sunnuntai 30. elokuuta 2015

Veikkovertailu

Lidlin valikoimiin tuli kesän alussa kolme erilaista Veikko-olutta. Valmistajasta ei ole varmaa tietoa, tölkit kertovat vain, että oluet on valmistettu Suomessa. Tarkkaa hintaa ei tullut laitettua muistiin, mutta ne taisivat maksaa alle 2 € per tölkki. Nyt on aika laittaa veikot järjestykseen.


J: Meidän Veikko Vaalea Suomalainen Kesäolut. Tuoksussa on mallasta, sitrusta ja ruohoa. Maku on kevyt, maltainen, hieman sitruksinen. Melko tavanomainen lager, menisi janojuomana kuumana kesäpäivänä. Arvosana 0.


J: Meidän Veikko Suomalainen Ale. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, karamellia, sitrusta ja banaania. Maku on sitruksinen, hedelmäinen ja karamellinen. Jälkimaku on katkerahko. Hieman vetisestä mausta huolimatta yllättävän hyvä bulkkiolueksi, arvosanaksi tulee +.


J: Meidän Veikko Hitaasti Kypsynyt Tumma Lager. Tuoksussa on karamellia, ruisleipää ja pähkinää. Maku on ruisleipäinen, hieman karamellinen ja aavistuksen paahteinen. Jälkimaku on vetinen ja hieman suklainen. Ei tämä huono ole, varsinkaan hintaansa nähden. Kokonaisuus on kuitenkin niin laimea, että arvosanaksi jää 0.

M: Maistuivat oluelle.

tiistai 25. elokuuta 2015

Hardys viini- ja kriketti-ilta ravintola Southparkissa 24.8.2015

Bill Hardy
Australialainen Hardys-viinitalo on ryhtynyt sponsoroimaan Krikettiliiton vuoden parasta pelaajaa ja sen kunniaksi meidät kutsuttiin blogin kautta ravintola Southparkissa järjestettyyn viini- ja kriketti-iltaan. Sää oli mainio, joten terassilla istuskeli mielellään ruoan ja juoman ääressä.

Illan ohjelma oli leppoisa. Ensin Bill Hardy, viinintekijä jo viidennessä polvessa, esitteli Hardysin viinitaloa ja illan viinejä. Hardys on Australian vanhimpia viinitaloja (perustettu 1853) ja sen tavoitteena on tehdä kohtuuhintaisia viinejä. Tavoitteessa on mitä ilmeisimmin onnistuttu, sillä talon viinejä juodaan hurjat 2 000 000 lasia päivässä.

Saimme myös lyhyen tietoiskun kriketistä, kun Suomen Krikettiliiton puheenjohtaja Andrew Armitage kertoi suomalaisesta krikettikulttuurista. Kriketti on maailman toiseksi suosituin palloilulaji, mutta Suomessa toiminta on vielä pientä. Suomi on kuitenkin kolmas valtio, jossa Hardys tekee yhteistyötä kansallisen krikettiliiton kanssa. (Tätä ennen se on ollut Englannin ja Walesin sekä Australian krikettiliittojen virallinen viiniyhteistyökumppani eli mitä muuta voisi enää sanoa kuin että "torilla tavataan!") Illan aikana pääsi myös kokeilemaan krikettiä - J testasi osumatarkkuutensa ja M ei.



Alkumaljana oli Crest Sparkling Pinot Chardonnay. Sen tuoksussa oli sitrusta ja trooppista hedelmää, maku oli pehmeästi kuplivan kermainen ja makeahko ja siinä oli tuoksun mukaisesti myös sitrusta ja trooppista hedelmää. Oikein kiva skumppa, joka sopisi kesäiseksi seurustelujuomaksi ja jota olisi voinut nauttia kauniissa elokuun illassa toisenkin lasillisen (ja kolmannen ja...).

Ruokana tarjoiltiin herkullisia hampurilaisia, joiden välissä oli pari kuukautta muhinutta talon omaa kimchiä, lähes vuorokauden verran haudutettua mureaa naudan eturintaa, korianteria, chiliä ja salaattia hapanimeläkastikkeen kanssa. Oikein maukasta. Sisälle oli katettu myös salaattipöytä, jonka cobb salad oli varsin hyvää. Jälkiruokana ollutta brownietakaan ei voi moittia, päinvastoin.



Ruoan kanssa oli tarjolla kaksi Nottage Hill -sarjan viiniä: Nottage Hill Shiraz ja
Nottage Hill Riesling. (Nottage Hill -sarja sai nimensä Hardysin viinitalon perustajan Thomas Hardyn veljenpojan Tom Nottagen mukaan.)

Nottage Hill Shiraz'n tuoksu oli mustaherukkaisen marjainen ja luumuinen ja siinä oli myös vähän nahkaa. Maku oli mausteisen pippurinen ja hieman hilloinen, mutta ei mitenkään supertäyteläinen. Hampurilaisten mausteisuus lisäsi viinin pippurisuutta, mutta chili oli sille hieman liikaa. Tämä Shiraz voisi olla sellainen viini, jonka nappaa mukaan kaverille lähtiessään, jos saatesanat ovat "tuo joku punkku, grillataan".

Nottage Hill Riesling sen sijaan yllätti, koska perusaussi-Shiraz'n jälkeen odotimme kepeän hedelmäistä Rieslingiä. Ensin sen tuoksusta ei tuntunut saavan mitään irti, mutta hetken päästä esiin nousi petroli ja sen jälkeen karviainen. Petroli hallitsi myös makua, mutta sen alta pirskahteli limeä ja karviaista, mikä teki viinistä raikkaan. Jos tällaiset Rieslingit miellyttävät, viini on mukava seurustelujuoma, jonka voisi ajatella myös vaalean kalan ja äyriäisten seuraksi.



Tarjolla olleista viineistä M piti eniten kuohuviinistä ja J Rieslingistä. Shiraz oli myös ihan OK, mutta ei yllättänyt ja jäi muiden viinien varjoon. Plussaa annamme siitä, että tarjolla oli Rieslingiä eikä Uudessa-Seelannissa ja Australiassa nykyään niin kovin suosittua Sauvignon Blancia.

Illan aikana maistelluista viineistä yksikään ei ole tällä hetkellä Alkon valikoimassa, mutta 10 muuta Hardysin viiniä kylläkin.

"Tule pelaamaan meidän kanssa krikettiä, lyömään puisella mailalla..."

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Herkkujen Suomi ja Syystober 2015

Helsingin Rautatientorilla järjestettiin 20.-22.8. Herkkujen Suomi- ja Syystober-tapahtumat. Tapahtumana Syystoberin historia on aavistuksen pidempi kuin Herkkujen Suomen, ensimmäinen Syystober järjestettiin vuonna 2009 ja ensimmäinen Herkkujen Suomi vuonna 2011.

Tapahtuman yhteydessä julkistettiin Suomen paras olut -kilpailun tulokset. Tarjolla olikin melko monta eri sarjojen kolmen parhaan joukkoon sijoittunutta olutta.



Tässä maistellut oluet Loppasuiden liikuttavan yksimielisessä paremmuusjärjestyksessä:

1. Koskipanimo: Siperia Stout (RateBeer)
Suomen paras olut -kilpailun voittaja pääsi meidänkin listallamme ykköseksi. Tuoksussa on kahvia ja karamellia. Maussa on kahvia, tummaa suklaata ja paahdettua mallasta. Sopisi paremmin juotavaksi syksyllä tai talvella kuuman kesäpäivän sijaan. (M huomauttaa, että jos stouteista puhutaan, niin Guinness kyllä maistuu ihan aina.)

2. Koskipanimo: Weizenbock (RateBeer)
Tuoksussa on vehnää, banaania, sitrusta ja hedelmäisyyttä. Maussa on toffeeta ja banaania, jälkimaku on katkera. Maukas olut.

3. Simapaja: Wandering Minstrel -sima (RateBeer)
Tuoksu on mieto, siinä on karviaista, omenaa ja hunajaa. Maussa on herukanlehteä ja karviaista, muuten maku muistuttaa kuivaa siideriä. Jälkimaussa on hunajaa ja mesiangervoa. Viinimäinen juoma, saattaisi mennä vaalean kalan kanssa.

4. Stadin Panimo: South Pacific Lager (RateBeer)
Tuoksussa on trooppista hedelmää, sitrusta ja appelsiinia. Maku on greippinen ja havuinen, pohjalla on kuitenkin lagermaista vetisyyttä. Lageriksi epätyypillinen, varsinkin humalaisen kitkerä tuoksu tuo mieleen lähinnä IPA:n.

5. Suomenlinnan Panimo: Red Granite Lager (RateBeer)
Märzen-tyylisen oluen tuoksussa on toffeeta, sitrusta ja havua, samoin maussa. Pohjalla on lagermaista vetisyyttä.

6. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas: Wasaborg Savuvehnä (Ratebeer)
Tumma ja suodattamaton savuvehnäolut, jonka teossa on käytetty bambergilaisia savumaltaita. Tuoksussa on savua ja tervaa. Maku tuo mieleen lähinnä pekonin tai savulohen ja siinä on myös hieman banaania. Yleensä J pitää savuoluista, mutta jokin tässä oluessa tökki.





M ei löytänyt Herkkujen Suomesta Päijät-Hämettä, mutta rakasta kotiseutua edusti aina yhtä uljaasti Teerenpeli. Tynnyriviski oli melkoisen tuhtia (58,5 %). Sen tuoksu oli aprikoosinen ja hedelmäinen, maku taas hedelmäinen ja vaniljainen.




Herkkujen Suomen inspiroima sunnuntairuoka, "rieskaltsonet" (4-5 kpl)
  • Lapin rieskoja
  • 500 g Ylämaan karjan jauhelihaa
  • 1/3 - 1/2 ruukkua persiljaa
  • 2-3 nippusipulia
  • 2 tomaattia
  • 150 g juustoraastetta
Lisänä oli myös "oho, avokadot ovat menossa huonoiksi" -guacamolea (2 avokadoa, sitruunamehua, 1 nippusipuli, korianteri-chili-sitruunaruoho -mausteseosta, pippuria, suolaa).

Paista jauheliha ja mausta oman maun mukaan, silppua persilja, sipuli ja tomaatti, lämmitä rieskoja (voitele, jos siltä tuntuu), täytä, kääri/taita/syö sellaisenaan ja muistele mainiota tapahtumapäivää.

Kiitämme:
  • Caminiton mämmijäätelöä kesän mielenkiintoisimmasta jäätelökokemuksesta
  • Hyvää säätä - nyt se kesä viimein tuli!
  • 2 dl maisteluannoksia 
  • WC-rekkaa - vaikka se onkin ahdas, se voittaa bajamajat mennen tullen

maanantai 17. elokuuta 2015

Shiraztasting

Aina yhä asiantuntevampi raatimme kokoontui kolmannen kerran. Ensimmäisen kerran suosikkiviinin mukaan jälkeen toiveeksi jäi Shiraz-/Syrahtasting, jonka vuoro oli nyt Amerikkatastingiksi muuttuneen kuohuviinitastingin jälkeen.





Illan rypäleemme on kotoisin Pohjois-Rhônen-alueelta Ranskasta ja se tunnettiin jo antiikin Rooman aikoihin. Euroopassa rypälettä kutsutaan nimellä Syrah, Australiassa ja Etelä-Afrikassa taas nimellä Shiraz. Rypäleet ovat syvänsinisiä ja niistä saadaan mausteista, täyteläistä ja tanniinista viiniä, lämpimillä alueilla maku voi olla myös hilloisen marjainen. Viiniä maistellessa pitäisi löytää tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua.

Kuinka kävi? Ensimmäisellä kierroksella otettiin sokkona tuntumaa viineihin.

Ensimmäisen viinin tuoksussa oli herukkaa, nahkaa ja luumua. Maku oli enemmistön mielestä mehumainen ja herukkainen.

Toisen viinin tuoksusta oli ensin vaikeaa saada mitään irti, mutta ahkeran tuoksuttelun tuloksena todettiin, että siinä oli puolukkaa, kirsikkaa ja maustepippuria. Makua pidettiin myös hieman mehumaisena, mausteisena ja pippurisena.

Kolmannen viinin tuoksu oli makeahko, hieman toffeinen ja karpaloinen. Maku oli kuivahko, rapsakan puolukkainen ja punaherukkainen. Tämä viini alkoi vaatia jo ruokaa seurakseen tanniiniensa takia.

Neljännen viinin tuoksussa oli nahkaa ja mausteita. Sen maussa oli eniten hillomaista makeutta ja samaan aikaan myös pippuria ja jonkin verran tanniineja.

Sitten oli arvailun aika. Illan isäntä paljasti maat ja hinnat: Australia, Chile, Etelä-Afrikka ja Ranska - kaksi viineistä maksoi noin kympin ja kaksi noin 15 euroa.

Oikeat pullot ovat tässä:



  1. Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2012 (Chile, 14,99 €) Alko / Viinistä viiniin
  2. KWV Classic Collection Shiraz 2013 (Etelä-Afrikka, 9,99 €) Alko / Viinistä viiniin
  3. Gérard Bertrand Naturalys Syrah 2014 (Ranska, 10,98 €) Alko / Viinistä viiniin (luomu!)
  4. Wyndham Estate Bin 555 Shiraz 2013 (Australia, 13,98 €) Alko / Viinistä viiniin
"Kuinka meni noin niinku omasta mielestä?"

Kaikki arvasivat oikein ensimmäisen viinin olleen chileläistä, loput arvaukset jakautuivat tasaisesti eri maiden välillä. M arveli neljännen olevan australialaista, koska se oli niin hilloista ja osui kerrankin oikeaan. Hintojen suhteen raati yritti melko yksimielisesti olla ovela ja arveli, että ehkä vähiten miellyttänyt toinen viini olisi kaikkein kallein. Pieleen meni.

Ykkösviinin määritelmä Alkossa yllätti. Alkon mukaan Leydan Syrah oli tanniininen ja muut keskitanniinisia, mutta vain J:n mielestä viini oli tanniininen ja oikeastaan kaikkein tuhdein. Muut pitivät viiniä mehumaisena jopa esittelyn jälkeen.

Viinien kesken ei ollut yllättäviä eroja, mitään "onko tämäkin Syrah/Shiraz" -tyyppisiä yllätyksiä ei ollut. Raadista kolme jäsentä valitsi suosikikseen ensimmäisen ja kaksi jäsentä neljännen viinin. Ilmaantumisen myötä jokaisesta viinistä tuli hieman marjaisempi ja hilloisempi kuin aluksi.

Viinien kanssa syötiin paahtopaistileipää piparjuuritahnan ja karamellisoidun sipulin kera sekä kinkkupiirakkaa. Kaikki viinit sopivat ruoan kanssa hyvin. Kaksi ensimmäistä olisivat ehkä menneet myös seurusteluviineinä, kaksi viimeistä alkoivat olla jo ruokaviinejä.

Kiitokset illan isännälle ja muille raatilaisille, jälleen kerran ilta oli mukava. Seuraava tasting onkin jälleen Chez Loppasuiden luona ja sen teemana on jotain aivan muuta.

torstai 13. elokuuta 2015

Viron juomakulttuurimuseo

Tiesitkö, että Tallinnassa toimi viinitehdas jo lähes 100 vuotta sitten ja että siellä pullotettiin viinien lisäksi myös Johnnie Walker -viskiä? Mitä ihmettä on cangoc?



Loppasuut kapusivat Toompean mäelle Viron juomakulttuurimuseoon (Toom-Rüütli 10) kertaamaan tietojaan Luscher & Matiesenin viinitehtaasta ja sen melkeinpä elokuvan arvoisista vaiheista. Museon sisäänpääsy on 3 € - tai 6 € viinilasillisen kera. Missä muussa museossa voi kuljeskella viinilasi kädessä?

M valitsi museoviinikseen Sauvignon Blancin (alkuperämaa Ranska), J Tempranilloa (alkuperämaa Espanja). Molemmat olivat mukavia perusviinejä.


















Viime kesään verrattuna uutta oli multimediaesitys, joka pyöri museossa. (Edellisellä kerralla meille kerrottiin yrityksen tarina kassalla ja se oli huomattavasti vaikuttavampi kokemus, multimedia oli taas laajempi ja sen sai katsella omassa rauhassa.)

Uutta oli myös 16 tuoksun setti, joilla pääsi testaamaan, kuinka hyvin tunnistaa viinin tuoksuja. Oikeat vastaukset eivät olleet "saippua, saippua, saippua ja punaviini". Viiniaiheista oheiskirjallisuutta oli edelleen siellä täällä.

Luscher & Matiesenin historia alkaa jo vuodesta 1910, jolloin sveitsiläinen Arnold Lüscher ja virolainen Paul Matiesen perustivat Moskovaan viinatehtaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen kaksikko pakeni juuri itsenäistyneeseen Viroon, jossa toiminta jatkui vuonna 1921. Yhtiö toi maahan ja valmisti itse erilaisia alkoholijuomia. Yhtiö kypsytti viiniä omissa kellareissa, myi brandya tuotemerkillä Cangoc ja pullotti Johnnie Walker -viskiä. Tämän lisäksi ryhdyttiin valmistamaan mehuja.

Toiminta päättyi toisen maailmansodan alkaessa, kun Viro joutui Neuvostoliiton miehittämäksi. Arnold Lüscher onnistui pakenemaan Sveitsiin ja yhtiön silloinen toimitusjohtaja Dimitri Matiesen Ruotsiin. Paul Matiesen jäi Viroon ja riisti oman henkensä, kun häntä tultiin vangitsemaan.

Luscher & Matiesen vaipui unholaan vuoteen 2008 asti. Tuolloin Dimitri Matiesen saapui Tallinnaan juhlimaan 100-vuotissyntymäpäiväänsä. Dimitri alkoi jutella entisissä liiketiloissaan kahvilaa pyörittäneen Peke Elorannan kanssa menneistä ajoista. Lopputuloksena Eloranta hankki Luscher & Matiesenin tuotemerkin itselleen ja ryhtyi jatkamaan yhtiön toimintaa vuonna 2009.

Peke Eloranta on myös Muhu Veinitalon isäntä. Tilalla viljellään useita rypälelajikkeita: Rondoa, Hasanski Sladkia ja Alfaa sekä Rieslingiä, Cabernet Francia, Bacchusta ja Kerneriä. Ensimmäisen viinin pitäisi valmistua tänä vuonna.




Entä ostokset? Museokaupan viinivalikoima oli pienentynyt viime kesästä (tai sitten kävimme huonoon aikaan). Talon omien puna- ja valkoviinien lisäksi myynnissä oli Xarello-rypäleestä tehty Matiesen Eesti ajaloomuuseum suurgildi valge ja muutamaa muuta.

Katso myös
Matiesen Syrah Roosa Vein
Matiesen Valge Vein 2010

lauantai 8. elokuuta 2015

Matiesen Syrah Roosa Vein 2013


Mikä viini? 
Matiesen Syrah Roosa Vein 2013 (100 % Syrah; 7,80 € Viron juomakulttuurimuseossa)

Minkä kanssa nautittu? 
Entrecote, papu-pekonipaistos

Mitä etiketti lupaa? 
"Matiesenin brandi on taas elossa."

Mitä rypäle lupaa? 
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Muuta
Viini on peräisin Languedocin alueelta Ranskasta (Pays d’Oc IGP).

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on makea ja marjainen, mutta maku on hapokkaampi ja täyteläisempi kuin tuoksu. Maussa on puolukkaa ja mansikkaa, mutta se ei ole makea, ennemminkin hapokas ja melko runsas, aavistuksen yrttinenkin. Entrecoten ja pekonin kanssa viini käy yllättävän hyvin varsinkin, kun pihvi on lähes kypsä. Jälkimaku on pitkä ja aavistuksen mineraalinen. Mukava tuttavuus, joka voittaa vertailussa melko tasapaksuksi jääneen saman tuottajan valkoviinin. Arvosanaksi viini saa +.

J: Tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja persikkaa. Maku on aluksi vadelmaisen makea, mutta muuttuu pian hapokkaaksi, jopa puolukkaiseksi. Rasvaisen entrecoten ja pekonin kanssa viini sopi hyvin. Pihviviiniksi tämä on kuitenkin liian kevyt. Voisi mennä myös rasvaisen kalan kanssa tai seurustelujuomana. Tässä on enemmän luonnetta kuin saman valmistajan valkoviinissä. Arvosanaksi annan +.

torstai 6. elokuuta 2015

Olutostoksilla Tallinnassa

Uba ja Humal 

Võrgu 3 (Facebook)

Uba ja Humal, Võrgu 3


Reilu puolivuotias Uba ja Humal ("pavut ja humala") oli meille uusi tuttavuus. Olimme kuulleet siitä sen verran hyvää, että päätimme käydä tutustumassa. Kauppa sijaitsee Kalamajan kaupunginosassa muutaman minuutin kävelyn päässä A-terminaalista. Lähin raitiovaunupysäkki on Linnahall, josta matkaa on muutama sata metriä.

Kauppa oli tilava, viihtyisä ja palvelu ystävällistä. Ostoskoreja ei ollut, mutta saimme laatikon, johon oluita sai kerättyä.

Plussaa: Ratebeerissa huippupisteet saaneet oluet olivat kätevästi omassa hyllyssään heti ulko-ovesta sisään astuessa, samoin uutuudet, ja lisäksi hyvät pisteet oli merkitty oluiden kohdalle hyllyjen reunaan. Se helpotti valintoja ainakin vähän, kun hyväksi havaitut oluet pystyi erottamaan muiden seasta.

Valinta olikin vaikeaa, sillä kaupassa iski runsaudenpula, mutta onneksi siellä oli tilaa haahuilla. Valikoimassa oli virolaisia pienpanimo-oluita ja muita oluita eri puolilta maailmaa. Rajoitteena olivat vain mielikuvitus, repun kantokyky ja käteisen määrä, sillä kaupassa sattui valitettavasti olemaan pieni nettikatko eivätkä maksukortit toimineet. Hintataso oli suomalaiseen verrattuna kohtuullinen, esim. Traquair Jacobite Ale (0,33) maksoi 3,50 €. Bongasimme hyllystä myös Sink the Bismarckin, joka maksoi noin 90 € - ja jätimme sen sinne.

Oluiden ja kahvipapujen lisäksi valikoimissa on siidereitä, olutlaseja ja kahvitarvikkeita. Jos väsy olisi yllättänyt, olisi kaupassa voinut ostaa myös kahvia hörpittäväksi.

Drink Shop 

Müürivahe 15 (Facebook)

Drink Shop, Müürivahe 15


Ensimmäinen Tallinnasta paikallistamamme erikoisolutkauppa oli Drink Barin myymälä Drink Shop. Kauppa on vanhassa kaupungissa baarin yhteydessä: muutama askel Müürivahea pitkin eteenpäin ja kurkkaus oikealle porttikongiin, niin oikea ovi löytyy. Kaupan etsimiseen vuonna 2011 motivoi se, että siellä oli myynnissä suomalaisia vahvoja käsityöoluita, esimerkiksi Malmgårdin X-Porteria, joita ei Alkosta saanut.

Kaupan hintataso on samassa linjassa Uba ja Humalin kanssa, esimerkiksi Sori Brewingin Porter ja Coffee Gorilla Baltic (0,33) maksoivat kumpikin 3,90 €.

Vuosien varrella valikoima on elänyt jonkin verran: esimerkiksi belgialaisten oluiden valikoima on melko vakiintunut (trappist-oluita ja Delirium Tremensistä), kun taas virolaisten, tanskalaisten, islantilaisten jne. pienpanimoiden oluet ovat vaihtuneet aina sen hetkisen tarjonnan mukaan ja olleet osittain samoja kuin Kaubamajassakin.

Mainosten mukaan tarjolla on noin 300 erilaista olutta. Oluiden lisäksi valikoimassa on lahjapakkauksia, siidereitä ja juomalaseja. Myös Drink Barissa kannattaa poiketa, ruoka on edullista pubiruokaa ja olut- ja siiderivalikoima kattava.

Koht Õllepood Pothouse

Lai 6

Õllepood, Lai 6


Koht Õllepood Pothouse oli toinen uusi tuttavuus, mutta toisin kuin Uba ja Humalin kanssa, käyntikerta saattoi myös jäädä viimeiseksi. Kauppa sijaitsee näppärästi vanhassa kaupungissa ja sen valikoima oli mainosten mukaan suuri, mutta paikkana kauppa ei tehnyt vaikutusta. Myymälä oli pieni ja lämpimänä kesäpäivänä kuuma, mikä ei ole oluiden säilytyksen kannalta hyvä asia.

Suuri valikoima on kuulostaa myös hyvältä, mutta käytännössä vaatii sen, että tuotteet menevät myös kaupaksi eivätkä vain seiso hyllyssä. Meillä oli huono tuuri, sillä kaksi ensimmäistä kiinnostavaa hyllystä käteen napattua olutta olivat menneet vanhoiksi (toinen huhtikuussa, toinen kesäkuussa). Kotona huomasimme vielä, että yksi kolmesta ostetusta oluestakin oli vanhentunut. Muissa myymälöissä vanhentuneet oluet oli merkitty erikseen ja niiden hinnat alennettu. Harmittavaa sinänsä, koska myynnissä oli myös sellaisia oluita, joita muualla ei osunut silmään.

Viru-hotellin 20. kerros


Marketit


Kaubamaja (Viru keskus, Viru väljak 4) osuu aina sopivasti matkan varrelle ja sen olutosasto on mukavan monipuolinen.  Ilmeisesti uutuudet tulevat kaikkialle suunnilleen samoihin aikoihin, koska Kaubamajan ja erikoiskauppojen valikoimat eivät ainakaan virolaisten oluiden osalta eroa suuresti. Synergiaetuna ovat samalla osastolla olevat viinit ja muut juomat. Kaubamajan hintataso on useimmiten edullinen, esimerkiksi Sori Brewingin Out of Office (0,33) maksoi 2,70 € ja Investor IPA (0,33) taas 2,80 €. Mikkellerin Beer Geek Breakfast (0,33) maksoi Kaubamajassa 4,70 €, kun taas Uba ja Humalissa Beer Geek Bacon oli 4,90 €. Orval sen sijaan oli lähellä Suomen hintoja, 4,60 €.

Rimi (Norde Centrum, Lootsi 7) on kätevästi satamassa D-terminaalin lähellä. Olutosastolla on paljon Sakun ja A. Le Coqin oluita sekä jonkin verran ulkomaalaisia oluita, esim. Leffe Blondea. Mitään sen ihmeempiä erikoisuuksia Rimissä ei ole. Muut alkoholijuomat ovat myös peruskamaa ja jos Rimin valikoima ei riitä, vieressä on myös Wine Store.

Mahdolliset seuraavat kohteet


Stockmannin (Liivalaia 53) olutosastolla kannattaisi kuulemma käydä, mutta emme ole koskaan ehtineet sinne saakka, sillä Kaubamaja on kelvannut varsin hyvin.

SIP veini- ja õllepood (Telliskivi 62) (Facebook) on Google Mapsin mukaan hieman alle 20 minuutin kävelymatkan päässä Uba ja Humalista. Nimen mukaan valikoimassa lienee myös viinejä. Jos sinne saakka suoriutuu, samalla voinee poiketa Pudel-baarissa.

Špunka Õllepood / Craft Õllepood (Pärnu mnt 125) (Facebook) on taas aivan toisella suunnalla. Se mainostaa myyvänsä mm. kaikkia virolaisia käsityöoluita.

Tuliaisia meiltä meille


Summa summarum


Tallinnan olutvalikoima on monipuolinen ja hintataso melkeinpä aina edullisempi kuin Suomessa. Kauppojen kesken hinnat vaihtelevat, mutta eivät eroa suuresti. (Hieman tuntuu hölmöltä käydä hakemassa suomalaisia oluita Tallinnasta, mutta minkäs teet.) Erikoisia oluita etsivän kannattaa käydä Uba ja Humalissa tai Drink Barissa, kiireiselle riittää visiitti Kaubamajaan ja bulkkioluet voi noutaa näppärästi Rimistä tai jostakin muusta lähellä satamaa olevasta alan liikkeestä.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Matiesen Valge Vein 2010



Mikä viini? 
Matiesen Valge Vein 2010 (50 % Sauvignon Blanc, 30 % Colombard, 20 % Ugni Blanc; 7,80 € Viron juomakulttuurimuseossa)

Minkä kanssa nautittu? 
Paistettu lohi ja parsa, kananmuna-avokado-salaatti

Mitä tuottaja lupaa? 
Kevyt ja raikas, kukkaisa ja sitruksinen

Mitä rypäle lupaa? 
Sauvignon Blanc: kuivia ja hapokkaita viinejä, yrttejä, pistävyyttä, nokkosta, karviaista, herukkaa, "kissanpissaa karviaispuskassa", kasvuolosuhteiden mukaan aromeja ruohosta trooppisiin hedelmiin
Colombard: hapokkuutta, limeä, persikkaa, nektariinia, sitrusta, mineraalisuutta
Ugni Blanc (Trebbiano): suosittu rypäle sekoitteissa, neutraali; sitrusta, hedelmää, mantelia, kvitteniä, hapokkuutta, joskus pihkaa

Viini muualla 
Luschier & Matiesen

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on raikas, herukkainen ja hedelmäisen sitruksinen. Maku on täyteläinen, pirteän hapokas, jonkin verran sitruksinen ja herukanlehtinen. Ruoan kanssa viini sopii hyvin, se on riittävän hapokas lohen kanssa, mutta sen kanssa voi myös vaellella Viron juomakulttuurimuseossa. Maku on kesäisen pirteä, mutta kuitenkin öljyisempi kuin kesäisimmissä rieslingeissä. Mukava, täyteläisen hedelmäinen käyttöviini, joka saa arvosanaksi museokäynnin ja taustatarinansa ansiosta +.

J: Tuoksussa on herukkaa, karviaista, sitrusta ja hedelmäisyyttä. Maku on hedelmäinen, herukkainen ja mineraalinen. Hapokkuutta on vain vähän. Sopi rasvaisen lohen kanssa hyvin. Kävisi myös seurustelujuomaksi, mutta ei menisi minkään kovin mausteisen ruoan kanssa. Ihan mukava perusviini, alhaisen hinnan ansiosta arvosanaksi tulee +.

tiistai 4. elokuuta 2015

Tallink Siljan laivan viinit

Tallink Silja valitsi toukokuussa uudet laivan viinit. Kun matkalla Tallinnaan pikaruokalat olivat täpötäynnä, Loppasuut päättivät investoida mukavuuteen ja istahtaa lähes tyhjän À la Carte -ravintolan puolelle haukkaamaan aamiaista. Taka-ajatuksena oli se, että samalla voisi maistella viiniuutuudet.

Pannier Brut Sélection
Samppanja oli vanha tuttu, vuonna 2012 kultaa Vuoden viinit -kilpailussa voittanut Pannier Brut Sélection (vasemmalla). Se oli mineraalinen ja sitruksinen ja sen jälkimaussa oli voita. M tykkäsi, J ei arvostanut viinin paahteisuutta. Tätä voisi harkita, jos joisi samppanjaa koko aterian ajan.

Heretat El Padruell
Kuohuviini oli Heretat El Padruell -cava (oikealla). Cavoihin voi yleensä aina luottaa, niin tähänkin. Se oli pirskahtelevan sitruksinen (limeä), ananaksinen ja vihreän omenainen. J tykkäsi. Tämä cava toimisi mainiosti myös aperitiivina ja seurustelujuomana.

St. Ursula Sommelier Select Pinot Grigio Riesling
Valkoviini oli saksalainen St. Ursula Sommelier Select Pinot Grigio Riesling. Viinissä oli jostain syystä vahva Sauvignon Blanc -viba, mutta se saattoi olla myös väärinymmärrettyä Pinot Grigiota. Maku oli herukkainen ja hedelmäinen ja siinä oli hieman karviaista. Hapokkutta ei ollut oikeastaan ollenkaan, ilmaantumisen myötä ehkä hieman enemmän ja M:n mielestä viini maistui kuohuviiniltä, josta kuplat olivat kadonneet. M söi savulohta, salaattia, kananmunia ja viinirypäleitä. Niiden kanssa valkoviini meni ihan hyvin, mutta yhdistelmä ei jäänyt erityisesti mieleen.

Saint Seine Grenache-Syrah
Punaviini, ranskalainen Saint Seine Grenache-Syrah hurmasi tuoksullaan, jossa oli mausteita ja nahkaa. Viinin maku ei kuitenkaan vastannut tuoksua, vaan oli miedompi. Maussa oli marjaa ja se oli aavistuksen maanläheinen. J söi kanalla höystetyn caesarsalaatin ja sille punaviini oli liian mausteinen, ruoaksi olisi kannattanut valita tuhdimpaa lihaa.

Kuohuvat jakoivat äänet tasan, ruokaviineistä punaviini oli kummankin suosikki eikä valkoviini tehnyt vaikutusta kumpaakaan. Se on kuitenkin myönnettävä, että kaikki viinit toimivat varmasti hyvin laivan perusviineinä.

Entä tarttuiko jotain näistä mukaan? Kyllä, laivan myymälästä kotiutui pullo cavaa (8,50 €). Muuten viiniostokset menivät tuttuun tapaan eli "printtaa Viinistä viiniin -palvelusta 4 ja 5 tähden viinit, joiden hinta-laatusuhde on vähintään 1 ja katso, löytyykö niitä".

lauantai 1. elokuuta 2015

Mufloni Mosaic Vehnä IPA


Mikä olut?
Mufloni Mosaic (Vehnä IPA, Beer Hunters, hinta 4,28 € Alkossa)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan.

Mitä valmistaja lupaa?
Amerikkalaisella Mosaicilla hulppeasti humaloitu vaalea vehnäolut.

Olut muualla
Alko

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Tuoksussa on greippiä, sitrusta, vehnää ja trooppista hedelmää. Maku on greippisen katkera, ehkä hieman vehnäolueeseen vivahtava. Myös trooppista hedelmää löytyy. Vehnä antaa hieman luonnetta muuten aika tavanomaiselle IPA:lle. Arvosana +.