sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Moselland Riesling Spätlese 2012



Mikä viini? 
Moselland Riesling Spätlese 2012 (100 % Riesling, hinta 7,99 € Tallinnan sataman Rimissä)

Minkä kanssa nautittu? 
Kotimaiset mansikat/köyhät ritarit

Mitä etiketti lupaa? 
Aromaattisuutta, mineraalisuutta, hapokkuutta

Mitä rypäle lupaa? 
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Moselland

Muuta
Spätlese on myöhäisen sadon rypäleiden viineistä kevyin. Sen rypäleet poimitaan minimissään viikkoa normaalia sadonkorjuuta myöhemmin, joten niihin ehtii kertyä enemmän sokeria.

Katso myös
Moselland Riesling Kabinett 2013
Moselland Riesling Trocken 2011

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on sitruksinen ja omenainen, mutta siinä on myös häivähdys petroolia. Maku on sellaisenaan makea, mutta mikään jälkiruokaviini tämä ei siis ole, siihen sen makeus ei riitä. Hapokkaiden mansikoiden kanssa viini toimii yllättävän hyvin, köyhien ritareiden hillon kanssa sen makeus taas katoaa. Se ei ole kuitenkaan paha asia, sillä sen ansiosta viinistä löytyy hapokkuutta ja mineraalisuutta. Sellaisenaan se on lähinnä makeahkoa omena- ja sitrusmehua. Ihan kiva edullinen perus-Riesling, kyllä tätä kesällä tulisi lipitetyä tai piknikillä, ehkä myös aasialaisen ruoan seurana. Mosellandin maistelluista Rieslingeistä paras on ollut Trocken eli kaikkein kuivin. Tämä viini taas saa arvosanaksi 0.

J: Tuoksu on aika kevyt. Sitrusta, omenaa ja mineraalisuutta löytyy. Maku on makea ja omenainen, aavistus aprikoosia. Jälkimaku on hapokas. Ei ollut ihan nappivalinta köyhien ritarien kanssa. Menisi sellaisenaan kuumana kesäpäivänä. Ihan kiva, makeahko Resling, joka ei herätä kovin suuria tunteita. Arvosana 0.

lauantai 30. toukokuuta 2015

Torres Salmos 2006



Mikä viini? 
Torres Salmos (Carineña, Grenache, Syrah; ostettu Torresilta v. 2008, vuosikerta 2012 Alkossa 29,90 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Naudanlihatäytteiset tortillat

Mitä etiketti lupaa? 
Hilloa, lakritsaa, mausteita, tammikypsytyksen tuomaa paahteisuutta

Mitä rypäleet lupaavat? 
Cariñena (Carignan): hapokkuutta, tanniineja; lisäksi kirsikkaa, mansikkaa ja vadelmaa, ruusua ja orvokkia, kypsässä viinissä karkkia ja purkkaa ja tammessa kypsytetyssä vaniljaa, kookosta, paahteisuutta ja lakritsia
Garnacha Tinta (Grenache): mausteita, marjoja, makeutta,hillomaisuutta, hedelmäisyyttä, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja
Syrah: tanniineja, kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta, mausteita, neilikkaa, pippuria, valkopippuria, suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Viini muualla 
Bodegas Torres
Alko

Kommentit 

M: Tämähän on varsin mainio viini. Sitä on säilytetty hyllyn päällä ja viime vuosina viinikaapissa sen jälkeen, kun se ostettiin Espanjan-matkalta vuonna 2008 eikä se tuntunut kärsineen epämääräisestä varastoinnista laisinkaan, päinvastoin. Tuoksu on hilloisen marjainen ja vaniljaisen mausteinen, oikein herkullinen. Maku on mausteinen, marjainen, pippurinen ja rapsakan tanniininen, varsin tasapainoinen ja täyteläinen. Seurakseen viini olisi ehkä kaivannut hieman selkeämpää ruokaa kuin tortillat, medium-kypsäksi paistettu pihvi olisi voinut toimia oikein hyvin. Seurustelujuomaksi tämä on liian tanniininen. Tykkäsin, arvosanaksi ++.

J: Tuoksussa on tummia marjoja, hilloisuutta, kirsikkaa, pippuria ja savua. Maku on marjainen, mausteinen ja pippurinen. Tanniineja on jonkun verran. Jälkimaku on aavistuksen makea, jopa mansikkainen. Selvästi ruokaviini, ei mikään seurustelujuoma. Sopi tortillojen kanssa hyvin. Olisi varmaankin oivallinen pihviviini. Hyvä viini, arvosanaksi annan ++.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Weingut Martin Klein Spätburgunder Spätlese 2005



Mikä viini? 
Weingut Martin Klein Spätburgunder Spätlese 2005 (100 % Spätburgunder, hinta ei muistissa)

Minkä kanssa nautittu? 
Wieninleike, perunasalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
Kuivaa punaviiniä. Spätlese = kevyin myöhäisen sadon täysin kypsinä korjatuista rypäleistä tehty viini

Mitä rypäle lupaa? 
Spätburgunder (Pinot Noir): kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 
Weingut Martin Klein

Muuta
Nyt vietetään Riesling- ja Spätburgunder-viikkoja. Sen kunniaksi korkkasimme vuonna 2010 Saksan matkalla suoraan tuottajalta ostetun spätburgunderin. Saksan Prädikatetswein-luokituksen mukaan rypäleiden kypsyysasteet ovat Kabinett - Spätlese - Auslese - Beerenauslese - Eiswein - Trockenbeerenauslese. Spätlese-viinien rypäleet poimitaan minimissään viikkoa normaalia sadonkorjuuta myöhemmin eivätkä Spätlese-viinit välttämättä ole makeita, Wikipedia kertoo.

Kommentit 

M: Tämä viini alkoi olla jo siinä rajoilla, onko se enää hyvää vai ei, ts. kymmenen vuotta (joista viisi vuotta meillä) oli sille jo melkoisen pitkä säilytysaika. Kolmen tunnin mittainen ilmaantuminen auttoi asiaa ja raikasti sekä tuoksua että makua. Viini oli kuitenkin yllättävän täyteläinen spätburgunderiksi, marjainen ja tasapainoisen hapokas, värikin on melkoisen tumma. Taisimme aikanaan ostaa sen ihan syystäkin maistiaisten jälkeen. Arvosanaksi viini saa +.

J: Tuoksussa oli kumia ja tummia marjoja. Maku oli marjainen, pippurinen ja hapokas. Viini alkoi olla jo elinkaarensa lopussa, ei tätä kovin kauaa olisi enää voinut säilyttää. Wieninleikkeen kanssa sopi hyvin, mutta perunasalaatin suolakurkut olivat viinille vähän liikaa. Arvosana +.

torstai 14. toukokuuta 2015

Jolie-Pitt & Perrin Miraval Rosé 2013




Mikä viini? 
Jolie-Pitt & Perrin Miraval Rosé 2013 (Cinsaut, Grenache, Syrah ja Rolle; 23,60 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Pasta carbonara

Mitä valmistaja lupaa? 
Hedelmiä, hapokkuutta

Mitä rypäle lupaa? 
Cinsaut (Etelä-Afrikassa Hermitage): mansikkaa, kirsikkaa, mesimarjaa, omenaa, parfyymia, hedelmäisyyttä, maanläheisiä ja mausteisia piirteitä; tammessa kypsytettynä vaniljaa, kookosta tai savua ja tervaa, pullossa kypsytettynä seetriä, sikaria, maata, nahkaa
Grenache: mausteita, marjoja, makeutta,hillomaisuutta, hedelmäisyyttä, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Rolle (Vermentino): keveyttä, aromaattisuutta, hapokkuutta, mineraalisuutta, sitrusta, vihreää omenaa, kukkaisuutta

Viini muualla 
Famille Perrin

Muuta
Tänä vuonna Alkossa oli myynnissä Miraval Rosén kolmas vuosikerta (2014, hinta 23,90 €). Hype viinin ympärillä on kasvanut, koska 300 pullon erä myytiin loppuun yhden päivän aikana toisin kuin aikaisemmat vuosikerrat. Jopa ensimmäisen vuosikerran 60 pullon erä riitti pitkäksi aikaa.
Mainittakoon vielä, että Miraval Rosén ensimmäinen vuosikerta (2012) oli Wine Spectator -lehden top-100 listalla sijalla 84 ja samalla vuoden paras rosé, tämä seuraava vuosikerta ei enää top-100-listalle päässyt.

Katso myös Jolie-Pitt & Perrin Miraval Rosé 2012

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on marjainen ja kepeä, mansikkainen ja vadelmainen ja siinä on aavistus mangoa. Maku on tasapainoinen hapokas ja mineraalinen sekä marjaisuudesta huolimatta kuiva. Jälkimaku on pitkä. Tämäkään vuosikerta ei ole piknik-viini tai lipittelyrosé eikä sitä ehkä tarjoaisi seurustelujuomanakaan, vaikka Brangelina saapuisi kylään. Ruoan kanssa viini kyllä toimii ja sen hapokkuus saattaisi sopia hyvin itämaisen ruoan kanssa (limeä, korianteria, chiliä). Ilmaantumisen myötä maku pehmenee ja laimenee hieman, mutta on joka tapauksessa sitruksisen kirpeä. Arvosanaksi tämä vuosikerta saa ++.

Brad Pittin elokuvista mieleen tulee Veren vangit.



J: Kevyessä tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja persikkaa. Maku on marjainen, mineraalinen ja hyvin hapokas. Ei mikään lipittelyviini hapokkuutensa vuoksi. Veritas-sarjan Riesling/Zinfandel-lasi oli sopiva valinta, uuden maailman Pinot Noir -lasissa viini tuoksui hedelmäkarkilta ja maistui liian hapokkaalta. Sopi rasvaisen pastan kanssa hyvin. Voisi mennä rasvaisen kalan kuten savusiian kanssa, mutta hieman liian jyräävä maku miedompien kalojen seuraksi. Edellinen vuosikerta oli parempaa, nyt yleisvaikutelma oli melko vaisu. Sen vuoksi arvosanaksi tulee vain +.

Jos tämä vuosikerta olisi Angelina Jolien elokuva, se olisi Lara Croft Tomb Raider: Elämän lähde eli keskinkertainen jatko-osa.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Grand Champagne Helsinki 9.5.2015 ja Essi Avellanin Blanc de Blancs Prestige Cuvée Master Class -tasting

Ensimmäinen Grand Champagne Helsinki -tapahtuma järjestettiin Vanhalla 8. ja 9.5. Suuntasimme sinne lauantaina. Ensimmäisenä vuorossa oli Essi Avellanin tasting.

Essi Avellan: Blanc de Blancs Prestige Cuvée Master Class -tasting 


Joku ehti hörppiä ensimmäisen samppanjan jo ennen kuvan ottoa













...
G.H. Mumm Blanc de Blancs Mumm de Cremant NV 
(n. 80 €)

M: Tastingissa opimme, että Cramantin kylän samppanjat ovat kepeitä, kukkaisia ja eteerisiä - niin tämäkin cremant-tyylinen samppanja. Maku oli raikas, kevyt ja mineraalinen, aavistuksen voinen ja paahteinen. Oikein kiva, tykkäsin.

J: Tämä samppanja on tehty kokonaan Cramantin kylän viinistä ja siihen on käytetty vain yhden vuoden satoa. Samppanja oli kevyt ja mineraalinen, myös voita löytyi mausta. Suositeltiin aperitiiviksi.

Salon 2002 
(n. 450 €)

M: Kukaan ei (onneksi) kertonut samppanjan hintaa ennen maistamista, mutta sen mainetta hehkutettiin kyllä. Tuoksu oli hedelmäinen, päärynäinen, paahteinen ja tamminen, maussa oli paahtoleipää ja toffeeta, jälkimaku oli pitkä. Pieni ilmaantuminen sai viinin maun muuttumaan raikkaammaksi ja makeammaksi. Tykkäsin tästäkin.

J: Salonia tuotetaan vain parhaina satovuosina ja sitä on tuotettu vuodesta 1921 lähtien ainoastaan 38 vuosikertaa. Tuoksusta löytyi päärynää, limeä, omenaa ja aavistus toffeeta. Mausta löytyi näiden lisäksi myös voita ja paahteisuutta.

Deutz Amour de Deutz 2005 
(n. 150 €)

M: Tätä viiniä olen wannabe-romantikkona katsellut Arkadian Alkon valikoimissa, mutta en ole raatsinut ostaa. Opimme, että vuosi 2005 oli huono vuosi homeongelmien takia ja se heijastui myös tämän samppanjan makuun tekemällä siitä aavistuksen maanläheisen. Muuten viini oli maukas, täyteläinen ja hedelmäinen, jälleen kerran hieman toffeinen. Tykkäsin tästäkin, mutta ehkä odotan toista vuosikertaa ennen kuin säntään ostoksille.

J: Tätäkään samppanjaa ei valmisteta joka vuosi. Ensimmäinen vuosikerta valmistettiin 1993 ja sen jälkeen on valmistettu kahdeksan vuosikertaa. Tuoksu toi ensimmäisenä mieleen valkopippurin. Tuoksusta löytyi myös vihreää omenaa ja villaa. Maku oli hedelmäinen, päällimmäisenä maistui ananas.

Tasting-viinejä




     
Dom Ruinart 2004 
(n. 150 €)

J: Vuonna 1729 perustettu Dom Ruinart on maailman vanhin samppanjatalo. Ensimmäinen mielikuva tuoksusta oli rieslingmäisyys, jonka lisäksi tuoksusta löytyi mineraalisuutta ja paahteisuutta. Paahteisesta mausta erottui myös voita, sitrusta ja aavistus salmiakkia.

M: Tässä vaiheessa tastingia samppanja muuttui kepeästä ja raikkaasta toisenlaisiksi. Tämän tuoksu ei ollut enää hedelmäinen, vaan ennemminkin savuinen ja mineraalinen. Maku oli hedelmäisempi kuin tuoksu, tasapainoinen ja ehkä aavistuksen salmiakkinen ja heijasteli sitä, että 2004 on eloisa vuosikerta verrattuna vetiseen vuosikertaan 2003. Tästä en osannut muodostaa mielipidettä.

Taittinger Comtes de Champagne 1998 
(n. 150 €)

J: Taittinger on perustettu 1743 ja on maailman kolmanneksi vanhin samppanjatalo. Tuoksusta erottui mandariinia, kumia, kardemummaa ja voita. Maku toi mieleen lähinnä voisen paahtoleivän.

M: Samppanja tuoksui domppamaisesti kumille ja sen lisäksi mausteille. Maussa palattiin taas kepeälle, hedelmäiselle ja toffeiselle linjalle ja samalla kypsyminen oli tehnyt mausta täyteläisen. Klassinen Cotê des Blancs -samppanja (pakko käyttää tätä, kun opin termin). Tykkäsin.

Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995 
(n. 150 €)

J: Tätä samppanjaa on valmistettu vain neljä vuosikertaa: 1983, 1985, 1990 ja 1995. Tuoksu oli hyvin paahteinen ja voinen. Maku oli hyvin täyteläinen, siitä löytyi hunajaa ja kuivattuja hedelmiä. Tämä oli suosikkini maistetuista samppanjoista.

M: Tuoksu oli intensiivinen, voinen ja toffeinen. Maku oli makeahko ja hunajainen, tasapainoinen ja täyteläinen. Paras oli säästetty viimeiseksi, tämä oli ehdottomasti suosikkini.

PS. Jos jollakin on pullo Charles Heidsieck Blanc des Millénairesia kohtuuhintaan ja kykenee toimittamaan sen meille pääkaupunkiseudulle viimeistään lauantaina 16.5.2015, niin yst. vast. tämän blogin sähköpostiin.



Muita messuhavaintoja


Ensimmäisenä testasimme Concha y Toron kuplivat. Guy Charlemagne Réserve Brut Grand Cru Blanc de Blancs NV oli mukavan kepeä ja hyvä aloitus. Brut Nature NV oli luomu, mistä plussaa, mutta ei tehnyt vaikutusta pliisun makunsa takia.

Seuraavana maistettu Mailly Brut Millesimé 2006 oli tuhtia ja sopisi vaikka ensi talven blinibileisiin. Mailly Grand Cru Brut Rosé taas myytiin lauseella "tapahtuman paras rosé" ja se piti täysin paikkansa. Helppoa, kepeää ja mukavaa samppanjaa, parempaa kuin Charles Heidsieck Rosé Réserve NV (toim. huom: Heidsieckin samppanjoiden maussa on jokin vivahde, josta M ei pidä - Blanc des Millénairesissa sitä ei ollut havaittavissa, mutta tästä se löytyi taas) tai Ayala Rosé NV. Ayala pääsi roseista kakkossijalle.

Larmandier-Bernier Latitude NV oli raikas ja mukava, samoin Ayala Brut Nature. Brut Naturea mainostettiin erittäin kuivana, mutta maun raikkaus ja hedelmäisyys kantoi pitkälle ja tekivät mausta oikein mukavan.

Yhden lipukkeen samppanjat olivat pettymyksiä, Jacquart Ritz Brut ei saanut hyräilemään Puttin' on the Ritziä ja varaamaan huonetta nimikkosamppanjan toivossa. François Vallois Cuvée Extra Brut NV oli laimeahko perussamppanja. Ehkä näistä olisi kannattanut aloittaa ja siirtyä sitten arvokkaampien juomien pariin, nyt ne jäivät hieman jalkoihin.

Suurin määrä lipukkeita panostettiin Philipponnatin standilla. Kuuden lipukkeen samppanjoista maistettiin Réserve Spéciale 1985 ja Clos des Goisses 2002. Réserve Spéciale 1985 oli ehkä messujen paras Charles Heidsieckin Blanc des Millénairesin lisäksi. Clos des Goisses 2002 taas oli oikein hyvä, mutta J epäilee, että hänen makunsa ei ehkä ole tarpeeksi kehittynyt huomaamaan sitä, mikä samppanjasta teki hintansa arvoisen.



Ruokaa!


Suomen Sommelierit ry:n pisteessä pääsi tutustumaan ruoan ja samppanjan yhdistämiseen. G.H Martel Cuvée Victoire 2005 oli varsin mainio samppanja, jota maistettiin ensin ovella jaetusta Lehmann Glassin Opale 21 tasting-lasista ja sen jälkeen Lehmann Glassin Grand Champagne -lasista. Riedel-uskovaisena lasin vaikutuksen arvasi jo etukäteen. Lisäksi samppanja sopi hyvin chilillä maustettujen katkarapujen eli alkuruoan, salamin ja majoneesin eli pääruoan ja jälkiruokana olleen macaronsin kanssa. M kasvoi ihmisenä ja söi katkarapuja, koska samppanja huuhteli niiden maun hyvin pois - voidaan siis päätellä, että äyriäisten mahdollinen lisääminen Casa Loppasuiden ruokalistalle tulee kalliiksi niiden vaatiman vuosikertasamppanjan takia.

Pastiksen marinoidusta parsasta tehty salaatti oli herkullinen välipala, samoin Kaartin hodari ja hummerin hummeririsotto oli hyvää runsaasta tomaattisuudestaan huolimatta. Finlandia Caviarin kaviaari oli hyvää ja edullista ja Carelian savulahnakeitto hauenmädin ja kurkun kanssa oli kuin olisi juonut savukalaa, mutta mätiä ei erityisemmin huomannut.

Summa summarum


Kivaa oli. Tasting oli ehdottomasti hintansa (100 euroa) arvoinen, suurin osa samppanjoista oli kohtuuhintaisia (2-3 lipuketta á 2 euroa) eikä pääsylippukaan ollut pahan hintainen (15 euroa ennakkoon, hintaan kuului tasting-lasi). Nyt vuoden verran ankaraa treenausta makuaistien kehittämiseksi ja ensi vuonna muutama täsmäisku parhaiden samppanjoiden pariin.

torstai 7. toukokuuta 2015

Oluttasting Bier-Bierissä

Olutravintola Bier-Bier järjesti keskiviikkona 6.5. oluttastingin, Espanjan ensimmäinen olutsommelier Dominic Lombard esitteli paikallisia oluita. Ennakkotietojen mukaan tarjolla piti olla viisi olutta, mutta maistelussa olikin peräti yhdeksän eri olutta.

Ensimmäiset kuusi olutta olivat Dougall's-panimon tuotteita. Panimon perustaja muutti Englannista Espanjaan ja ryhtyi tuottamaan omia oluita, koska paikalliset panimot valmistivat vain mauttomia lagereita. Dougall's aloitti toimintansa 2007 neljä vuotta kestäneen byrokratiapyörityksen jälkeen.


Leyendan (bitter) tuoksusta löytyi hedelmäisyyttä ja keksiä. Myös maussa oli aluksi hieman keksiä, jälkimaku oli katkera. 942 (pale ale) on panimon suosituin olut, jonka nimi tulee Cantabrian alueen suuntanumerosta. Hedelmäinen olut, jonka tuoksusta erottui päällimmäisenä appelsiini. Raquera on pils-tyyppinen oluen, jonka tuoksusta ja mausta löytyi sitruunaa sekä ruohoa. Kevyt olut, sopii janojuomaksi.


IPA 3:n valmistuksessa käytettin koehumaloita, joiden laatua panimokaan ei tiedä. Ne tulivat tuottajalta numeroiduissa säkeissä, joiden sisältöä ei kerrottu. Katkerasta, greippisestä mausta löytyi myös toffeeta. Tämä oli suosikkini Dougall'sin oluista. Djangosta käytettiin itse keksittyä termiä Indian Brown Ale. Tuoksusta ja mausta erottui parhaiten suklaa. Maussa oli lisäksi vähän rusinaa. Tres Maresin (brown ale) maussa oli toffeeta, pähkinää ja maltaisuutta.

Toinen panimo, jonka tuotteita esiteltiin oli Mateo & Bernabé. Panimo sijaitsee paremmin viineistään tunnetulla Riojan alueella. Etikettien hyvin yksinkertaisesta ulkonäöstä saadaan kiittää taiteilijaa, jolle annettiin täysin vapaat kädet.


Gorilla A on virallisesti porter, mutta on enemmän stout-tyylinen. Maku- ja tuoksupaletista löytyi kahvia, suklaata ja vaniljaa.

Rapu B (pale ale) oli kevyt, hieman katkeran makuinen. Olut palkittiin Helsinki Beer Festivalilla tänä vuonna.

Ankka C (American IPA) oli myös kevyt ja katkera, mutta katkeruuden lisäksi oluesta löytyi hedelmäisyyttä ja vähän hunajaa.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Stefano Accordini Acinatico Red Amarone della Valpolicella Classico 2007



Mikä viini? 
Stefano Accordini Acinatico Red Amarone della Valpolicella Classico 2007 (rypäleet ehkä corvina, Rondinella, Molinara; n. 40 € Silja Linella)

Minkä kanssa nautittu? 
Risotto ja entrecôte

Mitä etiketti lupaa? 
Perinteitä ja jännittävää makua

Mitä rypäle lupaa? 
Rypäleitä voi arvailla, koska Google-fu ei toiminut kovin hyvin. Paras arvaus on seuraava:
Corvina: mietoa hedelmäisyyttä, hapokkuutta, aavistus karvasmantelia ja hapankirsikkaa, mansikkaa ja pähkinää
Rondinella: kirsikkaa, mansikkaa, karvasmantelia
Molinara: hapokkuutta, kukkaisuutta

Viini muualla 
Stefano Accordini

Muuta
Amarone on kuivatuista rypäleistä valmistettu viini. Lue lisää: Etiketti - rypäleestä viiniksi: Veneton alueen erikoisuus, Amarone

Kommentit 

M: Parin tunnin ilmaantuminen teki viinille hyvää. Ilmaantumisen jälkeen se sai ryhtiä ja makua. Tuoksu on mausteinen, rusinainen ja viikunainen, maku täyteläinen ja makeahko, mausteinen ja luumuinen. (Melkein tekisi mieli verrata sherryyn.) Ilmaantumisen myötä maku muuttuu mehumaisemmasta tanniinisemmaksi ja täyteläisemmäksi. Tämä on pimenevien syysiltojen lohtuviini, jota voi nautiskella sateen ropistessa ikkunaan, kun lautasella on maukasta suolaista ja rasvaista liharuokaa. Arvosanaksi viini saa +.

J: Heti avaamisen jälkeen maku ja tuoksu olivat hyvin marjaisia. Kummastakin löytyi herukkaa, mustikkaa ja boysenmarjaa. Ilmaantumisen myötä tuoksuun tuli viikunaa, rusinaa, mausteisuutta ja herukkahilloa. Mausta löytyy viikunaa, luumua, taatelia ja mausteisuutta. Tanniineja on melko paljon. Tällainen viini vaatii ehdottomasti ruokaa seurakseen. Sopi pihvin ja risoton kanssa, voisi mennä myös esimerkiksi lasagnen seuraksi. Monitahoinen ja vahva viini. Arvosanaksi annan +.

Il Sole Organic Garganella 2014



Mikä viini? 
Il Sole Organic Garganella 2014 (100 % Garganeca; 9,99 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Sellaisenaan

Mitä Alko lupaa? 
"Puolikuiva, hapokas, pirskahteleva, omenainen, kevyen päärynäinen"

Mitä rypäle lupaa? 
Garganega: sitrusta, mantelia, mausteita, päärynää, omenaa, aprikoosia, kukkaisuutta

Viini muualla 
Alko

Muuta
Katso myös Il Sole Organic Garganella 2009

Kommentit 

M: Tuoksu on päärynäinen, maku hapokas ja omenainen, silti myös jonkin verran makea. Viini on mukavan pirskahteleva ja aavistuksen sitruksinen. Tämä olisi sopiva piknik-viini, joka käy aperitiiviksi ja kevyiden ruokien (esim. salaatit, vaalea kala) kanssa läpi koko aterian. Enemmän luonnetta tässä on kuin halvoissa proseccoissa. Arvosanaksi viini saa +.

J: Tuoksussa on päärynää ja häivähdys ananasta. Maku on kevyt, pirskahteleva ja päärynäinen. Jälkimaussa on limeä. Tätä voisi juoda sellaisenaan kuumana kesäpäivänä tai kevyen kanasalaatin kanssa. Ihan kiva, mutta melko mitäänsanomaton. Arvosana 0.