keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joululahjavinkkejä: Amarone x 3

Suosittu lahjaviini Amarone della Valpolicella on peräisin Italiasta Veneton alueelta. Se valmistetaan appassimento-tekniikalla kuivatuista viinirypäleistä, useimmiten Corvinasta, Molinarasta ja Rondinellasta. Sadonkorjuun jälkeen rypäleitä kuivataan sata päivää, jolloin niiden aromit tiivistyvät ja sokeripitoisuus kasvaa. Kuivatut rypäleet puristetaan, viini käytetään hitaasti alhaisessa lämpötilassa ja kypsytetään tammitynnyreissä jopa kolmen vuoden ajan ja pulloissa vuoden verran.

Amaronet ovat kuivia, täyteläisiä, alkoholipitoisia (aina yli 14 %), mausteisia ja rusinaisia ja niissä on kypsien hedelmien, viikunan, luumun ja kirsikan aromeita. Viinin nimi johtuu italian sanasta amaro eli karvas, ja jotkut Amaronet voivatkin olla hieman kitkeriä.

Rakkauden (amore) kanssa Amaronen nimellä ei ole mitään tekemistä, vaikka se sopiikin hyvin nautittavaksi sellaisenaan oman rakkaan kanssa. Jos haluat yhdistää Amaronen ruokaan, tuhti viini vaatii tuhtia ruokaa eli punaista lihaa tai riistaa tai kovia, voimakkaita juustoja ja viikunahilloa. Avaa viini ilmaantumaan muutamaa tuntia ennen tarjoilua ja tarjoile se hieman viilennettynä.

Tässä joululahjavinkkejä Alkon valikoimasta (kuvat Alkon sivuilta):



Perinteisen Amaronen ystävälle
Bolla Amarone della Valpolicella Classico 2011
(70 % Corvina ja Corvinone, 30% Rondinella ja paikallisia lajikkeita; 37,40 €)
Runsaassa maussa on viikunaa, herukka- ja kirsikkahilloa sekä vaniljaa, pitkässä jälkimaussa mausteita ja kaakaota. Viini on mukavaa juotavaa jo nyt, mutta ei pahastu varastoinnistakaan.



Modernin Amaronen suosijalle
Santi Amarone della Valpolicella 2011
(75 % Corvina, 25 % Rondinella; 33,90 €)
Modernit Amaronet ovat helpommin lähestyttäviä ja hedelmäisempiä viinejä kuin samanikäiset perinteiset Amaronet, joten tämä on hieman kevyempi, mutta silti täyteläinen vaihtoehto. Viinin maussa on kuivattua luumua, hilloista kirsikkaa ja jouluisia mausteita, kanelia ja neilikkaa, jälkimaussa paahdettua mantelia.



Kärsivälliselle kypsyttäjälle
Lamberti Amarone della Valpolicella 2012
(Corvina, Corvinone ja Rondinella; 19,99 €/0,375 l)
Kahteen edelliseen viiniin verrattuna tämä viini on vielä nuori eivätkä sen tanniinit ole aivan yhtä pehmeät, mutta viinissä on kehityspotentiaalia. Sen maussa on tummaa marjaa, kirsikkaa ja luumua, rusinaa, mausteita ja tummaa suklaata, jälkimaussa aavistus paahdettua mantelia.



Bonus kuohuvan ystävälle
Bolla Prosecco Extra Dry
(DOCG Valdobbiadene Prosecco Superiore; 14,99 €)
Bonuksena mainitaan vielä kuiva, raikas, päärynäinen, hieman kukkaisa ja limettisen pirteä Prosecco, jonka saa joulun aikaan vielä tyylikkäässä lahjapakkauksessa.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Maku Brewing Amorphis Lager From The Thousand Lakes

Amorphis sai jo toisen oman oluensa. Ensimmäinen olut oli koemielessä tehty Amorphis Pale Ale eli käytännössä muutaman tuhannen pullon erä Maku Brewingin pale alea uudella etiketillä. Uusi Amorphis Lager from the Thousand Lakes (4,6 %) on kehitetty yhdessä bändin kanssa, tarkoituksena tehdä kevyttä ja mukavaa olutta. Lager lanseerattiin The Riffissä torstaina 24.11.2016.




Varsinkin melodisemman Amorphiksen tuotannon ja oluen ystävinä saavuimme tietenkin paikalle kiinnostuneina. Kuten Tuopillinen jo ehti todeta, bändien nimillä markkinoitavia oluita on kärjistäen sanottuna kahdenlaisia: toiset on tehty yhteistyössä yhtyeen kanssa, toisiin on vain vaihdettu etiketti (ja todennäköisesti lätkäisty hintaan hieman bändilisää). Nyt tarjolla oli ilahduttavasti yhteistyön tulos.





Amorphis Lager from the Thousand Lakes on väriltään vaalea ja hieman samea, koska sitä ei ole suodatettu. Tuoksu on maltainen ja hedelmäinen, mukana on aavistus sitrusta. Maku on raikas, hedelmäinen ja maltainen. Mukana on myös vähän appelsiinia ja rosmariinia. Katkeruutta ei ole kovinkaan paljon, lähinnä kohtalaisesti. Kyllähän tämä poikkeaa edukseen muista maitokauppavahvuisista lagereista. Se sopii juotavaksi saunan jälkeen tai terassilla eikä kaipaa ruokaa seurakseen.

Varsin maukas lager siis (jopa Marjutin mielestä - ja se on jo iso kohteliaisuus), joka sopi nautittavaksi myös akustisen neljän biisin keikan aikana. Amorphis toimii loistavasti akustisena ja humppaversio House of Sleepistä oli mahtava! (Allaoleva versio YouTubesta kaiveltu.)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Hiisi Leimaus Mango-Habanero IPA



Mikä olut?
Leimaus (Panimo Hiisi)
Oluttyyppi: IPA
Valmistusaineet: maustettu mangolla ja habanerolla
Alkoholia: 6,2 %
Katkeruus:  65,7 EBU
Väri: 19,3 EBC
Kantavierre: 13,4 °P
Hinta: 5,27 € Alkossa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa?
Leimauksen luonteen luovat kotimaiset maltaat, uuden maailman humalat, habanero sekä kypsytysvaiheessa lisättävä mango.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA muistuttaa perinteistä brittiläistä IPA:a.

Kommentit

M: En tiedä, kumpi oli pahempaa - IPAmainen katkeruus vai habaneron polte.

J: Olut on sameaa ja väriltään kellertävän oranssi. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on mangoa, greippiä ja kypsää hedelmää. Maku on aluksi mangoinen ja vähän greippinen, mutta habanero iskee melko pian hukuttaen muut maut alleen. Pitkässä jälkimaussa on lähinnä chilin poltetta. Etiketissä suositeltu lohiceviche saattaisi mennä tämän oluen kanssa hyvin. Perunalastut tai muut naposteltavat kermaviilipohjaisen dipin kanssa voisivat myös toimia Leimauksen kanssa. Chilin ystävät luultavimmin pitävät tästä oluesta ja lämmittihän tämä kivasti kylmänä syysiltana. Arvosanaksi annan +.

Etiketissä suositeltiin oluesta nauttimisen taustamusiikiksi psykedeelistä rockia, joten tässä Kingston Wallia:

lauantai 19. marraskuuta 2016

Finca Las Moras Black Label Malbec 2013


Mikä viini? 
Finca Las Moras Black Label Malbec 2013 (San Juan, Argentiina; 100 % Malbec; 14,49 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Burritot

Mitä etiketti lupaa? 
Kypsää luumua, kahvia, vaniljaa, suklaata, pehmeitä tanniineja

Mitä rypäle lupaa? 
Malbec: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, karhunvatukkaa, mustikkaa, orvokkia ja jopa tammea, mustapippuria

Viini muualla 
Viinimaa

Muuta
Olemme tutustuneet tähän viiniin aiemminkin:

Kommentit 

M: Tumman purppuraisen viinin tuoksussa on kypsää herukkaa, luumua ja hieman nahkaa ja yrttejä. Alkoholi (14,5 %) tuntuu pienenä pistävyytenä. Viinin maku on runsaan marjainen, ikeniin tarttuvan tanniininen ja mausteinen, jälkimaussa on mausteita ja tummaa suklaata. Vaikka viini oli entuudestaan tuttu, siihen oli kiva tutustua perusteellisesti ruoan kanssa. Mukavan ryhdikäs Malbec saa arvosanakseen 0.

J: Viini on väriltään tumman purppurainen. Tuoksussa on mustaherukkaa, luumua, tummapaahtoista kahvia ja tummaa suklaata. Maussa on herukkahilloa, luumua, mausteisuutta ja suklaata. Tanniineja on melko paljon, hapokkuutta ei ole juuri lainkaan. Burritojen kanssa viini sopi kohtuullisesti, mutta ei ollut täydellinen valinta. Pihvi olisi sopinut tämän viinin seuraksi paremmin. Olen pitänyt viinistä aikaisemmillakin maistelukerroilla ja pidin nytkin, joten arvosanaksi annan +.

torstai 17. marraskuuta 2016

Beaujolais Nouveau 2016

Tänään minuutin yli puolenyön julkistettiin taas Ranskassa uuden sadon Gamay-viinit. Beaujolais Nouveau on ilmiö, sitä ei voi kiistää - ennen hypetetty ja hysteriaakin aiheuttanut, nykyisin lähinnä kritiikkiä osakseen saava ilmiö. Hiilidioksidimenetelmällä nopeasti kypsytettyjen viinien laadusta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä ne kummasti marraskuun kolmatta torstaita piristävät.



Alkon valikoimiin saapui kaksi viiniä ja maistoimme porukalla kumpaakin.

Albert Bichot Beaujolais-Villages Nouveau (10,41 €)
Aluksi viini tuoksuu banaanille ja maistuu banaanille, nielaisun jälkeen kurkussa tuntuu tunkeva jälkibanaani. Ilmaantumisen myötä viinissä on (onneksi) myös marjaisuutta, vadelmaa, mustikkaa, punaista viinimarjaa ja kirsikkaa. Maku on jonkin verran hapokas ja toimi erinomaisen Quiche Lorrainen kanssa hyvin. Jos mummo olisi tehnyt banaanimehua ja unohtanut sen kellariin, siitä olisi tullut tällaista. Tämä viini oli seurueen miesten suosikki.

Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau (9,99 €)
Tämä viini on aluksi marjaisempi ja hapokkaampi kuin ensimmäinen, mutta silti banaaninen. Banaanin lisäksi tuoksussa on vadelmaa, karpaloa ja puolukkaa ja maussa jopa aavistus mausteita, nahkaa ja tanniineja. Quiche Lorrainen kanssa tämäkin viini sopi hyvin. Ensimmäistä viiniä täyteläisempi, hieman ryhdikkäämpi ja viinimäisempi viini oli seurueen naisten suosikki.

Summa summarum
Kerran vuodessa hauskaa juotavaa varsinkin hyvässä seurassa.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 8.11.2016: harvinaiset rypälelajikkeet

Ravintola Basen vuoden viimeisessä viiniklubissa Antti Uusitalo esitteli meille harvinaisia rypälelajikkeita.



Vóila Vineyard Assyrtiko 2015
(Assyrtiko; Kreeta, Kreikka; 11,62 €)
Illan ensimmäinen valkoviini oli pirteän hapokas, sitruksinen ja vihreän omenainen. Sen hyvin hedelmäisessä tuoksussa oli myös valkoista herukkaa ja karviaista. Viinin maku oli myöskin hapokas ja sitruksinen, hieman mineraalinen ja herukkainen. Jälkimaussa oli aavistus makeutta. Maistelulautasen päärynä sopi Assyrtikon kanssa hyvin, ja muutenkin se oli ennemminkin lipittelyviini kuin ruokaviini. Mainio kesäviini - tai reissun hittiviini, jos nyt lähtisi lomalle Kreikkaan - oli Marjutin suosikki.
Assyrtiko on Santorinilta peräisin oleva rypälelajike, joka sopii hyvin sekoiteviineihin. Siitä saadaan tehtyä raikkaita, mineraalisia ja hapokkaita valkoviinejä, joissa on päärynää, omenaa ja sitrusta sekä makeaa, pähkinäistä Vinsantoa.
Triade della Campania 2015
(Fiano, Greco, Falanghina; Campania, Italia; 9,99 €)
Illan toisen valkoviinin tuoksu oli mieto ja ensimmäiseen viiniin verrattuna jopa sulkeutunut. Se oli kypsemmän hedelmäinen kuin ensimmäinen, aprikoosinen, sitruksinen, kukkaisa ja hieman paahteinen. Viinin suutuntuma oli öljyinen, maku hedelmäinen, sitruksinen ja makeahkon mausteinen. Jälkimaku oli hieman kitkerä, mutta muuten hyvän hinta-laatusuhteen viini sopisi pastaruokien kanssa tai miksei sellaisenaankin. Maistelulautaselta kana toimi tämän kanssa parhaiten.
Fiano on Campanian alueelle tyypillinen rypälelajike, josta valmistetuissa viineissä on pähkinää, hunajaa, kukkaisuutta ja trooppisia hedelmiä kuten ananasta. Siitä voidaan tehdä myös makeita viinejä, joissa on kuivattujen luumujen ja viikunoiden aromeja.
Grecosta saadaan hapokkaita, selkeitä viinejä, jotka on paras nauttia nuorena. Ne oksidoituvat herkästi ja muodostavat pähkinäisiä, karamellisia aromeja.
Falanghinasta tehdyissä viineissä saattaa olla mäntymäinen tuoksu, mutta tyypillisesti niiden maku on kukkainen ja sitruksinen, erityisesti pomeranssinen. Maussa on omenaa ja päärynää ja alueen mukaan mausteita tai mineraalisuutta.


Feiler-Artinger Zweigelt 2015
(Zweigelt; Burgenland, Itävalta; 14,99 €)
Ensimmäisen punaviinin marjaisassa tuoksussa oli kirsikkaa, karhunvatukkaa, karpaloa, puolukkaa ja hieman mustikkaa, ilmaantumisen jälkeen tuoksu oli jopa hieman makea. Viinin pehmeä maku oli keskitäyteläinen, hapokas, mausteinen ja myöskin marjainen, puolukkainen, karpaloinen ja vadelmainen. Tyylikäs ja tasapainoinen viini, mutta toisten mielestä hieman liian pliisu ja mehumainen.

Esporão Reserva 2013
(Aragonez/Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Alicante Bouschet, Trincadeira; Alejento, Portugali; 20,90 €)
Toinen punaviini edusti Iberian niemimaan tumman marjaisia, mausteisia ja täyteläisiä viinejä. Sen maanläheisen muhevassa tuoksussa oli nahkaa, mustetta, mustikkaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa, vaniljaa ja kahvia. Roteva maku oli tanniininen, marjainen ja pippurinen. Tämä oli Jussin suosikki illan viineistä.
Trincadeira on rypälelajike, jota käytetään lähinnä sekoiteviineissä tuomaan makua ja parfyymisyyttä viineihin, yksinään se on melko simppeli.
Nugan Estate Durif 2013
(Durif/Petite Sirah; New South Wales, Australia; 14,99 €)
Kolmannen punaviinin tuoksussa oli tummia, hilloisia marjoja, mustaherukkaa, nahkaa, mausteita ja vaniljaa sekä hieman paahteisuutta. Sen maku oli aluksi kova ja tanniininen, joten viini kaipasi seurakseen ruokaa. Maussa oli tuoksun mukaisesti nahkaa, kypsää hedelmää, marjoja, mausteita ja mokkaa. Tämä viini kannattaisi ehkä jättää vielä hetkeksi kypsymään, muutaman vuoden päästä se voisi yllättää ruokapöydässä iloisesti.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Perelada-tasting 7.11.2016

Viini ja ruoka -messuilla huomasimme, että Viinipostin tiskillä oli mahdollisuus ilmoittautua kolmeen tastingiin. Listat täyttyivät ripeää tahtia heti torstaina, mutta mahduimme vielä mukaan Pereladan cava- ja punaviinitastingiin.

Tasting-päivänä suuntasimme läpi tuulen ja tuiskun kohti Le Petit Pastista, jossa Pereladan markkinointijohtaja Eugeni Llos Norenberg esitteli meille kolme cavaa ja kaksi punaviiniä.




Pereladan viinitalo sijaitsee Pereladan kylässä Gironan maakunnassa Kataloniassa noin 100 kilometriä Barcelonasta koilliseen. Itse kylä on ollut olemassa jo 500-luvulla, mutta sen viininviljelyllinen historia alkaa 1200-1300-lukujen taitteessa. Pereladan varakreivit rakennuttivat 1300-luvulla linnan vuonna 1285 sodassa tuhoutuneen linnoituksen tilalle ja antoivat karmeliittamunkeille oikeuden hallita maata ja perustaa sinne luostarin. Karmeliittamunkit aloittivat myös viininviljelyn alueella.

Vuonna 1835 munkit joutuivat jättämään luostarin valtion toimenpiteiden takia. Parin vuosikymmenen ajan linna ja luostari olivat tyhjillään, kunnes Pereladan varakreivien jälkeläiset (vuodesta 1599 alkaen kreivejä) käyttivät oikeuttaan saada linna takaisin haltuunsa ja uudelleenrakensivat sen ranskalaisten palatsien tyyliseksi 1870-luvulla. Kreivien kuoltua ilman perillisiä linna siirtyi La Torren markiisille ja markiisin kuoltua vuonna 1923 Miguel Mateu osti Pereladan linnan ja alkoi elvyttää vanhaa viininvalmistusperinnettä.

Nykyisin DO Empordà -viinialueen ytimessä sijaitseva Castillo de Perelada on edelleen Mateun suvun hallussa ja yksi Espanjan johtavista viinitaloista. Sillä on viisi viinitarhaa, joiden maaperä vaihtelee liuskekivestä hiekkaan ja saveen. Linnan ympäristössä on myös vilkasta kulttuurielämää, esimerkiksi jokakesäinen Castell de Peralada Music Festival.

Empordàn alueella on viljelty viiniä jo 2 500 vuoden ajan. Kreikkalaiset istuttivat sinne Iberian niemimaan ensimmäiset viiniköynnökset. DO-luokituksen alue sai vuonna 1972 ja vuoteen 2006 saakka se tunnettiin DO Empordà-Costa Bravana. Alueella on 49 viinitilaa, joiden pinta-alat ovat yhteensä 2 020 hehtaaria. Viljellyimmät rypälelajikkeet ovat Grenache (Garnacha/Garnatxa), Syrah, Carignan (Samsó), Merlot, Cabernet Sauvignon ja Chardonnay. Tuotetut viinit olivat pitkään edullista bulkkia, kunnes 1990-luvulla pienten viinitalojen myötä viinien laatu alkoi yleisesti parantua.




Perelada Cava Brut Reserva
(jäännössokeria 8 g/l; 40 % Macabeo, 30 % Xarel·lo, 30 % Parellada; 9,99 €)
Tastingin ensimmäinen cava oli talon bestseller, perinteinen cava ja varsin mainio yleisskumppa. Sen tuoksu oli hedelmäinen ja siitä oli havattavissa mineraalisuutta (petroolia tai bensiiniä), sitrusta, pähkinää ja jopa hieman paahteisuutta. Maku oli kevyen hapokas, hieman mineraalinen, sitruksinen ja kirpeän omenainen, jälkimaussa oli pähkinää. Hyvän hinta-laatusuhteen cava sopisi alkudrinkiksi tai kevyen kalaruoan kanssa.

Perelada Cuvée Especial Cava Brut Reserva
(jäännössokeria 3 g/l; 38 % Xarel·lo, 26 % Parellada, 21 % Macabeo, 15 % Chardonnay; 13,98 €)
Toinen cava edusti kansainvälisempää tyyliä kuin ensimmäinen. Sitä on kypsytetty 12 kuukautta pullossa ja 15 % Chardonnayta tekee siitä raikkaamman ja runsaamman kuin ensimmäisestä cavasta. Viinin tuoksussa oli omenaa, sitrusta, tuoretta ananasta ja paahteisuutta. Tyylikäs ja täyteläinen, mutta kepeä maku mukaili tuoksua. Jälkimaussa oli hieman mausteita.

Perelada Cava Gran Claustro Brut Nature
(jäännössokeria 1,2 g/l; 42 % Pinot Noir, 42 % Chardonnay, 6 % Xarel·lo, 5% Macabeo, 5 % Parellada; tulossa Alkoon 24,90 €)
Tämän cavan nimi viittaa karmeliittaluostarien kellareihin, jossa se kypsyy. Sitä tarjoiltiin Yhdysvaltain presidentti Eisenhowerille, kun hän vieraili Espanjassa vuonna 1959. Viinin tuoksu oli aluksi paahtoleipäinen, kypsän hedelmäinen ja makea, melkeinpä kinuskiseksi keitetyn omenahilloinen, mutta muuttuu myöhemmin kuivemmaksi. Maku puolestaan oli kuiva, hedelmäinen ja sitruksinen, paahteinen, pähkinäinen ja samppanjamainen. Oikein mainio ja tyylikäs cava.

Jussin suosikkicava oli Perelada Cuvée Especial Cava Brut Reserva. Marjut ei
osannut päättää, koska cavat olivat keskenään erilaisia ja jokainen oli omalla tavallaan hyvä eri käyttötarkoitukseen.

Perelada 5 Finque Reserva 2013
(DO Empordà; 39 % Garnacha; 26 % Merlot, 26% Syrah, 9 % Cabernet Sauvignon; 15,98 €)
Tastingin ensimmäisessä punaviinissä on käytetty viiden eri tilan rypäleitä ja sitä on kypsytetty 21 kuukautta tammitynnyreissä (50 % yhdysvaltalaisissa, 50 % ranskalaisissa). Viinin tuoksussa oli nahkaa, kirsikkaa ja viikunaa, mineraalisuutta, yrttisyyttä ja vaniljaa ja sen maku oli kohtalaisen tanniininen, luumuinen ja viikunainen sekä pippurinen ja aavistuksen yrttinen. Vaikka viinin tanniinit ovat pehmeät, se vaati kuitenkin ruokaa seurakseen.

Perelada Finca Malaveïna 2011
(DO Empordà; 80 % Merlot, 15% Cabernet Sauvignon, 5 % Cabernet Franc; 29,90 €)
Viini on peräisin Finca Malaveïna -nimiseltä tarhalta. Nimi tarkoittaa "pahaa/huonoa naapuria" ja viittaa viinitarhan omistaneeseen naiseen, joka oli Espanjan ja Ranskan sotiessa hyvissä väleissä ranskalaisten sotilaiden kanssa. Viiniä on kypsytetty 14 kk ranskalaisessa tammessa ja se on päässyt kahdeksasta Espanjan kolmen Michelin-tähden ravintolasta seitsemän viinilistalle. Viinin tuoksu oli robusti, siinä on vaniljaa, nahkaa, mustetta  ja lyijykynää, tummia marjoja ja mustaherukkaa. Viinin täyteläinen maku mukaili tuoksua vaniljallaan, herukkahillollaan, pippurillaan ja nahallaan. Tanniinit olivat kypsät ja jälkimaku pitkä. Ruokaa tämäkin vaatii lisäksi, mikään seurusteluviini se ei ole.

Punaviineistä oli vaikea valita suosikkia, sillä molemmat olivat maukkaita, merituulen balsamisiksi maustamia ja toimisivat eri tilanteissa. Ensimmäinen oli monikäyttöinen ruokaviini ja sopisi grilliruoan, patojen ja kovien juustojen kanssa, toinen taas oli täyteläinen ja tuhti pihviviini.

(PS. Jos Viinipostin tastingit kiinnostavat, käy tilaamassa uutiskirje tai seuraa heitä Facebookissa.)

torstai 10. marraskuuta 2016

Viini ja ruoka -messut 2016: yleisiä tunnelmia

Lopetamme Viini ja ruoka -messukatsaukset yleisiin tunnelmiin.

Yleistä


Kirjamessuilla ja Ruoka ja viini -messuilla kävi neljän päivän aikana hieman yli 80 000 vierailijaa. Vaikka vierailijoita oli enemmän kuin viime vuonna, messut eivät tuntuneet kovinkaan ruuhkaisilta. Lasi- ja lippujonot liikkuivat jokaisena päivänä suhteellisen nopeasti varsinkin, kun messuille saapui tarpeeksi ajoissa. Lauantai oli väkirikkain päivä, mutta vältimme pahimman ryysiksen istumalla tastingeissa.

Koko messualue oli anniskelualuetta, mikä helpotti liikkumista ja sai alueen tuntumaan väljemmältä, kun viinialue ei ollut enää oma pieni karsinansa kaiken keskellä. Hyvä uudistus siis!

Temppurata






Sunnuntaina poikkesimme pitkästä aikaa temppuradalla. Ensimmäisellä pisteellä tutustuttiin viinien väreihin ja siihen, kuinka ikääntyminen vaikuttaa väriin sekä eri rypäleiden aromeihin. Tehtävänä oli tunnistaa valkoviiniin käytetyt rypäleet - siinä Cabernet-kepposen pilkka osui omaan nilkkaan, kun tsekkiläisen Cuvée Fantomen rypäleiksi paljastuivat Merlot ja Cabernet Sauvignon.

Kakkospisteellä testattiin puna- ja valkoviiniä kahden eri homejuuston kanssa ja kolmospisteellä sai kokeilla, sopiiko tumman suklaan kanssa parhaiten makea valkoviini, punaviini vai madeira.

Viimeinen piste oli lyhennetty versio Elämyslahjojen Dinner in the Darkista. Pimeässä huoneessa kokeiltiin, erottaako siellä vielä etukäteen maistetut puna- ja valkoviinit (Ironstone Zinfandel ja Jacob's Creek Chardonnay) ja tunnistaako, mitä tuttua ruokaa tarjoillaan ennen viiniä. Jussin mielestä pimeä huone oli jännittävä ja Marjutin mielestä kammottava, mutta viinien erottaminen oli kuitenkin helppoa tuoksun ja suutuntuman perusteella.

Ruoka


Aika ei millään riittänyt kaikkien herkkujen maisteluun, koska ruokatarjontaa oli niin paljon. Tässä muutama onnistunut yhdistelmä.



Torstaina Marjut turvautui perinteisesti pizzaan ja Jussi testasi kuohuviinillä maustettua risottoa. Jussin jonottaessa ruokaansa Marjut pääsi etsimään viinit ja niinpä Jussin lasiin päätyi tiukan tenttauksen jälkeen Piccini 1882 -spumante (9,98 €). ("Ei, risotossa ei ole lihaa. Ei, ei edes kanaa, siinä on frizzantea ja sitruunaa.") Jussin ilme oli hieman epäilevä, mutta kepeä, hapokas skumppa toimi juustoisen ja voita säästelemättä kokatun risoton kanssa hyvin. Piccini Memoro Rosso (11,50 €) puolestaan oli mukava pizzansulattelupunkku.

Perjantaina oli pakko päästä maistamaan messujen yllättäjäksi päätynyttä Mielensäpahoittajan karjalanpaistia. Meille suositeltiin sen seuraksi Jackson Estate Vintage Widow Pinot Noir 2013:a (24,90 €) ja Sutherland Syrah 2011:a. Muistiin itselle: ensi kerralla nautitaan karjalanpaistin kanssa Pinot Noiria Bordeaux'n sijaan.



Lauantaina söimme The Avengers -henkisesti shwarmaa - tosin meillä päivän koitokset olivat vielä edessä. Seinän takana viinisuositukset napsahtivat saman tien kohdalleen ja lasiin päätyivät Gnarly Head Viognier 2014 (12,49 €) ja Gnarly Head 1924 Double Black 2015 (13,98 €), Zinfandel-Merlot-Syrah-sekoitus.

Viinit


Askeleet veivät aina päivän aluksi tasaisen varmasti samppanjabaariin. Messujen aikana maistelimme neljä samppanjaa: Joseph Perrier Cuvée Royale Brut (34,90 €), Gosset Excellence Brut (39,90 €), Jaquart Blanc de Blancs (56,90 €) ja Vollereaux Cuvée Marguerite. Emme sen kummemmin analysoineet juomia, joten vaikea sanoa, mikä samppanjoista oli paras - ehkä Vollereaux.

Chileläisen Adobe Gewürztraminer Reserva 2016:n (10,98 €) aromeissa oli kukkaisuutta, hedelmäisyyttä ja trooppista hedelmää. Ihan kelpo vaihtoehto alsacelaisille Gewürztraminereille.

Biohof Pratsch Grüner Veltliner 2015 (14,99 €) oli laadukas Grüner Veltliner, jonka tuoksusta ja mausta löytyi vihreää omenaa, sitrusta ja yrttisyyttä. Ruokasuositus tälle olisi tietenkin Wiener Schnitzel.

Chilestä tulee myös Mayu Riesling 2015 (11,90 €), jonka tuoksussa oli vihreää omenaa, sitrusta ja mineraalisuutta. Maku oli hapokkaan sitruksinen.

Hahn GSM 2013 (17,99 € vuosikerta 2014) oli tuoksultaan tuhdin mustaherukkainen, karhunvatukkainen ja luumuinen. Maussa oli marjaisuuden lisäksi paahteisuutta ja kahvia sekä pehmeää tanniinisuutta. Se voisi sopia joulupöydän viiniksi.

Surani Heracles Primitivo 2014:n (16,19 € vuosikerta 2013) tuoksussa oli tummia marjoja, mausteisuutta ja kirsikkaa. Keskitanniininen maku myötäili tuoksua ja siinä oli myös lakritsaa. Oikein hyvä Primitivo.

Hahnin entry level -Pinot Noirin maistoimme Discover California Wines -tastingissa, mutta tarjolla oli myös harvinaisempaa herkkua: Lucienne Pinot Noir Doctor's Vineyard 2012 (47,90 €). Maukkaan viinin tuoksussa ja maussa oli tummaa marjaa, mausteita ja vaniljaa.

Marjutin ehdoton messusuosikki oli kuitenkin Emiliana Gê, chileläinen biodynaaminen sekoiteviini (60 % Syrah, 30 % Cabernet Sauvignon, 30 % Carmenere), joka on tulossa Alkon valikoimiin (n. 65 €). oli ryhdikäs ja rapsakan tanniininen ja sen maussa oli tummia marjoja, luumua ja tummaa suklaata. Jos pidät Don Melchorista, pidät todennäköisesti tästäkin.





Italowesternien kunniaksi viinejä esiteltiin saluunassa. The Wanted Zinin ja Big Buckle Shirazin lisäksi tarjolla oli Zensa Organic -sarjan kolme apulialaista punaviiniä sekä Sette Vigne 2011 (11,69 €), seitsemältä eri alueelta tulevasta seitsemästä eri rypäleestä  (Corvina, Nebbiolo, Montepulciano, Sangiovese, Barbera, Aglianico, Primitivo) tehty täyteläinen ja marjaisan mehevä sekoite. Se sopii heille, jotka eivät osaa päättää tai heille, jotka haluavat kaiken.

Punaetikettisessä Zensa Primitivo 2015:ssä (11,99 €) oli tummaa marjaa, hilloisuutta ja mausteisuutta. Keskitanniininen viini sopisi hyvin grilliruokien seuraksi.

Vihreäetikettinen Zensa Rosso Organic 2015 (9,99 €) on sekoitus Negroamaroa, Primitivoa ja Cabernet Sauvignonia. Maku ja tuoksu muistuttivat Primitivon vastaavia, mutta mukana oli myös karpaloa ja kirsikkaa. Tämä oli sarjan perusviini, joka ei tarjonnut mitään ihmeellistä. Sopisi grilliruokien seuraksi.

Sinietikettinen Zensa Nero di Troia Organic 2015 (77,94 € kuuden pullon pakkauksessa) on valmistettu Suomessa vähemmän tunnetusta Nero di Troia -rypäleestä. Aromeiltaan viini muistutti Primitivoa, mukana oli myös kypsiä hedelmiä ja hieman suklaata. Tämä oli kolmikosta ehdottomasti paras.







Perinteiseen tapaan viimeisenä vuorossa olivat Château Carsinin makeat valkoviinit, jotka ovat aina yhtä hyviä. Vuosikerta 2010 on muuten yksi Carsinin Suomi 100 -viineistä nimellä Doux de Carsin. Ikävä kyllä se ei tule Alkoon valko- ja punaviinin lailla, mutta sitä saa tilattua Carsinin verkkokaupasta. 

tiistai 8. marraskuuta 2016

Viini ja ruoka -messut 2016: Riedel 260 vuotta- ja Discover California Wines -tastingit

Lauantain ohjelmamme oli tasting-painotteinen: päivä alkoi Kornel Duran vetämällä Riedel 260 vuotta -juhlatastingilla ja jatkui Antti Uusitalon Discover California Wines -tastingissa.

Riedel 260 vuotta -juhlatasting





Perinteinen Riedel-tasting - tai tänä vuonna 260-vuotisjuhlatasting - onnistui tällä kertaa yllättämään. Punaviinilasivarastoihin ei tullut odotettua täydennystä, kun testissä olivatkin Riesling-, Viognier/Chardonnay- ja Oaked Chardonnay -lasit. Eipä siinä mitään, vaihtelu virkistää!

Vaikka Riedelin historia vie aina vuoteen 1756, rypälelajikkeen mukaan suunniteltuja viinilaseja on valmistettu huomattavasti lyhyemmän aikaa: konsepti lanseerattiin vuonna 1961, ensimmäinen sen mukainen lasisarja Sommelier on loistavaa vuosikertaa 1973 ja meidän(kin) edellinen peruslasisarjamme Vinum on vuodelta 1986. Tastingissa käytetty Veritas-sarja julkistettiin vuonna 2014.

Tastingin viinit olivat Dreissigacker Riesling TrockenMiguel Torres Las Mulas Viogner 2015 ja Jekel Vineyards Gravelstone Chardonnay, joka toimi jopa liian hyvin esimerkkinä tammitetusta Chardonnaysta - ja jälleen kerran jokainen viini maistui parhaimmalta omasta lasistaan.

Discover California Wines


Kalifornian viinejä olisi voinut maistaa itseohjautuvasti messujen puolella, mutta kahdeksan viinin tasting ja asiantunteva luento oli ehdottomasti fiksu tapa käyttää viisi lipuketta.


Robert Mondavi Napa Valley Fumé Blanc 2014
(Sauvignon Blanc; 22,90 €)
Ensimmäinen valkoviini ja messujen aikana toinen Sauvignon Blanc (eli amerikkalaisittain Fumé Blanc) oli Vuoden viinit -tastingin kaverinsa tapaan helposti tunnistettavissa Sauvignon Blanciksi. Sen melkoisen tymäkässä tuoksussa oli herukanlehteä, karviaista ja kissanpissaa, raikas maku taas oli sitruksisen hapokas ja herukkainen. Hedelmäisyytensä ansiosta viini tuntui jopa aavistuksen makealta.

Wente Riva Ranch Chardonnay 2013
(19,90 €)
Toinen valkoviini oli tammitettu Chardonnay - tosin tässä tammen käyttö oli aavistuksen hillitympää kuin Riedel-tastingin Jekel Gravelstone Chardonnayssa. Viinin tuoksussa oli vaniljaa, voita ja paahteisuutta sekä vaaleita, kivellisiä hedelmiä (aprikoosia, ananasta, persikkaa, passiohedelmää). Sen maku oli vaniljainen ja paahteinen sekä sitruksisen hedelmäinen.

Beringer Zinfandel Rosé 2015
(9,99 €)
Valkoviinien jälkeen lasissa olikin vanha tuttumme, makea ja marjainen rosé. Tuoksussa oli tuttuun tapaan karkkista mansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa, samoin maussa. Kyllä vain, Beringer Zinfandel Rosé on edelleen hömppäviinien parhaimmistoa.

Hahn Pinot Noir 2014
(17,99 €)
Hahnin entry level -Pinot Noirin tuoksussa oli mausteita ja punaisia marjoja karpalosta ja puolukasta kirsikkaan ja mansikkaan. Sen maku oli kevyt, hieman pippurinen ja tuoksua mukailevan marjainen. Tämä oli hyvä, mutta ehkä hieman tyyris Pinot Noir.



Ravenswood Vintners Blend Zinfandel 2013
(13,20 €)
Ravenswoodin Zinfandelit ovat yleensä olleet takuuvarmoja perusviinejä, niin tämäkin. Sen makeahkossa tuoksussa oli tummia marjoja (karhunvatukkaa) ja mausteita ja maku oli myös tuoksun mukainen. Tanniinit eivät tuntuneet ja viini olikin helppoa juotavaa.

Lyeth Meritage 2012
(Merlot, Cabernet Sauvignon, Malbec, Cabernet Franc, Petit Verdot; 27,90 €)
Lyeth Meritagen myötä viinien tyyli vaihtui ryhdikkäämmäksi. Viinin tuoksussa oli tummia marjoja (kirsikkaa, boysenmarjaa ja herukkaa) ja hieman lyijykynää ja mausteita. Sen maku oli kuivahko, marjaisan herukkainen, mausteinen ja nahkainen. Tanniinitkin alkoivat jo tuntua, joten viinin voisi valita vaikkapa riistaruokien seuraksi.

Black Stallion Napa Valley Cabernet Sauvignon 2012
Kalifornia-tapahtumasta tutun Cabernet Sauvignonin tuoksussa oli makeaa, jopa hillomaista marjaisuutta ja herukkaa sekä jouluisia mausteita. Maussa oli samoin marjaa, herukkaa ja mausteita sekä tanniineja niin, että tämä olisi hyvä pihviviini.

Louis M. Martini Sonoma County Cabernet Sauvignon 2013
(tulossa Alkon tilausvalikoimaan; 26,50 €)
Tastingin viimeinen viini oli kummankin suosikki. Sen tuoksu oli makea, tumman marjainen, herukkahilloinen ja nahkainen ja maku täyteläinen, luumuinen ja lakritsinen. Tanniinit hiipivät pienellä viiveellä. Mainio viini, tätä voisi hankkia talven varalle omaan viinikaappiin.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Viini ja ruoka -messut 2016: Vuoden viinit -tasting

Tämän vuoden Viini ja ruoka -messut ovat onnellisesti ohi. Postailemme tunnelmia pikkuhiljaa, jotta kirjoitukset pysyvät suunnilleen luettavan pituisina.

Aloitetaan lopusta. Viime vuonna totesimme, että Vuoden viinit -tasting on kiinnostava, joten ilmoittauduimme mukaan tänäkin vuonna. Ainoaksi sopivaksi ajankohdaksi osoittautui sunnuntai klo 11.30, joten urheasti sinne!

Tuttuun tapaan ehdokkaat ovat Viini-lehden Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huumon valitsemia, Viinistä viiniin -kirjassa viisi tähteä saaneita alle 30 euron viinejä Alkon vakiovalikoimasta. Tastingissa Antti Rinta-Huumo esitteli meille finaaliin päässeet kolme valkoviiniä ja kolme punaviiniä. Viinit tarjoiltiin puolisokkona eli niiden nimet olivat tiedossa (jos ehdokkaisiin oli ehtinyt tutustua etukäteen), mutta järjestys ei.



Craggy Range Te Muna Road Vineyard Sauvignon Blanc 2013
(Sauvignon Blanc; Martinborough, Uusi-Seelanti; 17,38 €Viinistä viiniin)
Ensimmäinen valkoviini oli varsin selvä Sauvignon Blanc. Sen tuoksussa oli herukanlehteä, karviaista ja bensiiniä muistuttavaa mineraalisuutta, samoin hedelmäisyyttä, ananasta ja kukkaisuutta sekä (ikävä kyllä) perinteistä kissanpissaakin. Kepeän ja pirteän viinin maku oli kuiva, mineraalinen ja sitruksisen hedelmäinen, hapokkuus painottui jälkimakuun. Jos pitää Sauvignon Blanceista, pitää varmasti tästäkin. Tastingin yleisöäänestyksessä viini sai valkoviinien jaetun kakkossijan.

Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2016
(Riesling; Bío Bío, Chile; 12,99 €Viinistä viiniin)
Toinen valkoviini tuoksui makealle ja kukkaisan parfyymiselle sekä hedelmäiselle (päärynää, omenaa, aprikoosia ja persikkaa). Viinin maku oli keskihapokas, sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen. Raikas ja selkeä viini voitti yleisöäänestyksen ja oli meidän suosikkimme. Lisäksi Jussi arvelee, että se voisi olla vuoden valkoviini.

Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2013
(Riesling; Alsace, Ranska; 19,99 €Viinistä viiniin)
Kolmannen valkoviinin tuoksua hallitsi petrooli, jonka alta löytyi makeaa hedelmäisyyttä, sitrusta, makeita mausteita, hunajaa, persikkaa ja trooppisia hedelmiä. Viinin maku oli aluksi kuivahko ja petroolinen, mutta muuttui makeammaksi ajan myötä. Maku oli hapokas ja öljyinen, tuoksun mukaisesti siinä oli myös omenaa ja persikkaa. Yleisöäänestyksessä tämä viini oli jaetulla kakkossijalla. Marjutin mielestä tämä voisi olla vuoden valkoviini.

Faustino I Gran Reserva 2004
(Graciano, Mazuelo, Tempranillo; Rioja, Espanja; 25,40 €Viinistä viiniin)
Ensimmäisen punaviinin tuoksussa oli nahkaa, vaniljaa ja tummia hedelmiä (puolukkaa, karpaloa, luumua, viikunaa ja taatelia). Keskitanniininen, keskitäyteläinen ja kuiva maku mukaili tuoksua tummalla marjaisuudellaan ja mausteisuudellaan. Maukas viini voitti punaviinien yleisöäänestyksen.

Il Molino di Grace Il Margone 2011
(Sangiovese; Toscana, Italia; 28,90 €Viinistä viiniin)
Toisenkin punaviinin tuoksussa oli nahkaa ja tummia marjoja (karhunvatukkaa ja kirsikkaa), niiden lisäksi myös mustetta, yrttejä ja savua. Viinin maku oli kuiva ja tanniininen ja maun mukaisesti siinä oli nahkaa ja marjoja, pippuria ja tummaa suklaata. Ryhdikäs ja lihaisa viini jäi yleisöäänestyksessä viimeiseksi.

Luigi Bosca Cabernet Sauvignon 2013
(Cabernet Sauvignon; Mendoza, Argentiina; 16,90 €Viinistä viiniin)
Luigi Bosca jatkaa menestymistään, tosin viime vuoden voittoisan Cabernet Francin sijaan top 3:ssa on nyt Cabernet Sauvignon. Viinin tuoksu on melko samanlainen kuin kahden edellisenkin punaviinin: nahkaa, hilloisiakin marjoja (herukkaa, karhunvatukkaa, mustikkaa), luumua ja taatelia, mausteita ja vaniljaa. Kuivahko ja tanniinen maku muuttuu makeammaksi viinin ilmaantuessa ja tuoksun mukaisesti siinä on marjoja, mausteita, yrttejä, savua ja vaniljaa. Ruokaa seurakseen vaativa yleisöäänestyksen kakkonen oli meidän suosikkimme ja arvelemme, että se voisi myös olla vuoden punaviini.

Hetken aikaa saa vielä jännittää, sillä Vuoden viinit ja Viini-lehden sivuilla olevan yleisöäänestyksen tulokset paljastetaan 14.12. ilmestyvässä Viini-lehden numerossa 9/2016.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Swannay Breweryn uutuudet



Mitkä oluet?
Orkneyn saarilta Skotlannista kotoisin olevasta Swannay Brewerystä on tullut kolme uutuusolutta päivittäistavarakauppoihin. Panimo perustettiin vuonna 2005 nimellä Highland Brewing Company ja se muutti nimensä Swannay Breweryksi vuonna 2015. Sain oluista näytteet arvioitaviksi Servaalilta.

Swannay Island Hopping 
Oluttyyppi: Blond Ale
Alkoholia: 3,9 %
Katkeruus: 42 EBU

Swannay Scapa Special
Oluttyyppi: Pale Ale
Alkoholia: 4,4 %
Katkeruus: 44 EBU

Swannay Pale Ale
Oluttyyppi: Pale Ale
Alkoholia: 4,7 %
Katkeruus: 68 EBU

Minkä kanssa nautittu?
Savulohi- ja metwurstileipien sekä juustokakun

Mitä valmistaja lupaa?
Swannay Pale Ale on amerikkalaisilla Citra- ja Simcoe-lajikkeilla humaloitu pale ale. Olut on kunnianosoitus Amerikan länsirannikon trooppisen humalaisille esikuvilleen.  Island Hopping -oluella on kevyestä alkoholipitoisuudestaan huolimatta upea mallasrunko. Scapa Special on klassinen britti-Pale Ale, jonka valmistuksessa on käytetty kolmea eri mallasta ja viittä eri humalalajiketta.

Kommentit

Tällä kertaa en arvioinut oluita yksin, mukana oli myös toinen olutharrastaja.

Island Hopping on väriltään kullankeltainen, vaaleaa vaahtoa muodostuu jonkin verran. Tuoksu on mieto, siinä on sitrusta, havua ja appelsiinia. Maku on sitruksinen ja maltainen, mukana on myös keksiä. Olut on kevyt ja raikas, sopisi paremmin kesään kuin pimenevään syksyyn. Alhaisen alkoholimäärän ansiosta tämä sopii juotavaksi vaikka futismatsia katsoessa. Olut sopi hyvin savulohen kanssa. Arvosanaksi annoimme +.



Scapa Special on väriltään meripihkainen, vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on sitrusta, hedelmäisyyttä, toffeeta ja aavistus taatelia. Maku on kohtuullisen katkera, greippinen, karamellinen ja maltainen. Sopi hyvin makean juustokakun kanssa, mutta ei mikään kovin erikoinen olut. Arvosanaksi jäi vain 0.

Pale Ale muistuttaa ulkonäöltään Scapa Specialia. Olut tuoksui heti avaamisen jälkeen märälle villalle, mutta jonkin ajan kuluttua tuoksuun tuli greippiä, rusinaa ja keksiä. Maku on katkeran sitruksinen ja greippinen, jälkimaussa on hedelmäisyyttä, voita, ruisleipää ja aavistus paahteisuutta. Oluessa on runkoa, joka saa sen maistumaan alkoholimääräänsä vahvemmalta. Ruoaksi tälle sopisi grillattu makkara tai muu rasvainen ruoka. Tämä oli maistelluista oluista paras, arvosanaksi annoimme ++.