdottomasti Omnipollon Magnus Opus. Tuoksu oli huumaava sekoitus kanelia, vaniljaa ja suklaakakkua ja maku jatkoi samaa linjaa. Viimeisenä oluena join Foundersin Kentucky Breakfast Stoutin. Sekin oli loistava olut, mutta jäi hieman Magnus Opuksen varjoon.

Lauantaiaamuna oli olutbloggaajien tapaaminen, jonka  Cyde Hyttinen oli järjestänyt Olutpostin kanssa. Minun lisäkseni paikalla olivat myös HuurteinenArde arvioi, Keikyklubi, Nuorukaisen vaahtosukelluksia, Maltainen, Oluttoverit, Helppoa Juotavaa, Tuopillinen, Humalablogi.info ja Punavuori Gourmet. Miitissä saimme maisteltavaksi Iisalmi Cream Alea ja Keisari Ginger Alea, joiden kanssa oli syötävänä Teerenpelin tastingista tutun Tanskalainen voileipä -ravintolan smørrebrødejä. Ginger Ale sopi hyvin kylmäsavulohen kanssa ja Cream Ale puolestaan lihaleipien kanssa.

Tapaamisen päätteeksi nautimme vielä Fat Lizardin osastolla aamukahvit eli Mikon Portteria, joka laskettiin kahvipapuja, kaakaonibsejä, vaniljatankoja ja kookospähkinää sisältävän randalizerin läpi. Parin viikon päästä Leppävaarassa sijaitsevassa ravintola Harakanpesässä on muuten Fat Lizard -tasting.

Miitin jälkeen join vielä muutamaa suomalaista olutta. Takatalo & Tompurin Kaski-kylmäsavulager miellytti kevyellä savuisuudellaan ja Jacobstadsin Bjørn Ironside Viking Hard Ass Amber Ale oli mukavan hedelmäinen. Mustia ipoja en ole kovin paljoa maistellut, joten Olvin Black IPA:a piti kokeilla. Vaikka tiesin kyseessä olevan IPA, odotin jälleen ulkonäön perusteella alitajuisesti portermaista makumaailmaa. Ehkä pitää kokeilla lisää mustia ipoja, jotta niihin tottuu. Toinen maistamani IPA oli Mustan Virran Panimon Pässi. Hyviä ipoja molemmat.

Tapahtuman Helsinki Beer Festival oli jälleen kerran hyvin järjestetty ja tarjolla oli mielenkiintoisia oluita. Oluiden lisäksi paikalla oli runsaasti ruokakojuja, joiden tarjonta sopi hyvin oluiden kanssa. Belgialaisten oluiden vieressä myytiin jopa ostereita. Ainoa parannusehdotus olisi maksuvälineinä käytetyistä pullonkorkkipoleteista luopuminen ja siirtyminen useiden muiden tapahtumien tapaan SeamChip-kortteihin.