lauantai 29. lokakuuta 2016

Viini ja ruoka -messut 2016: Väliraportti - siniset viinit



Viini ja ruoka -messuilla pitää aina etsiä jotain uutta ja erikoista. Tänä vuonna sellaista olivat siniset viinit (eli tylsästi sanottuna värjätyt valkoviinit).

Ensimmäisenä lasiin päätyi Servaalin osastolta kesällä lehdissäkin noteerattu Gïk LiveGïkin hipster-henkisillä taustajoukoilla ei ole aiempaa kokemusta viinin tekemisestä, mutta vanhoja käsityksiä ravistelevaa asennetta tuntuu riittävän aina nimen heavy metal umlautista webbisivujen iskulauseisiin saakka. Tavoitteena on tehdä kivaa, helposti juotavaa viiniä - jopa niin helppoa, että esim. viinissä käytettyjä rypälelajikkeita ei vaivauduta mainitsemaan, koska sellainen on (ilmeisesti) turhaa jäykistelyä. Sen sijaan kerrotaan, että viini on tehty innovatiivisten ranskalaisten ja espanjalaisten viinitilojen punaisista ja valkoisista rypäleistä ja kuvaillaan tarkkaan, kuinka se on värjätty indigotiinilla ja rypäleiden kuorista saatavalla antosyaanilla ja makeutettu Euroopan elintarviketurvallisuusviraston hyväksymällä keinotekoisella makeutusaineella (jota ei mainita tarkemmin), koska sokeri on pahasta. 

Millainen viini Gïk sitten kaiken sanahelinän ja salamyhkäisyyden jälkeen on? Sen tuoksu on kevyt ja siinä on hieman Sauvignon Blancin aromaattisuutta ja sen alla jotain öljymäistä. Maussa on lähinnä aspartaamia tai asesulfaami k:ta (vai steviaa?) eikä imelä jälkimaku tunnu katoavan millään suusta. Viinin parasta antia olikin siitä Instagramiin postattu kuva. 

Servaalin osastolla vinkattiin, että messuilla on toinenkin siniviini ja niinpä etsiydyimme illan lopuksi messuhallin toiselle laidalle Nordalcon osastolle Pasion Blue Chardonnayn luo. Espanjalainen, Castilla y Leónin alueelta peräisin oleva Chardonnay on Gïkin tapaan värjätty antosyaanilla ja sisältää 11,5 % alkoholia, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Viini tuoksuu hedelmäiselle ja lähes karkkimaisen makealle, mutta maku on yllättäen kuiva ja persikkainen. Viini kaipaisikin seurakseen ruokaa, esimerkiksi kalaa.

Ei Pasion Bluekaan nyt maailman vakavasti otettavin Chardonnay ole, mutta kauniina kesäpäivänä hyvin viilennettynä se on varmasti kivaa juotavaa. (Viini on tulossa Alkon valikoimiin, hinta noin 12-13 euroa. Siitä hämmentävä joululahja jollekulle!)

Muita messuhavaintoja: Mielensäpahoittajan karjalanpaistia ja Jackson Estaten Pinot Noiria! Frizzantella maustettua risottoa ja Piccinin spumantea! Nam.



PS: Kirjamessujen puolella on tarjolla Espoon Science Fiction- ja Fantasiaseuran uunituore julkaisu Escape - Pako kokoushuoneesta. Investoi 3 € osastolla 6h109 eivätkä palaverit ole enää koskaan tylsiä!

torstai 27. lokakuuta 2016

Beer & You

Yhteistyössä S-ryhmä / Raflaamo

Suomessa jo useamman vuoden jatkunut erikoisolut- ja pienpanimobuumi on tuonut ravintoloille uusia haasteita. Aikaisemmin riitti, kun hanassa oli bulkkilageria ("Iso kolmonen!"), mutta nykyisin esimerkiksi IPA:t ovat jo Alepoidenkin hyllyiltä löytyviä valtavirtaoluita ja asiakkaat kaipaavat olutvalikoimalta laajuutta sekä vaihtelua. Toisaalta oluttarjonnan moninaisuus saattaa hämmentää asiakkaita, jotka eivät ole kovinkaan hyvin perehtyneet oluisiin. S-ryhmän vastaus tähän haasteeseen on Beer & You -konsepti, johon meidät kutsuttiin tutustumaan ketjupäällikkö Miko Kamppurin ja viestintäsuunnittelija Anna Lappalaisen johdolla. Mukana oli myös muita olutbloggareita kuten Tuopillinen, Kaunis humalaTyttö ja tuoppi ja Punavuori Gourmet.

Beer & You -konseptin ideana on, että oluet on jaoteltu yhdeksään erilaiseen, värikoodattuun makuprofiiliin. Esimerkiksi Kevyet ja raikkaat -makuprofiiliin kuuluvat vehnäoluet, wit beerit, steam beerit ja pale alet. Makuprofiileihin voi tutustua tarkemmin Raflaamon Beer & You -sivulla. Jos tietää, millaisista oluista pitää, värikoodauksen avulla on helppo löytää samanlaisia oluita maistettavaksi. Jos taas oluiden maailma on vieras, värikoodauksen ohessa olevat kuvaukset auttavat hahmottamaan erilaisia oluttyylejä. Esimerkiksi alkoholittomien oluiden väri on sama, jolla Alko markkinoi alkoholittomia juomia.

Konseptiin kuuluvat myös kotimaisesta puusta valmistetut maistelulaudat, joiden kanssa voi järjestää neljän oluen tastingin, sekä viisi eri oluttyyleille sopivaa lasityyppiä (mm. olutravintoloiden varastetuin lasityyppi teku-lasi). Lasien suunnitteluun panostettu, sillä logon alaosa on mittaviivan kohdalla ja yläosa osoittaa kohdan, johon vaahtokukan tulisi ylettyä, mikäli olut on kaadettu oikein. Lisäksi konseptiin kuuluviin olutpulloihin tulee Beer & You -tarra, jotta ne on helppo erottaa kylmäkaapista. Eri oluttyyleihin tutustumisen lisäksi konseptin on tarkoitus auttaa sekä asiakkaita että ravintoloita ruoan ja oluen yhdistämisessä. Tällä hetkellä Beer & You on käytössä 16 S-ryhmän olutravintolassa eri puolilla Suomea ja ensi vuoden aikana sen on tarkoitus laajentua edelleen.


Konseptin esittelyssä tarjottiin eri makuprofiileja edustavia oluita, joista lähes kaikkiin oli yhdistetty myös ruokaa. Oluiden ja ruokien yhdistämisessä unohdettiin onneksi perinteinen olut ja makkara -kombo ja oluita yhdistettiin rohkeasti yllättäviinkin ruokiin, kuten makeisiin kakkuihin ja piirakoihin. Oluet ja ruoat olivat seuraavanlaiset:
  • Alkoholiton: 0,0% San Miguel
  • Vaaleat janonsammuttajat: vaalea Velkopopovicky Kozel ja porkkanakakkua (toimii!)
  • Kevyet ja raikkaat: Weihenstephaner Hefeweissbier ja cocktail-tikku, jossa oli kinkkua, mozzarellaa ja viinirypäle
  • Puhtaat ja maltaiset: Newcastle Brown Ale ja marjapiirakkaa
  • Hedelmäiset ja happamat: Brooklyn Sorachi Ace ja patonkia rapulevitteen kera (toimii!)
  • Erikoisuudet ja kausioluet: Schlenkerla Rauchbier Märzen ja Tuc-keksi sinihomejuustolla
  • Katkerat ja sitrusmaiset: Põhjala Virmalised IPA ja chorizoa, lihapullaa sekä leipäjuustoa
  • Tummat ja paahteiset: Põhjala Must Kuld ja Fazerin Sininen -konvehti (toimii!)
  • Monimuotoiset ja maukkaat: Chimay Bleue ja kinuskikakkua
Tämä ei tarkoita, että joka ravintolassa tarjottaisiin juuri näitä oluita tai ruokia, vaan valikoima vaihtelee ravintoloiden mukaan. Oluiden ja ruokien yhdistelmät toimivat enimmäkseen hyvin, ainoastaan IPA:n ja chorizon yhdistelmä ei tuntunut onnistuneelta, sillä chili jyräsi IPA:n maun.

Kokonaisuutena konsepti vaikutti mielenkiintoiselta ja toimivalta. Aloittelevalle olutharrastajalle se tarjoaa mahdollisuuden tutustua helposti erilaisiin oluttyyleihin. Myös mahdollisuus oman pienimuotoisen tastingin järjestämiseen on hyvä. Konseptin avulla saadaan toivottavasti myös nostettua oluen profiilia ruokajuomana, sillä joissain tapauksissa olut toimii ruoan kanssa paremmin kuin viini (esimerkiksi jouluruokien kanssa tai tomaatin, sipulin ja munaruokien kanssa). Toimintaa onkin tarkoitus laajentaa rajatusti olutravintoloiden lisäksi myös ruokaravintoloihin niin, että ruokalistoihin tulee viinisuositusten rinnalle myös olutsuosituksia.

Tämä oli hyvä alku, jäämme kiinnostuneina odottelemaan jatkoa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Mallaskosken Tough Luck IPA ja Last Laugh Amber Lager



Mitkä oluet?
Mallaskosken panimon lähettämistä näytteistä maistoin tällä kertaa seuraavat oluet:

Tough Luck
Oluttyyppi: India Pale Ale
Alkoholia: 4,7 %
Katkeruus: 70 EBU

Last Laugh
Oluttyyppi: Amber Lager
Alkoholia: 4,7 %
Katkeruus: 32 EBU

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan.

Mitä valmistaja lupaa?
Tough Luck IPA on katkerotasoltaan korkea, mutta makuprofiililtaan silti tasapainoinen. Se on rapsakan hedelmäinen, hyvän juotavuuden IPA. Amber Lager on pehmeän maltainen, tasapainoinen ja tyylikkäästi humaloitu, punertava lagerolut. Amerikkalainen cascade-humala antaa oluelle sen raikkaan hedelmäisen loppusilauksen.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Tough Luck IPA on samea ja väriltään vaaleaa meripihkaa. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa paljon ja se pysyy pitkän aikaa. Tuoksussa on havuisuutta, trooppista hedelmää ja greippiä. Maku on raikas, hedelmäinen, havuinen ja hieman appelsiininen. Katkeruutta on kohtalaisesti. Olut sopisi janojuomaksi kuumana kesäpäivänä. Helppoa juotavaa, mutta ei mitenkään erityinen IPA. Arvosanaksi jää täten 0.

Last Laugh on väriltään kuparisen punertava ja kirkas. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa jonkin verran ja se katoaa melko pian. Miedossa tuoksussa on karamellisuutta, paahteisuutta ja maltaisuutta. Maku on karamellinen, miedon paahteinen ja hieman katkera. Jälkimaussa on makeaa ruisleipää. Valmistaja suosittelee Last Laughia hampurilaisten ja BBQ-ruokien seuraksi, mutta itse valitsisin tämän joulupöytään kinkun ja laatikoiden seuraksi. Maukas ja pehmeä lager, arvosanaksi annan +.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Cabernet-kepponen

Viimeksi kovin mysteerisissä tunnelmissa tavannut raatimme kokoontui meille lähes yhtä mysteeriseen viini-iltaan. Kevään ViiniExposta jäi mieleen Anselmannin valkoinen Cabernet Sauvignon, joten päätimme järjestää yhteen rypäleeseen keskittyvän maistingin ja tehdä pienen Cabernet-kepposen punaviinien ystävälle. Muut viinit hankimme sulavasti samaisen raatilaisen kanssa Viking XPRS:lla poiketessamme, sillä paras tapa salailla on tietenkin tehdä kaikki avoimesti nenän edessä.

Alkumaljana tarjosimme Viini ja ruoka -messujen Sneak Peekissa saamaamme Vinfabrikenin alkoholitonta omenaglögiä, jonka terästimme The Helsinki Distilling Companyn Helsinki Applejackilla.

  • 2 cl Applejackia
  • 12 cl omenaglögiä
  • omenakuutioita ja (hyvin pestyä) omenankuorta (anna maustua Applejackissa sen aikaa, kun lämmität glögin)





Illan rypäle Cabernet Sauvignon syntyi 1600-luvulla Ranskassa Cabernet Francin ja Sauvignon Blancin risteytyessä. Nykyisin sitä viljellään Kanadasta Libanoniin: tunnetuimpia alueita ovat Ranskan Bordeaux'n lisäksi Chile, Yhdysvallat (Napa Valley ja Sonoma County), Australia, Italia (Toscana), Etelä-Afrikka, Argentiina ja Espanja (Priorat).

Sen lisäksi, että Cabernet Sauvignonia on helppo viljellä, rypäleen tanniinisuuden ja hapokkuuden ansiosta siitä voidaan tehdä pitkää varastointia kestäviä viinejä. Niille tyypillisiä ovat mustaherukan aromit, mutta niiden lisäksi viineissä on myös karhunvatukkaa ja tummia kirsikoita. Kuumien alueiden viinien marjaisuus on jo hillomaista. Tammikypsytys lisää mukaan vaniljaa sekä kookosta, jos tammea on käytetty hillitysti tai savua ja tervaa, jos tammea on käytetty runsaasti. Kehittyneiden Cabernet Sauvignon -viinien maussa on myös seetriä, maanläheisiä aromeja ja nahkaa.

Anselmann Cabernet Sauvignon Blanc de Noir Trocken 2015
(Pfalz, Saksa; 11,90 € Alkon tilausvalikoimassa)
Tällä kertaa ensimmäinen viini ei ollut perinteinen Pinot Noir, vaan samaan aikaan sekä hieman nurinaa että kiinnostusta herättänyt valkoviini. Se oli hyvin vaalea, lähes väritön, ja sen tuoksu oli hedelmäinen, sitruksinen ja aavistuksen mausteinen, toisaalta jopa hedelmäkarkkinen. Viini oli kuiva, mutta trooppinen hedelmäisyys (mango ja ananas) sai sen tuntumaan makealta. Sopiva hapokkuus oli tasapainossa hedelmäisyyden kanssa ja pieni mineraalisuus ja pippurinen mausteisuus antoi viinille mukavasti särmää. Mukava kuriositeetti kaiken kaikkiaan. Viini oli Marjutin suosikki ja sai äänen toiseltakin raatilaiselta. Rypälettä ei tunnistanut kukaan, mutta yksi raatilainen arvasi maaksi Saksan.

Errazuriz Estate Series Cabernet Sauvignon Rosé 2015
(Central Valley, Chile; 6,40 € Viking XPRS:llä)
Illan toinen viini ei osoittautunut hitiksi - ehkä syksyinen sää ei enää suosinut roséviiniä tai ehkä roséviinit olivat raadille liian vieraita. Persikanvärisen viinin tuoksussa oli hieman kumia, vadelmaa, puolukkaa ja vähäsen yrttejä. Viinin maku oli kuiva, kohtalaisen hapokas, vadelmainen, mansikkainen, puolukkainen ja greippinen. Edullinen rosé ei onnistunut vakuuttamaan hyvästä yrityksestään huolimatta, vaan jäi "ihan kivaksi". Kaksi raatilaista arvasi maan oikein Chileksi.



Nederburg Fair Selection Cabernet Sauvignon 2013
(Western Cape, Etelä-Afrikka; 8,90 € Viking XPRS:llä)
Ensimmäisen punaviinin tuoksussa oli aluksi palanutta kumia, mutta ilmaantumisen myötä se katosi. Tuoksussa oli kypsää mustaherukkaa, mustikkaa ja hieman nahkaa. Maussa oli tuoksun mukaisesti hilloista mustaherukkaa ja luumua. Keskitäyteläisen viinin tanniinit olivat vielä nuorehkot ja kireähköt, joten tämä viini hyötyisi vielä kypsytyksestä.

Kaiken Ultra Cabernet Sauvignon 2012
(95 % Cabernet Sauvignon, 5 % Malbec; Mendoza, Argentiina; 14,90 € Viking XPRS:llä)
Toisen punaviinin tuoksussa oli mausteita ja herukkahilloa - edellisen viinin herukka oli ennemminkin runsaan kypsää marjaa, tässä jo makeahkoa hilloa. Samaa hilloisuutta oli myös viinin maussa taatelin lisäksi. Tanniinit olivat kohtalaiset, mutta pehmeät. Tätäkin viiniä voisi kypsytellä vielä jonkin aikaa, mutta se alkoi olla jo mukavan tasapainoinen kokonaisuus ja ruoan kanssa se meni hyvin. Se oli Jussin ja kahden muun raatilaisen suosikki ja illan voittaja.



Jälkiruoan seuraksi viinikaapista löytyi Blue Nun Eiswein 2012 (Rheinhessen, Saksa; 22,90 € Baltic Queenilla vuonna 2014). Makea, hunajaisen persikkainen ja raikas viini sopi Sacher-kakun kanssa hyvin, vaikka ei muuten jäänytkään erityisesti mieleen.

Summa summarum
Viinien tunnistaminen meni melko pitkälti hyvien arvausten varassa, toisilla paremmin kuin toisilla: yksi raatilainen arvasi kaikkien paitsi ensimmäisen viinin maat oikein, rypäleiden kanssa kaikilla sujui huonommin eikä yksikään arvaus osunut kohdalleen. Jos nyt jotain jossittelisi, niin vaihtelun vuoksi listalle olisi voinut poimia ranskalaisen (tai ehkä australialaisen) Cabernet Sauvignonin toisen etelä-amerikkaisen viinin tilalle.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Mallaskosken Dark Mood Rye Lager



Mikä olut?
Dark Mood Rye Lager (Mallaskosken panimo)
Oluttyyppi: ruislager
Maltaat: pils, ruis, crystal, savu ja choko
Alkoholia: 4,7 %
Katkeruus: 40 EBU
Hinta: näytepullo

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Dark Mood on pimeneviin syysiltoihin sopiva, tummanpuhuva lager. Makuprofiililtaan se on pehmeän rukiinen.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Seinäjokelainen Mallaskosken panimo on tuonut päivittäistavarakauppoihin kolme uutta olutta: Tough Luck India Pale Ale, Last Laugh Amber Lager ja Dark Mood Rye Lager. Ensimmäisenä maistettavaksi päätyi Dark Mood Rye Lager. Väriltään olut on tumman kuparinen. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän ja se katoaa melko nopeasti. Tuoksussa on paahteista mallasta, karamellisuutta ja ruisleipää. Maussa on paahteisuutta, tummaa suklaata, ruista, savuisuutta ja aavistus viikunaa. Jälkimaku on hieman katkera. Oluessa on makua, vaikka maitokauppavahvuus aiheuttaakin hieman vetisyyttä. Sopisi juotavaksi vaikka pataruokien tai joulupöydän antimien kanssa. Arvosanaksi annan +.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 11.10.2016: ranskalaisia viinejä

Ravintola Basen lokakuun viiniklubissa tutustuttiin ranskalaisiin viineihin Antti Uusitalon opastamana.



Wolfberger Crèmant d'Alsace Brut
(Pinot Blanc; Alsace, Ranska; 14,38 €)
Viiniklubi-ilta alkoi vanhalla tutulla Wolfberger Crèmant d'Alsace Brutilla. Sen tuoksussa oli vihreää omenaa ja sitruksista hapokkuutta, maku oli kepeä, sitruksisen hapokas ja omenaisen pirteä. Tasaisen varma, laadukas perusskumppa ei pettänyt tälläkään kertaa.

Brocard Chablis Sainte Claire Organic 2015
(Chardonnay; Burgundi, Ranska; 23,90 €)
Illan ainoa valkoviini oli herkullinen Chablis. Sen tuoksu oli mineraalinen (märkää kiveä ja jopa hieman bensiiniä) sekä persikkaisen ja omenaisen hedelmäinen. Tuoksussa oli myös jonkin verran paahteisuutta ja parfyymisyyttä. Kuivassa maussa oli tuoksua mukaillen ensin kypsää hedelmää, omenaa ja persikkaa, niiden jälkeen mineraalisuutta ja bensiiniä, jälkimaku oli hapokas. Varsin maukas viini, joka toimisi ruoan kanssa hyvin.

Château de Seguin Cuvée Prestige 2014
(Merlot, Cabernet Sauvignon, Petit Verdot; Bordeaux, Ranska; 19,90 €)
Ensimmäinen punaviini oli Bordeauxin alueelta. Sen tuoksu oli makeahko, pippurisen mausteinen sekä kirsikkaisen, mustaherukkaisen ja karhunvatukkaisen marjainen. Mausteisuuden ja marjaisuuden lisäksi tuoksusta pystyi erottamaan nahkaa, tupakkaa, kahvia ja mustetta. Pettymykseksemme viinin maku ei ollut aivan yhtä runsas ja monipuolinen kuin tuoksu, vaan kevyehkö ja jopa hieman mehumainen. Kohtalaiset tanniinit tekivät tästä kuitenkin hyvän ruokaviinin ja mausteinen, pippurinen, kirsikkainen ja herukkainen viini toimi maistelulautasella olleen lammaskäristyksen kanssa hyvin.

Gérard Bertrand Grand Terroir Tautavel 2013
(Grenache, Shiraz, Carignan; Languedoc-Roussillon, Ranska; 14,95 €)
Toisen punaviinin tuoksu oli mansikkaisen makea, hedelmäinen ja mausteinen, aavistuksen nahkainen ja musteinen, ja siitä erottui myös kumia ja pihlajanmarjoja. Adjektiivien ryöppy jatkui myös maistellessa: mausteinen, mustikkainen, pippurinen, lakritsainen, yrttinen ja tumman karhunvatukkainen viini oli täyteläisempi ja voimakkaampi kuin edeltäjänsä. Sopiva tanniinisuus teki tästäkin hyvän lammaskäristyksen kumppanin. Varsin mainio eikä laisinkaan hinnalla pilattu viini oli seurueen miesten suosikki.

Château d'Arche 2007
(Sémillon, Sauvignon Blanc; Bordeaux, Ranska; 19,79 €/0,375 l)
Ilta päättyi hunajaisen makeaan Sauternes-viiniin. Viinin tuoksussa oli persikkaa, nektariinia ja hieman pähkinää. Makea maku oli kuitenkin raikas ja myötäili tuoksua hunajan, appelsiinihillon, persikan ja aprikoosin aromeillaan. Ihan "vau, miten hyvää" -luokkaan tämä viini ei päässyt , mutta "onpas hyvää" -luokkaan kuitenkin. Koska makeat viinit miellyttävät melkeinpä aina, seurueen naiset äänestivät tämän viinin suosikikseen.

Muista myös Viini ja ruoka -messujen pääsylippujen ja Viinistä viiniin -kirjojen arvonta - vielä ehdit osallistua!

torstai 13. lokakuuta 2016

Viini ja ruoka 2016 - lippuarvonta!

Sneak Peek -tunnelmia BasBas & Staff Wine Barissa

.....
Viini ja ruoka -messut ovat taas 27.-30.10.2016 Helsingin messukeskuksessa! Kävimme BasBas & Staff Wine Barissa kuuntelemassa ennakkotunnelmia Ocre Rouge -kuohuviinin ja pienen purtavan äärellä.

Tänä vuonna uutta ei ole ainoastaan nimi. Aiemmin Viini, ruoka ja hyvä elämä -nimellä kulkeneet messut ovat nyt ytimekkäästi vain Viini ja ruoka. Lisäksi tänä vuonna koko messualue on anniskelualuetta, mikä on sekä hyvä että nuoremmille messukävijöille hieman huonokin asia - toisaalta koko alueella voi nyt liikkua vapaasti viinilasin kanssa ja maistella ruoka-annoksia, toisaalta jos olet alle 18-vuotias, pääset alueelle vain täysi-ikäisen seurassa.

Tänäkin vuonna on tarjolla mielenkiintoisia tastingeja ja monenlaista ohjelmaa näytöskeittiössä. Me ilmoittauduimme Vuoden viinit -tastingiin ja toivottavasti osumme sopivasti paikalle, kun Champagne Barissa avataan päivän spessupullo. Kannattaa tutustua ohjelmaan!

Saimme arvottavaksi pääsylippuja (arvo 16 €) ja Viinistä viiniin -kirjoja. Osallistu arvontaan kertomalla, mikä messujen viineistä kiinnostaa eniten. Mainitse samalla, haluatko lipun vai kirjan. Jätä myös sähköpostiosoitteesi, jotta saamme sinuun yhteyden. Vastausaikaa on 19.10. saakka.
Liput ja kirjat on arvottu, onnea voittajille!

tiistai 11. lokakuuta 2016

Thornbridge-tasting Captain Corvuksessa 5.10.2016

Ison Omenan uudessa laajennusosassa sijaitseva The Gallows Birdin pikkuveli Captain Corvus järjesti tastingin, jonka aiheena olivat Thornbridge-panimon oluet. 15 €:n hintaan sai maistella kuutta olutta ja kuulla panimon historiasta.



American Wheat Ale Brouwerij’t IJ on tehty yhteistyössä saman nimisen hollantilaisen panimon kanssa. Väriltään olut oli kullankeltainen ja muistutti lageria. Tuoksussa oli sitrusta, greippiä ja vehnää ja maku myötäili tuoksua. Jälkimaku oli katkera.

Eldon (imperial stout) oli väriltään hyvin tumma, lähes musta. Tuoksussa oli tummaa suklaata, kahvia ja vaniljaa. Maussa oli kahvia ja viikunaa. Tämä on ainoa tastingin oluista, joka on Alkon valikoimassa.

Love Among the Ruins oli väriltään kuparinruskea. Sen tuoksussa oli piparkakkua ja kirsikkaa. Maku oli hapan ja kirsikkainen ja toi mieleen vedellä laimennetun Chiantin.

Serpent oli sameaa ja keltaista. Olut on valmistettu siiderin villihiivalla ja tuoksu muistuttikin sitruksista omenasiideriä. Maku oli kuiva ja omenainen, mukana oli myös vähän vehnäisyyttä.

Persikalla maustettu Melba oli väriltään kullankeltainen. Tämä oli maistetuista oluista omituisin. Tuoksu toi mieleen persikanhajuisen nestesaippuan. Maku oli vetinen ja muistutti laimeaa persikkamehua.

Kipling oli South Pacific Pale Ale -tyylinen olut. Tuoksussa oli sitrusta, trooppista hedelmää ja ruohoa. Maku oli hedelmäinen, hieman sitruksinen ja siinä oli myös appelsiinia.



Vasemmalta oikealle: Kipling, Eldon ja Serpent

Tastingin paras olut oli Eldon, vähiten pidin Melbasta. Vaikka Serpent oli mielenkiintoinen, se muistutti liikaa siideriä omaan makuuni. Toivottavasti Corvuksessa järjestetään jatkossakin tastingejä. Paikka oli muuten mukava, mutta ostoskeskuksen kovaääniset kuulutukset häiritsivät välillä esittelyn seuraamista.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Norex Grand Open Tasting

Norex Selected Brands järjesti syyskuussa Grand Open Tasting -kiertueen. Pullon henki poikkesi Tampereen tapahtumassa, me taas pari päivää myöhemmin Helsingissä 22.9.



Aloitimme Parés Baltàn viinien parissa. Emme (ikävä kyllä) ehtineet cava-tastingiin, joten tämä sai kompensoida tilannetta - ja hyviähän nämä olivat niin kuin aina. Blanca Cusine 2010 (Xarel·lo, Chardonnay, Pinot Noir) oli samppanjamainen ja paahteinen, Cosmic (Xarel·lo, Sauvingon Blanc) taas sauvignonblancmaisen raikas, yrttinen ja herukanlehtinen. Indigena Rosé (Grenache) oli maukas ja roteva, Pink (Garnatxa, Macabeo, Parellada) taas mukavan kesäisen kepeä.



Ensimmäisessä tastingissa tutustuimme Allegrinin Palazzo della Torre -viineihin (Corvina Veronese, Rondinella, Sangiovese; vuosikerta 2012 26,90 € Alkon tilausvalikoimassa). Palazzo della Torre -viinit valmistetaan Ripasso-menetelmää mukaillen niin, että rypäleistä 70 % tehdään viiniksi ja 30 % kuivataan, jotta ne saadaan makeiksi ja täyteläisiksi. Myöhemmin viini ja kuivatut rypäleet sekoitetaan ja viinin annetaan käydä toisen kerran, minkä jälkeen se kypsyy 15 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tastingissa oli tarjolla kolme vuosikertaa: 1999, 2001 ja 2013.

Vuosikerran 1999 viini oli jo ehtinyt kehittyä. Se olikin väriltään rusertavan punainen. Sen tuoksu oli makeahko ja melkeinpä hilloisen marjainen, luumuinen, kirsikkainen, hieman toffeinen ja nahkainen. Rustiikkinen maku oli lämmittävä, makeahko ja kirsikkainen, tanniinit olivat pehmeät ja tasapainossa mukavan hapokkuuden ja kypsän marjaisuuden kanssa.

Vuosikerran 2001 viini oli myös hyvässä vaiheessa. Sen tuoksu oli marjaisan makeahko, mansikkainen, karhunvatukkainen, mustaherukkainen ja kirsikkainen, myöskin nahkainen ja pippurinen. Edelliseen viiniin verrattuna kaksi vuotta nuoremman viinin tanniinit olivat ärhäkämmät ja maku kevyempi, puolukkainen, kirsikkainen ja hieman nahkainen.

Vuosikerta 2013 oli vielä nuori. Väriltään viini oli sinertävän punainen. Sen tuoksu oli punaherukkainen, kirsikkainen ja hapokas, herukanlehtinen ja karviaismarjainenkin, hieman nahkainen ja yrttinen - ehkä nokkosta ja jopa aavistus kumia. Nuoruuden huomasi myös mausta. Vaikka se oli nahkainen ja marjainen aiempien vuosikertojen tapaan, tanniinit olivat vielä kireät.

Jos tätä hankkisi Alkosta nyt, sen voisi ihan hyvällä omallatunnolla unohtaa viinikaappiin kymmeneksi vuodeksi, jos kärsivällisyys vain sallisi.



Tastingien välillä ehdimme tutustua pikaisesti kahteen etelä-afrikkalaisen Stellar Wineryn luomuviiniin.

The Storyteller (Cabernet Sauvignon) oli tuoksultaan herukkainen ja hieman kuminen. Maku oli pehmeä ja mehumainen, mutta tanniineja oli silti kohtalaisesti. Viini sopisi ribsien tai pataruokien seuraksi.

Running Duckin (Shiraz) tuoksussa oli tummia marjoja, mustaherukkaa, pippuria ja vaniljaa. Maku oli makean herukkahilloinen ja pippurinen, tanniineja oli tässäkin kohtalaisesti. Tämä viini soveltuisi juotavaksi pihvin tai grilliruoan kanssa.


Toisessa tastingissa pääsimme sekoittamaan omat konjakit. Marjutin suhde konjakkeihin on hieman hankala (syistä voimme jaaritella joskus lisää), joten Camus'n masterblender-tasting oli oiva tilaisuus avartaa maailmankuvaa ja kokeilla, voisiko konjakeille sittenkin antaa mahdollisuuden.

Saimme neljä eri tislettä neljältä eri crulta: Grande Champagne, Petite Champagne, Fins Bois ja Borderies. Tutustuimme ensin tisleiden ominaispiirteisiin ja sen jälkeen pääsimme sekoittamaan yrityksen ja erehdyksen kautta omat konjakkimme. Marjut päätyi käyttämään eniten pehmeää Borderies-tislettä ja hakemaan ryhtiä Fins Bois'sta ja Petite Champagnesta, Jussi taas hylkäsi Borderies'n ja sekoitti Grande Champagnea Petite Champagneen ja Fins Bois'n. Lopullista tulosta on maltettava odottaa vielä hetki: maailman parhaat konjakit (tietenkin!) ovat tarpeeksi kypsiä joulun aikaan.

Masterblender-class oli mielenkiintoinen ja Marjut kasvoi taas ihmisenä. Pitää myöntää, että tyttökonjakit, kuten Camus'n Borderies-konjakki, voisivat olla tutustumisen arvoisia. Vaikka ensin hieman arvelutti, mihin tulikaan lähdettyä, kannatti omalta mukavuusalueelta irrota. Tämä oli ehdottomasti päivän mielenkiintoisin osuus!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Ruosniemen Panimo Vuorineuvos



Mikä olut?
Vuorineuvos (Ruosniemen Panimo)
Oluttyyppi: Imperial Stout
Alkoholia: 9,5 %
Katkeruus: 58,9 EBU
Väri: 270 EBC
Kantavierre: 23 °P
Hinta: 5,92 € Alkossa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Vuorineuvoksen monipuolisen tuoksun paahdetta ja mausteisuutta tasapainottaa Columbus-humalan raikkaus. Tämä Imperial Stout sopii erityisesti jälkiruokien kanssa nautittavaksi.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Imperial Stout -tyylin oluissa on yleensä paahdettua mallasta, kahvia, tummaa suklaata ja palanutta tuoksua. Usein myös karamellisuutta, luumua, taatelia tai rusinaa. Ikääntymisen myötä Imperial Stout saattaa alkaa muistuttaa portviiniä. Imperial Stoutin alkuperäinen nimitys oli Imperial Russian Stout. Oluttyyli sai nimensä siitä, että Venäjän keisarinna Katariina II Suuri (hallitsijana 1762–1796) halusi hoviinsa brittiläistä stoutia ja panimoiden piti kehittää olut, joka kesti kuljetuksen Venäjälle.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on hyvin tumma, lähes musta. Tummanruskeaa vaahtoa muodostuu vähän ja se katoaa melko pian. Tuoksussa on tummaa kahvia, mämmiä, ruisleipää ja lakritsaa. Maku on vahva, siinä on luumua, kahvia, palaneen paahteista mallasta ja lakritsaa. Jälkimaku on kahvisen katkera. Erittäin maukas olut, joka sopii nautittavaksi kylminä ja pimeinä syysiltoina. Ei kaipaa seurakseen ruokaa, mutta voisi sopia suklaakakun kanssa. Arvosana ++.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Viking Linen Wine & Dinessa

Kävimme porukalla Viking XPRS:n päiväristeilyllä ja paluumatkalla suuntasimme tuttuun tapaan Wine & Dineen syömään. Kaikki valitsivat ruoakseen pippuripihviä tai lammasta, joten viinien arvonta oli suhteellisen suoraviivaista.




Miguel Torres Conde de Superunda 2009
(57 % Tempranillo, 19 % Cabernet Sauvignon, 16 % Monastrell, 8 % Carmenère; Valle de Curicó, Chile; 44 €/pullo)
Ensimmäinen arpa osui Chileen - eikä valinta ollut laisinkaan huono. Conda de Superundan väri oli syvä ja viinin tuoksu muhkea. Siitä erottui herukkaa sellaisenaan ja hyytelönä, kypsiä tummia marjoja, mustikkahilloa ja aavistus savuisuutta. Maku mukaili tuoksua mustaherukallaan ja hilloisilla tummilla marjoillaan, niiden lisäksi maussa oli vaniljaa, luumua, yrttejä ja häivähdys eukalyptusta. Mehukas, täyteläinen, lähes turboahdettu viini maistui kaikille. Harmiksemme vain viiniä ei ollut saatavilla laivan myymälässä.

Borgo Salcetino Chianti Classico Lucarello Riserva 2012
(95 % Sangiovese, 5 % Canaiolo; Toscana, Italia; 31 €/pullo)
Jälkeenpäin voisi viisastella, että tämä viini olisi kannattanut juoda ensimmäisenä, sillä vaikka se olikin maukas ja luonteikas Chianti Classico, se oli kireämpi kuin chileläinen hedelmäpommi. Mukavasti maanläheinen viini tuoksui nahkaiselle ja punaisille marjoille. Sen hapokkaassa ja tiukahkon tanniinisessa maussa oli tummia marjoja, puolukkaa, pippuria, vaniljaa ja nahkaa. Rustiikkinen veden kielelle nostattava viini ei turhia kosiskellut, vaan oli hyvä sellaisenaan. Hieman houkuttelisi ajatus hankkia sitä pullo tai pari kypsymään (hinta Alkossa 21,50 €).

Kumpi sitten kannattaisi valita? Kumpi vain. Conde de Superunda oli näistä kahdesta kosiskelevampi ja runsaan hedelmäinen, Lucarello taas tiukempi ja rustiikkisempi. Liian kypsiksi paistuneet (mutta ihan maukkaat) pihvimme ja lampaamme toimivat paremmin Conde de Superundan kanssa, Lucarello olisi kaivannut sitä, että ne olisivat oikeasti olleet medium-kypsiä.