tiistai 31. maaliskuuta 2015

Canard-Duchêne Cuvée Léonie Brut



Mikä viini? 
Canard-Duchêne Cuvée Léonie Brut (50% Pinot Noir, 25% Pinot Meunier, 25% Chardonnay; 28,90 € Silja Linella)

Minkä kanssa nautittu? 
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa? 
Tuoksussa keltaisia ja trooppisia hedelmiä, kuivattuja kukkia ja mausteista hedelmäleipää, maussa hillottua ananasta, mausteita ja paahteisuutta

Mitä rypäleet lupaavat? 
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa
Pinot Meunier: hapokkuutta, hedelmäisyyttä, mausteisuutta
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, toffeeta

Viini muualla 
Canard-Duchêne

Muuta
Silja Linen laivan samppanja toukokuusta 2013 alkaen

Kommentit 

M: Tuoksusta on ensin vaikea saada kiinni. Se on paahteinen ja siinä on aavistus omenaa ja limeä. Maku on voimakkaampi kuin tuoksu, se on myöskin paahteinen, paahtoleipäinen, kuivahko, ehkä hieman pähkinäinen, mausteinen ja aavistuksen sitruksinen. Tämä on juuri sopiva yleiskäyttöinen laivan samppanja, mukava ja tasapainoinen, mutta suurimpien suosikkien joukkoon se ei kuitenkaan pääse. Varsinkin näin kevättä kohden mennessä hieman kepeämpi ja hedelmäisempi kuplajuoma olisi paikallaan. Hinta-laatusuhde on kuitenkin kohdallaan ja arvosanaksi samppanja saa +.

J: Tuoksu on voimakkaan paahteinen, siitä löytyy lisäksi voita, vihreää omenaa ja sitrusta, Maku on kuiva, paahteinen ja paahtoleipäinen. Hieman liian tuhti seurustelujuomaksi. Sopisi rasvaisen kalan tai ilmakuivatun kinkun seuraksi. Hinta-laatusuhteen ansiosta annan arvosanaksi +.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Viinibloggaajien kevätmiitti

Viikonloppuna järjestettiin viinibloggaajien kevätmiitti. Olimme mukana ensimmäistä kertaa.


Päivä alkoi tutustumiskäynnillä The Helsinki Distilling Companyn toimintaan. Yhtiön toimitilat sijaitsevat Teurastamolla, mutta ne olivat hyvin piilossa. Lopulta löysimme syrjäisen rakennuksen, jonka ikkunat oli peitetty ja jossa ei ollut minkäänlaista kylttiä. Takaoven ovikellon luota löytyi kuitenkin pieni lappu, joka osoitti meidän olevan oikeassa paikassa. HDC:n toimitiloilla on pitkä ja kirjava historia. Alun perin rakennus oli lämpövoimala, minkä jälkeen siinä on toiminut ainakin saippuatehdas, autopesula ja lihapullatehdas. Ennen kuin HDC pääsi aloittamaan toimintansa, rakennusta piti vielä remontoida tislatun alkoholin aiheuttaman mahdollisen räjähdysvaaran vuoksi.



Esittelijänä toimi Seámus Holohan, yksi perustajista. HDC:n päätuote on ruisviski, jonka valmistamiseen käytetään tonni ruista viikossa. Vesi on Helsingin vettä, joka kuulemma sopii erinomaisesti viskin valmistamiseen. Varsinainen tislaaminen tehdään Saksasta hankitulla laitteistolla, josta saadaan kerralla n. 30 litraa tislettä. Määrä ei kuulosta suurelta, mutta lopputulos on vahvuudeltaan n. 85 % alkoholia. Laimentamisen jälkeen tisle saa rauhoittua muutaman päivän ennen päätymistä tammitynnyriin kypsymään. Viskin lisäksi HDC tuottaa Arkadian Alkossa myynnissä olevaa giniä ja calvados-tyyppistä Applejackia. Koska olemme Suomessa, kiertokäynnillä ei saa antaa maistiaisia, mutta tislaamon yhteyteen on suunnitteilla ravintola.



Tislaamokierroksen jälkeen suuntasimme Nomad Cellars -viinikellariin maistelemaan viinejä. Sokkopullot oli hankittu pareittain ja ne tarjoiltiin salamyhkäisesti myhäillen, koska kanssabloggaajien hämääminen on aina hauskaa. Itse toimme paikalle pullon Château Côte Montpezat 2009:ää (70 % Merlot, 20 % Cabernet Franc ja 10 % Cabernet Sauvignon).

J: Mielenkiintoisin maistettavista oli vahvasti oksidoitunut samppanja, jonka korkki oli lakannut olemasta tiivis ehkä jo Kekkosen aikaan. Kuplia ei enää ollut lainkaan ja maku muistutti lähinnä halpaa tokajia. Periaatteessa ihan juotavaa, mutta ei mikään makuelämys. Valkoviineistä Pieropan Calvarino oli hieman enemmän omaan makuuni kuin Little Beauty. Punaviineistä on vaikeampi valita selkeää suosikkia. Eniten miellyttivät Châteauneuf-du-Pape ”Les Gemarelles”, Montefalco Sagrantino ja turkkilainen musta hevonen Dhamlija.

M: Kaikki viinit olivat hyviä, joten suosikin valinta on vaikeaa. Crémant de Jura oli tietenkin aluksi mukavaa, koska skumppa on aina skumppaa. 40 euron uusiseelantilainen Pinot Gris Little Beauty oli myös mainio, mutta ei ehkä hintansa väärti. Frappato oli hämäävän pinotnoirmainen keveä punaviini. Kaiken kruunasi Montefalco Sagrantino, joka oli ehkä suosikkini kaikista. Bonusviininä tarjoiltu turkkilainen Dhamlija oli pirskahtelevan jännä tuttavuus.

Tastingin jälkeen lähdimme syömään Groteskiin. Alkupaloina söimme talon leikkelevalikoiman ja fermentoituja kasviksia sekä kotimaista mätiä, talon crème fraiche ja briossia. Pääruokana oli Black Angus -entrecôte bearnaisekastikkeella. Ruoka oli erinomaista, samoin sen kanssa nautitut viinit - Langenlois Grüner Veltliner, Friedrich Becker "B" Spätburgunder, Dr. Bürklin-Wolf Riesling ja Banfi Summus maistuivat oikein hyvin.

Kiitokset seurasta:

Blanc de Blancs
Copatinto
Pullon henki
Reseptitaivas
Rypäleistä viis
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Viinillä
Viiniministeri
Wine and Finland
Wineserver

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Biohof Pratsch Grüner Veltliner Rotenpüllen 2012



Mikä viini? 
Biohof Pratsch Grüner Veltliner Rotenpüllen 2012 (100 % Grüner Veltliner; 11,90 € Tallinkilla - luomu!)

Minkä kanssa nautittu? 
Wieninleike, ranskalaiset perunat, kurkku-lime-korianterisalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
Valkopippuria, omenaa, persikkaa, aprikoosia, hitusen ruohoa, sitruunaa/limeä

Mitä rypäle lupaa? 
Grüner Veltliner: sitrusta, persikkaa, mahdollisesti pippuria, mineraalisuutta

Viini muualla 
Biohof Pratch (Vintage wines)
Alko (uudempi vuosikerta)

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on sitrusta ja persikkaa. Sen maku on hapokas, sitruksinen, hedelmäinen ja aavistuksen yrttinen. Maku on voimakas ja jälkimaku pitkähkö, tämä ei ole mitenkään pliisu viini. Wieninleikkeen kanssa se kävi kohtalaisesti, kurkku-lime-korianterisalaatin kanssa hyvin hapokkuutensa ansiosta. Voisin kuvitella tämän viinin myös aasialaisen ruoan kanssa, korianteri, lime ja chili voisivat olla varsin mainioita seuralaisia. Sellaisenaan juotavaksi viini on ehkä hieman liian ärhäkkä ja pippurinen, mutta ehkä sekin onnistuisi kauniina kesäpäivänä. Kaiken kaikkiaan ihan kiva hintansa arvoinen grüner veltliner, joka saa arvosanaksi 0.

J: Tuoksussa on sitrusta, mineraalisuutta, persikkaa ja päärynää. Maku on sitruksinen, hapokas ja hieman mausteinen. Sopi melko hyvin wieninleikkeen kanssa, mutta menisi paremmin rasvaisen kalan tai mausteisen ruoan kanssa. Vähän siinä rajoilla menisikö sellaisenaan. Viini on juuri sitä, mitä tähän hintaan voi odottaakin, joten annan arvosanaksi 0.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Blinejä ja samppanjaa

Aavistuksen tummapaahtoinen blini

Tänä viikonloppuna Chez Loppasuut tarjoili nyyttäriperiaatteella blinejä ja samppanjaa (koska eräissä illanistujaisissa saimme idean juoda samppanjaa koko aterian ajan). Blinit tehtiin hyväksi havaitun Bellevue-ravintolan ohjeen mukaan. Puolikkaasta taikinasta sai 16 paksuhkoa bliniä.

Täytteitä tehtiin ja saapui vieraiden mukana runsaasti: siian mätiä, Lohitartar-blogin ohjeen mukaista lohitartaria, paikallisen Citymarketin savulohisalaattia, Valion ohjeella tehtyä sillikaviaaria, savuporo-piparjuurituorejuustotahnaa, Serranon kinkkua, smetanaa, punasipulisilppua, suolakurkkuja ja hunajaa.

Ylpeänä esitämme: Loppasuiden kissan blogidebyytti












Illan ensimmäisenä samppanjana oli vuonna 2013 kimppatilattu Bouché Père & Filsin Cuvée Saphir (75 % Chardonnay, 20 % Pinot Noir, 5 % Pinot Meunier; 29 €). Maku oli paahtoleipäinen, tasapainoinen ja lämpimän täyteläinen ja siinä oli persikkaa ja limeä. Oikein mukava aloitusviini - tätä olisi voinut tilata useammankin pullon, jos olisi arvannut.


Toisena korkattiin vieraiden tuoma André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut (100 % Pinot Noir; 29,90 €). Edelliseen verrattuna viini oli kevyempi ja sitruksisempi ja sen maussa oli vihreää omenaa ja ananasta. Tämä olisi hyvä ja edullinen vaihtoehto kesäiselle piknikille, jos juomaksi haluaa samppanjaa. Blinien kanssa molemmat samppanjat toimivat hyvin.



Jälkiruoan aikaan siirryttiin Viking Linen kuohuvalta viiniristeilyltä ostettuun Henriot Demi-Sec -samppanjaan (Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier; 34 €). Viini tuntui makealta heti ensisiemaisulla ja uusi vilkaisu etikettiin kertoi viinin olevan demi-sec. Sen tarkemmin katsomatta jääkaappiin napattu pullo paljastuikin oivaksi valinnaksi Romanovin lakkojen kanssa (resepti alempana). Hunajaan vivahtavasta makeudestaan huolimatta viini oli raikas ja hedelmäinen ja toimi lakkojen kanssa.

Kuohuviinien makeusasteet ovat muuten seuraavat niiden sisältämän sokerimäärän mukaan (lähde Alko):
  • Brut Nature < 3 g/l, ei lisättyä sokeria
  • Extra Brut 0–6 g/l
  • Brut < 12 g/l
  • Extra Dry/Trocken/Seco 12–17 g/l
  • Sec, Trocken, Secco, Kuiva 17–32 g/l
  • Demi-sec, Halbtrocken, Medium Dry, Puolikuiva 32–50 g/l
  • Sweet, Doux, Dolce, Makea > 50 g/l



Illan hyväntuulisin juoma ei ollutkaan samppanja, vaan Unkarin tuliainen, hymyileväkorkkinen kuohuviini Chateau Derezla Sparkling Brut (Chardonnay, 9,50 € Budapestin lentokentällä). Chateau Derezla tunnetaan paremmin tokajeistaan, mutta ei kuohuviinissäkään ollut mitään valittamista. Maku oli pirteä ja proseccomaisen päärynäinen, vaikka etiketin mukaan valmistustapa on perinteinen samppanjametodi kuten cavoillakin. Ihan kiva viini, mutta vaikea sanoa, kuinka tämä pärjäisi samanhintaisten cavojen (tai proseccojen) kanssa vertailussa.

Romanovin lakat




Romanovin lakat valmistuivat Kotikokin aitojen Romanovin mansikoiden ohjetta mukaillen. (Mansikat muuttuivat Loppasuiden kokeilevassa keittiössä lakoiksi, koska lakkoja oli tarjolla ja kokeilu oli varsin onnistunut.)

1 litra lakkoja
0,5 dl Triple Sec -likööriä (tai vastaava sitruslikööri)
0,5 dl sitruunalimonadia (Sprite, 7-Up tms.)
0,5 dl sokeria
1 appelsiinin kuori ja mehu (pese appelsiinin kuori hyvin)
2 dl kuohukermaa

Sekoita likööri, limonadi, sokeri, appelsiinin kuori ja appelsiinimehu. Kaada marinadi lakkojen päälle, anna maustua muutaman tunnin ajan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja tarjoile lakkojen kanssa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Viron pienpanimoviikot Bryggerissä

Kävimme panimoravintola Bryggerissä syömässä ja tutustumassa 14.3. asti jatkuvien Viron pienpanimoviikkojen antimiin.


Alkuruokana oli jääkellarin lohta ja katkarapu-Skagen sekä saaristolaisleipää murusina. Juomasuositus oli Bryggeri Weizen. Oluen tuoksussa on sitrusta ja banaania, mausta löytyy myös paahtoleipää. Kesäinen olut, joka sopi hyvin alkuruoan kanssa.



Pääruoaksi söimme pitkään haudutettua karitsan entrecôtea, rosmariini-punaviinikastiketta ja selleripyreetä. Juomasuositus oli Bryggeri IPA. Oluen tuoksussa on runsaasti havua ja sitrusta sekä hieman toffeeta. Myös mausta löytyy aavistus toffeeta, vaikka maku muuten onkin IPA:maisen katkera. Ensiksi tällainen ruoan ja juoman yhdistelmä epäilytti, sillä oletimme karitsan seuraksi tarjottavan jotain tummaa olutta. IPA sopi kuitenkin hyvin karitsan (joka oli mureaa ja muutenkin erinomaista) kanssa.

Jälkiruoaksi söimme suklaa-porterkakkua ja mallasjäätelöä. Sen kanssa suositeltiin Bryggeri Stoutia. Oluen maussa oli kahvia ja hieman taatelia. Makukin oli kahvinen, myös vähän suklaata löytyi. Jälkiruoka oli hyvää, oluen maku oli hieman vetinen.



Sitten päästiin itse asiaan. Hanasta löytyvä Nokturn Black IPA näytti lasissa kahvilta. Tuoksu on kuitenkin voimakkaan havuinen. Myös suklaata ja toffeeta ja löytyy. Maku on havuinen, mukana on hieman suklaata.

Aus Karu Tuleb Spiced Stoutissa tuoksuvat kahvi, siirappi ja neilikka. Samoja aineksia löytää maustakin, jälkimaussa on kahvia. Jotenkin piparkakkuinen maku.

Armastuskiri Ladina-Eestist maustetun IPA:n tuoksussa on havua, katajaa ja hunajaa. Mausta löytyy havuisuutta, hunajaa ja toffeeta, vaikka kokonaisuus onkin katkera.

Verner Meeõlun tuoksussa ja maussa on runsaasti hunajaa. Mausta löytyy myös toffeeta. Raaka-aineena lienee käytetty oikeaa hunajaa esanssin sijaan.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Chez Loppasuut - viinitasting osa 2: maistelu



Tastingiin valittiin seuraavat viinit:

Logan Weemala Pinot Noir 2013
(Australia, 15,04 €)
Kevyt, keskitanniininen
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa
Viinistä viiniin
Logan

Grady Reserve Shiraz 2010
(Australia, 11,99 €)
Täyteläinen, tanniininen
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Viinistä viiniin

Allesverloren Cabernet Sauvignon 2011
(Etelä-Afrikka, 16,50 €)
Täyteläinen, erittäin tanniininen
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa
Viinistä viiniin
Allesverloren

Café Culture Coffee Mocha Pinotage 2013 
(Etelä-Afrikka, 9,99 €)
Täyteläinen, keskitanniininen
Pinotage: tanniineja, hillaa, karpaloa, vadelmaa, balsamiviinietikkaa, pihkaa, tervaa, savua, tummia marjoja, paahdettuja hedelmiä, trooppisia hedelmiä, mausteita, jopa grillattua makkaraa
Viinistä viiniin
Café Culture Wines
KWV



Raadin kommentit


Raatiin kuului viisi ihmistä. Viinien kanssa oli aluksi tarjolla juustoja (morbier, gruyère ja gouda), viikunahilloa, rypäleitä ja voileipäkeksejä, suolakurkkuja, tomaattia ja sipulia, savuoluessa haudutettua nyhtöpossua ja medium miinukseksi paistettua entrecôtea. Ruokana oli nyhtöpossuburgereita, jolloin mukaan lisättiin sämpylät, cheddar-viipaleet, salaatti ja kastikkeet.

Illan keskusteluissa päädyttiin seuraavaan:

Logan Weemala Pinot Noir 2013 yllätti positiivisesti monipuolisuudellaan. Sen väri oli vaalea, mutta maku täyteläinen ja hapokas. Raati löysi siitä kirsikkaa, puolukkaa, mansikkaa ja aavistuksen mausteita ja rusinaa. Viini taisteli jopa viinin perivihollista tomaattia vastaan ja maistui mansikkaisemmalta sen kanssa. Suolakurkun kanssa viini oli makeampaa. Hinta-laatusuhde oli raadin mielestä ok, noin 15 euroa ei tuntunut olevan viinistä liikaa. 4/5 raatilaisesta piti tästä eniten.

Grady Reserve Shiraz 2010 oli marjainen, mausteinen, kahvimaisen karvas ja sopi myös tomaatin ja suolakurkun kanssa. Sekä nyhtöpossun että raa'ahkoksi jätetyn entrecôten kanssa se toimi hyvin. Odotimme viinin olevan tanniinisempi, mutta viini ei kuitenkaan ollut kovinkaan paksu ja täyteläinen. Hinta-laatusuhde oli ihan sopiva, viinistä voisi maksaa ihan hyvin 12 euroa, tosin miellyttävämpiäkin saman hintaluokan australialaisia Shiraz-viinejä saattaisi löytyä. Raadista 1/5 piti Shiraz'sta eniten.

Allesverloren Cabernet Sauvignon 2011 oli Alkon luokituksen mukaan viineistä tanniinisin, mutta se ei kuitenkaan maistunut sellaiselta eikä kiristänyt ikenissä. Viini oli aavistuksen makea ja sen tuoksussa oli luumua ja nahkaa ja maussa herukkaa. Se ei pärjännyt suolakurkulle, mutta ei toisaalta riidellyt tomaatin kanssa. Raati arvioi hinta-laatusuhteen huonoksi ja totesi, että tämä viini ei ollut 16,50 euron arvoinen.

Musta hevonen Café Culture 2013 ei pärjännyt vertailussa erikoisen kahvimaisen makean makunsa takia. Se oli vaniljainen ja toimi ruokien, esim. nyhtöpossun ja suolakurkun kanssa keskinkertaisen hyvin. Sellaisenaankin sitä voisi juoda, jos maku miellyttää. Hieman alle kymppi tuntui kuitenkin ihan kohtuulliselta hinnalta.

Bonus-bordeaux Château Poujeaux 2003 oli täyteläinen, oikein mukava hedelmäisen marjainen viini, jonka maussa oli on aavistus nahkaa.

Miten meni muuten?


Viinien valinta onnistui suhteellisen hyvin. Musta hevonen, mokkainen Pinotage herätti odotetusti keskustelua ja jakoi mielipiteitä laidasta laitaan. Se sopi parhaiten juustojen ja viikunahillon seuraan. Jos tastingin olisi halunnut pitää yllätyksettömänä, sen tilalle olisi voinut arpoa vaikkapa County Clare na Trí Cláir Malbec 2012 ja katsoa, eroaako se muista.

Shiraz ja Cabernet Sauvigon olisivat voineet erota toisistaan enemmän, joten niiden kohdalla valistuneet arvaukset menivät hieman pieleen. Lihojen (nyhtöpossu ja entrecôte) kanssa ne sopivat parhaiten, samoin burgereiden.

Raadin suosikki Pinot Noir sopi monipuolisesti useimpien makujen kanssa, tosin ruoan kanssa se oli hieman liian pliisu.

Sipuli ei odotusten mukaan toiminut yhdenkään viinin kanssa, mutta tomaatti ei ollutkaan niin huono seuralainen kuin odotimme. Hapokas sitruuna unohtui listalta, mutta ei sitä sen ihmeemmin kaivattukaan.

Itseohjautuva toiminta oli ainakin aluksi hieman kaoottista, illan isännällä olisi voinut olla hieman jämptimpi ote. Viinit maisteltiin ensin pikaisesti sokkona, sen jälkeen paljastettiin rypäleet ja lopuksi paljastettiin pullot ja hinnat.

Tasting-lasit loppuivat tietenkin kesken, koska niitä on vain kahden hengen viiniklubikertoja varten (ja pari ylimääräistä), mutta onneksi oli venäläistä kristallia. Bonus-bordeaux nautittiin kuitenkin Riedelin Bordeaux-laseista.

Lue myös osa 1: suunnittelu