lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pillitteri Cabernet Merlot 2014


Mikä viini?
Pillitteri Cabernet Merlot 2014 (VQA Niagara Peninsula, Kanada; Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot; 13,90 €)

Minkä kanssa nautittu?
T-luupihvi ja insalata caprese

Mitä etiketti lupaa? 
Tammikypsytettyä viiniä, joka sopii punaisen lihan, pastan ja pizzan kanssa

Mitä rypäle lupaa?
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa
Cabernet Franc: pippuria, tupakkaa, vadelmaa, viinimarjaa
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla
Pillitteri

Kommentit

M: Tummanpunaisen viinin tuoksu on aluksi aavistuksen makea, marjainen ja herukkainen, pienen ilmaantumisen jälkeen siinä on myös savua ja hieman kinuskia. Viinin maku on tumman marjainen, herukkainen ja mausteinen, korkeintaan kohtalaiset tanniinit tuntuvat mausteisessa, suklaisessa ja kinuskisessa jälkimaussa. Lopuksi kielelle jää pieni pippurisuus ja yrttisyys. Viini on mukava ruokaviini, joka sopisi myös pizzan tai pastan seuraksi - pihviviiniksi sen tanniinit ovat hieman liian pehmeät ja nautiskeluun se on hieman liian pippurinen ja yksioikoinen. Ei se kuitenkaan huono suoritus kanadalaisilta ole, joten arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään tumman rubiininen. Tuoksussa oli heti avaamisen jälkeen vain tummaa marjaa kuten mustaherukkaa ja karhunvatukkaa. Ilmaantumisen myötä tuoksuun tuli luumua ja kahvia sekä häivähdys savua. Maku on tumman marjainen, hieman luumuinen ja mausteinen. Tanniinisuutta on kohtalaisesti. Jälkimaku on mausteinen ja yrttinen, jopa hieman pippurinen. T-luupihvin kanssa viini sopi hyvin, vaikka pihvi pääsikin paistumaan hieman liian kypsäksi. Viini kävisi myös tuhtien, hieman rasvaisten ruokien kuten pepperonipizzan tai lihavartaiden seuraksi. Kokonaisuus on hyvä, mutta ei mitenkään erityisen säväyttävä. Arvosanaksi tulee täten 0 eli laatu vastaa hintaa.

Viinin seuraksi vielä musiikkia Kanadasta:

torstai 20. heinäkuuta 2017

Pillitteri Gewürztraminer Riesling 2015



Mikä viini?
Pillitteri Gewürztraminer Riesling 2015 (VQA Niagara-on-the-Lake, Kanada; Gewürztraminer, Riesling; 13,90 €)

Minkä kanssa nautittu?
Uudet perunat ja savusiikatahna

Mitä etiketti lupaa? 
Kanadalaista valkoviiniä

Mitä rypäle lupaa?
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Pillitteri Estates Winery

Muuta
Pillitterin suku on alunperin Sisiliasta, mistä he muuttivat Kanadaan 1940-luvulla. Gary Pillitteri perusti ensin yhä toiminnassa olevan hedelmätilan ja -myymälän ja jatkoi sitten viinin valmistuksen pariin vuonna 1988 jääviinikokeilulla. Sen menestyttyä hän perusti Pillitteri Estates Wineryn vuonna 1993. Hieman yli 40 hehtaarin kokoinen viinitila on edelleen perheen omistuksessa.

Kommentit 

M: Vaaleankeltaisen viinin parfyymisessa tuoksussa on makeita mausteita, vaaleita kivellisiä hedelmiä, persikkaa, litsiä ja päärynää, hieman sitrusta sekä valkoisia kukkia. Runsaan tuoksun jälkeen maku on miedompi, siinä on makeita mausteita, litsiä ja kypsää hedelmää, päärynää ja persikkaa. Viinin suutuntuma on raskas ja hieman öljyinen, ja lopuksi suuhun jää makean hedelmäinen ja sitruksinen jälkimaku.

Sokerin määrä (20 g/l) saa arpomaan, pitäisikö viinin kuitenkin olla hapokkaampi ja raikkaampi kuin nyt vai antaisiko makeuden vain kosiskella - lopulta makeus saa kosiskella, sillä se komppaa hyvin savukalan suolaisuutta, ja miksei viini menisi sushin tai äyriäistenkin kanssa. Viini on tasapainoinen ja varsin suunmukainen. Tämänkertaisista kanadalaisista viineistä tämä on suosikkini ja saa arvosanaksi ++.

J: Viini on väriltään kirkas vaalea sitruuna. Makeassa, aromaattisessa tuoksussa on aprikoosia, päärynää, litsiä ja hunajamelonia. Maku myötäilee tuoksun aromeja muuttuen raikkaan limettiseksi jälkimauksi. Ruoan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin hapokkaan jälkimaun ansiosta. Viini kävisi myös aasialaisten maustettujen ruokien seuraksi tai seurustelujuomaksi sellaisenaan. Kanadalaiset viinit eivät ole muuten vakuuttaneet, mutta tämä pärjäisi jopa vastaaville Alsacen viineille. Hintakin on niin kohtuullinen, että arvosanaksi tulee ++.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Flat Rock Cellars Riddled Sparkling Brut 2010


Mikä viini?
Flat Rock Cellars Riddled Sparkling Brut 2010 (VQA Twenty Miles Bench, Kanada; 100 % Chardonnay; 29,91 €)

Minkä kanssa nautittu?
Lohijuustokakku

Mitä etiketti lupaa? 
Tehty perinteitä noudattaen - paitsi silloin, kun perinteissä ei ole mitään järkeä

Mitä rypäle lupaa?
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan keveyttä, raikkautta ja eleganssia

Viini muualla 
Flat Rock Cellars

Muuta
Viini on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä ja sitä on kypsytetty sakan päällä yli viiden vuoden ajan. Pullossa on kruunukorkki, koska tuottajan mukaan se on paras tapa sulkea laatuviinipullo. Korkki-korkki on vain ulkonäöllinen seikka, ja siihen vaihtaminen lisäisi korkkivian riskiä, altistaisi viinin hapettumiselle ja vähentäisi kuplia.

Viinitilasta on hieman enemmän tietoa Flat Rock Cellars Riesling 2014 -arvion yhteydessä.

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on aluksi sitruksinen ja kirpeän omenainen, ilmaantumisen myötä se muuttuu palaneen kumisuuden kautta paahteiseksi. Viinin maku on kuiva ja hapokas, siinä on sitrusta, vihreää omenaa ja kirpeää karviaista. Mousse on kermainen ja mukavan pirteä. Jälkimaku on sitruksinen ja paahteinen.

Kanadalainen kuohuviini on kiva tuttavuus, mutta kolmenkympin hinta saa pohtimaan, maksaisiko pelkän kanadalaisuuden takia viinistä näin paljon - todennäköisesti ei, sillä samaan hintaan saa jo samppanjaa tai pari pulloa hyvää cavaa. Toki tämä on raikas ja rapsakka viini, joka pesee tusinaskumpan mennen tullen ja sopii hyvin lohijuustokakun kanssa ja varmasti muutenkin ruokapöytään, mutta lompakko asettaa rajoituksia. Paahteisten kuohuviinien ystävien kannattaa kuitenkin testata tämäkin viini.  Olisin niin halunnut tykätä tästä oikein kunnolla, mutta arvosanaksi viini saa silti 0.

J: Viini on väriltään kirkas, vaalea ja keltainen. Tuoksussa on sitrusta, vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Paahteisuutta tuoksussa on vain aavistus. Hapokkaassa maussa on mantelia, limeä ja karviaista. Viinin saatua ilmaantua jonkin aikaa makuun tulee häivähdys vaniljaa. Jälkimaku on paahteinen ja sitruksinen. Viini sopi hapokkuutensa ansiosta hyvin lohikakun kanssa. Kyseessä onkin selvästi viini, joka vaatii ruokaa seurakseen, seurustelujuomaksi se on liian hapokas. Flat Rock on sinänsä laadukas kuohuviini, mutta kolmekymppiä alkaa lähestyä jo kipurajaa, sillä samalla hinnalla saa samppanjaakin. Arvosanaksi jää täten vain 0.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Helsinki Long Drink vs. Long Kyrö Gin Long Drink



Illan suuri kovien kotimaisten kisa on alkamassa. Lonkeroitaan venyttelevät The Helsinki Distilling Company edustajanaan verigreippinen Helsinki Long Drink (5,5 %; 4,79 €) ja Kyrö Distillery Company edustajanaan karpaloinen ja rosmariininen Long Kyrö Gin Long Drink (5,5 %; 3,74 €).

Helsinki Long Drink
Juoman väri on oranssi ja perinteisten gin long drinkien tapaan samea, mutta lämmin, pinkkiin vivahtava oranssi on huomattavasti kauniimpi ja houkuttelevampi väri kuin perinteinen harmaahko. Sama linja jatkuu myös tuoksussa ja maussa: greippisyys ja appelsiinisuus muistuttavat perinteisestä lonkerosta. Maku on aluksi makea ja raikkaan appelsiininen, verigreipin happamuus iskee hillitysti hieman myöhemmin.

Long Kyrö Gin Long Drink
Juoman väri on karpalolonkeroiden tapaan kirkas ja heleänpunainen. Tuoksu on raikkaan rosmariininen ja karpaloinen, jonkin verran myös inkiväärinen. Maku tuntuu luonnolliselta, ei esanssiselta, ja rapsakka rosmariini jyrää satunnaisesti karpalon kirpeän marjaisuuden alleen. Greippinen happamuus tuntuu vasta jälkimaussa.

Helsinki Long Drink yhdistää klassisen lonkeron appelsiiniseen raikkauteen, Long Kyrö taas vetoaa marjaisemman lonkeron ystäviin. Lopputuloksena on tasapeli.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Craft Beer Helsinki 2017

Käsityöläisolutfestari Craft Beer Helsinki järjestettiin tänä vuonna toisen kerran Helsingin rautatientorilla 6.-8.7.2017. Ehdimme käymään vasta tapahtuman viimeisenä päivänä lauantaina. Kun saavuimme paikalle noin neljän aikaan, sää oli vielä sateinen eiväkä jonot olleet kovinkaan pitkiä, mutta ne pitenivät sään parantuessa ja illan pidetessä. Olimme ostaneet ennakkoliput, joten jouduimme jonottamaan vain pienen hetken turvatarkastukseen (tai johonkin sen tapaiseen, jossa ei katsottu edes laukun sisältöä).

Aluksi vaikutti siltä, että melkeinpä kaikilla panimoilla oli myynnissä vain samaa tuotetta: "Sold Out" tai "Loppu". Valikoimaa kuitenkin riitti vielä, joten tässä katsaus illan löytöihin.



Koska tarjolla oli myös siidereitä, Marjut suuntasi heti ensimmäisenä kärkkymään Panimoisen & Lemmeksen Hämeen hitainta. Hämeen hitain sai kuitenkin ikäväkseen todeta hitauden kostautuvan, sillä siideri oli ehtinyt loppua. Tärviöllekään ei enää päässyt, joten auringonpaisteesta huolimatta kovin hyytäväksi muuttuneeseen tunnelmaan sopi Kuura Ciderin real cider Kuura - ja olihan se omenaisen hyvää ja lohduttavaa.

Hitaudestaan huolimatta Marjut ehti hakea Malmgårdin katajalla maustettua Arctic Cideriä, joka sekin näytti pari tuntia myöhemmin loppuneen. Kylmässä siiderissä kataja ei maistunut kovinkaan voimakkaasti, mutta lämpenemään ehtineessä siiderissä se tuntui ginimäisenä ja hieman pihkaisena vivahteena.



Dim sum -tankkauksen jälkeen Marjut päätti suuntautua hapanoluiden suuntaan. Cool Head Brewin kojulla slushit houkuttelivat, mutta lasiin päätyi raikas, mustikkainen ja aavistuksen vaniljainen Blueberry Pie Gose (4%). Toinen illan gose oli Browar Deer Bearin luumulla maustettu Let's Cook -  Gose ze śliwką. Mmm, luumua. Mmm.





Jussi keskittyi olutpuoleen, sillä harmillisesti (myös) sahti oli ehtinyt jo loppua. Deer Bearin Let’s Cook - Grapefruit IPA (6,8 %) oli mukavan hedelmäinen ja greippinen. Katkeruutta oli Jussin mielestä sopivasti ja Marjutin mielestä liikaa. Panimo saa meiltä myös tapahtuman parhaiden etikettien erikoismaininnan.

Espanjalaisen Jakobsland Brewersin Papa’s Beard (7 %) oli maustettu rooiboksella, minkä havaitsi selvästi mausta. Ihan mielenkiintoinen olut, mutta rooiboksen nautin mieluummin teen muodossa. Malmgårdin panimon Idaho Wheat Beer (5,7 %) oli raikkaan sitruksinen ja hedelmäinen vehnäolut, joka sopii oivallisesti kesäjuomaksi.





Hoppin Brewstersin Porco Bianco (4,9 %) oli raikkaan greippinen vehnäolut. Bonusta Porco Rossolle kunniaa tekevästä etiketistä. 8-bit Brewingin Ocarina of Lime (5,7 %) oli nimensä mukaisesti limettinen ja sopinee parhaiten juotavaksi kuumana kesäpäivänä. Panimolla oli myös päivän paras rekvisiitta: kahdella oluthanalla varustettu TAR... BARDIS.

Jussin suosikiksi päätyi Pyynikin panimon Bourbon Barrel Aged Imperial Stout (13 %), jonka aromimaailmassa oli vaniljaa, kahvia, ruislimppua ja taatelia. Bourbon Barrel olisi kannattanut jättää viimeiseksi, sillä sen jälkeen kaikki oluet maistuivat hieman laimeilta. Olutta oli kuitenkin tarjolla vain 30 litraa/päivä, joten sitä oli pakko maistaa heti aluksi ennen kuin se ehti loppua.



Yleistä palautetta

Siideritiski tuntui olevan yleisesti ottaen hankalasti paikallistettavissa ohimennen kuultujen keskustelujen perusteella ja muutenkin - jopa aivan sen vieressä seisseet ihmiset kysyivät meiltä, missä siiderikoju on. Kyltti olisi ollut kiva. (Ja se Hämeen hitain.)

Tänä vuonna myös alueen keskellä oli panimoiden kojuja, mikä oli mukavaa - tosin se saattoi verottaa muutaman kallisarvoisen istumapaikan.

Vesipisteelle ja lasien pesupaikalle ei ollut pitkiä jonoja ja juomavesi oli ilmaista, plussaa siitä. Jonot muodostuivat muutenkin melko sattumanvaraisesti sinne, tänne, tuonne ja korttien latauspisteelle.
- "Tuolla on pakko olla jotain hyvää olutta, kun kaikki jonottaa sinne."
- "Ei, se on latauspiste."

Meillä 25 euron lataus per kortti riitti hyvin, joten emme päässeet kokemaan latauspisteen jonoja kuin kaukaa. SeamChip-kortit olivat jälleen näppäriä, tosin maksullinen rahan palautus oli pieni harmitus. (Täytyy myös ihailla korttifirman bisnestä, kun joka tapahtumalla on oma, personoitu ja joskus jopa pantillinen kortti, vaikka yksi ja sama SeamChip-kortti kävisi varmasti kaikkialla.)

Annosten koot ja sen myötä hinnat olivat kohtuullisia ja enimmäkseen mukavasti tasaeuroja (yleisesti ottaen 3-5 euroa), mutta yhdellä (vai kahdella?) pisteellä oli myös 50 senttiin päättyviä hintoja. Niinpä loppuillasta kortilla kummitteli (ja sille jäi) vielä 50 snt, koska missään muualla saldoa ei saanut käytettyä kokonaan, latauspisteeseen jonottaminen ei houkutellut ja 2,50 €:sta olisi jäänyt palvelumaksun jälkeen käteen se 50 senttiä. First world problems, kyllä vain.

Ruokatarjonta oli jälleen hyvä kattaus street foodia ja saatavilla oli burgerien ja nachojen lisäksi myös aasialaista ruokaa (dim sumeja, pho-keittoa, patonkeja) ja vegeruokaa.

Lopuksi vielä viime vuoden tunnelmia - nyt jäämme odottelemaan ensi vuoden tapahtumaa.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Salomon Undhof Kögl Riesling 2014


Mikä viini? 
Salomon Undhof Kögl Riesling 2014 (Kremstal DAC, Itävalta; 100 % Riesling; hinta 14,90 € Tallinkilla vuonna 2015)

Minkä kanssa nautittu? 
Savusalamirisotto

Mitä etiketti lupaa? 
Perinteikästä laatuviiniä

Mitä rypäle lupaa? 
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 

Salomon Undhof

Kommentit 

M: Viinin väri on sitruunan- ja kullankeltaisen välillä. Sen tuoksussa on trooppisia hedelmiä, persikkaa ja ananasta, ilmaantumisen myötä lisääntyvää petroolia ja aavistus kukkia ja mausteita. Maku on greippisen hapokas ja siinä on tuoksun mukaisesti persikkaa, ananasta, kypsää omenaa, kukkaisuutta ja petroolia. Hedelmäisyys tuo makuun hieman makeutta. Pitkässä jälkimaussa on sitrushedelmiä, mineraalisuutta ja aavistus mausteita. Risoton kanssa pirteän hapokas viini sopi hyvin ja hyvin viilennettynä se menisi sellaisenaankin. Tasapainoinen ja mukava Riesling saa arvosanaksi +.

J: Viini on väriltään vihertävä sitruunankeltainen. Tuoksussa on sitrusta, mineraalisuutta, ananasta ja aprikoosia. Maussa on sitrusta, kypsää omenaa, trooppista hedelmää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on sitruksinen. Hapokkuutta on kohtalaisesti, mutta kuitenkin sen verran, että viini sopi rasvaisen risoton kanssa. Se voisi sopia kevyen kanaruoan tai vaalean, rasvaisen kalan kuten siian kanssa tai maistua sellaisenaan kuumana kesäpäivänä. Kokonaisuus on jotenkin vaisu, joten arvosana on 0.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Sori Taproom Brewers Dinner 29.6.2017: Brouwerij de Molen

Sori Taproom järjesti sopivasti Jussin syntymäpäivänä ensimmäisen kerran Brewers Dinner -tapahtuman, joten Marjutin ei tarvinnut miettiä pitkään, minne veisi Jussin syömään juhlan kunniaksi. Illan vierailevana panimona oli alankomaalainen Brouwerij de Molen, jota edusti John Brus.

Neljän ruokalajin ja siihen kuuluvien oluiden hinta oli 59 €. Paikan päällä myytiin myös oluiden upgreidausta isompiin annoksiin 6 €:n hintaan - tai sellaisen käsityksen saimme, mutta laskussa upgraden osuus olikin 10 €.


Viimeisten vieraiden saapumista ja varsinaisen illallisen alkua odotellessamme saimme keittiön tervehdyksen: nyhtöpossua ja kimchiä paahdetulla leivällä. Hyvää, tosin kimchiä olisi saanut olla enemmän (sillä kuten piparjuurta, myöskään kimchiä ei koskaan voi olla liikaa).


Savustettu flank steak -tartar, savustettu selleripyree, fenkoli-retiisisalaatti
Heksen & Trollen (Saison, 6,1 %)

Ensimmäisenä alkuruokana tarjoiltiin tartaria "Noidat ja peikot" -saisonin kanssa. Samaa olutta on myyty aikaisemmin nimellä De Molen White Witch Saison. Sen tuoksu oli hedelmäinen, appelsiininen, ruohoinen ja sitruksinen. Maku oli hieman katkera, hedelmäinen ja omenainen. Tartarin kanssa olut toimi yllättävän hyvin, oluen pieni katkeruus taittoi hyvin tartarin rasvaisuutta. Tämä oli Jussin mielestä paras ruoan ja oluen yhdistelmistä.


Scampi gumbo, maissisalsaa ja chipotlea
Summer of '17 (Wheat Ale, 5,4 %)

Illan toinen alkuruoka oli chipotlesta potkua saanut scampi gumbo. Vaikka Marjut on yleisesti ottaen äyriäisvastainen, tällä kertaa gumbo yllätti ja osoittautui Marjutin mielestä illan parhaaksi ruokalajiksi. Se tasapainotteli mukavasti tulisuuden ja suolaisuuden rajoilla, mutta ei (onneksi) ylittänyt niitä.

Summer of '17:n tuoksussa oli ananasta, sitrusta, maltaisuutta ja hieman hunajaa. Maku oli hedelmäinen, hunajainen, sitruksinen ja hieman mausteinen. Jälkimaku oli kohtuullisen katkera. Olut ei ollut kovin erikoinen ja jäi Jussin mielestä melko pahasti scampi gumbon varjoon, Marjutin mielestä se taas komppasi hyvin gumbon tulisuutta.


Iberico-porsaan plumaa, savustettua päärynää ja punakaalia
Vuur & Vlam (IPA, 6,2 %)

Pääruokana tarjoiltu iberico-porsaan pluma oli mehevää ja maukasta. Annoksen päällä olleet rapsakat lastut (porkkanaa?) olivat herkullisia ja kovin addiktoivia, sen sijaan päärynä - vaikka olikin hyvää - tuntui makeutensa takia hieman liian jälkiruokamaiselta.

"Tulen ja liekkien" tuoksu oli greippinen, havuinen, yrttinen ja trooppisen hedelmäinen. Maussa oli greippiä, sitrusta, karamellisuutta ja trooppista hedelmää. Katkeruutta oluessa oli jonkin verran. Laadukas IPA sopi Jussin mielestä hyvin rasvaisen porsaan kanssa. Marjut taas ei arvostanut tätäkään IPA:a, joka oli noin viiden y:n "gyyyyyh".


Suklaafondant ja vadelmasorbetti
Bommen & Granaten (English Barley Wine, 11,9 %)

Harvemmin moitimme jälkiruokia, mutta nyt se ei mennyt ihan putkeen. Listalla jälkiruoan kohdalla luki fondant, mutta tarjoillessa se esiteltiin suklaakakkuna - ehkä taktisestikin, sillä se oli paistunut hieman liian kypsäksi ollakseen fondant: sisus ei ollut herkullisen valuvaa ja pinta oli päässyt liian kuivaksi. Annoksen vadelmasorbetti oli kuitenkin raikasta ja herkullista ja korvasi fondant/kakun puutteita.

Jälkiruokaolutta pohtiessamme loimme toiveikkaita katseita listan stoutin suuntaan, mutta voi tuhannen tulimmaista, lasiin kaatuikin Bommen & Granaten, kapteeni Haddockin manausten mukaan nimetty Barley Wine. "Pommien ja kranaattien" makeassa tuoksussa oli runsaasti karamellisuutta, kuivattua hedelmää, rusinaa ja taatelia. Maku myötäili tuoksun aromeja, ja siinä oli lisäksi aprikoosia ja siirappia. Alkoholi ei maistunut makeuden läpi, mutta lämmitti mukavasti Suomen kesässä. Suklaafondant ja olut olivat molemmat hyviä, mutta yhdistelmä jäi ihan kivan tasolle - toisaalta Bommen & Granaten olisi voinut toimia jälkiruokana ihan sellaisenaan.

Vaikka illallinen ei ollutkaan ihan 5/5, kokonaisuutena se oli kuitenkin mukava tapahtuma. On aina mukava kuulla oluiden ja ruokien taustoja ja tavata niiden tekijöitä. Lisäksi oluen ja ruoan yhdistäviä tapahtumia ei ole kovinkaan usein viinitapahtumiin verrattuna, joten illallinen oli tervetullutta vaihtelua - eikä 59 € neljän ruokalajin illallisesta ja oluista ollut ollenkaan paha hinta.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Bonterra Zinfandel 2011



Mikä viini? 
Bonterra Zinfandel 2011 (Mendocino County, Kalifornia, USA; Zinfandel, Petit Sirah; 12,90 € Viking XPRS:lla vuonna 2015, vuosikerta 2015 Alkossa 16,98 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Hampurilaiset

Mitä etiketti lupaa? 
Kypsää vadelmaa, kirsikkaa, neilikkaa, tammitynnyrikypsytyksen tuomaa luumua, suklaata, vaniljaa

Mitä rypäle lupaa?
Zinfandel: ryhdikäs ja hedelmäinen, pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen, vaihtelee alueen mukaan; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria
Petite Sirah: tanniineja, mausteita, luumua, karhunvatukkaa, suklaata, pippuria

Viini muualla 
Bonterra (vuosikerta 2015)

Muuta
Tehty luomurypäleistä Mendocino Countyssa, Kaliforniassa

Kommentit 

M: Hieman jo rusertavan viinin tuoksu on herkullinen: kypsiä tummia marjoja, karhunvatukkaa, luumua, hieman jouluisia mausteita, tummaa suklaata ja vähän kahvia, aavistus vaniljaa. Maku ei kuitenkaan ole yhtä kypsän marjainen kuin tuoksu, vaan aluksi jopa hieman ärhäkkä. Maussa on tummia marjoja, mausteita, luumua ja kahvia. Alkoholi (14,5 %) tuntuu pienenä polttavuutena. Alun kireys pehmenee viinin ilmaantuessa, joten tämä viini kannattaa korkata ainakin tuntia-paria ennen nauttimista. Hillomaisen helppoa tästä ei kuitenkaan tule edes ilmaantumisen jälkeen, vaan viini säilyttää napakat tanniininsa ja pippurisen ryhdikkyytensä. Hampurilaisten kanssa viini sopi hyvin, samoin sen voisi kuvitella grillipihvien seuraksi. Arvosanaksi se saa +.

J: Viini on syvän tummanpunainen ja vähän rusehtava. Tuoksussa on mustaherukkaa, karhunvatukkaa, luumua, neilikkaa ja kahvia. Maussa on tummaa marjaa, mausteisuutta ja luumua. Ilmaantuminen pehmensi sekä tuoksua että makua. Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaussa on pippuria, punaherukkaa ja kirsikkaa. Hampurilaisten kanssa viini sopi hyvin ja se voisi sopia myös pihvin kanssa. Oikein hyvä Zinfandel, arvosanaksi annan ++.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

GSM - Grenache, Syrah, Mourvèdre

Viimeksi Suomi 100 -viinejä maistellut raatimme kokoontui perinteisen kesäisen grilliviinitastingin äärelle. Teemaksi paljastui tällä kertaa GSM.

Viinimaailmassa GSM ei tarkoita Groupe Spécial Mobile tai Global System for Mobile Communications, vaan Grenache-, Mourvèdre- ja Syrah-rypäleistä tehtyä viiniä. GSM on klassinen Rhônen alueen sekoite - Châteauneuf-du-Pape, tiedättehän? - joka on levinnyt myös Espanjaan, Australiaan ja USA:n länsirannikolle.



GSM-viinissä jokaisella rypäleellä on oma tarkoituksensa:
  • Grenache (Garnacha) on sekoitteen rypäleistä kevyin ja vaalein. Se tuo viiniin marjaisuutta ja mausteita, kuten vadelmaa ja kanelia sekä niiden lisäksi hedelmäisyyttä. Lisäksi Grenache tuo sekoitteeseen alkoholia ja sen mukanaan tuomaa lämpöä, mutta ei niinkään tanniineja.  
  • Syrah (Shiraz) tasapainottaa sekoitetta ja tuo siihen tummien marjojen aromeja, luumua ja mustikkaa, pippuria ja nahkaisia aromeja sekä väriä ja tanniineja. 
  • Mourvèdre (Monastrell) on pienimmässä, mutta silti tärkeässä roolissa: maun puolella se tuo viiniin kukkaisuutta, luumua ja hieman tupakkaa, lisäksi se tuo viiniin eleganssia, rakennetta ja hapokkuutta, tanniineja ja pituutta jälkimakuun.
Etelä-Rhônessa GSM-viinit ovat Grenache-vetoisia, Syrah ja Mourvèdre täydentävät sekoitusta. Grenachen ansiosta viinit ovat pehmeän mausteisia ja marjaisia, Syrah tuo niihin ryhtiä, savua ja mustapippuria ja Mourvèdre maanläheisiä aromeja, väriä ja tanniineja.

Australiassa Syrah eli Shiraz on suuremmassa osassa ja viineissä on enemmän hedelmäisyyttä, vaniljaa ja tummaa suklaata. Varsinkin uuden maailman GSM-viinit ovat runsaita, täyteläisiä ja nahkaisia ja niiden aromeissa on havaittavissa kypsiä tummia marjoja, yrttejä ja nahkaa, jälkimaussa pippuria ja yrttisyyttä.

Mutta mikä voisikaan olla 4G? Grenache, Gamay, Grüner Veltliner, Gewürztraminer?



Hewitson Miss Harry 2014
(Barossa Valley, Australia; 62 % Grenache, 16 % Shiraz, 14 % Mourvèdre, 6 % Cinsault, 2 % Carignan; 14,49 €)
Cinsautilla ja Carignanilla täydennetty GSM-sekoite on saanut nimensä viinintekijä Dean Hewitsonin tyttären mukaan. Makeassa ja marjaisessa tuoksussa oli myös vaniljaa, samoin maussa. Maku ei kuitenkaan ollut yhtä makea kuin tuoksu - hilloinen toki, mutta myös hieman yrttinen. Tanniinit olivat pehmeät. Kaikki raatilaiset äänestivät tämän suosikikseen.

Hahn GSM 2013
(Central Coast Kalifornia, USA; 60 % Grenache, 37 % Syrah, 3 % Mourvèdre; 17,99 €)
Toisen viinin runsaassa tuoksussa oli jopa aavistus savua, tervaa ja salmiakkia. Se oli hieman tanniinisempi kuin ensimmäinen viini, mutta silti pehmeä, ja maultaan makein illan viineistä.

Richard Hamilton Colton's GSM 2015
(McLaren Vale, Australia; 53 % Grenache, 35 % Shiraz, 12 % Mourvèdre; 14,24 €)
Kolmannen viinin tuoksu ei ollut yhtä antava kuin kahden ensimmäisen, mutta siitä erotti hieman savua ja eukalyptusta, yrttejä ja karhunvatukkaa. Maku oli pehmeä ja tanniinit tuntuivat jälkimaussa.

Château d'Aqueria Lirac 2015
(AC Lirac, Ranska; 14,75 €)
Neljännen viinin rypäleiden sekoitussuhdetta ei kerrota, mutta eipä se mitään. Sen tuoksussa on hilloista herukkaa ja karpaloa sekä hieman vaniljaa. Viini on myös nelikon hapokkain ja maultaan kaikkein kuivin eli vanhan maailman ja viileämmän ilmaston viini erottui hieman joukosta.

Summa summarum
Kaikki viinit olivat hyvin samankaltaisia ja niiden välille oli vaikea löytää merkittäviä eroja - GSM oli siis GSM, makea, marjainen ja mausteinen viini, tuli se sitten Australiasta, USA:sta tai Ranskasta. Grillatun entrecôten kanssa kaikki kävivät loistavasti.



Illan reseptit / Thymen torttu:

torstai 29. kesäkuuta 2017

Ravintola Teatterin tasting-torstai 8.6.2017: Ardbeg

Ravintola Teatteri järjesti 8.6.2017 tasting-torstain, jossa pääsi maistamaan neljää Ardbegin ja yhtä Glenmorangien viskiä. Tilaisuuden veti Moët Hennessyn Timo Koivunen.

Ardbegin ("pieni niemenkärki") tislaamo on perustettu vuonna 1815 ja se sijaitsee Skotlannissa Islayn saarella. Glenmorangien ("rauhallisuuden laakso") tislaamo taas on perustettu hieman myöhemmin, vuonna 1843 ja se sijaitsee Skotlannin lähes vastakkaisella puolella Ylämaalla. Vaikka Glenmorangiella ja Ardbegilla on nykyisin sama omistaja (Luis Vuitton Moët Hennessy), molemmat tislaamot ovat säilyttäneet oman tyylinsä.


Ensimmäinen viski oli Glenmorangien The Original 10 Year Old Single Malt (40 %, 49,90 €). Sen valmistuksessa käytetään Skotlannin korkeimpia, kahdeksan metriä korkeita tislauspannuja, ja se kypsyy bourbon-tynnyreissä. Viskin hedelmäisessä tuoksussa oli kuivattua aprikoosia, hunajaa, appelsiinia, kinuskia ja hunajaa. Maku oli hunajainen sekä vaniljainen ja siinä oli kuivattua hedelmää. Savuisuutta ei viskissä ollut juuri lainkaan.

Toinen viski oli Ardbeg 10 Year Old Single Malt (46 %, 65,00 €). Viski oli tuoksultaan kohtuullisen savuinen, merisuolainen ja turpeinen. Maku toi mieleen savupekonin, ja jälkimaussa oli pippuria.


Kolmantena viskinä oli vuorossa Ardbeg Uigeadail Single Malt (54,2 %, 91,26 €). Viski on saanut nimensä järvestä, josta tislaamo ottaa vetensä. Osa viskistä on kypsytetty bourbontynnyrissä ja osa sherrytynnyrissä. Tämäkin viski oli kohtuullisen savuinen. Sen tuoksussa oli savun lisäksi suolaa ja hedelmäkakkua. Maku toi mieleen tervaleijonan.

Seuraava viski oli Ardbeg Corryvreckan Single Malt (57,1 %, 99,99 €). Nimi on tullut Islayn pohjoispuolella olevasta vesipyörteestä, jonne ainoastaan rohkeimmat uskaltavat purjehtia. Tuoksussa oli toffeeta, vaniljaa ja makeaa hedelmää. Savuisuutta oli yllättävän vähän. Maku toisti tuoksun aromeja. Tämä viski oli Marjutin suosikki.

Viimeinen viski oli kertapullote, Ardbeg-päivänä 3.6. julkaistu ja nimensä myyttiseltä vetehishevoselta nimensä saanut Ardbeg Kelpie Single Malt (46 %, 111,46 €). Tässä viskissä oli taas enemmän savuisuutta. Tuoksussa oli myös turvetta, merisuolaa, tervaa, lääkeyrttejä ja vähän lakritsaa. Maussa oli samoja aromeja sekä lisäksi lakritsaa. Tämä oli Ardbegin viskeistä Jussin suosikki, mutta kokonaistastingin voiton vei hedelmäinen Glenmorangie.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Marques de Monistrol Selección Especial Rosé Cava Brut



Mikä viini?
Marques de Monistrol Selección Especial Rosé Cava Brut (DO Cava, Espanja; 70 % Monastrell, 30 % Pinot Noir; 10,48 €. Näytepullo Servaalilta.)

Minkä kanssa nautittu?
Saaristolaisleipä ja savukalasalaatti, mansikat

Mitä etiketti lupaa? 
Eleganssia ja tyyliä

Mitä rypäle lupaa?
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa; tuo kuohuviiniin rotevuutta
Monastrell: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä

Viini muualla 
Bodegas Berberana
Servaali

Muuta
Viini voitti hopeaa Vuoden viinit 2017 -kilpailussa sarjassa "Kuohuviinit, hinta alle 13 euroa"

Kommentit 

M: Viinin väri on tummahko oranssiin vivahtava lohenpunainen, ei mikään hailakka pinkki. Sen tuoksussa on ensin mansikkaa, sen jälkeen hieman mansikkaa ja lopuksi vielä mansikkaa, sen lisäksi karpaloa ja muita punaisia marjoja sekä sitrusta. Tuoksu on yllättävän marjaisan makea, sillä siihen verrattuna viinin maku on kuiva, puolukkaisen ja karpaloisen hapokas sekä sitruksinen. Savukalasalaatin ja leivän kanssa skumppa sopi hyvin ja se voisi olla myös hyvä viini kesäpiknikille suolaisten ruokien kanssa, mansikat olisivat kaivanneet seurakseen makeampaa viiniä. Kiva kesäskumppa saa arvosanakseen +.

J: Viini on väriltään lohenpunainen. Makeahkossa tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa, karpaloa ja limeä. Maku ei myötäile tuoksun makeutta vaan on kirpeän hapokas, karpaloinen ja mansikkainen. Jälkimaussa on limeä ja puolukkaa. Savulohileivän kera viini toimi hyvin, mutta ei niinkään mansikan. Viini sopisi myös alkumaljaksi tai kevyiden suolaisten alkupalojen seuraksi. Arvosanaksi annan +.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ruisleipähaaste: lohijuustokakkua ja olutta


Tuopillisen Jouni heitti olutbloggaajille ruisleipähaasteen: paritetaan suomalaisten suosikkiperinneruoka ruisleipä oluen kanssa. Kokeellinen keittiömme päätti tehdä vispipuurokakun hapankorppupohjasta inspiroituneena hyydytetyn lohivoileipäkakun eli lohijuustokakun ja testata sitä kahden eri oluen kanssa.

Koska lohen kanssa sopii tilli, ensimmäiseksi olueksi valikoitui saman tien klassinen "tilliolut" Brooklyn Sorachi Ace (3,99 €). Toista olutta arvoimme ruisoluiden ja raikkaan sitruksisten oluiden väliltä, mutta päädyimme lopulta Alkon uutuuteen, sitruunaruoholla, korianterilla ja appelsiininkuorella maustettuun Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA:an (3,99 €).


Vantaalaistuneen lentävän hollantilaisen, Ronald de Waalin kiertolaispanimon pitkien nimien perinnettä jatkava Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA (5,6 %) on Witbier-IPA-hybridi, Wheat IPA. Se on väriltään sitruksenkeltainen ja samea. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa paljon. Tuoksu on sitruksinen, vehnäinen ja mausteinen. Korianteria on hieman. Maku on sitruksinen, mausteinen ja hedelmäinen. Jälkimaussa on sitruksen lisäksi korianteria ja banaania.

Brooklyn Sorachi Ace on USA:lainen Farmhouse Saison (7,2 %, 34 EBU). Nimensä se on saanut japanilaisen Sorachi Ace -humalan mukaan ja samalta humalalta se saa myös tillisen arominsa. Olut on väriltään vaalean oranssi. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on tilliä, limeä ja appelsiinia. Maku on enimmäkseen tillinen, taustalta löytyy myös appelsiinia, mausteita ja yrttejä.

Molemmat oluet sopivat kakun kanssa hyvin. Flying Dutchmanin raikas sitruksisuus tasapainotti lohen rasvaisuutta ja kakun kanssa oluen sitruksisuus vahvistui enisestään. Sorachi Acen tilli puolestaan täydensi lohen makua. Jos jompikumpi oluista pitäisi valita kakun seuraksi, niin valitsisin makumaailmaltaan vahvemman Sorachi AcenFlying Dutchman sen sijaan menisi ilman ruokaakin kuumana kesäpäivänä.



Lohijuustokakku eli hyydytetty lohivoileipäkakku


Pohja
400 g ruisleipää (meillä 200 g ruislimppua ja 200 g saaristolaisleipää)
100 g voita
3/4 dl vettä

Täyte
400 g lohta (kylmäsavu-, lämminsavu- tai graavi-, meillä kylmäsavulohta)
400 g tuorejuustoa (meillä noin puolet ruohosipulilla maustettua, puolet maustamatonta)
200 g ranskankermaa
0,5 dl tilliä
1 iso tai 2 pientä punasipulia
2-3 kevätsipulin vartta (tai ruohosipulia)
5 liivatelehteä
0,5 dl sitruunamehua
mustapippuria

Koristeeksi
jäävuorisalaattia, herneenversoja, kurkkua, limeä, graavilohisuikaleita, basilikaa

Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla. Hienonna leipä esim. monitoimikoneella tai blenderissä veden kanssa. Sulata voi, sekoita leivän kanssa tasaiseksi massaksi ja painele tiiviisti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen, anna liota ainakin viisi minuuttia. Hienonna tilli, sipulit ja lohi (sattumia voi olla, mutta ei liian isoja - huomaa, että lohi hajoaa vielä hieman sekoittaessa). Sekoita ne ranskankerman ja tuorejuuston kanssa. Kuumenna sitruunamehu, liuota siihen liivatteet ja sekoita seos tasaisesti muun täytteen sekaan. Mausta mustapippurilla. Tarkista maku - suolaa ei todennäköisesti tarvita lisää, sillä lohessa on sitä riittävästi. Kaada vuokaan ja hyydytä jääkaapissa 3-4 tuntia tai mielellään yön yli.

Koristele valmis kakku esim. salaatilla, herneenversoilla, limellä, basilikalla ja kurkku- ja lohiruusukkeilla.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Prinz von Hessen Riesling Kabinett Royal Trocken 2013



Mikä viini?
Prinz von Hessen Riesling Kabinett Royal Trocken 2013 (Rheingau, Saksa; 100 % Riesling; 12,73 € Vinexus v. 2015, nyt 21,70 € Alko tai 17,50 € Viinikellari.com)

Minkä kanssa nautittu?
Uudet perunat ja sipulisilli

Mitä etiketti lupaa?
Kiteyttää kaikki Rieslingin kuninkaalliset piirteet

Mitä rypäle lupaa?
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla
Weingut Prinz von Hessen

Muuta
Viini on laatuluokitukseltaan "Kabinett" eli saksalaisten viinien laatuluokituksen (Qualitätswein mit Prädikat) alimpaan luokkaan kuuluva viini. Kyseinen laatuluokitus perustuu rypäleiden kypsyysasteeseen (käytännössä niiden sokeripitoisuuteen) ja sitä kautta viinien makeuteen. Kabinett Trocken -viinit ovat nimensä mukaisesti kuivia, mutta kypsinä kerättyjen rypäleiden ansiosta tässäkin viinissä on sokeria n. 8-9 g/l. Jos erikseen ei mainita viinin olevan kuiva, Kabinett-viinit ovat puolikuivia.

Kommentit

M: Suomen kuninkaan viinin tuoksu on trooppisen hedelmäinen, siinä on kypsää mangoa ja persikkaa sekä hieman hunajaa, mineraalisuutta ja petroolia. Makeaa hedelmäisyyttä täydentää pirteä, mutta pehmeä sitruksinen hapokkuus. Viinin maku on tuoksun lailla runsas ja hedelmäinen. Täyteläisessä maussa on kypsää omenaa, jopa uuniomenaa, hieman makeita mausteita ja hunajaa. Jäännössokeri pyöristää makua, pieni hapokkuus tuntuu vasta jälkimaussa. Viini on tasapainoinen ja miellyttävä ja se toimii hyvin uusien perunoiden ja sillin kanssa. Hieman jäin kaipaamaan vielä lisää pirteää hapokkuutta, mutta oli tämä mainio viini varsinkin Vinexusin hintaan. Arvosanaksi se saa ++.

J: Tuoksussa on limeä, päärynää, kypsää omenaa ja mineraalisuutta. Tuoksun aromeja toistava maku on makeahko, mutta samalla hieman hapokas. Jälkimaku on sitruunaisen hapokas. Rasvaisen ja suolaisen sillin kanssa viini toimi hyvin eikä kavahtanut salaatissa ollutta tomaattiakaan. Mainio, mutta hieman yksioikoinen Riesling, arvosanaksi annan +.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Taste of Helsinki 2017


Pääsyliput tarjosi Taste of Helsinki

Tämänvuotista Taste of Helsinkiä päästiin viettämään lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Kävimme paikan päällä avajaispäivänä torstaina 15.6. ja lauantaina 17.6. lounasaikaan.

Tuttuun tapaan tapahtumassa maksettiin markoilla, yksi markka vastasi taas yhtä euroa. Kiertävien rahanvaihtajien ansiosta markkapankkiin ei tarvinnut jonottaa, vaan rahan vaihtaminen sujui hyvin. Vaihdettuja markkoja ei vain lunastettu takaisin, vaan jos niitä jäi, ne sai lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. (Muista tapahtumista tutut SeamChip-kortit olisivat olleet irtonaisia pelimerkkejä kätevämpiä, mutta niillä mentiin nyt.)

André Clouet & Friends -samppanjatasting ja samppanjabaari

Tänä vuonna samppanjabaari oli viiniteltan päädyssä, mikä oli oikein mainio ratkaisu, ja ajauduimme sinne jo torstaina. Fiilistelimme André Clouet'n samppanjoita ennakkoon ja Dream Vintage 2006 ja 2009 maistuivat oikein hyvin kauniina kesäiltana.

Viime vuoden tapaan ostimme liput (28 € + paikan päällä kerätty 10 markkaa) André Clouet -samppanjatastingiin. Tasting oli tällä kertaa avonaisessa teltassa ja naapuriteltasta kuuluva musiikki häiritsi hieman alussa, mutta se tai tastingin alkana selkään ripsimisen aloittanut sade eivät siltikään tulleet droppaamaan meidän tunnelmaa.


Lauantain tastingissa tarjottiin ensin kaksi muuta Vindirektin maahantuomaa samppanjaa: rapsakka ja vihreän omenainen Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Extra Brut ja hyvän dokabiliteetin limettinen ja omenainen Billecart-Salmon Réserve Champagne Brut.

André Clouet'n kolme samppanjaa olivat jo tuttuja viime vuodelta: Grande Réserve Blanc de Noirs BrutSilver Brut Nature ja Rosé Brut. Ne piti kulautella kerralla, koska silloin zö myys paljastaa, onko samppanja laadukasta vai ei - väriä ja kuplia on ihan turha tiirailla. Show oli jälleen mainio ja sen jälkeen oli mukava jatkaa päivää, pieni vesisadekaan ei haitannut.

Jussin suosikkeja olivat Silver Brut Nature ja Rosé, Marjut piti eniten Billecart-Salmonista ja Rosésta.

Taste Spirits -paviljonki


Tämän vuoden uutuutena oli Taste Spirits -paviljonki, jossa tuotteitaan esittelivät Ägräs Distillery, Helsinki Distilling Company, Kyrö Distillery ja Lignell & Piispanen. HDCO:n ja Kyrön ginit on aiemmin testattu ja hyviksi havaittu, siispä tällä kertaa tutustuimme Ägräsin giniin, josta tehty mustikalla ja timjamilla maustettu GT (8 mk) oli varsin mainio ja Lignell & Piispasen Gustav-tillivodkaan, joka sopisi rapujuhliin snapsiksi. Ägräsin Crunchy Cricket -drinkkiä ei saanut vielä torstaina, kun poikkesimme paviljongissa, joten heinäsirkat jäivät tällä kertaa... öh... ikävä kyllä... onneksi väliin.

Muista juomista mainittakoon HDCO:n tyrnipontikka grappan ystäville ja Ägräsin akvaviitti.

Tartarien taisto


Tartarien taistoon päätyivät ravintoloiden nimikkoannokset: Bistro O Matin luomunaudanlihatartar vesikrassikreemin ja macadamiapähkinöiden kanssa (10 mk, ylhäällä), Ludun härkätartar, selleri-kurkkusalaattia, briossia ja sinappihollandaisea (10 mk, alhaalla vasemmalla) ja Grönin raakakypsennetty nauta sinapilla maustetun lehtikaalin, lipstikan ja savustetun luuydinrasvan kanssa (10 mk, alhaalla oikealla).

Taiston voitti Bistro O Matin tartar. Yksinkertaisessa ja selkeässä annoksessa kaikki maut olivat kohdallaan ja vesikrassikreemi oli niin hyvää, että lautasen olisi voinut nuolla puhtaaksi (jos se ei olisi ollut pahvia). Myös Ludun tartar oli maukas ja kaikki sen komponentit maistuivat todella mahtaville, mutta kokonaisuus oli loppujen lopuksi hieman ylitsepursuva - kyllä, joskus ruoka voi olla melkein liiankin herkullista. Grönin salaatin alle haudattu liha oli valitettavasti hieman mautonta ja annoksessa salaatti olikin se parempi osa.

Sorbettien sota



Tartarien taiston lisäksi järjestimme myös sorbettien sodan, jossa vastakkain olivat Savoyn lime-basilikaposset, valkosuklaakristalli ja mansikka-sitruunamelissasorbet (5 mk, ylhäällä), Bistro O Matin omenasorbetti paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin kanssa (6 mk, alhaalla vasemmalla) ja Shelterin marinoitu raparperi seljankukkasherbetin ja paahdetun valkosuklaan kanssa (5 mk, alhaalla vasemmalla).

Sorbettien sota päättyi Savoyn selkeään voittoon. Lime, basilika ja sitruunamelissa maistuivat annoksessa selkeästi ja raikkaina ja valkosuklaakristalli oli ihanan rapsakkaa - ja hei, koska muuten pääsee maistamaan Savoyn jälkiruokia vitosella? Bistro O Matin omenasorbetti oli sellaisenaan kesäisen hyvää ja annoskin oli tartarin tapaan pelkistetyn kaunis, mutta liian voimakas kinuski jyräsi sorbetin herkän maun alleen. Shelterin raparperi oli varsin jees, mutta ei jäänyt erityisesti mieleen.

Muu ruoka ja juoma



Savoyn nimikkoannos Vorschmack (7 mk) oli oikein maukasta. Ravintola oli varannut sitä tapahtumaan 150 kg per päivä - tarina ei vain kerro, menikö kaikki, mutta emme yllättyisi, jos niin olisi käynyt. Bistro O Matin grillattu porsas seuranaan parsaa ja farrotto (6 mk) oli hyvää ja täyttävää. Farrotto oli meille täysin uusi tuttavuus. Kyseessä on risotto, joka on tehty farrosta eli joko emmervehnästä (farro medio), speltistä (farro grande) tai yksijyvävehnästä (farro piccolo).

Shelterin 24 tuntia haudutettu luomukaritsankylki (6 mk) ehti lauantaina loppua välillä kesken ja täydennystä joutui odottelemaan, mutta onneksi sitä saatiin lisää. Karitsan seurana oli pikkelöityä keltavahveroa ja savustettua jogurttia. Pastorin Bistek Tataki con Shiitake sisälsi Black Angus -härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä, punaista jalapeñoa ja soijamajoneesia (6 mk). Tämä oli maistamistamme annoksista tulisin ja jalapeño jyräsi harmillisesti muut maut alleen.



Ruokavalintamme olivat näköjään hyvin lihapainotteisia - mutta minkäs teet, kun esimerkiksi mustekala ei maistu ja "pakko saada" -annoksia on niin paljon, että "voisihan tätä kokeilla" -annoksia ei vain enää pysty ja kykene syömään?

Kala-annoksista kiinnostavin oli myös tapahtuman kallein, tallinnalaisen Noan nimikkoannos "Kilohaili & Chips" (rapeaksi savustettua kilohailia, suolakurkkua, karhunlaukkamajoneesia ja ranskalaisia, 12 mk). Ranskalaiset olivat erinomaisia, rapeita päältä ja pehmeitä sisältä, mutta kilohailit olivat kuivia ja maistuivat lähinnä leivitykselle. Lisukkeena ollut salaatti oli hyvää ja sitä oli runsaasti - mutta näin jälkeenpäin mietityttää, että missä oli suolakurkku? Oliko se korvattu tuoreella vai tuliko tuo vain ahmaistua niin nopeasti, että se jäi huomaamatta?

Passion valikoimasta maistoimme makkaraperunat eli lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa (6 mk) ja makeiden sorbettien sodan ulkopuolelle jääneen gazpachosorbetin. Sorbetti oli... mielenkiintoista. Aluksi oli vaikea sanoa, oliko se hyvää vai ei, mutta sille lämpeni vähitellen. Kumpikaan meistä ei ole veriruokien suuri ystävä, mutta palttu sopi makkaraperunoiden seuraksi hyvin.

Viinit ja oluet päätyivät lähinnä komppaamaan ruokaa. Niistä voitaisiin mainita kuvaamatta jäänyt Sighardt Donabaum Grüner Veltliner 2016 (17,98 €), joka toimi kilohailien kanssa hyvin, muuten vain hyvä ja kulauteltava Beck Ink 2015 (16,53 €) ja Loxarel A Pèl, viinikatsauksessa esitellyn oranssin natural-viinin punainen versio. Hewitsonin Le Secateuria ja Miss Harrya muuten kaatoi meille itse Dean Hewitson - viinintekijöiden tapaaminen on aina yhtä hienoa.

Kahvia!


Jossain vaiheessa iltapäivää kahvi alkaa kutsua ja niinpä istahdimme Good Life Coffeen telttaan kahvikupin ääreen. Jussi haki kahvin seuraksi Tuohin ehkä maailman suloisimman miniblinin (ternimaitoblini, pihkakermaa ja hapatettua tattarihunajaa, 5 mk), joka oli niin hyvää - ja ah, niin pieni, kolikon kokoiseksi tiivistettyä herkullisuutta.

Peruskahvien lisäksi saatavilla oli kaksi tastingia. Suodatinkahveista pääsi testaamaan rinnakkain etiopialaista Banko Gutitia ja kolumbialaista Tarqui PB:tä (5 mk). Sen lisäksi tarjolla oli Banko Gutitia kolmella eri tavalla valmistettuna: kylmäuutettuna, tavallisena suodatinkahvina ja espressona (6 mk). Suodatinkahveista suklainen Tarqui PB oli Marjutin mieleen enemmän kuin hedelmäinen ja mangoinen Banko Gutiti, Jussi taas piti kolmesta valmistusvaihtoehdosta eniten espressosta.

Mitä jäi mieleen?


Kehitys kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Olisivatkohan 20 vuotta nuoremmat minämme uskoneet, että aivan Helsingin keskustassa pyörii viinikärry? Mukavaa, että tapahtumassa viinit tulivat ihmisten luo eikä lasin täydennystä tarvinnut aina jonottaa viiniteltassa.

Tapahtuman annokset olivat maistelukokoa ja yksinään edullisia (5-12 mk), mutta niiden koko oli sekä hyvä että huono asia: toisaalta tapahtumassa pystyi maistamaan useita huippuravintoloiden annoksia samalla kertaa - ja toisaalta taas kun lähes kaikkia annoksia teki mieli maistaa, pelimerkkejä sai iskeä pöytään melkoisen runsaasti.



Tänä vuonna Taste of Helsinki järjestettiin viimeisen kerran Kansalaistorilla, joten toivottavasti ensi vuodelle löytyy yhtä keskeinen paikka - ja toivottavasti hinnat pysyvät kohtuullisina, jotta kynnys osallistua tapahtumaan pysyy matalana.

PS. Kissamme Zico kiittää: yöllä näpistetty markkapussi oli maailman paras lelu.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Red Fire Old Vine Zinfandel 2015



Mikä viini?
Red Fire Old Vine Zinfandel 2015 (IGT Puglia, Italia; 100 % Zinfandel; 7,90 € Viking Line / 10,90 € Alko)

Minkä kanssa nautittu?
Hampurilaiset

Mitä etiketti lupaa? 
Täyteläinen, hedelmäinen ja pehmeän mausteinen viini sopii erityisesti grilliruoalle

Mitä rypäle lupaa?
Zinfandel (Primitivo): ryhdikäs ja hedelmäinen, pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen, vaihtelee alueen mukaan; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Muuta
Viini on Enoitalian tuottama

Kommentit 

M: Red Fire Old Vine Zinfandel on lähes läpinäkymättömän tummanpunainen ja muodostaa lasin reunalle rivin kyyneleitä. Viinin tuoksu on hillomaisen makea, karhunvatukkainen, mustaherukkahyytelöinen ja aavistuksen mausteinen. Viinin maku on myöskin makea, suutuntuma on paksu, melkein pureskeltava. Marjaisuuden ja mausteisuuden jälkeen tuntuu hieman pehmeitä tanniineja, jälkimaku on pippurinen. Sellaisenaan se sopisi paremmin talviseen pakkaspäivään, mutta hampurilaisen kanssa viini sopii hyvin nytkin - etiketissään se lupaa olevansa hyvä grilliviini ja pitää myös lupauksensa. Makeudella ja helppoudella kosiskeleva viini on muuten hieman yksioikoinen, mutta Viking Linen hintaan edullinen ja hyvä ehdokas kesägrillausten seuraksi. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään tummanpunainen. Tuoksussa on kuningatarhilloa, karhunvatukkaa, mustaherukkaa, mausteisuutta ja aavistus tummaa suklaata. Makeassa maussa on herukkamarmeladia, mustikkaa ja vähän mausteisuutta. Hapokkuutta on vähän ja tanniineja kohtalaisesti. Jälkimaku on mausteinen ja hieman pippurinen. Ilmaantuminen muutti tuoksua hilloisesta luumuiseksi ja mukaan tuli myös nahkaa. Hampurilaisen kanssa viini sopi hyvin. Pihviviiniksi tästä ei ole, mutta muu grillattu ruoka sopii viinin kanssa varmasti. Oikein mainio perus-Zinfandel. Arvosanaksi annan 0.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Lahden Erikois Pils



Mikä olut?
Lahden Erikois Pils (Hartwall)
Oluttyyppi: Pils
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 26 EBU
Väri: 9 EBC
Kantavierre: 10,4 °P
Hinta: n. 3 € Lidlissä

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Kirkas, vaaleankeltainen, raikas ja aromikas saksalaistyylinen täysmallas pohjahiivaolut.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Pils(ner) on tšekkiläisestä Pilsenin kaupungista alun perin kotoisin oleva pohjahiivaolut. Pils on yleensä voimakkaasti humaloitu ja väri vaihtelee vaaleasta kullankeltaiseen.

Olut muualla
Hartwall

Kommentit

M: Ehkä maailman paras olut, koska se on Lahesta niinkuin minäkin. Krhm.

J:  Lahden Erikois Pilsin resepti on Hartwallin mukaan lähes sama kuin 1930-luvulla myyntiin tulleen version. Olut on väriltään kirkkaan kullankeltainen. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa jonkin verran. Tuoksu on maltainen, keksinen, vähän ruohoinen ja hieman hedelmäinen. Maku on voimakkaan maltainen sekä viljainen. Jälkimaku on hieman katkera. Vaikea keksiä, mikä tässä on erikoista, sillä parempiakin pilsejä löytyy maitokaupasta. Menisi varmaan saunaoluena tai grillatun makkaran kera. Arvosanaksi tulee vain 0.

Laitetaan lopuksi vielä hieman musiikkia Lahest:

tiistai 13. kesäkuuta 2017

#vegepaatti Tallink Siljan laivan viinit 2017



Saimme kutsun Tallink Siljan kesälounaalle Silja Symphonylle 10.6.2017 ja pääsimme tutustumaan uudistuneeseen Suomi 100 -buffetiin sekä toukokuun alussa vaihtuneisiin laivan viineihin. Laivan viinien valinta ei muuten ole aivan yksinkertaista - niiden on sovittava monien eri ruokien kanssa hyvää hinta-laatusuhdetta unohtamatta.

Alkumaljaksi meille tarjottiin lasilliset laivan samppanjaa Bauchet Brutia, joka oli kevyt ja hedelmäinen sekä aavistuksen paahteinen. Vertailun vuoksi olisi ollut mielenkiintoista maistaa myös laivan kuohuviiniä Brioso Spumante Extra Dryta, mutta sitä ei valitettavasti ollut tarjolla. Seuraavan risteilyn ohjelmassa ovat siis mitä todennäköisimmin laivan kuohuvat - ja uudet laivan oluetkin ovat vielä testaamatta.



Buffet-ruokien kanssa meille tarjottiin laivan punaviiniä Zonin Velluto Appasimentoa (Veneto, Italia; 8,50 € / 0,75 l) ja laivan valkoviiniä Geil Riesling Trockenia (Rheinhessen, Saksa; 8,50 € / 0,75 l).

Geil Riesling Trockenin tuoksussa oli herukanlehteä, limeä, omenaa ja yrttisyyttä. Tuoksun perusteella viiniä olisi ensin voinut arvella myös Sauvignon Blanciksi, sen verran hallitsevia herukkaisuus ja yrttisyys olivat Rieslingille tyypillisen sitruksisuuden jäädessä paitsioon. Viinin maku oli hillityn hapokas, limettinen, herukanlehtinen ja yrttinen. Se sopi hyvin alkuruokien kanssa ja tex-mex-pöydän mausteisempien ruokien seuraksi.

Zonin Velluto Appassimenton tuoksu oli marjainen, hilloinen ja herukkainen. Sen mausteisessa maussa oli tummia marjoja ja kirsikkaa. Viini oli parhaimmillaan kypsää lihaa sisältäneiden pääruokien kanssa, lisäksi se toimi hyvin jälkiruokapöydän juustojen seurana meitä suomalaisia usein miellyttävän makeuden ansiosta.

Vegaaniruoat on merkitty vihrein lapuin, joten ne on helppo löytää




...
Täytyy myöntää, että siitä on hieman aikaa, kun olemme viimeksi käyneet laivan buffetissa syömässä, niinpä päivän pääasia eli uudistunut valikoima kiinnosti kyllä. Uudistuksien taustalla on kaksi syytä: Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi valikoimaan haluttiin mukaan vanhoja kunnon suosikkiruokia, joita kyseltiin sekä Club One -kanta-asiakkailta että laivahenkilökunnalta. Lisäksi kasvis- ja vegaaniruoan kysyntä on koko ajan lisääntynyt, joten #vegepaatti-projektin merkeissä on kevään ajan kehitetty vegaaniruokatarjontaa.

Kyselyn mukaan alkupalapöydän kalat ovat kestosuosikkeja, pääruokavalikoimaan taas pääsivät mukaan mm. silakkapihvit, loimulohi ja lihamureke. Parasta oli kuitenkin ehkä se, että suklaamousse on tehnyt paluun jälkiruokapöytään! Buffetin valikoima vaihtelee myös sesongin mukaan.

#vegepaatti-projektin ansiosta jatkossa kaikki kasvisruoat ovat vegaanisia ja tarjolla on myös kokonainen menu alku-, pää- ja jälkiruokineen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole korostaa vegaanisuutta ja lokeroida sitä erilleen, vaan tehdä niin hyvää ruokaa, että se maistuu kaikille - ja siinä näköjään onnistuttiin, koska kun pääsimme lämpimään ruokaan saakka, laarit ammottivat melkein tyhjinä. Valikoimiin ovat tulleet mm. falafel, hummus, kasvisvartaat, kasviscurry ja grillattu munakoiso.


Syys-lokakuussa buffet uudistuu lisää ja vaihtuu marraskuun puolenvälin aikaan joulubuffetiksi. Ehkä seuraavalla risteilyllä voisi pitkästä aikaa harkita buffetia à la carten sijaan - Jussi tykkäsi erityisesti tex-mex-pöydästä ja Marjut voisi syödä loputtomasti voileipäkakkua ja suklaamoussea.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

A Day in Provence - Provencen viinit

Provence - mitä sana tuo mieleen? Nizzan, Marseillen, Paul Cézannen, Peter Maylen Vuosi Provencessa -kirjan (1989) ja siihen pohjautuvan A Good Year - Mainio vuosi -elokuvan (2006)...

Kaakkois-Ranskassa Välimeren rannalla sijaitseva Provence oli aikoinaan osa Rooman valtakuntaa, ja alue saikin nimensä roomalaisilta: "Provincia Nostra" tarkoittaa "meidän maakuntaamme". Se tunnetaan maalaismaisemistaan, laventelipelloistaan, mausteyrteistään - ja nykyisin myös viineistään.
Kuva Wikimedia Commons 





Provencen alueella on viljelty viiniä ainakin 2 600 vuoden ajan, kiitos muinaisten kreikkalaisten, roomalaisten ja muiden alueella vaikuttaneiden kansojen. Kreikkalaiset saapuivat alueelle viiniköynnöksineen 600 e.a.a. ja roomalaiset 125 e.a.a., mutta alueen aiemmat asukkaat saattoivat tehdä viiniä alkuperäislajikkeista jo ennen sitä. Ajan myötä eri kansat toivat alueelle mukanaan rypälelajikkeita myös Unkarista, Kataloniasta, Galliasta ja Savoijista.

Yleisin Provencen punaisista rypälelajikkeista on Mourvèdre, jota käytetään sekä puna- että roséviinien valmistukseen. Useimmiten sitä sekoitetaan Grenachen ja Cinsaultin kanssa. Muita yleisiä punaisia lajikkeita ovat Syrah, Carignan, Counoise, Tannat ja Cabernet Sauvignon. Alueen omia lajikkeita Braquet'a, Calitoria, Folle Noirea ja Tibourenia käytetään enimmäkseen sekoiteviineissä.

Valkoisista rypälelajikkeista käytettyjä ovat Rhônen alueelta tutut Bourboulenc, Clairette, Grenache Blanc, Marsanne ja Viognier sekä niiden lisäksi Chardonnay, Sauvignon Blanc, Semillon, Roussanne, Rolle (Vermentino) ja Ugni Blanc (Trebbiano).

Tällä hetkellä Provencen alueella on yhdeksän AOC-luokituksen saanutta aluetta: Côtes de Provence, Coteaux d'Aix-en-Provence, Coteaux Varois-en-Provence, Les Baux-de-Provence, Cassis, Bandol, Palette, Pellet ja Pierrevert. Pääsimme tutustumaan muutamien alueiden edustajiin Ranskan suurlähetystön A Day in Provence -tapahtumassa.
AOC Les Baux-de-Provencen alueen viinit tehdään Grenachesta, Syrah'sta ja Mourvèdresta. Niille tyypillistä ovat syvänpunainen väri sekä yrttien, mustien oliivien, orvokkien ja hillottujen mansikoiden aromit. Viineissä on käytettävä ainakin kahta mainittua lajiketta vähintään 60 % verran, enintään 30 % saa olla Carignania ja Counoisea. Myös pieni määrä Cabernet Sauvignonia on sallittua, samoin roséviineissä Mourvèdren voi korvata Cinsault'lla. Alueella tuotetaan noin 1,55 miljoonaa litraa viiniä vuodessa, ja niistä 75 % on punaisia ja 25 % roséa.

L'Affectif-viinitalon viinit olivatkin hyviä esimerkkejä: L'Affectif Rouge 2009 ja 2012 (60 % Grenache, 20 % Syrah, 20 % Mourvèdre) tarjosivat hilloista tummaa marjaa, luumua ja hieman suklaata, L'Affectif Rose (30 % Counoise, 55 % Grenache, 15 % Cinsault) taas herukkaa, hieman anista ja sitruksista hapokkuutta. 
AOC Bellet -alue on pieni, noin 32-50 hehtaarin kokoinen, ja se sijaitsee kokonaan Nizzan kaupungin rajojen sisäpuolella. Alueella viljellään kahta alkuperäistä rypälettä, Braquet'a ja Folle Noirea, joita käytetään sekä puna- että roséviinien valmistukseen. Niiden lisäksi punaviineissä sallittuja ovat Grenache ja Cinsault. Valkoviinien yleisin rypäle on Rolle, ja ainoana Provencen alueena myös Chardonnayn käyttö on sallittua. Bellet'n alueella valmistetaan hieman enemmän punaviinejä (42 %) kuin valkoviinejä (35 %), roséviinien osuus on 23 % alueen 90-139 000 litran viinituotannosta.

Domaine de Toascin viineissä on käytetty sekä Braquet- että Folle Noire -rypäleitä. Bellet Rosé 2016 (70 % Braquet, 30 % Grenache) oli Braquet-rosélle tyypillisesti melko väritön. Sen maussa oli mausteita ja karhunvatukkaa. Bellet Rouge 2014 (70 % Folle Noire, 30 % Grenache) tarjosi pehmeitä tanniineja, punaista marjaa, kirsikkaa ja herukkaa.





Provencen alueesta ei voi puhua mainitsematta roséviinejä, sillä alueen viinituotannosta suurin osa on roséa - ja onhan Provencessa myös Angelina Jolien ja Brad Pittin Château Miraval, jonka Miraval Rosén ympärille kehittyi pienoinen hype.

Provencen suurin laatuluokitusalue on neljään ala-alueeseen jakautuva AOC Côtes de Provence. Alueella tuotetaan noin 75 % Provencen viineistä (89,7 miljoonaa litraa), ja niistä 89,5 % on roséviinejä, 7 % punaviinejä ja 3,5 % valkoviinejä. Punaisista rypälelajikkeista käytettyjä ovat Grenache, Mourvèdre, Cinsault, Tibouren ja Syrah, valkoisista taas Clairette, Rolle ja Ugni Blanc.

Château Minuty St. Tropezin alueelta käyttää roséviineissään alueen omaa Tibouren-rypälettä. Vaikka St. Tropez ja rosé tuovatkin mieleen kauniit kesäpäivät, viinit eivät kuitenkaan olleet pelkkää kivaa kesähömppää. Rose et Or (Grenache, Tibouren), M Rose (Grenache, Cinsault, Syrah) ja Prestige Rose (Grenache, Cinsault, Tibouren, Syrah) olivat raikkaita, mineraalisia, marjaisia ja yrttisiä.



Roséviineistä taas ei tietenkään voi puhua mainitsematta AOC Bandolia. Alueella tuotetaan vuodessa 5,5 miljoonaa litraa viiniä, josta 64 % on roséviinejä, 31 % punaviinejä ja 5 % valkoviinejä.

Alueella tuotetaan runsaita ja pyöreitä, mausteisia ja maanläheisiä roséviinejä Mourvèdresta, Grenachesta ja Cinsault'sta - muista alueista poiketen Bandolissa Mourvèdre on yleisimmin käytetty rypälelajike. Samoja rypäleitä käytetään myös punaviinien tekoon. Valkoisia rypälelajikkeita puolestaan ovat Clairette, Ugni Blanc, Bourboulenc, Sauvignon Blanc, Marsanne, Rolle ja Sémillon. Alueen valkoviineissä on havaittavissa valkoisia kukkia, sitrusta ja trooppisia hedelmiä.


Vaikka roséviini dominoikin, Bandolin alueella tuotetaan myös hienoja punaviinejä, joissa on tummia marjoja, vaniljaa, kanelia ja nahkaa. Nuorissa viineissä on havaittavissa lakritsaa ja orvokkia, ikääntyessään viinit kehittävät maanläheisiä aromeja.

La Bastide Blanchen Cuvée Fontanéou 2013 ja Cuvée Estagnol 2014 olivat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka maaperä vaikuttaa viinin makuun. Nämä nyt jo maukkaat viinit voisi unohtaa hyvin ainakin 10-20 vuoden ajaksi viinikaappiin kypsymään ja odottamaan vielä ärhäköiden tanniinien pehmentymistä.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Taste of Helsinki 2017: viinikatsaus


Meidät kutsuttiin tutustumaan ennakkoon valikoituihin Taste of Helsingin viineihin. Viinit on valittu niin, että ne sopivat tarjolla olevien ruoka-annosten kanssa - ja herkullisia yhdistelmiä taitaakin olla luvassa.

Mainitaan muutama: André Clouet'n rotevan ja melkeinpä äijämäisen Rosé Brut -samppanjan voisi yhdistää vaikkapa tartariin. Zaccagnini Pecorino taas oli pirteä ja kesäinen, mutta silti aromaattinen kalojen ja äyriäisten seuralainen, samoin Hewitson Miss Harry Chardonnay. Riistaruokien kanssa taas käy moderni ja hedelmäinen Alfiero Boffa Barbera d`Asti More Art Wine ”Karhujumala” tai Giuseppe Campagnola Valpolicella Ripasso.

Erikoisuuksien ystäville mainittakoon espanjalaisen Loxarelin oranssi viini A Pèl ja Ida Agnolettin tulkinta Napoleonin inhoamasta Recantina-rypäleestä. Lisäksi "Suomen kuninkaan" Prinz von Hessenin Johannisberger Riesling on saanut Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi erikoisetiketin - ja viinikin on tuttuun tapaan varsin hyvää.

Eikä siinä vielä kaikki! Tarjolla on rosé-viinejä sekä natural-viinejä - ja jos säkä käy, saattaapa paikan päällä tavata viinintekijöitäkin.

***
Taste of Helsinki 15.-18.6.2017 Kansalaistorin puistossa. Seuraa tapahtumaa myös Facebookissa.