lauantai 28. helmikuuta 2015

Chez Loppasuut - viinitasting osa 1: suunnittelu

Loppasuut suostuteltiin järjestämään viinitasting ja opastamaan tuttavia viinin saloihin. Haastavaa, mutta kiinnostavaa! Kuinka tasting sitten järjestetään?

Lyhyt versio:

Vinkkua nyypille - helppo ratkaisu


1. Päätä viinien määrä, hinta ja se, haluatko punaista, valkoista ja/tai kuohuvaa.
2. Mene Alkoon ja pyydä suosituksia.
3. Osta suositellut viinit.
4. Maistele.

Asiat voi tehdä myös hankalasti, joten tässä pitkä versio:

Vinkkua nyypille - Loppasuiden ratkaisu


Tastingin peruskysymykset


  • Punaviini vai valkoviini? - Punaviini (vaikka valkoviinejä voisi olla helpompi erottaa toisistaan).
  • Montako viiniä? - Neljä, koska kolme on liian vähän ja viisi liikaa.
  • Samaa vai eri rypälelajiketta? - Eri rypälelajikkeita, jotta niitä voi vertailla (myöhemmissä tastingeissa: sama lajike eri alueilta ja eläkevuosina ehkä saman viinin eri vuosikerrat).
  • Yhden rypäleen viinejä vai sekoitteita? - Yhden, jotta on helpompi löytää rypälelajikkeelle ominaisia piirteitä.
  • Ruokaa vai ei? - Kyllä, viinin ja ruoan yhdistäminen on aina mielenkiintoista.
  • Hinta? - Noin 15 euroa per pullo.

Arvotaan oikeat rypälelajikkeet


Alun speksauksen jälkeen päädyttiin siihen, että maistellaan neljä toisistaan poikkeavaa yhden rypälelajikkeen viiniä. Se vaati ankaraa pohdintaa ja assosiointia. Tässä rypälelajikkeisiin kohdistunutta mielleyhtymäleikkiä:

Cabernet Sauvignon
M: Tylsä, tuttu, mutta varma valinta. Mitä tästä nyt osaisi sanoa?
J: Perusviini.

Pinot Noir
M: Se ainakin eroaa muista! Mehumainen, puolukkainen, ehkä kumia tai nahkaa.
J: Hapokas, kevyt.

Shiraz/Syrah
M: Tämä voisi erota hyvin kahdesta edellisestä, pippurinen ja mausteinen Shiraz olisi ihan passeli lisä.
J: Liha. Mausteinen.

Merlot
M: Pehmeä, mehukas, ehkä myöskin vähän tylsä, sopivan viinin löytäminen voi olla hieman arpapeliä.
J: Vaikea sanoa. Käy grilliruoalle?

Malbec
M: Suosikkini, tosin ei välttämättä riittävän erilainen.
J: Kai se joku pihviviini on.

Tempranillo, Carménère, Zinfandel, Grenache
M: Mausteisia, pehmeitä. Näistä joku sopisi varmasti neljänneksi, mutta jos huonosti käy, nämä ovat liian makeita eivätkä maistu minulle.
J: Kahdesta ensimmäisestä mieleen tulee pihvi ja kolmannesta hampurilaiset, neljännestä ei mitään.

Sangiovese ja muut italialaiset
M: Vaikka näistä tykkäänkin, niin voitaisiin kuitenkin pysytellä enemmän valtavirtarypäleiden parissa.
J: Pasta.

Koska tarkoituksena oli valita neljä toisistaan eroavaa viiniä, listalle pääsivät suhteellisen nopeasti Cabernet Sauvignon, Pinot Noir ja Shiraz/Syrah. Neljännen rypäleen valinta oli vaikeaa. Valinta kohdistui lopulta viiniklubissa muutamia vuosia sitten maisteltuun mustaan hevoseen, koska yllätyssektori on aina paikallaan.

Ongelmat


Mistä tietää, mitkä viinit ovat lajissaan tyypillisiä? Miltä alueelta ne tulevat? Missä tehdään tyypillisin Syrah, entä Pinot Noir?

Kuinka improvisoida tasting viineistä, joita ei ole ennen tastingia maistanut?

Kuinka voi muistaa, mitkä viinit ovat hyviä (vaikka olisikin blogannut niistä joskus)? Onko "hyvä" sama kuin "tyypillinen"? (Ei ole.) Jos joku viini oli hyvä, saako sitä enää ja jos saa, eroaako uusi vuosikerta ratkaisevan paljon?

Päätettiin jatkaa improvisointilinjalla ja luottaa vapaaseen keskusteluun.

Viinien etsintä


Alkon tuotehakua voi rajata monin tavoin. Tällä kertaa tärkeimmät kriteerit olivat makutyypit, täyteläisyys ja tanniinien määrä sekä tietenkin hinta (noin 15 euroa), saatavuus (lähi-Alkon vakiovalikoimassa) ja pakkauskoko (0,75 l). Tavoitteena oli löytää yhden rypäleen viinejä, jotka eroavat mahdollisimman paljon toisistaan myöskin Alkon luokitteluissa. Se vaati useita hakuja ja Viinistä viiniin -arvioiden tutkimista, kun kandidaatit piti varmistaa kelvollisiksi.

Makutyypeiksi valikoituivat violetti Marjaisa & raikas, fuksianpunainen Mehevä & hilloinen, oranssi Vivahteikas & kehittynyt ja ruskea Roteva & voimakas.


Excel oli kovassa käytössä, kun eri vaihtoehtoja listattiin taulukkoon.Täyteläisyyden suhteen oli tyydyttävä kompromisseihin ja mentävä yhden kevyen ja kolmen täyteläisen viinin linjalla (koska musta hevonen pysytteli sinnikkäästi mukana), mutta tanniinien suhteen oli helpompaa: ostoslistalle päätyi yksi tanniininen, kaksi keskitanniinista ja yksi erittäin tanniininen viini.

Tässä esimerkkinä alle 20 euron


Mitä oheisilla spekseillä löytyikään ja pääsikö se mukaan tastingiin? Se selviää myöhemmin, samoin se, onko erittäin tanniiniseksi luokiteltu viini todellakin sellainen.

Vaikeuskerrointa olisi tietenkin voinut lisätä ottamalla mukaan maantieteelliset tekijät (sama alue/eri alueet), mutta ne jäivät nyt sattuman varaan. Hassua kyllä, viineistä muodostui maan mukaan kaksi paria.

Jos jotain saisi toivoa, niin jo makutyypin valinnan jälkeen olisi mukava suodattaa vain yhden rypäleen viinit erikseen. Nyt oli valittava ensin rypäle, minkä jälkeen pääsi erottelemaan vain yhden rypäleen viinit erikseen. Toisaalta hakutuloksia ei ollut kovinkaan runsaasti, joten ne jaksoi kyllä kahlata läpi.


Ruoka


Koska päätimme tarjota myös ruokaa viineihin tutustumisen ohella, pikainen kertaus viinin ja ruoan yhdistämisestä oli paikallaan (linkkejä lähteisiin lopussa):

  • Hapokas (sitruuna), suolainen (oliivi) ja rasvainen ruoka (salami) - viinin karvaus vähenee, viini maistuu makeammalta, mutta mahdollisesti myös latteammalta
  • Makea (hunaja) ja voimakkaan makuiset ruoat - viinin happamuus ja kovuus lisääntyvät
  • Karvas/kitkerä (greippi, tumma suklaa) - viinin karvaus lisääntyy
  • Umami (tomaatti, sienet) - viinin voimakkuus ja tanniinisuus korostuvat, jälkimaku voi olla metallinen

Näitä pohdiskellessa syntyi oivallus: nyhtöpossuburgerit ja juustotarjotin (silläkin riskillä, että nyhtöpossu on jo so last season)! Burgerin aineksia ja juustoja voi tarjota ensin sellaisenaan viinien maistelun aikana ja tastingin jälkeen voi herkutella burgereilla, jos ja kun nälkä yllättää:

  • kypsä, mausteinen liha (punaviinit vaativat lihaa)
  • viinin viholliset sipuli (karvas) ja tomaatti (umami/hapokas)
  • suolakurkku (suolainen)
  • juustotarjottimella lisäksi voileipäkeksejä, rypäleitä ja viikunahilloa (makea - samalla voisi toisintaa erään aiemman tastingin kokemuksen eli rypäleet viinin kanssa sellaisenaan ja niin, että niiden päälle on ripoteltu suolaa)

Perusteellisen testauksen varmistamiseksi mukaan valikoitui myös korkeintaan mediumiksi paistettua pihviä (tanniinisten viinien seuraksi), minkä jälkeen setti oli hyvin kasassa.

Lisätietoa 


Alko
Viinistä viiniin

Alko - tummat rypäleet
Viinikerho.com - rypälelajikkeiden kuvaukset
Viini Web - rypäleet
Nautiskelija - rypälelajikkeet

Ruoka.fi - Viinien maistelu onnistuu kotonakin
Helsingin uutiset - Näin järjestät viinitastingin kotona
Juomavinkki - Näin maistat viinin
Wikipedia - Viininmaistelu
Aromi - Viinitasting

Keittotaito.com - Ruokaa ja viiniä
Wineserver - Viini ja ruoka
Viini Web - Viini ja ruoka

lauantai 21. helmikuuta 2015

Greg Norman Santa Barbara Pinot Noir 2011



Mikä viini? 
Greg Norman Santa Barbara Pinot Noir 2011 (100 % Pinot Noir; 16,98 € Alkon tilausvalikoimassa)

Minkä kanssa nautittu? 
Chorizorisotto ja kurkku-lime-korianterisalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
Kukkaisuutta, tummaa kirsikkaa, luumua ja tamarindia

Mitä rypäle lupaa? 
Pinot noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 
Alko
Greg Norman (Tasting notes -PDF)

Muuta
Tämä viini tuli tilattua viime syksynä Espoo Cinén Sideways-ulkoilmanäytöstä varten. Se jäi silloin kuitenkin juomatta. Hassua kyllä, juuri tänään Sideways tulisi televisiosta! Tämä viini tuli kuitenkin korkattua jo ruoan kanssa ennen elokuvaa.

Kommentit 

M: Ensivaikutelma on myönteinen. Tuoksu on täyteläinen, siinä on hilloisuutta, mausteisuutta, rusinaa ja viikunaa ja ehkä aavistus nahkaa. Maku on yllättävän täyteläinen. Tämä ei ole mikään mehumainen pinot noir, puolukkaa ja kumia ei löydy kuin ankarasti etsimällä eikä oikeastaan sittenkään. Ensimmäinen siemaus ruoanlaiton ohessa kirvoittaa kommentin "tosi hyvää!" Hapokkuutta on sopivasti, chorizorisoton ja kurkku-lime-korianterisalaatin kanssa viini sopii passelisti (varsinkin salaatin). Riedelin Veritas-sarjan laseillakaan ei oikein saa eroa viinin makuun, New World -lasissa viini on ehkä aavistuksen moniulotteisempi kuin Old World -lasissa. Oikein mainio pinot noir, joka voisi sopia seurustelujuomaksi sellaisenaankin tai vaikka pataruokien kanssa. Arvosanaksi se saa ++.

J: Tuoksu toi aluksi mieleen sherryn rusinaisuuden vuoksi. Rusinan lisäksi tuoksusta löytyy hilloisuutta, nahkaa ja aavistus kahvia. Old World -lasissa tuoksu on paljon marjaisempi ja vähemmän makea. Maku on mausteinen, marjainen ja kohtuullisen hapokas. Jälkimaussa on kirsikkaa ja hieman rusinaa. Hyvin täyteläinen viini. Sopi hyvin rasvaisen risoton kanssa. Voisi sopia esimerkiksi pataruokien ja riistan kanssa. Erittäin hyvä pinot noir, arvosanaksi annan ++.

Chorizorisotto (kahdelle nälkäiselle pääruoaksi)


n. 150 g chorizoa (vähempikin riittää vähemmän nälkäisille)
2 dl risottoriisiä
1 sipuli
n. 7-8 dl kana-, liha- tai vihanneslientä
n. 1-2 dl valkoviiniä (oman maun mukaan)
100 g parmesaania
50 g voita
savupaprikajauhetta, valkosipulia, mustapippuria
(ruokaöljyä)

Pilko chorizo ja paista sitä hetken aikaa. Jos chorizosta ei irtoa riittävästi rasvaa, lisää ruokaöljyä. Pilko sipuli ja kuullota sitä riisin ja chorizon kanssa. Lisää vuorotellen lihalientä ja valkoviiniä ja keitä aina sen aikaa, että neste haihtuu. Mausta savupaprikajauheella, valkosipulilla ja mustapippurilla. Kun riisi alkaa olla sopivan pehmeää ja risotto sopivan puuroista, lisää ensin voi ja sen jälkeen parmesaani raasteena tai lastuina.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Selezione Italia Wine, Ravintola Palace 5.2.2015

Italian Trade Connections järjesti 5.2. Italian suurlähetystön tukemana italialaisten viinien workshopin ravintola Palacessa. Meidät kutsuttiin mukaan blogin kautta. Mukana oli viisitoista italialaisten viinien tuottajaa, joiden viinejä ei vielä ole saatavilla Suomessa.


Castello Solicchiatan lippulaivaviini on Castello Solicchiata 2007 (70 % Cabernet Franc, 25 % Merlot, 5 % Cabernet Sauvignon). Tuoksusta löytyi hilloa, herukkaa ja tummia marjoja. Maku oli marjainen ja hieman pippurinen. Tanniineja oli kohtalaisesti. Valikoiman "toisen linjan" viini on Secondo di Castello Solicchiata 2009 (50 % Cabernet Franc, 50 % Merlot). Myös tästä löytyi tummia marjoja ja pippuria, mutta kokonaisuus oli hieman kevyempi.

Valikoiman Pinot Noirit yllättivät erilaisuudellaan. Sant'Elia 2010 ja Boschetto Rosso 2010 olivat nahkaisia ja puolukkaisia, mutta samaan aikaan niissä oli myös Etnan rinteiden vulkaanisen maaperän mukanaan tuomaa mineraalisuutta. Mielenkiintoinen, mutta tottumista vaativa maku.



Antica Casa Vinicola Scarpan Ruché Monferrato Rosso 2009:n (100% Ruché) tuoksusta löytyi rusinaa, hunajaa ja marmeladia. Makean tuoksun vastineeksi maku oli kuiva, jälkimaussa oli kuitenkin aavistus rusinaa. Tämä oli molemmille messuilta parhaiten mieleen jäänyt punaviini.


Tenuta Cocci Grifonin Offida Pecorino Colle Vecchio 2013:n (100 % Pecorino) tuoksussa oli omenaa, limeä ja pähkinää. Maku oli kuiva, sitruksinen ja mausteinen. Valkoviinejä oli tarjolla muutamia (mm. Pinot Grigiota ja Chardonnayta) ja tämä oli niistä mieluisin.


Jälkiruokaviinejä ei ollut tarjolla kovinkaan paljon. Villa Cavicianan Maddalena oli namimakea, mutta kuitenkin elegantin tasapainoinen.


Erede di Chiappone Armandon Nizza Rú 2009 oli varsin mainio Barbera d'Asti: mausteinen ja tasapainoisen tanniininen. Saman tilan Freisa d'Asti San Pedra 2009:ssa oli nahkaa ja rusinaa, hyvä viini sekin.



Villa Mangiacanella oli varsin edustava kokoelma punaviinejä. Ensimmäisenä meille suositeltiin chianteja ja lasiin valikoitui Chianti Classico 2011, joka olikin varsin hyvä käyttöviini, kirsikkainen ja marjainen. Sen herkullinen ja hedelmäinen maku suorastaan vaati pizzaa seurakseen. Tilan Mhuri 2012 (80 % Sangiovese, 20 % Canaiolo) oli entry level -viini ja se olikin varsin helppoa juotavaa. Sen sijaan supertoscanalainen Aleah 2009 (100 % Merlot) oli täyteläinen ja maukas, siinä oli taatelia ja savua ja se sai toteamaan Sidewaysia mukaillen "I'm drinking that fucking merlot".

Lopuksi voisi vielä mainita Italian Wine Atelierin Prosecco Spumante Extra Dryn, joka oli kesäisen kepeä ja päärynäinen kuohuviini sekä saman tilan Amarone della Valpolicella Classico 2010:n, joka oli täyteläisen marjainen ja makea, mutta kuitenkin tasapainoinen viini.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuohuva viiniristeily Viking XPRS:llä 31.1.2015

Tammikuun viimeisen viikonlopun kunniaksi Loppasuut lähtivät risteilylle. Viking XPRS:llä järjestettiin kuohuva viiniristeily (normaali hinta 129 €, kanta-asiakashinta 124 € per henkilö). M toivoi hartaasti, että vain laseissa kuohuisi eikä merellä, mutta toive ei aivan toteutunut. Urheasti kuitenkin eteenpäin!


Heti hyttiin majoittumisen ja laivan lähdön jälkeen oli Antti Uusitalon luento. Luentoja piti alun perin olla kaksi, mutta vähäisen osallistujamäärän takia jälkimmäinen oli peruttu. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä nyt luennolle oli enemmän aikaa ja aika kului nopeasti.

Luennoilla maistellut viinit 




Valdobbiadene Prosecco Millesimato Brut 2011 (prosecco)
(Glera, Italia; 13,90 €)

M: Oikein kiva, kepeän pirskahteleva, kesäinen. Tuoksussa ja maussa oli päärynää ja aavistus sitrusta. Tykkäsin.

J: Valmistettu tankkikäymismenetelmällä Glera-rypäleistä.Tuoksussa oli limeä, vihreää omenaa ja päärynää. Maku oli raikas, pirskahteleva ja aavistuksen makea. Kesäinen kuohuviini piknikille tai juhliin.

Codorniu 1551 Brut (cava)
(Macabeo, Xarel-lo ja Parellada, Espanja; 6,90 €)

M: Tuoksu oli aavistuksen pähkinäinen, hedelmäinen. Maku hapokkaampi kuin proseccon, hieman raparperinen. Mainio hinta-laatusuhde.

J: Kypsytetty pullossa yhdeksän kuukautta. Tuoksussa oli mantelia, sitrusta ja omenaa. Maku on kuiva ja paahteinen, aavistus raparperia. Yleiskuohuviini, sopisi esimerkiksi friteeratun ruoan kanssa. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Wolfberger Crémant Brut Bio 2012 (crémant)
(Auxerrois, Riesling ja Pinot Noir, Ranska; 14,90 €)

M: Runsas maku, hapokkaan kirpeä, sitrusta, Pinot Noirin kumisuus oli selvästi havaittavissa tuoksussa ja maussa. Luonnetta viinissä oli enemmän kuin kahdessa ensimmäisessä, mutta siitä huolimatta en pitänyt tästä niin paljon.

J: Rypäleet kerätään käsin, kypsytetään pullossa vähintään vuoden verran. Tuoksussa on kumia, ruisleipää ja persikkaa. Maku oli paahteinen ja hapokas. Suositeltiin sushin kanssa juotavaksi. Maistelluista kuohuviineistä tämä oli suosikkini.

Champagne Henriot Blanc de Blancs (blanc de blancs)
(Chardonnay; 40,90 €, Alkossa 54,90 €)

M: Kevyt, raikas, mineraalinen, paahtoleipäinen. Kiva perussamppanja. Vaivasikohan merenkäynti tässä vaiheessa niin, että en oikein osannut keksiä tästä mitään sanottavaa?

J: Tuoksussa runsaasti paahtoleipää, maku oli kuiva, raikas ja mineraalinen. Yllätyksetön, mutta hyvä.

Laurent-Perrier, Cuvée Rosé Brut (rosé)
(Pinot Noir; 52,70 €, Alkossa 69,90 €)

M: Vadelmainen tuoksu, täyteläisen marjainen maku. Ryhdikäs ja oikein mukava rosé. Vaikka väri oli vaaleanpunainen, ei viini ollut herttaisen hempeä, vaan varsin elegantti. Tykkäsin.

J: Hyvin marjainen shamppanja. Tuoksussa on vadelmaa, mansikka ja herukkaa. Maussa oli vadelmaa, punaisia marjoja ja aavistus  kirsikkaa. Ei pidä antaa värin hämätä, kyseessä on melko tuhti juoma. Tätä suositeltiin kinkun, riimihärän, rosvopaistin ja kermaisten juustojen kanssa.

Dom Perignon 2004 Brut (vuosikertasamppanja)
(Chardonnay, Pinot Noir; 115,00 €, Alkossa 153,50 €)

M: Domppa on aina Domppaa jopa vaahtopäiden keskellä. Tuoksu oli tutun kuminen ja paahtoleipäinen, maku hedelmäinen, sitruksinen ja kuminen.

J: Tuoksussa on kumia, mantelia, vaniljaa ja hieman voita. Maku oli kuiva ja mineraalinen.

Champagne Henriot Demi Sec (makea)
(Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier; 34,00 €)

M: Pienenä ajattelin, että samppanjat maistuvat juuri tällaiselle. Tämä olikin vanhan tyylisuunnan mukainen hieman makea samppanja ja oikein mainio sellainen. Tuoksu ja maku olivat makeita, hieman persikkaisia ja voimaisia. Tykkäsin.

J: Tuoksussa oli hedelmäisyyttä, omenaa ja voita. Maku oli yllättävän makea, hunajaa ja persikkaa. Mukavaa vaihtelua, mutta ei välttämättä pääse suosikkeihini.


Luennon jälkeen oli aikaa oleskella ja sen jälkeen oli myöhäinen lounas/aikainen päivällinen Wine and Dine -ravintolassa.

Myöhäisen lounaan menu



Perunaohukainen ja mateenmätiä, punasipulia ja limesmetana
Huber Sparkling Riesling (Itävalta)

M: Alkuruoka oli hyvää (ja tässä vaiheessa alkoikin jo olla nälkä). Viini sopi hyvin yhteen perunaohukaisen ja limesmetanan kanssa eikä riidellyt edes punasipulin kanssa. Laiva onneksi seisoi satamassa ruokailun ajan, ettei hyvä ruoka mennyt aivan hukkaan.

J: Viinin tuoksussa oli vihreää omenaa. Maku oli pirteän omenainen, hieman makea. Piti pintansa jopa punasipulille, vaikka raaka sipuli yleensä nitistää viinin maun. Sopisi esimerkiksi piknik-juomaksi.


Paistettua kuhaa, tillillä maustettu juures-perunapaistos ja samppanjakastiketta
Pongracz Rosé Cape Classique (Etelä-Afrikka)

M: Kuha oli erinomaista. Viini oli myös hyvää ja jos nyt oikein etsisi jotain vikaa, se oli ehkä aavistuksen liian voimakasta hennon kuhan kanssa. Suurin harmitus oli se, että annos loppui aivan liian aikaisin, tätä olisi voinut syödä vaikka kuinka paljon.

J: Viinin tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja paahtoleipää. Maku oli paahteinen, kirsikkainen ja vadelmainen. Oli ehkä hieman liian voimakkaan makuinen kuhan kanssa, muuten erinomainen.



Valkosuklaapannacotta ja lakkahilloketta
Champagne Laurent-Perrier Demi-Sec (Ranska)

M: Jälkiruoka sen sijaan oli vähintäänkin riittävän suuri. Pannacotta ei kuulu suurimpiin suosikkeihini, mutta hyvää se oli. Jälkiruoan kanssa oli hieman epäselvyyttä siitä, oliko viini luennolla maisteltua Henriot Demi Seciä vai Laurent-Perrieriä - ravintolassa sanottiin viinin olevan Henriotia, vaikka tilausvahvistuksessa luki Laurent-Perrier, samoin pullossakin. Jälkiruoka oli makeaa, joten viinin makeus ei päässyt niin hyvin esille, mutta hyvin se sopi jälkiruoan kanssa silti.

J: Viinin tuoksussa on vahvasti sitruunaa. Makeahkosta mausta löytyi omenaa ja päärynää. Sopi jälkiruoan kanssa, tumma suklaa taittoi kivasti viinin makeutta.

Ruoan jälkeen oli vielä minimessut laivan myymälässä. Ostoksiin palataan myöhemmin - ennakkotietona mainittakoon, että Vikingin laivoilla on myynnissä tätä... (M toteaa, että oli huono diili ehdottaa, että J maksaa risteilyn ja M ostokset, sen verran kalliiksi tämä tuli. Tässä kuussa ei siis osteta enää yhtään mitään.)