lauantai 30. heinäkuuta 2016

Suuret Oluet - Pienet Panimot 2016


Suuret Oluet - Pienet Panimot -tapahtuma järjestettiin tänä vuonna Helsingissä 27.-30.7. Kävimme tapahtumassa torstaina klo 17 aikaan. Iltapäivä oli sateinen eikä sen takia jonoa tapahtumaan ollut laisinkaan. Satunnaiset sadepisarat eivät tuntuneet haittaavan ihmisiä: sateen sattuessa teltat olivat täynnä ihmisiä ja niissä oli välillä hieman ahdasta ja kuumaa, poutaisina hetkinä ihmiset siirtyivät ulos.

Sisäänpääsy oli ilmainen klo 18 saakka, sen jälkeen se maksoi 10 €. Laseiksi olisi tällä kertaa ollut saatavana myös kovin söpöjä yhden desilitran vetoisia laseja (5 €), mutta päädyimme perinteisiin tuoppeihin (3 €, palauttaessa takaisin 2 €). Oluita sai ilahduttavasti 1 dl:n, 2 dl:n ja 4 dl:n annoksina, ja 2 dl:n hinta oli melko yleisesti 3,5 €:n kieppeillä.

Toinen uutuus oli se, että tapahtumassa pystyi maksamaan käteisen lisäksi myös AfterPay-rannekkeella. Ranneke oli ilmeisen näppärä, mutta me emme sellaisia hankkineet.



Mallaskuun Panimon Peltopyy Pils (5,2 %) oli tuoksultaan maltainen, keksinen ja raikas. Maussa oli maltaan lisäksi kinuskia ja häivähdys mangoa.

Lapin voiman Kullervo-ruissahdin (8,0 %) tuoksussa oli ruista, hunajaa ja banaania. Tuoksu muistutti hieman vehnäolutta. Koostumukseltaan olut oli hyvin paksua ja öljyistä. Maussa oli maltaisuutta, ruista ja banaania. Yleensä sahti on ollut raikasta juotavaa, mutta tämä oli mainoksen mukaisesti nestemäistä leipää.


Teerenpelin FC Lahti Ale (5,5 %) oli maltainen ja raikas, jälkimaussa oli vähän toffeeta. ("Jei Lahti!")

Panimo Hiiden Confirmation Beer (peanut butter red ale; 5,7 %) on maustettu maapähkinävoilla. Mausta olikin selvästi pähkinää ja toffeeta, myös vähän suklaata. Jälkimaku oli vähän katkera. Etiketti oli päivän paras.

Stallhagenin Raspberry Stout oli nimensä mukaisesti vadelmainen sekä tuoksultaan että maultaan. Tuoksussa oli vadelman lisäksi tummaa suklaata ja jälkimaussa toffeeta. Tämä oli Jussin suosikki, minkä takia onkin harmittavaa, että Raspberry Stoutia on tehty vain yksi erä.

Stadin Panimon It Came From The Caskia mainostettiin vuoden ajan tammitynnyrissä kypsyneeksi yllätykseksi. Tuoksu toi mieleen sherryn, siinä oli myös luumua ja siirappia. Maku muistutti lähinnä vedellä jatkettua sherryä, jossa oli myös hieman luumua ja suklaata. Ei kovin hyvä yllätys.



Rekolan Panimon Kaksi Kotia Vailla humalaa (5,6 %) oli mainoksen mukaan "Suomi-lambic". Olut on tehty ilman humalaa ja maustettu siankärsämöllä, apilalla,pakurilla, pujolla, kanervalla ja mesiangervolla. Marjaisessa tuoksussa oli lakkaa ja sitrusta. Maku oli hapan ja lakkainen. Olut toi mieleen Öllenautin ja Humaloven Poro-oluen.

Norjalaisen Låven Mikrobryggerin Maori IPA:n (6,5 %) tuoksussa oli greippiä ja appelsiinia, samoin maussa.



Plevnan Mörkö (tupla-IPA; 7 %) oli toffeinen ja kahvinen, jälkimaku oli ipamaisen katkera.

Teerenpelin omenaviinipohjainen Lemon Teezer (4,5 %) oli raikas ja sitruunainen, pirteän hapokas kesäjuoma. Se voisi kauniina kesäpäivänä maistua paremmin kuin makea siideri.

Tänään ehtii vielä käydä tapahtumassa, mikäli kiinnostus heräsi. Muistoksi vielä viime vuoden tunnelmia.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Famille Castel Rosé d'Anjou 2012


Mikä viini? 
Famille Castel Rosé d'Anjou 2012 (Gamay, Grolleau; 7,80 € Tallinkilla vuonna 2013)

Minkä kanssa nautittu? 
Uudet perunat ja paistettu lohi

Mitä etiketti lupaa? 
Vadelmaa, keltaisia hedelmiä, sitrusta

Mitä rypäle lupaa? 
Gamay: hedelmäinen, vähätanniininen, hapokas, marjaisa, mausteita, yrttejä, esanssisuutta
Grolleau: kevyitä, hapokkaita viinejä, yrttisyyttä ja hapankirsikkaa

Viini muualla 

Maison Castel

Muuta
Anjoun viinejä tuotetaan Ranskassa Loiressa Angersin kaupungin lähialueilla. Rosé d'Anjou AOC tai Anjou Rosé AOC -appellaation viinit ovat puolimakeita roséviinejä, joita suositellaan nautittaviksi nuorina. Viinien pääasiallinen rypäle on Grolleau, myös Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon, Gamay, Malbec ja Pineau d'Aunis ovat sallittuja.

Kommentit 

M: Ensin epäilytti, onko neljä vuotta vanha rosé vielä kelvollista, mutta se yllätti iloisesti. Viinin tuoksu on makeahko, vadelmainen ja mansikkainen ja sen maku myötäilee tuoksua. Marjaisuuden lisäksi maussa on pientä, pirteää hapokkuutta, jonka ansiosta viini toimii paistetun rasvaisen ja suolaisen lohen kanssa yllättävän hyvin. Jälkimaussa on marjaisuutta ja greippistä sitrusta. Viini on makeaa ja helppoa, mukavaa juotavaa eikä ollenkaan huono ostos hintaansa nähden. Makeus, hapokkuus ja marjaisuus ovat sopivasti tasapainossa. Varsinkin riittävän viileäksi jäähdytettynä viini toimii hyvin. Kiva kesäinen hömppärosé saa arvosanaksi ++. 

J: Tuoksussa on vadelmaa, mansikkaa, aprikoosia ja limeä. Maku on makeahko, vadelmainen ja mansikkainen, mukana on myös karpalomaista hapokkuutta. Jälkimaku on marjainen ja limettinen. Hapokkuutta löytyy sen verran, että rasvaisen merilohen kanssa viini sopi oikein hyvin. Mukava kesäinen viini, joka saa hyvän hinta-laatusuhteensa ansiosta arvosanaksi ++.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Vino Nostrumin vinoteca, Tallinna

Jo puolisentoista vuotta verkkokauppaa pyörittänyt, artisaaniviineihin erikoistunut Vino Nostrum avasi viime vuoden lopulla vinotecan Tallinnan vanhaan kaupunkiin Pagari-kadulle, tarkalleen ottaen Pikk 59:n ja Pagari 1:n kulmaan. (Kuriositeettina kerrottakoon, että nykyisin talossa on luksushuoneistoja, mutta neuvostoaikoina siinä sijaitsi KGB:n päämaja.) Verkkokauppaa olemme testanneet aiemmin, nyt ehdimme viimein käymään kivijalkakaupassa saakka.

Vino Nostrum, Pagari 1


.......
Kaupan valoisa ja avara tila teki positiivisen vaikutelman. Muita asiakkaita ei ollut, joten saimme katsella ympärillemme kaikessa rauhassa - tai siis olisimme saaneet heti apua viinien suhteen, mutta päätimme tutustua valikoimaan ensin itseksemme. Tarjolla oli enimmäkseen italialaisia ja ranskalaisia punaviinejä, valkoviinejä oli vähemmän (kuvassa vasemman reunan hyllyt) ja kuohuviinejä muutamia. Oranssit viinit eivät osuneet heti silmään, tosin emme niitä erityisesti etsineetkään.





Jonkin aikaa tuijottelimme hyllyjä, mutta ilman ennakkovalmistautumista ja ostoslistaa viinien valinta pelkkien etikettien perusteella alkoi tuntua mahdottomalta. Ainoa tuttu viini oli erikoisuushyllyn (ihanan kallis) Sassicaia.



Kysyimmekin siis, olisiko mahdollisuus järjestää tasting - ja onnistuihan se. Sulkemisaikaan oli vain puolisen tuntia, mutta lupasimme olla nopeita. Pikaisen makumieltymys- ja budjettikartoituksen jälkeen meille etsittiin neljä viiniä, jotka tarjoiltiin Coravinin avulla.



Langhe Nebbiolo Coste 2013 
(Ferdinando Principiano; Nebbiolo, Barolo/Italia; 20 € verkkokaupassa)
Mausteinen, tanniininen, hieman pippurinen ja kirsikkainen. Maku oli hieman miedompi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Hyvää, mutta ei niin erilaista tämän hetken varastoon verrattuna, että olisimme innostuneet ostamaan pullon.

NM 2013
(Guccione; Nerello Mascalese, Monreale/Italia; 26 €)
Tämä viini yllätti! Etnan vulkaaninen maaperä toi makuun rikkiä ja vulkaanista mineraalisuutta. Tanniineja riitti runsaasti ja seuraksi olisikin kaivannut pihviä. Marjainen, kirsikkainen ja viikunainen, mutta ei liian raskas viini. Tämä testataan sopivassa seurassa.

Lagrein Dunkel Riserva Mansum 2011
(Bellaveder; Lagrein, Trentino-Alto Adige/Italia; 24 €)
Tummaa herukkaa, vähän kirsikkaa, aavistus pippuria, tanniininen. Pehmeä, maukas. Lagrein-rypäle oli uusi tuttavuus eikä ollenkaan huono sellainen. Jussin suosikki.

San Fereolo 2007
(San Fereolo; Dolcetto, Dogliani/Italia; 20 €)
Maukas Dolcetto! Hedelmäinen, marjainen, mausteinen, hilloinen ja kanelinen, hyvä hapokkuuden ja tanniinien tasapaino. Yleensä Dolcettot kannattaa juoda nuorina, mutta tämä voisi säilyä vielä viitisenkin vuotta. Marjutin suosikki.

Illan aikana tuli puhetta myös oransseista viineistä ja bonuksena meille esiteltiin vielä slovenialainen oranssi viini.

Vina Čotar Malvazija 2011
(Čotar Wines; Malvasia, Slovenia; 27 €)
Nyt jopa hämäläinen ehti mukaan oranssien viinien trendiin! Malvasiasta tehty viini oli siiderimäinen ja omenainen, aprikoosinen ja hapokkaan kirpeä. Melko jännä.

Viiden viinin tasting maksoi 15 euroa henkilöltä. Viinivalinnat olivat onnistuneita, sillä päädyimme ostamaan kaikki paitsi ensimmäisen maistellun viinin. Lisäksi kassalla meille napattiin hyllystä vielä Etnella Kaos Bianco 5.0 2015 (Italia; 29 €, ei verkkokaupassa), koska se on kuulemma taas erilainen oranssi viini kuin Malvazija. Viinit olivat Tallinnassa saman hintaisia tai satunnaisesti 1-3 euroa edullisempia kuin verkkokaupassa.

Kissa ei saanut viiniä, kissa sai herkkutikkuja


.....
Näin kesällä Vino Nostrumin vinotecassa järjestetään tastingeja torstaisin ja perjantaisin klo 17, mutta myös ex tempore -tastingit näyttävät onnistuvan oikein hyvin. Meitä opasti asiantuntevasti myymäläpäällikkö/sommelier Maris Zukker - suuret kiitokset viini- ja ravintolasuosituksista! Viinimakuumme sopivat viinit löytyivät heti ja palaamme varmasti seuraavallakin Tallinnan matkalla ostoksille.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Satunnaisia muistiinpanoja Tallinnasta, kesä 2016

Päätimme kesäloman kunniaksi käydä Tallinnassa keskiviikko-torstaireissulla. Tässä muutamia muistiinpanoja matkalta.

Havaintoja Tallink Silja Line M/S Superstarilta


Käytimme hyväksemme Club One -kesätarjouksen: Business Lounge -paikan sai 33 eurolla per nassu normaalin 65 euron sijaan.



Laivan cava Heretat El Padruell oli (edelleen) hyvää, hanaviinit (Malvasia ja Tempranillo) eivät. Muuten Business Lounge oli aamiais- ja päivällisbuffetteineen voittajan valinta, vaikka emme nauttineetkaan tuopillista GT:tä vain koska mä voin. Ajatus tosin houkutteli hetken... Mutta sanoiko joku jälkiruokapöytä?



Laivan myymälästä sai ostaa 2 cl viski-, konjakki-, rommi- ja tequila-annoksia 2 € hintaan. Lista näytti tältä:
  • Viskit: Aberfeldy 18 yo, Graigellachie 13 yo, Laphroaig An Cuan Mor, The Macallan Whisky Makers Edition, Haig Club Single Grain Scotch, Bruichladdich Octomore 7.2, Amrut Fusion Single Malt, Teerenpeli Single Malt Portwood Finish Tallink Silja Line Edition, Tullamore D.E.W. Cider Cask, Nikka Coffey Malt
  • Konjakit: Martell Cordon Bleu, Martell XO, Remy Martin The Cellar Master's Selection No 28, Courvoisier XO, Delamair Grande Champagne Vesper XO
  • Rommit: Ron Millionario Solera Rum 15 yo, Appleton 12 yo, Matusalem Gran Reserva Solera 15
  • Tequila: Sauza Tres Generaciones Anejo
Ihan näppärä myyntikikka. Äärimmäisen savuinen Octomore päätyi maisteltavaksi, mutta ei tällä kertaa ostoskoriin. Se maistui siltä kuin olisi juonut lämmintä savua, ja savuinen jälkimaku säilyi kauan aikaa. Vaikka savuiset viskit muuten maistuvat Jussille, niin tämä oli jo ehkä liikaa.

Havaintoja Tallinnasta




Skumppa-aamiaista parempi asia olisi varmaankin vain ilmainen skumppa-aamiainen (tai samppanja-aamiainen!) - tosin Savoy Boutique Hotelin ainakin puolen litran kokoiset aamukahvikupit olivat hintansa arvoisia. Aamiaisskumppamme, virolainen Põltsamaa Fest Classic oli puolimakeaa, omenaista ja siiderimäistä hedelmäviiniä.

Aamiaiselta palataan aikaa ennen matkaa: keksimme kissa-ihmisinä, että Lehe Pruulikodan Saatana Magustoit -olutta oli löydettävä. Etsimme sitä turhaan Uba ja Humalista ja Kaubamajan olutosastolta ja kävimme yhtä turhaan Drink Shopin oven takana Müürivahella. Drink Shop on nykyään kiinni maanantaista keskiviikkoon ja avaa torstaisin vasta klo 15. Emme ennättäneet sinne, koska laivamme lähti jo 13.30.

Poikkesimme kuitenkin Drink Baarissa ja huomasimme mainoksen Norde Centrumiin avatusta Beerexpress.ee:n kaupasta. Valikoimassa oli virolaisten ja muunmaalaisten pienpanimo-oluiden lisäksi siidereitä. Suomalaisista bongasimme ainakin Fat Lizard Brewingin oluita (myös kylmäkaapissa!).



Kauppa oli kätevästi satamassa, mutta kätevyydellä on hintansa. Vaikka hintataso oli edullisempi kuin Suomessa, se oli kalliimpi kuin muualla Tallinnassa tai Beerexpress.ee:n nettikaupassa: Humaloven ja Öllenautin Poro maksoi 4,90 € (Alkossa 7,21 €) ja Vaat Witty Nelson 3,40 € (Uba ja Humalissa 2,90 €). Leffe Blond näytti nettikaupassa maksavan 1,99 €, kun paikan päällä se oli 2,20 €.

Lopulta löytynyt Lehe Pruulikoda Saatana Magustoit (sweet stout; 15 %) maksoi 9 €, Sori Brewing Öökull (farmhouse IPA; 5,2 %) 3,50 € ja Naparbier Alien Claw (Belgian IPA; 6,2 %) 2,80 €. Alien Clawin päiväys tosin näytti menneen vanhaksi kesäkuun lopussa.



Vanha uutinen on jo se, että entinen Wine Store on nykyisin nimeltään Calle ja näyttää keltaisine kyltteineen halpahallilta. Juoksimme kaupan äkkiä läpi ja valikoima on melko pitkälti sama, tosin nyt ehkä hieman säntillisemmässä järjestyksessä. Takaosan halpisviinilöydöt, jäämme kaipaamaan teitä! Ehkä. Ehkä emme. Laatikkoviski sai jäädä myymälään, sen sijaan Happy Cat -kokoelma karttui. (*köhköh* Pullojen takia. *köhköh*)

Loppukevennyksenä vielä kavereille tuliaisia apteekista. Nimi on hauska, mutta meripihka- ja omenahappoa (happamuudensäätöaineita), glukoosia (rypälesokeria), tauriinia ja C-vitamiinia sisältävät pillerit tuskin auttavat krapulaan.


Kävimme myös Vino Nostrumissa pikavisiitillä. Siitä seuraavassa postauksessa!

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Chile with a twist

Jälleen kerran tiedonhaluinen raatimme kokoontui Casa Loppasuille maistelemaan viinejä. Tällä kertaa olimme juonineet kunnolla raatilaisten pään menoksi, olihan illan teemana Chile with a twist (con un giro). "Twist" sai raadin arvailemaan etukäteen, mistä olisi kyse - parhaimmillaan arveltiin, että viineillä ei olisi mitään tekemistä Chilen kanssa.

Chilen viininviljelyllä on pitkä historia: maassa on viljelty viiniä vuodesta 1551 alkaen, mutta suurin osa viinistä oli pitkään heikkolaatuista ja kulutettiin kotimaisilla markkinoilla. 1800-luvulla maahan tuotiin ranskalaisia rypälelajikkeita immigranttien mukana ja moderni viinintuotanto sai alkunsa. Varsinainen chileläisen viinin nousukausi alkoi 1980-luvulla, kun kansainvälisestikin huomattiin, että Chilessä voitaisiin tuottaa hyvän hinta-laatusuhteen viinejä. Kiinnostuksen myötä ulkomaalaiset investoinnit lisääntyivät ja viinintuotannon tekniset ratkaisut parantuivat mm. terästankkien käyttöönoton myötä. Viininviljelyalueet määriteltiin virallisesti vuonna 1994. Nyt Chile on maailman kuudenneksi suurin viinintuottajamaa heti naapurimaansa Argentiinan jälkeen. Tuotetuista viineistä noin 70 % on punaisia.

Myös Suomessa edulliset chileläiset viinit ovat suosittuja. Vuonna 2015 Alkon kaksi myydyintä punaviiniä oli Chilestä (Gato Negro ja Viña Maipo Cabernet Sauvignon) ja kymmenestä myydyimmästä punaviinistä kaikkiaan viisi oli chileläisiä.



Meillä ei kuitenkaan maisteltu Gato Negroa. Alkumaljana tarjosimme Viña Undurraga -illasta tuttua kuohuvaa, Undurraga Royal Brutia (12,99 €). Hapokas, sitruksinen ja hedelmäinen skumppa oli edelleen hyvää ja toimi Undurraga-illan menulta röyhkeästi pöllityn lohi-avokado-cevichen kanssa tälläkin kertaa loistavasti. Skumpan hinta on näköjään ilahduttavasti laskenut - lokakuussa se oli vielä 13,98 €.

Alkumaljan jälkeen paljastui ensimmäinen twist: suomenkielinen tasting-lomake, jotta tastingien alkuperäinen tarkoitus eli viineistä oppiminen ei pääsisi unohtumaan. Raatilaiset tutustuivat ensin nopeasti illan neljään viiniin ja valitsivat niistä sitten yhden, jonka maistelivat vielä tarkemmin lomakkeen kanssa. Tarkoituksena oli auttaa arvaamaan, mitä laseissa on ja kehittämään omaa maistelutekniikkaa. Kaksi raatilaista päätti testata lomaketta ensimmäisen viinin kanssa ja kaksi neljännen viinin kanssa.



Ensimmäinen viini oli kevyt, kuminen, punaherukkainen ja puolukkainen, hapokas eikä oikeastaan yhtään tanniininen. Kuulemma yhden raatilaisen oli pakko lisätä aromien listaan myös raaka peruna vain, koska se oli listalla. Vanhasta tottumuksesta raati arvaili lasissa olevan Pinot Noiria ja oli aivan oikeassa: viini oli Cono Sur Bicicleta Pinot Noir 2015 (8,99 €).

Toisen viinin kanssa jännitti hieman, sillä se tuntui korkatessa hieman hiilihappoiselta. Viime aikoina korkkivikaisia viinejä on pompsahdellut eteen parikin kappaletta, mutta tämän viinin hiilihappoisuus katosi onneksi ilmaantumisen myötä. (Ehkä asiasta ei olisi pitänyt mainita ääneen, sillä raati suhtautui viiniin aluksi hieman epäluuloisesti.) Viini oli täyteläisempi ja tanniinisempi kuin ensimmäinen, mutta myös puolukkainen, mausteinen ja hapokas, hieman kahvinenkin, luumuinen ja marjainen. Tässä vaiheessa twist pysyi vielä yllätyksenä, kun kukaan ei arvannut toisenkin viinin olevan Pinot Noiria eli Cono Sur Ocio 2012 (36,90 € Viking Linellä tai vuosikerta 2013 49,90 € Alkossa).

Kolmannen viinin epäiltiin jopa olevan maustettu jollain. Se oli herukkainen, tanniininen, vaniljainen, mausteinen ja paahteinen, hieman suklainen ja kahvinen, runsas ja herkullinen. Raati ilmoitti jopa löytäneensä viinistä sinihomejuuston tuoksua. Tumma ja täyteläinen viini oli Marjutin suuri suosikki Don Melchor 2009 (43,90 € Silja Linella; 1,5 litran pullo 151,90 € tai vuosikerta 2011 61,40 € Alkossa). Alussa maustamista epäillyt raatilainen arvasi ainoana rypäleen oikein Cabernet Sauvignoniksi.

Neljäs viini oli makeahko, vaniljainen, mustaherukkainen ja tumman kirsikkainen, hieman eukalyptuksinen, kolmatta viiniä hedelmäisempi ja herukkaisempi eli vanha tuttavamme Casillero del Diablo Cabernet Sauvignon Reserva 2013 (5,16 € Viking Linella tai vuosikerta 2014 10,01 € Alkossa). Kukaan ei tunnistanut viiniä eikä edes arvannut rypälettä oikein, mutta kaikki (paitsi Marjut, joka tiesi viinit ennakkoon) valitsivat tämän ensin suosikikseen. Lompakkomme kiittää!





Viinitalo-twist

Cono Surin viinitalo on perustettu 1993 ja se on Chilen ensimmäinen premium-Pinot Noirin tuottaja. Talon Pinot Noir -kehitysprojekti alkoi 1999 ja se on tuottanut nopeasti tulosta: Ocion lisäksi muutkin talon Pinot Noirit ovat saaneet palkintoja.

Concha y Toro sai alkunsa vuonna 1883, kun Melchor Concha y Toro istutti Maipon laaksoon Bordeaux'sta tuomiaan viiniköynnöksiä vuonna 1883. Hänen mukaansa nimetty Don Melchor on ensimmäinen Chilen ikonisista viineistä ja saanut myöskin lukuisia palkintoja.

Rypäle-twist

Pinot Noir on Chilessä pieni rypälelajike 3 % osuudellaan. Sitä viljellään eniten pohjoisimmilla viinintuotantoalueilla Limarissa ja Casablancassa. Pinot Noir -viinit ovat kevyitä ja pehmeitä ja niissä on usein mansikkaa, vadelmaa, vaniljajogurttia, veriappelsiininkuorta ja mineraalisuutta.

Cabernet Sauvignon taas on yksi suosituimmista lajikkeista lähes 37 % osuudellaan. Sitä viljellään melko tasaisesti lähes kaikilla viininviljelyalueilla. (Huomautetaan tässä välissä, että Alkossa olisi ollut muitakin Concha y Toron edullisia Cabernet Sauvignoneja, esim. Sunrise ja myydyimpien viinien listalla keikkuva Frontera, mutta Casillero del Diabloa oli valmiina varastossa risteilyn jälkeen.) Cabernet Sauvignon -viinit ovat useimmiten keskitäyteläisiä tai täyteläisiä, niissä on pehmeät tanniinit, minttua, mustaherukkaa, marjaisuutta, oliiveja, savua, orvokkia, suklaata ja lyijykynää.

Lasi-twist

Alun sokkomaistelun jälkeen viinipareista sai valita suosikkinsa ja vaihdoimme tasaisen huonot tasting-lasit Riedeleihin. Lasien merkitys oli suuri, varsinkin huippuviineistä sai paljon enemmän irti kunnon laseista. Siitä seurasi myös mielenmuutos-twist: yksi raatilainen vaihtoi suosikkiviinikseen myös Don Melchorin.

Bulkkiviini vs. huippuviini -twist

Tämä ei liene varsinaisesti yllätys kenellekään: huippuviinit olivat haastavampia, moniuloitteisempia ja runsaampia kuin bulkkiviinit. Huippuviinit vaativat hieman totuttelua ja ensimmäiset kommentit niistä olivatkin hieman kummeksuvia, bulkkiviinit olivat heti alusta alkaen helppoa ja ehkä hieman kosiskelevaakin juotavaa. Molemmille viineille on kuitenkin aikansa ja paikkansa - aina ei raatsi investoida 40-60 euroa viinipulloon ja 10 euron viini ajaa asiansa paremmin kuin hyvin, mutta jos raatsii investoida ja ehtii paneutua viinin makumaailmaan, elämys on huikea.


Reseptit


Lohi-avokado-ceviche

500 g lohta
1,5 limen mehu
2 punasipulia varsineen
3/4 ruukku korianteria
3 avokadoa
suolaa, chiliä

Pilko lohi, purista päälle limemehua. Pilko sipuli, korianteri ja avokado. Purista myös avokadon päälle limemehua. Sekoita. Mausta suolalla ja chilillä. Anna tekeytyä 2-4 tuntia.

Tarjoa nachojen (ja pevren) kanssa.

Chimichurri-kastike

3/4 ruukkua korianteria
3/4 ruukkua lehtipersiljaa
1/2 dl punaviinietikkaa
1 dl neitsytoliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
paprikajauhetta
suolaa tai savusuolaa
chiliä
ripaus sokeria

Ole laiska ja sekoita ainekset blenderissä. Tarjoa picanhan ja bataattien kanssa.

Muut reseptit

Pevre

Uunibataatit - tällä kertaa teimme bataateista lohkoja, joten paistamiseen riitti noin 20 minuuttia

Picanhaa suolassa (Siskot kokkaa) - meillä noin 1,9 kg painoinen picanha riitti juuri kolmelle raavalle miehelle ja kahdelle naiselle

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Craft Beer Helsinki 2016

30.6.-2.7.2016 järjestettiin Helsingin rautatientorilla ensimmäistä kertaa Craft Beer Helsinki, jossa oli mukana sekä suomalaisia että ulkomaalaisia pienpanimoita. Menimme paikalle ensimmäisenä päivänä kahdeksan aikoihin illalla ja jonotimme sisään parikymmentä minuuttia.




Pääsylippujonoa hidasti se, että oluet ja ruoka maksettiin tapahtumassa Seamchip-kortilla, johon ladattiin arvoa sisäänpääsyn yhteydessä - sama ratkaisu oli tuttu jo Grand Champagne Helsingistä. Toisaalta oli näppärää, että kortin sai ladattua sisäänpääsyn yhteydessä samalla, kun hankki lasin (tavallinen lasi 3 euroa, jalallinen 4 euroa) eikä latauspisteeseen tarvinnut jonottaa enää erikseen, toisaalta tapahtuman aikana sisäänkäynnillä lataamisvuoroa sai odottaa, koska tapahtumaan saapujat olivat etusijalla.

Olisikohan mahdollista, että korteille olisi ladattu etukäteen esimerkiksi 20 tai 30 euroa sen lisäksi, että sille saisi ladattua haluamansa summan? Se voisi selkeyttää arpomista, sillä nyt jonoa hidasti se, että monikaan ei tuntunut tietävän, mitä oluet maksavat ja paljonko rahaa pitäisi ladata. Valmis pakettiratkaisu olisi helppo valinta. (Torin toisella puolella oli myös toinen latauspiste, mutta siitä ei ole kokemuksia, koska ostostarpeet olivat latausaikaan samalla puolella toria kuin sisäänpääsy emmekä jaksaneet rampata.)
.
Oluet

Vasemmalla Razident Evil, oikealla Vadelma Sour

.
Vadelmaoluiden vertailussa olivat vastakkain Olarin Panimon/8-bit Brewingin Razident Evil (raspberry pils; 5,7 %) ja Muflonin Sour Muff Vadelma (sour ale; 6 %). Razident Evilin tuoksu oli enimmäkseen maltainen, taustalta löytyi vähän vadelmaa. Maku sen sijaan oli vadelmainen ja makea. Sour Muff Vadelman tuoksu oli hapan ja sitruunainen, hieman appelsiininen. Maku oli hyvin hapan ja appelsiininen. Vasta jälkimaussa oli vähän vadelmaa. Vattumaisen vertailun paremmaksi osoittautui Razident Evil.

Radbrewn Throw in the Towelin tuoksussa oli toffeeta. Maussa oli pähkinää, toffeeta ja appelsiinia. Maku oli yllättävän mieto, jopa vetinen verrattuna alkoholimäärään (6,2 %). Panimon mukaan oluen tyyppi on Pan Galactic (Imperial) English Gargle Ale (Light) ja se on saanut innoituksensa Douglas Adamsin kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille. Ihan hyvä, mutta ei herättänyt sen kummempia tunteita.

Atomin Schrödinger's Catin (bitter; 3,5 %) tuoksussa oli havua, greippiä ja toffeeta. Maku oli katkera ja pähkinäinen, mukana oli aavistus toffeeta. Noinkin miedoksi olueksi yllättävän maukas.


Panimo Hiiden Bruxelles Lupusin (Bruxellensis double IPA; 9 %) tuoksussa oli toffeeta ja keksiä. Maku oli vähän katkera, pähkinäinen ja omenahilloisen makea. Tämä oli illan suosikkiolut.

Vasemmalla Ogar Polski, oikealla Poro


.
Lehe Pruulikodan Ogar Polski (3,8 %) edusti vanhaa puolalaista Grodziskie-oluttyyliä eli savun makuista vehnäolutta. Sekä tuoksussa että maussa oli savua, maussa oli myös pekonia ja maltaisuutta. Olut saa savuisen makunsa maltaasta, joka kuivataan tammisavussa. Yleensä savuoluet ovat tuhdimpia, mutta ei tämäkään huono ollut.

Õllenautin ja Humaloven yhteistyönä tehty Poro (Nordic moss ale; 10 %) oli melko omintakeinen olut. Hiiva on peräisin jäkälästä ja oluttyyli muistuttaa sahtia. Tuoksu muistutti kitkerää omenahilloa ja (märkää) koiraa - emme päässeet yksimielisyyteen siitä, oliko koira märkä vai ei, mutta rodultaan se oli taatusti corgi. Maultaan olut toi mieleen vähän raa'an lakan ilman sokeria ja sokerittoman omenamehun.


Suomen kesäilta alkoi tässä vaiheessa olla jo niin viileä, että viimeiseksi olueksi valikoitui Foundersin Nitro Oatmeal (oatmeal stout; 4,5 %). Tuoksussa oli tummaa suklaata, kahvia ja kauraa. Maku myötäili tuoksua muuten, mutta kauran sijaan siinä oli kaurapuuroa. Vaikka prosentteja oli vain maitokauppavahvuuden verran, olut ei maistunut vetiselle.

Muita havaintoja

Ruokatarjonta oli hyvä. Vaikka 3 kaverin jäätelön myyjä oli pitkään hukassa, jäätelön (4 €) ostaminenkin onnistui lopulta. Grillshop on Wheelsin nachot (10 €) olivat maukkaita ja muiden kojujen burgerit olisivat houkutelleet, jos vielä olisi ollut nälkä. Mukavaa, että tapahtumissa saa nykyisin street foodia eikä vain muikkuja ja makkaraperunoita.

Sisäänpääsyn jälkeen ei oikeastaan tarvinnut jonottaa. Kojuille ja lasien pesupisteelle ei ollut kovinkaan pitkiä jonoja, joskus ei laisinkaan. Pisin odotus oli ehkä nachoja ostaessa. Lasien pesupisteestä sai myös ilmaiseksi hanavettä, mikä oli varsin mukavaa, kun ruokakojujen pullovesi maksoi 2 €.

Mukava tapahtuma, eikä meidän kohdallemme osunut suuria ongelmia. Tulemme varmasti ensi vuonnakin uudestaan, jos tapahtuma järjestetään taas.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Stallhagen Historic Beer 1842


Mikä olut?
Historic Beer 1842 (Stallhagen)
Oluttyyppi: Ale
Alkoholia: 4,6 %
Hinta: 113,50 € Viking Linellä vuonna 2015 (99 € helmikuussa 2016 )

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Olutta, jollaista on valmistettu viimeksi 170 vuotta sitten

Oluesta muualla
Visit Åland
HS.fi

Oluen taustaa
Föglön ulkopuolelle ulkosaaristoon haaksirikkoutuneen laivan hylystä nostettiin kesällä 2010 useita pulloja samppanjaa sekä viisi olutpulloa. VTT analysoi meren pohjassa 50 metrin syvyydessä 170 vuoden ajan lojuneiden olutpullojen sisällön ja ahvenanmaalainen Stallhagen-panimo valmisti tulosten pohjalta kaksi jäljitelmää. Ensimmäinen olut, Stallhagen Historic Beer 1842 oli 2000 kappaleen erikoiserä (oma pulloni oli numero 1771) ja se tuli myyntiin Viking Linen laivoille vuonna 2014. Sen seuraaja Stallhagen Historic Beer 1843 on massamarkkinoille suunnattu olut, jota saa maitokaupoista.

Kommentit

M: 1842 on aluksi siiderimäinen, pirskahteleva, myöhemmin vehnäolutmainen. 1843 maistuu vehnäoluen ja lagerin risteytykseltä. Se on voimakkaamman makuinen, enemmän olutmainen.

J: 1842 on meripihkan värinen. Vaaleaa vaahtoa muodostuu melko paljon, mutta se katoaa nopeasti. Tuoksussa on vehnää, omenaa, toffeeta ja hunajaa. Maku on vähän katkera ja omenainen, jälkimaku muistuttaa omenahilloa. Sokkomaistelussa olisin ehkä arvannut tämän olevan kuivaa siideriä. Oluen lämmetessä jälkimaku muuttuu samppanjamaisen paahteiseksi.

Historic Beerin halvemman version 1843:n olen arvioinut jo aikaisemmin, mutta vertailun vuoksi avasin senkin. Oluet ovat olemuksiltaan hyvin erilaisia. 1843 on selvästi olutmaisempi ja sopii paremmin juotavaksi sellaisenaan. 1842 on enemmän ruokaolut, jonka kanssa sopisi esimerkiksi savusiika. Arvosanaa tälle oluelle on aika hankala antaa. Hinta on korkea, mutta toisaalta kyseessä on 2000 kappaleen kertaluonteinen erä. Näin ollen jätän arvosanan poikkeuksellisesti kokonaan antamatta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Three Barrel Project Aatami 2013


Mikä viini? 
 (100 % Pinot Noir; 41,95 € Viinitkotiin.comissa)

Minkä kanssa nautittu? 
Kokonaisena paistettu broileri, pekonirisotto

Mitä etiketti lupaa? 
Uusiseelantilaista Pinot Noiria

Mitä rypäle lupaa? 
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 
Three Barrel Project

Muuta
Aatami on kolmen suomalaisen viinintekijän, Outi Jakovirran, Samuli Pasasen ja Suvi Jakovirran, ensimmäinen viini. Se on nimetty Outin kummipojan mukaan ja sitä on valmistettu vain 900 pulloa. Rypäleet on korjattu käsin ja murskattu jaloin. Viini on kypsytetty vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on pehmeän kuminen, makean mansikkainen, puolukkainen ja karpaloinen. Ilmaantumisen myötä makeus katoaa ja tuoksuun tulee enemmän mausteisuutta. Maku on hapokas, puolukkainen, tanniineja ei pinotnoirmaisesti ole oikeastaan ollenkaan, hyvin pehmeät tanniinit tuntuvat vasta hetken päästä. Ilmaantumisen myötä makuun ilmestyy vaniljaa marjaisuuden rinnalle. Jälkimaku on pippurinen ja mausteinen. Rasvaisen ruoan kanssa viini sopii hyvin, se pärjää hapokkuutensa ansiosta jopa salaatissa olevien tomaattien kanssa. Tasapainoinen, selkeä Pinot Noir saa arvosanakseen 0 - vaikka viini onkin suomalaisten tekemä ja erä on pieni, 42 euroa on silti melkoisen rapsakka hinta.

J: Tuoksu oli aluksi vahvasti kuminen. Ilmaantumisen myötä kumisuus väheni ja tilalle tuli karpaloa, puolukkaa sekä herukkahilloa. Maku on hapokkaan puolukkainen ja herukkainen. Jälkimaku on tanniininen ja pippurinen. Ei mikään mehumainen Pinot Noir. Sopi hyvin risoton kanssa, menisi myös muun rasvaisen ruoan kuten savulohen kanssa. Oikein hyvä viini, mutta korkeahkon hinnan vuoksi arvosanaksi tulee 0.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Lindeman's Gentleman's Collection 2014



Mikä viini? 
Lindeman's Gentleman's Collection 2014 (Primitivo, Negroamaro, Cabernet Sauvignon, Merlot; 11,99 € Alkon tilausvalikoimassa. Näytepullo.) 

Minkä kanssa nautittu? 
Uunibataatit, ribsit, pevre

Mitä etiketti lupaa? 
Karhunvatukkaa ja herukkaa

Mitä rypäle lupaa? 
Primitivo (Zinfandel): ryhdikäs ja hedelmäinen, pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen, vaihtelee alueen mukaan; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria
Negroamaro: hillomaisuutta, metsämarjoja, maanläheisyyttä, tammea
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla 

Alko
Gentleman's Collection Wines

Muuta
Gentleman's Collection on australialaisen Lindeman'sin viinivalikoima herrasmiehille tai sellaiseksi haluaville. Muista poiketen tämä Batch No. 8 -viini on kuitenkin Italiasta Apulian alueelta (IGT Puglia). Vaikka herrasmies ei koskaan kuvaile viinin laatua yli kolmella sanalla, toivomme, että meille sallitaan nyt poikkeus.

Kommentit 

M: Herrasmiesviinin tuoksu on tumman marjainen, karhunvatukkainen ja aavistuksen mausteinen, ilmaantumisen myötä siinä on myös luumua ja vaniljaa. Maku on pehmeä ja marjainen, mustikkainen ja herukkainen, hitusen pippurinen. Pehmeät tanniinit jäävät kutittelemaan ikeniin ja tuovat viinille ryhdikkyyttä. Ribsien ja bataatin kanssa viini sopii hyvin eikä hätkähdä pevren tomaattia ja sipuliakaan. Muutenkin tämä voisi sopia grilliruoan kanssa tai ehkä italiaisten kermaisten ja tomaattisten ruokien seurana. Sopiva herrasmiehen arkiviini saa arvosanaksi +.

J: Tuoksussa on tummia marjoja, karhunvatukkaa, hilloisuutta, mausteisuutta ja aavistus vaniljaa. Maku on marjainen, mustikkahilloinen, hieman mausteinen ja luumuinen. Tanniineja on kohtuullisesti. Mausteisten ja rasvaisten ribsien seurana viini toimi hyvin, eikä makea bataattikaan ollut huono yhdistelmä. Pevressä ollut chili oli viinille kuitenkin vähän liikaa. Grilliruokien lisäksi tämä voisi sopia salamipizzan kanssa. Arvosanaksi annan +.

Reseptit


Ribsit
Keitä ribsejä savusuolalla, pippurilla, chilillä ja laakerinlehdellä maustetussa vedessä reilun tunnin ajan. Anna ribsien jäähtyä omassa liemessään. Mausta keitetyt ribsit BBQ-kastikkeella ja savusuolalla. Grillaa uunissa 200 asteessa, kunnes pinta on kaunis (10-15 min).

Uunibataatit
Halkaise bataatit ja mausta pinta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Kaada vuoan pohjalle merisuolaa ja asettele bataatit siihen leikkuupinta ylöspäin. Paista 200 asteessa noin tunnin ajan, kunnes bataatit ovat kypsiä. Jos pinta tummuu liikaa, peitä foliolla. (Meidän bataattimme olivat noin 500 g kokoisia, pienemmät bataatit kypsyvät nopeammin.)