Saimme jälleen kutsun Selezione Italiaan maistelemaan italialaisia viinejä. Tällä kertaa enemmistö näytteilleasettajista oli Piemonten alueelta, mikä tarkoitti runsaasti Nebbioloita ja Barberoita.
Piemonte: MV Cellar, Aldo Clerico, Cascina Van Del Prete, Bel Colle, Bosio Vini, Viano Michele
Kartta - voit bongailla Barolon, Barbarescon, Langhen, Roeron, Astin ja Alban alueet.
Nebbiolosta (nebbia = sumu) saadaan tervan ja ruusun tuoksuisia viinejä, jotka voivat varsinkin nuorina olla tanniinisia. Kypsyessään viinien aromimaailma monipuolistuu ja mukaan tulee orvokkia, villejä yrttejä, kirsikkaa, vadelmaa, tryffeleitä, tupakkaa ja kuivattua luumua, minttua, suklaata, anista ja nahkaa.
Päivän viineillä oli seuraavia DOC- (Denominazione di Origine Controllata) ja DOCG- (Denominazione di Origine Controllata e Garantita) laatuluokituksia:
- DOCG Barolo (1980): Barolon alueen Nebbioloja koskevat vaatimukset ovat tiukkoja. Tavis-Baroloa kypsytetään vähintään 38 kuukautta ja riservaa 62 kuukautta.
- DOCG Barbaresco (1980): Barbarescon alueen Nebbiolot ovat yleensä kevyempiä kuin naapurinsa Barolon; kypsymisen myötä tanniinit pehmenevät nopeammin, mikä tekee Barbarescoista helpommin lähestyttäviä. Tavis-Barbarescoa kypsytetään vähintään 24 kuukautta ja riservaa vähintään 48 kuukautta.
- DOC Nebbiolo d'Alba (1970): Alban alueen Nebbiolo, jota on kypsytetty vähintään vuoden verran. Laatuluokitus sallii myös makeat (dolce) ja kuohuvat (spumante) viinit.
- DOC Langhe Nebbiolo (1994): Jos viini ei täytä DOCG Barolon tai DOCG Barbarescon vaatimuksia, se voi saada tämän laatuluokituksen. Langhen alueen Nebbiolot ovat pehmeämpiä, helpompia ja varhaisemmin juotavia kuin Barolot ja Barbarescot. Laatuluokituksen saaneet viinit voivat olla punaisia, valkoisia tai roséviinejä, lajikeviinejä tai sekoitteita, pirskahtelevia frizzanteja tai passito-menetelmällä tehtyjä makeita viinejä.
- DOCG Roero (DOC 1985, DOCG 2004): Roero tunnetaan Arneis-valkoviineistään, mutta alueen punaviinit tehdään Nebbiolosta. Tuottajat voivatkin valita punaviiniensä luokitukseksi joko DOCG Roeron tai DOC Nebbiolo d'Alban. Alueen punaviinien on oltava vähintään 95 % Nebbioloa ja niitä on kypsytettävä vähintään 20 kuukautta, riserva-viinejä vähintään 32 kuukautta.
Nizza Silvano Nebbiolo d'Alba 2013 oli puolukkainen ja nahkainen, lempeästi tanniininen, marjaisa, kirsikkainen ja yrttinen. Pizzaviini.
Aldo Clerico tarjosi yhden Barberan ja kolme Nebbioloa/Baroloa. Barberoja käsitellään myöhemmin tässä postauksessa, mutta mainitaan, että Barbera d'Alba 2013 oli nuori, tanniininen ja hapokas paketti nahkaa, karhunvatukkaa ja pippuria. Saman ikäinen Langhe Nebbiolo 2013 oli helpommin lähestyttävä, Barberaa hedelmäisempi ja täyteläisempi, mutta silti pippurinen ja tanniininen. Monikäyttöisen oloinen viini.
Baroloa oli kahta eri vuosikertaa: 2011 ja 2012. 2011 oli aurinkoinen vuosi, joten viinin alkoholipitoisuuskin nousi normaalia suuremmaksi (15 %). Vuoden 2011 Barolo oli makea ja mausteinen, tanniininen, pippurinen ja hedelmäinen, jopa hieman rusinainen ja jouluinen. Hieman tuoreempi vuoden 2012 viini oli vielä nuori ja vaikka se tuntui aluksi pehmeämmältä, mansikkaiselta ja kevyen marjaiselta, sen tanniinit hyökkäsivät viiveellä jyrkempinä kuin vuoden 2011 Barolon tanniinit.
Bel Colle tarjosi perushyviä viinejä. Barolo Monvigliero 2009 ja 2011 olivat molemmat vadelmaisia ja nahkaisia, vuoden 2009 viinissä oli myös punaherukkaa. Barbaresco Roncaglie 2011 oli maukas ja tanniininen ruokaviini, marjaisa ja nahkainen, samettinen ja luumuinen.
Monien melko samanlaisten viinien jälkeen Bosio oli selvästi erilainen. Näissä viineissä huomasi tammituksen vaikutuksen. Barbera d'Alba 2012 oli vaniljainen, suklainen ja kahvinen, vaniljainen, hilloinen ja aavistuksen pippurinen. Dolcetto d'Alba oli taas mansikkaisen marjainen ja keksinen, mutta mansikkaisuudestaan huolimatta myös tanniininen. Maistoimme myös kuohuviiniä: Moscato d'Asti 2015 oli... no, moscatomaisen kepeä, makea ja parfyyminen.
Dolcetto ("pieni makea") on rypäle, josta tehdään nimestä huolimatta kuivia viinejä. Viinit ovat tanniinisia, hedelmäisiä ja kohtalaisen hapokkaita. Muita tyypillisiä aromeita ovat tumma kirsikka, lakritsi ja luumu, jälkimaussa on tyypillisesti mantelia.
Barbera on Italian kolmanneksi viljellyin punaviinilajike Sangiovesen ja Montepulcianon jälkeen ja Piemonten alueen viljellyin punaviinilajike. Nuorina Barberat ovat marjaisia ja karhunvatukkaisia. Kevyimmät viinit ovat kirsikkaisia ja vadelmaisia, kypsemmistä rypäleistä tehdyt viinit lisäksi karhunvatukkaisia ja tumman kirsikkaisia. Barbera-viinit ovat tanniinisia ja hapokkaita, mutta pehmeämpiä kuin Nebbiolot. Hapokkuutensa ansiosta Barberat säilyvät hyvin.
Päivän viineillä oli seuraavia laatuluokituksia:
- DOCG Barbera d'Asti (DOC 1970, DOCG 2008). Astin alueen Barberat on tehtävä heti sadonkorjuun jälkeen ja kypsytettävä seuraavan vuoden maaliskuun alkuun saakka. Rypäleistä 85 % on oltava Barberaa, loput voivat olla Dolcettoa, Freisaa ja Grignolinoa. Vuodesta 2000 lähtien on tuotettu myös Barbera d'Asti Superiore -viinejä, joita kypsytetään pidempään, vähintään 14 kuukautta. (Toim. huom: ainoa tarjolla ollut Barbera d'Asti jäi maistamatta.)
- DOC Barbera d'Alba (1970). Rypäleistä 85 % on oltava Barberaa, loput voivat olla Dolcettoa tai Nebbioloa. Alueen Barberat ovat runsaampia, voimakkaampia ja maukkaampia kuin Astin, tanniinit ovat lempeät ja hapokkuus suuri. Nuorina alueen viineissä on kirsikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. Barbera d'Alba Superiore -viinejä on kypsytettävä vähintään 12 kuukautta.
Cascina Val del Prete tarjosi mahdollisuuden vertailla Nebbioloja ja Barberoita. Barbera d'Alba Superiore 2013 Carolina oli nahkaisa ja marjainen, täyteläinen, vaniljaisen makeahko ja tanniininen. Roero Riserva 2011 on talon huippuviini, jonka tuoksussa oli kumia ja kirsikkaa ja jonka maku oli tanniininen ja makea.
Punaviinien lisäksi tuottajilla oli myös joitakin valkoviinejä. Niistä maisteltaviksi pääsivät Viano Michelen kaksi Arneis-viiniä Langhen ja Roeron alueilta sekä Langhen alueen Favorita-viini. (Bosion Chardonnay jäi valitettavasti väliin.)
Favorita (Vermentino): hapokkuutta, persikkaa, sitruunankuorta, yrttejä ja aavistus suolaista mineraalisuutta.
Arneis: kukkaisia viinejä, joilla on herkkä tuoksu ja täyteläinen maku, päärynää, aprikoosia, hasselpähkinää.
Tässä valkoviinit lyhyesti ja ytimekkäästi:
- Langhe Favorita 2015 - täyteläinen, kuivahko, maussa oli jotain suolaista ja mineraalista, ehkä anista tai lakritsaa.
- Langhe Arneis 2014 - herukanlehteä, mineraalisuutta, kevyt vähähappoinen maku.
- Roero Arneis 2014& - herukkaa, karviaista, limeä.
Friuli-Venezia Giulia: Lis Fadis
Friuli-Venezia Giulian alueella vaikuttava Lis Fadis -viinitalo nimeää viininsä taruolentojen mukaan.
Sbilfit ovat salamyhkäisiä metsän henkiä, haltijoita tai peikkoja, jotka tekevät hyväntahtoisia kepposia metsässä liikkujille. Sbilf Friulano 2010 narrasi myös pientä kulkijaa: sen tuoksu oli makeahko ja päärynäinen, mutta maku kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa; se oli hedelmäinen, yrttinen ja pähkinäinen.
Bergulit harrastavat myös kepposia (ja kuulostavat siltä, että ovat karanneet Tarusta Sormusten Herrasta... eikun ne olivatkin nazgûleita). Lehdillä ja oksilla naamioituneet naz... bergulit saavat kulkijat kompastumaan oksiin tai takertumaan köynnöksiin. Bergul Rosso 2009 (40 % Schioppetino, 40 % Refosco del Peduncolo Rosso, 20 % Merlot) sen sijaan ei naamioitunut: sen tuoksussa oli tummia marjoja, vaniljaa ja viikunaa, maussa lisäksi myös pippuria. Oikein mukava viini.
Toscana: Fattoria di San Quintino
Toscanan edustus Fattoria di San Quintino tarjosi alueelle tyypillisesti sangiovesea ja se kelpasikin oikein hyvin. Chianti DOCG 2013 (90 % Sangiovese, 10 % Canaiolo) oli mausteinen, marjaisa ja rapsakan tanniininen. Sen tuoksu oli herkullinen ja kunnon chiantin tapaan sen maku herätti Marjutin pizzanhimon - kunhan sitä malttoi maistaa, tuoksu oli jo kovin herkullinen.
La Fagiana 2013 (100 % Sangiovese) tuoksui nahalle ja tummille marjoille ja sen maku oli pehmeän tanniininen, täyteläinen ja marjaisa. Ei huono tämäkään.
Punaviinien lisäksi lasiin (mutta ei kuvaan) päätyi myös Vin Santo Santorpè del Chianti 2011 (Malvasia, Trebbiano), maukas, pähkinäinen, hunajainen ja aprikoosinen jälkiruokaviini, jonka alkoholi (16 %) lämmitti jonkin verran.
Veneto: Cantina di Soave
Lopetimme päivän herkuttelemalla Cantina di Soaven venetolaisten viinien parissa. Rocca Sveva Amarone della Valpolicella 2010 (Corvina, Molinara, Rondinella) oli pehmeä, marjaisa ja kuningatarhilloinen. Tästä pidimme molemmat.
Settecento 33 Lessini Durello taas kiinnosti, koska olimme juuri tutustuneet Viking Linen Durello-kuohuviiniin. Tämä oli myöskin kepeä ja sitruksinen Viikkarin Durellon tapaan, mutta kuitenkin aavistuksen vakavampi ja mineraalisempi, hieman greippinen skumppa.
Summa summarum
Hyviä viinejä, mutta mikään yksittäinen viini ei noussut ylitse muiden. Tarjonta oli tasaista.
Lopuksi voi vielä muistella viime vuoden tunnelmia.