sunnuntai 31. tammikuuta 2016

La Stella Cadente Primitivo di Manduria 2013



Mikä viini? 
La Stella Cadente Primitivo di Manduria 2013 (100 % Primitivo; 4,80 € Tallinnan WineStoressa)

Minkä kanssa nautittu? 
Spagetti ja jauhelihakastike

Mitä etiketti lupaa? 
Kirsikkaa, kukkia, mausteita, vaniljaa, metsämarjoja

Mitä rypäle lupaa? 
Primitivo (Zinfandel): ryhdikäs ja hedelmäinen, pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen, vaihtelee alueen mukaan; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Kommentit 

M: Tallinnan halpisviineihin tutustuminen jatkuu, tällä kertaa vuorossa on apulialainen Primitivo (eli Zinfandel). Apulian viinit on jo aiemmin todettu edullisiksi ja hyviksi käyttöviineiksi, mutta kuinka käy tämän viinin kanssa?

Viinin tuoksu on lupaava, runsaan mausteinen, musteinen ja hillomainen. Maku on ensin täyteläinen ja ikenissä kutittavan tanniininen. Tanniinien hiipuessa jäljelle jää pippurista mausteisuutta ja hilloisuutta, kypsiä metsämarjoja ja herukkahyytelöä sekä aavistus vaniljaa. "Tähdenlento" kaipaa seurakseen ruokaa tasapainottamaan tanniineja, sellaisenaan se on hieman liian jyrkkä, vaikka pehmeneekin ilmaantumisen myötä. Jauhelihakastikkeen kanssa se sopi hyvin ja sopisi varmasti myös muiden italialaisten ruokien (pizza, lasagne jne.) kanssa. La Stella Cadente on oikein kiva perusviini, jonka hinta-laatusuhde on hyvä, joten arvosanaksi se saa ++.

J: Heti avaamisen jälkeen tuoksussa oli runsaasti kirsikkaa, joka katosi ilmaantumisen myötä. Tuoksussa on mustaherukkaa, mustikkaa ja mausteisuutta. Luvattua vanilljaa ei löydy. Maku on aluksi tanniininen ja mausteinen. Hetken päästä löytyy tummia marjoja ja hilloisuutta. Ei mikään seurusteluviini. Jauhelihakastikkeen kanssa viini sopi ihan hyvin, menisi muunkin italiaisen ruoan kanssa. Saattaisi sopia jopa pihviviiniksi. Edullisen hinnan ansiosta arvosanaksi tulee ++.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Robinsons Iron Maiden Trooper 666



Mikä olut?
Robinsons Iron Maiden Trooper 666 (ale, 6,6 %; hinta 3,98 € Alkossa)

Minkä kanssa nautittu?
Iron Maidenin musiikin

Mitä Bruce Dickinson lupaa?
Maltainen maku, hieman makeampi kuin tavallinen Iron Maiden -olut

Olut muualla
Alko
Iron Maiden Beer

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on kirkasta ja kuparinväristä. Tuoksussa on toffeeta, mallasta, kuivattuja hedelmiä ja aavistus omenaa. Maku on toffeisen makea, hieman rusinainen. Alkoholi lämmittää, mutta ei varsinaisesti maistu. Jälkimaku on greippisen katkera ja sitruunainen. Jymäkämpi versio maitokaupassa myytävästä Trooper-oluesta, kuten luvattiinkin. Suurempi alkoholiprosentti ei tuo tähän mitään olennaisesti lisää, joten arvosanaksi jää +.


lauantai 23. tammikuuta 2016

Icardi Nej 2005



Mikä viini? 
Icardi Nej 2005 Langhe DOC Rosso (100 % Pinot Nero; hinta ei muistissa)

Minkä kanssa nautittu? 
Lasagne bolognese

Mitä valmistaja lupaa? 
Makean vaniljaisia vivahteita

Mitä rypäle lupaa? 
Pinot Nero (Noir): kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 
Icardi

Katso myös
Edellinen arvio

Kommentit 

M: Viinin väri on syvä ja aavistuksen rusertava, joten oli jo korkea aika korkata varaston viimeinen Nej-pullo. 11 vuotta on pinot nerolle korkea ikä, mutta Nej on kestänyt säilytystä hyvin (ja ei, se ei ole ollut aina viinikaapissa, vaan aluksi vähän missä sattuu). Sen tuoksussa on luumua ja tummia marjoja, puolukkaa ja karpaloa. Alkoholi (13,5 %) tuntuu aluksi kirpeänä, mutta katoaa ilmaantumisen myötä. Viinin maku on yllättävän tuhti ja täyteläinen pinot neroksi. Ensimmäisenä tuntuu puolukkainen hapokkuus, pippurisuus ja hilloisuus, sen jälkeen pehmeät tanniinit jäävät kiristelemään ikeniin vaniljaisen, marjaisen ja mausteisen jälkimaun seuraksi. Maussa on myös häivähdys jotain maanläheistä ja nahkaa, toisaalta myös jotain kukkaista. Nej on maukas ja voimakas pinot nero, josta tulee mieleen viinibloggaajien aiemmin yhteisarvioima unkarilainen Vylyan. Kyllä tämä tusinapinotnoirit voittaa mennen tullen maukkaudellaan ja saa arvosanaksi ++.

J: Väri on syvän tummanpunainen. Tuoksussa on tummaa marjaa, hilloisuutta, luumua ja aavistus kahvia. Maku on hapokas, pippurinen ja luumuinen. Myös puolukkaa löytyy. Tuoksu ja maku pehmenivät ilmaantumisen myötä. Lasagnen kanssa viini ei ihan toiminut, pataruoka tai entrecôte olisi ehkä ollut parempi valinta. Viini on kestänyt pitkää säilytystä muuten hyvin, mutta korkki alkoi olla aika huonossa kunnossa. Korkkivikaa ei sentään ollut vielä tullut. Erittäin maukas ja hyvin kehittynyt pinot nero, arvosanaksi annan ++.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Casillero del Diablo Reserva Shiraz 2013



Mikä viini? 
Casillero del Diablo Reserva Shiraz 2013 (100 % Shiraz; 5,16 € Viking XPRS:lla tai 9,99 € Alkossa)

Minkä kanssa nautittu? 
Nyhtöpossuburritot

Mitä etiketti lupaa? 
Hedelmäinen shiraz, jossa metsämarjaa, suklaata ja aavistus mustapippuria, pehmeät tanniinit

Mitä rypäle lupaa? 
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Viini muualla 
Casillero del Diablo
Alko

Katso myös
Casillero del Diablo Reserva Shiraz 2007

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on melkeinpä kosiskelevan makea, tumman marjainen sekä hilloinen ja aavistuksen pippurinen. Maku on runsaan boysenmarjainen ja pirteän tanniininen. Marjaisuuden alta erottuu aavistus tummaa suklaata ja kahvia, mutta pippurinen hillomaisuus jää päällimmäiseksi. Nyhtöpossuburritojen kanssa viini ei toiminut, sen tanniinit olisivat vaatineet esimerkiksi mediumkypsää entrecôtea tai picanhaa, toisaalta burritojen raaka sipuli, tomaatti ja guacamole ovat monelle viinille vaikea kumppani ja vaativat viiniltä riittävää hapokkuutta. Jos Alkosta pitäisi hakea alle kympin pullo pihvin seuraksi, tämä tasaisen varma chileläinen peruspunkku voisi hyvinkin lähteä mukaan. Alkosta ostettuna viini saisi arvosanakseen 0, mutta Viikkarin hinta oli sen verran edullinen (6 pulloa/31 €), että arvosana on +.

J: Tuoksussa on herukkahilloa, tummia marjoja, nahkaa ja pippuria. Maussa on tummia marjoja, pippuria, suklaata ja hilloisuutta. Tanniineja on kohtalaisesti. Burritoille tämä ei ollut ihan nappivalinta, sopisi varmaan paremmin pihvin tai grillatun lihan kanssa. Chileläinen viini, joka ei petä, mutta ei myöskään yllätä. Vähän alle kympin hinnalla hinta-laatusuhde on 0, laivahinnalla arvosanaksi tulee +.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 12.1.2016: Itävalta

Ravintola Basen yhdestoista viiniklubivuosi alkoi Elijah Nelsonin esitellessä Itävallan viinejä.



Itävallan viinihistoria vie yllättävän pitkälle, noin 3 000 vuoden taakse, sillä varhaisimmat viininviljelyyn viittaavat löydöt ovat kelttien ja roomalaisten ajalta 700-luvulta eaa. Vuosituhansien aikana Itävallan viinintuotanto on vuorotellen kukoistanut ja hiipunut. Sen huippuhetket olivat Rooman valtakunnan aikaan ja keskiajalla, jolloin maassa oli kymmenen kertaa enemmän viinitarhoja kuin nyt.

Nykyisin Itävallan noin 32 000 viinitilalla viljellään viiniä yhteensä noin 40 000 hehtaarin alueella ja tuotetaan noin 2,5 miljoonaa litraa viiniä vuodessa. Viineistä 70 % on valkoviinejä ja 30 % punaviinejä.



Felsner Lössterrassen Grüner Veltliner 2014
(Weingut Felsner, Niederösterreich; 13,90 €)
Viinin tuoksussa oli omenaa, aprikoosia, herukanlehteä, raparperia ja trooppisia hedelmiä. Maku oli hapokas, mutta siiderimäinen, siinä on vihreää greippiä, omenaa ja vahamaisuutta, joka tuntuu kinuskin kaltaisena makeutena hapokkuuden alla. Viini ei edustanut niitä pippurisimpia Grüner Veltlinereitä, vaan oli hedelmäisempää ja raikkaampaa luokkaa. Siikatartarin kanssa se sopi hyvin, ja seurueen kesken äänestettäessä viini sai jaetun ykkössijan.
Grüner Veltliner on saatettu tuntea jo 900-luvulla. Se on Traminerin ja harvinaisen St. Georgenin risteytys; Traminerin kautta se voi olla myös Pinot Noirin sisarpuoli tai isovanhempi. Nykyisin Grüner Veltliner on Itävallan tärkein rypälelajike. Siitä tehdyissä viineissä on sitrusta, persikkaa, mahdollisesti pippuria ja mineraalisuutta. Se on Itävallan viljellyin rypälelajike n. 29 % osuudellaan.
Heinrich Zweigelt 2013
(Weingut Heinrich, Burgenland)
Muiden mielestä viinin tuoksussa oli kirsikkaa, Marjutin mielestä päällimmäisenä oli mustikkaa ja sen jälkeen kirsikkaa ja hieman vadelmaa. Niiden lisäksi tuoksussa on vaniljaa ja Jussin mielestä myös mustetta. Maku oli itävaltalaisten punaviinien tapaan kevyt, hapokas, marjaisa, jonkin verran mausteinen ja pippurinen. Kiva pinotnoirmainen yleisviini. Seurueen äänestyksessä Zweigelt pääsi jaetulle ykkössijalle Grüner Veltlinerin kanssa.
Zweigelt on Dr. Fritz Zweigeltin vuonna 1922 kehittämä St. Laurentin ja Blaufränkischin risteytys. Siitä saadaan hapokkaita, mutta pehmeitä, marjaisia, kirsikkaisia ja vadelmaisia viinejä, joissa voi olla myös mausteisuutta ja parfyymisuutta. Se on Itävallan viljellyin punainen rypälelajike.
Heinrich Blaufränkisch 2013
(Weingut Heinrich, Burgenland)
Tuoksussa oli Marjutin mukaan kirsikkaa ja muiden mukaan mustikkaa, mustetta, mausteita ja vaniljaa. Tuoksu ei ollut yhtä mehuisan makea kuin Zweigeltin, samoin maku oli aavistuksen tanniinisempi ja hedelmäisempi. Viini oli kuitenkin kevyehkön kirsikkainen ja hapokas ja sen mausta erottui myös aavistus pippuria ja kahvia.
Blaufränkisch tuottaa keskitanniinisia ja -hapokkaita, pippurisen mausteisia viinejä, joissa on kirsikkaa ja tummia marjoja. Se on Itävallan toiseksi viljellyin punainen rypälelajike.


Schneider Sankt Laurent 2013
(Weingut Schneider, Thermenregion; 17,99 €)
Tuoksussa oli Marjutin mielestä jotain raikasta eukalyptus-menthol-minttu-akselilta, hieman mustikkaa, vaniljaa, nahkaa, mausteita ja myöhemmin puolukkaa. Maku oli hapokas, puolukkainen ja mausteinen, Jussin mielestä siinä oli myös eukalyptusta.
St. Laurent tuottaa kirsikkaisen hedelmäisiä viinejä. Se on Itävallan kolmanneksi viljellyin punainen rypälelajike.
Nittnaus Eiswein Welschriesling 2012
(Winery Hans & Christine Nittnaus, Burgenland)
Eiswein tehdään rypäleistä, jotka on poimittu ja puristettu jäisinä. Tämän viinin rypäleet on poimittu -9 °C pakkasessa. Sen tuoksussa oli häivähdys kukkaisuutta, hunajaa, aprikoosia, persikkaa ja rusinaa ja maussa lakkaa, hunajaa ja rusinaa. Viini oli siirappinen ja makea (jäännössokeria 198 g/l), mutta sen hapot riittivät tasapainottamaan runsasta makeutta. Tämäkin oli seurueen suosikki, mutta niin jälkiruokaviinit aina ovat.
Welschriesling tuottaa mietoja, mutta hapokkaita, hedelmäisiä tai kukkeita viinejä, joissa on omenaa, sitruunaa, hunajaa. Siitä tehdään sekä kevyitä että täyteläisiä valkoviinejä ja jälkiruokaviinejä. Nimestään huolimatta se ei ole sukua Rieslingille. 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

La Misse di Candialle Chianti Classico 2011


Mikä viini? 
La Misse di Candialle Chianti Classico 2011 (90 % Sangiovese, 10 % Merlot; 16,50 € Viinitkotiin.comissa)

Minkä kanssa nautittu? 
Broilerinkoivet ja riisi

Mitä etiketti lupaa? 
Chiantia

Mitä rypäle lupaa? 
Sangiovese: luumua, kirsikkaa, mansikkaa, vadelmaa, omenaa, orvokkia, kanelia, vaniljaa, paahtoleipää, joskus yrttejä, tomaatin lehtiä ja navettaa
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla 
Candialle

Muuta
Vaikka Ciclope onkin nimetty koiran mukaan, tämän viinin nimi ei kuitenkaan viittaa kissaan, vaan pohjautuu englannin miss-sanaan. "Candiallen neiti" tai "tyttöchianti"  ei ole yhtä tamminen kuin muut tilan chiantit; 50 % viinistä on kypsytetty vuoden ajan ranskalaisessa tammessa ja 50 % sementtitankeissa.

Katso myös
Candialle Chianti Classico 2010
Candialle Ciclope 2010

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on kirsikkaa, puolukkaa ja hieman mausteita, aluksi myös jotain raikasta minttuista/eukalyptuksista, joka katoaa viinin ilmaantuessa. Maku on hapankirsikkainen, hieman tanniininen ja mausteinen, alkoholin määrä (14 %) tuntuu myös jonkin verran. "Raaka" ei ole oikea sana, mutta parempaakaan en juuri nyt keksi. Ruoan kanssa viini menee mukavasti, mutta ei välttämättä toimisi seurustelujuomana tanniiniensa takia. Arkinen, hieman rasvainen ruoka voisi olla tälle sopiva kumppani, sillä tämä on arkinen, mukava peruschianti. Arvosanaksi se saa 0. Candiallen viineistä suosikkini oli Ciclope.

J: Tuoksusta löytyy mustaherukkaa, karhunvatukkaa, puolukkaa, mausteisuutta ja lakritsaa. Tuoksu pehmenee hieman viinin ilmaantuessa. Maku on hapokas ja mausteinen, puolukkaa ja kirsikkaa löytyy reippaasti. Tanniineja on kohtuullisesti. Ehdottomasti ruokaviini. Sopisi pizzan tai muun rasvaisen ruoan kanssa. Arvosana 0. Candiallen viineistä suosikkini oli Ciclope.

"Il Misse di Loppasuut" ei arvostanut huumoriyrityksiä

perjantai 1. tammikuuta 2016

Hyvää alkanutta vuotta 2016!




Hyvää alkanutta vuotta 2016! Loppasuiden vuosi vaihtui hyvässä seurassa brittiläis-ranskalaisissa tunnelmissa Balfour 1503 Classic Cuvéen ja Delamotte Brutin parissa.



Englantilaista viiniä? Kyllä! Balfour-Lynnin perhe osti Kentissä sijaitsevan Hush Heathin kartanon 1980-luvulla, ja ensimmäiset viiniköynnökset istutettiin vuonna 2002. Alkon valikoimaan keväällä tullut kuiva kuohuviini (sokeria 12 g/l) Balfour 1503 Classic Cuvée (35,30 €) on nimetty kartanon rakennusvuoden mukaan. Se on tehty perinteisellä samppanjamenetelmällä perinteisistä samppanjarypäleistä (Pinot Noir, Chardonnay, Pinot Meunier).

Englantilaisia viinejä ei tapaa kovinkaan usein, joten se herätti heti kiinnostusta. Hetken tuoksuttelun jälkeen kuului ensimmäinen kommentti: "Juustoinen! Tämä tuoksuu juustoiselle!" Pian juusto tarkentui appenzelleriksi.

Pienen pohdinnan jälkeen appenzellerin arvoitus alkoi (toivottavasti) ratketa. Appenzellerin voimakkaassa tuoksussa on kypsytyksen aikana käytetyn yrttiliemen ansiosta yrttejä ja pähkinää - niin tässä brittikuohuviinissäkin. Balfour 1503:n tuoksu oli runsas ja siinä oli appenzellerin lisäksi omenaa ja aprikoosia. Maku ei ollut aivan yhtä runsas kuin tuoksu, mutta miellyttävä ja tasapainoisen hapokas, raikas ja sitruksisen hedelmäinen, hieman hunajainen ja mausteinen. Etiketin ruokasuosituksena oli tietenkin myös fish and chips.

Huonoksi puoleksi jäi vain hinta. Vaikka kaikki pitivätkin viinistä, 35 euroa tuntui paljolta pelkän kuriositeetin takia, koska samalla summalla saisi pari pulloa hyvää cavaa tai pullon samppanjaa.



Samppanjasta puheenollen... Vuonna 1760 perustettu Delamotte on alueen viidenneksi vanhin samppanjatalo ja Salonin samppanjatalon sisartalo. Molemmat kuuluvat nykyisin Laurent-Perrierin konserniin. Koska Salon on ihanan kallista, päädyimme budjettiratkaisuun.

Delamotte Brut (sokeria 7 g/l, 55 % Chardonnay, 35 % Pinot Noir, 10% Pinot Meunier; 33,33 € Vinatisilla ennen hinnankorotuksia) on suunnilleen saman hintainen kuin Balfour 1503 ja se on tehty samoista rypäleistä. Mielenkiintoinen asetelma.

Samppanjan tuoksusta löytyi samoja elementtejä kuin kuohuviinistäkin: se oli paahteinen, omenainen, aprikoosinen ja hennon mausteinen. Mousse oli runsas ja kuplat pirteät. Maku oli runsas, tasapainoinen, hedelmäinen sekä paahteinen ja sitruksisen hapokas, mutta samalla hieman ärhäkämpi, täyteläisempi ja mineraalisempi kuin Balfour 1503:n. Kaiken kaikkiaan samppanjan hinta-laatusuhde oli mainio; samppanja ei pettänyt, mutta ei yllättänytkään ja vuosi vaihtui sujuvasti tällä skoolatessa. Delamotte Brut voisi myös olla varteenotettava bliniviiniehdokas, se toimisi varmasti hyvin aperitiivina ja aterian läpi.