tiistai 30. elokuuta 2016

Herkkujen Suomi ja Syystober 2016

Rautatientorilla järjestettiin jo perinteiseen tapaan Herkkujen Suomi- ja Syystober-tapahtumat 18.-20.8.2016. Poikkesimme paikalla lauantaina ja tutustuimme lähinnä oluisiin.








Vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään:

Malmgårdin panimon Emmer IPA:ssa (6,2 %) on käytetty emmervehnää, jota ryhdyttiin viljelemään maanviljelyn alkuaikoina kymmenentuhatta vuotta sitten. Tuoksussa oli sitrusta, hedelmäisyyttä ja pähkinää. Maussa oli hedelmäisyyden lisäksi viljaisuutta ja IPA:ksi yllättävän vähän katkeruutta. Emmervehnä tuo olueeseen makua, jota muissa vehnäoluissa ei ole. Tämä oli Jussin suosikki päivän oluista.

Suomenlinnan panimon Zander Stoutin (7,0 %) tuoksussa oli kahvia, luumua ja mämmiä. Maussa oli näiden lisäksi myös kinuskia. Jälkimaku oli paahteinen ja lakritsinen. Voimakkaan makuinen stout, joka sopisi hyvin lämmikkeeksi kylmänä syyspäivänä.

Vakka-Suomen panimon Prykmestar Savukatajaa (9,0 %) on tullut maistettua aiemminkin. Tuoksu muistutti lähinnä savustettua pekonia. Hedelmäisyyttä ja banaania oli hitusen verran. Makua hallitsi savupekoni, jonka taustalla oli katajaa ja hedelmäisyyttä. Jälkimaku toi mieleen savustetun luumun.

Bryggerin savuolut Spezial (5,2 %) oli tuoksultaan yllättävän vähäsavuinen, kinuski tuli tuoksussa enemmän esiin. Maku sen sijaan oli savuisempi, mukana oli myös appelsiinia ja greippiä. Jälkimaku oli savuinen ja lakritsainen. Olut sopisi pekonin, ribsien tai muun rasvaisen porsasruoan kanssa.



Marjutin harmiksi Päijät-Häme loisti tänäkin vuonna poissaolollaan, mutta sen sijaan Kymenlaakso tarjosi herkkujaan. Mukaan ostimme Papulaarin Kouvola- ja Sysi-Kymi-kahvia (10 € / 200 g). Muuten ostokset jäivät vähäisiksi, ostimme kahvin lisäksi vain Jukolan juuston cheddaria.

Hieman tyyriit herkut (esim. 16 €:n kalalautanen tai 6,50 €:n muurinpohjalettu) ja pöytävaraus ravintolaan saivat jättämään syömisen tällä kertaa vähemmälle. Oluet olivat kohtuuhintaisia (noin 4 € / 2 dl) ja tapahtuma oli sään suosiessa muuten oikein mukava. Ensi vuonna taas uudelleen!

lauantai 27. elokuuta 2016

Ridge Geyserville 2012



Mikä viini? 
Ridge Geyserville 2012 (71 % Zinfandel, 19 % Carignan, 7 % Petite Sirah, 2 % Mourvedre, 1 % Alicante Bouschet; 40,50 € / Alkon varattava tuote helmikuussa 2016)

Minkä kanssa nautittu? 
Rib eye steak, lohkoperunat, papu-pekonipaistos

Mitä etiketti lupaa? 
Hyvää vuosikertaa

Mitä rypäle lupaa? 
Zinfandel: ryhdikäs ja hedelmäinen, pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen, vaihtelee alueen mukaan; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria
Carignan: hapokkuutta, tanniineja; lisäksi kirsikkaa, mansikkaa ja vadelmaa, ruusua ja orvokkia, kypsässä viinissä karkkia ja purkkaa ja tammessa kypsytetyssä vaniljaa, kookosta, paahteisuutta ja lakritsia
Petite Sirah: tanniineja, mausteita, luumua, karhunvatukkaa, suklaata, pippuria
Mourvedre: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä
Alicante Bouschet: hilloisuutta, pehmeää rakennetta, käytetään lähinnä sekoitteissa tuomaan väriä

Viini muualla 
Ridge Vineyards

Viinikuvauksen haasteita


Kommentit 

M: Ihastuin Ridge Geyservilleen BLVD26:n avajaisissa ja tilasin sitä kaksi pulloa, kun se oli Alkon varattavana tuotteena helmikuussa. Nyt korkkasimme pulloista ensimmäisen, toinen jää vielä kypsymään. Viinin väri on mustikkainen ja tuoksu herukkahyytelöinen, kuningatarhilloinen ja vaniljainen - juuri sellainen kuin muistelinkin. Alkoholi (14,5 %) tuntuu hieman. Viinin maku on täyteläinen, marjahilloinen, herukkainen, hieman valkopippurinen sekä vaniljaisen mausteinen - ja tanniinisempi kuin muistin. Alkoholi polttelee aavistuksen. Lopuksi kielelle jää mehevää mustikkaa ja herukkaa ja tanniinit kipristelevät ikenissä. Medium-kypsän rib eye steakin kanssa viini sopii hyvin, tanniinit pehmenevät sopivasti. Tykkään tästä edelleen ja annan arvosanaksi +.

J: Väri on syvän tummanpunainen, vähän purppuraan vivahtava. Tuoksussa on herukkahilloa, karhunvatukkaa, mustikkaa ja vaniljaa. Ilmaantumisen myötä tuoksuun tuli myös luumua. Maku on tanniininen, pippurinen ja vähän savuinen. Makea marjaisuus on myös läsnä, mutta enimmäkseen jälkimaussa. Pihvin kanssa viini sopi erinomaisesti. Oikein maukas viini, arvosanaksi annan +. Katsotaan muutaman vuoden kypsyttämisen jälkeen tuleeko arvosanaan toinenkin plussa.

torstai 25. elokuuta 2016

Kuninkaankartanon Panimo Vaari



Mikä olut?
Vaari (Kuninkaankartanon panimo)
Oluttyyppi: tumma lager
Alkoholia: 4,6 %
Katkeruus: 25 EBU
Kantavierre: 12,8 °P
Hinta: 5,20 € olutkauppa Pienissä

Minkä kanssa nautittu?
Hampurilaisen

Mitä valmistaja lupaa?
Tumma suodattamaton lager, jossa on vahva maltainen maku ja keskinkertainen humalointi

Mitä oluttyyppi lupaa?
Tumma lager on pohjahiivaolut, jonka valmistuksessa käytetyt tummat maltaat tuovat olueeseen paahteisuutta, pähkinäisyyttä, karamellisuutta, kahvia ja suklaata. 1800-luvun puoliväliin asti lagerit olivat pääasiassa tummia, sillä vaalean lagerin tuottaminen oli senaikaisilla välineillä hankalaa. Tunnetuimpia tummaa lageria edustavia oluttyylejä ovat tšekkiläinen smavé sekä saksalaiset Dunkel ja Schwarzbier.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Kävimme elokuun puolivälissä avautuneessa olutkauppa Pienissä tutustumassa valikoimaan. Kuninkaankartanon panimon Vaari oli yksi mukaan lähteneistä oluista, sillä panimon tuotteet eivät ole entuudestaan tuttuja. Vaari on hyvin tummaa, beigen väristä vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti ja se säilyy pitkän aikaa. Tuoksussa on leipäisyyttä, karamellisuutta, paahteisuutta ja kahvia. Tuoksu tuo mieleen stoutin, vaikka kyseessä onkin tumma lager. Maku on aluksi karamellisen makea, mutta muuttuu pian kahvisen kitkeräksi ja paahteiseksi. BBQ-kastikkeella maustetun hampurilaisen kanssa Vaari sopi oikein hyvin. Sopisi varmaan hyvin myös karjalanpaistin seuraksi. Arvosanaksi annan +.

lauantai 20. elokuuta 2016

Mysteeritastingin mysteeri

Viikko sitten raatimme kokoontui mysteeritastingiin - teema pysyi loppuun saakka arvoituksena, joten emme voineet varautua ennakkoon. Illan isäntä tarjosi totuttuun tapaan neljä punaviiniä.



Illan ensimmäinen viini arvattiin Pinot Noiriksi jo ennen maistamista, sillä lähes joka kerralla ensimmäinen viini on ollut Pinot Noiria. Sen tuoksussa oli puolukkaa ja mansikkaa, tuoksua myötäilevä maku taas oli hapokas, puolukkainen ja mansikkainen sekä hieman mausteinen. Iona Mr P Pinot Noir 2015 (Etelä-Afrikka; 14,49 €) oli tasapainoinen ja mukava, mutta ei päätynyt kenenkään ykkössuosikiksi.

Toisen viinin makeahkossa tuoksussa oli punaisia marjoja, mustikkaa, mansikkahilloa, luumua, jonkin verran mausteita ja jopa häivähdys kumia. Sen maku oli pippurinen, makeahko, ei kovinkaan tanniininen, vaniljainen ja punaherukkainen. Vaikka muovipullo antoi hieman halvan vaikutelman, viini paljastui mainioksi yleisviiniksi ja erinomaiseksi Pokémonienmetsästysviiniksi. (Pikapyrähdyksen aikana kiinni jäi mm. Scyther.) Jussi tunnisti viinin oikein yhdysvaltalaiseksi Zinfandeliksi. The Big Top Zinfandel 2014 (Yhdysvallat; 12,90 € / 1 l muovipullo) pääsi jaetulle ykkössijalle.

Kolmannen viinin tuoksussa oli tummia marjoja, vaniljaa, herukkaa ja mausteita. Sen maku oli hedelmäinen, mausteinen ja tumman marjainen. Aiempia tanniinisempi viini vaati jo seurakseen ruokaa ja se olisikin hyvä perusruokaviini. Marjut tunnisti viinin australialaiseksi Cabernet Sauvignoniksi. Evans & Tate Breathing Space Cabernet Sauvignon 2013 (Australia; 12,99 €) jakoi ykkössijan The Big Top Zinfandelin kanssa.

Neljännen viinin tuoksussa oli vaniljaa, mausteita, anista, lakritsaa, mustaa oliivia, yrttejä ja kumia. Sen maku oli tanniininen, marjainen, ja kuivahko, mutta aromikas. Tämäkin viini vaati ruokaa seurakseen, sellaisenaan juotavaksi se oli varsinkin kahden ensimmäisen viinin jälkeen hieman liian tanniininen. Yksi raatilainen valitsi Gigondas L'Hallali Grande Réserve 2014:n (Grenache Noir, Syrah, Mourvèdre, Ranska; 16,31 €) suosikikseen.

Mutta mikä oli mysteeritastingin teema? Se oli tivoli, kuten etiketeistä voi päätellä.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Ridgeway Imperial Russian Stout 2015



Mikä olut?
Ridgeway Imperial Russian Stout 2015 (Ridgeway Brewing)
Oluttyyppi: imperial stout
Alkoholia: 10,0 %
Katkeruus: 50,4 EBU
Väri: 142 EBC
Kantavierre: 21,2 °P
Hinta: 5,35 € Alkossa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa?
Kahvia ja palanutta paahtoleipää sekä viinimäisiä aromeja

Mitä oluttyyppi lupaa?
Imperial Stoutissa on yleensä paahdettua mallasta, kahvia, tummaa suklaata ja palanutta tuoksua. Usein myös karamellisuutta, luumua, taatelia tai rusinaa. Ikääntymisen myötä Imperial Stout alkaa muistuttaa portviiniä. Imperial Stoutin alkuperäinen nimitys oli Imperial Russian Stout. Oluttyyli sai nimensä siitä, että Venäjän keisarinna Katariina II Suuri (hallitsijana 1762–1796) halusi hoviinsa brittiläistä stoutia ja panimoiden piti kehittää olut, joka kesti kuljetuksen Venäjälle.

Olut muualla
Alko

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Syksy saapuu, joten on aika siirtyä kevyistä kesäoluista tuhdimpiin juomiin. Tämä tarttui Alkosta mukaan, koska sitä mainostettiin erikoiseräksi. Väri on hyvin tummanruskea, lähes musta. Vaaleanruskeaa vaahtoa muodostuu kohtuullisesti ja se katoaa pian. Tuoksussa on paahteisuutta, kahvia ja tummaa suklaata, mutta sitä hallitsevat karamellisuus ja viikuna. Maku on paahteinen, karamellinen ja viikunainen. Jälkimaku sen sijaan on kahvisen kitkerä, jopa vähän tervainen. Vähän siinä rajoilla, maistuuko alkoholi vai ei. Melkein tekisi mieli ostaa toinen pullo ja antaa sen kypsyä pari vuotta. Oikein hyvä Imperial Stout, joka sopii kylmiin ja sateisiin syysiltoihin. Arvosanaksi annan ++.

lauantai 13. elokuuta 2016

Hacienda Zorita Abascal Vineyard HZ10 Crianza 2010

Kuva: The Haciendas Company


..
Mikä viini? 
Hacienda Zorita Abascal Vineyard HZ10 Crianza 2010 D.O. Ribera del Duero (100 % Tempranillo; 14,90 € Baltic Queenilla v. 2014)

Minkä kanssa nautittu? 
Entrecôte ja lohkoperunat

Mitä etiketti lupaa? 
Espanjalaista punaviiniä, DO Ribera del Duero

Mitä rypäle lupaa? 
Tempranillo: marjoja, luumua, tupakkaa, vaniljaa, nahkaa, yrttejä

Viini muualla 
The Haciendas Company

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on tummia marjoja, nahkaa ja mausteita. Sen maku on ruokaa vaativan tanniininen, mausteinen, marjaisen ja vaniljaisen makeahko ja paahteinen. Seurakseen se vaatii ruokaa, esimerkiksi grillattua lihaa tai Espanjan-matkaa tapas-lautasten äärelle, mikään lipittelyviini tämä ei ole. Ihan mukava ja luonteikas tempranillo saa arvosanakseen 0.

J: Viini on hyvin tummanpunaista, lähes mustaa. Tuoksussa on nahkaa, pippuria, herukkahilloa ja luumua. Maku on hilloisen pippurinen ja luumuinen, tanniineja on melko paljon. Ehdottomasti ruokaviini. Sopi oikein hyvin entrecôten kanssa, sopisi hyvin grillatun ruoan seuraksi. Oikein maukas tempranillo, annan arvosanaksi +.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Mallaskosken Summer WIPA



Mikä olut?
Summer WIPA (Mallaskosken Panimo)
Oluttyyppi: IPA
Alkoholia: 6,8 %
Katkeruus:  64,5 EBU
Väri: 55 EBC
Kantavierre: 16,3 °P
Hinta: 3,98 € Alkossa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa?
Vahvasti humaloitu West Coast IPA, kehitetty Suomen kylmää kesää varten

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA:t muistuttavat perinteistä brittiläistä IPA:a.

Olut muualla
Alko

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Oluen väri on tumman meripihkainen. Tuoksu on lähinnä karamellinen, mukana on myös vähän pihkaa, hunajaa ja trooppisia hedelmiä. Maku on myös karamellinen, katkeruutta on kohtuullisesti. Jälkimaussa on greippistä katkeruutta ja aavistus hunajaa. Kesäolueksi tämä ei ole kovin raikas, sopii paremminkin kylmälle säälle. Kokonaisuus ei oikein vakuuta, arvosanaksi annan 0.

lauantai 6. elokuuta 2016

Brassibisset



Brasilialaisten viinien jälkeen tutustuimme brasilialaisiin oluisiin. Alkon valikoimaan niitä saapui kaksi: Devassa Tropical Lager ja Amazon Forest Pilsen.

Yllättävää kyllä, Brasilia on maailman kolmanneksi suurin oluentuottajamaa (13,4 miljardia litraa vuodessa). Oluen kulutuksessa Brasilia on kuitenkin kaukana kärjestä: mallasjuomaa kuluu keskimäärin 68 litraa henkilöä kohden vuodessa eli noin 10 litraa vähemmän kuin Suomessa ja yli puolet vähemmän kuin kärkimaa Tšekissä (142 l) - tosin Rion karnevaalien aikaan olutta virtaa 400 miljoonaa litraa neljän päivän aikana. Suosituinta olutta on pilsner.

Ensimmäinen brasilialainen panimo perustettiin 1830-luvulla, mutta Alkoon on päätynyt hieman uudempien panimoiden tuotteita.

Cervejaria Devassa on alunperin vuonna 2001 Rio de Janeirossa perustettu pienpanimo, joka kuuluu nykyisin japanilaisen Kirin-panimokonsernin Brasil Kirin -tytäryhtiöön. Brasil Kirin on Brasilian toiseksi suurin panimo AmBevin jälkeen.

Amazon Beer perustettiin vuonna 2000 Belémin kaupungissa Amazon-joen rannalla. Itsenäisenä pysynyt pienpanimo valmistaa käsityöoluita viidakosta löytyvistä raaka-aineista, esimerkiksi vuonna 2014 Brasilian parhaaksi olueksi valittua acai-stoutia. Alkossa oleva Amazon Forest Pilsen ei kuitenkaan ole peräisin Brasiliasta, vaan sen on valmistanut lisenssillä Ridgeway Hepworthin panimollaan.

Devassa Tropical Lager 

Oluttyyppi: lager
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 11,1 EBU
Väri: 7,7 EBC
Kantavierre: 11 °P
Hinta: 3,44 €/0,355 l Alkossa

Devassan etiketti ei lupaa mitään. Väriltään olut on kultaan vivahtavan keltainen. Vaahtoa muodostuu vähän. Miedossa tuoksussa on lähinnä maltaisuutta, myös vähän ruohoa. Maku on tuoksun tapaan mieto ja maltainen, katkeruutta ei ole juuri lainkaan. Melko mitäänsanomaton olut. Menee janojuomana helteisenä päivänä tai ehkä jonkin hyvin miedosti maustetun ruoan kanssa. Lähinnä tämä olut on brasilialaista Lapin Kultaa.

Amazon Forest Pilsen 

Oluttyyppi: pils
Valmistusaineet: Pilsner- ja caramaltaat, Tettnanger- ja Mount Hood -humalat
Alkoholia: 4,1 %
Katkeruus: 17,9 EBU
Väri: 7,8 EBC
Kantavierre: 10,2 °P
Hinta: 3,40 €/0,33 l Alkossa

Amazon Forest Pilsenin etiketti lupaa virkistävää pilsneriä täynnä brasilialaista luonnetta. Amazon on Devassaan verrattuna väriltään vaaleampi. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa jonkin verran. Tuoksussa on mallasta kuten Devassassa, mukana on myös vähän sitrusta. Tuoksu on Devassaan verrattuna voimakkaampi. Maku on kohtalaisen maltainen. Luvattua brasilialaista luonnetta ei löydy tai sitten se on hyvin heikko. Menisi kohtuullisen rasvaisen ruoan kuten makkaran kanssa. Kotimaisiin oluisiin verrattuna tämä tuntui olevan laimennettu versio Koffin Export Pilsistä.

Kumpikaan olut ei ollut mitenkään erityinen. Amazon Forest Pilsen voittaa vertailun, koska siinä oli edes vähän makua.

Bonusbisse: Cool Head IPAnema

Takavasemmalta rynnistää mukaan vielä kisan yllättäjä Tuusulasta: Cool Head IPAnema. Se ylittää karsintarajan kertomalla, että Cool Headin panimon taustalla on brasilialainen Cleber Goncalves.



Oluttyyppi: IPA
Alkoholia: 5,7 %
Katkeruus: 43,6 EBU
Kantavierre: 12,3 °P
Hinta: 3,50 €/0,33 l Alkon tilausvalikoimassa (paikallisesti saatava, Sellon Alkossa myös hyllyssä)

Olut on sameahko, väriltään kultaan vivahtavan oranssi. Tuoksussa on trooppista hedelmää ja vähän greippiä, jopa aavistus karamellisuutta. Myös maussa on trooppista hedelmää kuten mangoa sekä greippiä ja kypsää sitrusta. IPA:ksi tässä on yllättävän vähän katkeruutta. Tyyliltään tämä onkin ehkä lähempänä APA:a kuin IPA:a. Jälkimaku on pehmeä ja vähän mausteinen. Katkeruutta olisi voinut olla minun makuuni vähän enemmänkin. Joka tapauksessa mukavan kesäinen IPA, tämä olisi minun valintani kisakatsomon juomaksi.

Musiikkivalintana on tällä kertaa Tropa de Elite samannimisestä brasilialaisesta toimintaelokuvasta.

torstai 4. elokuuta 2016

Rio ohoi!

Rion olympialaiset alkavat pian, ja Alkon valikoimiin on saapunut brasilialaisia oluita ja Vinícola Saltonin viinejä. Testasimme potentiaaliset kisakatsomon juomat.



Brasiliassa on viljelty viiniä suunnilleen yhtä kauan kuin Chilessä ja Argentiinassa, mutta ei aivan yhtä menestyksekkäästi. Portugalilaiset siirtokuntalaiset istuttivat 1500-luvulla ensimmäiset viiniköynnökset, mutta törmäsivät ilmaston ja maaperän aiheuttamiin ongelmiin. Viljelyä ja viininvalmistusta jatkettiin kuitenkin sinnikkäästi. 1800-luvun edistysaskeleita olivat amerikkalaisten hybridilajikkeiden, italialaisten maahanmuuttajien tuomien Barberan, Muscatin sekä Trebbianon ja Baskimaalta tuodun Tannatin kasvattaminen. 1970-luvulta alkaen kansainvälinen kiinnostus ja investoinnit ovat kehittäneet brasilialaisten viinien valmistusmenetelmiä ja laatua.

Kuuman ja kostean ilmaston takia suurin osa Brasiliasta ei sovellu viininviljelyyn, ja viinintuotanto onkin keskittynyt enimmäkseen maan eteläosiin. Viiniköynnöksiä viljellään kaikkiaan noin 89 000 hehtaarin alueella, mutta valtaosa tuotannosta on syötäviä rypäleitä. Vitis Vinifera -lajikkeita viljelee vain noin 150 viinitilaa noin 10 000 hehtaarin alueella. Punaisista lajikkeista viljellyin on on Cabernet Sauvignon, sen jälkeen tulevat Merlot, Pinot Noir ja Tannat. Valkoisista lajikkeista viljellyin on Chardonnay, muita suosittuja lajikkeita ovat Semillon, Muscat ja Welschriesling.

Brasiliassa tuotetaan noin 270 miljoonaa litraa viiniä vuodessa, mikä tekee maasta eteläisen pallonpuoliskon viidenneksi suurimman ja maailman 15. suurimman viinintuottajan. Kulutus on suurimmaksi osin kotimaista, vain noin 2,7 miljoonaa litraa tuotannosta menee vientiin.



Brazil Intenso Brut 

(Glera; 12,98 €)
Alkon valikoimaan päätynyt Brazil Intenso Brut on tehty proseccosta tutusta Glera-rypäleestä - ja jotain hyvin proseccomaista tässä Charmat-menetelmällä valmistetussa kuohuviinissä on. Ensin se ei tunnu tuoksuvan tai maistuvan oikeastaan miltään, mutta etsivä löytää. Tuoksussa on päärynää ja limeä ja tuoksua mukaileva kirpeä maku on kevyt, greippisen hapokas, hieman mausteinen ja aavistuksen päärynäinen. Jussi tykkäsi tästä enemmän kuin Marjut, joka piti tätä liian happamana ja ostaisi edelleen Viña Undurraga Royal Brutia, jos eteläamerikkalaista skumppaa pitäisi saada. Kyllä tällä suomalaisten pistesijoja skoolaa, mitaleiden varalle laitetaan samppanja kylmään.



Salton Paradoxo Chardonnay 2013

(Chardonnay; 14,08 €)
Alkon valikoiman valkoviini ei olekaan Intenso, vaan Paradoxo. Sen tuoksussa on päällimmäisenä tammea ja greippistä hapokkuutta, tarkemmin tutkittuna myös ananasta ja trooppista hedelmää. Maun mausteinen tammisuus tyrmää ensin muut aromit, mutta sen alta paljastuu samanlaista greippisyyttä kuin kuohuviinissä. Happoja on kuin maratoonarin pohkeissa kisan päätteeksi, ja viinin hedelmäisyys jää ikävästi paitsioon. Tämä viini ei ole kepeä seurustelujuoma, vaan ennemminkin ruokaviini. Sen kanssa voisi tarjota esimerkiksi rasvaista kalaa tai pasta carbonaraa. 14 euroa tuntui hieman liian tyyriiltä hinnalta.



Salton Intenso Tannat 2013

(Tannat; 14,08 €)
Aluksi viinin tuoksussa on kumia, nahkaa ja minttua/eukalyptusta sekä tummia marjoja, luumua ja viikunaa. Viini on ärhäkän tanniininen, kitkerä kuin miesten keihään kakkossija, ja tuntuu siltä, että tanniinien takana piilottelee vain pliisu peruspunkku. Maussa on eukalyptusta ja tummia marjoja, hieman pippuria ja mausteita. Kärsivällisyys palkitaan, kun viini pehmenee ilmaantumisen myötä ja saa tuoksuun ja makuun lisää hedelmäisyyttä. Mikään seurustelujuoma tämä(kään) viini ei ole, mutta medium-kypsän lihan seurana se toimii mukavasti. Jussi tykkäsi tästäkin ja piti hinta-laatusuhdetta kohtuullisena, Marjutin mielestä 14 euroa oli tästäkin viinistä hieman liian kallis hinta. Kun tämän korkkaa 50 km kävelyn alussa ja tyrkkää jääkaappiin puoleksi tunniksi kisan loppumetreillä, voittajan saapuessa maaliin viini on ehtinyt hengittää jo melko sopivasti.
Tannat: alunperin Ranskasta, nykyisin Uruguayssa lähes kansallisrypäle. Yleisimmin sitä käytetään sekoitteissa, mutta Etelä-Amerikassa siitä tehdään myös lajikeviinejä. Tannat-viinit ovat rypäleen nimen mukaisesti erittäin tanniinisia, vadelmaisia/vadelmahilloisia, tervaisia, täyteläisiä ja hedelmäisiä.

Viinikolmikko sijoittuu palkintopallille seuraavasti: kultaa punaviinille, hopeaa kuohuviinille ja pronssia valkoviinille. Brasilialaisia viinejä oli hauska kokeilla ja ne painivat suunnilleen samassa sarjassa muiden suunnilleen samanhintaisten eteläamerikkaisten viinien kanssa, mutta vaikea sanoa, ostaisimmeko näitä uudelleen. Jussin mielestä ne olivat hintansa arvoisia, Marjutin mielestä eivät ihan. Summa summarum: viinit yllättivät yhtä paljon kuin Usain Boltin voitto 100 m kisassa.

Oluisiin keskitytään seuraavassa postauksessa. Sitä odotellessa Teflon Brothersin virallinen kisabiisi (koska Dingon Rio ohoista ei löytynyt kunnon versiota):

tiistai 2. elokuuta 2016

Ravintola Basen aikuisten mehujäät

"Vielä on kesää jäljellä" -osastomme esittää: Ravintola Basen aikuisten mehujäät. MTV:n Makuja noteerasi ne jo toukokuussa, sittemmin valikoimaan on tullut pari makua lisää. Me taas odottelimme mehujääsäitä ennen tarkemman katsauksen kirjoittamista (ja niinpä nyt on jo elokuu).

Poikkesimme Basen terassilla ostoskeskus Sellossa Espoon Leppävaarassa ennen Suuret Oluet - Pienet Panimot -tapahtumaa. Terassilla voi nautiskella jäisessä muodossa neljää drinksua: Cuba Libre, Tequila Sunrise, Omena & Passion ja Bailey's Cream (5 €/kpl). Näistä Cuba Libressä maistuu rommi ja Tequila Sunrisessa tequila niin, että tavalliseen mehujäähän näitä ei voi sekoittaa. Omena & Passion on raikas ja hedelmäinen, jäätelömäinen Bailey's Cream taas sopii vaikkapa kahvin seuraksi. Vaikka Marjut pitää muuten Tequila Sunrisesta, Omena & Passion voitti tällä kertaa. Jussin suosikki oli Cuba Libre.

Plussaa: aikuisten mehujäät ovat pieniä ja näppäriä ja viilentävät mukavasti kuumana päivänä.
Miinusta: mehujäät sulavat nopeasti, joten ne on nautittava ripeästi.

Mehujäitä myydään niin kauan kun terassikelejä ja kysyntää riittää.