keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Laphroaig -tasting Teerenpelissä 1.6.2016

Kampin Teerenpelin tislaamotastingin aiheena olivat tällä kertaa Laphroaig-tislaamon viskit. Tasting maksoi 25 € ja sillä pääsi maistamaan viittä eri viskiä. Illan isäntänä oli tuttuun tapaan Edrington Finlandin Whisky Ambassador Jarkko Nikkanen. 

Laphroaig on maailman myydyin Islay-viski ja tunnettu savuisuudestaan. Islay-viskien savuisuus johtuu turpeesta, jota poltetaan viskimaltaan alla maltaan itämisen pysäyttämiseksi. Viskin savuisuutta mitataan PPM-arvolla (Phenol Parts per Million). Jos PPM on alle viiden, savuisuutta ei huomaa lainkaan. Laphroaigin viskien PPM on välillä 40-43. Muista viskeistä esimerkiksi Highland Park -viskien PPM on 20 ja Caol Ila -viskien 30-35. Ardbeg ja Longrow ovat Laphroaigia savuisimpia viskejä, niiden PPM on 55. Ääripäätä edustavat Bruichladdichin Octomore-sarjan viskit, joiden PPM on jopa yli 200.


Ensimmäinen viski oli Quarter Cask, joka löytyy Alkosta. Nimi tulee kypsytyksessä käytetystä Bourbon-tynnyristä, joka on 125-litrainen tavallisen 500-litraisen tynnyrin sijaan. Pienempi tynnyri nopeuttaa kypsyttämistä, koska suurempi osa viskistä on kosketuksessa puuhun. Viskin tuoksussa oli savua, tervaa, pihkaa ja vaniljaa. Maku oli tervainen ja vähän valkopippurinen. Jälkimaku muistutti Tervaleijona-pastillia.

Toinen viski oli Triple Wood, joka löytyy myös Alkosta. Tämän viskin nimi tulee siitä, että viskiä on kypsytetty kolmessa eri tynnyrissä: bourbon-tynnyri (tarkkaan ottaen Maker's Mark -bourbonin), espanjalainen sherrytynnyri ja Quarter Cask -tynnyri. Tuoksussa oli appelsiinia, hedelmäisyyttä, punaista omenaa ja savua. Maussa oli vaniljaa, hedelmäisyyttä, keksiä ja miedosti savua. Jälkimaku oli vaniljainen. Jos Alkon valikoimasta pitäisi valita, niin ostaisin tätä.

Kolmas viski oli Lore, johon käytetyistä tisleistä vanhimmat ovat 20-vuotiaita. Tuoksussa oli sitrusta, hedelmäisyyttä, merisuolaa, toffeeta ja kauraa. Maussa oli toffeeta, sitrusta, jodia ja hieman savua. Tämä oli oma suosikkini tastingissä olleista viskeistä.

Neljäs viski oli Cairdeas. Kyseessä on kertapullote, joka tehtiin vuoden 2011 Feis Ile -festivaalia varten. Cairdeas ei ole myynnissä enää missään, joten kyseessä oli harvinainen herkku. Tuoksussa oli vaniljaa, toffeeta, vihreää omenaa, hunajaa ja veriappelsiinia. Maussa oli vaniljaa, päärynää ja tervaa.

Viides viski oli 1989 Vintage, joka on Suomea varten tehty kertapullote. Tätä oli jossain vaiheessa Alkossa myynnissä, mutta ei enää. Tuoksussa oli hedelmää, vaniljaa, taatelia ja vähän tervaa. Maku oli pehmeä, toffeinen, taatelinen ja hunajainen.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Punkkua ja lakuja 11.6.2016

Pitkästä aikaa raatimme kokoontui viinien ja ruoan ääreen. Tällä kertaa illan teemana oli punkkua ja lakuja (sananmuunnosten ystäville myös "lankkua ja pukuja"). Olimme vitsailleet lakupunkuista eli lakritsin kanssa paremmilta maistuvista punaviineistä jo jonkin aikaa, itse asiassa pitkälti ennen viime syksyn inspiraatiota tarjonneita Lakritsifestivaalejakin, mutta varsinaisen illan aikatauluttamiseen kului aikaa - ja vielä viime metreillä Hardys VR Shiraz onnistui kiilaamaan oman lakupussikaverinsa kanssa eteen.


Ennen varsinaisia viinejä maistelimme Romeo Belliniä (Saksa; 7,50 € - näytepullo Red Beviltä). Valmis Bellini-drinkki oli varsin kesäinen ja persikkainen. Yksi raatilainen taisi jopa löytää uuden suosikin.


Illan ensimmäinen viini oli yrttinen, rosmariininen, puolukkainen ja mustikkainen, aavistuksen pippurinen, mehumainen, ei kovinkaan tanniininen, vaan lähinnä hapokas. Raati ehdotti melko yksimielisesti rypäleeksi Pinot Noiria, mutta viini olikin "idän Pinot Noir" eli Loos Blaufränkish 2013 (Itävalta; 9,99 €).

Toinen viini oli makea, hedelmäinen ja hilloinen, herukkainen ja karhunvatukkainen. Ilmaantuminen ei tehnyt sille hyvää, sen makeus alkoi korostua liikaa ja aluksi tuntuneet viipyilevät tanniinit katosivat makeuden alle. Viini ei myöskään ollut kovin täyteläinen, joten se ei saanut kompensoitua makeutta hyvällä rakenteellakaan. Kukaan ei arvannut viiniä oikein: se oli Montalto Nero d'Avola Passivento 2015 (Italia; 9,99 €). Pidimme tästä viinistä ensin eniten sen makeuden takia, mutta muutimme sitten mieltämme.

Kolmas viini oli marjahilloinen, luumuinen ja mausteinen. Viini muuttui ilmaannuttuaan makeammaksi, mutta ei lähellekään niin makeaksi kuin edellinen viini. Se oli myös täyteläisempi ja ryhdikkäämpi kuin toinen viini. Arvaukset menivät reilusti maalin ohi: viini oli Finca Las Moras Black Label Malbec 2014 (Argentiina; 14,49 €). Tähän viiniin tutustuimme Malbec-päivänä, tällä kertaa vain sen raikkaus ja minttuisuus jäivät huomaamatta.

Neljäs viini oli mausteinen ja marjainen, hieman nahkainen, hedelmäinen ja tanniininen. Viinissä oli neilikkaa ja vaniljaa, joka muuttui ilmaantumisen myötä toffeeksi. Arvaukset menivät taas railakkaasti pieleen: viini oli Baron de Ley Reserva 2010 (Espanja; vuosikerta 2011 16,60 €). Viini oli meidän molempien suosikki, mikä on Marjutin mielestä tosi hyvin Tempranillolta.


Entä lakritsi? Suolalakritsi tuntui toimivan jokaisen punaviinin kanssa suolaisuutensa ansiosta, makean Nero d'Avolan kanssa taas sopivat sekä makea vaniljalakritsi että peruslakritsi. Lakritsavalikoimaan kuului myös salmiakkilakritsia, Pandan lakritsia, Porvoon lakritsia, jäystettävän kovaa lakritsia, ruotsalaista lakritsia... Muita erityisen mieleenpainuvia yhdistelmiä ei illan aikana löytynyt, joskus viini ja lakritsi toimivat ja joskus eivät, mutta emme onnistuneet kehittämään sääntöä punkkujen ja lakujen yhdistämistä varten.


Illan lakritsiteemainen menu oli joka tapauksessa erinomainen ja sopi hyvin viinien seuraksi. Tässäpä reseptit, joiden kehittelystä suuri kiitos illan emännälle:
Lakritsainen mustajuurisosekeitto
Lakritsakastike lihalle (ja tietenkin kastike puuttuu kuvasta)
Lakritsainen créme brûlée

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Taste of Helsinki 2016

Juhannuksen kunniaksi palataan viikon takaisiin tunnelmiin. Pääsimme viimein ensimmäisen (mutta toivottavasti ei kuitenkaan viimeisen) kerran Taste of Helsinkiin lauantaina 18.6. Sää oli sateinen, mutta tapahtumaa ei voinut jättää väliin, sillä olimme ostaneet liput Antti Uusitalon vetämään André Clouet -samppanjatastingiin (62 € sis. pääsylipun, tastingin ja 25 markkaa paikallista valuuttaa - yksi markka vastasi yhtä euroa).

Saavuimme paikalle yhdentoista jälkeen. Jonoja ei ollut. Zuumailimme hieman ympärillemme ja vuokrasimme viinilasit (2 markkaa). Vähän ennen kahtatoista rämmimme tihkusateessa tasting-telttaa kohti ja pian meitä (ja muita) hätisteli sisään ystävällinen englantia hauskalla aksentilla puhuva herrasmies. "Come in, come in, it's raining." Sivummalta kuului kommenttina: "Nevermind him, he's French." Herrasmies paljastui itse samppanjantekijä Jean-Francois Clouet'ksi, aivan mahtavaksi show-mieheksi. Luulen, että ilmaisu "zö myys" jää vakituiseen käyttöön. (Onneksi meitä hätisteltiin - Marjut on tunnetusti suuntavaistoton eikä olisi taatusti löytänyt oikeaa tasting-teltan nurkkaa ilman apua.)

Yleensä samppanjat ovat sekoitus Pinot Noiria, Pinot Meunieria ja Chardonnayta, mutta kaikki André Clouet'n samppanjat ovat Blanc de Noirseja eli ne on tehty pelkästään Pinot Noirista. Tastingissa oli tarjolla viisi samppanjaa.

André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Champagne Brut
(29,90 €)
Ykkössijoja vertailussa saanut Grande Réserve Brut oli jo vanha tuttu - ja hyvää se oli edelleen. Paahteisen ja sitruksisen samppanjan "zö myys" oli runsas, sen tuoksussa oli vihreää omenaa ja runsaassa ja rehevässä maussa kypsää hedelmää, jälkimaussa aavistus mineraalisuutta. Loistava hinta-laatusuhde.

André Clouet Silver Champagne Brut Nature
(35,90 €)
Silver-samppanja on non-dosage eli siihen ei ole uudelleenkorkituksen yhteydessä lisätty sokeria. Samppanja oli herkemmän oloinen eikä yhtä paahteinen kuin Grande Réserve Brut. Raikas, kuiva, sitruksinen ja mineraalinen samppanja voisi toimia hyvin ruoan kanssa.

André Clouet No3 Rosé Champagne Brut 
(39,90 €)
Rosé-samppanjoiden rotevuuden ei pitäisi enää yllättää, mutta niin käy kuitenkin aina. Tämä rosé oli paahteinen ja hedelmäinen, sen tuoksussa oli limeä ja vadelmaa, maussa yrttisyyttä ja punaherukkaa ja jälkimaussa mansikkaa. Tämä rosé on valmistettu sekoittamalla samppanjan sekaan noin 8 % Pinot Noirista tehtyä Bouzy Rouge -viiniä.



André Clouet Brut Millésime 2008 Brut
(tulossa Alkoon syksyllä; n. 50 €)
Hyvää vuosikertaa 2008 oleva samppanja oli paahteinen, sen tuoksussa oli ananasta ja omenaa. Sen maku oli täyteläinen, ryhdikäs ja hedelmäinen. Tämä oli Jussin suosikki.

André Clouet Cuvée Un Jour de 1911 Brut
(tulossa Alkoon syksyllä; n. 70 €)
Tämän samppanjan pakkaus on samanlainen kuin Jean-Francois Clouet'n isoisän vuonna 1911 Pariisin Maximiin toimittaman samppanjan. Lisäksi Cuvée Un Jour de 1911 on pakattu perinteisesti olkikäärön sisään. Se tarjoiltiin varoitusten kera: "It brings out the tiger in you" - ja syystäkin, se oli todella hyvää. Kolmesta vuosikerrasta sekoitetun samppanjan "zö myys" ei ollut kovinkaan runsas ja elegantisti ikääntynyt samppanja oli ennemminkin viinimäinen. Maku oli runsas ja paahteinen, omenainen ja hunajainen. Tämä oli Marjutin suosikki. (Räyr!)

Tastingin jälkeen oli aika tutustua ruokaan. Lohi-annoksista valikoitui aluksi lautaselle Tocan kirjolohta, herneitä ja tilliä, myöhemmin Bistro O Matin ginigraavattu lohi luomujuuressipsien ja pikkelöityjen sinapinsiementen kanssa. Tocan lohen kuorrutus oli hyvää, mutta Bistro O Matin lohessa gini ei oikein maistunut. Hyvää se kuitenkin oli ja juuressipsit olivat mukavan rapsakoita. Pitänee joskus testata itsekin ginillä graavaamista. (6 markkaa kumpikin annos.)

Liha-annoksista kokeilimme Kolmos3n kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia (6 markkaa) ja jälkiruoista Grönin kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, kuusenkerkkäkinuskia ja ruista (5 markkaa). Häränkylki oli mureaa, mutta perunamuusi oli hieman arkinen lisuke. Kuusenkerkkäjälkiruoka taas tarjoiltiin puujalkavitsien kera ("virkistää näin kuumana päivänä") ja se oli erinomaisen hyvää ja raikasta.

Viineihin ja oluisiin emme perehtyneet kovinkaan innokkaasti. Casa Gheller Prosecco Brut oli hyvää ja maukasta, Domdechant Werner Riesling 2014 taas pirteän hapokasta ja sitruksista (6 markkaa kumpikin). Hewitsonin Baby Bush Mourvèdre oli mausteista, makeaa ja Jussin mielestä hyvä kesäviini, Ned & Henry's Shiraz taas mukava marjaisa ja yrttinen vaihtoehto grilliviiniksi, jos Mourvèdre on liian makeaa (7 markkaa kumpikin).

Billecart-Salmon Brut ja Jacquesson Cuvée no 739 Extra-Brut (8 markkaa kumpikin) menivät "ihan kiva samppanja" -luokkaan. Fiilistä laskivat litimäriksi kastuneet kengät, joita märkä nurmikko yritti imaista pois jaloista. Aurinkoisena päivänä ei varmasti olisi ollut mitään parempaa kuin päivä samppanjateltalla. Toisaalta tapahtumaa ei voi syyttää siitä, että emme omista kumisaappaita ja sään mukaan pukeutumisemme oli muutenkin hieman heikkoa.

Siksi Johan & Nyströmin kahvitasting (4 markkaa) oli ihan parasta varsinkin, kun iltapäivällä alkaa muutenkin tehdä mieli kahvia. Jussi haluaa kahvinsa mustana ja Marjut maidon kanssa, joten kahveja jakaessa oli sumplittava hieman. Marjutin suosikki oli (mustanakin) ensimmäinen, hapokas Kenya Double A ja Jussin kolmas, suklainen Brazil Fortaleiza. Kaksi muuta kahvia olivat Ethiopia Welena ja mausteinen Sumatra Gayo Mountain.

Summa summarum

Taste of Helsinki on hieno tapahtuma, ikävä kyllä sää ei suosinut kävijöitä tänä viikonloppuna. Hinnat olivat kohtuulliset, 6 markkaa (eli euroa) maisteluannoksesta tai 12 cl viinilasillisesta ei ollut paha laisinkaan. Houkuttelevia annoksia oli useita.

Tastingin hinnoittelussa jäi ihmetyttämään se, miksi paikan päällä kerättiin vielä erikseen 10 markkaa, miksei sitä voinut sisällyttää suoraan lipun hintaan? Kympin kaivelu tasting-teltan ovella hidasti sisäänpääsyä ja varsinkin lauantain sadesäässä se harmitti. Itse tastingin osuus oli kuitenkin edullinen, kun 62 euron kokonaishintaan sisältyi myös pääsylippu ja 25 (eli käytännössä 15) markkaa alueella käytettävää rahaa.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Peak Organic Summer Session Ale



Mikä olut?
Summer Session Ale (Peak Organic)
Oluttyyppi: American Pale Wheat Ale
Alkoholia: 5,0 %
Kantavierre: 11,4 °P
Väri: 16,2 EBC
Katkeruus: 35,5 EBU
Hinta: 3,70 € Alkossa (näytepullo Red Beviltä)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Kesäisen vehnäoluen ja länsirannikon APA:n avioliitto

Mitä oluttyyppi lupaa?
Vehnäoluen ominaispiirteitä ovat hedelmäisyys, vanilja, sitrusmaisuus, banaani ja mausteisuus. Länsirannikon APA:t ovat yleensä katkeria ja niissä on hedelmäisyyttä, sitrusta, greippiä ja havua.

Olut muualla
Alko

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on sameaa, väri on kullankeltainen. Tuoksussa on sitrusta, appelsiinia ja greippiä. Taustalla on hieman vehnäoluelle tyypillistä banaanisuutta. Maku myötäilee tuoksua, mukana on myös mietoa vehnäisyyttä. Jälkimaku on katkera. Kokonaisuus on raikkaan kesäinen. Vehnäolut jää tässä liitossa selvästi taustalle. Ei välttämättä kaipaa ruokaa seurakseen, mutta sopisi luultavimmin vaalean kalan tai äyriäisten kanssa. Hyvä kesäolut, arvosana +.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Barons de Rothschild Champagne Brut

Tämä on Loppasuut-blogin 400. julkaisu, joten sen kunniaksi päätimme nauttia samppanjaa.
Mikä viini? 
Barons de Rothschild Champagne Brut (60 % Chardonnay, 40 % Pinot Noir; 52,90 € Alkon tilausvalikoimassa), näytepullo Solera Finlandilta

Minkä kanssa nautittu? 
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa? 
Hyvää samppanjaa ja perinteitä

Mitä rypäle lupaa? 
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan kepeyttä ja eleganssia
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa; tuo samppanjaan ryhtiä ja rakennetta

Viini muualla 

Alko
Barons de Rothschild

Muuta
Kunniamaininta Vuoden viinit 2016 -kilpailussa

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on raikas, hedelmäinen, omenainen ja mantelinen. Sen maku on raikas, kuiva, pirteän hapokas, sitruksinen ja kirpeän omenainen, mousse on runsaan puoleinen ja jää poreilemaan joksikin aikaa kielelle. Jälkimaku on kukkea ja sitruksinen, paahteisuus tuntuu hieman taustalla. Tämä on kiva kesäsamppanja, joka sopii juotavaksi sellaisenaan hyvässä seurassa, aperitiivina tai vaikkapa piknikillä salaattien tai vaalean kalan seurana, mutta kovin rasvaisen tai raskaan ruoan seurana en tätä nauttisi. Arvosanaksi se saa +.

J: Tuoksussa on sitrusta, appelsiinia, pähkinää ja vähän mineraalisuutta. Samppanjan lämmetessä tuoksuu tulee myös paahteisuutta. Maku on kuiva, sitruksinen ja hapokas, mutta kuitenkin kepeä. Paahteisuus ja mineraalisuus tulevat esille jälkimaussa. Sopisi aperitiiviksi, seurustelujuomaksi tai kevyiden kalaruokien ja salaattien kanssa. Blineille ja muulle raskaalle ja rasvaiselle ruoalle tämä saattaa olla liian kevyt. Arvosanaksi annan +.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

50° Riesling Trocken 2014


Mikä viini? 
50° Riesling Trocken 2014 (100 % Riesling; 10,90 € Viinikellari.comissa. Näytepullo.)

Minkä kanssa nautittu? 
Uudet perunat, sipulisilli, kevätsipuli-kirsikkatomaattisalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
Runsaan hedelmäistä makua

Mitä rypäle lupaa? 
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
50° Riesling
Viinikellari.com

Muuta
Viini on saanut nimensä Rheingaun alueen läpi kulkevan 50. leveyspiirin mukaan. Se joutui koetukselle sipulisillin, tomaatin ja sipulin kanssa. Yleensä sillin kanssa suositellaan lager-olutta, mutta toisaalta riittävän hapokas Riesling saattaisi kestää sillin etikkaisuuden.

Viinin viholliset kokoontuivat yhteiskuvaan



..
Kommentit 

M: Viinin tuoksu on kirpeän sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen, siinä on kypsää ananasta ja mangoa. Maku on sitruksinen ja hapokas, omenainen, makean hedelmäinen ja persikkainen. Hedelmäisyyden alla on aavistus mineraalisuutta. Viini on raikas ja tasapainoinen, hapokkuus tekee siitä pirteän ja lupaa hyvää ruoan kannalta. Lupaus pitää: viini pitää hyvin puolensa sillin, tomaatin ja sipulin yhdistelmää  vastaan. Sen hedelmäisyys  ja hapokkuus latistuvat hieman sillin kanssa, mutta eivät kuitenkaan häiritsevän paljon. Jos lager ei maistu ja uusien perunoiden ja sillin kanssa haluaa tarjota viiniä, tämä on hyvä valinta. Arvosanaksi se saa +.

J: Tuoksussa on sitrusta, ananasta, vihreää omenaa ja trooppista hedelmää. Sitruksisen hapokkaassa maussa on myös omenaa, mangoa ja vähän mineraalisuutta. Jälkimaku on hapokas. Salaatin kanssa viini meni ehkä vähän paremmin, mutta kyllä se sillillekin pärjäsi kohtuullisesti. Uusien perunoiden ja voisulan kanssa viini sopi hyvin. Hapokkuutensa ansiosta viini sopisi varmaankin hyvin vaalean kalan tai kanankoipien kanssa. Hyvä ja kohtuuhintainen Riesling, arvosanaksi annan +.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Drinkeillä Lilla e.:ssä

Helsingin sähkölaitoksen vanha jugendtalo Pikku-Roballa toimi pitkään poliisiasemana. Noin vuosi sitten taloon avattiin luksushotelli Lilla Roberts, jonka aulabaari Lilla e. (tai Lilla Elephant) tunnetaan kokeellisista drinkeistään. Baaria luotsaavat Pekka Välitalo, Turo Kotajärvi, vuoden baarimestari 2016 Jarkko Issukka ja Sanna Tuomola.

Kiinnostuimme tietenkin, kun Basen Vuokko ehdotti, että poikkeaisimme Lilla e:ssä viinikerhon porukalla ennen Vinkkeliä ja jakaisimme drinkit ryhmissä niin, että jokainen voisi maistaa useaa drinkkiä samalla kertaa. Niinpä jokainen sai yhden hinnalla (15 €) maistaa viittä.



Ylärivissä vasemmalla on Turmeric & Yoghurt eli "misokeitto" (giniä, korianteria, sitrusta), raikas ja mukava drinkki, jossa korianteri olisi voinut maistua voimakkaamminkin. Oikealla on drinkki, jonka nimen unohdimme - siinä oli kuitenkin rommia, suklaata, vadelmaa ja nimen lailla yhtä autuaasti unohtuneita mausteita. Täyteläinen drinkki jakoi mielipiteet: seurueestamme Jussi ja kaksi muuta pitivät tästä eniten, Marjut taas vähiten.

Alarivissä ovat muut illan drinkit: Marjutin suosikki oli hedelmäinen Hibiscus & Sumac (kiinanruusua ja sumakkia sekä giniä ja cavaa). Grapefruit & Elderflower (vodkaa, greippiä ja seljaa) tarjoiltiin ensimmäisenä ja sinnikkäästi arvelimme siinä olevan giniä, mutta erehdyimme. Illan viimeisenä saimme Groteskin Jesse Teerenmaan kehittämän makean ja nimensä mukaisesti banaanisen Banana is a Berryn (rommia, banaania, oliiviöljyä ja kananmunanvalkuaista), jolla hän voitti Suomen Bacardi Legacy -kilpailun.

Mielenkiintoisia cocktaileja - pikagoogletuksen perusteella emme nähneet lähellekään kaikkea. Pitänee poiketa Lilla e.:ssä joskus uudelleen.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Ravintola Vinkkeli - klassista ruokaa uudesta vinkkelistä

Monen monta viihdyttävää Ravintola Basen viiniklubi-iltaa vetänyt Savoyn sommelier Antti Uusitalo avasi huhtikuussa Savoyn keittiömestarien Olli Marttilan ja Matti Vesikkalan kanssa ravintola Vinkkelin Pieni Roobertinkatu 8:n. Uusi ravintola kiinnosti tietenkin viiniklubilaisia ja niinpä suuntasimme sinne kesäretkelle viikko sitten.

Luvassa oli yllätysmenu viineineen (100 €). Vinkkeli kertoo olevansa "rehti, kodikas ja mutkaton ruoka- ja viiniravintola", joka edustaa klassista tyyliä, mutta modernilla otteella. Suuren suuria fuusiokeittiöyllätyksiä ei siis olisi luvassa.

Antti Uusitalo toivotti meidät tervetulleiksi


..
Vinkkelin miljöö on hurmaava. Pikku-Roban ja Korkeavuorenkadun kulmassa sijaitseva uusrenessanssitalo valmistui kahdessa vaiheessa: ensin Korkeavuorenkadun puoleinen osa vuonna 1889 ja vinkkeliosuus hieman myöhemmin vuonna 1895. Nyt tila on remontoitu perinteitä kunnioittaen klassisen tyylikkääksi ravintolaksi. 





Ensimmäisenä tarjottiin luomukaritsatartaria Meyer-Näkel Spätburgunder 2014:n kanssa. Hyvää - ja yllättävää, sillä alkuun olisi odottanut kuohuvaa punaviinin sijaan. Puolukkainen ja karpaloinen viini toimi hyvin miedon, mutta maukkaan tartarin kanssa.

Kuohuvaa tuli vasta toisena: paahteinen, kuiva ja sitruksinen Dominique Piron Crémant de Bourgogne. Sen kanssa tarjoiltiin ainakin meidän seurueemme potin täysin räjäyttänyt Créme Ninon. Ensin osa suhtautui hernesosekeittoon hieman epäillen, mutta päädyimme loppujen lopuksi suunnittelemaan menua, jossa alku-, pää- ja jälkiruokana olisi vain Créme Ninonia. Tuoreiden ja raikkaiden herneiden, kerman ja kuohkean sosekeiton yhdistelmää kehuttiin vielä illan päätyttyäkin.

Pääruokana saimme siikaa. Sen kanssa tarjottiin Hiruzta Txakolinaa, valkoviiniä Baskimaalta. Viini tuoksui hunajaisen makealle ja päärynäiselle, mutta sen maku oli mieto, hapokas ja hedelmäinen eikä niin makea kuin tuoksu antoi ymmärtää. Paistetun siian kanssa viini toimi hyvin - siika on mieto kala, joten se ei kaipaa seurakseen vahvoja makuja. Siika oli suussa sulavaa ja peruna-piparjuuripyree, kapris-kananmunahakkelus sekä mummonkurkut olivat erinomaisia seuralaisia. Kun Antti kysyi, olemmeko nyt onnellisia, oli pakko vastata, että vielä onnellisempia olisimme vain, jos syömistä ei olisi tarvinnut lopettaa...

Jälkiruokana oli banaanikakkua rommirusinamoussen kera sekä Disznókő 1413 Late Harvest -tokajia. Tokaji oli hyvää, hunajaista ja raikasta, aprikoosista ja ananaskarkkista eikä niin pähkinäisen siirappista kuin aszu-Tokajit. Samoin banaanikakku oli hyvää ja mukavan mausteista, mutta yhdessä tokaji ja kakku eivät toimineet aivan yhtä hyvin kuin aikaisemmat loistavat viinin ja ruoan yhdistelmät. Kahvin ja armanjakin (14 €) jälkeen pääsimme ryhmäkuvaan ja kierimään tyytyväisinä kotia kohden.

Summa summarum: herkullista ruokaa, sujuvaa palvelua, menisimme uudestaankin. Kiitokset Basen Vuokolle järjestämisestä ja Antille hauskasta illasta.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Punkkua ja pööhahmoja: Hardys VR Shiraz 2015

Kirjoitamme tätä hieman jännittyneissä tunnelmissa. Helteinen viikko on kääntynyt ei-aivan-niin-helteiseksi lauantaiksi, ja olemme lähdössä scifiseuran kesäretkelle Albergan kartanon puistoon metsästämään kummituksia. Eväiksi olemme pakanneet Solera Finlandilta saamamme Hardys VR Shiraz -humppakuution (27,90 € / 3 l) ja Wanhan ajan laku -pussin.

Kohteemme Albergan kartano eli Sokerilinna sijaitsee eteläisessä Leppävaarassa. Nykyinen päärakennus on valmistunut 1870-luvulla, mutta kartanon historia ulottuu 1620-luvulla perustettuun säteritilaan saakka. (Lue lisää.)


Aikaisemmilla kesäretkillä olemme odottaneet maailmanloppua (puoli vuotta etuajassa, mutta on hyvä ennakoida), etsineet energiavirtoja kristallien avulla, myyttisiä yksisarvisia, Espoon keskusta ja Godzillaa, mutta turhaan. Ehkä tällä kerralla onni on myötä. Merkit ovat hyvät: jokaisessa kunnon kartanossa asuu kummitus, mutta Albergan kartanossa niitä on jopa kaksi. Mattheiszen-sukuun kuuluneet sisarukset eivät ole malttaneet poistua manan maille, vaan ovat jääneet seuraamaan kartanon tapahtumia.

Kartanon keskikerroksessa liikkuu Valkoinen rouva (Vita frun) Emma Ehrnström, joka menehtyi 85-vuotiaana kesken pitsinnypläystyönsä. Kartanon kellari taas on Mustan rouvan (Svarta frun) Amalia Kiseleffin valtakuntaa. Legendan mukaan Amalia Kiseleff valmistaa kellarissa sahtia, jonka avulla hän saa pahaa-aavistamattomat uhrit tottelemaan käskyjään. Kummitukset ovat oletettavasti hyväntahtoisia, Svarta frun lienee heistä pahansisuisempi.


"Meitä ei sahdilla huijata, meillä on uuden kesäasun saanutta Hardys VR Shirazia!"

Leiriydymme kartanon liepeille ja valmistaudumme koetukseen savulohisalaatilla ja muilla naposteltavilla. Marjut ei tosin huomannut ottaa nypläystyynyään mukaan, joten Vita frun houkutteleminen esiin saattaa osoittautua yhtä hankalaksi kuin mummon aloittaman nypläystyön jatkaminen.


Vehreällä nurmikolla Karhu vaanii Kukkoa, ja ilta-auringon säteet väistävät meitä läheisten kerrostalojen taakse. Hilloinen ja herukkainen Hardys VR Shiraz kaatuu laseihin. Karhunvatukan, luumun, marjahyytelön ja marmeladin tuoksut vievät ajatukset hetkeksi myöhäiskesään - aivan kuin kartanon pihassa häärisi marjametsältä ja puutarhasta palaavia hahmoja koreineen ja kärryineen. Viini maistuu pehmeän hedelmäiselle, herukkahilloiselle ja vaniljaiselle. Nostamme maljan ja toivotamme toisillemme onnea etsintään.

Mutta ensin avaamme lakritsipussin. Olemme kuulleet huhuja lakritsin ja viinin yhdistämisestä vajaan vuoden verran ja pitää myöntää, että vaikka lakritsia ei ihan ensimmäisenä ajattelisi punaviinin kaveriksi (tai toisinpäin), Wanhan ajan lakun kanssa Hardys VR Shiraz toimii oikein hyvin. Lakritsia pitää ehdottomasti testailla lisää, jos ja kun selviämme kummitusretkeltä takaisin kotiin.


Emme onnistu näkemään yhtään kummitusta. Ne saattavat olla tarkkailemassa kartanossa vietettäviä juhlia eivätkä piittaa lähistöllä retkeilevästä scifiseurueesta. Jatkammekin retkeä vanhan Albergan puutarhaan, joka on juuri kunnostettu 1700-luvun kuntoon. Puutarha on tulvillaan päivänkakkaroita ja mansikankukkia. Pöydällä odottaa mystinen Idols-aiheinen pikkukivistä koottu viesti.


Pettyneinä toteamme, että valoisa kesäilta ei ehkä ole otollisinta kummitusten etsintäaikaa. Viiniäkin jää. Läheisyydestä kuuluu seireenin kaltainen kutsu, ja kotimatka mutkistuu lähipubin terassin verran.


PS. Seuraavana päivänä osa lopusta viinistä päätyi flank steak -pihvin, halloumin ja ananaksen seuraksi. Sen pehmeät tanniinit komppasivat hyvin medium-kypsää lihaa ja muutenkin viini vaikutti siltä, että se voisi sopia grilliruoan kanssa. Onneksi humppakuution tuhoamisen kanssa ei ole kiire, vaan viini säilyy siinä hyvänä jopa kuusi viikkoa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Jäkälä stout



Mikä olut?

Jäkälä stout (Pyynikin käsityöläispanimo)
Oluttyyppi: stout
Valmistusaineet: nimestä huolimatta valmistusainelistalla ei ole jäkälää
Alkoholia: 4,5 %
Hinta: 3,69 € K-Citymarketissa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa?
Paahteinen ja tukeva, jäkäläisen lappimainen pintahiivaolut

Mitä oluttyyppi lupaa?
Stout on tumma pintahiivaolut, jonka valmistamisessa käytetään paahdettua, mallastamatonta ohraa. Stoutista löytyy usein paahteisuutta, suklaata, kahvia ja lakritsaa.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Pyynikin käsityöläispanimo on valmistanut tämän Jounin kaupalle. Väriltään olut on hyvin tummanruskeaa, lähes mustaa. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän ja se katoaa pian. Tuoksussa on paahteisuutta, kahvia ja aavistus vaniljaa. Maussa on kahvia, paahteisuutta ja vähän karamellisuutta. Jälkimaku on aluksi kahvisen kitkerä, mutta muuttuu vähitellen savuiseksi. Kokonaisuus on vähän vetinen maitokauppavahvuuden takia. Laadukas, mutta ei mitenkään erikoinen stout. Arvosanaksi tulee 0.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Château Ksara Sunset Rosé 2015


Mikä viini? 
Château Ksara Sunset Rosé 2015 (60 % Cabernet Franc, 40 % Syrah; 13,98 € Alkon tilausvalikoimassa)

Minkä kanssa nautittu? 
Kukkakaali-jauhelihapaistos

Mitä etiketti lupaa? 
Roteva ja rapsakka viini, jossa on punaisia marjoja ja aavistus mausteita

Mitä rypäle lupaa? 
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Cabernet Franc: pippuria, tupakkaa, vadelmaa, viinimarjaa

Viini muualla 
Alko
Château Ksara

Katso myös
Château Ksara Blanc de Blancs 2013
Château Ksara Reserve du Couvent 2008
Château Ksara Reserve du Couvent 2007

Kommentit 

M: Ksaran viinit ovat olleet yleensä hyviä, joten kun Alkon tilausvalikoimaan ilmestyi Ksaran Sunset Rosé, tilasin sen heti ja hyvin nopeasti se päätyi ruokapöytäänkin. Viinin väri on kaunis mansikanpunainen, ei mikään hailakka pinkki. Sen tuoksu on marjainen, mansikan ja vadelman lisäksi siinä on puolukan ja karpalon hapokkuutta. Maku jatkaa mansikkaisella ja vadelmaisella linjalla, lisäksi maussa tuntuu kitalaessa kipristelevää pippurisuutta ja mausteisuutta. Viini tuntuu makeahkolta, mikä lisää hieman hömppäkerrointa, mutta vain vähän. Kepeä limpparirosé se ei todellakaan ole (köh köh Beringer Zinfandel Rosé), vaan varsin passeli ruokaviini. Kukkakaali-jauhelihapaistoksen kanssa se sopii mukavasti, koska sen hapokkuus leikkaa hyvin juuston ja kerman rasvaisuutta. Muutenkin tätä voisi nautiskella piknikillä kauniina kesäiltana auringon laskiessa. Mukava rosé saa arvosanaksi +.

J: Viini väri muistuttaa vadelmavene-karkkien väriä. Tuoksussa on kirpeää mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa. Maussa on sitrusta, mansikkaa ja karpaloa, jälkimaussa on aavistus valkopippuria. Ei mikään seurustelujuoma vaan ruokaviini. Rasvaisen ruoan kanssa viini sopi hyvin hapokkuutensa ansiosta. Oikein hyvä rosé, arvosana +.



Kukkakaali-jauhelihapaistos


noin puolikas kukkakaali (hieman enemmän kuin jauhelihaa)
400 g jauhelihaa
1 sipuli
125 g juustoa raasteena
2 dl kermaa
1 kananmuna
suolaa, pippuria, valkosipulia ja muita mausteita maun mukaan

Irrota kukkakaalin kukinnot ja keitä niitä kolmisen minuuttia. Paista jauheliha ja pilkottu sipuli, mausta maun mukaan. Sekoita kerma, noin 2 dl juustoraastetta ja kananmuna, mausta seos. Sekoita jauheliha ja kukkakaali vuoassa, kaada sekaan kerma-juusto-kananmunaseos ja sekoita. Ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Neige Première 2012



Mikä siideri? 
Neige Première 2012 (McIntosh-, Cortland- ja Spartan-omenat; 29,90 €/0,375 l)

Minkä kanssa nautittu? 
Vohvelit vaahterasiirappisen raparperihillokkeen kanssa

Mitä etiketti lupaa? 
Omenaista jääviiniä; runsasta, voimakasta ja raikasta makua

Viini muualla 
Alko
La Face Cachée de la Pomme

Muuta
Jääsiideri (ice cider) tunnetaan myös omenajääviininä (apple ice wine). Se on valmistettu jääviinin tapaan omenamehusta, josta osa on jäätynyt ja jäätyessään tiivistynyt.

Kommentit 

M: Jääsiiderin tuoksu on hapokkaan omenainen ja samaan aikaan myös hilloinen ja siirappinen. Mieleen tulee syksyinen omenasesonki, kotona keitetty hillo ja piirakkaa varten lohkotut kirpeät omenat. Maku on hapokas, siirappisen paksu ja makea ja raikkaan omenainen, kielelle jää punaista omenaa ja marmeladia. Neige on jälkiruokaviinimäinen, ei pirskahtelevan hiilihappoinen. Odotin sen olevan makeampaa kuin se olikaan (sokeria 200 g/l), mutta tämä onkin pirteän hapokasta ja tasapainoista. Makeisiin limusiidereihin verrattuna Neige on siirappisempaa, hapokkaampaa ja omenaisempaa, joten ei sitä kovin paljon kerralla kykene lipittelemään. Hapokkaan raparperihillokkeen kanssa se toimi hyvin ja miksei sitä voisi tarjota aperitiivinakin. Tykkäsin kovasti, mutta arvosana on kalliihkon hinnan takia +.

J: Tuoksussa on hapokasta omenaa, hunajaa ja sitrusta. Tuoksu muistuttaa omenahilloa, jossa ei ole lainkaan sokeria. Maku on hapokkaan omenainen, aprikoosinen ja vähän hunajainen. Ilmaantumisen myötä hapokkuus väheni ja makuun tuli enemmän hunajaa.  Makean jälkiruoan kanssa siideri meni ihan hyvin, mutta sellaisenaan juotavaksi maku on ehkä hieman liian hapokas. Kuivien siiderien ystävälle tämä varmaankin maistuisi hyvin. Jännä vaihtoehto perinteiselle makealle jälkiruokaviinille, arvosanaksi annan +.


Vaahterasiirappinen raparperihilloke


700 g raparperia
1,5 dl vaahterasiirappia
2 rkl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1 dl vettä

Kuori ja pilko raparperit. Keitä pehmeiksi vaahterasiirapilla, vaniljasokerilla, kanelilla ja inkiväärillä maustetussa vedessä. (Vettä tarvitaan hyvin vähän, rapaperien ei tarvitse peittyä kokonaan.)

Tarjoile vohvelien, mansikoiden ja marenkimurun kanssa.