tiistai 26. syyskuuta 2017

Definitiivinen Gin & Tonic -vertailu vol. 3: BTW Tonic Water

Saimme maahantuojalta maisteltavaksi Suomen markkinoille tänä vuonna tullutta BTW Tonic Wateria. Päätimme ensin testata, kuinka se vertautuu muihin tarjolla oleviin toniceihin ja sen jälkeen kokeilla sitä eri ginien kanssa. Testiin valikoitui Ison Omenan K-Citymarketin tarjonnasta viisi muuta tonicia.

Tonic-vesi on alunperin kehitetty malarialääkkeeksi. Se sisältää kiniiniä, mikä aiheuttaa sen kitkeryyden. Juuri kitkeryyden takia brittiläisessä Intiassa kehitettiin Gin & Tonic -drinkki, jotta malarialääkkeen saisi juotua helpommin. Nykyisin kaupoissa myytävissä tonic-vesissä kiniiniä on kuitenkin vain noin 80 mg/l, jolla ei ole lääkinnällistä merkitystä. Lisäksi tonic-vesi on yleensä makeutettu sokerilla tai muulla makeutusaineella.


Schweppes Indian Tonic (1,55 € / 0,33 l) on lähes kaikille tuttu perustonic, joten se on hyvä vertailukohta. Schweppesi tuoksu oli melko neutraali ja mieto. Limettinen ja sitruksinen tuoksu toi mieleen sitruunalimonadin. Maku tuntui aluksi hieman kitkerältä, mutta maistettuamme muita toniceja havaitsimme Schweppesin olevan itse asiassa kaikkein kitkerin.

Naturfrisk Indian Tonic Water -luomutonicin (2,49 € / 0,25 l) tuoksu oli voimakkaan sitruksinen ja makea ja se toi mieleen sitruunapommi-karkit. Maku oli makean sitruksinen, yrttinen ja rosmariininen. Hiilihappoja oli vähän ja kokonaisuus jäi melko latteaksi.

Franklin & Sons Natural Indian Tonic Waterin (1,75 € / 0,2 l) lähes olemattomassa tuoksussa oli lähinnä limeä. Maku oli puolestaan sitruksinen eikä kitkeryyttä ollut juuri lainkaan. Kitkeryys tuli esiin viiveellä jälkimaussa.

Testausassistentti testaa

Fever-Tree Premium Indian Tonic Waterin (1,79 € / 0,25 l) mieto tuoksu muistutti sitruunakarkkia. Maku oli puolestaan vahva, makeahko ja pehmeän kitkerä.

Fentimans Natural Tonic Waterin (1,65 € / 0,25 l) tuoksu oli makean sitruksinen kuten Schweppesinkin. Maku oli yrttinen, katajainen ja havuinen ja viidestä ensimmäisestä tonicista voimakkain. Kitkeryyttä ei ollut paljoakaan.

Viidestä ensimmäisestä tonicista ei löytynyt selkeää suosikkia, mutta kaikkien mielestä Naturfrisk Indian oli vaisuin esitys.

BTW Tonic Waterin (2,99 €/ 0,20 l) nimi tulee sanoista Bermondsey Tonic Water. BTW poikkeaa muista tonic-vesistä oranssiin vivahtavan värinsä takia. Väri johtuu siitä, että BTW valmistetaan perinteiseen tapaan hauduttamalla kiinanpuun kuorta kuumassa vedessä. Valmistusmenetelmä antaa tonicille myös erilaisen aromimaailman: kohtalaisen vahvassa tuoksussa oli kaarnaa, yrttisyyttä ja kanelia. Makeahkossa maussa oli kaarnaa, appelsiininkuorta ja kardemummaa, toisin sanoen BTW ei ollut yhtä kirpeän sitruksinen kuin muut tonicit, vaan ennemminkin makean mausteinen ja lämpimän appelsiininen.


BTW:n kanssa kokeiltavaksi valitsimme kuusi eri giniä: Tenu Gin (49,85 €), Silja Line Jubileum Gin Navy Strength (ostettu pääsiäisristeilyltä), Kyrö Koskue Gin (46,94 €), Ägräs Gin (45,92 €), Mui Gin (53,43 €) ja Teerenpeli Pyygin (39,45 €). Testatuissa Gin & Toniceissa oli sekoitussuhteena 1:5.

Tenu Gin
Tenun kanssa GT:n tuoksussa oli kukkaisuutta, havua, appelsiinia ja lakritsaa. Maussa BTW:n kaarnaisuus yhdistyi appelsiiniin, havuisuuteen ja mietoon lakritsaan. Jälkimaku oli raikkaan sitruksinen ja appelsiininen. Yhdistelmänä se oli melko hyvä.

Ägräs Gin
Ägräs Gin on maustettu perinteisen katajanmarjan lisäksi myös väinönputkella ja puna-apilalla, mikä tekee sen mausta hieman makean ja yrttisen. Yrttisyys toistui GT:n tuoksussa, sen lisäksi havaittavissa oli sitrusta, havua ja hieman kaarnaa. Maku oli katkera ja kaarnainen. Jälkimaussa oli sitrusta ja appelsiinia. Tämä ei ehkä ollut kaikkein paras yhdistelmä, mutta hyvä kuitenkin.

Teerenpeli PyyGIN
Teerenpeli PyyGIN on maustettu perinteisten ginimausteiden lisäksi Amarillo-humalalla, puolukalla ja koivunehdillä. Se toi GT:n tuoksuun kypsää trooppista hedelmää, appelsiinimarmeladia ja hunajaa. Maku oli raikkaan appelsiininen ja hieman havuinen. Jälkimaku oli puolestaan appelsiininen ja kaarnainen. Tämä yhdistelmä toimi hyvin.


Kyrö Koskue Gin
Kyrö Distillery tunnetaan parhaiten palkitusta Napuesta, mutta tähän testiin päätyi appelsiinilla ja mustapippurilla maustettu ja tammitynnyrissä kypsytetty Koskue Gin. Ehkäpä juuri appelsiini ja tammikypsytyksen tuoma vanilja tekivät GT:stä jouluisen. Sen tuoksussa oli havua, appelsiinia ja joulumausteita kuten inkivääriä. BTW:n kaarnaisuus ei tuntunut tuoksussa juuri lainkaan. Maku oli aluksi makean appelsiininen ja hunajainen, mutta muuttui pian katkerammaksi ja mausteiseksi. Tämä yhdistelmä toimi hyvin ja sai lempinimen "pikkujoulu-GT".

Mui Gin
Jos Kyrö Koskue Ginin kanssa tehty GT oli "pikkujoulu-GT", niin Mui Ginin ja BTW:n yhdistelmä on "joulu-GT". Jouluisessa tuoksussa oli neilikkaa, kukkaisuutta, glögimausteita ja hieman lakritsaa. Maku myötäili muuten tuoksun aromeja, mutta lakritsaisuutta ei ollut juuri lainkaan ja maussa oli myös vähän kaarnaa. Jälkimaku oli vahvan neilikkainen.

Silja Line Jubileum Gin
Silja Line Jubileum Ginin runsaan havuinen ja greippinen tuoksu jyräsi BTW:n aromit alleen. Maussa on hieman appelsiinia ja kaarnaa, mutta havuisuus jäi siinäkin päällimmäiseksi elementiksi. Johtuikohan tämä siitä, että Silja Line Jubileum Gin on normaalia giniä vahvempaa (57 %)? Joka tapauksessa tämän ginin kanssa suosittelemme jotain muuta tonicia, esimerkiksi Schweppesiä.


Yksiselitteistä voittajaa yhdistelmistä ei löytynyt. Kyrö Koskue Gin ja Mui Gin sopisivat näin syksyllä ja joulua odotellessa. Tenu Gin, Ägräs Gin ja Teerenpeli PyyGIN olisivat puolestaan parempia kesäiseen GT:hen. Silja Line Jubileum Gin oli ainoa, joka ei oikein sopinut BTW:n kanssa.

BTW-pohjaiselle GT:lle suositellaan koristeeksi kanelitankoa tai appelsiininkuorta. Me laitoimme molemmat ja sekin oli hyvä yhdistelmä. Jos valitsee vain toisen, niin kanelitanko sopinee parhaiten Kyrö Koskue Ginin ja Mui Ginin kanssa, appelsiininkuori puolestaan muiden ginien seuraksi.

Tsekkaa myös
Definitiivinen Gin & Tonic -vertailu
Definitiivinen Gin & Tonic -vertailu vol. 2

lauantai 23. syyskuuta 2017

Itäeurooppalainen ilta

Edellisellä kerralla GSM-viineihin perehtynyt raatimme kokoontui viettämään itäeurooppalaista iltaa - tai lähes itäeurooppalaista iltaa, sillä aiheeseen suhtauduttiin perinteiseen tapaan joustavasti.


Abrau-Durso Demi-Sec 2011
(Venäjä; Pinot Blanc, Pinot Noir, Chardonnay, Aligoté, Riesling; 12,42 €)

Iltaa ei aloittanut suinkaan Sovetskoje Shampanskoje, vaan toinen venäläinen kuohuviini Abrau-Durso Demi-Sec. Hedelmäinen kuohuviini kosiskeli mukavasti makeudellaan ja persikkaisuudellaan ja oli ihan miellyttävä yllätys. Illan isäntä tykästyi viiniin kovasti.

Tóth Ferenc Egri Pinot Noir 2015 
(Unkari; 100 % Pinot Noir; 17,90 €)

Illan ensimmäinen viini oli melkeinpä perinteiseen tapaan Pinot Noir, ja melko helposti Pinot Noiriksi tunnistettava sellainen. Sen tuoksussa oli hapokasta ja aavistuksen hilloista punaista marjaa, karpaloa, puolukkaa ja punaherukkaa sekä niiden lisäksi hieman kumia ja savua. Tuoksun lailla myös maku oli hieman mehumainen ja puolukkaisen hapokas, tanniineja ei kuivassa ja hapankirsikkaisessa viinissä ollut oikeastaan yhtään.

Viini oli tyylikäs, tosin hieman kallis niin kuin ne paremmat unkarilaiset viinit muutenkin tuntuvat Alkossa olevan. Marjut piti tätä ensin suosikkinaan, mutta muutti sitten mieltään.

Verus Pinot Noir 2013
(Slovenia, 100 % Pinot Noir; 23,94 €)

Seuraavakin viini paljastui Pinot Noiriksi. Sen tuoksu oli mieto eikä siitä saanut ensin mitään irti, hieman enemmän tutkiskellessa paljastui hieman makeita mausteita, pippuria ja vadelmaa. Viinin maku oli hapokas, melkeinpä hapan puolukkainen, raikkaan marjainen ja suussa natisevan kuiva.

Raatimme ei oikein lämmennyt tälle viinille varsinkaan sen hinnan kuultuaan. Viini olisi vaatinut sopivan aterian seurakseen ja tarpeeksi perehtymisaikaa, jotta se olisi näyttänyt parhaat puolensa.



Telus Plavac Mali 2013 
(Dalmatia, Kroatia; 100 % Plavac Mali; 14,94 €)

Illan kolmannen viinin tuoksu oli kypsän marjainen ja hieman hilloinen, karhunvatukkainen ja herukkahyytelöinen. Marjaisuuden lisäksi tuoksussa oli vaniljaa, alkoholi tuntui pienenä pistävyytenä. Viinin maku tuntui aluksi hieman mehumaiselta, mutta kääntyi sitten yrttiseen ja pippuriseenkin marjaisuuteen ja hedelmäisyyteen.

Kroatian viljellyimmästä rypäleestä tehty mukava kroatialainen perusviini oli loppujen lopuksi kaikkien suosikki.

Tbilvino Mukuzani 2014 
(Georgia; Kakheti, Mukuzani; 14,99 €)

Illan viimeisestä viinistä oli vaikea keksiä mitään. Georgiasta vastaan tulleet punaviinit ovat tähän saakka olleet makeita tai puolimakeita punaviinejä eikä tämäkään viini ollut poikkeus. Sen tuoksussa oli mustaherukkahilloa, luumua ja aavistus savua. Maussa oli hieman happoja tasapainottamassa makeutta, mutta kyllähän tämä makeaksi marjaksi ja kuivatuiksi hedelmiksi kuitenkin meni.

Pitää myöntää, että jos muistiinpanoja ei olisi, tästä viinistä ei muistaisi oikeastaan mitään. Ei se pahaa ollut, se ei vain onnistunut jättämään minkäänlaista muistikuvaa. Pitänee yrittää joskus uudelleen.

Alkupaloina nautimme punajuurta, vorschmackia ja suolakurkkuja, pääruokana gulassikeittoa

Summa summarum: itäeurooppalaiset viinit olivat kiinnostavia ja yllättivät sekä positiivisesti että negatiivisesti - ainakin Unkarista tuntuu jo tulevan paljon muutakin kiinnostavaa kuin Tokaji.

torstai 21. syyskuuta 2017

Fat Lizard Smooth Lava



Mikä olut?
Smooth Lava (Fat Lizard)
Oluttyyppi: Amber Ale
Alkoholia: 4,7 %
Katkeruus:  40 IBU
Hinta: 4,20 € Pienissä (0,44 litran tölkki)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä panimo lupaa?
Raikas, karamellimaltainen red ale

Mitä oluttyyppi lupaa?
Amber Ale on American Pale Alesta johdettu oluttyyppi, joka on sukua irlantilaiselle Red Alelle. Amber Ale on kehitetty Yhdysvaltojen länsirannikolla ja siinä käytetään amerikkalaisia humalia ja maltaita. Väri on nimensä mukaisesti punertava. Aromimaailma muistuttaa APA:a, mutta on karamellisempi.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Fat Lizardin oluita on nyt tullut maitokauppoihinkin myyntiin. Tarkempi listaus myyntipaikoista on Fat Lizardin sivuilla. Oluita myydään aromikannellisessa 360-tölkissä, jonka koko kansi lähtee irti säilykepurkkimaisesti. Tällöin oluen aromit pääsevät paremmin esille eikä esimerkiksi piknikille tarvitse välttämättä ottaa erillistä lasia mukaan.

Olut on väriltään tumman kuparinen. Lasiin kaadettessa vaahtoa muodostuu vähänlaisesti. Mieto tuoksu on lähinnä karamellinen, mutta mukana on myös greippiä, havua ja appelsiininkuorta. Katkerahko maku muistuttaa aromeiltaan tuoksua. Jälkimaku on havuinen.

Miten uudenlainen tölkki sitten toimii? Suoraan tölkistä juotuna maussa on aavistus metallisuutta, mutta sitä ei varmaankaan voi tölkin yhteydessä täysin välttää. 360-tölkki voittaa selvästi perinteisen tölkin, josta juotuna kaikki oluet menettävät suuren osan aromeistaan.

Kokonaisuutena olut jää tasolle "ihan kiva", joten arvosanaksi annan 0.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Norex Grand Open Tasting 14.9.2017

Norex Selected Brands järjesti viime vuoden tapaan Grand Open Tasting -kiertueen. Kävimme Helsingin tapahtumassa Virgin Oil Co.:ssa 14.9.2017.

Olimme ilmoittautuneet yhteen tastingiin/master classiin, mutta päädyimme loppujen lopuksi kolmeen - ensimmäiseen niistä vain parin minuutin varoitusajalla, kun tastingissa ilmoitettiin olevan vielä vapaita paikkoja nopeimmille kiinnostuneille.

Maison Louis Jadot 



Ensimmäisessä tastingissa tutustuimme Maison Louis Jadot'n. Louis Jadot on Ranskan Bourgognen alueella toimiva, vuonna 1859 perustettu viinitalo.

AC Chablis 2015
(100 % Chardonnay; 23,89 €)

Tastingin kaksi ensimmäistä viiniä vaihtoivat paikkaa, joten ensimmäisenä viininä oli Chablis. Sen tuoksu oli hapokas ja aavistuksen mineraalinen, tammikypsytyksen tuomaa voita oli hillitysti. Tuoksun hedelmäisyys kallistui greipin ja ananaksen suuntaan. Myös maussa oli greippiä ja aavistus hedelmäistä makeutta, suutuntuma oli öljyinen.

Hillitysti tammitettu Chablis oli Marjutin suosikkivalkoviini.

Les Petites Pierres Chardonnay 2015
(100 % Chardonnay; 19,96 €)

Seuraava viini oli astetta raskaampi ja täyteläisempi kuin edellinen. Sen tuoksu oli mineraalinen ja öljyinen, paahteinen ja trooppisen hedelmäinen. Vaikka viinistä huomasi tammen käytön selvemmin kuin ensimmäisestä, se oli silti mukavaa, hedelmäistä ja greippistä kulauteltavaa.

Chassagne-Montrachet 1er Cru Morgeot Clos de la Chapelle
(100 % Chardonnay; n. 50 €)

Kolmas valkoviini oli myöskin runsain. Sen tuoksussa oli selkeästi tammen tuomia aromeja, paahteisuutta ja voita, mineraalisuutta ja kypsää, greippistä hedelmää, samoin maussa. Tyylikäs viini sopisi myös varastoitavaksi.

Roteva Chardonnay oli Jussin suosikkivalkoviini.


Les Petites Pierres Pinot Noir
(100 % Pinot Noir; 19,96 €)

Valkoviinien jälkeen oli Pinot Noirien vuoro. Niistä ensimmäinen oli jo mukavan rapsakka: sen tuoksussa oli mukavasti hapokkuutta, puolukkaa ja karpaloa, samoin maussa. Kuivassa ja mausteisessa maussa tanniinit pääsivät puraisemaan jo jonkin verran, mikä ei aina ole Pinot Noirien kanssa niin varmaa. Tämä oli selkeästi ruokaviini.

Pernand-Vergelesses Clos de la Croix de Pierre
(100 % Pinot Noir; 35,91 €)

Toisen punaviinin tuoksussa oli tuttua punaista kirpeää marjaa ja niiden lisäksi vaniljaa, kinuskia, yrttejä ja mausteita. Maussa huomasi puolukan ja karpalon lisäksi hyvin nuoret, pirteät tanniinit.

Tämä oli Jussin suosikkipunaviini.

Clos Vougeot Crand Cru 2007
(100 % Pinot Noir; n. 120 €)

Kolmannesta viinistä huomasi hyvin, kuinka se on ehtinyt kehittyä kymmenen vuoden aikana. Sen tuoksun ja maun marjat olivat edellisiä viinejä makeampia, karpalohilloa ja puolukkasurvosta. Tuoksussa oli marjojen lisäksi hieman savua. Viinin maku oli maukas ja sen tanniinit olivat ehtineet pehmentyä mukavasti.

Tämä oli Marjutin suosikkipunaviini (hintaa tietämättä).

Casa Agrícola Alexandre Relvas



Seuraavaksi huomasimme päätyneemme Portugali-aiheiseen tastingiin. Mikäs se siinä - Portugalin viinit ovat osoittautuneet viime aikoina kiinnostaviksi ja varsin suunmukaisiksi eivätkä Casa Agrícola Alexandre Relvasin viinit olleet poikkeus. Viinitalo sijaitsee Alentejon alueella ja tuottaa viinejä perinteisistä portugalilaisista lajikkeista.

Herdade São Miguel Colheita Seleccionada White
(Antão Vaz, Verdelho, Viognier; 11,99 €)

Ensimmäisen valkoviinin tuoksu oli raikas ja aromaattinen. Siinä oli kypsää, vaaleaa hedelmää, valkoherukkaa, jonkin verran hedelmäkarkkia ja pirteää limeä. Maku myötäili tuoksua. Jos vielä olisi kesä, tämä olisi loistava kesäviini.

Art.Terra Curtimenta
(Antão Vaz, Arinto, Viognier; 16,99 €)

Kaksi seuraavaa valkoviiniä olivat (ehkä hieman yllättäen) oransseja viinejä, toisin sanoen normaalista valkoviinistä poiketen viinistä puristettu mehu on saanut käydä yhdessä rypäleiden kuorien kanssa.

Niistä ensimmäisen tuoksu oli täyteläinen ja siinä oli makeaa hedelmää, aprikoosia, mandariinia ja mausteita, Marjutin mielestä myös jotain umamista (tomaattia!?). Myös viinin maku yllätti: se oli kuiva ja mineraalinen, kohtalaisen hapokas ja hedelmäinen, mutta siinä oli havaittavissa jopa suolaisia ja sherrymäisiä hieman oksidoituneita vivahteita. Jälkimaku muistutti sokeritonta lakkamehua. Oikein mielenkiintoinen viini.

Art.Terra Amphora White
(Arinto)

Toisen oranssin viinin tuoksu oli runsas, siinä oli lakkahilloa, appelsiinia, herukkamehun mäskiä ja kypsiä hedelmiä sekä hieman suolaisuutta. Maku oli edellisen viinin tapaan kuiva ja raikkaan appelsiinin lisäksi myös siitä erotti sherrymäistä oksidoituneisuutta, rusinaa ja mineraalisuutta. Oikein mielenkiintoinen viini tämäkin.


Herdade São Miguel Colheita Seleccionada Red
(Alicante Bouschet, Cabernet Sauvignon, Syrah, Touriga Nacional; 11,99 €)

Ensimmäisen punaviinin tuoksussa oli punaista marjaa ja kinuskia, mausteita ja pippuria. Sen maku oli yllättävän kevyt ja hapokas sekä myöskin marjainen, mausteinen ja aavistuksen pippurinen. Viini oli helppoa kulauteltavaa ja sopisi hyvin ruokapöytään monen ruoan seuraksi.

Art.Terra Amphora Red
(Aragonez, Moreto, Trincadeira)

Toisen punaviinin tuoksu oli hilloisen makea ja herukkahyytelöinen sekä aavistuksen parfyyminen. Sen tanniinit olivat pehmeät ja maku kypsän marjainen ja mausteinen, jopa jouluinen. Mukava, rustiikkinen viini.

Art.Terra Organic
(Syrah, Touriga Nacional; 16,99 €)

Viinin valmistuksessa ei ole käytetty puuta, mutta sen tuoksussa oli silti aavistus vaniljaa, sen lisäksi marjaa, mausteita ja pippuria. Viinin marjainen maku oli mukavan rapsakka, pehmeän tanniininen ja maukas. Tämä viini sopisi pitkään haudutetuille pataruoille.

Château Loudenne



Kolmantena ja viimeisenä oli viimein vuorossa tasting, johon olimme ilmoittautuneet eli Norexin uuden viinitalon Château Loudennen Bordeaux-viinien tasting.

Château Loudenne Blanc 2015 ja 2014
(22,49 €)

Ensimmäisenä pääsimme vertailemaan talon valkoviinin vuosikertoja 2015 ja 2014. Jos oikein bongasimme, niin vuosikerta 2015 on 90 % Sauvignon Blancia ja 10 % Semillonia, kun taas vuosikerta 2014 on 60 % Sauvignon Blancia ja 40 % Semillonia.

Molempien viinien tuoksussa oli herukkaa, karviaista, hieman raakaa ananasta ja Jussin mielestä jopa Brie-juustoa. Maku oli raikas ja hedelmäinen, karviaista ja nallekarkkia. Vuosikerta 2014 oli odotetusti kypsemmän hedelmäinen kuin 2015. Molemmat olivat tyylikkäitä, selkeitä viinejä.


Château Loudenne Cru Bourgeois 2014, 2012 ja 2009
(27,99 €)

Punaviiniä oli tarjolla kolme vuosikertaa: 2014, 2012 ja 2009. Niiden tuoksussa oli tummia marjoja, mausteita, hieman vaniljaa ja vuoden 2009 viinissä jopa aavistus minttua. Maku oli tanniininen - tanniinit toki pehmenivät vuosikertojen vanhentuessa ja viinin kehittyessä. Vuosikerta 2009 oli jo varsin tasapainoinen, luumuinen ja maukas.

...ja ne muut


Tastingit olivat varsin antoisia ja mielenkiintoisia (varsinkin Portugali!). Niiden lisäksi ehdimme maistella muutamia juomia omaan tahtiin.


Nicolas Feuillatten samppanjoihin voi aina luottaa. Vuosikerran 2006 Blanc de Blancs, Blanc de Noirs ja Palmes d'Or olivat erinomaisen hyviä tapoja aloittaa ilta.




Crudo Catarratto-Zibibbo jäi kesällä mukaan Tukholman-reissulta, ja nyt pääsimme maistamaan sarjan Proseccon ja Rosaton. Syksymmällä on tulossa myös punaviini täydentämään hyvän hinta-laatusuhteen sarjaa.



Tastingien lomassa lanseerasimme väliviskin käsitteen. Glen Morayn erikoisuutena oli Chardonnay-tynnyrissä kypsytetty viski eivätkä Few'n Rye ja Bourbon jääneet yhtään sen huonommiksi.

Kiitos jälleen kutsusta, Norex Selected Brands! Meillä oli loistava iltapäivä ja ilta hienojen juomien parissa.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Ravintola Basen viiniklubi 12.9.2017: Rhône

Ravintola Basen syksyn ensimmäisessä viiniklubissa Elijah Nelson esitteli meille Rhônen alueen viinejä.


Guigal Côtes-du-Rhône Blanc 2015
(AC Côtes-du-Rhône; 70 % Viognier, 10 % Roussanne, 9 % Marsanne, 8 % Clairette, 3 % Bourboulenc)

Ilta alkoi Etelä-Rhônen viineillä, ja ensimmäisenä vuorossa oli sarjan ainoa valkoviini. Sen tuoksu oli aromaattinen, jopa parfyyminen ja karkkinen. Päällimmäiseksi jäävän parfyymisuuden alla oli havaittavissa myös raikasta valkoista (kivi)hedelmää: aprikoosia, persikkaa, valkoherukkaa ja päärynää.

Viinin maku oli miedompi ja kuivempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Se oli jonkin verran mineraalinen ja kirpeän sitruksinen. Limen ja greipin lisäksi maussa oli muita hapokkaita hedelmiä ja marjoja, kuten karviaismarjaa ja vihreää omenaa, sekä niitä pehmentämässä aavistus päärynää. Jälkimaku oli hapokas ja sitruksinen. Viini sopisi hyvin monikäyttöiseksi ruokajuomaksi ja miksei sopivan viileänä sellaisenaankin.

Guigal Côtes-du-Rhône Rouge 2013
(AC Côtes-du-Rhône; 50 % Syrah, 40 % Grenache, 10 % Mourvèdre; 14,49 €)

Illan ensimmäinen punaviini oli melko perussettiä, ensimmäisenä maistellun valkoviinin punainen vastike. Sen tuoksu oli runsas, makeahko ja mausteinen, tammikypsytyksen tuoman vaniljan lisäksi siinä oli mustetta, mustaherukkaa ja puolukkaa.

Viinin maku oli tanniininen ja tuoksun mukaisesti puolukkainen, mustaherukkainen ja mausteinen. Se sopi parhaiten maistelulautasella olleen ylikypsän karitsan seuraksi.

Gigondas La Cave L'Hallali Grande Réserve 2014
(AC Gigondas; Grenache, Syrah, Mourvèdre; 16,36 €)

Illan viineistä yksikään ei ollut Rhônen alueen ehkä tunnetuimmasta appellaatiosta Châteauneuf-du-Papesta, mutta puutetta kompensoi illan ainoa ei-Guigalin viinitalon viini.

Sen kuivahkossa ja melkeinpä maanläheisessä tuoksussa oli mustetta ja mausteita, tummaa marjaa ja nahkaa. Viinin maku oli pehmeä, Jussin mielestä jopa aavistuksen mehumainen. Siinä oli illan aikana jo tutuksi tulleita mausteita ja marjaa ja jälkimaussa karpaloa.

Mukavan robusti viini toimi parhaiten juuston kanssa, ja seurueen kasvissyöjä mainitsi sen sopivan myös munakoison ja kesäkurpitsan seuraksi.


Guigal Crozes-Hermitage 2013
(AC Crozes-Hermitage; 100% Syrah)

Illan lopuksi tarjolla oli vielä kaksi Pohjois-Rhônen Syrah-viiniä. Niistä ensimmäinen tuoksua kuvailtiin naapuripöydässä "mordormaiseksi" - mitä ikinä se sitten tarkoittikaan... Tuoksu oli joka tapauksessa runsas: vaniljaa, mausteita ja tummia marjoja, kuten karhunvatukkaa ja mustaherukkaa, mustetta, nahkaa ja pippuria.

Viinin täyteläinen ja pehmeän tanniininen maku myötäili tuoksua: tummia marjoja, mustikkaa, mausteita ja mustetta. Jälkimaku oli pippurisen mausteinen. Hyvä viini, mutta parempaa oli vielä tulossa.

Guigal Hermitage 2007
(AC Hermitage; 100 % Syrah)

Edellinen viini lupasi jo hyvää, mutta viimeinen viini räjäytti pankin. Se oli yksimielisesti seurueemme suosikki, samoin lähes koko salin (valkoviini taisi saada muutaman hajaäänen suosikkiäänestyksessä).

Jo viinin tuoksu oli hurmaava: runsas ja maanläheinen, jopa hieman eläimellinen, punaherukkainen, luumuinen, pippurinen ja nahkainen. Viinin täyteläinen maku ei myöskään pettänyt, sen rapsakat tanniinit olivat pehmentyneet mukavasti. Tämäkin viini oli mausteinen ja marjainen, samoin pippurinen, mutta moniulotteisemmalla ja rotevammalla tavalla kuin illan aiemmat viinit. Herkullinen viini jätti lähes sanattomaksi ja viiniklubin jälkeen saimme (onneksi) kärkyttyä sitä vielä lasilliset ruoan kanssa.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ravintola Teatterin tasting-torstai 7.9.2017: akvaviitti & olut



Ravintola Teatterin tasting-torstaiden syyskausi alkoi akvaviitti & olut -tastingilla, jossa esiteltiin pohjoismaisia akvaviittejä sekä niiden seuraksi sopivia oluita. Iltaa isännöivät Arcus Finland ja Servaali.

Akvaviitti on pohjoismainen maustettu viina, joka valmistetaan yleensä perunasta tai viljasta kuten vodka. Sen nimi tulee latinan sanoista aqua vitae, elämän vesi. Etymologia on siis sama kuin viskillä, jonka nimi tulee gaelinkielisestä elämän vettä tarkoittavasta sanaparista uisce beatha. Akvaviitin päämauste on perinteisesti ollut kumina, mutta nykyisin EU:n päätöksellä se voi olla myös tilli. Muita mausteita voi käyttää valmistuksessa niin kuin haluaa, ja usein käytettyjä mausteita ovat korianteri, fenkoli, inkivääri ja anis.


Aalborg Jubilæums Akvavit ja Erdinger Weissbier

Ensimmäinen akvaviitti oli tanskalainen Aalborg Jubilæums Akvavit (25,98 €), joka on maustettu tillillä ja korianterilla ja jota on kypsytetty hetki amerikkalaisessa tammitynnyrissä. Akvaviitin aromeissa oli kuminaa, tilliä ja kaardemummaa.

Olueksi oli valittu Erdinger Weissbier, joka oli sitruksinen, banaaninen ja vehnäinen. Tuoksussa oli myös vähän korianteria. Yhdistelmä oli raikas. Yhdessä maistettuina akvaviitti korosti oluen makeutta ja vähensi sen banaanisuutta.

Tämä oli Marjutin suosikkiyhdistelmä raikkautensa takia.

Snälleröds Brännmästarens Akvavit ja Tripel Karmeliet

Toinen akvaviitti oli kuminalla, aniksella ja fenkolilla maustettu Snälleröds Brännmästarens Akvavit. Mausteista tuli selkeimmin esiin fenkoli, kokonaisuus oli lakritsainen.

Olutpariksi oli valittu Tripel Karmeliet, joka oli makean banaaninen, maltainen ja hieman kinuskinen. Olut ei pystynyt peittämään akvaviitin lakritsaisuutta ja tässäkin yhdistelmässä oluen makeus korostui. Olut puolestaan toi akvaviitin jälkimakuun rosmariinia.

Koska nyt on rapuaika, pohdimme akvaviitteja myös niiden kannalta. Jussin mielestä Snälleröds sopisi parhaiten rapujen seuraksi.



Ägräs Akvavit ja Mallaskoski High Hopes

Kolmas akvaviitti oli suomalainen Ägräs Akvavit (45,92 €). Sen valmistusaineena on käytetty perunaa ja akvaviitti on maustettu mm. väinönputkella. Muista illan akvaviiteista poiketen se oli makea, jopa nallekarkkimainen, yrttinen ja ginimäinen. Jälkimaussa oli tilliä.

Olueksi oli valittu Mallaskosken High Hopes -kauraolut. Olut oli greippinen, kuivahedelmäinen, hieman karamellinen ja kaurainen. Yhdessä makumaailma oli pehmeä, yrttinen ja kaurainen. Olut ei sopinut aivan täydellisesti akvaviitin kanssa, sillä akvaviitti sai sen maistumaan laimealta.

Marjutin mielestä Ägräs sopisi rapujen kanssa, sillä sen makeus voisi kompata hyvin rapujen suolaisuutta. Yhdistelmistä tämä oli - pienistä puutteistaan huolimatta - Jussin suosikki.

Linie Aquavit ja Weihenstephaner Pils

Viimeinen akvaviitti oli norjalainen Linie Aquavit (27,99 €). Akvaviitti on norjalaisten kansallisjuoma ja heillä on suuri määrä eri tarkoituksiin kehitettyjä akvaviitteja. Tämä akvaviitti on muuten saanut nimensä (Linie) siitä, että se matkustaa kahdesti päiväntasaajan yli laivan kyydissä: se viettää 4,5 kuukautta merellä sherrytynnyrissä ja 16 kuukautta tammitynnyrissä. Akvaviitti olikin sherrymäinen, vaniljainen ja hedelmäinen. Aromeissa oli myös lakritsaa ja kuminaa. Rapukauden jälkeen Linie voisi sopia seuraavaksi joulupöytään.

Olutparina oli Weihenstephaner Pils. Olut oli maltainen ja hieman keksinen. Yhdessä makumaailma oli yrttinen ja oluen maltaisuus pärjäsi akvaviitille.

Akvaviitti paljastui yllättävän monipuoliseksi juomaksi, mutta ei sitä siltikään nauttisi norjalaiseen tyyliin jokaisen ruoan kanssa.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Onnea Suomelle Italiasta Organic Primitivo 2015



Mikä viini?
Onnea Suomelle Italiasta Organic Primitivo 2015 (IGP Puglia, Italia; 100 % Primitivo; 9,99 €. Luomu!)

Minkä kanssa nautittu?
Pasta carbonara

Mitä etiketti lupaa? 
Luomuviiniä Apuliasta

Mitä rypäle lupaa?
Primitivo (Zinfandel): ryhdikäs ja hedelmäinen, alueen mukaan joko pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Viini muualla 
Arcus Finland

Kommentit 

M: Suomi 100 -viinien testaus jatkuu. Tällä kertaa testissä oleva Onnea Suomelle Italiasta -viini eroaa muista sillä, että sen nimessä ei erityisesti korosteta Suomi 100 -juhlaa ja sen etiketti tuo mieleen lähinnä kesäisen rantapiknikin. Ulkoasun perusteella viiniltä ei siis odottanut paljoakaan - toisaalta apulialaiset Primitivot ovat myös yllättäneet iloisesti, joten oli ihan fifty-sixty, millainen viini olisi.

Viinin tuoksussa on kypsiä, tummia marjoja, mausteisuutta ja pippuria sekä ilmeisesti tammikypsytyksen tuomaa vaniljan makeutta. Alkoholi tuntuu pienenä pistävyytenä, mutta kaiken kaikkiaan vaikutelma on mehukas. Viinin maku on keskitäyteläinen, marjainen, mausteinen ja hapokas. Jälkimaku on marjainen, kielelle jää pieni pippurisuus.

Viini sopi kermaisen pasta carbonaran kanssa hyvin ja muutenkin se vaikutti passelilta perusruokaviiniltä, mutta ei ihan sellaisenaan nautittavalta seurusteluviiniltä. Ruoan kanssa viinin tanniinit pehmenivät mukavasti ja se maistui makeammalta kuin myöhemmin illalla ilman ruokaa. Sopiva hapokkuus ryhdisti viiniä ja pelasti sen joutumasta tylsien makeiden ja mehumaisten viinien joukkoon, joten arvosanaksi ihan kiva Primitivo saa +.

J: Tuoksussa on kypsää punaista marjaa, mustaherukkaa, karhunvatukkaa, taatelia ja mausteisuutta. Hapokas, keskitäyteläinen maku on marjainen, karpaloinen ja kevyen mausteinen. Jälkimaussa on mausteisuuttta, punaisia marjoja ja häivähdys kahvia.

Rasvaisen ja tuhdin pastan kanssa viini sopi oikein hyvin. Seurustelujuomaksi viini on liian hapokas eikä tanniinisuus riittäisi pihville. Kypsää, rasvaista lihaa sisältävät ruoat sopisivat tämän viinin seuraksi, miksei myös pizza. Kokonaisuus ei ole kovinkaan mieleenpainuva, mutta koska hinta on kohtuullinen, arvosanaksi tulee 0.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Hiisi Hulluus


Mikä olut?
Hulluus (Panimo Hiisi)
Oluttyyppi: hapan olut
Valmistusaineet: maustettu mustikalla
Alkoholia: 4,5 %
Hinta: 4,90 € Pienissä

Hulluus on toinen Backwood Madness -elokuvan nimikko-oluista. Toinen nimikko-olut on Panimo Hiiden Korpi IPA. Hulluus-oluella on useita erilaisia etikettejä, joissa esiintyy elokuvan hahmoja. Yhdessä etiketissä poseeraa elokuvassa esiintyvä sarjakuvataiteilija Petri Hiltunen. Hulluus-olut oli näyttävästi esillä tämän vuoden Nummirockissa.

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa?
Tule ja koe jotain hullua!

Mitä oluttyyppi lupaa?
Hapan olut eli sour ale on pintahiivaolut, jolle on nimensä mukaisesti tyypillistä happamuus. Oluen happamuus saadaan aikaan yleensä Lactobacillus- tai Pediococcus-maitohappobakteereilla tai Brettanomyces-hiivalla. Tunnetuimpia happamia oluttyylejä ovat Berliner Weisse ja Gose.

Kommentit

M: Tuoksuu marjaiselle ja maistuu punaiselle karviaiselle.

J: Oluen väri on marjamehumaisen punertava. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on mustikkaa, punaherukkaa ja sitruksista happamuutta. Maku on kohtuullisen hapan ja mustikkainen, se muistuttaa lämpimänä päivänä pöydälle mustikkamehua. Happamuudesta huolimatta maku on raikas, jopa hieman vetinen.

En ole happamien oluiden suuri ystävä, mutta tämä olut on ihan juotavaa. Olut voisi sopia makean mustikkapiirakan seuraksi tai sellaisenaan lämpimänä kesäpäivänä. Kokonaisuus on melko kesy, joten arvosanaksi annan 0.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Oodi vapaudelle Chenin Blanc 2016



Mikä viini?
Oodi vapaudelle Chenin Blanc 2016 (Etelä-Afrikka; 100 % Chenin Blanc; 9,99 €)

Minkä kanssa nautittu?
Kanapasta pestolla

Mitä etiketti lupaa? 
Suomi 100 -viiniä

Mitä rypäle lupaa?
Chenin Blanc: hapokkuutta, omenaa, sitrusta; hunajaa, mineraalisuutta; mausteisuutta, makeutta

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on trooppista hedelmää, kypsää ananasta ja omenaa sekä sitruunaa, niiden lisäksi hieman mausteisuutta ja jopa kukkaisuutta. Hedelmäisen makeahkon tuoksun jälkeen viinin maku on kuitenkin greippisen hapokas, taustalla häivähtää jonkin verran päärynää ja hedelmäisyyttä. Viinin jälkimaku on lähinnä sitruksisen hapokas. Sellaisenaan viini on hieman yksioikoinen, mutta ruoan kanssa se toimi mainiosti, kun viinin hapokkuus leikkasi hyvin peston öljyisyyttä. Arvosanaksi ihan kiva perusviini saa 0.

J: Viinin väri on vaalean kultainen. Tuoksussa on päärynää, limeä, omenaa, hunajamelonia ja valkoherukkaa. Maku on hapokas, limettinen, päärynäinen ja vähän mineraalinen. Jälkimaku on kirpeän hapokas. Kanapastan kanssa viini toimi hapokkuutensa ansiosta hyvin. Viini menisi sellaisenaan seurustelujuomana tai kevyiden kala- ja kanaruokien kanssa. Kokonaisuus on hieman laimea, joten arvosanaksi jää 0.

torstai 31. elokuuta 2017

VonHop Ameerika Trump


Mikä olut?
Ameerika Trump (VonHop)
Oluttyyppi: American Pale Ale
Alkoholia: 5,7 %
Katkeruus: 38 IBU
Hinta: 3,20 € Tallinnan Kaubamajassa

Minkä kanssa nautittu?
Ribsien ja caprilaisen salaatin

Mitä oluttyyppi lupaa?
American Pale Ale (APA) on Indian Pale Alea (IPA) muistuttava pintahiivaolut. APA:ssa käytetään amerikkalaisia humalalajikkeita kuten Cascadea, jotka tuovat makuun hedelmäisyyttä, sitrusta, greippiä ja havua. APA:n IBU-arvo on yleensä välillä 30-45, joten ne eivät ole yhtä katkeria kuin IPA:t. Itärannikon APA:t ovat yleensä maltaisia ja länsirannikon APA:t puolestaan katkerampia.

Kommentit

M: Pale Aleille tyypillinen gyyyyh peitttyy ensin pieneen vaalikampanjankaramelliseen makeuteen, mutta hiipii pienellä viiveellä kuin vaalien jälkeinen totuus äänestäjien tajuntaan.

J: Tekeekö Trumpin nimikko-olut APA:sta jälleen mahtavan? Kuparin värinen, hieman oranssiin vivahtava olut vaahtoaa kaadettaessa kuin populistinen presidenttiehdokas vaalitilaisuudessa. Beigeä vaahtoa on fantastisen paljon - ehdottomasti enemmän kuin Obaman nimikko-oluessa olisi, jos sellaista myytäisiin. Vaahto kestää kauemmin kuin useimmat vaalilupaukset, mutta haihtuu lopulta kuin lupaus muurista Meksikon rajalle. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, karamellisuutta, havua ja aavistus covfefeä. Maku myötäilee tuoksua ja siinä on myös sitrusta sekä greippiä. Katkeruutta on saman verran kuin potkut saaneessa viestintäjohtajassa. Väite, että tämä olut tekisi APA:n jälleen mahtavaksi, on valeuutinen. Ei Trump-olut täysin paha hombre ole, mutta arvosanaksi tulee silti 0.

tiistai 29. elokuuta 2017

Mustikka-kuohuviinijuustokakku


Suomi 100 -marjakuohuviini Valkia 100 alkoi houkutella juustokakun tekoon, joten mustikoilla maustettu valkoherukkaviini päätyi tietenkin mustikkajuustokakkuun. Itse viini on arvioitu jo aiemmin.

Pohja

260 g (yksi paketti) kaneli-sokerikeksejä (LU Bastogne, Pirkka Elise tms.)
110 g voita

Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita voisula keksimurskaan. Painele pohja tiiviisti irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa, kun teet täytteen.

Täyte

2,5 dl mustikoita
1,5 dl Valkia 100 -marjakuohuviiniä (1 dl täytteeseen ja 0,5 dl liivatteita varten) tai muuta makeaa kuohuviiniä
1,5 dl tomusokeria
2 dl kuohukermaa
200 g vaniljanmakuista tuorejuustoa (myös sitruuna tai herukka voisivat sopia)
1-2 tl raastettua sitruunankuorta
2 rkl sitruuna- tai limemehua
6 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Soseuta mustikat kevyesti, sekoita kuohuviinin ja tomusokerin kanssa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita mustikkamassaan, sekoita mukaan myös notkistettu tuorejuusto. Mausta sitruunankuorella ja -mehulla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kuumenna kuohuviini lähes kiehuvaksi kattilassa tai mikrossa. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liota ne kuohuviiniin. Anna jäähtyä. Sekoita haalea liivate-kuohuviiniseos täytteeseen.

Kaada täyte vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai yön yli. Koristele valmis kakku esimerkiksi tomusokerissa kieritetyillä mustikoilla ja vadelmilla.


Inspiraatio täältä

lauantai 26. elokuuta 2017

Suomi 100 -kuohuviinit: Kuulea, Oodi vapaudelle ja Valkia 100


Bernard-Massard Kuulea Suomi 100 Vuotta Extra Dry
(Luxemburg; Chardonnay, Chenin Blanc, Pinot Blanc; 11,99 €)

"Väräjää veden kuulea kalvo", Kustavi Grotenfelt kirjoitti vuonna 1892 Kuusamon-matkastaan - "kuulea" on siis ihan oikea sana eikä väärin kirjoitettu "kuulas".

Luxemburgilaisen kuivan (sokeria 17 g/l) kuohuviinin tuoksu on miedosti paahteinen ja siinä on sitrusta, kukkaisuutta, vihreää omenaa sekä kypsähköjä hedelmiä. Viinin maku on sitruksisen hapokas ja omenaisen kirpeä, kohtalaisen täyteläinen ja hedelmäinen. Kielelle jää kirpeä jälkimaku ja ehkä hieman mineraalisuuttakin. Jälkimaku on kohtalaisen pitkä, mutta lähinnä sitruksinen.

Kiva perusskumppa ei petä eikä yllätä. Se sopii vaikkapa alkumaljaksi tai alkupalojen kanssa ja sellaisenaankin seurustelujuomaksi.


Jaume Serra Oodi Vapaudelle Cava Semi Seco
(DO Cava, Espanja; Macabeo, Xarel·lo, Parellada; 6,90 € Silja Linella, 8,29 € Alkossa)

Jaume Serra on kerännyt kiitosta kuivalla cavallaan, mutta Suomi 100 -kuohuviiniksi on päätynyt puolimakea cava (sokeria 30 g/l). Sen pullo on saanut juhlan kunniaksi muotisuunnittelija Katri Niskasen suunnitteleman ulkoasun. Pullon naishahmot kuvastavat jokaista itsenäisen Suomen vuosikymmentä, ja etikettitekstit kertovat suomalaisen naisen taipaleesta itsenäisyyden aikana.

Väriltään kullankeltaiseen taittuvan viinin maussa on sitrusta, kypsää päärynää, persikkaa ja aavistus palanutta kumia. Viinin maku on keskihapokas, kypsän hedelmäinen, omenainen ja sitruksinen, mukava hapokkuus ryhdistää puolimakeaa viiniä. Jälkimaku on hunajainen, mutta samalla limettisen raikas. Cavan kuplat kestävät hyvin seuraavaan päivään.

Tämä cava ei ole hinnalla pilattu, joten tällä voisi hyvin skoolata Suomi 100 -juhlia ystävien kanssa, nauttia sitä kirpeiden jälkiruokien kanssa tai valita sen tyttöjen illan juomaksi, kun mieli tekee puolimakeaa skumppaa.


Valkia 100
(Suomi; valkoherukka, mustikka; 11,98 €)

Valkia 100 on valmistettu Turun juomatehtaalla valkoherukoista ja siinä on käytetty mausteena mustikoita. Nimeltään ja ulkoasultaan valkoiseen viittaava viini onkin väriltään kauniin mustikankukanpunaista. Marjaviinien tavoin se on säilyttänyt hyvin valmistusaineidensa aromit: viinin tuoksu on makean, mutta samalla raikkaan mustikkainen, vadelmainen ja sitruksinen ja sen maku on makean marjainen, lempeän herukkainen ja hapokas.

Makeudesta puheenollen - viinissä on sokeria saman verran kuin Oodi vapaudelle -cavassa (30 g/l), mutta siitä poiketen se luokiteltiin puolikuivaksi eikä puolimakeaksi. Oli miten oli, marjaviini yllätti positiivisesti: sen makeus toimi hyvin marjaisuuden kanssa ja samaan aikaan herukoiden hapokkuus antoi viinille ryhtiä.

Valkia 100 oli tällä kertaa testatuista Suomi 100 -kuohuviineistä suosikkimme ja innosti kokeellisen keittiömme testaamaan uusia ideoita. Seuraavaksi onkin luvassa skumppa-mustikkajuustokakun resepti!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Crudo Catarratto Zibibbo 2016



Mikä viini?
Crudo Catarratto Zibibbo 2016 (IGT Terre Siciliane, Italia; Catarratto, Zibibbo; 79 SEK Systembolagetissa / 9,99 € Alkossa)

Minkä kanssa nautittu?
Sitruunarisotto ja paistettu lohi

Mitä etiketti lupaa? 
Raikas ja aromaattinen luomuvalkoviini, hieman makeutta, aromaattisuutta, kukkaisuutta, seljaa, ananasta ja sitrusta

Mitä rypäle lupaa?
Zibibbo (Moscato di Alexandria / Muscat of Alexandria): aromikkuutta, kukkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja persikkaa, hunajaa, rusinaa
Catarratto: yleensä sekoitteissa käytetty, Sisiliassa yleinen rypäle; sitrusta, kukkaisuutta, sitruunan kuorta, appelsiinia, greippiä, passiohedelmää, makeita mausteita ja yrttejä

Viini muualla 
Mare Magnum

Kommentit 

M: Vaalean sitruunankeltaisen viinin tuoksu on runsaan hedelmäinen ja parfyyminen, kypsien trooppisten hedelmien lisäksi siinä on sitrusta ja hunajaa. Viinin maku on tuoksun lailla trooppisen hedelmäinen ja sitruksinen, jopa hieman kukkainen ja makea. Sen hapot riittävät rasvaisen lohen ja risoton seuraksi, ja viinin makeus täydentää hyvin suolaista ruokaa. Jälkimaku on makean mausteinen. Aiemmin kesällä tämä olisi ollut sopivan viileänä mainio mutkaton piknikviini, mutta se toimii kypsän hedelmäisyytensä ansiosta varmasti syksymmälläkin sellaisenaan tai ruoan seurana. Kaiken kaikkiaan viini on helppoa juotavaa ja varsinkin Systembolagetin hintaan edullinen. Arvosanaksi se saa +.

J: Tämä viini ostettiin Ruotsin-matkalla pelkästään omituisen Cthulhu-henkisen etiketin vuoksi. Viini on väriltään kirkas, vaalea ja sitruunainen. Tuoksu on aromaattinen, siinä on persikkaa, kypsää ananasta, päärynää ja hunajaa. Maku on aluksi makean hedelmäinen, kypsän omenainen ja persikkainen. Alkumakeuden jälkeen maku muuttuu kirpeän sitruksiseksi. Jälkimaku on sitruksinen ja kestää melko kauan. Rasvaisen lohen kanssa viini sopi hyvin ja risotonkin kanssa kohtuullisen hyvin. Viini menisi sellaisenaankin seurustelujuomana. Ruoaksi tämän viinin kanssa sopisi rasvainen kala, äyriäiset tai hieman mausteinen aasialainen ruoka. Ehkä myös etiketissä kuvattu mustekala sopisi ruoaksi tai ruokaseuraksi? Crudo yllätti positiivisesti, arvosanaksi annan +.

lauantai 19. elokuuta 2017

Masseria Surani Dionysos Primitivo di Manduria Riserva 2011


Mikä viini?
Masseria Surani Dionysos Primitivo di Manduria Riserva 2011 (DOC Primitivo di Manduria, Italia; 100 % Primitivo di Manduria; 21,90 € Baltic Princessilla vuonna 2015)

Minkä kanssa nautittu?
Pekonirisotto, pihvi

Mitä etiketti lupaa?
Italialaista punaviiniä

Mitä rypäle lupaa?
Primitivo (Zinfandel): ryhdikäs ja hedelmäinen, alueen mukaan joko pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Viini muualla
Masseria Surani

Kommentit

M: Aluksi viinin tuoksusta huomaa alkoholin (15 %), sen jälkeen nahkaa, luumua ja tummia marjoja. Maku on täyteläinen, kirpeän tanniininen ja kypsän marjainen. Ilmaantuminen pehmentää viiniä, alkoholi katoaa tuoksusta ja sen tilalle tulee vaniljaa ja mausteita. Myös maku pehmenee. Tanniinit eivät enää iske niin nopeasti, vaan myöhemmin ja maussa tuntuu ensin hilloista marjaisuutta ja hieman suklaata ja pippuria. Maukas ja täyteläinen Primitivo sopii suolaisen ja rasvaisen risoton kanssa hyvin, samoin naudan marmorifileepihvin kanssa. Mikään lipittelyviini tämä ei ole, vaan vaatii ruokaa seurakseen. Apulian viinit ovat viime aikoina olleet suosikkejani, niin tämäkin. Arvosanaksi viini saa ++.

J: Heti avaamisen jälkeen tuoksussa oli kypsiä tummia marjoja, viikunaa ja nahkaa. Maku oli mausteinen, tanniininen ja marjainen. Nahkaisuus väheni ilmaantumisen myötä ja tuoksuun tuli hilloisuutta ja vaniljaa. Myös mausteisuus väheni ja maku muuttui makeammaksi. Viikunan lisäksi makuun tuli luumua. Risoton kanssa viini sopi hyvin, samoin pihvin. Jälkiruokana olleiden mansikoiden kanssa viini ei sen sijaan sopinut lainkaan. Ehdottomasti ruokaviini. OIkein hyvä Primitivo, arvosanaksi annan ++.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ravintola KarlJohanin olut- ja menutasting: La Trappe 14.8.2017

Kävimme viimeisen lomaviikon kunniaksi ravintola KarlJohanin olut- ja menutastingissa (69 €). Tapahtuma oli toinen laatuaan - ensimmäisestä emme tienneet, joten missasimme sen. Vastaisuudessa lienemme viisaampia.


Illan aikana yhdistettiin La Trappe -luostarioluita kalaruokien kanssa. La Trappe -oluiden valmistaja Bierbrouwerij de Koningshoeven sijaitsee Etelä-Hollannissa Tilburgin kaupungin lähellä, Onze Lieve Vrouwe van Koningshoevenin benediktiiniläisessä trappistimunkkiluostarissa noin 20 kilometriä Belgian rajalta.

Vrouwe van Koningshoevenin luostarin historia alkaa vuodesta 1880. Benedictuksen luostarisäännöstön mukaan munkkien on elätettävä itsensä työnteolla, joten melko pian, vuonna 1884, luostariin perustettiin panimo. Oluet tehdään yhä luostarissa, ja niiden nimi La Trappe on kunnianosoitus Ranskan Normandiassa sijainneelle ensimmäiselle trappistiluostarille La Grande Trappelle.

Trappist on suojattu nimi ja sitä saa käyttää maailmanlaajuisesti vain yksitoista panimoa: Achel, Chimay, De Koningshoeven (La Trappe), Engelszell, Orval, Rochefort, Spencer Brewery, Tre Fontane, Westmalle, Westvleteren ja Zundert. Trappistioluet ovat pintahiivaoluita, ne käyvät lähes aina pullossa ja niissä on yleensä runsaasti alkoholia. Väriltään ja maultaan trappistioluet ovat hyvin erilaisia.


Savusardellia, hollandaisekastiketta, kananmunaa ja varhaisperunaa
La Trappe Trappist Blond (6,5 %) ja La Trappe Trappist Tripel (8 %)

Blondin tuoksu oli maltainen, hedelmäinen ja hunajainen. Mieto ja raikas maku myötäili tuoksun aromeja. Maussa oli myös hieman sitrusta.

Tripel muistutti tuoksultaan Blondia, mutta mukana oli myös mausteisuutta. Maku oli samankaltainen kuin Blondin, mutta vahvempi ja ryhdikkäämpi.

Marjutin mielestä Blond toimi paremmin voimakkaan makuisen savusardellin kanssa, koska se pehmensi mukavasti makuja ja sulautti niitä yhteen. Runsaalla kananmunalla höystetty hollandaisekastike oli niin hyvää, että sitä olisi voinut syödä ihan sellaisenaan. Varhaisperuna jäi mietona hieman paitsioon.

Myös Jussin mielestä Blond oli parempi vaihtoehto alkuruoalle. Varsinkin suolaisen ja rasvaisen sardellin kanssa se toimi erinomaisesti. Ei Tripelkään huono vaihtoehto ollut, mutta ruoan maut jäivät hieman sen varjoon.


Paahdettua saaristomeren siikaa, tuorehernerisottoa ja sahramikastiketta
La Trappe Trappist Witte Trappist (5,5 %) ja La Trappe Puur (4,7 %)

Witte on maailman ainoa vehnätrappist. Sen tuoksussa oli vehnää, sitrusta, korianteria, mausteisuutta ja vähän pippurisuutta. Maku oli vehnäinen, sitruksinen ja mausteinen.

Puur on puolestaan maailman ainoa luomutrappist, ja se on tulossa Alkoon myöhemmin syksyllä. Puur muistutti hyvin paljon pils-oluita. Sen tuoksussa oli maltaisuutta ja sitrusta. Raikas maku oli maltainen ja hedelmäinen.

Marjutin mielestä Witte toimi ruoan kanssa paremmin kuin Puur, tosin erot eivät olleet suuria ja tilanne olisi voinut kääntyä toisin päinkin. Joka tapauksessa risotto oli erinomaista ja siika herkullista, vaikka pääruoka jäi hieman voimakkaan makuisen alkuruoan jalkoihin.

Jussin mielestä Puur sopi paremmin pääruoan kanssa. Witte oli hieman liian vahvan makuista siian kanssa, mutta parempaa sellaisenaan juotuna. Puur oli muutenkin mielenkiintoinen olut: sellaisenaan sen tuoksu ja maku olivat hyvin mietoja, mutta ruoka nosti oluen aromit voimakkaasti esiin.


Suklaafondant,vaniljajäätelöä ja mansikkamelba
La Trappe Trappist Quadrupel (10 %) ja La Trappe Trappist Oak Aged (11 %)

Quadrupelin tuoksussa oli karamellisuutta, viikunaa, mausteisuutta ja paahteisuutta. Maku oli hieman mausteinen, kuivahedelmäinen, karamellinen ja maltainen. Alkoholi ei maistunut läpi, mutta tuntui lämpimänä jälkimakuna.

Nyt jo loppuunmyyty Oak Aged (batch 19) oli samaa Quadrupel-pohjaa, mutta sitä oli ikäännytetty Banyuls-tynnyrissä 1,5 vuoden ajan. Eri batcheja eli olutkokeiluja tehdään kolme vuodessa ja nyt on menossa batch 27. Oak Aged oli tuoksultaan sherrymäisen makea ja aavistuksen vaniljainen. Makea maku toi myös mieleen sherryn. Siinä oli karamellisuutta, rusinaa, kypsää hedelmää ja hieman vaniljaa.

Suklaafondant oli edellisten ruokien tapaan hyvää, sen sisus oli mukavan muhea ja juokseva. Marjutin mielestä Quadrupel toimi varsinkin mansikan ja suklaan kanssa hyvin, mutta Oak Aged räjäytti potin täydentämällä lämmintä fondantia ja kylmää vaniljajäätelöä lähes sanattomaksi vievällä tavalla. Jussin mielestä Quadrupel oli parempi vaihtoehto jälkiruoalle, erityisesti suklaafondantille.


Marjutin mielestä paras yhdistelmä oli joko savusardelli ja Blond tai sitten suklaafondant ja Oak Aged - vaikea päättää, kallistuisiko suolaisen vai makean puoleen. Jussin mielestä paras yhdistelmä oli savusardelli ja Blond.

Paras olut oli Marjutin mielestä Oak Aged, samoin Jussin mielestä. Sitä ei tosin saa enää mistään, joten seuraava vaihtoehto olisi Witte. Alkosta saa vain Dubbelia ja Tripeliä, ja niistä valinta olisi Tripel.

***
Seuraava KarlJohanin olut- ja menutasting on todennäköisesti lokakuun loppupuolella ja rakentuu jonkin suomalaisen pienpanimon tuotteiden ja kauden raaka-aineiden ympärille. Seuraa ravintolan Facebook-sivua, niin pysyt ajan tasalla! (Tämä ei ollut maksettu mainos.)

lauantai 12. elokuuta 2017

Viking Grace: Oscar à la Carten Oscar-menu

Koska vielä on kesää jäljellä, pöydällä pyöri pian vanhentuva lahjakortti, junassa on hauska matkustaa ja asema on ainakin universaalissa mittakaavassa melkeinpä kotiovella, juna Turkuun (klikkaa linkkiä vain, jos arvostat camp-henkisiä käännösklassikoita) vei meidät suoraan satamaan ja sieltä Viking Gracen vuorokauden risteilylle. Mielessä siinsivät tietenkin samppanjabaari ja tax freen samppanjavalikoima.


Emme olleet varanneet paikkoja ravintolaan etukäteen, vaan päätimme mennä fiilispohjalta. Siispä päädyimme paluumatkalla aamiaiselta tuttuun Oscar à la Carteen syömään ravintolan nimikkomenun - Jussia houkutellut äyriäisvati sai jäädä toiseen kertaan.


Aperitiiviksi Marjut valitsi monta kertaa hyväksi havaitun laivan samppanjan Charles Heidsieck Brut Reserven (8 €) ja Jussi Viking Gracelle erityisesti valitun, edellisenä iltana testatun Larmandier-Bernier Extra Brut Premier Crun (9 €). Niiden seuraksi saimme keittiön tervehdyksenä palsternakkamoussea ja siian mätiä - mmm, maukasta. Nälkäkin alkoi jo olla.


Siikaceviche, kylmää kurkku-minttukeittoa ja Gracen näkkileipää
Rüdesheimer Berg Roseneck Riesling Feinherb 2014

Alkuruokana kylmän kurkku-minttukeiton kanssa tarjoiltu siikaceviche herätti ennakkoon hieman ihmetystä, kun pöytään oli katettu vain lusikka - lusikka cevichelle? Annoksen saapuessa paljastui syy: ceviche oli piilotettu keittoon. No, mikäs se siinä sitten. Hyvää se oli, tosin ceviche tuntui menevän keitossa hieman hukkaan. Kokonaisuutena annos jäi plussan puolelle, sillä siemennäkkileipä oli hyvää ja rapsakkaa ja keitto raikasta.

Feinherb-Rieslingit ovat onnistuneet muutaman kerran yllättämään iloisesti ruoan kanssa, niin nytkin. Sellaisenaan hieman pliisu, mutta petroolinen Riesling toimi keiton ja siian kanssa loistavasti.


Miedosti savustettua lohta, tilli-perunoita, grillattua purjoa, muna-anjoviskastiketta ja pikkelöityä retiisiä
Black Cottage Sauvignon Blanc 2016

Jussi valitsi pääruoaksi lohta. Sen kanssa suositeltiin Black Cottage Sauvignon Blanc 2016:a. Viinin tuoksussa oli limeä, valkoista viinimarjaa ja hieman herukanlehteä. Maku oli raikas, kepeä ja kevyen hapokas. Savustetun lohen kanssa viini sopi oikein hyvin.

Vaikka muna-anjoviskastike etukäteen hieman epäilyttikin, se kävi lohen kanssa mainiosti. Lohi itsessään oli maukasta ja sitä oli runsaasti. Pikkelöity retiisi sen sijaan tuntui hieman ylimääräiseltä eikä se sopinut kovin hyvin viinin kanssa. Kokonaisuutena annos oli kuitenkin erinomainen.


Grillattua härän entrecôtea ja tomaattisipulisalaattia, aiolia, haricot verts, punaviinikastiketta ja ranskalaisia
Hewitson Ned & Henry's Shiraz 2015 

Marjut valitsi pääruoaksi entrecôten. Sen seuraksi suositeltu Crozes-Hermitage M. Chapoutier Les Meysonniers oli väliaikaisesti loppu ja korvaavana viininä oli pehmeä, hilloinen ja aavistuksen eukalyptuksinen Hewitson Ned & Henry's Shiraz 2015.

Sipulin ystävää ilahdutti se, että hieman savustetun entrecôten seurana oli sipulia kolmella tavalla: kevätsipulin varsi ja marinoitua punasipulia paistetusta keltasipulista tehdyssä pienessä kulhossa (vai miksi kyseistä kippoa nyt kutsuisi?).

Itse pihvi oli hyvää, tosin se oli niin suuri, että sitä ei jaksanut syödä hyvästä nälästä huolimatta kokonaan. Sellaisenaan entrecôte olisi varmasti ollut sopivan kokoinen, mutta menun osana se oli turhan iso. Erikseen tarjoillut ranskalaiset perunat alkoivat tuntua liioittelulta, pelkästään lautasella olleet kasvikset riittivät hyvin lisukkeiksi. Ehkä kasvisten määrää voisi lisätä hieman ja jättää ranskalaiset kokonaan pois? Hyvää se joka tapauksessa oli.


Crème brûlée, mehustettuja mansikoita ja basilikagranite
Kracher Trockenbeerenauslese

Jälkiruoan paras ja yllättävin osuus oli yrttinen basilikagranite. Crème brûlée oli takuuhyvää ja mansikat mehukkaita, samoin jälkiruokaviini oli takuuvarmaa makeaa ja maukasta nektaria. Basilikagranite raikasti ja kevensi kokonaisuutta, joka olisi muuten ollut ehkä hieman liian raskaan sokerista ja kermaista varsinkin ison pihvin ja lohikimpaleen jälkeen.

***
Oscar-menu maksaa 39 € tai viinien kanssa 65 € ja se on tarjolla 30.9.2017 saakka.


Muita havaintoja

Laivaan pääsyä sai odottaa melko pitkään, kun hyttien siivous venyi, mutta varsinainen siirtyminen oli järjestetty näppärästi, kun maihinnousukortissa luki jo portti, jolle kannattaa suunnata. Näin ihmismassa jakautui hyvin eri reiteille, mikä helpotti hieman ruuhkaa. Myös maihin pääsi sujuvasti kahdelta eri kannelta eikä Turun satamassa ollut samanlaisia kilometrien mittaisilta tuntuvia käytäviä kuin Helsingissä.

Lahjakortilla matkustaessa hyttiluokan upgreidaaminen välirahaa maksamalla ei onnistunut, joten iloinen yllätys oli, kun saimme odotuksia tilavamman Seaside Double -hytin kahdeksannelta kannelta laivan keulasta. Ilmeisesti muutama SD-hytti on tavallista suurempi, meidänkin hyttiimme oli mahtunut sängyn ja pöydän lisäksi sohva. Näköala oli mahtava. Niin, ja tyynyjä oli kummallekin kaksi erilaista!

Oscar à la Carten kyljessä ollut Seamore Champagne Bar oli viihtyisä, ja sen samppanjat edustivat mukavasti Viking Linen spesiaalivalikoimaa (Henriot, Moët & Chandon Ice Impérial...). Baarissa esiintyi satunnaisesti myös pianisti, joka viihdytti asiakkaita soittamalla pianoversioita klassisista pop- ja rock-kappaleista. Samppanjabaarin yhteydessä oli pieni, mutta laadukkaan tuntuinen viinikauppa, jonka valikoimassa oli eri viinejä kuin tax free -kaupassa eli jos etsit Viini-lehden arvioissa menestyneitä viinejä, ne ovat todennäköisesti siellä.

Kaiken kaikkiaan kiva vuorokauden risteily - mukavaa, kun ei ollut kiire: aamiaisen jälkeen pääsi hyttiin rötväämään, ostosten tekoon ja merimaiseman katseluun samppanjabaarissa oli runsaasti aikaa, ja aurinkokannella oli lämmintä (mutta tuulista).

torstai 10. elokuuta 2017

Pohjois-Leppävaaran pub crawl

Kaveriporukkamme päätti toteuttaa pitkään pohditun ajatuksen ja kiertää Espoon Leppävaaran baarit (ja muutaman ruokaravintolan) läpi. Pohjois-Lepuskista ja hieman Lintuvaaran puoleltakin reitillemme päätyivät seuraavat ravintolat ja baarit.


Ravintola Fågeli
Tiklinkuja 1 / Facebook

Aloitimme kierroksemme Lintuvaaran puolella sijaitsevasta ravintola Fågelista. Ravintola on avattu viime kesänä, ja lounasaikaan arkisin ja viikonloppuisin tarjolla on vaihtuva buffet. Ruoan seuraksi saa olutta (Brooklyn Brewery, Leffe, Stella Artois jne.), viinivalikoimaan kuuluu pikaisesti laskettuna kolme edullista viiniä (Jacob's Creek).

Turkkilaishenkinen buffet (14,90 €) oli kaikkien mielestä hyvä ja hintansa arvoinen: meze-tyyppisiin alkupaloihin kuului mm. tzatzikia, hummusta, salaatteja, viininlehtikääryleitä ja lämpimiin ruokiin kanavartaita, kasvispataa, hieman yllättävästi karjalanpaistia ja neljää erilaista pizzaa. Marjutin suosikkeja olivat mintulla marinoitu halloumi (tai vastaava juusto), pepperonipizza ja lihanöllit. Mainittakoon, että myös seurueemme kasvissyöjä oli valikoimaan tyytyväinen. 


Spice Garden
Lintuvaarantie 28 / Facebook

Seuraavaksi matka jatkui intialaiseen ravintolaan Spice Gardeniin. Kyllä, juuri tämän ravintolan viereinen pizzeria Pizza Paradise poltettiin kesäkuun lopussa. (Spice Gardeniin heitetty polttopullo ei onneksi syttynyt.) Ravintola oli tuhopolton jälkeen kiinni jonkin aikaa, mutta avautui pari viikkoa ennen pubikierrosta. Sisällä tuntui vielä savun haju, ja tiskin takana seisonut omistaja oli selvästi kiitollinen siitä, että asiakkaat löytävät taas paikalle.

Juuri brunssin syöneinä ostimme vain juotavaa. Tavallisten oluiden ja siiderien lisäksi saatavilla oli intialaisia Tikka- ja Kingfisher-oluita. Intialainen kulttuuri pysyi muutenkin koko ajan hyvin esillä - palvelu oli ystävällistä ja saimme yllätysnaposteltavaksi intialaisia sipsejä makean hillon kanssa. Myös taustamusiikiksi vaihtuivat Bollywood-leffojen kootut videot.


Bar Blue Jay
Lintuvaarantie 23 / WWW

Aiemmin Blue Jayta on pitänyt lähinnä tyypillisenä ei-niin-kutsuvana lähiökuppilana, mutta nyt oli viimein aika antaa sille mahdollisuus. Etujoukot olivat käyneet sitä testaamassakin aikaisempina vuosina Kivenlahtirockien jälkeen sen jälkeen, kun Lintuvaarantiellä sopivasti bussipysäkin vieressä oleva baari herätti huomion muutama vuosi sitten mainostamalla valikoimissaan olevan 100 erilaista olutta ja 150 erilaista viskiä - toisaalta baarissa oli myös tarjolla kolme tuoppia kympillä eli laidasta laitaan mennään. 

Sisustus näytti siistiltä ja yllättävän valoisalta, kun sen odotti lähinnä olevan hieman kulahtanut ja hämyisä. Päiväsaikaan muutama kantapöpö istui omassa pöydässään, muuten oli hiljaista. Tunnelmaa laski se, että tiskin takana palvelu oli perustympeää eikä houkutellut kyselemään lisää oluista tai viskeistä tai tiskillä mainostetuista drinkeistä. (Brooklyn Brewery, Pyynikki, Hoegaarden, hanassa muutamia perusoluita, tiskillä lista pullo-olut- ja viskivalikoimasta.)

Seurueemme eräs jäsen epäili, että hanassa ollut Brooklyn Summer Ale saattaisi olla pilalla, mutta se kuitattiin lyhyesti toteamalla, että "tuolle tuon kuuluukin tuoksua". Emme jaksaneet väitellä sen enempää. 

Kesäinen ukkosmyrsky yllätti matkalla

Ravintola Harakanpesä
Leipurinkuja 2 / WWW

Reitillä seuraavana oli Espoon science fiction- ja fantasiaseuran vakituinen kokoontumispaikka (joka kuun viimeinen maanantai klo 18) ja perjantaisen pubivisan paikka Harakanpesä. Harakanpesän oluthanassa on vaihtuva kuukauden olut ja valikoimissa on peruskaman lisäksi mm. Olarin panimon, Alberga Brewingin ja Stallhagenin oluita, viinivalikoima on suppea. Pesän burger on klassikko ja muutenkin ruoka on hyvää, mutta vielä emme kyenneet syömään mitään. Pari meistä sortui Jaloviina Long Drinkiin (kaikkea on kokeiltava kerran ja jotakin vain kerran), suurin osa tilasi olutta.

Melko äskettäin pintaremontoitu Harakanpesä on viihtyisä. Siellä olisi voinut pitää seurueemme yllättänyttä sadetta pidempäänkin ja pelata vaikka biljardia tai heittää tikkaa, mutta oli taas aika jatkaa matkaa.


Bar Pinokkio
Konstaapelinkatu 4 / WWW

Seurueemme aikaisemmat kokemukset Bar Pinokkiosta liittyivät noin 17 vuotta sitten syötyyn pizzaan, joten tarkastelimme paikkaa uusin tai melkein uusin silmin.

Ostoskeskus Gallerian juna-asemalta katsoen takanurkassa sijaitsevan baarin logo oli yhä sama kuin vuosia sitten, mutta sisustus oli ilmeisestikin sen jälkeen uusittu - ei aivan äskettäin kuitenkaan, sillä pieni tunkkainen tupakanhaju leijaili ilmassa. Pinokkio oli yllättävän avara ja valoisa, kun sen oli kuvitellut Blue Jayn tapaan pieneksi ja pimeäksi nurkkabaariksi.

Baaritiskillä kantapöpö tuijotti meitä hieman liian pitkään, mutta palvelu oli ystävällistä. Suomalais-aasialainen lounas ja pizzat jäivät testaamatta, juomavalikoima oli tuttua vakiokamaa.


Sankaritar
Läkkisepänkuja 2 / WWW

Joskus on uhrauduttava ja poikettava karaokebaariin. Niissä käyminen on jääneet vähemmälle, jopa olemattomaksi, mutta jos niiden kuvittelisi joltain näyttävän, niin juuri tältä: sisällä oli mustaa ja hämyistä, seiniä kiertävät sohvat olivat punaista tekonahkaa, seinällä oli CD-levyjä kimaltelemassa ja eri artistien valokuvia Madonnasta Marita Taavitsaiseen.

Juomavalikoimassa oli perusoluita, -siidereitä ja -drinkkejä ja niiden lisäksi myös omia shotteja kuten mysteeriksi jäänyt "Petturi". Sankarittaren nimikkoshotissa oli salmiakkia ja vadelmaa.


Pub Tiimalasi
Tinurinkuja 4 / WWW

Muutama vuosi sitten Läkkitorin kulmalla ollut Tinurin tupa uudistui keskiaikahenkiseksi pubiksi ja vaihtoi samalla nimensä Tiimalasiksi. Uudistus oli positiivinen: paikan ilme tuntui siistiytyneen eikä sinne poikkeaminen tuntunut yhtä huonolta ajatukselta kuin Blue Jayhin tai Pinokkioon poikkeaminen. Lisäksi aiemmin paikassa käyneet olivat raportoineet, että ruoka olisi edullista ja suhteellisen hyvää.

Olutvalikoima oli jälleen melko peruskamaa ja talon punaviini oli J.P. Chenet'ä, mutta lyhyt ruokalista yllätti positiivisesti. Hampurilaisen (5 €) sai myös kasvisversiona ja sekä liha- että kasvisversion hinta-laatusuhde oli erinomainen. Ison plussan hampurilainen sai maukkaista lisukesuolakurkuista. Ranskalaisia sai kahta kokoa (3/5 €, joista 5 €:n annos riitti hyvin kahdelle hampurilaisen seurana), keskiaikaiset kananuijat olivat myös 5 €.

Summa summarum

Uutta pubisuosikkia ei löytynyt, joten jatkamme edelleen Harakanpesän ja Sellon ravintoloiden ja baarien tukemista ja poikkeamme ehkä joskus Tiimalasissa hampurilaisella. Sinänsä baarit yllättivät iloisesti ja olivat lauantaina päiväsaikaan siistejä ja rauhallisia - selvittämättä saa jäädä, millainen meno on iltaisin.