tiistai 20. lokakuuta 2015

Viini, ruoka ja hyvä elämä -messutärpit


Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut alkavat torstaina 22.10.2015 Helsingin Messukeskuksessa ja jatkuvat sunnuntaihin saakka. Mitä on ohjelmassa, minne kannattaa mennä? Viini-lehden Sneak Peek -illassa saimme hyviä vinkkejä vanhojen hyväksi havaittujen kohteiden lisäksi. (Saimme kutsun iltaan blogin kautta.)





Samppanjabaari! Aloitamme ehdottomasti samppanjabaarista. Tai oikeastaan...

Tastingeja! Varasimme jo ohjelman ilmestyessä paikat Vuoden viinit -tastingiin ja Riedel Master Class -tastingiin, koska pikauusinta viime vuodesta on aina paikallaan. Antinori torstaina kiinnostaisi myös. Ohjelmassa on mm. Italian, Chilen, Riojan, Uuden Seelannin, Côtes du Rhônen, Etelä-Afrikan ja Argentiinan viinejä sekä lakritsi- ja viinitasting ja Spiegelaun olutlasien testausta. Ainakin osaan tastingeista on vielä paikkoja jäljellä.



Temppurata! Sneak Peek -illassa vihjattiin jo yhdestä tempusta. Onko valkoviinillä ja... valkoviinillä eroa? Mikä tekee viinistä tasapainoisen? Parin vuoden tauon jälkeen voisimme mennä taas temppuradalle katsomaan, mitä tänä vuonna on keksitty - aiemmin olemme mm. tutustuneet viinin virheisiin ja yrittäneet tunnistaa mustissa laseissa olleet viinit tuoksun perusteella. Punainen, valkoinen vai rosé? Se ei ollut niin helppoa kuin aluksi tuntui.

Ruokaa! Paikan päällä on tarjolla monenlaisia herkkuja ja näytöskeittiöstä saa inspiraatiota street foodista keskiajan makuihin. Tänä(kin) vuonna tulee varmasti ostettua ainakin juustoja (sikäli mikäli rahaa jää ja laukussa on tilaa kirjamessujen jälkeen). Voisimme käydä kadeh... ihailemassa kakunkoristelun SM-kisojen luomuksia tai osallistua kakunkoristelukurssille, ettei jatkossa tarvitsisi turvautua "kyllä se maku on kuitenkin tärkein" -selityksiin.



Tietenkin viinejä! Tapahtuman nettisivuilla voi selailla tarjolla olevat Alkon vakiovalikoiman viinit ja täpätä niistä muistiin suosikkinsa etukäteen tai tapahtuman aikana kännykällä. Tänä vuonna sivuilla on myös haku! Meillä on jo ehdokkaat listattuna ja kunhan niitä on bongailtu, lopetamme perinteisesti Château Carsinin jälkiruokaviinien parissa.

Vuoden viini -ehdokkaiden lisäksi messuilla julkistetaan myös Viinistä viiniin 2016 -kirja, jota tulee selattua hyvin ahkerasti vuoden mittaan - ja mikä parasta, saimme arvottavaksi kaksi uunituoretta kappaletta!



Jos haluat voittaa kirjan, kerro kommenteissa, mikä on ollut paras tänä vuonna maistamasi viini ja jätä yhteystietosi (esim. sähköpostiosoite) viimeistään maanantaina 26.10.2015. Onnea arvontaan!

Ennen messuja voi myös kerrata viime vuoden tunnelmia.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ravintola Basen viiniklubi 13.10.2015: Kaiken maailman rypäleet

Ravintola Basen lokakuun viiniklubin aiheena olivat kaiken maailman rypäleet eli hieman harvinaisemmat rypälelajikkeet. Iltaa isännöi Janne Marin. (Maisteltuja viinejä ei - ikävä kyllä - saa Alkosta.)



Las Colinas Del Ebro Garnaxta Blanca 
(Garnaxta Blanca, Espanja)
Viinin tuoksussa oli sitrusta, trooppista hedelmää, ananasta, yrttejä ja korianteria. Maku oli raikas, pirteän hapokas, hedelmäinen, sitruksinen ja hieman öljyinen. Suositeltiin rapujen kanssa. Molempien valkoviinisuosikki.
Garnaxta Blanca (Grenache Blanc) on punaisen grenachen mutaatio: vihreää omenaa, kivellisiä hedelmiä, sitrusta, mandariinia, persikkaa, hunajaa, yrttejä, nuorena tilliä, aavistus lakritsia, alueen mukaan myös mineraalisuutta ja maanläheisyyttä, vähän happoja. Rypäleen alkuperä on Espanjassa, jossa ensimmäinen maininta Grenachesta oli jo 1600-luvun alussa, mutta se tunnetaan myös Sardiniassa nimellä Vernaccia di Oristano. Sekoiteviinien rypäle, esim. Ranskassa Rhonen alueella sitä käytetään valkoisissa Chateauneuf-du-Pape-viineissä.
Yalumba Eden Valley Roussanne
(Roussanne, Australia)
Viinin tuoksu oli rieslingmäisen petrolinen ja mineraalinen ja siinä oli melonia. Maku oli hedelmäinen, sitruksinen, kirpeän hapokas ja hieman kuminen, muutenkin tämä oli hieman raskaampi kuin ensimmäinen valkoviini. Sopii rasvaisen ruoan seuraksi (vasikka, porsas, rasvainen kala).
Roussanne: aromaattinen, yrttiteetä, nuorena kukkia, yrttiä, hedelmää (päärynää), hunajaa, vanhemmiten pähkinää, Savoijin alueella pippuria ja yrttejä. Alunperin Rhonen alueen valkoinen rypäle, josta ensimmäiset maininnat ovat 1700-luvun lopulta. Sitä käytetään usein sekoiteviineissä.
Stellenrust Cinsaut 
(Cinsaut, Etelä-Afrikka)
Tätä viiniä ostettiin kuulemma Suomeen 60 pulloa ja niistä on nyt 12 jäljellä. Viinin tuoksu oli mausteinen, kuminen, makea, herukkainen ja mansikkainen, myöhemmin ilmaantuminen toi siihen myös salmiakkia ja lakritsaa. Maku oli marjainen, puolukkainen ja mausteinen, aluksi hieman mehumainen, kun tanniinit hiipivät viipeellä. Jälkimaussa oli kirsikkaa ja taatelia. M:n suosikki.
Cinsaut (Etelä-Afrikassa Hermitage): mansikkaa, kirsikkaa, mesimarjaa, omenaa, parfyymia, hedelmäisyyttä, maanläheisiä ja mausteisia piirteitä; tammessa kypsytettynä vaniljaa, kookosta tai savua ja tervaa, pullossa kypsytettynä seetriä, sikaria, maata, nahkaa. Risteytettiin Pinot Noirin kanssa Pinotageksi. Alunperin lajike on Ranskasta Languedoc-Roussillonin alueelta ja ensimmäiset maininnat siitä ovat 1600-luvun alusta.
Rubillo Cesanese 
(Cesanese, Italia)
Viinin tuoksu oli makea, musteinen, tutti frutti -hedelmäinen, siinä oli kinuskia, mustikkaa ja mansikkaa. Maku ei vastannut aivan tuoksua täyteläisyytensä puolesta, vaan oli hedelmäinen, lakritsinen ja mustikkainen eikä kovin tanniininen. Hyvä dokabiliteetti. J:n suosikkipunaviini.
Cesanese: rypäleestä on kaksi eri kloonia, yleisempi Comune eli yleensä pelkkä Cesanese ja harvinaisempi litsiarominen di Affile; hedelmää, vähän maanläheisyyttä, mustikkaa, kirsikkaa, kukkaisuutta, mustapippuria. Peräisin Italiasta Lazion alueelta. Ensimmäiset maininnat ovat 1600-luvulta peräisin olevassa viinin kasvatusoppaassa, mutta jo muinaiset roomalaiset saattoivat tehdä rypäleestä viiniä.
Tierra Fuerte Graciano 
(Graciano, Espanja)
Tuoksussa oli eukalyptusta, vaniljaa ja minttua. M:lle viinin tuoksu toi elävästi mieleen lapsuuden ajan hammaslääkärin (ehkä ne vaaleanpunaiset hammaspesun jälkeen pureskeltavat tabletit). Maku oli makeahko, täyteläinen, tanniininen, vaniljainen, eukalyptuksinen, herukkainen ja mausteinen. Viini vaati seurakseen ruokaa. Molemmat pitivät tästä.
Graciano (Tinta Miuda, Morrastel): mulperipuun hedelmää, orvokkia, suklaata, tummia marjoja, kirsikkaa, luumua. Alunperin espanjalainen lajike, joka on levinnyt Sardiniaan jo 1300-luvulla. Käytetään sekoiteviineissä tuomaan rakennetta.

torstai 15. lokakuuta 2015

Vylyan Pinot Noir 2009



Mikä viini? 
Vylyan Pinot Noir 2009 (100 % Pinot Noir; 19,49 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Kokonaisena paistettu kana, pasta

Mitä etiketti lupaa? 
Voimakas, runsas ja moniulotteinen pinot noir

Mitä rypäle lupaa? 
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 
Vylyan
Alko

Muuta
Villány on Unkarin eteläisin viinialue Kroatian rajan tuntumassa. Villánystä on vain noin 100 km Adrianmerelle, joten ilmasto on lämmin, lähes välimerellinen. Maaperässä on runsaasti kalkkikiveä. Ilmaston ja maaperän ansiosta alueella tuotetaan Unkarin parhaimmat ja täyteläisimmät punaviinit ja Villányä kutsutaankin Unkarin Bordeauxiksi. Suosituimpia punaviinirypäleitä ovat Blauer Portugieser, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot ja Pinot Noir. Alueella kasvatetaan myös paikallisia Kadarka- ja Kékfrankos-lajikkeita. Vuonna 2006 Villánylle säädettiin oma laatuluokitus, jotta viinien korkea taso säilyisi jatkossakin.

Katso myös
Vylyan Cabernet Franc 2007

Maailma on erilainen viinibloggaajan kissan silmin


Kommentit 

M: Viinin väri on mukavan tummanpunainen eikä se ole yhtä hailakka kuin mitä pinot noirilta yleensä odottaisi. Tuoksu on aluksi puolukkainen ja karpaloinen ja siinä on häivähdys kumia ja alkoholia. Ilmaantumisen myötä alkoholi vähenee ja tuoksuun tulee mukaan hilloa. Maku on yllättävän tanniininen ja viini jää ikeniin kutkuttelemaan, tosin tanniinitkin pehmenevät ilmaantumisen myötä. Muuten viini on pinotnoirmaisen hapokas ja puolukkainen, maku on kuivahko ja mausteinen ja jälkimaku pitkä sekä hieman savuinen ja pitkän ilmaantumisen jälkeen jopa voiteluöljyinen.

Usein pinot noirit ovat mehumaisia, mutta tämä on melkoisen tuhti. Ruoka pehmentää viinin makua ja paprikalla sekä valkosipulilla maustettu kana sopii hyvin viinin seuraksi. Unkarilaiseksi viiniksi (niin, unkarilaisista viineistä tulee yleensä mieleen tokaji ja J:n tuliaisiksi tuomat randompunkut) tämä on positiivinen kokemus, mutta lähes 20 euron hinta saa miettimään, ostaisinko tätä uudelleen. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Väri on syvän tummanpunainen. Tuoksussa on heti avaamisen jälkeen puolukkaa, kirsikkaa, boysenmarjaa ja kumia. Ilmaantumisen myötä tuoksu muuttuu hilloisemmaksi ja siihen tulee myös ripaus lakritsaa. Maku on hapokas ja puolukkainen, hieman pippurinen. Myös tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaku on pitkä ja hapokas. Sopi hyvin kanan kanssa, voisi mennä myös hieman rasvaisemman ruoan kanssa. Unkarilaiset punaviinit (joita on tullut maisteltua useammallakin Unkariin suuntautuneella työmatkalla) eivät omasta mielestäni ole kovin ihmeellisiä, mutta Villányn alueen viinit eivät petä. Tässä viinissä hinta ja laatu ovat tasapainossa, joten arvosanaksi annan 0.

Muut arviot 

Pullon henki -blogin Katri ja Heikki ehdottivat, että viinibloggaajat voisivat maistella ja arvioida samaan aikaan saman Alkon uutuusviinin. Mikäpäs se siinä! Asteikolla 1-5 arvosanamme ovat seuraavat: viini 4/5 (hyvä ruokaviini) ja hinta-laatu 3/5.

Muita osallistujia olivat:

Pullon henki (kiitokset hauskasta ideasta!)
Blanc de Blancs
Copatinto
Rypäleistä viis!
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Wineserver

Viini, ruoka ja hyvä elämä -arvonta


Helsingin Messukeskuksessa järjestetään 22.-25.10.2015 Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut. Arvomme nyt 4 kappaletta Viini-lehden lahjoittamia lippuja (arvo 16 €/kpl). Samalla lipulla pääset myös samaan aikaan oleville kirjamessuille.

Jätä kommentti ja yhteystietosi (esim. sähköpostiosoite) viimeistään sunnuntaina 18.10.2015 klo 20 ja kerro, mikä tarjolla olevista viineistä kiinnostaa sinua eniten. Arvomme liput sunnuntai-iltana ja otamme yhteyttä voittajiin viimeistään maanantaina, jotta posti ehtii kuljettaa liput ajoissa perille. Onnea arvontaan!
--
Liput on arvottu ja voittajille lähetetty sähköpostia!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Apulian viinit

Kun italialaisista viineistä puhutaan, Italian saappaan korko ja kantapää Apulia (italiaksi Puglia) ei tule aivan ensimmäisenä mieleen. Alueella tuotetaan kuitenkin hyviä ja edullisia käyttöviinejä. Saimme blogin kautta kutsun 14.10.2015 Vanhalla järjestettyyn Apulia - Välimeren maukkaita herkkuja -tapahtumaan ja kävimme tutustumassa alueen viineihin ja ruokaan.

Ehdimme seminaarin loppumetreille mukaan maistelemaan viinejä - tosin arvoitukseksi jäi, mitä laseissa oikeastaan oli, mutta aina voi  näpsiä valokuvia ja tehdä hyviä arvauksia. Apulian alueen viineistä noin 80 % on punaviinejä ja niiden rypäleistä tunnetuimpia ovat Sangiovese, Negroamaro ja Primitivo (eli Zinfandel), muita rypäleitä ovat marjaisa ja mausteinen Cinsaut, marjaisa ja suklainen Aglianico, pehmeä Montepulciano sekä kirsikkainen ja luumuinen Malvasia Nera.



Ensimmäinen viini oli rosé, Conti Zecca Donna Marzia Negroamaro Rosato. Sen tuoksussa oli hilloista, kypsää mansikkaa ja vähän kirsikkaa, maussa taas vadelmaa ja mansikkaa. Viini oli hieman hapokas ja kuiva ja parempi kuin seminaarin jälkeen maisteltu toinen rosé, Danza della Contessa.

Toinen viini saattoi hyvinkin olla Vora Torre Ospina Primitivo del Salento. Sen tuoksussa oli marjaa, vaniljaa ja mausteita sekä hieman kumia, maku oli mausteinen ja lempeä. M:n suosikki, tosin vain juuri ja juuri.

Kolmas viini oli ilmeisesti Agricola Erario l'Unico Riserva 2009 (Primitivo). Tuoksussa oli mustaherukkaa, vaniljaa ja rosmariinia, maussa hilloa ja pikkuisen pippuria. J:n suosikki.

Neljäs viini oli luomua, raw wine eli natural wine eli alkuviini (ts. mahdollisimman luonnollisesti käsin tehty viini) Racimolo Rosso Salento 2012 (Negroamaro). Sen tuoksussa oli multaa ja mustetta, maku oli aluksi makea ja vähän pirskahteleva, mutta hiilihappo tosin katosi ilmaantumisen myötä. Viini oli mukavan pehmeä ja täyteläinen, jopa hieman tanniininen. Varsin mukava alkuviinikokemus.

Seminaari loppui melko nopeasti, kun ovelta ilmoitettiin, että pasta on valmista. Koska pasta ei odota, oli aika siirtyä herkkuja notkuvaan pöytään ja sen jälkeen maistelemaan viinejä omaan tahtiin.

Osa näytteilleasettajista oli jo ehtinyt tarjoilla tarjoiltavansa (esim. 17 % alkoholia sisältäneen punaviinin Diavolo Rosson, omanlaisensa kuriositeetti varmasti sekin), mutta jotain oli vielä tapahtuman viimeisellä tunnillakin tarjolla. Niistä voisimme mainita kolme mieleen jäänyttä.

Cantina Vecchia Torren Barocco Reale Primitivo oli pehmeä, makeahko ja äärimmäisen hyvän dokabiliteetin viini. Specitalyn Forme (Montepulciano d'Abruzzo) oli myöskin pehmeä, makeahko ja aivan erinomainen pecorinojuuston kumppani. Fatta in paradiso, sì. Saman tuottajan Orme Falanghina-valkoviini tuoksui makealle ja hedelmäiselle ja sen maku oli täyteläinen ja hapokas, varmasti hyvä ruokaviini.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Wine Australia Helsinki 7.10.2015

Saimme blogin kautta kutsun Wine Australia -tastingiin, joka järjestettiin 7.10.2015 ravintola Sipulissa. Tarjolla oli yli 270 tuttua ja tuntematonta viiniä, joiden joukosta yritimme löytää jotain uutta ja ei-niin-tyypillistä, mutta repsahdimme satunnaisesti myös Shiraz'n, Chardonnayn ja Rieslingin pariin. Oi, mate!

Päivän raikkaimmat


M:n mielestä paras valkoviini oli Gemtree Winesin Moonstone Savagnin 2014: tuoksultaan aavistuksen gewürztraminermainen, aromaattinen ja parfyyminen, maultaan kuivahko, sitruksinen, karviaismarjainen ja valkoherukkainen.

Savagnin: vanha itäranskalainen lajike, joka tunnetaan paremmin nimellä Traminer; trooppista hedelmää ja sitrusta.

J:n mielestä paras valkoviini oli De Bortoli Winesin DB Family Gewürztraminer Riesling 2014; 9,99 €): kukkainen ja hedelmäinen viini sopisi aasialaisen ruoan kanssa tai kesäpiknikille.


Muita mukavia valkoviinejä olivat Howard Park Winesin Mount Barker Riesling 2014, Museum Release Riesling 2010 ja Miamup Chardonnay 2014. Vertailu on aina kiinnostavaa ja Rieslingeistä huomasi hyvin vuosikerran vaikutuksen: vuoden 2014 viini oli varsin kiva, sitruksinen ja petroolinen, mutta vuoden 2010 viini oli vielä parempi, kehittyneempi, hieman kuivempi ja tyylikkäämmällä tavalla petroolinen. Chardonnayssa oli trooppista hedelmää sekä kypsää ananasta ja 9 kk tammikypsytyksen jälkeen myös aavistus vaniljaa ja pähkinää.

Päivän makeimmat


Jälkiruokaviinisuosikista olimme liikuttavasti samaa mieltä: De Bortoli Winesin Noble One 2009 (Semillon; 24,80 €). Sen maussa oli hunajaa ja aprikoosia ja mukava hapokkuus tasapainotti viinin makeutta (sokeria 190 g/l). Viini on valmistettu samalla tavalla jalohomeen rusinoimista rypäleistä kuin ranskalainen sauternes.


Jälkiruokaviinejä oli muutenkin mukavasti tarjolla. Maahantuojaa etsivät esimerkiksi Stanton & Killeenin kevyt portviinityyppinen Rutherglen Ruby (4-5 v) ja kypsempi portviinityyppinen Classic Rutherglen Tawny (12 v) sekä sitruksinen Rutherglen Topaque (M:n suosikki) ja makea ja hunajainen Rutherglen Muscat (J:n suosikki).


Portviinityyppinen oli myös pimeneviin syysiltoihin sopiva Grand Burge Winesin Aged Tawny (22 €).

Päivän kuohuvin


Grant Burge Wines Sparkling Brut Pinot Noir Chardonnay oli samppanjamainen, paahtoleipäinen, hedelmäinen ja runsas - ja kas, klassiset samppanjarypäleet ja methode traditionelle selittivätkin sen.

(McPherson Winesillä olisi ollut tarjolla pinkkiä tyttöskumppaa Princess Butterfly Moscatoa, mutta olimme maistaneet sitä jo aiemmin, joten jätimme sen väliin.)

Päivän yllärit


Uusia rypäleitä: Brown Brothers Explorer Series Tarrango: hapokas, marjainen, aavistuksen mausteinen, helppoa juotavaa.

Tarrango: 1965 Australiassa kehitetty punaisen Touriga Nacional- ja valkoisen Sultana-rypäleen risteytys, josta saadaan Beaujolais-tyyppisiä viinejä; mansikkaa, vadelmaa.

Ilahduttavaa: Brown Brothersin Dry Muscat (9,99 €). M on saanut varmaankin ikuiset traumat viiniklubissa vuosia sitten maistetusta kuivasta Furmint-viinistä ja siksi epäilykset kuivan Muscatin suhteen olivat suuret. Maistaminen kuitenkin kannatti. Viinin tuoksu oli aromikas ja makea, maku oli nimen mukaan kuiva, mutta tuoksun mukainen ja maukkaan hapokas. Aasialainen ruoka voisi sopia tällekin seuraksi. Vertailun vuoksi maistettu makea Muscat Orange Muscat & Flora oli kukkainen, hunajainen ja sitruksinen, mainio sekin.



Mielenkiintoista: Battle of Bosworthin Puritan Shiraz 2015 oli tuore, nuorena juotavaksi tarkoitettu lisäaineeton viini. Jos emme olisi tienneet, että lasissa on Shiraz, arvaukset olisivat menneet Gamayn suuntaan, sen verran pirskahtelevaa viini oli. Lähinnä banaanisuuden puuttuminen erotti viinin Beaujolais Nouveausta. Talon tavallinen Shiraz taas oli ihan kiva ja maukas perus-Shiraz.



Parhaat etiketit: Brothers in Arms Killibinbin-viinien etiketit muistuttivat mustavalkoisten kauhu- ja film noir -elokuvien mainoskuvia. Seduction Cabernet Sauvignon sekä Side by Side Shiraz ja Side by Side Malbec sen sijaan olivat melko peruskamaa. ("Killibinbin" on Australian Awabakal-aboriginaalien sana ja tarkoittaa "loistaa, olla kirkas, kaunis".)

Pieni hupaisa hetki: Battle of Bosworthin ja Brothers in Armsin viinitalojen pöydät olivat vekkulisti vierekkäin - kiitos, aakkosjärjestys.

Päivän symppiksin


Loganin viinitalon Logan-sarjan etiketeissä on viiniä kuvastavia kirjailuja ja Weemala-sarjan etiketeissä taas viinitarhalla asustelevia lintuja. (Valitettavasti koko parvea ei saa Alkosta.) Tarjolla oli myös kuohuviiniä, mutta sitä emme maistaneet.


Logan Cabernet Merlot 2012 oli marjainen ja yrttinen (rosmariinia, timjamia). Weemala Riesling 2015 (13,26 €) oli gewürztraminermainen, pirteä ja hedelmäinen. Weemala Tempranillo 2013 oli pehmeämpi kuin espanjalaiset lajitoverinsa ja sopisi grilliruoan kanssa. Weemala Shiraz Viognier 2013 (19,52 €) oli kuin M:n tädin tekemää mansikkamehua, jossa oli mausteena myös hieman vadelmaa. Se sopisi lampaan kanssa ja varmasti myös huoneenlämpöisenä autossa juotavaksi - ehkä pitääkin muistojen verestämisen takia ahtautua sisarusten kanssa auton takapenkille. Tällä kertaa saattaisimme ehkä olla nahistelematta.

Päivän paras


Hyvä punaviini oli mm. Grant Burge Winesin Daly Road 2012 (Shiraz, Mourvèdre; 23 €). Se oli mausteinen, pippurinen ja sopisi hyvin rasvaisen ruoan kanssa.


Gemtree Winesin Gemstone Petit Verdot 2013 oli marjaisa, mausteinen ja kohtuullisen tanniininen ja Cinnabar GSM 2014 taas makeahko ja boysenmarjainen. Hyviä nekin.

Päivän parhaaksi päätyi kuitenkin... tadaa! Shiraz!


Gemtree Obsidian Shiraz 2013 paljastui tarkemmin tutkiessa palkituksi viiniksi. Tummia marjoja, hedelmää ja tanniineja, aavistus suklaata - nam. Harmi, että viiniä ei taida saada Suomeen mistään, ei ainakaan kovin helposti.

Päivän bugger
Unohdimme maistaa Kangarilla Roadin sangioveseja ja Route Du Vanin Route Du Van 2010:ia (Dolcetto, Shiraz). Bugger.

Päivän muut kävijät
Rypäleistä viis

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Candialle Ciclope 2010



Mikä viini? 
Candialle Ciclope 2010 (50 % Merlot, 40% Sangiovese, 5% Syrah, 5% Petit Verdot; 23,80 € Viinitkotiin.comissa)

Minkä kanssa nautittu? 
Savukylkirisotto

Mitä etiketti lupaa? 
Toscanalaista IGT-luokiteltua viiniä

Mitä rypäleet lupaavat? 
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä
Sangiovese: luumua, kirsikkaa, mansikkaa, vadelmaa, omenaa, orvokkia, kanelia, vaniljaa, paahtoleipää, joskus yrttejä, tomaatin lehtiä ja navettaa
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Petit verdot: nuorena banaania, vanhana orvokkia ja nahkaa

Viini muualla 
Candialle

Muuta
Candialle on suomalaisen Jarkko Peräsen viinitila Toscanan Panzano in Chiantin kylässä. Viinitie kertoo tuottajasta enemmän.  Tätä viiniä on kypsytetty 18 kk ranskalaisessa tammessa. Nimensä se sai silmänsä piikkisianmetsästyksessä menettäneen vahtikoiran Lucan mukaan.

Katso myös
Candialle Chianti Classico 2010

Kommentit 

M: Aluksi viinin tuoksussa on nahkaa, mausteita, maanläheisiä aromeita, luumua ja punaisia marjoja. Ilmaantumisen myötä tuoksu muuttuu mausteisemmaksi ja makeammaksi. Maku on suuntäyttävä, ruokaa vaativan tanniininen, nahkainen, luumuinen ja marjainen ja palvlovinkoiramainen reaktio saa jälleen haluamaan pizzaa. Risoton rasvan, suolan ja juuston kanssa viini toimii, myös muu savustettu liha, prosciutto, kovat juustot tai medium-kypsä pihvi voisivat olla passeleita seuralaisia. Vaikka viini onkin maukas, seurustelujuomaksi se on liian tanniininen. Arvosanaksi se saa +.

J: Aluksi tuoksu oli vahvasti nahkainen. Ilmaantuminen heikensi nahkan tuoksua ja tilalle tuli enemmän karhunvatukkaa, tummia marjoja, maanläheisyyttä ja luumua. Mausta löytyy tummia marjoja, mausteisuutta ja luumua, ehkä jopa aavistus puolukkaa. Tanniineja on sen verran, että seurustelujuomaksi tämä ei sovi. Risoton kanssa viini sopi oikein hyvin, voisi mennä myös lasagnen kanssa. Vähän siinä rajoilla, onko tanniineja tarpeeksi pihviä varten. Hinta-laatusuhde on kohdallaan, joten arvosanaksi tulee 0.