sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Candialle Chianti Classico 2010



Mikä viini? 
Candialle Chianti Classico 2010 (100 % sangiovese; 24,50 € Viinitkotiin.comissa)

Minkä kanssa nautittu? 
Juustotäytteiset tortellinit, antipasto

Mitä etiketti lupaa? 
Chiantia

Mitä rypäle lupaa? 
Sangiovese: luumua, kirsikkaa, mansikkaa, vadelmaa, omenaa, orvokkia, kanelia, vaniljaa, paahtoleipää, joskus yrttejä, tomaatin lehtiä ja navettaa

Viini muualla 
Candialle

Katso myös
Candialle Ciclope 2010

Muuta
Candialle on suomalaisen Jarkko Peräsen viinitila Toscanan Panzano in Chiantin kylässä. Viinitie kertoo tuottajasta enemmän. Tätä viiniä on kypsytetty 18 kk ranskalaisessa tammessa.



Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on tummia, kypsähköjä marjoja, hitusen hilloisuutta ja yrttejä, mausteita ja nahkaa. Maku on tasapainoinen, maanläheinen, jonkin verran tanniininen, kevyesti marjahilloinen ja jonkin verran myös pippurinen. Tämä on oikein mukavasti kehittynyt chianti, joka sopii hyvin ruoan kanssa - luumutomaatitkaan eivät olleet liian hapokkaita, joten tätä voisi ajatella myös hieman hienompaan pizzailtaan juomaksi tai muuten italialaisen ruoan kanssa. Hinta on tosin melkoisen rapsakka eli arvosanaksi tämä muuten mainio viini saa 0.

J: Tuoksusta löytyy tummaa marjaa, herukkahilloa, nahkaa, multaa ja ripaus vaniljaa. Ilmaantuminen paransi tuoksua, joka oli aluksi jopa hieman mehumainen. Maku on marjainen, tanniininen ja pippurinen. Sopi ruoan kanssa hyvin, kesti jopa tomaatit. Savustettua lihaa sisältävä risotto voisi olla osuva ruokavalinta tälle viinille. Mainio viini, mutta hieman korkean hinnan vuoksi arvosanaksi tulee 0 eli viini on hintansa arvoinen.

torstai 24. syyskuuta 2015

Herkulliset klassikot Rhônesta ja Bourgognesta Ison Omenan Decanter Wine Bar & Shopissa 24.9.2015

Syyskuu näyttää olevan hyvä tastingkuu Ison Omenan Decanter Wine Bar & Shopissa. Kuun alussa oli sadonkorjuuviinien tasting ja nyt perehdyttiin ranskalaisiin viineihin. Koska J oli työmatkalla, M lähti kolmen vahvistuksen kanssa maistelemaan Vinetumin Mauno Rovamaan esittelemiä Rhônen ja Bourgognen punaviinejä. Tastingin hinta oli tällä kertaa 20 € ja kaikki viinit ovat Alkon vakiovalikoimassa.



Joseph Drouhin Moulin-à-Vent 2012 
(Gamay, Cru Beaujolais; 14,99 €)
Myönnetään - sanat "Gamay" ja "Beaujolais" toivat saman tien mieleen mehumaisen banaanille tuoksuvan Beaujolais Nouveaun ja ajatuksesta oli vaikea päästä yli. Sitä vaikeutti vielä tieto siitä, että tämäkin viini on valmistettu osittain hiilihappokäymisellä. Toisaalta olen joskus miettinyt, mihin Gamay-viinit katoavat marraskuun kolmannen torstain jälkeen, koska niitä ei alan liikkeessä mitenkään runsaasti näy... (Kyllä niitä valikoimassa on ja sekin olisi selvinnyt aiemmin, jos olisi jaksanut tutkia asiaa.) Joka tapauksessa tässä sellainen nyt oli mukavasti nenän eteen kaadettuna. Viini oli väriltään sinertävä ja vaaleahko, sen tuoksu oli kepeä, kirsikkainen ja aavistuksen mausteinen. Maku mukaili tuoksua ja oli kevyt ja marjainen (karpaloa ja muita punaisia marjoja), silti se oli kuitenkin yllättävän ryhdikäs, jälkimaussa oli jopa jonkin verran tanniineja. Varsin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Tämä voisi olla kesäinen piknik-punkku hieman jäähdytettynä.

Joseph Drouhin Rully Rouge 2013
(Pinot Noir, AC Ruly (Côte Chalonnais); 17,99 €)
Pinotnoirmaisesti viinin väri oli vaaleahko ja jonkin verran makeassa tuoksussa oli kumia, aavistus savua sekä kirsikkaa ja puolukkaa. Maku oli hapokas, puolukkainen ja kevyen tanniininen. Ihan mukava Pinot Noir, joka ei yllättänyt. Sitä voisi nauttia vaikkapa kanaruokien kanssa.

Chapoutier La Ciboise 2013 
(Grenache, Syrah, Carignan, Mourvedre, AC Grignan-Les-Adhémars; 10,98 €)
Tastingin makein viini; tuoksu oli jopa mansikkaisen hilloinen. Makeahko, lakritsainen maku muuttui ilmaantumisen myötä vielä makeammaksi. Tanniinit tasapainottivat kuitenkin sitä mukavasti.
Tässä vaiheessa tastingia alkoi huomata, että ranskalaisilla on hyvin pitkä kokemus viinien tekemisestä, sen verran tasaisen varmoja esityksiä viimeiset kolme viiniä olivat ja sen verran vaikeaa oli luonnehtia loppuja viinejä muuten kuin "hyviä ja tasapainoisia".

Chapoutier Belleruche Rouge 2014
(Grenache, Syrah, AC Côtes du Rhône; 12,79 €)
Viinin tuoksussa oli lyijykynää, mausteita ja pippuria, maku oli tasapainoinen, marjainen ja mausteinen (yrttejä ja pippuria), mutta ei erityisen mieleen jäävä. Tämä viini saattaisi sopia hyvin pataruokien kanssa.

Chapoutier Les Meysonniers 2012  
(Syrah, AC Crozes-Hermitage; 22,90 €)
Viinin tuoksussa oli nahkaa, marjoja ja orvokkia. Maku oli tasapainoinen, kirsikkainen ja mausteinen, tanniinit olivat hillityt. Nyt odotin jo hieman täyteläisempää viiniä, mutta tämä olikin yllättävän kevyt ja marjaisa. Ei pahaa laisinkaan. Viini voisi toimia pataruokien tai juustojen seurana.

Chapoutier Cornas Les Arènes 2011 
(Syrah, AC Cornas; 36,50 €)
Tämä oli viineistä tummin - "cornas" onkin vanha kelttiläinen sana, joka tarkoittaa poltettua maata. Se kuvaakin viiniä hyvin: tuoksu oli tammikypsytyksen ansiosta mausteisen vaniljainen ja maku paahteisen täyteläinen, jonkin verran tanniininen, marjainen, mehukas ja mausteinen. Maistelluista viineistä tämä oli maukkain ja täyteläisin ja sopisi hyvin liharuokien kanssa.

Summa summarum
Raadin äänet jakautuivat hieman eri viinien kesken, mutta suosikiksi nousi viidentenä maisteltu Chapoutier Les Meysonniers. Oma suosikkini oli viimeinen viini, Chapoutier Cornas Les Arènes. Oli myös mukavaa oli kurkistaa oman (hieman tylsänkin) Bordeaux-kuplan ulkopuolelle ja muistuttaa taas itselleen, kuinka erilaisia punaviinejä Ranskassa tehdään.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Mikä viini! - torstai 17.9.2015

Viinimaa järjesti Vanhalla Mikä Viini! -tapahtuman 16.-17.9. Keskiviikkona maistelimme viinejä muuten vain ja torstaina oli tastingien vuoro. Koska tastingien oli määrä kestää noin 45 minuuttia, varasimme niitä kaksi peräkkäin ja ajattelimme, että hyvin ehtii. Toisin kävi.

Trapiche & Finca Las Moras - Malbec ja muut Argentiinan helmet 




Ensimmäisenä vuorossa olivat Argentiinan viinit. Tasting alkoi Argentiinaa ja Trapichen viinitilaa esittelevällä videolla ja sen jälkeen sama teema jatkui Powerpoint-sulkeisilla. Pikkuhiljaa tajuntaan upposi, että "kerron tästä vielä 15 minuuttia" -lausahdus videon jälkeen ei ollut vitsi, vaan johdanto kesti todellakin puoli tuntia. (Melko hyvin, kun aikaa on varattu 45 minuuttia. Tässä vaiheessa toivoimme vielä optimistisesti, että tasting päättyisi ajoissa.)

Vähintäänkin riittävän mainostuksen jälkeen pääsimme viimein viinien pariin. Niistä ensimmäinen kaadettiin vasta johdannon jälkeen - toisaalta se oli Pinot Noiria, joka kannattaakin tarjoilla hieman viilennettynä. Maistelu ei edennyt mitenkään erityisen ripeästi jäljellä olevaan aikaan nähden ja kun kello alkoi olla viittä vaille, piti viimeisestä viinistä ottaa häthätää nopea kulaus, tuhertaa pikaiset kommentit muistiin ja singahtaa seuraavaan tastingiin. Laseihin jäi ainakin puolet joka viinistä. Olisi ollut mukava maistella ne vielä kertaalleen läpi ja täydentää muistiinpanot, mutta venähtänyt aikataulu ei sallinut sitä. Malbecien ystävä M harmitteli varsinkin sitä, että ei ehtinyt kunnolla tutustua viimeisenä olleeseen talon huippuviiniin.


Trapiche Pinot Noir Oak Cask 2014 
(Pinot Noir; 9,99 €)
Tuoksussa oli kumia, pähkinää ja punaisia marjoja (kirsikkaa, puolukkaa). Maku seurasi tuoksua puolukkaisuudellaan ja vaniljaisuudellaan, jälkimaku oli hapokas ja hieman tanniininen. Kiva perus-Pinot, joka sopisi vaikka lihapadan seuraksi. M:n suosikki.

Trapiche Malbec Bonarda Oak Cask 2013
(Malbec, Bonarda; 9,75 €)
Tuoksussa oli mausteita, kypsien hedelmien makeutta ja vaniljaa. Maku oli hieman hillomainen/mehumainen (vaikea päättää - joko täyteläistä mehua tai laimeaa hilloa), marjainen ja kevyen tanniininen. Helppoa juotavaa, sopisi grilliruoalle ja entrecotelle. Bonarda-rypäleeseen oli mielenkiintoista tutustua.
Bonarda eli Charbono on Argentiinan toiseksi viljellyin rypäle Malbecin jälkeen. Se on nimestään huolimatta eri rypäle kuin italialainen Bonarda Piemontese. Bonardasta saadaan viinejä, joissa on tummia marjoja, kirsikkaa ja luumua, vanhemmiten nahkaa ja tervaa.
Finca Las Moras Organic Malbec
(Malbec; 8,69 €)
Tuoksu oli makea, mausteinen, marjainen ja siinä oli nahkaa, hilloa, mustetta ja lakritsaa. Maku mukaili tuoksua ja oli hilloisan makea, punaherukkainen, mausteinen ja maustepippurinen. Tanniineja oli jonkin verran enemmän kuin aiemmissa viineissä. Ihan kiva perus-Malbec.

Finca Las Moras Black Label Malbec
(Malbec; 14,49 €)
Tuoksu oli makea ja siinä oli nahkaa, lakritsaa, luumua ja herukkaa. Maku oli makeahko, ruokaa vaativan tanniininen ja hedelmäinen ja siinä oli luumua, taatelia, suklaata ja kahvia. Tämän viinin kanssa voisi vaikka grillata. J:n suosikki tässä tastingissa.

Finca Las Moras Black Label Cabernet-Cabernet
(50 % Cabernet Sauvignon, 50 % Cabernet Franc; 14,99 €)
Tuoksu oli herukkainen ja siinä oli mausteita, pippuria ja tummaa suklaata. Maku oli herukkaisen hedelmäinen ja siinä oli kookosta, savua ja nahkaa. Jälkimaku oli tanniininen. Tämä viini halusi seurakseen ruokaa, vaikka olikin muuten helpohkoa juotavaa.

Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec 2010
(Malbec; 29,90 €)
Tuoksu oli makea, marjainen ja hilloinen ja siinä oli eukalyptusta, karhunvatukkkaa ja lakritsaa. Maku oli makea, mutta kevyt ja raikas, ennemminkin hedelmäinen kuin tanniininen. Tämä oli tilan huippuviini, jonka kanssa tuttavuus oli valitettavan lyhyt.

Summa summarum: makeita Malbeceja, hedelmäisen hilloisia viinejä. Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec olisi saattanut kiriä M:n listalla, jos sen maisteluun olisi ollut enemmän aikaa.

Viña Tarapacá - Chilen Maipo Valleyn mehevät punaviinit 




Illan toisessa tastingissa siirryttiin Andien vuoriston toiselle puolelle Chileen. Sebastian Ruiz esitteli Viña Tarapacan kuohuviinin ja punaviinejä. Tällä kertaa mentiin enimmäkseen ilman Powerpoint-kalvoja, sillä herra Ruizille oli tullut mukaan väärä esitys, mikä huomattiin toisen viinin kohdalla. Hyvin sujui ilmankin.




Tarapacá Brut Sparkling
(50 % Chardonnay, 50 % Pinot Noir; 9,99 €)
Tuoksu oli hedelmäinen ja herukkainen ja siinä oli omenaa ja mandariinia. Maku oli voimakas, hapokas ja kuivahko ja siinä oli sitrusta, greippiä ja vihreää omenaa. Tämä kuohuviini menisi myös ruoan, esimerkiksi merenelävien kanssa. M vierasti hieman greippisyyttä ja kaipasi kepeämpää skumppaa.

Tarapacá Reserva Organic Syrah
(Syrah; 5,99 € / 0,375 l)
Tuoksu oli "jännä": nahkaa, kumia, kypsiä marjoja, boysenmarjaa, mausteita, yrttejä ja eukalyptusta. Tanniinit olivat pehmeät. Maku oli hieman mehumainen, marjainen ja pippurinen. Menisi pastan, kanan tai lohen kanssa.

Tarapacá Carménère Reserva
(Carmenere; 9,99 €)
Tuoksussa oli mausteita, kahvia, pippuria, yrttejä ja kanelia, samoin maussa oli kahvia, yrttejä, vaniljaa, toffeeta ja minttua. Carménère ei kuulu M:n ykkössuosikkeihin, mutta nyt oli myönnettävä, että tämä oli yllättävän kiva viini. Tämä päätyi J:n suosikiksi tästä tastingista. Ruoaksi suositeltiin lammasta.

Tarapacá Terroir La Cuesta Cabernet Sauvignon Syrah
(70 % Cabernet Sauvignon, 30 % Syrah; 9,99 €)
Tuoksu oli makea ja mausteinen ja siinä oli nahkaa ja kypsää hedelmää, luumua ja oliivia. Samoin kuin tuoksu, myös maku oli makeahko, vaniljainen ja mausteinen, lisäksi siinä oli orvokkia ja kukkia. Viiniä voisi tarjoilla vaikkapa riistaruokien kanssa.

Tarapacá Plus Organic Red Blend
(52 % Syrah, 25 % Cabernet Sauvignon, 18 % Cabernet Franc, 5 % Carménère; 15,99 €)
Tuoksussa oli eukalyptusta, minttua ja herukkaa. Maussa oli eukalyptusta ja marjoja. Tanniinit olivat pehmeät. Sen verran raikas kokemus tämä oli, että viini sai lempinimekseen "Finrexin-viini". Sen kanssa voisi vaikka grillata flunssaisena.

Tarapacá Gran Reserva Cabernet Sauvignon
(Cabernet Sauvignon; 14,99 €)
Tuoksussa oli herukkaa, mausteita, vaniljaa ja nahkaa. Maku oli mausteinen ja herukkainen ja siinä oli kanelia, vaniljaa ja yrttejä. Viini sopisi mausteisempien ruokien kanssa kuin aiemmat viinit tai sen voisi tarjota kovien juustojen kanssa.

Summa summarum: kaikki Viña Tarapacán viinit olivat melko kevyitä ja helposti juotavia arkiviinejä, jotka sopisivat grilliruokien, juustojen tai kypsän lihan kanssa. Carménère oli yllättävän mukava kokemus, mutta M ei löytänyt varsinaista suosikkia.

Lopuksi


Kaksi maata ja kaksi viinitilaa Andien eri puolilta, suunnilleen saman hintaisia viinejä - kumpi voitti?

J: Argentiina ja Trapiche olivat kokonaisuutena parempi.
M: Argentiina ja Trapiche, viinit olivat täyteläisempiä ja maukkaampia kuin Tarapacán.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Mikä viini! - keskiviikko 16.9.2015

Viinimaa järjesti Vanhalla Mikä Viini! -tapahtuman 16.-17.9. Loppasuut päättivät käydä keskiviikkona maistelemassa viinejä omaan tahtiin ja osallistua tastingeihin torstaina.

Vaikka Vanha oli täynnä ja tunnelma oli hiostavan lämmin, ei pöytien luo ollut suuria jonoja. Hinnatkin olivat varsin kohtuullisia: sisäänpääsy oli ilmainen, lasipanttia ei ollut ja maistelulipukkeen hinta oli 1 €. Suurin osa viineistä maksoi 1-2 lipuketta, kuohuviiniloungessa pääsi törsäämään enemmän.



Keskiviikko alkoi sillä, että M halusi chiantien pariin, joten ensimmäisenä kohteena oli Ruffinon pöytä. Niiden jälkeen testattiin J:n ehdotuksesta Portugalin viinejä ja lopuksi suunnattiin kuohuviiniloungeen.



Ruffino Chianti
Tuoksussa oli kirsikkaa, marjaisuutta ja kumia. Maku oli hapokas ja hilloinen, tanniinit olivat pehmeät. Heti ensisiemaisulla M:n alkoi tehdä mieli pizzaa. Viini sopisikin erinomaisesti pastan tai pizzan kanssa. (1 lipuke)

Ruffino Chianti Superiore 
Viinin tuoksu oli mausteinen, marjainen ja nahkainen. Maku oli täyteläinen, marjainen, luumuinen ja tanniininen. Oikein mukava chianti, joka kävisi syysiltoihin lihapatojen ja muiden runsaiden makujen kanssa. Lisäksi fiasco on aina yhtä hurmaava! M:n suosikki. (2 lipuketta)

(Ruffinolle plussaa myös siitä, että pulloja pidettiin oma-aloitteisesti esillä valokuvausta varten. Kaikkialla muualla pulloja joutui kuvaamaan miten parhaiten pystyi.)



Casal Garcia Rose
Viinin tuoksu oli kepeä, makeahko ja vadelmainen. Mansikkainen maku ei kuitenkaan ollut yhtä makea kuin tuoksu, vaan ennemminkin hieman hapokas ja yrttinen. Mukava rosé joka tapauksessa, sopisi kesäiselle piknikille tai aperitiiviksi. (1 lipuke)

Casal Garcia Vinho Verde
Tuoksussa oli herukanlehteä ja päärynää. Pirskahtelevassa, puolikuivassa maussa oli herukkaa, limeä ja karviaista. Menisi kevyiden kalaruokien kanssa tai ihan sellaisenaan. (1 lipuke)



Alandra Red
Makea tuoksu, makea maku. Tanniineja ei ollut oikeastaan yhtään. Tätä olisi ehkä voinut juoda teinixinä, nyt viini ei maistunut M:lle ollenkaan. (1 lipuke)

Esporão Reserva Tinto
Tuoksussa oli mausteisuutta, tummaa marjaa ja vaniljaa. Maku oli tanniininen ja mausteinen. Melko hyvä tällaisenaankin, mutta parin vuoden kypsytyksen jälkeen voisi olla vielä parempi. J:n suosikki. (2 lipuketta)



Bollinger Special Cuvée
Tuoksussa sekä pirskahtelevassa maussa oli voimakkaasti paahtoleipää, jonka seasta löytyi myös omenaa. Pitkä jälkimaku, sopisi ehkä parhaiten ruokajuomaksi. Hyvä perussamppanja. (6 lipuketta)

Bollinger La Grande Année
Paahtoleipäinen, maukas, aromikas, voinen ja roteva samppanja, joka oli joka lipukkeen arvoinen. Toinen M:n suosikeista. (12 lipuketta)



Louis Roederer Brut Premier
Pirteän hapokas ja hedelmäinen, hieman sitruksinen. Hyvä seurustelujuoma, mutta ei välttämättä ruokajuoma. J piti tästä enemmän kuin samanhintaisesta Bollingerista. (6 lipuketta)

Louis Roededer Brut Vintage 2006
Kevyt ja raikas, ei kovinkaan paahteinen tai voinen. Tuoksussa oli aavistus kumia, maku oli kepeän hedelmäinen ja siinäkin oli hitunen kumia. Aivan erilainen kuin Bollinger La Grande Année ja siksi hurmaava tuttavuus. Toinen M:n suosikeista. (7 lipuketta)



Nederburg Premiere Cuvee Brut Fair Trade
Tuoksussa oli sitrusta, limeä ja aavistus herukkaa. Maku oli pirskahteleva, kevyt ja herukkainen. Jälkimaku oli aavistuksen hapokas. Oikein hyvä peruskuohari. (1 lipuke)

Codorníu Zero (alkoholiton)
Alkoholittomat viinit ovat yleensä melko kamalia litkuja. Kuohuviineillä on kuitenkin se etu, että ne voivat olla makeita limonadin kaltaisia eikä se välttämättä haittaa - tämäkin Codorníun alkoholiton skumppa oli melkoinen sokeripommi (80 g/l). Täytyy kuitenkin myöntää, että kun lounaasta on aikaa ja verensokeri on laskemassa lupaavaan nälkäkiukkuun (eikä koko tapahtuman ajan himottanutta pizzaakaan näy), makea alkoholiton skumppa oli enemmän kuin paikallaan. Zeron maku oli yllättävän hyvä ja viinillinen, hedelmäinen ja sitruksisen raikas kaiken makeuden alla. Tätä voisi hyvin tarjoilla kesäjuhlien alkumaljana tai käyttää boolissa. (Ilmainen)

torstai 17. syyskuuta 2015

Oktoberfest-oluiden vertailu

Oktoberfest lähestyy, joten sen kunniaksi Loppasuut vertailivat Alkosta löytyviä Oktoberfest-oluita (kaikki Alkon mukaan lagereita). Mukaan otettiin kaksi suomalaista ja yksi saksalainen olut.

Ensimmäinen Oktoberfest järjestettiin 1810 kruununprinssi Ludvig Baijerilaisen ja Therese von Sachsen-Hildburghausenin häiden kunniaksi. Alkuaikoina Oktoberfestin tärkein tapahtuma olivat hevoskisat, mutta aikojen saatossa tapahtuma on muotoutunut nykyisenlaiseksi olutfestivaaliksi eikä hevoskisoja ole järjestetty moneen vuosikymmeneen. Olutta tapahtumassa juodaan kuutisen miljoonaa litraa. Sotien ja muiden katastrofien vuoksi festivaalia ei ole järjestetty joka vuosi, joten tänä vuonna on vuorossa vasta 186. Oktoberfest.


Laitilan Kekri
(3,04 € Alkossa)
Tuoksussa on mallasta, karamellia, marjaisuutta ja aavistus ruisleipää. Mausta löytyy karamellia, mallasta ja hedelmäisyyttä. Menee ihan kivasti sellaisenaan, sopisi ehkä jonkun pataruoan kanssa. Mukavan luonteikas olut, arvosana +. M:n mielestä kaikki maistuivat oluelle, mutta tämä oli ehkä kuitenkin paras.


Prykmestar Oktoberfestbier 
(4,67 € Alkossa)
Tuoksussa on ruohoa, mallasta ja metallisuutta. Maussa on ruohoa ja leipää. Jälkimaku on katkeran metallinen. Jotenkin laimea ja kitkerä kokonaisuus, joka ei vakuuta. Menisi ehkä makkaran kanssa. Arvosanaksi jää 0.


Hofbräu Oktoberfestbier
(4,10 € Alkossa)
Baijerin herttuan Wilhelmin perustama panimo on tehnyt olutta vuodesta 1589 asti, joten oluenteosta on kokemusta. Tuoksussa on mallasta, hedelmäisyyttä, voita ja keksiä. Maku on pirteän hedelmäinen, viljainen, keksimäinen ja hieman mausteinen. Hieman yllättäen alkoholi puskee hieman mausta läpi, vaikka vahvuus on vain 6,3 %. Vaatii ruokaa seurakseen. Arvosana +.

Loppukevennykseksi perinteistä Oktoberfest-musiikkia:

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Viking Linen laivan viinit

Vaikka viime lauantain viini- ja suklaaristeily peruuntui, syksyn toinen risteily onnistui suunnitellusti ja Loppasuut seilasivat lauantaina Tallinnan suuntaan Viking XPRS:llä. Elokuussa testasimme Silja Linen laivan viinit, joten tasapuolisuuden nimissä kävimme Viking Linen laivan viinien kimppuun - oli jo aikakin, sillä viinit vaihtuvat ensi vuoden alussa.

Laurent-Perrier Brut L-P
(Ranska; 29,90 € tai 14 €/20 cl)
Laivan samppanja (vasemmalla) oli Laurent-Perrierin kuiva, paahteinen ja paahtoleipäinen perussamppanja, jonka tuoksusssa oli voita ja limeä. Maku oli aluksi marmeladinen ja siinä on pähkinää, ananasta ja aprikoosia. Tasapainoinen ja mukava samppanja, jota voisi juoda koko aterian ajan - ja juuri koko aterian ajan, sillä keveimpien alkupalojen kanssa se oli hieman liian raskas.
Ostaisimmeko? Ehkä.

Cava-kippis!
Codorníu 1551
(Espanja; 6,90 € tai 6 €/20 cl)
Laivan kuohuviini (oikealla) oli mukavan kepeä ja raikas Codorníun cava, joka oli ehdottoman helppoa juotavaa. Se oli sitruksinen, trooppisen hedelmäinen, hitusen mineraalinen ja kaiken kaikkiaan varsin mukava ja edullinen skumppa. Alkupaloista silli ei ollut paras kumppani cavan kanssa, mutta muuten se olisi sopinut melkein minkä kanssa vain.
Ostaisimmeko? Kyllä! (Tosin tällä kertaa sorruimme Freixenetin tarjouskassiin.)

Stefan Winter Riesling 2012/13 
(Saksa; 9,50 € tai 5,50 €/16 cl) 
Laivan valkoviini oli keveän hedelmäinen, hieman makeahko saksalainen riesling. Se edusti kungfugirlmäisiä kevyitä ja raikkaita Rieslingejä eli siinä oli päärynää, ananasta ja limeä, mutta vain aavistus Rieslingin öljyisyyttä. J söi Wine & Dinessä paistettua ahventa, kanttarellimuhennosta ja tilliperunoita ja riesling sopi sen kanssa hyvin. Viini oli sopivan hapokas ruokaviiniksi, mutta se sopisi myös seurustelujuomaksi. 
Ostaisimmeko? Kyllä, jos Rieslingeistä olisi vajausta.

Château la Boutignane 2012 Cuvèe Classique
(Ranska; 9,50 € tai 5,50 €/16 cl)
Laivan punaviini oli ranskalainen cuvèe Languedocin alueelta. Viinin tuoksu oli herukkainen, täyteläinen, marjainen ja hieman nahkainen ja mausteinen. Maku ei ollut aivan niin täyteläinen, se oli keveä, mutta ei vetinen ja siinä oli tummia marjoja, hilloa ja mausteita. Tanniineja ei ollut kovinkaan paljon. M söi grillipihvin ja ranskalaisia perunoita ja viini toimi ruokaviininä ihan passelisti. Se saattaisi myös mennä seurusteluviininä aterian jälkeen. 
Ostaisimmeko? Viimeksi tätä tuli ostettua pullollinen, se saanee riittää tässä vaiheessa.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Ravintola Basen viiniklubi 8.9.2015: Italian viinit


Ravintola Basen syyskauden ensimmäisen viiniklubin aiheena olivat Italian viinit. Tupa oli täynnä, kun iltaa isännöi Antti Uusitalo. Illan aikana maisteltiin seuraavat viinit:

Lugana San Benedetto 2013
(Trebbiano; 14,97 €)
Illan ainoa valkoviini oli Zenaton viinitalon Lugana San Benedetto. M löysi viinin pehmeän hedelmäisestä tuoksusta ananasta ja mangoa sekä muita trooppisia hedelmiä, J taas herukanlehteä, sitrusta ja ananasta. Maku mukaili tuoksua trooppisten hedelmien, kypsän ananaksen ja herukan suhteen. Viini oli hillitysti hapokas ja raikas, monikäyttöinen viini sellaisenaan tai kesäiseen noutopöytään.

Mezzacorona Teroldego Rotaliano Riserva 2011
(Teroldego; 12,99 €)
Illan ensimmäinen punaviini oli DOC Teroldego Rotaliano -luokiteltu kevyt punaviini. M:n mielestä sen tuoksussa oli mustetta, nahkaa, mausteita, tummia marjoja ja aavistus makeutta, J:n mielestä nahkaa, mustetta ja mustaherukkaa sekä ilmaantumisen myötä myös vaniljaa. Maku oli mehumainen, kevyen tanniininen, marjainen, hilloinen, nahkainen ja pehmeä. Tämä olisi mukava yleisviini.
Teroldego on Pohjois-Italian Trentinon provinssin rypäle. Siitä tehdään hapokkaita, kohtalaisen tanniinisia ja mausteisen marjaisia viinejä (mansikkaa, tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa), joissa on myös tervaa, savua, mäntyä, yrttejä ja karvasmantelia. Maultaan Teroldego muistuttaa Zinfandelia/Primitivoa, mutta on sukua Pinot'lle (jälkeläinen) ja Syrah'lle (isoisä).
Vignamaggio Chianti Classico Gherardino 2012
(Sangiovese; 17,97 €)
Tämän chianti classicon tuoksussa oli molempien mielestä kumia, toffeeta ja vaniljaa. Sen maku oli hapokkaampi ja tanniinisempi kuin edellisen ja siinä oli marjoja, yrttejä ja mausteita. Tämä on ruokaviini, joka toimisi tomaatin ja juustojen kera - mutta ei ehkä silti kuitenkaan se chianti, joka lähtisi Alkosta mukaan pizzan seuraksi.

L'Auratae Nero d'Avola 2014
(Nero d'Avola; 7,98 €)
Sisilian lahja viinimaailmalle, Nero d'Avola, oli pikauusinta toukokuun grilliviinitastingista. (Muistiinpanot ovat hyvässä jemmassa, joten vertailu ei ikävä kyllä onnistu.) Viinin tuoksu oli makea, vaniljainen ja mausteinen ja siinä oli viikunaa ja kirsikkaa. Maku vastasi tuoksua ja oli makeahko, vaniljainen, aavistuksen toffeinen, kirsikkainen, jonkin verran hapokas, mutta kuitenkin keveä. Tämä olisi grilliviini tai haudutettujen liharuokien kanssa sopiva viini. J:n suosikki.

Tommasi Ripasso Valpolicella 2013
(Corvina, Rondinella, Corvinone; 19,99 €)
Viimeisenä viininä oli Corvina-, Rondinella- ja Corvinone-rypäleistä tehty valpolicella ripasso. Viinin tuoksu oli mausteinen, nahkainen, ehkä hieman kuminenkin. Maku oli makeahko ja mausteinen ja siinä oli nahkaa ja tummia marjoja, pippuria ja vaniljaa. Viini oli täyteläinen ja mehevä ja se sopisi tumman lihan, riistaruokien ja kovien juustojen kanssa. M:n suosikki.
Nimestään huolimatta Corvinone ei ole sukua Corvina-rypäleelle, jota myöskin käytetään ripasson teossa. Rypäle tarjoaa hedelmää, mausteita, pehmeyttä, tanniineja, kirsikkaa ja vaniljaa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Mannerten välinen pihviviinitaistelu

Loppasuiden oli tarkoitus lähteä viettämään hemmottelulauantaita Viking Linen viini- ja suklaaristeilylle hyvässä seurassa, mutta ikävä kyllä risteily peruttiin liian vähäisen osanottajamäärän takia. Korvaavaksi toiminnaksi muodostui mannerten välinen pihviviinitaistelu Chez Loppasuilla.

Illan ylläripaketti - voiko pullojen muodosta päätellä jotain?

Kallion kirjeenvaihtaja värvättiin hankkimaan viinit ja M:n työkaveri puolestaan päätyi jälkiruokavastaavaksi. Loppasuut kokkasivat alkupalaksi lohirullia sekä pääruoaksi kokonaisena paistettua entrecôtea bagna caudan ja kasvisten kera.


Alkumaljana tarjoiltiin terveysvaikutteinen (köh) Mimosa (4 cl appelsiinimehua, 8 cl kuohuviiniä), koska flunssainen seurue kaipasi tietenkin C-vitamiinia. Risteilyn korvikkeena sai toimia Viking Linen laivan kuohuviini, Codorníu 1551 -cava.

Alkuseremonioiden jälkeen oli aika tarjoilla illan viinit ja aloittaa arvailu.

Käsi, joka lasia kohti kurkottaa

Ensimmäisen viinin tuoksussa oli nahkaa ja kumia, mausteita ja vaniljaa. Maussa oli kirsikkaa, nahkaa ja kumia, taatelia, mausteita ja vaniljaa. Viini oli aluksi hitusen makea ja muuttui ilmaantumisen myötä vielä hilloisammaksi. Tanniineja oli jonkin verran, silti se oli helppoa juotavaa.

Appelsiinimehu on terveellistä
Toisen viinin tuoksu oli kirpeän hilloinen, puolukkainen ja mustaherukkahyytelöinen ja siinäkin oli aavistus kumia. Maku oli kuivempi kuin ensimmäisen viinin, aluksi hieman mehumainen, puolukkainen ja pippurinen. Ilmaantuminen toi tähänkin viiniin lisää täyteläisyyttä ja hillomaisuutta.

Kolmannen viinin tuoksu oli mummon viinimarjamehua. Maku oli täyteläinen, tanniininen, hilloinen ja herukkainen sekä jonkin verran mausteinen.

Neljännen viinin tuoksu oli hilloinen, kirsikkainen, puolukkainen, nahkainen ja maanläheinen. Maku oli tanniininen - ilmiselvä pihviviini - täyteläinen, tuoksua mukaillen kirsikkainen, puolukkainen, hilloinen ja herukkainen.

Maistelun jälkeen oli aika arvailla. Mielipiteet jakaantuivat laajasti ja jokainen manner Aasiaa lukuunottamatta mainittiin varmaankin jokaisen viinin kohdalla. Erinomaista haarukointia siis.

M yritti arvailla, voisiko pullojen muodoista päätellä jotain, mutta sherlockmaisen nerokas ajatusleikki tyssäsi siihen, kun pullo ei vastannutkaan Chateau Ksaraa - ja Kallion kirjeenvaihtajan mieltymykset tuntien Ksaraa olisi voinut hyvin todennäköisesti olla mukana.

Oikeiksi mantereiksi paljastuivat Etelä-Amerikka, Afrikka, Eurooppa ja Aasia, mutta niiden järjestys oli vielä salaisuus, samoin rypäleet. Rypäleistä kerrottiin armollisesti sen verran, että kaksi ensimmäistä viiniä olivat sekoitteita, joten arvaukset siirtyivät suoraan kolmosviiniin. Sitä pidettiin yksimielisesti Shiraz'na, mutta nelosta arveltiin Carménerèksi, Malbeciksi ja Cabernet Sauvignoniksi.


Tässä oikeat vastaukset:

Aasia/Libanon: Domaine Wardy Les Terroirs 2012 (Cinsaut, Cabernet Sauvignon, Syrah, Merlot; 11,50 €)
Eurooppa/Ranska: Chapoutier Rasteau 2013 (Grenache/Syrah; 14,99 €)
Etelä-Amerikka/Chile: Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2012 (14,48 €)
Afrikka/Etelä-Afrikka: Allesverloren Cabernet Sauvignon 2011 (16,50 €)

"Kuinka meni noin niinku omasta mielestä?"

J arvasi oikein kolmannen viinin rypäleen, mutta vaihtoi kolmosviinin mantereen vääräksi. M arvasi oikein toisen ja neljännen viinin mantereen ja kolmannen ja neljännen viinien rypäleet. Jälkiruokavastaava arvasi oikein toisen viinin mantereen ja kolmannen viinin rypäleen sekä vaihtoehtojen paljastuttua myös ensimmäisen viinin mantereen. Ihan hyvä suoritus kaikilta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, samoin viinit olivat mainioita valintoja.

Mielenkiintoista oli se, että alle kuukausi sitten Shiraztastingissa oli aivan sama Leyda Single Vineyard Canelo Syrah, mutta kumpikaan Loppasuista ei tunnistanut sitä. Tällä kertaa viini arvioitiin selvästi hillomaisemmaksi kuin Shiraztastingissa eikä kukaan kutsunut sitä mehumaiseksi - kaikki on siis kovin subjektiivista. Allesverloren Cabernet Sauvignon oli myös tuttu Loppasuiden omasta alkuvuoden tastingista, mutta ei sekään ollut jäänyt sen ihmeemmin muistiin. Ksaraa ei ollut, mutta Libanonia edusti ansiokkaasti Domaine Wardy Les Terroirs.

Kuvasta kiitos jälkiruokavastaavalle

Summa summarum: ilmeisesti Leydaa on ostettava pullo, sillä shiraztastingissa se voitti äänin 3-2 ja eilen se oli voittamassa Domaine Wardyn äänin 3-1, mutta jälkiruokavastaava päätti sittenkin äänestää Chapotier Rasteauta suosikikseen. Allesverloren sai jälleen "hyvä pihviviini" -kommentteja, mutta ei päätynyt kenenkään listalla ykköseksi.

Käsi, joka lasia kohti kurkottaa (osa 2)

Eikä siinä vielä kaikki! Jälkiruokajuomana oli Vinsantoa suoraan Santorinilta. Vinsanto tehdään pääosin Assyrtiko-rypäleestä (vähintään 51 %), joiden lisäksi voidaan käyttää Athiria ja Aidania sekä paikallisia valkoviinilajikkeita. Viini valmistetaan passito-tyylillä: myöhäisen sadon rypäleitä kuivataan auringossa parisen viikkoa eikä viiniin lisätä sokeria, vaan sen makeus tulee suoraan rypäleiden sisältämästä sokerista.

Vinsantoa ei pidä sekoittaa italialaiseen vin(o) santoon ("pyhä viini"). Vaikka valmistustapa on sama ja historiallisiakin yhteyksiä on, kyseessä on kuitenkin eri viini. Vinsantolla on pitkä historia ja nimensä se sai 1500-luvulla, kun venetsialaiset kauppiaat veivät santorinilaista ("Santo") viiniä ("vin") eri puolille Välimeren aluetta. Vuodesta 2002 lähtien vinsantolla on ollut EU:n nimisuoja.

Suklaata! Arrakkipalloja, 45 % maitosuklaata sekä 75 % tummaa suklaata Tansaniasta ja Dominikaanisesta tasavallasta 

Jälkiruoka-vinsantomme oli hyvää ja makeaa, aprikoosista ja rusinaista. Makeudestaan huolimatta se oli kuitenkin raikasta ja pompsahti korkealle jälkiruokaviinien top-listalla melkeinpä heti trockenbeerenauslesen jälkeen. Parhaiten vinsanto sopi tummien suklaiden kanssa.

Reseptit



Lämminsavulohi-piparjuurirullat (3-4 kpl)
  • 3-4 tortillaa (halkaisija noin 20 cm)
  • 100 g piparjuurituorejuustoa
  • 200 g lämminsavulohta
  • lehtikaalia (tai rucolaa)
  • ruohosipulia
Sekoita tuorejuustosta ja lohesta tahna, levitä tortillalätyn päälle. (Jos haluat tuhdimmin täytettyjä rullia, käytä kolme lättyä, niukemmin levitettynä täytettä riittää neljällekin.) Levitä noin puolikkaan lätyn päälle lehtikaalia ja ruohosipulisilppua, kääri rullalle. Anna rullien levätä folioon/kelmuun käärittyinä jääkaapissa noin tunnin verran ennen leikkaamista.

Kokonaisena paistettu entrecote, bagna cauda ja vihannekset
  • 2-3 kg entrecotea
  • oliiviöljyä, valkosipulia, rosmariinia, suolaa, pippuria
Hiero mausteet entrecoten pintaan, anna maustua kelmuun käärittynä jääkaapissa yön yli. Paista 180 asteessa, kunnes sisälämpötila on noin 60, anna levätä foliossa ainakin vartti ennen tarjoilua.

Tarjoa lisukkeena vihreää salaattia, patonkia ja vihanneksia bagna caudan kanssa (esim. kukkakaalia, porkkanaa ja paprikaa).

Loppukevennyksenä Loppasuiden some-osasto esittää:

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Sadonkorjuuajan viinivinkkejä Ison Omenan Decanter Wine Bar & Shopissa 27.8.2015

Loppasuut suuntasivat kahden vahvistuksen kanssa Ison Omenan Decanter Wine Bar & Shopin viinitastingiin, jonka aiheena oli "Sadonkorjuuajan viinivinkkejä". Viinejä esitteli Jussi Petteri Väänänen Pernod Ricardilta.

Zonin Prosecco Ice Demi Sec 
(Italia; 12,89 € Alkon tilausvalikoimassa)
Prosecco nautittiin Mumm on Ice -samppanjan aloittaman trendin mukaisesti jääpalojen kera. Viini oli puolimakea (sokeria 45 g/l) ja viilennyksen tarkoitus on pehmentää sen makeutta. Ihan kiva ja toimiva ajatus, vaikka M:n mielestä jään lisääminen kuohuviiniin tuntui kovin väärältä. Viinin tuoksussa oli proseccolle tyypillisesti päärynää, vihreää omenaa ja hunajaa. Maku oli pirteän hapokas ja siinä oli päärynää ja hunajaa. Vaikka jääpalat pitivätkin juoman viileänä, ne myös laimensivat sitä sulaessaan (ja tietenkin kuohuviini myös väljähtyy ajan kanssa), joten kovin kauan ei proseccoa kannata pitää lasissa. Viiniä voisi kokeilla myös drinkkinä sitruunanviipaleen, mansikan tai tuoreen mintun kanssa - ehkä ensi kesänä sitten, jos jääskumppa on vielä trendikästä.

Tabali Talinay Chardonnay 
(Chile; 23,90 €)
Viiniä valmistetaan Limari-joen laaksossa, joka on lähellä merta ja josta löytyy puhdasta kalkkikivimaaperää. Tuoksusta löytyi mineraalisuutta, vaniljaa, sitrusta ja trooppista hedelmää. Niiden lisäksi voi ja pähkinä erottuivat selvästi. Mausta löytyi samoja elementtejä. Voimainen maku muuttui pian pirteän hapokkaaksi ja sitruksiseksi jälkimauksi. Tämän viinin kanssa menisivät äyriäiset, ravut, hieman rasvainen kana ja itämainen ruoka.

d:vine Silvaner Rivaner 
(Saksa; 4,88 €/0,375 l)
Toisen valkoviinin tuottaja on Rieslingeistään tuttu Moselland. Viinin tuoksussa oli hedelmäisyyttä, persikkaa, päärynää ja aprikoosia, maussa oli lisäksi myös sitrusta. Kohtalaisen makeutensa ansiosta (sokeria 35 g/l) tämä menisi hyvin jälkiruokaviininä hieman kirpeiden jälkiruokien kanssa, mutta sitä suositeltiin myös tulisten aasialaisten ruokien seuraksi. Ei ehkä maailman suurin ja tasapainoisin makea viini, mutta edullinen hinta houkutteli.
Rypäleyhdistelmä on tuttu joidenkin nuoruudesta: Liebfraumilch eli Libis tehdään samoista rypäleistä (ja/tai Rieslingistä).
  • Silvaner on Saksan yleisimpiä valkoviinilajikkeita (5 % viljelypinta-alasta), aikanaan yleisin, mutta nyttemmin se on jäänyt Rieslingin jalkoihin. Se on hapokas, mineraalinen, yrttinen ja sitruksinen. 
  • Rivaner eli Müller-Thurgau on vuonna 1882 syntynyt Rieslingin ja Gutedelin (Chasselas de Courtillier/Madeleine Royale) risteytys. Se on Saksan toiseksi yleisin valkoviinilajike (13,7 % viljelypinta-alasta). Rivaner ei ole kovin hapokas ja siitä saadaan persikkaisia, makeita, muscatmaisia viinejä.
Brancott Estate South Island Pinot Noir 
(Uusi-Seelanti; 13,08 €)
Tuoksussa oli kirsikkaa, puolukkaa, kumia ja punaisia marjoja. Maku oli yrttinen ja mausteinen, tanniineja oli kohtuullisesti. Viinin vuosikerta 2011 voitti kultamitalin Vuoden Viinit 2013 -kilpailussa sarjassa "Uuden maailman punaviinit, hinta 10-17 euroa" eikä tämä uudempi vuosikertakaan mikään huono viini ollut. Riistan lisäksi viini voisi sopia poronkäristyksen ja savustetun lohen seuraksi.

Jacob's Creek Reserve Shiraz 
(Australia; 14,30 € Alkon tilausvalikoimassa)
Tuoksusta erottui eukalyptusta, vaniljaa, mausteisuutta ja taatelia. Maku oli täyteläisen mausteinen, ruokaa vaativan tanniininen, vaniljainen ja nahkainen, taatelin sijasta maussa oli hieman luumua. Mikään hillomaisen makea aussi-Shiraz viini ei kuitenkaan ollut. Vuoden Viinit 2013 -kilpailussa se sai pronssia samassa sarjassa, jonka Brancott Estate voitti.

J arvotti viinit seuraavasti:
  1. Tabali Talinay Chardonnay
  2. Jacob's Creek Reserve Shiraz 
  3. Brancott Estate South Island Pinot Noir
  4. d:vine Silvaner Rivaner
  5. Zonin Prosecco Ice Demi Sec 
M ei osannut päättää. Suosikki oli edullisen hintansa ansiosta d:vine Silvaner Rivaner, mutta loput viinit olivat keskenään niin erilaisia, että niiden järjestykseen laittaminen oli mahdotonta. Kaiken kaikkiaan Tabali Talinay Chardonnay sai seurueelta kaksi ääntä, d:vine yhden ja Jacob's Creek Reserve Shiraz yhden.

Kiitämme
  • hyvää seuraa
  • edullista hintaa - tasting maksoi vain 10 €
  • runsaita kaatoja
  • illan aikana saatua 30 % alennusta tuotteista
Moitimme
  •  huonoa itsehillintää - taas tuli sorruttua Riedeliin ja Spiegelauhun.