keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Grand Champagne Helsinki 2016

Vihdoin viimein pitkän odotuksen jälkeen koitti Grand Champagne Helsingin aika! Odotuksen huomasi blogistakin: viime vuoden tunnelmat ovat jo muutaman viikon ajan pysytelleet kolmen luetuimman postauksen joukossa. Tässä tämän vuoden fiiliksiä.

Kävimme paikan päällä lauantaina. Kuten kuvastakin näkyy, maailman toiseksi suurin samppanjatapahtuma veti Vanhan täpösen täyteen ja pääsimme nauttimaan toisten kävijöiden lämmöstä ja läheisyydestä koko rahan edestä (pääsylippu 18 € ennakkoon). Vapaamuotoisen maistelun lisäksi ohjelmassamme oli kaksi Master Classia: Samuil Angelovin Samppanjan monet kasvot (40 €) ja Essi Avellanin Kultaa ja Cristalia (100 €).




Ennen raporttia siirrytään hetkeksi ajassa taaksepäin. Kun lipunmyynti alkoi tammikuussa, Marjut bongasi lauantain ohjelmasta eniten odottamansa Essi Avellanin Master Classin. Ceestashopin verkkokaupassa sitä ei kuitenkaan näkynyt. Marjut kysyi lipuista chatissa (joka vastasi nopeasti, pisteet siitä) ja pienen selvittelyn jälkeen sai puhelun: "Essillä ei ole lauantaina luentoa." Pettymys oli melkoinen! Pian sen jälkeen Master Class katosi Grand Champagne Helsingin nettisivujen ohjelmastakin.

Lohduksi ostimme liput Samppanjan monet kasvot Master Classiin, koska Samuil Angelov osaa tarjoilla asiantuntemuksensa hyvin viihdyttävässä muodossa, ja se saattaisi ehkä poistaa pahimman harmituksen.

Tunteet ehtivät velloa laidasta laitaan - Schrödingeristä tuntui varmaankin samalta kissansa kanssa. Muutamaa päivää myöhemmin (juuri, kun harkitsimme vakavasti livistävämme aikaisin töistä perjantain Master Classiin) huomasimme, että Kultaa ja Cristalia oli ilmestynyt takaisin lauantain ohjelmaan ja verkkokauppaan myyntiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Samuil Angelov: Samppanjan monet kasvot




Master Classissa käytiin läpi samppanjan perustyylejä neljän samppanjan avulla.

Bollinger Spécial Cuvée NV
(60 % Pinot Noir, 25 % Chardonnay, 15 % Pinot Meunier; 55,90 €)
Tuoksu oli paahteinen, kypsän hedelmän ja sitruksen joukossa oli myös voita ja vaniljaa. Maku oli runsas, kuiva, paahteinen ja sitruksinen, hieman pähkinäinen, mousse oli runsas. Sisäiset 007:mme vierastivat hieman paahteisuutta, mutta hyvää tämä oli. "Mutsi kysy luuleksä olevas James Bond / sanoin en mä tiiä, mut jotain samaa meis on."

Duval-Leroy Blanc de Blancs Grand Cru 2006
(100 % Chardonnay; 52 €)
Tämä oli hieman Bollingeria kevyempi samppanja. Sen tuoksussa oli enemmän sitrusta kuin Bollingerilla ja sen lisäksi limeä, mineraalisuutta ja kukkaisuutta. Maku oli elegantti, kevyt ja sitruksinen. Mukava, kepeän hapokas samppanja.

Collet Brut Art Deco NV
(40 % Chardonnay, 40 % Pinot Noir, 20 % Pinot Meunier; 44,90 €)
Tuoksu oli aavistuksen paahteinen ja sitruksinen, raikas ja hapokas. Myös maku oli raikas ja hapokas, sitruksisen hedelmäinen, mousse oli pehmeä. Tätä suositeltiin ruokajuomaksi, mutta se menisi mainiosti sellaisenaankin (ainakin meidän keskuudessamme). Tämä oli yllätys, koska Master Classin kuvauksesta puuttunut neljäs samppanja luvattiin vahvistaa "myöhemmin" - ei huono yllätys laisinkaan.

Henriot Rosé Millesime 2008
(Pinot Noir, Chardonnay; linkki vuosikertaan 2005)
Tuoksu oli ensin kuminen ja hieman savuinen, sen alla oli punaisia marjoja, vadelmaa ja karpaloa. Maku mukaili tuoksua: päällimmäisenä olleen kumisuuden alta löytyi puolukkaista ja sitruksista hapokkuutta, mansikkaa ja vadelmaa.










Raatimme piti eniten Collet Brut Art Deco -samppanjasta, mutta muitakaan ei moitittu, ei suinkaan. Master Class oli loistava alku päivälle ja tarjosi varsin viihdyttävässä muodossa loistavan katsauksen samppanjan historiaan ja tyyleihin.

Essi Avellan: Kultaa ja Cristalia






Essi Avellanin Kultaa ja Cristalia Master Class esitteli viisi vuoden 2015 Champagne and Sparkling Wine World Championships -kisan voittajaa. Nimen perässä on mainittu samppanjan saama palkinto.

Palmer & Co Blanc de Blancs Brut NV
(100 % Chardonnay; 300 € / 6 pulloa)
Gold Medal
Tuoksu oli paahteinen, sitruksinen, hieman savuinen, maku taas paahteinen, kermainen, hapokas ja sitruksinen, mutta kuitenkin pehmeä ja kukkainen. (Vaikka tämä samppanja on non vintage, se on käytännössä vuosikertaa 2008. Valmistaja ei vain halua ilmoittaa vuosikertaa pullossa.)

G.H. Mumm Cuvée R. Lalou Brut 2002
(53 % Pinot Noir, 47 % Chardonnay; 159,70 €)
Gold Medal
Tuoksu oli hedelmäinen, paahteinen, myöhemmin myös toffeinen. Mousse oli miellyttävä, kevyen hapokas maku oli hedelmäinen, vaniljainen ja pähkinäinen.

Duval-Leroy Femme de Champagne Brut 1996
(79 % Chardonnay, 21 % Pinot Noir; 116,50 €)
Best in Class - France: Deluxe Champagne Future Release
Gold Medal
Tämä oli yllättävä viini! Sen tuoksu oli melkeinpä epämiellyttävän kuminen, paahteinen, savuinen ja ruutinen, vain hieman sitruksinen. (Opimme, että ruudin ja ilotulitteiden tuoksu ovat reduktiivisen kypsymisen mukanaan tuomia aromeita.) Maku oli runsaan tuoksun jälkeen yllättävän miellyttävä, vaikkakin myös hieman kuminen, samalla myös runsaan hedelmäinen ja sitruksisen hapokas.

Laurent-Perrier Alexandra Grande Cuvée Rosé 2004
(n. 80% Pinot Noir, 20 % Chardonnay)
Gold Medal
Tuoksu oli marjainen: puolukkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Maku myötäili tuoksua ja oli hapokas, puolukkainen, vadelmainen ja mansikkainen.  Mukava rosé, joka valitettavasti jäi edellisen samppanjan jälkeen hieman paitsioon. Tämä samppanja tehtiin häitä varten ja ruokajuomana se olisikin taatusti paikallaan.

Louis Roederer Cristal Rosé Brut 2004
(n. 55% Pinot Noir, 45% Chardonnay; 409,90 €)
Supreme World Champion
National Champion - Best French Sparkling Wine
Best in Class - France: Best Champagne (Regional Champion), Deluxe Champagne, Deluxe Champagne Rosé
Gold Medal
Tuoksu oli toisaalta kuminen, paahteinen ja rikkinen, toisaalta marjainen, punaherukkainen ja puolukkainen. Maku oli kevyen hapokas, marjainen, vadelmainen, hieman mineraalinen, myöskin täyteläisen hedelmäinen. Tämä oli niin hyvää, että se jätti sanattomaksi.


Jos Samuil Angelovin Master Class oli vauhdikas ja suunnattu samppanjaharrastuksensa alkuvaiheissa oleville, tässä Master Classissa mentiin aivan eri sfääreissä. Oma asiantuntemus ei todellakaan riitä vertailemaan eri kylien Chardonnay-satojen ominaispiirteitä tai eri talojen samppanjoita, joten tyydyimme vain nyökyttelemään nöyrinä Essi Avellanin asiantuntemuksen edessä. Toisaalta oliko se sitten ensimmäisen kerran viehätystä vai mitä, kun tämä Master Class tuntui jäävän viime vuotista pliisummaksi? Samppanjoista ei kuitenkaan voi missään nimessä valittaa.

Muut samppanjat 


Tänä vuonna tavoitteena oli löytää helmiä tarjolla olevan 230 samppanjan joukosta ja keskittyä laatuun määrän sijaan. 

Lipukkeet maksoivat 2 €/kpl ja suurin osa samppanjoista oli 1-6 lipukkeen hintaisia. Meidän etukäteen pohtimamme samppanjat olivat enimmäkseen 4-6 lipukkeen juomia - 30 lipukkeen Krug Clos du Mesnil 2003:n jätimme suosiolla väliin. Maku tuntuu muuttuvan kalliimmaksi eli ehkä ensi vuonna maistamme vain yhden tosi arvokkaan samppanjan ja lähdemme kotiin. 

Tässä muutamia poimintoja.



Veuve Cliquot La Grande Dame 2006
(53 % Pinot Noir, 47 % Chardonnay; 150,40 €)
La Grande Dame oli yllättävän kevyt ja sitruksinen, sitä oli ajatellut raskaampana ja vakavampana kuin mitä se olikaan. Kepeä hapokkuus, raikas päärynäinen hedelmäisyys ja pehmeä mousse. (6 lipuketta)

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 2002
(Pinot Noir, Chardonnay; 152,00 €)
Pol Roger oli La Grande Damen vastapainoksi paahteinen, voimakas, omenaisen hedelmäinen ja sitruksinen, mutta myös kermaisen pehmeä. Nimensä samppanjalle antanut Sir Winston on todennut viisaasti: "Samppanjan on oltava kuivaa, kylmää ja mieluiten ilmaista". Ilmainen ei tämän kanssa nyt toteutunut, mutta ehkä joskus jossain. (6 lipuketta)

Deutz Amour de Deutz Brut 2006
(100 % Chardonnay; vuosikerta 2005 123,20 €)
Hedelmäisen makea, sitruksinen ja hieman paahteinen samppanja toimi jopa osterin seurana! Se oli elegantti ja samaan aikaan kepeän ryhdikäs. (5 lipuketta)

Janisson Baradon Brut Tradition NV
(70 % Pinot noir, 20 % Chardonnay, 10 % Pinot Meunier.; 34,90 €)
Janisson Baradonia suositeltiin meille pariinkin kertaan, joten olihan se pakko testata - ja se kannatti, hinta-laatusuhde oli enemmänkin kuin kohdallaan. Brut Tradition oli kuiva, hedelmäinen ja maukas samppanja. Tälle iso peukku! (1 lipuke)



Moët & Chandon Grand Vintage 2006
(42 % Chardonnay, 39 % Pinot Noir, 19 % Pinot Meunier; 67,90 €)
Tuoksussa oli mineraalisuutta, limeä, paahteisuutta ja mangoa. Maku oli raikas, sitruksinen ja mineraalinen. Vuosikerta 2006 on saanut paljon kehuja eikä ihme, sillä tämä oli erinomainen. (3 lipuketta)

Tsarine Cuvée Premium Brut 
(34 % Chardonnay, 33 % Pinot Meunier, 33 % Pinot Noir; 39,50 €)
Tuoksu oli sitruksinen ja kevyen mineraalinen. Maku myötäili tuoksua. Voisi mennä aperitiivina, mutta liian kepeä ruokajuomaksi. (2 lipuketta)

Charles Heidsieck Vintage Rosé Champagne Brut 2006
(n. 60 % Pinot Noir, 40 % Chardonnay; 97,90 €)
Tuoksussa oli sitrusta, vadelmaa, punaherukkaa ja aavistus mansikkahilloa. Maussa hallitsevin aromi oli punaherukka. Jussi piti tästä enemmän kuin Henriot Rosé Millesime 2008:sta. (4 lipuketta)

Palmer & Co Vintage Brut 2008 
(n. 50 % Chardonnay, 40 % Pinot Noir, 10 % Pinot Meunier)
Tuoksu oli paahteinen, mineraalinen ja sitruksinen. Maussa oli ananasta, trooppista hedelmää ja vihreää omenaa. Sopisi aperitiiviksi tai vaalean kalan kanssa. (3 lipuketta)

Summa summarum


Moitimme
  • Digilipukkeita: saldon muistaminen oli joskus hankalaa, koska kaikki näytteilleasettajat eivät kertoneet kortille jäävää saldoa veloituksen jälkeen. Olisi ollut kätevää, jos saldon olisi voinut tarkistaa itse jossain - ja todella superkätevää olisi ollut, jos digilipukkeita olisi voinut ladata itse kännykkäappsiin jo etukäteen tai paikan päällä ja käyttää omaa NFC-sirullista kännykkää maksukorttina. Oliko latauskortin hinnasta tai palautuksesta muuten tietoa jossain, koska kortti (2 €) ei kuulunut pääsylipun hintaan niin kuin lasi - ja käykö sama kortti myös ensi vuonna?
  • Kiireisiä Master Classien lopetuksia - ei ole mukavaa, kun heti luennon loputtua pyydetään poistumaan mahdollisimman ripeästi. Samppanjan nauttiminen kiireellä on vääryys jaloa juomaa kohtaan. (Ymmärrämme kyllä, että aikatauluun halutaan mahdollisimman monta Master Classia ja se tekee aikataulusta tiukan, mutta hoputtamisesta jää ikävä fiilis.)
  • Kuumuutta ja ahtautta.

Kiitämme
  • Hyvää samppanjavalikoimaa, harvinaisuuksia ja erikoisuuksia.
  • Mukavia Master Classien tarjoilijoita.
  • Ilmaista kahvia (kiitos, Arvid Nordquist).
  • Ruokatarjontaa, varsinkin Groteskin lihaisia annoksia.
  • Digilipukkeita: ne olivat näppäriä varsinkin, koska samalla kortilla pystyi maksamaan sekä juomat että ruoat.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Michele Castellani Amarone della Valpolicella Classico I Castei 2011


Mikä viini? 
Michele Castellani Amarone della Valpolicella Classico I Castei 2011 (70 % Corvina Veronese, 20 % Rondinella, 10 % Molinara; 35,90 €). Näytepullo Solera Finlandilta.

Minkä kanssa nautittu? 
Maminha suolakuoressa, spinaci al burro, lohkoperunat

Mitä etiketti lupaa? 
Hillottua marjaa ja mausteita, kitkeryyttä

Mitä rypäle lupaa? 
Corvina: mietoa hedelmäisyyttä, hapokkuutta, aavistus karvasmantelia ja hapankirsikkaa, mansikkaa ja pähkinää
Rondinella: kirsikkaa, mansikkaa, karvasmantelia
Molinara: hapokkuutta, kukkaisuutta

Viini muualla 
Alko
Michele Castellani

Muuta
Vuoden viinit -kilpailussa 2014 kultaa, 2016 hopeaa.

Amarone della Valpolicella -viinit valmistetaan rypäleistä, joiden annetaan korjaamisen jälkeen ensin kuivua muutaman kuukauden ajan (appassimento-tekniikka). Kun rypäleistä haihtuu vettä, niiden maku tiivistyy ja sokeripitoisuus kasvaa. Kuivaneista rypäleistä saadaan täyteläistä, alkoholipitoista viiniä, jonka annetaan käydä kuivaksi.

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on luumua, viikunaa ja tumman suklaan kitkeryyttä. Alkoholi tuntuu pienenä pistävyytenä makeahkon tuoksun päällä. Maku on täyteläinen, pehmeän tanniininen ja hilloisa, hillottujen tummien marjojen lisäksi siinä on luumua, maustepippuria ja neilikkaa. Alkoholi tuntuu tuoksussa ja lämmittää hieman. Runsas maku on viinin nimen mukaisesti jonkin verran bitterinen (amaro = karvas). Ruoan kanssa viini meni mukavasti, se toimi sekä antipasto-prosciutton, pääruoan että juustojen ja viikunahillon kanssa. Paras kumppani sille oli hieman yllättäen viikunahillo. Maukas ja monikäyttöinen viini saa arvosanaksi +.

J: Viini on väriltään hyvin tummanpunainen, lähes musta. Tuoksussa on luumua, viikunaa, kahvia ja aavistus vaniljaa. Tuoksu muistuttaa vähän tumman portviinin tuoksua. Maku on hilloisen makea, mustaherukkainen ja luumuinen, mutta myös vähän mausteinen. Suuri alkoholimäärä (15,5 %) tuntuu hieman jälkimaussa. Ruoan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin, yllättäen vähän paremmin alkupalojen kuin pääruoan kanssa. Annan arvosanaksi +.



Spinaci al Burro eli pinaattia ja voita (kahdelle)


125 g pinaattia
30 g voita
20 g parmesaania raasteena
valkosipulia, suolaa, pippuria

Poista pinaatinlehdistä kovat ruodot. Keitä niitä pari minuuttia. Valuta pinaatista vesi pois. Sulata voi, purista sekaan valkosipulia oman maun mukaan. Lisää pinaatti ja parmesaani, mausta suolalla ja pippurilla.

Maminha suolakuoressa (useammalle kuin kahdelle)


750 g maminhaa (osa paahtopaistia, tri-trip-paisti)
2 kg merisuolaa
pippuria ja/tai muita mausteita maun mukaan

Anna maminhan lämmetä huoneenlämpöiseksi. Jos haluat, hiero sen pintaan mausteita. Kaada kilo suolaa vuokaan pohjalle, asettele maminha sen päälle ja muotoile toisesta suolakilosta tiivis kansi. Jos haluat lihasta medium-kypsää, paista sitä 180 asteessa, kunnes paistomittari näyttää 50 astetta (noin 45 minuuttia). Poista suolakuori heti, kun otat maminhan uunista, ettei kypsyminen jatku kuoren alla. Anna lihan levätä ainakin 10 min ennen leikkaamista.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Pinta A Ja Pale Ale 12,0°


Mikä olut?
Pinta A Ja Pale Ale 12,0° (Browar na Jurze)
Oluttyyppi: American Pale Ale
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 41 EBU
Hinta: 4,80 € K-Citymarketissa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa?
Jotain puolaksi

Mitä oluttyyppi lupaa?
American Pale Ale (APA) on Indian Pale Alea (IPA) muistuttava pintahiivaolut. APA:ssa käytetään amerikkalaisia humalalajikkeita, jotka tuovat makuun hedelmäisyyttä, sitrusta, greippiä ja havua. APA:n IBU-arvo on yleensä välillä 30-45, joten ne eivät ole yhtä katkeria kuin IPA:t.

Olut muualla
Ratebeer

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Onkohan tämä ensimmäinen juomani puolalainen olut? Olut on sameaa ja sen väri on kullankeltainen. Vaahtoa muodostuu jonkin verran, mutta se katoaa pian. Tuoksussa on greippiä, appelsiinia ja karamellisuutta. Maku kohtuullisen katkera, greippinen ja appelsiininen. Jälkimaku on maltainen. Kevyt ja raikas APA. Ei tarvitse välttämättä ruokaa seurakseen, mutta voisi mennä rasvaisen makkaran kanssa. Maku on kuitenkin niin mieto, että chorizon tyylinen mausteinen makkara voisi olla liikaa tälle oluelle.  Arvosana 0.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Viinien verkkokauppa Viinikellari.com

Uusi viinien verkkokauppa Viinikellari.com aloitti toimintansa 16.3.2016. Pääsimme ViiniExpon etukäteistunnelmissa maistelemaan muutamaa valikoimissa olevaa viiniä ja teimme tilauksen heti avajaispäivänä. Kuinka meni?



Viinikellari.com tekee yhteistyötä Viini-lehden kanssa, ja myynnissä on tällä hetkellä noin 200 Viini-lehden asiantuntijoiden valitsemaa viiniä. Osa viineistä on saatavilla myös Alkon tilausvalikoimassa. Lue täältä lisää. Viinikellari.com noudattaa toiminnassaan Suomen alkoholilakia, joten hinnat sisältävät arvonlisäveron ja alkoholiveron.

Ostostärpit (ja pari muuta viiniä)


Kaikki kuvan viinit eivät ole Viinikellari.comin valikoimassa




...
Champagne La Chouette de Champillon
(Pinot Meunier, Pinot Noir, Ranska; avajaistarjoushinta 19,90 €, normaalihinta 25,90 €)
Valmistukseen käytetään vain 1. puristuksen mehu. Tuoksussa oli vihreää omenaa, ananasta, kypsää hedelmää ja paahtoleipäisyyttä. Omenaisuus lisääntyi samppanjan lämmetessä. Pirskahtelevassa maussa oli limeä sekä aprikoosia. Oivallinen seurustelujuoma, mutta vähän kevyt ruokajuomaksi.

Carl Loewen Quant Riesling 2015 - ei Viinikellari.comissa
(Riesling, Saksa; 13,32 € Alkossa).
Carl Loewenin tilalla on Euroopan vanhin Riesling-palsta vuodelta 1896. Viinin tuoksu oli mineraalinen, sitruksinen ja persikkainen. Maku oli mineraalinen ja hieman makea, jälkimaku oli hapokas. Sopii kalan ja äyriäisten kanssa.

Heymann-Löwenstein Schieferterrassen Riesling 2008 
(Riesling, Saksa; kaupassa vuosikerta 2014 22,90 €)
Tuoksussa oli kypsää hedelmää, aprikoosia, petroolia, persikkaa ja hunajaa. Maku oli makea, persikkainen ja hieman tokajimainen.

Le Petit Balthazar Rosé 2014 - ei Viinikellari.comissa
(Cinsaut, Ranska; 6 pulloa 81,46 € Alkon tilausvalikoimassa)
Tuoksussa oli vadelmaa ja karpaloa. Maussa oli samoin karpaloa, pihlajanmarjaa ja vadelmaa. Sopii kanan, savulohen ja vuohenjuuston kanssa. Mukava, vähäalkoholinen rosé.


Bozeto de Exopto 2014
(Garnacha, Graciano, Tempranillo, Espanja; 12,80 €)
Viinin tuoksussa oli nahkaa, lakritsaa ja vaniljaa. Maku oli mausteinen, marjainen ja tanniininen. Sopii hyvin liharuokien kanssa. Koska pidämme erilaisista vimpaimista, niin kerrotaan lisäksi, että tämä viini tarjoiltiin Coravinin avulla. Coravinin ansiosta viiniä ei tarvitse korkata, vaan pullosta voi kaataa halutun määrä viiniä korkin läpi työnnetyn onton neulan avulla. Viinin tilalle lasketaan argon-kaasua, joka auttaa säilyttämään viinin. Näin viiniä voi nauttia vaikka vain lasillisen kerrallaan.

Seis de Azul y Garanza 2013
(Cabernet Sauvignon, Merlot, Espanja; 18,50 € - luomu!)
Tuoksu oli marjainen, mustikkainen, herukkainen, karhunvatukkainen ja nahkainen. Maku oli marjainen ja tanniininen. Sopii liharuokien, pitkään haudutettujen kasvisruokien ja vuohenjuuston kanssa.



CR/AK White Rabbit
(4,92 € Alkossa)
Oluttakin oli! Valkoinen kani saapui Alkoon pääsiäiseksi. Sen tuoksussa oli korianteria, ruohoa ja vehnää. Maussa oli limeä, vehnä, appelsiinia ja valkopippuria, Marjutin mielestä myös hieman saippuaisuutta. Raikas olut. Haittavaikutuksena on se, että loppuillan päässä soi etiketissäkin siteerattu Jefferson Airplanen White Rabbit: "Feed your head..."

Tilauksen kulku


Pikakelataan ennakkotunnelmista tähän päivään. Miten Marjut kommentoi tilausta?

Viinikellari.com arvioi tilauksen toimitusajaksi 5-10 päivää, joka on melko tyypillinen toimitusaika. Realistina arvioin, että aikaa saattaa kulua enemmänkin mahdollisten alkuhässäköiden ja pääsiäisen takia.

Keskiviikkona 16.3. tilasin aamupäivällä suunnitelmien mukaan kuusi pulloa avajaistarjoussamppanjaa ja ohohupsistin niiden lisäksi kuuden Chianti-pullon maistelulaatikon. Tilin luominen ja tilaus sujuivat mukavasti kännykällä. Kännykkää piti käyttää olosuhteiden pakosta - työpaikan palomuuri piti Viinikellari.comia epäilyttävänä ja esti pääsyn, mutta sittemmin esto poistui. (Tähän sarkastinen "voi harmi".)

Tiistaina 22.3. sain sähköpostilla ilmoituksen siitä, että tilaus on lähetetty ja Matkahuollon seurantakoodin. Koska olen kärsimätön, latailin sivuja uudelleen ja uudelleen ja tuskailin sitä, että pääsiäinen (25.-28.3.) osui tähän väliin.

Lopulta tilaus pääsi Helsinkiin saakka. Lauantaina 2.4. sain tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että viinit toimitetaan maanantaina klo 19.45-21.45 välisenä aikana ja minulle soitetaan noin tuntia ennen toimitusta. Hienoa! Kerrankin pakettia ei tuoda keskellä päivää ja ovikoodin saa kerrottua etukäteen. (Jotkut lähetit eivät soita, vaikka tietäisivät puhelinnumeron ja jotkut eivät sitä edes tiedä, joten muutamien lähetysten kanssa on ollut hieman sumplimista. Eräskin teelähetys Ranskasta... No, ei mennä siihen.) Asiaa mutkisti se, että olimme menossa maanantaina Riesling & Co -tapahtumaan, mutta laskeskelimme, että sieltä pitäisi ehtiä hyvin ajoissa kotiin.

Toisin kävi. Maanantaina 4.4. ystävällinen lähetti soitti ensimmäisen kerran jo klo 16.50. Paketti olisi tulossa jo puoli seitsemän aikaan tai aiemminkin! Sain tingittyä toimitusaikaa myöhemmäksi puoli kahdeksaan, mutta lähetti oli taas arvioitua nopeampi. Seuraavien "ollaan jo tulossa" -puheluiden jälkeen totesin, että laatikot voi jättää rappukäytävään oven ulkopuolelle, koska emme ehdi ajoissa paikalle. Jos olisimme olleet illan kotona, etuajassa tullut lähetys olisi ollut iloinen asia, mutta nyt aikataulut eivät ihan osuneet yksiin.

Siinä laatikot sitten odottivat oven vieressä, naapurit eivät olleet käyttäneet tilaisuutta hyväkseen. Kotona palaute oli heti myönteistä: mukavaa, että kissalle tilattiin taas pari pahvilaatikkoa.

Laaduntarkkailija tarkkailee laatua


...
Verkkokauppatilauksissa jännittää eniten se, kuinka tuotteet on pakattu ja ovatko ne saapuneet ehjinä perille. Yksikään pullo ei ole vielä särkynyt matkalla, muutama viinilasi kylläkin, ja huonojen pakkauskokemusten jälkeen lähetän hyvin herkästi palautetta myyjälle. Viinikellari.comin suoritus on alla: chianti-pullot olivat sievästi omissa pahvilokeroissaan, samppanjapullot taas tiiviisti laatikossa kananmunakennon tapaisen muotoillun levyn erottamina. Pullot eivät hölskyneet eivätkä kilisseet toisiaan vasten. Taidan uskaltaa tilata uudelleenkin.



Summa summarum


Näppärää ja kätevää niin kuin nettitilaukset yleensäkin.

Kahden laatikon / 12 pullon toimituskulut olivat 22,90 € (tasan jaettuna 1,9 € per pullo). Kalliiden viinien kanssa se ei tunnu paljolta, edullisten viinien kanssa toimituskulujen osuus suhteessa hintaan nousee korkeaksi. Toisaalta sen hyväksyy, jos tarjolla on kiinnostavaa viiniä, jota ei muualta yhtä kätevästi saa.

Paketti toimitettiin kotiovelle (tosin lähin Matkahuollon piste on puolen kilometrin päässä ja auki klo 23 saakka eli paketin noutaminenkaan ei olisi huono juttu). Aluksi tilaus tuntui kadonneen limboon, mutta varsinainen toimitus oli hieman liiankin nopea. Yhteydenpito oli riittävää eikä toimitusaika loppujen lopuksi venähtänyt kovinkaan paljon, lähetys saapui 11. arkipäivänä tilauksen jälkeen.

Tällä hetkellä ehkä suurin tilausnappulan kliksuttelua hillitsevä asia on se, että Viinikellari.comista viinit on tilattava kuuden pullon erinä. Valikoimassa on toki muutamia maistelulaatikoita, mutta tällaiselle "kokeilisin tota ja tota ja vielä totakin" -ihmiselle parasta olisi, jos ne vähintään kuusi pulloa saisi valita vapaasti itse. Aina voi tietenkin järjestää kimppatilauksia, jos muutkin innostuvat.

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus - useamminkin voisi tulla kotiin niin, että ovella odottaa 12 pulloa viiniä. 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Malbec World Day 2016





Malbec World Dayta vietetään tänään kuudennen kerran. Ensimmäisen kerran sitä vietettiin 17.4.2011 sen kunniaksi, että 17.4.1853 Argentiinaan päätettiin perustaa viinintekijöiden koulu. Päätöksen ansiosta Argentiinan viinintuotanto alkoi kehittyä ja maahan tuotiin uusia eurooppalaisia viinilajikkeita, mm. Malbec.

Vaikka 1800-luvun puoliväli olikin ratkaisevaa aikaa, Argentiinassa tuotettiin viiniä jo kauan ennen 1800-lukua: ensimmäiset viiniköynnökset istutettiin jo 1550-luvun puolivälissä. Viininviljely kehittyi munkkien tuottaessa viiniä kirkollisia tarpeita varten Mission/Criolla Chica -lajikkeesta. Argentiina tuotti kuitenkin pitkään bulkkiviinejä. Seuraava murros oli 1980-luvulla, kun kotimainen viinin kysyntä romahti ja viinintuottajien oli lähdettävä kehittämään laadukkaita viinejä, jotka pärjäisivät myös kansainvälisillä markkinoilla.

Tällä hetkellä suosituimmat lajikkeet ovat punaisia ja niistä suosituin on Ranskan Cahors'in alueelta Argentiinaan vuonna 1868 tuotu Malbec (34,3 %). Malbec-viinit ovat täyteläisiä, voimakkaan sinipunaisia ja niiden tuoksussa voi havaita mm. mustaherukkaa, minttua, kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa.

Kävimme ottamassa varaslähdön Malbec-päivään perjantaina 15.4.2016 Argentiinan suurlähetystön, Wines of Argentinan ja Viini-lehden järjestämässä Malbec World Day -tapahtumassa.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli Antti Uusitalon vetämä tasting.



Trapiche Sauvignon Blanc 2015
(Mendoza; 7,98 €)
Viinin tuoksu oli hedelmäinen (mangoa, ananasta) ja greippinen, Marjutin mielestä onneksi ei kovinkaan herukkainen - ennemminkin lempeän pehmeä verrattuna kirpeän herukanlehtisiin uusiseelantilaisiin. Maku oli raikas, kypsän hedelmäinen, ei kovinkaan hapokas ja pehmeän aromaattinen kuten tuoksukin: ananasta, sitrusta ja katoavaa herukkaa. Jälkimaussa oli mausteisuutta. Seuraksi sopisivat äyriäiset, vaalea kala ja mausteinen aasialainen ruoka.

Trapiche Malbec Bonarda Oak Cask 2014
(Mendoza; 9,78 €)
Tämä viini oli tuttu syksyn Mikä Viini! -tapahtumasta. Sen tuoksussa oli makeaa kypsää marjaa ja marjahilloa, kirsikkaa, mustikkaa, vaniljaa, mausteita ja nahkaa. Maku oli pehmeä ja vähätanniininen, marjahilloinen, kirsikkainen, pippurinen ja vaniljainen. Viini sopisi mausteisten liharuokien ja makkaroiden kanssa.

Michel Torino Cuma Organic Malbec 2015
(Cafayate Valley; 8,99 €)
Viinin tuoksu oli marjaisa: kirsikkaa ja mustaherukkaa, hieman mausteita ja paahteisuutta. Maku mukaili tuoksua tummilla marjoillaan, kirsikkaisuudellaan ja mausteisuudellaan. Pehmeät tanniinit, hieman hapokkuutta. Viini sopisi pastojen ja tomaattikastikkeiden seuraksi. Hyvä hinta-laatusuhde!

Don David Malbec Reserve 2014
(Cafayate Valley; 11,99 €)
Viinin tuoksussa oli vaniljaa, mausteita ja marjoja, luumua, hieman hilloisuutta. Maku oli tuoksun mukaisesti luumuinen, marjainen ja kirsikkahilloinen. Tanniinit olivat pirteitä, mutta kuitenkin pehmeitä. Viini sopisi grillivartaiden ja ribsien kanssa.

Finca Las Moras Black Label Malbec 2014
(San Juan; 14,49 €)
Mikä Viini! -tuttu tämäkin, Malbecien arkkityyppi Antin mukaan. Tällä kertaa tuoksussa oli havaittavissa ensin jotain raikasta: minttua tai eukalyptusta, sen jälkeen myös marjoja, luumua ja kuningatarhilloa. Maku oli täyteläinen, marjaisa, pippurinen ja mausteinen, tanniinit olivat pehmeän napakat. Jälkimaussa oli hieman salmiakkia. Viini sopisi grillatun lihan kanssa. Hyvä hinta-laatusuhde! Tämä oli Jussin suosikki.

Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec 2011
(La Consulta; 29,90 €)
So we meet again... Tämä viini jäi Mikä Viini! -tapahtumassa valitettavan vähälle huomiolle, joten oli mukavaa päästä tutustumaan siihen ajan kanssa. Sen tuoksussa oli hilloisia marjoja, kirsikkaa, herukkaa ja luumua, vaniljaa ja paahteisuutta. Marjaisan hedelmäinen maku oli maukas ja täyteläinen ja siinä oli luumua, pippuria ja tummia marjoja. Viini sopisi riistan, poron ja juustojen kanssa. Tämä oli (ei ollenkaan yllättäen) Marjutin suosikki.



Kolme viiniä kuudesta oli entuudestaan tuttuja - mielenkiintoista, kuinka niistä nyt löysi uusia puolia. Tastingin jälkeen oli aika tutustua muuhun tarjontaan: viinejä oli yhteensä noin 120 ja niiden hinnat vaihtelivat 1-5 lipukkeen välillä (2-10 €).





Ensin suuntasimme kuitenkin syömään. Jussi valitsi chorizo-sämpylän seuraksi Alamos Malbec 2015:n (9,99 €) ja Marjut inspiroitui Bonardasta niin, että liha-empanadoiden seuraksi päätyi Alamos Bonarda 2014. Malbec oli makea, kirsikkainen, mustikkahilloinen ja sopi hyvin chorizon kanssa, miksei muunkin grilliruoan kanssa. Samoin Bonarda oli lempeiden tanniiniensa takia helppoa juotavaa. Sen tuoksu oli makea, vaniljainen ja marjaisa ja maku puolukkaisen hapokas.



Santa Ana Eco Torrontés 2015 pääsi edustamaan argentiinalaisia Torrontés-valkoviinejä. Se oli kypsän hedelmäinen, kuivahko ja aromaattinen, miellyttävä hapokas viini, jossa oli trooppista hedelmää, aprikoosia ja persikkaa. Viini voisi sopia äyriäisten (tai parsan!) kanssa.

La Celia Late Harvest 2009 (jäännössokeria 100 g/l; 16,49 €) oli makea, hunajainen ja persikkainen, raikkaan hapokas makea valkoviini. (Olemmekohan koskaan maistaneet huonoa makeaa valkoviiniä? Tuskin. Niiden suhteen olemme hyvin helppoja.)







Bodega Renacer Punto Final Malbec 2014:n tuoksussa oli herukkahilloa, mustikkaa ja luumua. Maussa oli tummia marjoja, hieman hilloisuutta, vaniljaa ja pippuria. Punto Final Reserva Malbec 2014:n tuoksussa oli savua, tummaa marjaa ja kahvia. Maussa oli marjahilloa, kahvia ja vähän pippuria. Näistä kahdesta Punto Finalesta Reserva oli maukkaampi.

Enamore 2012 (45 % Malbec, 40 % Cabernet Sauvignon, 10 % Bonarda, 5 % Cabernet Franc; 24,90 €) oli amarone-tyyppinen täyteläinen viini: kirsikkaa, luumua ja mausteita. Ei hassumpi viini - muistiinpanoissa näyttää lukevan vain "nam". Tämän voisi joskus ostaa amaronen sijaan.

Punaviinien jälkeen maistettu Punto Final Chardonnay 2015 oli hedelmäinen ja aavistuksen tamminen, oikein kiva, pirteä valkoviini.



Roséviinejä oli vähän. Lasiin päätyi Cameleon Rose Organic 2015 (29,90 € / 3 l laatikko). Viini voitti kultamitalin Vuoden viinit -kilpailussa tänä vuonna roséviinien kategoriassa, joten päätimme maistaa, vaikka yleensä olemme skeptisiä humppakuutioiden suhteen. Tuoksussa oli vadelmaa, limeä, mansikkaa ja vähän aprikoosia. Maku oli kevyen raikas, hapokas, vadelmainen ja mansikkainen. Sopisi kesäiselle piknikille tai äyriäisruokien kuten Toast Skagenin kanssa.

Kaiken Ultra Malbec 2012:n (18,98 €) tuoksussa oli luumua, herukkaa, vaniljaa ja marjaisuutta. Maku oli makeahko ja vähän pippurinen. Tanniineja ei ollut kovin paljoa. Sopisi pataruoille ja grilliruoalle, mutta ei välttämättä pihvin kanssa. Kaiken Ultra Cabernet Sauvignon 2012 oli ryhdikäs ja maukas. Viinissä oli pirteitä tanniineja, luumua ja herukkaa sekä aavistus kumisuutta ja paahteisuutta. Ei varmaan yllätä ketään, jos sen seuraksi miettisi mausteista liharuokaa.

Trapiche Zaphy Malbec Syrah Cabernet Sauvignon 2013:n (9,78 €) tuoksussa oli herukkahilloa, savua, luumua ja puolukkaa. Maku oli paahteinen ja kahvinen, mutta myös vähän makea. Se sopisi varmaan hyvin mausteisen grilliruoan kanssa.


Tarjolla olleista Chardonnay-viineistä eteen osui varsin mukavia tapauksia eikä La Mascota OPI Chardonnay 2014 ollut poikkeus. Raikkaan hedelmäinen, sitruksinen ja aavistuksen tamminen viini oli hyvää ja sopi hyvin vaihteluksi mausteisten ja marjaisten malbecien sekaan. Se voisi olla passeli parsaviini. OPI Cabernet Sauvignon 2014 taas edusti perushyvää grillatun lihan seuraksi sopivaa punaviiniä: marjaisa, pehmeä, täyteläinen maku, mausteita ja aavistus nahkaa.



Finca Flichman Expresiones Reserva 2014:n (60 % Malbec, 40 % Cabernet Sauvignon) tuoksussa oli kypsiä punaisia marjoja, mausteisuutta ja vähän savua. Maku oli hyvin hedelmäinen, pehmeät tanniinit. Finca Flichman Paisaje de Tupungato 2012:n (Malbec, Cabernet Sauvignon, Merlot) tuoksussa oli kypsiä hedelmiä, luumua, mausteisuutta ja tummaa marjaa. Maku oli mausteinen, mustaherukkainen ja pippurinen. Jälkimaussa oli lisäksi tummaa suklaata. Hyviä viinejä molemmat, Cabernet Sauvignon tuo Malbeciin ryhdikkyyttä.

Summa summarum: malbecit ovat yleisesti ottaen meidän makuumme ja Malbec World Dayn kaltaisissa tilaisuuksissa huomaa hyvin Malbecin monipuolisuuden ja siitä tehtyjen viinien väliset erot. Kympin käyttöviinit toimivat omassa sarjassaan, vakavasti otettavat malbecit omassaan - hyviä molemmat, kunhan vain valitsee oikean viinin oikeaan tilaisuuteen.

Jussin suosikki oli Kaiken Ultra Malbec 2012 ja Marjutin Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec 2011. Catena Zapata Nicasia ehti valitettavasti loppua ennen kuin ehdimme siihen saakka, mutta olisi ollut hauska nähdä, kuinka se pärjää vertailussa. Ainakin viiniklubissa joskus olleet Catena Zapatan viinit olivat varsin hyviä.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 12.4.2016: Carelia Winesin sokkotasting

Ravintola Basen huhtikuun viiniklubissa Tuomo Laitinen Carelia Winesiltä veti sokkotastingin, jossa oli kaksi eri teemaa: jokin yhdisti kahta valkoviiniä ja jokin kolmea punaviiniä. Meille kerrottiin, että tastingin viinit ovat Carelia Winesin maahantuomia ja vain yksi niistä on Alkon valikoimassa.

Ennen sokkotastingia treenasimme ankarasti... tai no, tutkimme Carelia Winesin nettisivuja etukäteen tärppien toivossa ja löysimme yhden: Kalifornian viineihin tutustuessamme Jussi maistoi Bogle Cabernet Sauvignonia. Lisäksi meille kerrottiin, että sen maahantuoja järjestäisi huhtikuun tastingin. Marjut alkoikin aavistella, että viini saattaisi olla mukana... Harmi vain, että Cabernet Sauvignonin sijaan Marjut oli testannut Chardonnayta - tai ehkä tastingissa olisi myös Chardonnay?


Ensimmäinen valkoviini oli haalea, lähes väritön. Sen miedossa ja hedelmäisessä tuoksussa oli petroolia ja öljyä sekä aavistus sitrusta. Maku oli sitruksisen hapokas, lähes pirskahteleva. Hedelmäisyys toi siihen hieman makeutta. Tunnistaminen oli helppoa: Jussi totesi viinin olevan rieslingiä ennen kuin Marjut ehti edes koskea lasiin. Alueen arvaaminen oli vaikeampaa kuin rypäleen, mutta viimein joku ehdotti Moselia. Viini oli Weingut Schloss Lieser - Thomas Haag Riesling Trocken 2014. Maistelulautasen sitruuna pyöristi viinin makua makeammaksi, feta taas korosti hapokkuutta.

Toisen viinin tunnistaminen oli helppoa, koska illan isäntä ennätti hitaan hämäläisen edelle ja kertoi kakkosviininkin olevan rieslingiä. Sen väri oli hieman tummempi kuin ensimmäisen viinin, mutta vain hieman. Tuoksussa oli voimakkaasti petroolia ja sen alla hedelmää, ananasta ja sitrusta, aprikoosia ja pähkinää. Maku oli hedelmäinen, ananaksinen, öljyisen petroolinen ja mausteinen, hieman pippurinen. Petrooli jäi häilymään makeahkossa jälkimaussa. Viini tuntui pyöreämmältä ja pehmeämmältä kuin ensimmäinen riesling. Alueeksi arvattiin lopulta Alsace ja viiniksi paljastui Domaine Joseph Scharsch Riesling de Wolxheim 2013. Lohen kanssa viini toimi hyvin ja leikkasi sen rasvaisuutta.

Kahden ensimmäisen viinin teemaksi paljastui Riesling-rypäle. Vaikea sanoa, kumpi viineistä oli parempi: Marjutille jäi ensimmäinen paremmin mieleen pirteän hapokkuuden takia, Jussi piti toisesta enemmän, koska se oli erikoisempaa.







Ensimmäinen punaviini oli väriltään violettiin vivahtava tummahko punainen. Makeassa tuoksussa oli puolukkaa ja mansikkaa, marjahyytelöä ja hedelmäkarkkia. Jussin mielestä tuoksu muistutti Riga Black Balsamia, Marjutin mielestä tuoksu oli lähes äitelä. Maku oli Marjutin mielestä makea, voimakas, melkein siirappinen ja karkkinen, Jussin mielestä taas puolukkamehuisan hapokas. Tanniineja ei ollut kovinkaan paljon, niitä tuntui lähinnä jälkimaussa. Rypälettä oli vaikea arvata, mutta se paljastui Merlot'ksi ja tarkemmin vielä ranskalaiseksi Merlot'ksi. Ensimmäinen punaviini Sylvain Bock Suck A Rock 2014 on myös natural wine. Suolaisen fetan ja rucolan kanssa viini toimi hyvin. Tämä oli Marjutin suosikkipunaviini.

Toinen punaviini oli myös väriltään tumma, mutta ei niin sinertävä. Tuoksu oli makea, hilloinen, luumuinen ja kinuskinen ja siinä oli myös nahkaa, tallia ja mausteita. Maku oli marjaisa, mutta kevyehkö ja tuoksun mukaisesti mausteinen, pippurinen ja nahkainen. Jälkimaussa tanniinit kuivattivat suuta jonkin verran. Rypäleen ja alueen arvailu oli jälleen haastavaa. Lopulta viini paljastui Merlot-vetoiseksi Bordeaux-sekoitteeksi, jossa oli mukana Cabernet Sauvignonia ja Cabernet Francia: Jean-Claude Fabris Domaine du Petit-Brouard 2008 (AC Lalande de Pomerol).

Viimeinen viini oli väriltään tummanpunainen. Sen tuoksu oli makea, hieman karkkinen, nahkainen, pippurinen ja mausteinen, Jussin mielestä myös hieman minttuinen. Maku oli makeahko, tanniininen ja tumman marjaisa, puolukkainen ja pippurinen. Ennakkoaavistukset osuivat oikeaan, vaikka viiniä ei tastingissa tunnistettukaan: se oli Bogle Cabernet Sauvignon 2013 (15,93 €). Cabernet Sauvignonin lisäksi viinissä on myös Merlot'a ja Petit Verdot'a. Fetan ja rucolan kanssa viini toimi hyvin - oikeastaan kaikki punaviinit olivat hyviä salaattiviinejä. Tämä oli Jussin suosikkipunaviini.

Punaviinien teemana oli siis Merlot joko sellaisenaan tai sekoitteen osana. Teema oli mielenkiintoinen - myönnetään, että Merlot-parka on meillä jäänyt paitsioon.

Viiniklubin jälkeen jäimme syömään ja Marjut tilasi lasin Suck a Rockia ruoan kanssa. Isommassa lasissa viinin luonne muuttui - toki se oli edelleen vähätanniininen ja helppoa juotavaa, mutta ylitsepursuva makeus katosi ja sen tilalle tuli käyneen mehun maku, joka tuntui vielä kotonakin. Ei viini silti huono ollut, tähän mennessä maistetuista natural wineistä ehkä paras kuitenkin.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

The Macallan -tasting Teerenpelissä 6.4.2016

Kampin Teerenpelissä järjestettiin tislaamotasting, jonka aiheena olivat Macallan-tislaamon viskit. Tasting maksoi 25 € ja sillä pääsi maistamaan viittä viskiä. Illan isäntä oli Edrington Finlandin Whisky Ambassador Jarkko Nikkanen. Vuonna 1824 perustettu Macallan on yksi maailman myydyimmistä ja arvostetummista viskimerkeistä. Vuonna 2014 pullollinen The Macallan "M" -viskiä huutokaupattiin 628 000 dollarin hintaan.


Viskin maistelu ei juurikaan eroa oluen tai viinin maistelusta. Tuoksuttamisessa ei kannata tunkea koko nenää lasiin eikä vetäistä isoa henkäisyä, koska alkoholihöyry tukkii helposti nenäkalvot. Yksi kikka on pitää suuta vähän raollaan samalla, kun nuuhkii viskiä. Maistelussa juodaan pieni tilkka, joka levitetään koko suuhun. Suurin virhe on tempaista iso huikka ykkösellä, koska silloin maistaa vain alkoholin. Nielaisun jälkeen nautitaan vielä jälkimausta, joka viskin yhteydessä saattaa kestää hyvinkin kauan.


Toisin kuin viinien kohdalla, viskin väristä ei voi tehdä johtopäätöksiä sen iästä. Väri ja suurin osa aromista (60-80 %) tulee tynnyristä. Raaka viskitisle on kirkasta ja käytännössä pelkkää pontikkaa. Tastingissä esitellyt näytepullot havainnollistivat hyvin, miten tynnyri vaikuttaa viskin väriin. Viskin aromiin ja väriin vaikuttavat se, mitä tynnyrissä on aikaisemmin kypsytetty ja se, monesko tynnyrin käyttökerta on kyseessä.


Ensimmäinen viski oli The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt. Viski on kypsytetty kolmessa erilaisessa tammitynnyrissä: amerikkalaisessa sherrytynnyrissä, amerikkalaisessa bourbontynnyrissä ja espanjalaisessa sherrytynnyrissä. Väri oli kullankeltainen. Tuoksussa oli hunajaa, vaniljaa ja vähän toffeeta. Maku oli hunajainen, vaniljainen ja hieman rusinainen. Jälkimaku oli lähinnä vaniljainen. Tämä viski on Alkon valikoimassa.

Toinen viski oli The Macallan Amber Single Malt 1824 Series. Viski on kypsytetty ainoastaan sherrytynnyreissä, amerikkalaisissa ja espanjalaisissa. Väri muistutti meripihkaa. Hedelmäinen, makea ja rusinainen tuoksu toi mieleen kuivan hedelmäkakun. Maku oli mausteinen ja hunajainen ja siitä löytyi sekä makeita että kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku oli vaniljainen. Myös tämä viski on Alkon valikoimassa.


Kolmantena viskinä oli The Macallan Sienna 1824 Series. Sen kypsytykseen on käytetty ensimmäisen täyttökerran amerikkalaisia ja espanjalaisia sherrytynnyreitä. Väriltään viski oli punertavan oranssi. Tuoksussa oli punaisia hedelmiä, aprikoosia ja luumua. Maussa oli punaisia hedelmiä ja toffeeta. Jälkimaku oli valkopippurinen ja tanniininen. Kyllä, viskissäkin on tanniineja.

Neljäs viski oli The Macallan Ruby 1824 Series. Väriltään viski muistutti tummaa meripihkaa. Kypsytyksessä on käytetty vain ensimmäisen täyttökerran espanjalaisia sherrytynnyreitä. Tuoksu oli mausteinen, viikunainen, taatelin ja toi mieleen vanhat kirjat. Maku oli sherrymäisen makea ja inkiväärinen. Jälkimaku oli pehmeä. Tämän viskin valmistus on jo lopetettu, joten jos sitä jostain löytää, niin kannattaa ostaa.

Viimeinen viski oli The Macallan Rare Cask Single Malt. Nimi tulee siitä, että kypsytyksessä on käytetty kuuttatoista erilaista sherrytynnyriä, jotka on valinnut Macallanin viskimestari Bob Dalgarno. Osa tynnyreistä oli valmistajilta, jotka ovat jo lopettaneet toimintansa. Viskin ikää ei ole kerrottu, mutta osa tähän käytetystä viskistä oli 30 vuotta vanhaa. Tuoksussa oli pähkinää, rusinaa, appelsiinia ja häivähdys inkivääriä. Maku oli mausteinen ja öljymäinen. Mausta löytyi myös vähän minttua. Tämä viski on Alkon valikoimassa.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Chateau d'Esclans Whispering Angel 2013



Mikä viini? 
Chateau d'Esclans Whispering Angel 2013 (Grenache, Rolle, Cinsaut, Syrah, Mourvedre; 21,90 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Teriyakilohi, japanilainen kurkku-porkkanasalaatti, nuudelit

Mitä etiketti lupaa? 
Saatat kuulla Esclans'n laaksossa kuiskailevat enkelit tai paikan päällä jopa nähdä ne.

Mitä rypäleet lupaavat? 
Grenache: mausteita, marjoja, makeutta, hilloa, hedelmää, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja
Rolle (Vermentino): keveyttä, aromaattisuutta, hapokkuutta, mineraalisuutta, sitrusta, vihreää omenaa, kukkaisuutta
Cinsaut (Etelä-Afrikassa Hermitage): mansikkaa, kirsikkaa, mesimarjaa, omenaa, parfyymia, hedelmää, maanläheisiä ja mausteisia piirteitä; tammessa kypsytettynä vaniljaa, kookosta tai savua ja tervaa, pullossa kypsytettynä seetriä, sikaria, maata, nahkaa
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Mourvèdre: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä

Viini muualla 
Alko
Château d'Esclans



Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on miellyttävästi punaisia marjoja ja yrttejä, ilmaantumisen myötä mukaan tulee päällimmäisenä häilyvä sitruksisen hapokas vivahde. Maku on kuivahko, yrttinen ja hapokas. Mieleen tulevat puolukanvarvut ja sitruunan kuori. Ensin jälkimaku on hieman tunkkainen ja saa miettimään, onko kolmevuotias rosé jo pilalla (rosét eivät säily kovinkaan hyvin), mutta ilmaantumisen myötä tunkkaisuus katoaa. Jälkimaussa säilyy päällimmäisenä kirpeän sitruksinen hapokkuus ja sen alla raikas marjaisuus. Tämä on vakavasti otettava ja sopii ruoan kanssa, mikään makea kesärosé tämä ei ole, mutta hintansa takia se saa arvosanaksi vain 0.

J: Tuoksussa on pihlajanmarjaa, vadelmaa ja sitrusta. Maku on hapokas, kuiva ja vähän puolukkainen. Maussa on myös punaista viinimarjaa. Jälkimaussa on mausteisuutta ja puolukkaa, ehkä jopa aavistus valkopippuria. Rasvaisen lohen kanssa viini toimi hyvin ja pärjäsi jopa inkiväärille sekä miedolle chilille. Tämä on hapokkuutensa vuoksi ruokaviini. Lohen lisäksi voisi toimia kanaruokien kanssa. Arvosanaksi annan 0 eli viini on hintansa arvoinen.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Riesling & Co 4.4.2016

Saksan Viinitiedotus järjesti 4.4. Riesling & Co -tapahtuman (liput 20 €). Kävimme maistelemassa Rieslingejä ja muita saksalaisia viinejä sekä Master of Wine Anne Krebiehlin tastingissa.

Saksassa Riesling on suosituin rypälelajike (22 %) ja sitä viljellään kaikilla 13 viinintuotantoalueella. Punaisista lajikkeista levinnein on Spätburgunder eli Pinot Noir (11 %). Vaikka Saksa tunnetaan Rieslingeistään, se on maailman kolmanneksi suurin Pinot Noir -viinien tuottaja Ranskan ja Yhdysvaltojen jälkeen.



Weingut Reichsrat von Buhl Riesling Brut 2013 
(Pfalz)
Ensimmäisenä maisteltiin moderni Sekt. Sen tuoksu oli kirpeän omenainen, hedelmäinen ja sitruksisen hapokas. Selkeässä ja kuivan hapokkaassa maussa oli tuoksun mukaisesti vihreää omenaa, sitrushedelmiä ja paahtoleipää. Mousse oli mukavan pirskahteleva, mutta katosi nopeasti. Tyylikäs Sekt muistutti samppanjaa, tosin sen rapsakka hapokkuus ei ollut aivan kaikkien mieleen. Tämä oli meidän suosikkimme. Sen voisi nauttia aperitiivina tai vaikkapa cevichen kanssa.

Sekthaus Solter Riesling Reserve Brut 2005
(Rheingau)
Toinen Sekt edusti perinteistä saksalaista tyyliä. Sen tuoksussa oli petroolia, aprikoosia ja persikkaa. Maku oli makeampi (uudelleenkorkituksen yhteydessä viinin sekaan lisättiin Spätleseä) ja vähemmän hapokkaampi kuin ensimmäisen Sektin ja siinä oli havaittavissa sitrusta, persikkaa, hieman herukanlehteä ja mineraalisuutta. Myös mousse oli pehmeämpi. Marjut päivitti nyt Sekt-kokemuksensa opiskeluajoilta tälle vuosituhannelle ja yllättyi iloisesti, kun Sekt ei ollutkaan vain hapanta ja kuplivaa. Terveisiä vain saksan opiskelijoille, jotka lobbasivat urheasti saksalaista kuohuvaa! Tämän seuraksi sopisivat juustot.

Weingut Rebholz Spätburgunder 2008
(Pfalz)
Lähes 10 vuotta kypsyneen Spätburgunderin tuoksussa oli kumia, puolukkaa, kirsikkaa ja karpaloa, niiden alla aavistus savua, vaniljaa ja mausteita. Maku ei ollut yhtä runsas kuin tuoksu, vaan lähes mehumaisen kevyt ja hapokas. Tanniinit hiipivät viipeellä punaisten marjojen ja vaniljan sekaan. Jälkimaussa oli puolukkaa ja yrttejä. Viinin seurana voisi valmistaa riistalintuja tai savulohta, ehkä myös kanaa saltimbocca.

Weingut St. Urbanshof Riesling Kabinett Ockfener Bolstein 2015
(Mosel; jäännössokeria 44,7 g/l)
Kabinett-viinit olivat aiemmin laadukkaita viinejä, joita säilytettiin nimen mukaisesti pienissä kaapeissa ("das Kabinett"). Nykyisin Kabinett on vuonna 1971 voimaan tulleen viinilain mukaan Saksan viinien alin laatuluokitus. Tämän Rieslingin tuoksu oli makea, hunajainen, hedelmäinen, päärynäinen ja persikkainen, hieman kukkaisa ja herukanlehtinen. Sen maku oli makea ja hedelmäinen: sitrusta, päärynää, persikkaa ja aprikoosia. Makeudestaan huolimatta viini oli myös raikas.



Hieman venähtäneen, mutta mielenkiintoisen tastingin jälkeen ehdimme tutustua näytteilleasettajiin vielä noin tunnin verran. Tässä muutamia poimintoja.


Badenilaisella Weingut Dr. Hegerillä oli tarjolla koko kattaus burgunder-viinejä: Weissburgunder (Pinot Blanc), kaksi Grauburgunderia (Pinot Gris) ja kaksi Spätburgunderia (Pinot Noir). Vertailun vuoksi halusimme maistella koko sarjan rinnakkain. Viineissä oli mielenkiintoista vulkaanisen maaperän mineraalisuutta.
  • Weissburgunder Oktav 2014: hapokas, päärynää ja ananasta, hieman limeä
  • Grauburgunder 2014: mineraalinen, karviaismarjainen, kuiva
  • Dr. Heger Schlossberg Grauburgunder 2014: aprikoosinen, vaniljainen, kinuskinen, mineraalinen
  • Pinot Noir 2013: puolukkainen, mansikkainen, nahkainen, mausteinen, hapokas - Spätburgundereita myydään myös Pinot Noirina esim. USA:ssa ja naapurimaassamme Ruotsissa, koska Pinot Noir on tutumpi nimi
  • Mimus Spätburgunder 2012: mansikkainen, puolukkainen ja muutenkin marjainen, savuinen, mausteinen, hieman suklainen, yllättävän tanniininen - tämä oli maistetusta kahdesta Spätburgunderista maukkaampi ja aromikkaampi

Mineraalisuutta oli myös Rheinhessenin alueelta saapuneen Weingut Katharinenhof Bechtel-Freyn Hangen-Weisheim Riesling 2014:ssä ja Silvaner 2015:ssä. Riesling oli kuiva ja kevyt, Silvaner taas hieman makea, hapokas ja ananaksinen.



Melkein lopuksi maistelimme Saksan parhaaksi valitun Sauvignon Blancin ja kannatuksen vuoksi verrokki-Sauvignon Blancin.

Pfalzilaisen Oliver Zeterin Sauvignon Blanc 2015 oli herukkainen ja miedon hapokas, melko perussettiä. Palkittu Fumé yllätti iloisesti sauvignon blanc -väsystä edelleen kärsivän Marjutin täyteläisyydellään ja hedelmäisyydellään sekä hunajaisella ja sitruksisella maullaan. Herukanlehteäkin löytyi, kun osasi etsiä, mutta onneksi ei häiritsevästi. Myös talon Cabernet Sauvignon-, Cabernet Franc- ja Syrah-sekoite oli Jussin mielestä mukava punaviini: tummaa marjaa, vaniljaa, marjaisa ja pippurinen maku ja kivat tanniinit. Karhuteemaiset etiketit olivat myös söpöt - taiteilija sai inspiraation niihin viinitalon nykyisten omistajien iso-isoisästä, jonka sukunimi Baer kuulosti melkein samalta kuin karhu ("der Bär").



Lopuksi päädyimme vielä toisen rheinland-pfalzilaisen tuottajan luokse Weingut Seehofin makeiden viinien äärelle. Riesling Jakob Auslese oli näistä kahdesta se raikkaampi ja Scheurebe Morstein Auslese hedelmäisempi, herkullisia molemmat.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Omnipollos hatt, Tukholma

Poikkesimme pääsiäisen aikaan Tukholmassa. Pakollisen Science Fiction Bokhandeln -visiitin jälkeen navigoimme Södermalmin tietöiden lävitse Omnipollos hattiin (Hökens Gata 3), koska viime vuoden huhtikuussa avatun baarin maine on ehtinyt jo kantautua lahden tällekin puolen.

Baarissa tarjotaan Omnipollo-pienpanimon (perustettu 2011) oluita hanasta sekä ruokana pizzaa ja pieniä snackseja. Ravintola oli sisätiloiltaan yllättävän pieni, mutta tyylikkään hillitysti hipsterhenkinen.

Olutta sai mukavan pieninä 20 cl maisteluannoksina.



Hadit Pilsner (rustic Polish pilsner, 4,6 %; 37 kruunua/20 cl) oli samea pilsner. Tuoksu oli maltainen ja hedelmäinen. Makukin oli hedelmäinen, mutta myös katkera. Jälkimaussa oli havua ja appelsiinia. Muistutti vähän IPA:a.

Nebucahdnezzar Imperial IPA (8,5 %; 55 kruunua/20 cl) oli tuoksultaan havuinen ja hedelmäinen. Tuoksu oli kokonaisuutena melko hento. Maku oli sitruksinen, havuinen ja hedelmäinen. Jälkimaku oli katkera ja vähän karamellinen.

Omnipollon ja Buxton Breweryn yhteistyöolut Ice Cream IPA with Cloudberry (7,2%; 72 kruunua/20 cl) tarjoiltiin vaniljajäätelökuorrutuksen kera. Aluksi vaniljajäätelö peitti oluen maun ja IPA:n katkeruuden lähes kokonaan kylmyydellään (mikä oli Marjutin mielestä hyvä asia), ainoastaan jälkimaussa oli lakkaa. Jäätelön sulaessa (ja oluen lämmetessä) lakka ja IPAisuus alkoivat tuntua voimakkaammin. Hieman erikoinen makukokemus, mutta maistamisen arvoinen.


Biancan (raspberry gose, 3,5 %; 43 kruunua/20 cl) tuoksussa oli vadelmamehua sekä vadelmavenekarkkien makeutta. Maku on hapan, vadelmainen ja goselle ominaisesti suolainen. Makua kuvaa parhaiten vähän raaka raparperi, joka syödään sellaisenaan ilman sokeria. Jussille riitti yksi maistelukerta tätä olutta. Marjutin mielestä olut oli kuin vadelmamehua, johon oli sokerin sijaan lisätty suolaa. Jos muutkin goset ovat hyviä, Marjut aikoo laajentaa olutkokeilujaan niihin.

Bible Belt Imperial Stout (kahvilla, chilillä, vaniljalla ja kaakaonibseillä maustettu imperial stout, 13 %; 93 kruunua/20 cl) tuoksui vahvasti kahville, tummalle suklaalle ja luumulle. Maussa oli tummaa suklaata ja luumua. Jälkimaku toi mieleen chilisuklaan. Tämä oli Jussin suosikki maistelluista oluista.

Leon Pale Ale (samppanjahiivalla käytetty pale ale, 6,5 %; 48 kruunua/20 cl) tuoksui maltaiselle. Myös maku oli maltainen, lisäksi pehmeä, hedelmäinen ja vähän sitruksinen.

Kun nyt samoilla Södermalmin nurkilla oltiin, Omnipollos Hattin jälkeen poikkesimme vielä läheisessä olutravintola Akkuratissa (Hornsgatan 18), koska sieltä kuulemma saa parempaa belgialaista olutta kuin Omnipollon Blonde. Tämä oli toinen Akkurat-visiittimme eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Susijengi Garnacha Syrah 2013



Mikä viini? 
Susijengi Garnacha Syrah 2013 (Garnacha, Syrah; 9,98 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Kanafajitas

Mitä etiketti lupaa? 
Espanjalaista punaviiniä

Mitä rypäle lupaa? 
Garnacha (Grenache): mausteita, marjoja, makeutta, hillomaisuutta, hedelmäisyyttä, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Viini muualla 
Arvid Nordquist

Muuta
Suomen koripallomaajoukkueen viini parin vuoden takaa, tarjolla oli myös valkoviini (Macabeo, Chardonnay).

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on makean hillomainen ja mausteinen. Makeuden alla on yrttisyyttä, vaniljaa ja aavistus pippuria. Alun tanniinit pehmenevät ilmaantumisen myötä, makuun jää makeutta, herukkaa ja tummia marjoja, hieman lääkeyrttiä ja ripaus valkopippuria. Tanniineja on ehkä hitusen liikaa siihen, että tämä olisi seurusteluviini, ruokaviininä se sen sijaan toimii mukavasti. Ihan kiva alle kympin viini, parempi kuin monet pikkujoulujen buffettien punaviinit. Arvosanaksi se saa 0.

J: Tuoksussa on tummia marjoja, mansikkahilloa, vaniljaa ja mausteisuutta. Maku oli aluksi tanniininen, mutta pehmeni viinin ilmaannuttua. Maku on makea, hilloinen, mausteinen ja vähän vaniljainen. Ruokaviini, joka meni fajitan kanssa hyvin. Voisi sopia myös grilliruoan ja chorizon kanssa. Viini ei petä eikä yllätä, joten arvosanaksi annan 0.