lauantai 28. toukokuuta 2016

Feudo di Santa Tresa Purato Nero d'Avola 2014


Mikä viini? 
Feudo di Santa Tresa Purato Nero d'Avola 2014 (100 % Nero d'Avola; 6,50 € Silja Linella - luomu)

Minkä kanssa nautittu? 
Pizza

Mitä etiketti lupaa? 
Perussisilialaista viiniä, joka pelastaa maailman

Mitä rypäle lupaa? 
Nero d'Avola: pehmeitä tanniineja, luumua, punaisia marjoja, pippuria, vanhemmiten vadelmaa ja suklaata

Viini muualla 
Santa Tresa

Kommentit 

M: Kaunis sää houkutteli parvekkeelle pizzan ääreen ja pizzan seuraksi päätyi keväällä laivalta ostettu luomuviini. Puraton nahkainen, marjainen ja hieman makea tuoksu on jotenkin tutun oloinen, mutta ainakaan vielä en keksinyt, mistä se on tuttu - barbeque-kastikkeestako? Onko tämä uusi pekoniviini? Maku on marjaisa, hieman mausteinen, tumman suklainen ja pippurinen, hitusen lihaisa. Aluksi tanniinit ovat melko jyrkät, mutta pehmenevät ilmaantumisen myötä ja antavat tilaa maun pehmeille puolille. Mikään elämää suurempi viini tämä ei ole, mutta arkisen parvekepizzan kanssa se sopi oikein mainiosti. Voisin kuvitella tämän myös muiden perusitalialaisten ruokien kanssa tai grillatun lihan seurana. Arvosanaksi se saa edullisen hintansa ja alkavan grillikauden ansiosta +.

J: Tuoksussa on nahkaa, tummia marjoja, pippuria, vaniljaa ja luumua. Heti avaamisen jälkeen tuoksussa oli kumia, mutta se katosi ilmaantumisen myötä. Maku on mausteinen, mustaherukkainen, puolukkainen ja pippurinen. Puolukka hallitsee jälkimakua. Pizzan kanssa viini sopi hyvin. Voisi ylipäätään sopia rasvaisen ruoan tai pataruokien kanssa. Mukava perusviini, edullinen hinta nostaa arvosanaksi +.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Meidän Veikko nielaisi limetin



Mikä olut?
Meidän Veikko nielaisi limetin (Lidl valmistuttanut Suomessa)
Oluttyyppi: lager
Valmistusaineet: maustettu limearomilla
Alkoholia: 4,7 %
Hinta: 1,69 € Lidlissä

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Perinteiseen Lidlin tapaan oluesta ei löydy yhtään mitään tietoa etiketissä olevan informaation lisäksi. Huhujen mukaan tämä olisi peräisin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Tuoksussa on lähinnä limeä. Myös maku on limettinen, jälkimaku on maltainen. Lähin vertailukohta lienee limesiivun kanssa tarjoiltu Sol. Olut muistuttaa myös vähän radleria, mutta alkoholia on enemmän eikä maku ole yhtä sitruksinen. Vastoin odotuksia limearomin kanssa ei ole liioiteltu. Ei mikään järisyttävä makuelämys, mutta sopii hyvin juotavaksi sellaisenaan kuumana kesäpäivänä. Ruokaseuraksi tälle sopisi grilliruoka tai aasialainen ruoka. Keinotekoisen aromin vuoksi arvosanaksi jää 0.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Château Paloumey Haut-Médoc Cru Bourgeois 2009


Mikä viini? 
Château Paloumey Haut-Médoc Cru Bourgeois 2009 (51 % Cabernet Sauvignon, 49 % Merlot; hinta ei muistissa)

Minkä kanssa nautittu? 
Halloumi ja granaattiomena -alkupala, entrecôte ja parsa



Mitä etiketti lupaa? 
Tummaa kirsikkaa, samettisia tanniineja

Mitä rypäle lupaa? 
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla 
Château Palomey

Muuta
Katso myös edellinen arvio v. 2013

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on tummia marjoja ja hieman hilloisuutta, kirsikkaa, herukkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Niiden lisäksi tuoksussa on hieman mustetta ja nahkaa sekä pieni aavistus mausteita ja vaniljaa. Maku on keskitäyteläinen, mausteinen ja marjainen, hieman yrttinen, oikein mukava. Odotan jyrkempiä tanniineja ja kireyttä, mutta tanniinit ovat pehmeät ja vasta jälkimaussa tuntuu pieni pippurisuus ja hapokkuus. Ruoan kanssa viini menee hyvin ja ruoan jälkeen loppuviini menee sellaisenaan, vaikka varsinainen seurusteluviini se ei olekaan. Oma asteikko on näköjään kalibroitu vuosien varrella tiukemmaksi, koska nyt viini saa arvosanaksi +.

J: Tuoksussa on tummia marjoja, karhunvatukkaa, vaniljaa ja nahkaa. Heti avaamisen jälkeen maku oli hapokas ja kirsikkainen. Ilmaantumisen myötä hapokkuus väheni ja makuun tuli tummia marjoja sekä mausteisuutta. Tanniineja on kohtuullisesti. Sopi entrecoten kanssa hyvin, ehdottomasti ruokaviini. Voisi mennä myös pataruokien kanssa. Arvosanaksi annan +.

torstai 19. toukokuuta 2016

Torres Waltraud Riesling 2013

Riesling- & Spätburgunder-viikkojen kunniaksi arkistoista Riesling-postausta!




Mikä viini? 
Torres Waltraud Riesling 2013 (100 % Riesling; 9,90 € Viking Linella)

Minkä kanssa nautittu? 
Juustofondue

Mitä etiketti lupaa? 
Sopii ostereiden, äyriäisten ja muiden merenelävien kanssa

Mitä rypäle lupaa? 
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Torres

Muuta
Torres Waltraud Riesling on saanut nimensä Miguel A. Torresin saksalaista sukua olevan vaimon, Waltraudin, mukaan.

Kommentit 

M: Espanjalaisiin rieslingeihin ei törmää kovinkaan usein, joten oli kiinnostavaa ottaa selville, mitä punaviineistään tunnettu Torres on saanut aikaan. Viinin tuoksussa on päällimmäisenä petrolia, sen alla mausteita ja sitrusta. Maku on sitruksisen hapokas, omenaisen hedelmäinen, jonkin verran mineraalinen. Jälkimaku on makeahko. Tämä ei ole yhtä helpon tasapainoinen kuin racletten kanssa nautittu Chateau Ste Michelle Dry Riesling, mutta ihan kiva riesling kuitenkin. Ihan kivasti se myös meni fonduen kanssa, mutta kala- tai äyriäisruoka olisi voinut olla vielä parempi kumppani. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Tuoksussa on sitrusta, vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Maku muistuttaa tuoksua, jälkimaussa on hieman hunajaa. Fonduen kanssa tämä ei ollut ihan täydellinen valinta, menisi ehkä paremmin kalaruoan kanssa. Arvosana 0.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Laitilan Lakritsi Portteri vs. Iso-Kallan Salmiakki Porter



Mitkä oluet?

Laitilan Lakritsi Portteri (Laitilan Wirvoitusjuomatehdas)
Oluttyyppi: portteri
Valmistusaineet: valmistuksessa on käytetty Kouvolan lakritsia
Alkoholia: 5,4 %
Katkeruus: 18,9 EBU
Väri: 240 EBC
Kantavierre: 15,6 °P
Hinta: 4,21 € Alkossa

Iso-Kallan Salmiakki Porter (Iso-Kallan panimo)
Oluttyyppi: portteri
Valmistusaineet: maustettu salmiakkiuutteella
Alkoholia: 6,7 %
Katkeruus: 27,1 EBU
Väri: 200 EBC
Kantavierre: 17,3 °P
Hinta: 6,88 € Alkossa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä oluttyyppi lupaa?
Porter on englantilainen tumma pintahiivaolut, jota on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Oluen tumma väri ja kevyen paahteinen aromi johtuvat valmistuksessa käytetyistä tummista maltaista. Porteriin käytettyjä maltaita ei paahdeta kuten stoutin maltaita. Maussa on tyypillisesti kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta.

Oluet muualla
Laitilan Lakritsi Portteri (Alko)
Iso-Kallan Salmiakki Porter (Alko)
Hesarin olutarvio

Kommentit

Laitilan Lakritsi Portteri

M: Maistuu oluelle.

J: Väri on syvän tummanruskea. Rusehtavaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa paljon, mutta suurin osa siitä haihtuu pian. Lakritsa tuntuu tuoksussa yllättävän vähän, tuoksu on lähinnä paahtuneen maltainen ja karamellinen. Maku on lakritsainen ja ruisleipäinen. Jälkimaku on katkera, lakritsan maku säilyy suussa kauan. Jännä erikoisuus, mutta portteriksi melko laimea. Arvosana 0.

Iso-Kallan Salmiakki Porter

M: Maistuu anikselle.

J: Väri on hyvin tummanruskea, lähes musta. Rusehtavaa vaahtoa muodostuu vähän, mutta se säilyy kauan. Tuoksussa on kahvia, suklaata ja salmiakkia. Kokonaisuutena tuoksu on melko mieto. Maku on aluksi paahteinen ja yrttinen ja muuttuu sitten aniksen kautta miedoksi salmiakiksi. Lakritsioluen lailla tämä on erikoisuus, joka jakanee mielipiteitä. Itse annan arvosanaksi 0.

Lopputulos

Kumpikin olut oli omalla tavallaan erikoinen, mutta kumpikaan ei oikein soveltunut omaan makuun. Lakritsiolut pääsi täpärästi voitolle rohkeamman makunsa ansiosta.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 10.5.2016: aromaattiset viinit

Ravintola Basen kevään viimeisessä viiniklubissa Antti Uusitalo johdatteli meidät aromaattisten viinien maailmaan viiden valkoviinin avulla.

Ensimmäiset kolme viiniä



...
Anselmann Riesling Classic 2014
(Riesling, Saksa; 11,48 €)
Ensimmäisenä lasissa oli vanhaa kunnon rieslingiä - ja mikä sen paremmin Riesling- ja Spätburgunder-viikkojen aikaan sopisikaan? Viinin tuoksussa oli sitruunaa ja greippiä sekä ananaksen ja persikan hedelmäisyyttä. Trooppisen hedelmäisyyden alta paljastui myös omenan ja karviaisen hapokkuutta. Viinin maku oli hedelmäinen ja jopa makeahkon tuntuinen (sokeria 12 g/l). Hedelmäisyyttä tasapainotti limettinen sitruksisuus ja pirteä raparperinen hapokkuus. Hapokkuus tuntui pitkään jälkimaussa, jossa oli myös hieman pippuria. Hyvä peruskesäviini.

La Liebre y La Tortuga Albariño 2014
(Albariño, Espanja; 10,96 €)
Viinin tuoksu oli päärynäinen, kiivinen, hieman kukkea ja parfyyminen, mutta samaan aikaa myös öljyinen. Viinin päärynäinen ja öljyinen maku myötäili tuoksua. Hapokkuus katosi nopeasti, öljyisyys ei, ja muutenkin viini oli melko mieto. "Jänis ja kilpikonna" sopi parhaiten katkarapujen kanssa ja sitä voisi tarjoilla myös muiden äyriäisten seurana.

Yalumba Eden Valley Viognier 2013
(Viognier, Australia; 14,99 €)
Viinin tuoksu oli ensimmäisenä kuminen ja petroolinen (tai paahteinen, jopa palanut), sen jälkeen siitä alkoi paljastua mausteita, hunajaa, pähkinää ja aprikoosia. Viinin maku oli hedelmäinen ja öljyinen, mausteisuuden seassa oli limeä ja vihreää omenaa. Edellisen viinin tavoin tämäkään ei ollut järin hapokas. Parhaiten tämä viini sopisi grillatun lohen tai vaalean lihan kanssa.

Viimeiset kaksi viiniä





...
Trapiche Septiembre Blanco
(Torrontés, Sauvignon Blanc, Argentiina; 7,98 €)
Nyt lasissa oli hauska, edullinen ja kosiskeleva hömppäviini! Sen tuoksu oli makea, lähes päärynälimonadinen. Sen maku oli myös makea, hieman pirskahteleva (viiniin onkin lisätty hiilihappoa), hitusen hapokas, äärimmäisen helppo ja päärynälimsainen. Jälkimaussa oli vähäsen limeä. Tämä viini ei kaipaa sen tarkempaa analyysia tai vakavaa asennetta, vaan jäähdytyksen riittävän viileäksi ja kauniin aurinkoisen kesäpäivän. Se sopisi äyriäisten tai tulisen thairuoan kanssa makeutensa ansiosta, mutta mikään vakavasti otettava ruokaviini se ei ole. Siltikin se oli suosikkimme!

Gewürztraminer Hugel 2012
(Gewürztraminer, Ranska; 18,98 €)
Hömpän jälkeen oli aika vakavoitua. Illan viimeisen viinin tuoksu oli hunajaisen makea, hedelmäinen, litsiluumuinen, persikkainen ja marmeladinen, jopa hieman parfyyminen. Viinin maku yllätti makean tuoksun jälkeen ja oli jotain ihan muuta: kuiva, hapokas ja mausteinen, jopa hieman öljyinen ja jasmiininen. Tämä jakoi mielipiteet: seurueessamme tätä sekä kehuttiin vuolaasti että moitittiin hieman kalliiksi.







Maistelulautasella oli parsaa, nokkoskeittoa ja korianterilla maustettuja katkarapuja. Ihan nappiin osuvaa parsa- tai nokkoskeittoviiniä ei illan viinien joukosta löytynyt, mutta katkaravut tuntuivat olevan usean viinin kiitollinen kumppani. Marjut kiittää myös runsasta korianterin käyttöä, sillä se useimmiten peitti katkisten oman maun.

Niin, ja hömpän jälkeen Marjutin suosikki oli Anselmann Riesling Classic, joka viehätti hedelmäisellä makeudellaan ja pirteällä hapokkuudellaan ja Jussin Yalumba Eden Valley Viognier, joka olisi kiva kesäinen grilliviini broilerin tai kalan seurana.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Highland Park -tasting Teerenpelissä 3.5.2016

Kampin Teerenpelissä järjestetyssä tislaamotastingissa oli tällä kertaa tarjolla Kirkwallissa Orkneysaarilla sijaitsevan Highland Parkin viskejä. 20 € hinnalla pääsi maistamaan kolmea viskiä, joista yksi oli hieman muita kalliimpi.



Ensimmäinen viski oli Highland Park 12 Year Old Single Malt, joka löytyy Alkon valikoimista. Väri oli tumman kultainen. Useista muista tislaamoista poiketen Highland Park ei värjää viskejään millään lailla, vaan värit ovat kokonaan peräisin kypsyttämiseen käytetystä tynnyreistä, tämän viskin kohdalla espanjalaisista sherrytynnyreistä. Tuoksussa oli vaniljaa, hunajaa, punaisia hedelmiä ja häivähdys luumua. Maussakin oli vaniljaa ja hunajaa, joita täydensivät pähkinäisyys ja kevyt savuisuus.

Toinen viski oli Highland Park Harald, joka on osa Warrior-sarjaa. Kyseisen sarjan kaikki viskit on nimetty viikinkikuninkaiden mukaan. Harald on saanut nimensä Harald Kaunotukalta, joka valloitti Orkneysaaret vuonna 875. (HBO:n Viikingit-sarjan neljännellä kaudella Harald Kaunotukkaa näyttelee muuten Peter Franzén.) Viskissä ei ole ikämerkintää, mutta siihen on käytetty vähintään 13 vuotta vanhaa viskiä, josta puolet on kypsytetty espanjalaisessa sherrytynnyrissä ja puolet amerikkalaisissa tynnyreissä. Viskin tuoksussa oli vaniljaa, hunajaa, sitrusta, keksiä ja inkivääriä. Maussa oli vaniljaa ja sitrusta. Jälkimaussa oli vaniljaa, hunajaa ja hedelmäteetä. Haraldia ei ole Alkossa, sitä myydään vain lentokentillä ja ruotsinlaivoilla.

Illan kolmas viski ja päätähti oli Highland Park Ice Edition 17 Year Old Single Malt. Viski saapui Alkon tilausvalikoimaan 2.5., joten tastingissa sitä pääsi maistamaan ensimmäisten joukossa. Nimestä huolimatta viskiä ei ole tarkoitus juoda jäiden kanssa. Nimi viittaa Ymir-jääjättiläiseen, joka oli skandinaavisessa mytologiassa ensimmäinen elävä olento. Viskiä on kypsytetty vähintään 17 vuotta Bourbon-tynnyreissä, joihin on vaihdettu osittain uutta tammea. Väriltään viski muistutti tummaa olkea. Tuoksussa oli vaniljaa, sitrusta, hunajaa, ananasta, aprikoosia, hedelmäisyyttä ja banaania. Maku oli makea, siinä oli vaniljaa ja kookosta. Jälkimaussa oli lisäksi mausteisuutta. Tätä viskiä on tehty vain 30 000 pullon kertaerä, joten hinta on sen mukainen.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Candialle Toscana Rosato 2015


Mikä viini? 
Candialle Toscana Rosato 2015 (100 % Merlot; 14,95 € Viinitkotiin.comissa)

Minkä kanssa nautittu? 
Pekoni-juusto-kevätsipuli-raviolit ja pestokastike

Mitä etiketti lupaa? 
IGT-laatuluokituksen viiniä

Mitä rypäle lupaa? 
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla 
Candialle

Kommentit 

M: Viinin väri on kaunis puolukanpunainen, ei mikään hempeä pinkki. Tuoksu on vadelmainen, mansikkainen ja mansikkamehuinen. Maku ei ole hempeä sekään, vaan runsas, hapokas, mansikkainen ja puolukkainen, tanniinejakin on hitusen kutittamassa ikeniä. Hapokkuuden ja tanniinien alla on marjaista makeutta, mutta ei kuitenkaan kosiskelevan paljon - makeutta on juuri sopivasti aurinkokuivattujen tomaattien etikan ja öljyisen peston seuraksi. Jälkimaku on ensin puolukkaisen hapokas, lopuksi kielelle jää pehmeä mansikkainen makeus. Oikein mainio rosé saa arvosanaksi ++.

J: Tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja raparperia. Ilmaantumisen myötä mansikan tuoksu muuttui hillomaisesta mehumaiseksi. Maussa on sitrusta, mansikkaa ja puolukkaa. Jälkimaussa hapokkuus antaa tilaa mansikan makeudelle. Sokkomaistelussa olisin ehkä veikannut tämän olevan Pinot Noiria. Ei mikään kesäinen lipittelyviini, vaatii ruokaa seurakseen. Sopi raviolien kanssa hyvin, voisi sopia myös esimerkiksi grillattujen kanankoipien tai ribsien kanssa. Tätä voisi luonnehtia termillä brosé eli äijämäinen roséviini. Arvosanaksi annan ++.


Pekoni-juusto-kevätsipuli-raviolit (3-4:lle)


Taikina
n. 7 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa

Tee jauhoista kasa pöydälle. Tee kasan keskelle kuoppa ja riko kananmunat siihen. Nostele varovasti jauhoja kananmunaseokseen, kunnes taikina on kiinteää. Vaivaa taikinaa vielä muutama minuutti, kunnes se on sileää. Anna levätä kelmuun käärittynä jääkaapissa tunnin verran.

Täyte
140 g pekonia
140 g juustoraastetta (mozzarella/emmental tai vastaava)
1 kevätsipuli

Pilko ja paista pekoni, sekoita jäähtyneenä juustoraasteeseen. Pilko mukaan yksi kevätsipulin varsi.

Valmistus
Tee taikinasta pastakoneella ohuita levyjä. Asettele täyte tasaisin välein levyn päälle, voitele välit vedellä ja aseta toinen levy päälle. Leikkaa neliöiksi, painele reunat umpeen, ettei täyte karkaa keitettäessä. (Jamie Oliver tekee noin 7 x 7 cm neliöitä, se sopii meille.) Keitä runsaassa, suolalla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Tarjoile peston kanssa.

torstai 5. toukokuuta 2016

Definitiivinen Gin & Tonic -vertailu


Gini taitaa piakkoin olla suomalaisten uusi kansallisjuoma, kiitos uusien yrittäjien kansainvälisen menestyksen. Meillekin ilmoitettiin, että vapun ohjelmassa on definitiivinen Gin & Tonic -vertailu. Tarjolla oli seitsemän giniä ja kahdeksan tonicia, teoriassa siis 56 maisteltavaa yhdistelmää - tai vieläkin enemmän, jos erilaisten mausteiden vaikutusta halusi testata. GT-resepteissä sekoitussuhteet vaihtelevat, meidän testissämme se oli 1:2 eli yksi osa giniä, kaksi tonicia.

Rehellisyyden nimissä myönnettäköön myös, että seitsenhenkinen raatimme testasi vain murto-osan mahdollisista yhdistelmistä.




Bombay Sapphire London Dry Gin + halpis-tonic/Hartwall Tonic Water
Bombay Sapphiren mausteita ovat manteli, sitruunankuori, lakritsa, katajanmarja, iiriksen juuri, karhunputki, korianteri, kassiakaneli, kubebapippuri ja meleguettapippuri. Halpis-tonicin kanssa GT oli ärjyn pahaa, Hartwallin tonicin kanssa pehmeän neutraali.

Gordon's London Dry Gin + Schweppes Indian Tonic Water
Gordon's on maailman myydyin London Dry Gin ja myöskin Ernest Hemingwayn lempigini. Sen mausteita ovat mm. katajanmarja, korianterin siemenet, karhunputken juuri sekä erilaiset yrtit. Schweppesin kanssa siitä syntyi perus-GT, jonka voimakkaan havuiseen ja greippiseen makuun tonic-vesi toi hieman makeutta.

Greenall's ja sitruuna


...
Greenall's London Dry Gin & Tonic
Vertailun vuoksi testiin piti ottaa myös valmis Gin & Tonic -sekoitus. Raati vertasi sitä Spriteen ja piti makua keinotekoisena, joten eipä siitä sen enempää.

The Helsinki Distilling Company Helsinki Dry Gin + Fentiman's Tonic Water
Helsinki Dry Ginin mausteita ovat katajanmarja, puolukka, fenkolinsiemen, korianterinsiemen, väinönputkenjuuri, iiriksenjuuri, sitruunankuori, pomeranssinkuori ja ruusun terälehdet. GT oli havuinen, katajainen ja puolukkainen, hieman yrttinen ja raikas. Tämän ginin valmistus tuli tutuksi viime keväänä, kun kävimme HDCO:lla muiden viinibloggaajien kanssa.

Hendrick's ja kurkku


...
Hendrick's Gin + Thomas Henry Tonic Water
Hendrick'sin mausteita ovat siankärsämö, katajanmarjat, appelsiininkuori, seljankukka, väinönputki, korianteri, kumina, kamomilla, kubebapippuri, iiriksen juuri ja sitruunankuori. GT:n maku oli pehmeä, miedosti yrttinen ja makeahko, toisaalta myös kurkkuisen raikas.

Kalevala Gin + Franklin & Sons Tonic Water
Kalevala Ginin mausteita ei pikaisella googletuksella saanut selville, jopa Alko ilmoittaa sen olevan vain "ginimausteinen". Yllättävän pienelle hypetykselle jäänyt kiteeläinen gini on pärjännyt kansainvälisesti ja voittanut juuri hopeaa San Fransisco World Spirits Competitionissa. GT:n tuoksu oli mieto, maku havuinen, yrttinen, greippinen ja limettinen, jopa hieman makeahko.



Kyrö Distillery HelsinGin + Fentiman's Tonic Water
HelsinGinin mausteita ei myöskään saanut pikaisella googletuksella selville, mutta pullon mukaan ne on poimittu käsin suomalaisesta metsästä. Alkon mukaan HelsinGin on katajanmarjainen, kuminainen, korianterinen, kevyen sitruunainen, pippurinen ja yrttinen. GT oli mieto, greippinen ja sitruunainen. Mietous saattoi johtua myös runsaasta tonicin määrästä, mutta lopputulos oli neutraali, mitään erityistä yksittäistä tuoksua tai makua ei erottunut.

Kyrö Distillery Napue + Fever-Tree Tonic Water
Napue voitti viime vuonna kultaa International Wine and Spirit Competitionin Gin and Tonic -sarjassa ja sen jälkeen hype on ollut melkoinen. Voittoisan ginin mausteita ovat tilli, väinönputki, koivunlehti, kuminansiemen, kanelinkuori, sitruunan- ja appelsiininkuori, korianterinsiemen, kardemumma, mesiangervo, lakritsikasvi, hibiscus, tyrni, saksankurjenmiekka, katajanmarja, terttuselja ja karpalo. GT:n tuoksu oli havuinen, maku marjainen ja makea, ei kovin sitruksinen, vaan ennemminkin pehmeä. Maussa oli appelsiinia, mandariinia ja miedosti katajanmarjaa ja kardemummaa.

Napue, karpalot ja rosmariini


...
Summa summarum
Napue oli odotetun hyvää, muista gineistä Hendrick's jäi positiivisena mieleen. Helsinki-teemaisista gineistä HelsinGin oli sellaisenaan mausteinen, greippinen ja katajanmarjainen, mutta yllättävän mieto ja neutraali tonicin kanssa. Helsinki Dry Gin taas oli makeahko, yrttinen ja marjaisa. Palkitut Napue ja Kalevala olivat molemmat havuisia ja greippisiä, Napue ennemmin katajanmarjainen ja Kalevala pihkainen.

Tonic-vedet vaikuttivat yllättävän paljon Gin & Tonicin makuun eli niihin kannattaa panostaa, jos haluaa upgreidata perus-GT:n - toisaalta perushyvää linjaa edustanut Hartwallin tonic yllätti iloisesti.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Vappusamppanjat 2016

Kissakin oli äimistynyt

Lähdimme viettämään vappua asiantuntevassa tasting-seurassa ja varustauduimme hyväksi havaitulla samppanjalla sekä Freixenetin rosé-cavalla. Charles Heidsieck Brut Reserve oli... no.. hyvää niin kuin aina ja cava jäi juomatta, koska illan emäntä ja isäntä kaatoivat lasiin lisää samppanjaa.


Kimppatilatut Bouché Père & Fils -samppanjat pääsivät testiin. Cuvée Millésime 2004 (50 % Pinot Noir, 50 % Chardonnay) oli varsin runsaan ja omenaisen hedelmäisen makuinen. Maussa oli mukana myös trooppista hedelmää, ananasta ja sitrusta sekä häivähdys hunajaa.

Blanc de Noirs Brut Nature oli niin uusi, että sitä ei talon webbisivuilta vielä löytynyt ja muutenkin samppanjasta oli vaikea löytää tietoja. Zero Dosage/Brut Nature -viini oli etikettinsä mukaisesti rapsakan kuiva (ei lisättyä sokeria), mutta hedelmäinen ja sitruksisen raikas. Jälkimaku oli hapokas. Sopivan kala- tai äyriäisruoan kanssa se olisi varmasti mainio juoma, miksei myös aperitiivina ruokahalua herättelemässä.

Vapun ohjelmassa oli myös definitiivinen Gin & Tonic -vertailu, johon palaamme myöhemmin.