Kävimme porukalla Viking XPRS:n päiväristeilyllä ja paluumatkalla suuntasimme tuttuun tapaan Wine & Dineen syömään. Kaikki valitsivat ruoakseen pippuripihviä tai lammasta, joten viinien arvonta oli suhteellisen suoraviivaista.
Miguel Torres Conde de Superunda 2009
(57 % Tempranillo, 19 % Cabernet Sauvignon, 16 % Monastrell, 8 % Carmenère; Valle de Curicó, Chile; 44 €/pullo)
Ensimmäinen arpa osui Chileen - eikä valinta ollut laisinkaan huono. Conda de Superundan väri oli syvä ja viinin tuoksu muhkea. Siitä erottui herukkaa sellaisenaan ja hyytelönä, kypsiä tummia marjoja, mustikkahilloa ja aavistus savuisuutta. Maku mukaili tuoksua mustaherukallaan ja hilloisilla tummilla marjoillaan, niiden lisäksi maussa oli vaniljaa, luumua, yrttejä ja häivähdys eukalyptusta. Mehukas, täyteläinen, lähes turboahdettu viini maistui kaikille. Harmiksemme vain viiniä ei ollut saatavilla laivan myymälässä.
Borgo Salcetino Chianti Classico Lucarello Riserva 2012
(95 % Sangiovese, 5 % Canaiolo; Toscana, Italia; 31 €/pullo)
Jälkeenpäin voisi viisastella, että tämä viini olisi kannattanut juoda ensimmäisenä, sillä vaikka se olikin maukas ja luonteikas Chianti Classico, se oli kireämpi kuin chileläinen hedelmäpommi. Mukavasti maanläheinen viini tuoksui nahkaiselle ja punaisille marjoille. Sen hapokkaassa ja tiukahkon tanniinisessa maussa oli tummia marjoja, puolukkaa, pippuria, vaniljaa ja nahkaa. Rustiikkinen veden kielelle nostattava viini ei turhia kosiskellut, vaan oli hyvä sellaisenaan. Hieman houkuttelisi ajatus hankkia sitä pullo tai pari kypsymään (hinta Alkossa 21,50 €).
Kumpi sitten kannattaisi valita? Kumpi vain. Conde de Superunda oli näistä kahdesta kosiskelevampi ja runsaan hedelmäinen, Lucarello taas tiukempi ja rustiikkisempi. Liian kypsiksi paistuneet (mutta ihan maukkaat) pihvimme ja lampaamme toimivat paremmin Conde de Superundan kanssa, Lucarello olisi kaivannut sitä, että ne olisivat oikeasti olleet medium-kypsiä.
Miguel Torres Conde de Superunda 2009
(57 % Tempranillo, 19 % Cabernet Sauvignon, 16 % Monastrell, 8 % Carmenère; Valle de Curicó, Chile; 44 €/pullo)
Ensimmäinen arpa osui Chileen - eikä valinta ollut laisinkaan huono. Conda de Superundan väri oli syvä ja viinin tuoksu muhkea. Siitä erottui herukkaa sellaisenaan ja hyytelönä, kypsiä tummia marjoja, mustikkahilloa ja aavistus savuisuutta. Maku mukaili tuoksua mustaherukallaan ja hilloisilla tummilla marjoillaan, niiden lisäksi maussa oli vaniljaa, luumua, yrttejä ja häivähdys eukalyptusta. Mehukas, täyteläinen, lähes turboahdettu viini maistui kaikille. Harmiksemme vain viiniä ei ollut saatavilla laivan myymälässä.
Borgo Salcetino Chianti Classico Lucarello Riserva 2012
(95 % Sangiovese, 5 % Canaiolo; Toscana, Italia; 31 €/pullo)
Jälkeenpäin voisi viisastella, että tämä viini olisi kannattanut juoda ensimmäisenä, sillä vaikka se olikin maukas ja luonteikas Chianti Classico, se oli kireämpi kuin chileläinen hedelmäpommi. Mukavasti maanläheinen viini tuoksui nahkaiselle ja punaisille marjoille. Sen hapokkaassa ja tiukahkon tanniinisessa maussa oli tummia marjoja, puolukkaa, pippuria, vaniljaa ja nahkaa. Rustiikkinen veden kielelle nostattava viini ei turhia kosiskellut, vaan oli hyvä sellaisenaan. Hieman houkuttelisi ajatus hankkia sitä pullo tai pari kypsymään (hinta Alkossa 21,50 €).
Kumpi sitten kannattaisi valita? Kumpi vain. Conde de Superunda oli näistä kahdesta kosiskelevampi ja runsaan hedelmäinen, Lucarello taas tiukempi ja rustiikkisempi. Liian kypsiksi paistuneet (mutta ihan maukkaat) pihvimme ja lampaamme toimivat paremmin Conde de Superundan kanssa, Lucarello olisi kaivannut sitä, että ne olisivat oikeasti olleet medium-kypsiä.