torstai 31. maaliskuuta 2016

Château Carsin Decanter Wine Bar & Shopissa 23.3.2016

Ison Omenan Decanterin viinibaari lopettaa tänään (niisk!) ja Decanter palaa pelkäksi viinitarvikekaupaksi huomisesta (1.4.) alkaen. Kiitos viinibaarivuosista, lounassalaateista, after workeista ja kiinnostavista tastingeista!

Viinibaarin viimeisen tastingin piti 23.3. itse omistaja, Château Carsin -viinitilan isäntä Juha Berglund. Tarjolla oli kuusi eri viiniä (20 €). Oli todella mielenkiintoista kuulla tilan historiaa ja viinien taustoista (ja vähän Decanterin ja Viini-lehdenkin taustoista). Kaikki Château Carsinin viinit tuotetaan nykyisin biodynaamisesti - kiinnostavaa.








Cuvée 25 -juhlavalkoviini
(50 % Semillon, 50 % Sauvignon Gris)
Tämä viini on tehty Carsinin 25-vuotisjuhlien kunniaksi. Se oli väriltään hyvin vaaleankeltainen. Haaleasta väristä huolimatta tuoksua ja makua riitti. Tuoksu oli raikas, sitruksinen ja hedelmäinen, jonkin verran myös karviaismarjainen ja yrttinen. Maku oli kevyt, herukkainen ja raikas, mukava hapokkuus teki siitä pirteän. Kiva, kepeä ja kesäinen nuorehko viini. Pidimme molemmat tästä valkoviinistä hitusen enemmän kuin toisesta.

L'Etiquette Grise 2014
(100 % Sauvignon Gris)
Viini oli kirkas ja vaaleankeltainen, ehkä jopa hieman haaleampi kuin edellisen viinin. Väri hämäsi jälleen, sillä itse viini oli hyvinkin aromaattinen. Sen tuoksu oli sitruksinen ja makeahko, hunajainen ja kookoksinen. Maku oli mineraalisen kuivahko, trooppisen hedelmäinen, hapokkaan raikas ja valkoherukkainen, kukkaisa ja hunajainen. Kesäinen viini tämäkin.
Sauvignon Gris on Sauvignon Blancin mutaatio, väriltään vaaleanpunainen rypäle. Sitä käytetään usein sekoiteviineissä tai siitä tehdään makeita valkoviinejä rypäleen korkean sokeripitoisuuden takia. Sauvignon Grisistä saadaan runsaita viinejä, joissa on trooppista hedelmää, mangoa, melonia sekä sitrusta ja sauvignoneille tyypillistä yrttisyyttä. Sauvignon Grisin tuotanto on pientä, Ranskassa sitä viljellään alle 500 hehtaarin alueella.


Carsin Rouge 2013
(80 % Merlot, 10 % Cabernet Franc, 4 % Malbec, 3 % Carmenere, 2 % Cabernet Sauvignon, 1 % Petit Verdot)
Carsinin nimikkopunaviinin väri oli helakanpunainen, hieman läpinäkyvä. Sen tuoksu oli maanläheinen ja siinä oli nahkaa, tummia marjoja, karhunvatukkaa, luumua ja ilmaantumisen myötä myös vaniljaa. Maku oli kevyehkö, tanniininen, hapokas, marjaisa ja pippurinen. Viini oli vielä nuori ja kaipasi seurakseen ruokaa.

Cuvée Noire 2010
(80 % Merlot, 10 % Cabernet Franc, 5 % Malbec, 3 % Petit Verdot, 2 % Carmenere)
Viinin väri oli tummahko punainen. Sen tuoksu oli marjaisa, makeahko, kirsikkainen ja vaniljainen, samaan aikaan myös maanläheisen multaisa ja paahteinen. Maku oli edellistä viiniä täyteläisempi, pehmeän tanniininen ja makeahko. Tummien marjojen seasta pystyi erottamaan mustaherukkaa ja luumua sekä hieman nahkaa.

Cuvée 2010
(70 % Merlot, 30 % Cabernet Franc)
Carsinin lippulaivaviinin väri oli tummanpunainen, ei enää ollenkaan läpinäkyvä. Sen tuoksu oli marjaisa ja herukkainen, vaniljaisen makeahko ja siinä oli mausteita ja savua. Maku oli makeahko ja kaikista viineistä täyteläisin, muhevan tanniininen ja marjaisa, paahteinen, kahvinen ja mausteinen. Carsinin viineistä tämä on lähinnä Bordeauxin tyyliä. Pidimme molemmat tästä punaviinistä eniten ja tastingissa käytiinkin teemaan sopivasti filosofinen keskustelu aiheesta "miksi paras on aina kalleinta?". Niinpä.

Liquoreux 2008
(100 % Semillon; jäännössokeria 110 g/l)
Oijoi, vanha tuttavuutemme! Makean valkoviinin väri oli tutun kullankeltainen. Tuoksu oli jälleen makea ja hunajainen, aprikoosinen ja appelsiinimarmeladinen. Maun aromit myötäilevät tuoksua ja hapokkuus tasapainottaa sopivasti makeutta. Olikohan tämä nyt se keskimmäisenä ViiniExpossa maistettu eli ei kaikkein makein vuosikerta kuitenkaan? Hyviä nämä kaikki aina ovat, oli vuosi mikä tahansa. Marjutin ehdoton ykkössuosikki kaikista viineistä.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

ViiniExpo 2016

ViiniExpo järjestettiin 17.-19.3.2016 ja poikkesimme viettämässä Viininystävän päivää sekä perjantaina että lauantaina. Tällä kertaa näytteilleasettajien joukossa oli myös kymmenkunta kotimaista pienpanimoa, mikä oli hyvä juttu. Mielenkiintoisimmat juomat tuntuivat olevan juuri panimopuolella ja viihdyimme siellä juttelemassa mukavia.






Humaloven maitokauppavahvuinen (4,5 %) Black Moo Milk Stout päätyi Marjutin kaikkien aikojen top 4 -listalle. Se oli riittävän kuivaa ja helppoa, mukavaa juotavaa. Aiemmin Viron pienpanimoviikoilla Bryggerissa juotu Põhjalan Valge Öö PX oli toki maukkaampi, mutta myös imelämpi. Se sopisi jälkiruoaksi, tämä ihan arkeenkin.

Hopping Brewsters oli tehnyt gruit ale -muinaisoluen, jota suositteli meille Finnviinin osastolla päivystänyt mies Amiata Lura -oluen takaa. Sinne siis kyselemään, mikä se "I am Groot":ilta -kuulostava olut taas olikaan. Kyseessä oli Grimr, joka oli tehty tavallisella pullahiivalla ja maustettu mm. tammella, voikukalla ja kardemummalla. Humalaa ei oltu käytetty lainkaan, koska sellainen uusi keksintö ei sovi muinaisolueeseen. Makuelämystä voisi verrata lähinnä saisonin ja sahdin yhdistelmään, jota on höystetty marjoilla. Mielenkiintoinen olut, jota ei valitettavasti enää valmisteta.





Humaloven osastolla oli myös yhteistyö- ja tuontioluita. Finnish Export Stout oli maustettu puolukoilla ja kahvipavuilla. Puolukka maistui hivenen, samoin kahvi. Tätä voisi juoda uudelleenkin. Raduga Forbidden Planet taas vetosi scifistisellä etiketillään, mutta muuten kyseessä oli aika tavallinen Imperial IPA.

Pyynikin käsityöläispanimon Papan Vanilja Stout oli mukavan paahteinen, kahvinen ja vaniljainen. Ei ihme, että olut palkittiin viime vuonna Suomen Paras Olut 2015 -kilpailussa. Radbrew'n imperial stout Together in the Dark (ja muutkin oluet) sai scifi-pisteitä apokalyptisesta brandistaan. Ihan vielä Marjutin maku ei laajene imperial stouteihin, mutta ei tästä suuresti traumojakaan jäänyt.










Lauantai alkoi puoleltapäivin Riedel-tastingissa (Club One -alennuksen kanssa 69 €). Siellä oli hyvä virittäytyä tunnelmaan. Varsinainen tasting oli jo tuttu juttu, tällä kertaa maitosuklaa oli jäänyt pois testattavien suklaiden listalta.








Servaalin osastolla valittelimme valinnan vaikeutta ja runsauden pulaa. Ystävällinen messuisäntä nappasikin heti käteensä pullon ja kysyi, olemmeko maistaneet valkoista Cabernet Sauvignonia. Emme! Se oli oranssiin vivahtava, maultaan kuiva ("trocken") ja hedelmäinen, runsas ja hapokas. Maussa oli kypsiä hedelmiä, persikkaa, ananasta ja mangoa. Tällä hämäämme taatusti jotakuta (paitsi että mainostimme tätä jo kaikille, joten se siitä hämystä).

Anselmann Cabernet Sauvignon Blanc de Noir trocken 2014 on saatavilla Alkon tilausvalikoimasta (11,90 €).




Candialle Circe 2010 (Petit Verdot, Cabernet Franc, Merlot) oli maukas, marjaisa ja tanniininen, hieman pippurinen.

Brygon Reserve Wines Wiseguy 2012 (Shiraz) oli tuoksultaan tumman herukkainen, suklainen ja luumuinen. Maku oli makean marjainen ja hieman vaniljainen. Tanniineja oli kohtalaisesti.

Seifried Nelson Zweigelt 2014 ei ollutkaan Itävallasta niin kuin Zweigeltit yleensä, vaan Uudesta Seelannista. Vastapäisellä standilla olleen parmesaanin kanssa marjaisa, pehmeätanniininen viini toimi todella hyvin.

Illan hämmennys syntyi, kun paljastui, että Suomen kuninkaan eli Prinz von Hessenin Rieslingit vaihtavat etikettiä. Emme antaneet pisteitä uudelle designille.




Makeista viineistä testasimme Finnviinin Kaamos-glögin ja Heinrich Beerenauslese 2010:n (Zweigelt, Blaufränkisch). Kaamos oli mukavan hillityn mausteinen glögi, jossa hunaja ja puolukka toimivat hyvin yhdessä. Beerenauslese 2010 oli marjaisa, hunajainen eikä liian makea, vaan ennemminkin raikas. Sopiva hapokkuus tasoitti makeutta (jäännössokeria 126 g/l).



Makeista viineistä puheenollen... ViiniExpo ja Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut on aina pakko päättää Château Carsinin makeiden valkoviinien parissa. Ne vain ovat niin herkkua ja messuilta on mukavaa lähteä kotiin hunajaisissa ja aprikoosisissa tunnelmissa.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kalifornian viinit 16.3.2016

Meidät kutsuttiin maistelemaan kalifornialaisia viinejä Yhdysvaltain suurlähetystöön. Tarjolla oli 24 eri näytteilleasettajan viinejä, joiden joukosta lähdimme etsimään uutta suosikki-Zinfandelia.

Kalifornian viinintuotanto alkoi 1700-luvulla, kun espanjalaiset lähetyssaarnaajat istuttivat ensimmäiset viiniköynnökset lähetysasemiensa yhteyteen. 1800-luvun puolivälissä viinintuotanto lisääntyi, kun kultakuume houkutteli alueelle uusia asukkaita. 1800-luvun loppupuolella viinikirvaepidemia tuhosi laajalti köynnöksiä, mutta sekin kehitti viinintuotantoa edelleen: viinitilat näkivät sen tilaisuutena istuttaa uusia lajikkeita ja 1900-luvun alussa kasvatettiin noin 300 eri lajiketta 800 tilalla. Vuonna 1919 alkaneen kieltolain aikana monet joutuivat lopettamaan ja kieltolain loputtua vuonna 1933 viinitiloja oli jäljellä enää 140.


Tällä hetkellä Kaliforniassa tuotetaan noin 90 % Yhdysvaltain viineistä. Määrä on huima: jos Kalifornia olisi itsenäinen valtio, se olisi maailman neljänneksi suurin viinintuottajamaa.

Viinitiloja on yli 1 200 ja viiniä viljellään noin 1 700 neliökilometrin alueella. Suosituimmat punaiset lajikkeet ovat Cabernet Sauvignon, Merlot, Pinot Noir, Syrah ja Zinfandel, valkoiset taas Chardonnay ja Sauvignon Blanc. Zinfandelista tehdään myös White Zinfandeliksi kutsuttua roséviiniä ("blush wine").






Schramsbergin viinitila on perustettu Napa Valleyn alueelle Pohjois-Kaliforniaan vuonna 1862 ja se on yksi Kalifornian vanhimmista viinitiloista.

Blanc de Blancs 2012 (Chardonnay) oli runsas, sitruksisen hedelmäinen ja persikkainen, hieman limonadimainen. Blanc de Noirs 2011:n (Pinot Noir, Chardonnay) tuoksussa oli aavistus kumia ja sen maku oli myös kepeä ja hedelmäinen. Näiden viinien kanssa tunsi historian siipien havinaa: vuonna 1972 presidentti Nixon ja Kiinan pääministeri Zhōu Ēnlái nostivat Pekingissä maljan rauhalle Schramsbergin Blanc de Blancsilla. Näitä voisi nautiskella sellaisenaan kauniina kesäpäivänä hyvässä seurassa.

Sacramento-joen rannalla Pohjois-Kalifornian Yolo Countyssa sijaitsevan Bogle Vineyardsin Bogle Chardonnay 2014 vilahtaa kuvassa oikealla. Viini on viettänyt 9 kk uudessa amerikkalaisessa tammessa. Sen tuoksu on makeahkon vaniljainen, maku aprikoosinen, omenainen ja päärynäinen. Näpsäkkä perusviini.

Punaisten viinien puolelta Bogle Vineyardsilla oli tarjolla Essential Red 2013 ja Cabernet Sauvignon 2013

Essential Red 2013 on sekoitus Zinfandelia, Syrahia, Cabernet Sauvignonia ja Petite Sirahia. Sen tuoksu oli marjainen, mansikkainen ja kirsikkainen. Maku myötäili tuoksua. 

Cabernet Sauvignon 2013:n tuoksussa oli nahkaa, karhunvatukkaa ja tummaa herukkaa. Maku oli pippurinen ja herukkainen. Kyseessä ei ole puhdas Cabernet Sauvignon, vaan mukana on myös Merlot'a ja Petit Verdot'a. Viini on Alkon perusvalikoimassa (15,93 €) ja hinta on laatuun nähden kohdallaan.




Napa Countyn alueella sijaitseva Rutherford Wine Company tarjoili kolme punaviiniä.

Silver Buckle 2013 (Syrah, Merlot, Zinfandel) on saanut nimensä karjapaimenten vyösolkien mukaan. Maukas, mausteinen punaviini, hyvää hedelmäistä peruskamaa.

Rhiannon 2014 (Syrah, Petite Sirah, Barbera) on nimetty walesilaisen jumalattaren mukaan. Viini oli hedelmäinen, vaniljainen, tanniininen, hieman makea ja halusi seurakseen grilliruokaa.

Predator Old Vine Zinfandel 2014 on nimetty viinitarhojen saalistajan, kirvojen arkkivihollisen leppäkertun mukaan. Sen tuoksussa oli savua, nahkaa ja hedelmää, samoin maussa. Oikeastaan tämä viini maistui pekonille! (Mmm, pekonia...) Seurakseen se kaipaisi grillattua lihaa tai meheviä hampurilaisia.


Napa Valleyssa sijaitseva Black Stallion Winery tarjosi hyviä perusviinejä tanniinien ystävälle ja ruokaviinien etsijälle: Black Stallion Estate Winery Los Carneros Pinot Noir 2013 oli pinotnoirmaisen kuminen, puolukkainen ja yllättävän maukas, tuhti ja tanniininen. Cabernet Sauvignon 2013 oli tumman marjaisa, makean mausteinen ja tanniininen.

Tarjolla oli myös arvokkaampia viinejä. Transcendent Cabernet Sauvignon 2011 oli edellistä herukkaisempi ja tanniininen, kypsän marjaisa ja täyteläinen. Transcendent on saatavilla Alkon erikoisvalikoimassa (150 €).



Tilan Cabernet Sauvignon -vetoista, Aleksanteri Suuren hevosen mukaan nimettyä Bucephalusia oli tarjolla kolme eri vuosikertaa: 2010, 2011 ja 2012.

Kaikki vuosikerrat olivat vaniljaisia, mausteisia, kypsän marjaisia (luumua ja karhunvatukkaa, herukkaa), mutta kypsyminen vaikutti viinin makuun. 2012 oli vielä rapsakan tanniininen, 2010 taas sitä pehmeämpi ja maukkaampi. 2011 tuntui kuitenkin pehmeimmältä ja maukkaimmalta. Syynä siihen lienevät myös vuoden erinomaiset kasvuolosuhteet. Tätä viiniä voisi ostaa varastoon kypsymään, jos vain onnistuisi saamaan sitä jostain ja raatsisi investoida.


Sonoma Countysta peräisin olevan Decoy-sarjan viineistä maisteluun valikoituivat Sonoma County Zinfandel 2013 ja Sonoma County Cabernet Sauvignon 2013.

Zinfandel 2013:n tuoksussa oli mustikkaa, tummaa marjaa ja vaniljaa. Maussa oli mustikkahilloa ja mausteisuutta, tanniineja oli kohtalaisesti.

Cabernet Sauvignon 2013:ssa on mukana myös 3 % Merlot'a ja 2 % Cabernet Francia. Tuoksussa oli kypsiä marjoja, boysenmarjaa ja hilloisuutta. Maussa oli marjaisuuden lisäksi vaniljaa ja aavistus luumua. Tanniineja oli jonkin verran. Molemmat olivat maukkaita, mutta Cabernet Sauvignonia olisi helpompi yhdistää ruoan kanssa.

1960-luvulle saakka Kalifornia tunnettiin lähinnä makeista valkoviineistään. Uusien viinintekijöiden myötä viinien laatu alkoi parantua ja herättää kansainvälistä kiinnostusta. Ratkaiseva hetki oli vuonna 1976, kun Pariisissa järjestetyssä sokkotastingissa kalifornialaiset Cabernet Sauvignon- ja Chardonnay-viinit päihittivät ranskalaiset.

Pariisin sokkotastingin parhaan Cabernet Sauvignonin tehnyt Stag's Leap Wine Cellars Napa Valleysta oli iloksemme mukana ja pääsimme maistelemaan neljää viiniä.

Artemis 2013 oli tumman marjaisa, vaniljainen, mausteinen ja pehmeä. Se oli ehkä kvartetin makein.

Fay 2013 oli mausteinen ja marjainen, hieman kukkaisa.

Cask 23 2013 oli hedelmäinen ja tanniininen ja yhdisti Fayn keveyden ja S.L.V.:n ryhdikkyyden runsaaksi mauksi, jossa oli tummia kypsiä marjoja, mausteita ja muhevia tanniineja.

S.L.V. Estate Cabernet Sauvignon 2013:n etiketti on Pariisin sokkotastingin 40-vuotisjuhlan kunniaksi vuoden 1973 etiketin mukainen. Herkullinen viini: kypsiä tummia marjoja, mausteita, hieman kahvia.

Alkon erikoisvalikoimassa on kaksi Stag's Leapin viiniä: Cask 23 2005 (170,40 €) ja S.L.V. 2005 (119,50 €).

Tässä voisi mainita myös leffavinkin: Bottle Shock (2008) kertoo, kuinka Château Montelenan voittoisa Chardonnay päätyi Pariisin tastingiin. Elokuvan ottamat taiteilijan vapaudet voinee antaa anteeksi Alan Rickmanin (ja Chris Pinen) takia.


Löytyikö uusi suosikki-Zinfandel? Ei löytynyt, yksikään ei noussut ylitse muiden. Loppukevennyksenä siis sanaleikkejä ja viihdyttäviä etikettejä. Kuvan viineistä Paraduxx on sekoite (60 % Cabernet Sauvignon, 37 % Zinfandel, 3 % Petit Verdot), The Immortal Zin ja Zinzilla taas 100 % Zinfandelia.



Etikettien joukosta löytyi myös uusia suosikkeja: Chronic Cellars ilahdutti värikkäällä otteellaan. Talon viineistä Purple Paradise (Zinfandel, Syrah, Petite Sirah, Grenache) on juuri päässyt Alkon tilausvalikoimaan (19,99 €).






perjantai 25. maaliskuuta 2016

Stadin Panimo Rosmariinilager


Mikä olut?
Rosmariinilager (Stadin panimo)
Oluttyyppi: rosmariinilla maustettu lager
Alkoholia: 4,5 %
Hinta: 3,90 € K-Citymarketissa
Katkeruus:  25 IBU
Kantavierre: 11 °P

Minkä kanssa nautittu?
Kanan ja risoton

Mitä etiketti lupaa?
Yrttinen ja maltaisen täyteläinen, puolitumma täysmallasolut, joka sopii ruokajuomaksi

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on samea, väriltään meripihkaan vivahtavan keltainen. Vaaleaa vaahtoa muodostuu vähän eikä se kestä kauaa. Tuoksussa on rosmariinia, hedelmäisyyttä ja maltaisuutta. Maku on katkera ja rosmariininen, jälkimaussa on katkeruuden alla hieman karamellisuutta. Sellaisenaan hieman liian ärjyn makuista, mutta sopi hyvin ruokajuomaksi hieman rasvaisen ruoan kanssa. Arvosana +.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Alsacen viinit Ritarihuoneella 3.2.2016

Viini-lehden Bouquet Clubin jäsenet pääsivät 10 € hintaan Ritarihuoneella järjestettyyn Alsacen viininäyttelyyn 3.2.2016. Tarjolla oli 24 eri näytteilleasettajan viinejä. (Viimein saamme tämänkin tekstin valmiiksi, kevät on ollut kiireinen. Köh.)



Alsacen (saksaksi Elsass) alue sijaitsee Ranskassa Saksan ja Sveitsin rajalla Reinin ja Vogeesien välissä. Viinintuotannollisesti alueen historia on pitkä: jo 200-luvulla muinaiset roomalaiset viljelivät siellä viiniä.

Roomalaisilta Alsacen alue siirtyi 400-luvulla ensin alemanneille ja sen jälkeen frankeille. 800-luvulla viinintuotanto laajeni varsinkin luostarien ansiosta, mutta 1300-luvun rutto ja huonot sadot aiheuttivat väliaikaisen notkahduksen. Renessanssin aikaan Alsace rikastui taas, mutta hyvät ajat päättyivät 30-vuotiseen sotaan. Sodan jälkeen vuonna 1648 Alsace siirtyi ensimmäisen kerran Ranskan hallintaan. Sen jälkeen alue kuului vuoroin Ranskalle ja Saksalle, kunnes viimein palautui Ranskalle vuonna 1944. Historian takia alueella on runsaasti saksalaisvaikutteita, esim. ranskan lisäksi alueella puhuttu (katoamassa oleva) Elsassin murre muistuttaa Sveitsin saksaa.

30-vuotisen sodan jälkeen taantunut viinintuotanto virkosi kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun alueen viinintuottajat päättivät keskittyä tuottamaan laadukkaita viinejä paikallisista lajikkeista. Nykyisin alueella onkin kolme alkuperänimikettä: AOC Alsace, AOC Alsace Grand Cru ja AOC Crémant d'Alsace.

Tällä hetkellä Alsacessa viljellään viiniä 199 kylässä noin 15 000 hehtaarin alueella. Noin 90 % tuotetuista viineistä on valkoviinejä. Viljellyin lajike on Riesling, muita ovat Gewürztraminer, Muscat, Pinot Blanc, Pinot Gris, Pinot Noir ja Sylvaner. Viime aikoina Pinot Grisin määrä on kasvanut ja Sylvanerin vähentynyt. Perinteisesti Alsacen viinit ovat olleet kuivia (toisin kuin samoista rypäleistä tehdyt saksalaiset viinit), mutta viime aikoina viinit ovat muuttuneet makeampaan suuntaan.

Tässä muutamia mieleen jääneitä viinejä lajikkeen mukaan.

Gewürztraminer



Gewürztraminereista maistelimme illan aluksi kaksi Trimbachin viiniä.

Classic-linjan Gewurztraminer 2013 (AOC Alsace; 18,98 €) oli tyylikäs, aprikoosisen hedelmäinen ja hapokas, makeutta oli aavistus (jäännössokeria 5 g/l). Kiva perus-Gewürztraminer.

Vertailun vuoksi maistoimme myös Gewurztraminer "Cuvée des Seigneurs de Ribeaupierre" 2008:a (AOC Alsace), joka oli kehittyneempi ja maukkaampi viini kuin edellinen. Se maistui makeammalta (vaikka jäännössokeria oli vähemmän, 3,5 g/l) ja hapokkaammalta, mineraaliselta ja persikkaiselta. Maussa oli kuivattua hedelmää ja vaniljaa ja Jussin mielestä maku oli jopa hieman viskimäinen.



Ilta myös päättyi onnistuneesti Gewürztramineriin. La Cave Des Vignerons De Pfaffenheimin Ancestrum 2012 (AOC Alsace) oli makea viini, joka sopisi itämaisten tai mausteisten ruokien kanssa tai jopa jälkiruokaviiniksi. Sen hapokkuus tasoitti mukavasti makeutta. Kaiken kaikkiaan viini oli varsin mukava eikä ihme, että se voitti kultamitalin International Wine Challengessa vuonna 2014.

Muscat 

Muscat-rypäleestä tehdään useimmiten makeita kuohu- ja jälkiruokaviinejä. Niistä poiketen Alsacen Muscat-viinit ovat yleensä kuivia, mutta myös aromikkaita ja kukkaisia. 





Tarjolla olleista Muscateista maisteluun päätyi Domaine François Schmitt Muscat 2014 (AOC Alsace). Hedelmäisen ja hieman hunajaisen tuoksun jälkeen mineraalinen ja hapokkaan omenainen kuiva maku yllättää, vaikka tiesimmekin viinin olevan kuivaa. Viini kaipaa seurakseen ruokaa ja sen voisi napata mukaan vaikkapa kesäiselle piknikille ruokaisien salaattien kanssa. 

Pinot Blanc, Pinot Gris ja Pinot Noir

Alsacen Pinot-kolmikossa on kaksi valkoista ja yksi punainen lajike. Valkoisista Pinot Blanc on hedelmäinen, kukkaisa, raikas ja notkea, Pinot Gris taas savuinen, mausteinen, mutta myös kukkaisa. Pinot Noir on kirsikkainen, vadelmainen ja karhunvatukkainen ja sen tanniinit ovat pehmeät.

Domaine François Schmitt edusti ansiokkaasti myös Pinot Noir -rintamalla. Talon Pinot Noir Rosé 2014 (AOC Alsace) oli kuivahko, mutta mansikkainen sekä tuoksultaan että maultaan ja sai (jälleen kerran) Marjutin muistelemaan tädin mansikkamehua. 



Domaines Schlumberger tarjosi maisteltavaksi koko Pinot-trion. Pinot Blanc Les Princes Abbés 2014 (AOC Alsace) tuoksui raikkaan sitruksiselle ja hunajaiselle. Viinin maku oli raikas, pirteä, sitruksinen ja aavistuksen mausteinen, jopa makea, mutta tasapainoisen hapokas. 

Pinot Gris Les Princes Abbés 2014 (AOC Alsace) oli myös tuoksultaan makeahko ja hunajainen. Sen maku oli raikas ja mausteinen.

Pinot Noir Les Princes Abbés 2013 (AOC Alsace) tuoksui puolukkaiselle, kirsikkaiselle ja mansikkaiselle. Maku myötäili tuoksua puolukkaisuudellaan, pinotnoirmaisesti viini oli myös melko kevyt ja hapokas.

Luomu-Pinot Grisit olivat varsin mukavia. Jean Bicher & Fils Pinot Gris 2014 (AOC Alsace) oli raikas, sitruksinen, toffeisen/vaniljaisen makea ja Wolfberger Pinot Gris 2012 (AOC Alsace) taas pirteän hapokas: vihreää omenaa, sitruunaa, litsiä ja päärynää.

Riesling

Riefle Riesling 2014 (AOC Alsace; 14,49 €) oli kuiva, petroolinen, mineraalinen ja sitruksinen. Hieman makeampaa suuntaa edusti Jean Biecher & Fils Riesling 2014 (AOC Alsace), makeahko, sitruksisen hapokas, petroolinen ja mineraalinen luomuviini.

Pahoittelut huonosta kuvasta, joskus emme vaan osaa ja viinipullokin on lillunut jäävedessä


Jean Biecher & Fils tarjosi myös AOC Alsace Grand Cru -laatuluokituksen viinejä. Grand Cru Schlossberg 2013 oli petroolinen, sitruksinen ja makeahko. Jälkimaku oli hapokas ja hieman öljyinen. Grand Cru Rosacker 2014 oli puolestaan omenainen, sitruksinen ja kepeä. Sen tuoksussa oli ruohoa ja se oli pirteän hapokas ja limettinen luomuviini.



Rosackerin alueen Rieslingeihin tutustuminen jatkui Cave Vinicole de Hunawihr Grand Cru Rosacker Riesling 2014:n (19,98 €) parissa. Se oli petroolinen, hedelmäinen ja hunajainen, mutta kuitenkin keveähkö.




Lieu-Dit Muehlforst Riesling 2015 (AOC Alsace; 13,98 €) tuoksui aprikoosille. Se oli hunajaisen makea, mutta ei kuitenkaan lipittelymakea. Makeutta kompensoi tasapainoinen hapokkuus. Seurakseen viini vaati thairuokaa.

Wolfberger Grand Cru Rangen 2012 olikin aivan erilainen: se oli kuiva, mineraalinen ja ärjyn hapokas. Se sopisi äyriäisten kanssa. 

AOC Crémant d'Alsace -kuohuviinit



Domaine François Schmitt tarjosi kahta kuohuviiniä. Rosé (Pinot Noir) oli mansikkainen sekä tuoksultaan että maultaan. Keveä ja mukavan pirskahteleva kuohuviini sopisi kauniin kesäpäivän juomaksi. Blanc de Noirs (Pinot Noir) sen sijaan oli kuiva ja hapokas, omenainen ja paahtoleipäinen vakavasti otettava kuohuviini.

Rieflé Crémant d'Alsace (50 % Pinot Noir, 50 % Auxerrois; 14,99 €) edusti myös vakavasti otettavia kuohuviinejä. Se tuoksui paahteiselle, mineraaliselle ja myöskin päärynäiselle ja kukkaiselle. Hapokas ja maukas kuohuviini.

Mainitaan vielä lopuksi, että Wolfbergeriin voi aina luottaa. Tarjolla oli myös Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuilla hyväksi havaittua Wolfberger Crémant d'Alsace Brut Bio -luomukuohuviiniä.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Wychwood Brewery Piledriver



Mikä olut?
Piledriver  (Wychwood Brewery)
Oluttyyppi: amber ale
Alkoholia: 4,3 %
Hinta: 2,90 € Urban Drinksissä vuonna 2015

Minkä kanssa nautittu?
Status Quon musiikin

Mitä valmistaja lupaa?
Maltainen ale, jota hedelmäinen humala tasapainottaa.

Olut muualla
Ratebeer

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut valmistettiin juhlistamaan Status Quon Piledriver-albumin uudelleenjulkaisua. Nykyään saatavuus on huono, koska oluen valmistus on ainakin toistaiseksi lopetettu. Väri on amber alelle tyypillisesti tumman meripihkainen. Vaahto katoaa pian. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, karamellisuutta ja rusinaa. Maku on karamellinen, hedelmäinen ja pähkinäinen. Olut on hieman vetinen, mikä johtunee alhaisesta alkoholimäärästä. Jälkimakukin on hedelmäinen ja pähkinäinen. Mukavan raikas olut, mutta ei mitenkään mieleenpainuva. Arvosana 0.


maanantai 14. maaliskuuta 2016

Olutmestarin Export Pils


Sinebrychoffin järjestämän Suomen Olutmestari -kilpailun voitti tänä vuonna rovaniemeläinen baarimestari Antti Peltonen. Kilpailun voittaja sai palkinnoksi suunnitella oman oluen Sinebrychoffin kanssa ja meidät kutsuttiin Rymy-Eetuun maistelemaan yhteistyön tulosta.

Tänä vuonna Olutmestari-oluen tyylinä on Export Pils. Antin mukaan peruslähtökohta oli hyvin yksinkertainen: vain yhtä mallasta ja yhtä humalaa. Maltaaksi valittiin Hallertau Tradition ja humalaksi Pilsner. Alkoholia Export Pilsissä on 5,6 %. Katkeruus on 37 EBU ja väri 8 EBC. Export Pils tulee vain ravintolamyyntiin, todennäköisesti jo tämän viikon aikana.

Millaista Olutmestarin Export Pils sitten on? Oluen tuoksu on melko mieto, lähinnä viljaisen maltainen. Tuoksun vastapainoksi makua on runsaasti. Maku on vahvan leipäinen ja humalainen, mutta silti raikas. Jälkimaussa on jopa hieman karamellisuutta. Sopii hyvin ruokajuomaksi rasvaisen ruoan kuten makkaran tai juustoisten ruokien kanssa. Konstailematon, suoraviivainen olut, josta ainakin itse pidin.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 8.3.2016: Que syrah, syrah

Ravintola Basen maaliskuun viiniklubissa maisteltiin puolisokkona erilaisia Syrah/Shiraz-viinejä. Illan isäntänä toimi Aki Summanen Vindirektiltä.

Illan viinit olivat seuraavat:
  • Alain Graillot Crozes-Hermitage 2013, Ranska (29,90 €)
  • Hewitson Le Secateur Shiraz 2014, Australia (16,98 €)
  • Thalvin Tandem Syrah 2011, Marokko (ei Alkossa)
  • Nederburg Winemaster's Reserve Shiraz 2014, Etelä-Afrikka (10,98 €)
  • Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013, Chile (14,48 €)

Leydaa jälleen! Neljäs kerta toden sanoo - vai sanooko? Tällä kertaa se olisi tunnistettava.

Ensimmäinen viini oli mausteinen, nahkainen ja herukkaisen marjainen. Sen tuoksussa oli kumia, myöhemmin myös kahvia ja kaakaota. Maultaan se oli tanniininen ja hilloinen. Viini oli väriltään vaalein. Ihan kiva, helpohko viini. Jussi arveli sen olevan vanhaa tuttavaamme Leydaa, Marjut paikansi kumisuuden takia viinin Etelä-Afrikkaan - ja se olikin Nederburg Winemaster's Reserve Shiraz 2014

Toinen viini oli makea, orvokkinen, mustikkahilloinen, mustaherukkainen, boysenmarjainen, kirsikkainen ja nahkainen. Myös sen tuoksuun ilmestyi ilmaantumisen myötä kahvia. Maku oli pippurinen ja hilloinen. Jussi luuli tätä viiniä Nederburgiksi, mutta erehtyi. Marjut arpoi Australian ja Chilen välillä ja päätyi lopulta Chileen - ja niin kohtasimme jälleen vanhan sokkotastingien nemesiksemme Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013:n. Se oli myös suosikkimme illan viineistä.

Kolmas viini jakoi seurueemme mielipiteet. Toisten mielestä sen tuoksu oli epämiellyttävä, toiset pitivät viinistä hyvinkin paljon. Kontrasti edellisen viinin kypsään marjaisuuteen oli suuri. Viini oli musteinen, puolukkainen, karpaloinen ja hilloinen. Marjut yritti tunnistaa tuoksusta häiritsevän tuttua osaa, mutta ei saanut siitä kiinni. Ajatukset kulkivat tuhkasta yrtteihin ja varpuihin, mutta mikään ei tuntunut osuvan kohdalleen. Viini oli kinuskinen ja lakritsainen, ilmaantumisen myötä myös pihlajanmarjainen ja ruusunmarjahilloinen. Väriltään viini oli rusertavin. Jussi epäili viiniä ranskalaiseksi, koska se vaikutti viileämmän alueen viiniltä. Marjut puntaroi Ranskan ja Marokon välillä ja päätyi Ranskaan viinin kuivan maun ja yrttisyyden takia. Väärin meni! Tämä oli marokkolainen Thalvin Tandem Syrah 2011. Ruokajuomana se voisi toimia oikein hyvin.

Neljäs viini oli eukalyptuksinen, mentholinen ja minttuinen, herukkainen, vadelmainen, marjaisan makea, hilloinen, luumuinen, lakritsainen, vaniljainen ja kahvinen. Se oli pehmeää ja helppoa juotavaa, hyvin samankaltainen kakkosviinin kanssa marjaisuutensa takia. Jussi paikallisti viinin Australiaan, koska se vaikutti lämpimän alueen viiniltä. Eukalyptuksen tuoksu ja kakkosviiniä huomattavampi hilloisuus saivat Marjutin päätymään myös Australiaan. Aivan oikein! Kyseessä oli Hewitson Le Secateur Shiraz 2014. "Oksasaksilla" oli seurueen mukaan illan paras dokabiliteetti.

Viides viini oli mausteinen, nahkainen, pippurinen ja hilloinen, rapsakan tanniininen ja aniksinen. Ensisiemauksella viini tuntui pirskahtelevalta, mutta hiilihappo katosi hyvin pian ilmaantumisen myötä. Viinin maku oli kuivahko ja puolukkainen. Jussi arveli viiniä marokkolaiseksi, koska se oli ainoa jäljellä oleva maa. Marjut taas hämääntyi alun hiilihaposta ja päätyi sen takia myös Marokkoon eikä Ranskaan. Väärin! Viini oli Alain Graillot Crozes-Hermitage 2013.



Kuinka meni? Kolmas ja viides viini olivat vaikeimmat. Viides viini hämäsi ja sai ajattelemaan pientä viinimaata, josta tulee jänniä viinejä. Hämääntymisen sijaan olisi pitänyt katsoa tarkemmin kolmannen viinin väriä, koska sen perusteella olisi voinut päätellä viinin olevan kattauksen vanhinta. Joka tapauksessa Thalvin Tandem Syrah 2011 oli ensimmäinen maistamamme marokkolainen viini ja varsin positiivinen yllätys. Lisäksi illan tavoite saavutettiin osittain eli Leyda bongattiin muiden joukosta.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Voita lippuja ViiniExpoon!


Saimme vapaalippuja ViiniExpon Viininystävän päivään (pe 18.3. klo 15-20 tai la 19.3. klo 11-18) ja arvomme ne nyt lukijoidemme kesken. Näytteilleasettajien joukossa on tänä vuonna myös suomalaisia pienpanimoita, joten kysymme:

Maistuvatko myös oluet viinien lisäksi - ja jos maistuvat, niin millaiset?

Kommentoimalla osallistut arvontaan, jossa palkintoina on kaksi kappaletta kahden lipun lippupaketteja. Voit siis voittaa liput itsellesi ja ystävällesi. Liput arvotaan sunnuntaina 13.3. klo 21. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, jotta saamme onnekkaisiin voittajiin yhteyden.

Messujen ohjelmassa on viinin ja oluen lisäksi myös erilaisia tastingeja, esimerkiksi jazzpianisti Tuomas A. Turusen tasting-konsertti, jossa kerrotaan viinien mausta musiikin keinoin.
--
Liput on arvottu ja voittajiin otettu yhteyttä. Kiitos osallistujille!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Koffin APA:a maistelemassa

Saimme kutsun maistelemaan Koffin uutta American Pale Ale -olutta Spårakoff-raitiovaunuun. Kyytiin lähti tällä kertaa vain Jussi.

American Pale Ale eli APA kehitettiin Yhdysvalloissa 1980-luvun alussa. APA muistuttaa India Pale Alea, mutta IPA on yleensä vahvempaa ja voimakkaammin humaloitua. APA on Koffin ensimmäinen pintahiivaolut ja se on humaloitu Citra- ja Mosaic-lajikkeilla.

APA:n kehittänyt Heikki Vuokko kertoi, ettei oluella ole varsinaista esikuvaa, hän sai vapaat kädet kehittää sellaisen oluen kuin halusi. Ainut ongelma oli kuulemma löytää tarpeeksi suuri määrä humalaa tuotantoa varten.

Spårakoffissa ei ollut turvallisuussyistä mahdollista käyttää oikeita laseja, joten olutta piti maistella joko tölkistä tai muovituopeista. Tuoksussa oli havua ja sitrusta. Tölkistä tuoksu oli paljon vahvempi kuin tuopista, jossa tuoksu oli lähes olematon. Maku oli katkera ja raikas. Maussa oli havun ja sitruksen lisäksi hedelmäisyyttä, appelsiinia sekä aavistus karamellisuutta. Tätä voisi olla kiinnostavaa maistaa oluelle suunnitellusta lasista.

Ruoaksi oluen kanssa suositeltiin amerikkalaistyylistä ruokaa kuten hampurilaisia tai grillattua ruokaa. Olut sopi hyvin myös sen kanssa tarjottujen sushiburritojen ja häränlihafocaccian seurana. Ylipäätään hieman rasvainen ruoka tasapainottaisi oluen katkeruutta. Kaiken kaikkiaan oikein maukas olut, arvosana +.

Hinnasta ei ole tietoa, mutta oluen pitäisi tulla myyntiin jo lähipäivinä.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Selezione Italia 16.2.2016

Saimme jälleen kutsun Selezione Italiaan maistelemaan italialaisia viinejä. Tällä kertaa enemmistö näytteilleasettajista oli Piemonten alueelta, mikä tarkoitti runsaasti Nebbioloita ja Barberoita.

Piemonte: MV Cellar, Aldo Clerico, Cascina Van Del Prete, Bel Colle, Bosio Vini, Viano Michele


Kartta - voit bongailla Barolon, Barbarescon, Langhen, Roeron, Astin ja Alban alueet.

Nebbiolosta (nebbia = sumu) saadaan tervan ja ruusun tuoksuisia viinejä, jotka voivat varsinkin nuorina olla tanniinisia. Kypsyessään viinien aromimaailma monipuolistuu ja mukaan tulee orvokkia, villejä yrttejä, kirsikkaa, vadelmaa, tryffeleitä, tupakkaa ja kuivattua luumua, minttua, suklaata, anista ja nahkaa.

Päivän viineillä oli seuraavia DOC- (Denominazione di Origine Controllata) ja DOCG- (Denominazione di Origine Controllata e Garantita) laatuluokituksia:
  • DOCG Barolo (1980): Barolon alueen Nebbioloja koskevat vaatimukset ovat tiukkoja. Tavis-Baroloa kypsytetään vähintään 38 kuukautta ja riservaa 62 kuukautta.
  • DOCG Barbaresco (1980): Barbarescon alueen Nebbiolot ovat yleensä kevyempiä kuin naapurinsa Barolon; kypsymisen myötä tanniinit pehmenevät nopeammin, mikä tekee Barbarescoista helpommin lähestyttäviä. Tavis-Barbarescoa kypsytetään vähintään 24 kuukautta ja riservaa vähintään 48 kuukautta.
  • DOC Nebbiolo d'Alba (1970): Alban alueen Nebbiolo, jota on kypsytetty vähintään vuoden verran. Laatuluokitus sallii myös makeat (dolce) ja kuohuvat (spumante) viinit. 
  • DOC Langhe Nebbiolo (1994): Jos viini ei täytä DOCG Barolon tai DOCG Barbarescon vaatimuksia, se voi saada tämän laatuluokituksen. Langhen alueen Nebbiolot ovat pehmeämpiä, helpompia ja varhaisemmin juotavia kuin Barolot ja Barbarescot. Laatuluokituksen saaneet viinit voivat olla punaisia, valkoisia tai roséviinejä, lajikeviinejä tai sekoitteita, pirskahtelevia frizzanteja tai passito-menetelmällä tehtyjä makeita viinejä.
  • DOCG Roero (DOC 1985, DOCG 2004): Roero tunnetaan Arneis-valkoviineistään, mutta alueen punaviinit tehdään Nebbiolosta. Tuottajat voivatkin valita punaviiniensä luokitukseksi joko DOCG Roeron tai DOC Nebbiolo d'Alban. Alueen punaviinien on oltava vähintään 95 % Nebbioloa ja niitä on kypsytettävä vähintään 20 kuukautta, riserva-viinejä vähintään 32 kuukautta.



Nizza Silvano Nebbiolo d'Alba 2013 oli puolukkainen ja nahkainen, lempeästi tanniininen, marjaisa, kirsikkainen ja yrttinen. Pizzaviini.

Aldo Clerico tarjosi yhden Barberan ja kolme Nebbioloa/Baroloa. Barberoja käsitellään myöhemmin tässä postauksessa, mutta mainitaan, että Barbera d'Alba 2013 oli nuori, tanniininen ja hapokas paketti nahkaa, karhunvatukkaa ja pippuria. Saman ikäinen Langhe Nebbiolo 2013 oli helpommin lähestyttävä, Barberaa hedelmäisempi ja täyteläisempi, mutta silti pippurinen ja tanniininen. Monikäyttöisen oloinen viini.

Baroloa oli kahta eri vuosikertaa: 2011 ja 2012. 2011 oli aurinkoinen vuosi, joten viinin alkoholipitoisuuskin nousi normaalia suuremmaksi (15 %). Vuoden 2011 Barolo oli makea ja mausteinen, tanniininen, pippurinen ja hedelmäinen, jopa hieman rusinainen ja jouluinen. Hieman tuoreempi vuoden 2012 viini oli vielä nuori ja vaikka se tuntui aluksi pehmeämmältä, mansikkaiselta ja kevyen marjaiselta, sen tanniinit hyökkäsivät viiveellä jyrkempinä kuin vuoden 2011 Barolon tanniinit.



Bel Colle tarjosi perushyviä viinejä. Barolo Monvigliero 2009 ja 2011 olivat molemmat vadelmaisia ja nahkaisia, vuoden 2009 viinissä oli myös punaherukkaa. Barbaresco Roncaglie 2011 oli maukas ja tanniininen ruokaviini, marjaisa ja nahkainen, samettinen ja luumuinen.



Monien melko samanlaisten viinien jälkeen Bosio oli selvästi erilainen. Näissä viineissä huomasi tammituksen vaikutuksen. Barbera d'Alba 2012 oli vaniljainen, suklainen ja kahvinen, vaniljainen, hilloinen ja aavistuksen pippurinen. Dolcetto d'Alba oli taas mansikkaisen marjainen ja keksinen, mutta mansikkaisuudestaan huolimatta myös tanniininen. Maistoimme myös kuohuviiniä: Moscato d'Asti 2015 oli... no, moscatomaisen kepeä, makea ja parfyyminen.

Dolcetto ("pieni makea") on rypäle, josta tehdään nimestä huolimatta kuivia viinejä. Viinit ovat tanniinisia, hedelmäisiä ja kohtalaisen hapokkaita. Muita tyypillisiä aromeita ovat tumma kirsikka, lakritsi ja luumu, jälkimaussa on tyypillisesti mantelia.

Barbera on Italian kolmanneksi viljellyin punaviinilajike Sangiovesen ja Montepulcianon jälkeen ja Piemonten alueen viljellyin punaviinilajike. Nuorina Barberat ovat marjaisia ja karhunvatukkaisia. Kevyimmät viinit ovat kirsikkaisia ja vadelmaisia, kypsemmistä rypäleistä tehdyt viinit lisäksi karhunvatukkaisia ja tumman kirsikkaisia. Barbera-viinit ovat tanniinisia ja hapokkaita, mutta pehmeämpiä kuin Nebbiolot. Hapokkuutensa ansiosta Barberat säilyvät hyvin.

Päivän viineillä oli seuraavia laatuluokituksia:
  • DOCG Barbera d'Asti (DOC 1970, DOCG 2008). Astin alueen Barberat on tehtävä heti sadonkorjuun jälkeen ja kypsytettävä seuraavan vuoden maaliskuun alkuun saakka. Rypäleistä 85 % on oltava Barberaa, loput voivat olla Dolcettoa, Freisaa ja Grignolinoa. Vuodesta 2000 lähtien on tuotettu myös Barbera d'Asti Superiore -viinejä, joita kypsytetään pidempään, vähintään 14 kuukautta. (Toim. huom: ainoa tarjolla ollut Barbera d'Asti jäi maistamatta.)
  • DOC Barbera d'Alba (1970).  Rypäleistä 85 % on oltava Barberaa, loput voivat olla Dolcettoa tai Nebbioloa. Alueen Barberat ovat runsaampia, voimakkaampia ja maukkaampia kuin Astin, tanniinit ovat lempeät ja hapokkuus suuri. Nuorina alueen viineissä on kirsikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. Barbera d'Alba Superiore -viinejä on kypsytettävä vähintään 12 kuukautta.




Cascina Val del Prete tarjosi mahdollisuuden vertailla Nebbioloja ja Barberoita. Barbera d'Alba Superiore 2013 Carolina oli nahkaisa ja marjainen, täyteläinen, vaniljaisen makeahko ja tanniininen. Roero Riserva 2011 on talon huippuviini, jonka tuoksussa oli kumia ja kirsikkaa ja jonka maku oli tanniininen ja makea.

Punaviinien lisäksi tuottajilla oli myös joitakin valkoviinejä. Niistä maisteltaviksi pääsivät Viano Michelen kaksi Arneis-viiniä Langhen ja Roeron alueilta sekä Langhen alueen Favorita-viini. (Bosion Chardonnay jäi valitettavasti väliin.)

Favorita (Vermentino): hapokkuutta, persikkaa, sitruunankuorta, yrttejä ja aavistus suolaista mineraalisuutta.

Arneis: kukkaisia viinejä, joilla on herkkä tuoksu ja täyteläinen maku, päärynää, aprikoosia, hasselpähkinää.

Tässä valkoviinit lyhyesti ja ytimekkäästi:
  • Langhe Favorita 2015 - täyteläinen, kuivahko, maussa oli jotain suolaista ja mineraalista, ehkä anista tai lakritsaa.
  • Langhe Arneis 2014 - herukanlehteä, mineraalisuutta, kevyt vähähappoinen maku.
  • Roero Arneis 2014 - herukkaa, karviaista, limeä.

Friuli-Venezia Giulia: Lis Fadis




Friuli-Venezia Giulian alueella vaikuttava Lis Fadis -viinitalo nimeää viininsä taruolentojen mukaan.

Sbilfit ovat salamyhkäisiä metsän henkiä, haltijoita tai peikkoja, jotka tekevät hyväntahtoisia kepposia metsässä liikkujille. Sbilf Friulano 2010 narrasi myös pientä kulkijaa: sen tuoksu oli makeahko ja päärynäinen, mutta maku kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa; se oli hedelmäinen, yrttinen ja pähkinäinen.

Bergulit harrastavat myös kepposia (ja kuulostavat siltä, että ovat karanneet Tarusta Sormusten Herrasta... eikun ne olivatkin nazgûleita). Lehdillä ja oksilla naamioituneet naz... bergulit saavat kulkijat kompastumaan oksiin tai takertumaan köynnöksiin. Bergul Rosso 2009 (40 % Schioppetino, 40 % Refosco del Peduncolo Rosso, 20 % Merlot) sen sijaan ei naamioitunut: sen tuoksussa oli tummia marjoja, vaniljaa ja viikunaa, maussa lisäksi myös pippuria. Oikein mukava viini.

Toscana: Fattoria di San Quintino





Toscanan edustus Fattoria di San Quintino tarjosi alueelle tyypillisesti sangiovesea ja se kelpasikin oikein hyvin. Chianti DOCG 2013 (90 % Sangiovese, 10 % Canaiolo) oli mausteinen, marjaisa ja rapsakan tanniininen. Sen tuoksu oli herkullinen ja kunnon chiantin tapaan sen maku herätti Marjutin pizzanhimon - kunhan sitä malttoi maistaa, tuoksu oli jo kovin herkullinen.

La Fagiana 2013 (100 % Sangiovese) tuoksui nahalle ja tummille marjoille ja sen maku oli pehmeän tanniininen, täyteläinen ja marjaisa. Ei huono tämäkään.

Punaviinien lisäksi lasiin (mutta ei kuvaan) päätyi myös Vin Santo Santorpè del Chianti 2011 (Malvasia, Trebbiano)maukas, pähkinäinen, hunajainen ja aprikoosinen jälkiruokaviini, jonka alkoholi (16 %) lämmitti jonkin verran.

Veneto: Cantina di Soave


Lopetimme päivän herkuttelemalla Cantina di Soaven venetolaisten viinien parissa. Rocca Sveva Amarone della Valpolicella 2010 (Corvina, Molinara, Rondinella) oli pehmeä, marjaisa ja kuningatarhilloinen. Tästä pidimme molemmat.

Settecento 33 Lessini Durello taas kiinnosti, koska olimme juuri tutustuneet Viking Linen Durello-kuohuviiniin. Tämä oli myöskin kepeä ja sitruksinen Viikkarin Durellon tapaan, mutta kuitenkin aavistuksen vakavampi ja mineraalisempi, hieman greippinen skumppa.

Summa summarum

Hyviä viinejä, mutta mikään yksittäinen viini ei noussut ylitse muiden. Tarjonta oli tasaista.

Lopuksi voi vielä muistella viime vuoden tunnelmia.