lauantai 18. marraskuuta 2017

Barolo & Friends 7.11.2017 ja The Great Grapes of Piemonte -tasting

Barolo & Friends -tapahtuma järjestettiin toisen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 7.11.2017. Viime vuonna emme päässeet mukaan, joten tänä vuonna tapahtumaa ei voinut jättää väliin. Varasimme myös paikat Sandro Minellan vetämään The Great Grapes of Piemonte -tastingiin.


Costa Catterina Roero Arneis Spumante Ma Brut 2015
(DOCG Roero Arneis Spumante; 100 % Arneis)

Tastingin ensimmäisenä viininä oli selkeä ja tyylikäs kuohuviini. Sen pirteän sitruksisen tuoksun lime ja lemon curd -tahna yhdistyivät vihreään omenaan, persikkaan ja hunajameloniin. Kuohuviinin mousse oli mukavan kermainen ja maku raikas, kuiva ja hapokas. Sitruksen lisäksi maussa oli tuoksun tavoin omenaa, limeä ja niiden lisäksi hieman mausteita ja ruohoa. Sitruksisuus toistui myös jälkimaussa, joka oli myös yrttinen ja pähkinäinen.

Giacomo Vico Roero Arneis 2016
(DOCG Roero Arneis; 100 % Arneis)

Tastingin toinen viini oli myös tehty Arneis-rypäleestä. Sen tuoksussa oli kypsähköjä vaaleita hedelmiä, sitrusta, omenaa, persikkaa ja ananasta, ja niiden lisäksi kukkaisuutta, ruohoa, valkoherukkaa ja herukanlehteä. Viinin selkeä maku oli täyteläinen ja hedelmäinen, havaittavissa olivat tuoksusta tutut sitrus, omena, päärynä ja persikka. Jälkimaku oli yrttinen.

Tämä viini oli Jussin suosikki.

Malvirá Vigna Renesio 2016
(DOCG Roero Arneis; 100 % Arneis)

Arneis-viinit vain paranivat! Kolmas viini oli tuoksultaan aromaattisempi ja kypsemmän hedelmäinen kuin edellinen: omenan ja persikan lisäksi tuoksussa oli kukkaisuutta ja vaniljaa. Runsas maku oli hapokas ja kuivahko, tuoksun aromien lisäksi siinä oli yrttejä, hunajaa ja pähkinää. Jälkimaku oli yrttinen.

Silvia Castagnero Ferlingot 2016
(DOC Grignolino d'Asti; 100 % Grignolino)

Ensimmäinen punaviini oli kevyt ja hapokas. Sen tuoksussa oli punaisia marjoja, puolukkaa ja karpaloa sekä pippurista mausteisuutta. Maku mukaili tuoksua, tanniineja oli vain vähän. Viinin hieman pinotnoirmainen hapokas marjaisuus oli varsin piristävää.

Tämä viini oli Marjutin suosikki.


Grasso Fratelli Barbera d'Alba 2013
(DOC Barbera d'Alba; 100 % Barbera)

Toinen punaviini oli myöskin suhteellisen kevyt ja hapokas, mutta kuitenkin aromikas. Sen tuoksussa oli tummia marjoja, kuten mustikkaa, sekä kypsiä punaisia marjoja, mausteita, mustetta ja aavistus nahkaa. Mehukas maku jatkoi samoilla linjoilla, tanniinit olivat kevyet ja jälkimaku mausteinen.

Olivero Mario Dolcetto d'Alba 2016
(DOC Dolcetto d'Alba; 100 % Dolcetto)

Dolcetto on makeaan (dolce) viittaavasta nimestään huolimatta kuiva viini. Sen tuoksussa oli tummia marjoja, mustikkaa ja kirsikkaa, sekä jonkin verran orvokkia ja karvasmantelia. Viinin intensiivinen maku oli kohtalaisen hapokas ja marjainen, mansikan ja mustikan lisäksi siinä oli havaittavissa mausteita ja mustetta. Jälkimaussa oli mustaherukkaa ja pippuria.

Tämä viini oli Jussin kakkossuosikki.

Casa E. di Mirafiore Barolo 2013
(DOCG Barolo; 100 % Nebbiolo)

Viimein päästiin illan pääasiaan eli Baroloon! Sen moniulotteinen tuoksu oli aiempien viinien tapaan mausteinen ja marjainen, mutta hapokkaiden punaisten marjojen, kuten karpalon ja puolukan, lisäksi tuoksussa oli myös kukkaisuutta, tupakkaa, nahkaa ja tummaa suklaata. Samat aromit toistuivat myös hapokkaassa ja herkullisessa maussa, jossa tanniinit hiipivät pienellä viiveellä, ja karpalo sekä pippuri jäivät vielä jälkimakuun.

Tämä viini oli Marjutin kakkossuosikki.

Travaglini Gattinara 2012
(DOCG Gattinara; 100 % Nebbiolo)

Travaglini Gattinaran edellinen vuosikerta olikin jo tuttu viinibloggaajien edellisestä yhteispostauksesta, mutta tämä seuraava vuosikerta oli vielä maistamatta - ja maukas sekin oli. Viinin tuoksu oli robusti, maanläheinen ja marjainen, karpalon lisäksi siinä oli havaittavissa taatelia ja pippuria. Maku oli kevyehkö ja tuttuun tapaan hapokas ja pirteän tanniininen sekä tuoksun lailla marjainen, karpaloinen ja taatelinen. Tämäkin vuosikerta oli varsin miellyttävä tuttavuus, tosin viinin voisi myös varastoida muutamaksi vuodeksi ja palata sitten asiaan.

torstai 16. marraskuuta 2017

Beaujolais Nouveau 2017

Marraskuun kolmas torstai on taas koittanut ja sen myötä le Beaujolais Nouveau est arrivé! Millaisia ovat Alkoon saapuneet uuden sadon viinit tänä vuonna?



Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau 2017
(AC Beaujolais; 100 % Gamay; 9,98 €)

Viinin tuoksussa on punaisia marjoja, vadelmaa ja mansikkaa sekä niiden alla raa'ahkoa banaania. Viinin maku on pirskahteleva ja yllättävän roteva, kirsikkainen ja karpaloinen. Jussi piti tästä viinistä enemmän, samoin loput raadistamme.

Albert Bichot Beaujolais-Villages Nouveau 2017
(AC Beaujolais-Villages; 100 % Gamay; 10,45 €)

Viinin tuoksussa on päällimmäisenä kypsä banaani, sen alla vadelmainen marjaisuus yhdistyy pieneen makeaan mausteisuuteen ja kirsikkaisuuteen. Viinin maku on hapokas ja marjaisa, mutta silti pehmeä, vadelmainen ja banaaninen. Tämä viini oli Marjutin suosikki.

Summa summarum

Tämä vuosi tuntuu ihan mukavalta Beaujolais Nouveau -vuodelta, mitään pahinta banaanimehua viinit eivät ole - toisaalta ei niitä tämän illan jälkeen jää suuremmin kaipaamaankaan.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Harakanpesän olutklubi 30.10.2017: Olarin panimo

Ravintola Harakanpesän olutklubin aiheena olivat tällä kertaa paikallisen Olarin panimon oluet (25 €). Illan isäntänä toimi Olarin panimon edustaja Niko Isotalo. Jussi edusti loppasuita tastingissa.


Oluiden kanssa sai maistelulautasen, jossa oli bratwurstia, mozzarellaa tomaattikastikkeessa, suolakurkkua ja tonnikalachilimoussea saaristolaisleivän päällä.

Ensimmäinen olut oli Area 21 Pilsner (5,5 %). Aromeiltaan maltainen, sitruksinen ja hieman ruohoinen olut oli hyvä peruspilsner, joka ei tuottanut pettymystä, mutta ei toisaalta myöskään tarjonnut mitään säväyttävää. Suolakurkku oli ainoa maistelulautasen ruoka, jonka kanssa olut ei sopinut.


Area 21 American Pale Ale (5,2 %) oli tuoksultaan sitruksinen, hedelmäinen ja hieman havuinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hunajaisuutta, joka tasoitti hieman katkeruutta. Tämä olut sopi parhaiten bratwurstin ja tonnikalaleivän kanssa. Mukavan raikas APA.

Esponator Dunkles Bock (6,7 %) valittiin tänä vuonna Espoon nimikko-olueksi. Sen etiketin on piirtänyt 9-vuotias taiteilijanalku. Oluen tuoksussa oli karamellisuutta, taatelia ja paahteisuutta ja samat aromit toistuivat myös maussa. Vaikka maku oli karamellinen, jälkimaku oli hieman katkera. Esponator päätyi Jussin suosikiksi tastingin oluista.


Seuraavaksi oli vuorossa SMaSH Galaxy Pale Ale (5,9 %). SMaSH tulee sanoista Single Malt and Single Hop ja on nimensä mukaisesti oluttyyli, jossa käytetään vain yhtä mallasta ja yhtä humalaa. Olarin panimon versiossa on käytetty Maris Otter -mallasta ja australialaista Galaxy-humalaa. Oluen tuoksussa oli sitrusta, appelsiinia ja mandariinia. Maussa oli niiden lisäksi myös maltaisuutta. Suurin osa tastingiin osallistuneista valitsi tämän suosikikseen. SMaSH-oluita ei ole tullut aikaisemmin maistettua, mutta tämän perusteella niihin kannattaa tutustua paremmin.

Viimeinen olut MC Taakibörsta IPA 2017 (6,5 %) oli kaikista tuoreinta, sillä se oli pullotettu vain tuntia ennen tastingia. Nimensä olut on saanut samannimiseltä espoolaiselta underground-hiphopyhtyeeltä. Olut on maustettu mangolla, joka olikin hallitsevin elementti sekä maussa että tuoksussa. Mangon lisäksi aromeissa oli sitrusta ja appelsiinia. Tämä olut sopisi parhaiten kesäjuomaksi.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Viinilinna Rosso Toscano 2016


Mikä viini?
Viinilinna Rosso Toscano (IGT Rosso Toscano, Italia; 90 % Sangiovese, 10 % Merlot; 14,99 €. Näytepullo.)

Minkä kanssa nautittu?
Lasagne ja insalata caprese

Mitä etiketti lupaa? 
Hedelmäisyyttä ja täyteläisyyttä

Mitä rypäle lupaa?
Sangiovese: luumua, kirsikkaa, mansikkaa, vadelmaa, omenaa, orvokkia, kanelia, vaniljaa, paahtoleipää, joskus yrttejä, tomaatin lehtiä ja navettaa
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla 
Viinilinna

Muuta
Viinilinnan (Solera Finland) nimikkopunaviinin on tuottanut Cantina La Selva ja se on saatavilla Alkon tilausvalikoimassa.

Kommentit

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa oli heti avaamisen jälkeen nahkaa, punaista marjaa ja kirsikkaa. Ilmaantumisen myötä tuoksuun tuli luumua, karhunvatukkaa ja vadelmaa. Maku on marjainen sekä kirsikkainen ja tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaussa on mausteisuutta ja hilloisuutta. Lasagnen kanssa viini ei ollut ihan täydellinen valinta, mutta sopi kohtuullisen hyvin. Pizza olisi voinut sopia viinin kanssa paremmin. Arvosana 0.

M: Viinin tuoksu on kypsän marjainen ja kirsikkainen, jopa hieman makea, nahkainen ja hapokas ja hieman kukkainen. Sen maku on keskitäyteläinen, hapokas, kirsikkainen ja jonkin verran tanniininen, jälkimaussa on makeaa mausteisuutta, kirpeää marjaisuutta ja pippuria. Viini on edukseen ruoan kanssa: balsamicolla höystetyn insalata capresen seurana se on oikein mainio, mutta lasagnen parina ei aivan täydellinen valinta. Joka tapauksessa se on juuri sitä, mitä tämän hintaluokan Sangioveselta odottaakin - heti ensimmäisten kulausten jälkeen alkaa tehdä mieli pizzaa. Arvosanaksi viini saa 0.

torstai 9. marraskuuta 2017

Viini ja ruoka 2017: yleisiä havaintoja

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Tänä vuonna poikkesimme Viini ja ruoka -tapahtumassa pikaisesti perjantaina, lauantaina ja ohimennen sunnuntaina. Tässä yleisiä ja satunnaisia havaintoja tapahtumasta.

Eckerö Line: Makuja merellä -maistelumenu



Eckerö Linen tiskillä järjestettiin puolen tunnin välein pikatastingeja (3 lipuketta), joissa sai testata kolme samppanjaa uusitun buffetvalikoiman maistiaisten kanssa. Marjut poikkesi tastingissa Jussia kirjamessujen puolelta odotellessaan. (Mistä tulikin mieleen, että emme ole käyneet testaamassa Eckerö Linen laivan viinejä ja ruokia - ehtisiköhän sitä joskus?)

Vegaaninen lasimestarinsilli
André Clouet Brut Grande Réserve

André Clouetin samppanjat ovat aina hyviä, joten kysymyksenä oli vain se, kuinka samppanja pärjää vegaanisen lasimestarinsillin kanssa - ja mitä ihmettä on vegaaninen lasimestarinsilli? No, se paljastui lasimestarinsillin tapaan maustetuksi munakoisoksi. Hämmentävää oli se, että Marjut ei oikeastaan pidä lasimestarinsillistä eikä munakoisosta, mutta tämä yhdistelmä toimi. Samppanjakin pärjäsi hyvin etikkaisen maistiaisen kanssa.

Suomalaista paahtopaistia piparjuurikermalla
André Clouet Brut Rosé

Paahtopaisti harvemmin pettää ja piparjuuri maistuu aina, samoin André Clouet Brut Rosé. Hyvä, tasaisen varma klassinen yhdistelmä. Rotevaa rosésamppanjaa voisi ajatella myös tartarin seuraksi.

Siianmätismetanaa krustadikupissa
Pannier Brut Sélection

Pannierin samppanja oli André Clouet'n tavoin entuudestaan tuttu ja hyväksi ruokasamppanjaksi havaittu. Hyvää se oli edelleen, samoin siianmätismetana oli mukava pikkusuolainen. Hyvää settiä kaiken kaikkiaan, ei voi valittaa.

Atria: Meet meat



Atrian Meet meat -tastingissa (2 lipuketta) esiteltiin Atrian tuotteita niihin sopivien viinien kanssa. Tastingiin pääsyä odotellessa saattoi maistella Atrian uusia Gastro-makkaroita, joita on kolmea eri laatua: perunamakkara, punajuurimakkara ja ohrapalvimakkara. Makkaroista ohrapalviversio oli molempien suosikki.

Viljaporsaan filepihviä California palsternakka-timjamikinuskilla
Karl May Pinot Noir (14,90 €)

Viini oli aromeiltaan herukkainen, karpaloinen ja hieman kirsikkainen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hieman yrttisyyttä. Hapokas viini sopi hyvin porsaan sekä lisukkeena olleen punajuurimakkaran kanssa, mutta ei ihan yhtä hyvin makean kinuskin kanssa. Porsaan pintaan hierottu, mm. kahvia ja cayennepippuria sisältänyt mausteseos toimi myös hyvin.

Naudan pihvilihaa 54 °C, polentaa ja jäkälää
Salomon Undhof Franciscus Grüner Veltliner (15,98 €)

Valkoviini oli ehkä hieman yllättävä valinta naudanlihan pariksi, sillä Grüner Veltlineriä tulee yleensä juotua porsaan- tai vasikanlihan tai kalan kanssa. Viini oli tuoksultaan omenainen, mineraalinen ja aavistuksen persikkainen, ja sen maussa oli lisäksi hedelmäisyyttä ja sitruksista hapokkuutta. Kuten arvata voi, viini sopi mainiosti lempeästi paistetun pihvilihan ja maissipuuron seuraksi. Jäkälää emme ole aikaisemmin syöneet, joten oli vaikea sanoa, heijasteliko se kasvuympäristöään niinkuin väitettiin. Jäkälä oli miedon makuinen ja lähinnä rapea, mutta hauska lisuke.

Naudan ulkofileepihviä Black & White käpyvaahdon kera
François Lurton Bodega Piedra Negra Merlot Reserve (14,99 €)

Viinin tuoksu oli herukkahilloinen, mausteinen, luumuinen ja hieman vaniljainen. Tämä viini oli maistetuista tuhdein ja se sopi oivallisesti ulkofileepihvin kanssa. Käpyvaahdon maku kuitenkin hukkui viinin alle - toisaalta se näytti kauniilta annoksen päällä ja täytti siis ainakin osan tarkoitustaan.

Kokonaisuutena Meet meat oli mukava kokemus, ja annokset sekä viinit esiteltiin asiantuntevasti. Ainoa haittapuoli oli tastingin kesto (ja annosten pieni koko), sillä ruokia ja viinejä olisi mieluusti maistellut kauemminkin - varsinkin Grüner Veltlineriä, joka päätyi Jussin suosikkiviiniksi. (Reseptit ovat muuten ylempänä olevan linkin takana.)

Muita havaintoja



Samppanjabaari ei tänä vuonna kutsunut yhtä äänekkäästi kuin aiemmin, sillä kävimme maistelemassa vain kaksi kuohuviiniä. Raventós i Blanc Blanc de Blancs (19,98 €) oli hapokas ja mausteinen, tasapainoinen ja tyylikäs cava. Itävaltalainen Szigeti Pinot Noir Rosé Brut (14,95 €) oli punaherukkainen, vadelmainen ja mineraalinen. Runsaan hapokkuuden ansiosta viini sopisi hyvin rasvaiselle kalalle.


Tarjolla olleista viineistä mieleen jäivät chileläisen Küdawin Pacífico Sauvignon Blanc (15,99 €) ja Nativo País (20,99 €). Sauvignon Blanc oli raikas, herukanlehtinen, greippinen ja mineraalinen. País-rypäle ehti välillä jäädä Cabernet Sauvignonin jalkoihin, mutta siitä on jälleen ryhdytty valmistamaan uskottavia viinejä. Nativo País olikin kevyt, rustiikkinen, yrttinen ja tumman marjainen.

Aivan vastakkaista tyyliä edusti Castello delle Regine Merlot (39,98 €), hurmaavan tuhti, täyteläinen ja tanniininen viini. Se oli ehdottomasti Marjutin suosikkiviini.

Melko tuhti ja täyteläinen oli myös Viñedos Emilianan Birds of Paradise (12,89 €), karhunvatukkainen ja kirsikkainen Malbec-Carignan-Syrah-sekoitus. Ei se täysin loppumaan päässyttä Don Melchoria korvannut, mutta lohdutti kuitenkin hetken.

Tapahtuman "mitäs erikoista täällä on" -osastolla ei päästy aivan viimevuotisten sinisten viinien tasolle. Tänä vuonna erikoisin lasiin päätynyt juoma oli Sandara Chardonnay & Sake. Ihan kiva makea kuohuva.


Portugalilaisen Cabriz Colheita Selecionadan (11,48 €) tuoksussa oli tummia marjoja, karhunvatukkaa, boysenmarjaa ja mausteisuutta. Viinin täyteläinen maku oli tanniininen,marjainen ja mausteinen. Hinta-laatusuhteeltaan tämä viini oli oikein hyvä.

Kalifornialainen Apothic Dark (12,89 €) on kuuden eri rypäleen sekoitus. Se oli aromeiltaan mustikkainen, karhunvatukkainen, paahteinen ja vähän luumuinen. Maku oli makea, marjahilloinen, kahvinen ja mausteinen. Viini sopisi varmaan hyvin grilliruoan kanssa.

Sartori Marani Appassimento (11,98 €) on valkoviini, joka on tehty samalla menetelmällä kuin Amarone eli rypäleitä on kuivatettu ennen puristamista. Viinin tuoksussa oli runsaasti trooppista hedelmää, persikkaa, aprikoosia ja hunajaa. Tuoksun aromeja myötäilevässä maussa oli sitruksisuutta, joka tasapainotti  mukavasti makeaa hedelmäisyyttä. Viini menee sellaisenaan seurustelujuomana eikä välttämättä kaipaa ruokaa seurakseen.



Perinteisesti lopetimme Château Carsinin makeilla viineillä - ja perinteisesti ne maistuivat oikein hyvin.

Hieno tapahtuma jälleen kerran, ja jälleen kerran runsaudenpula iski eikä kaikkea kiinnostavaa ennättänyt kokeilla. Ehkä ensi vuonna osaisi olla järjestelmällisempi... Muuten messut sujuivat mukavasti: osuimme paikalle pahimpien ruuhkien ulkopuolella, ruokien maksaminen rahalla lipukkeiden sijaan oli toimiva ratkaisu ja eri osastoilla olleet minitastingit olivat kiinnostavia.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Viini ja ruoka 2017: Saksan jokilaaksojen viinit -tasting

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Kävimme Viini ja ruoka -tapahtumassa lauantaina Antti Uusitalon vetämässä Saksan jokilaaksojen viinit -tastingissa (4 lipuketta / 10 €).



Barth Riesling Brut
(Rheingau; 100 % Riesling; 19,98 €)

Tastingin ensimmäinen viini oli kuohuviini (eli Sekt) ja varsin tyylikäs sellainen. Kirpeän sitruksisessa ja hedelmäisessä tuoksussa oli aprikoosia ja omenaa. Maku oli raikas ja hapokas, mutta hapokkuutta tasoittavan sokerimäärän (9 g/l) ansiosta myös tasapainoinen ja tuoksun mukaisesti omenainen. 

Carl Loewen Quant Riesling 2016
(Mosel; 100 % Riesling; 13,35 €)

Varsin tyylipuhtaan Rieslingin raikkaassa tuoksussa oli sitrusta ja makeaa hedelmäisyyttä, omenaa ja persikkaa. Jälleen mukava, pirteä hapokkuus sai unohtamaan sen, että sokerimääränsä (13 g/l) puolesta viini on puolikuiva. Makeuden sijaan mausta havaitsi ennemminkin sitrusta, persikkaa ja päärynää, jotka yhdistyivät pieneen yrttisyyteen ja mineraalisuuteen.

Anselmann Weißburgunder Trocken 2016
(Pfalz; 100 % Weißburgunder; 9,99 €)

Rieslingien jälkeen pääsimme tutustumaan myös muihin rypälelajikkeisiin ja niistä ensimmäisenä Weißburgunderiin eli Pinot Blanciin. Sen hedelmäisessä tuoksussa oli sitrusta, keltaista omenaa ja päärynää sekä hieman mineraalisuutta ja yrttisyyttä. Aromaattinen ja kuiva maku mukaili tuoksua, suutuntuma oli kermaisen täyteläinen ja jopa hieman öljyinen. Viinin hinta-laatusuhde vaikutti erinomaiselta.



Dreissigacker Bechtheimer Silvaner 2013
(Rheinhessen; 100 % Silvaner; 24,99 €)

Yksi Saksan yleisimmistä rypäleistä, Silvaner, sai aikanaan huonon maineen Liebfraumilch-viinien takia, vaikka siitä saadaan myös varsin mainioita viinejä. Tämän Silvaner-viinin tuoksu oli hapokas, yrttinen ja mineraalinen, lisäksi siinä oli sitrusta ja kypsää omenaa. Kuiva ja hapokas keskitäyteläinen maku jatkoi tuoksun linjoilla, mukana oli myös mausteita ja karviaista. Oikein kiva viini.

Benedikt Baltes Buntsandstein Spätburgunder 2015
(Franken; 100 % Spätburgunder; 19,89 €)

Tastingin ainoa punaviini oli melko itsestäänselvästi Spätburgunder eli Pinot Noir. Tähän viiniin olimme ehtineet tutustua pikaisesti jo Old World Winesissä ja Grand Vin Helsingissä, mutta nyt sitä ehti maistella ajan kanssa. Viinin hapokkaassa tuoksussa oli kirpeitä punaisia marjoja, kuten puolukkaa ja karpaloa, niiden lisäksi mausteita ja jopa hieman orvokkia. Kevyt ja hapokas maku toisti tuoksun aromeja, ja jälkimaku oli yrttinen ja pippurinen. Mukavan rapsakka Spätburgunder maistui kyllä.

Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015
(Mosel, 100 % Riesling; 14,99 €)

Tastingin viimeinen viini oli jälleen Riesling ja vielä makeahko sellainen (sokeria 50 g/l). Sen tuoksussa oli petroolisuuden lisäksi sitrusta ja vaaleita kivihedelmiä, persikkaa ja aprikoosia, samoin maussa. Riittävä hapokkuus ryhdisti (jälleen kerran) viiniä ja tasapainotti sen makeutta. Tämä viini maistuisi riittävän hyvin viilennettynä sellaisenaan tai ruoan kanssa.  



Saksan jokilaaksojen viinit -tastingin lisäksi ehdimme poiketa Saksan viinitiedotuksen tiskillä sunnuntaina. Ikävä kyllä tarjolla olleita viinejä ei saa Suomesta. 

Marjutin lasiin päätyivät Weingut Lorenz Riesling Sekt Brut 2014 (Mosel), maukas ja rapsakka Riesling-kuohuviini sekä Geils Sekt- und Weingut Grauburgunder Trocken 2016 (Rheinhessen), saksalainen variantti Pinot Gris/Grigiosta, jossa maistuivat kypsä omena ja trooppiset hedelmät.

Jussi taas päätyi maistamaan Peter Schmitt und Sohn Silvaner Trocken 2015:ä (Rheinhessen) ja Weingut Werther Windisch Weißburgunder 2016:a (Rheinhessen)Peter Schmitt oli hapokas, sitruksinen, mineraalinen ja hieman mausteinen. Werther Windischin tuoksussa oli yrttisyyttä, päärynää, vihreää omenaa ja mineraalisuutta ja sen maussa lisäksi hieman persikkaista makeutta.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Viini ja ruoka 2017: Vuoden viinit -tasting

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Kävimme maistelemassa vuoden valko- ja punaviiniehdokkaat Antti Rinta-Huumon vetämässä Vuoden viinit -tastingissa lauantaina (25 €). Viinit maisteltiin sokkona - tosin jos (ja kun) ehdokkaat oli käynyt katsomassa etukäteen, ne piti vain osata asettaa oikeaan järjestykseen.

Voittajat paljastetaan 15.11. Viini Wine Awards -gaalassa ja 16.11. ilmestyvässä Viini-lehdessä.


Spanier Gillot Riesling Kalkglimmer 2015
(Rheinhessen, Saksa; 100 % Riesling; 17,53 €)

Ensimmäisen valkoviinin kaunis kullankeltainen väri oli valkoviineistä kaikkein tummin. Viinin tuoksu oli varsin monipuolinen. Alun yrttisyyden ja herukan jälkeen tuoksusta paljastui nopeasti greippiä, sitrusta, persikkaa ja vihreää omenaa ja niiden lisäksi myös petroolia, öljyisyyttä, paahteisuutta ja jopa hieman mineraalisuutta. Viinin melko täyteläinen ja runsas maku jatkoi tuoksun hedelmäisellä linjalla. Maussa oli hieman makeutta, joka tasapainotti hyvin viinin hapokkuutta. Viinin sai pääteltyä melko helposti olevan Rieslingiä.

Marjutin suosikki sai yleisöäänestyksessä murskavoiton, 52 ääntä.

Cloudy Bay Sauvignon Blanc 2016
(Marlborough, Uusi-Seelanti; 100 % Sauvignon Blanc; 29,90 €)

Viinin kirpeässä ja raikkaassa tuoksussa oli niin runsaasti mustaherukkaa, omenaa, karviaista ja nokkosta, että se paljastui saman tien Sauvignon Blanciksi. Sen maku oli tuoksua hillitympi ja miedompi, mutta samalla tavalla sitruksinen, herukkainen ja omenainen. Jälkimaku oli sitruksinen ja mausteinen. Tyylikäs viini.

Yleisöäänestyksessä 22 ääntä.

Redoma Branco 2016
(DOC Douro, Portugali; Arinto, Códega, Rabigato, Viosinho; 16,90 €)

Tämä viini oli yllätys! Sen aromaattisessa ja hieman raskaassa tuoksussa oli paahteisuutta, kypsää omenaa, kinuskia, vaniljaa, pähkinää ja toffeeta. Viinin suutuntuma oli öljyinen ja kermainen. Tuoksun aromit toistuivat myös kuivassa ja mukavan hapokkaassa maussa, jossa oli pähkinää, hedelmäisyyttä, yrttejä ja tammea. Mielenkiintoinen viini - itse asiassa huhtikuun viiniklubissa edellinen vuosikerta todettiin jopa hieman liian mielenkiintoiseksi. Nyt lasissa oli sitä huomattavasti miellyttävämpi viini.

Jussin suosikki sai yleisöäänestyksessä 25 ääntä.


Joseph Drouhin Moulin-à-Vent 2015
(AC Moulin-à-Vent, Bourgogne, Ranska; 100 % Gamay; 15,98 €)

Ensimmäinen punaviini oli väriltään purppuraisen sinertävä. Sen tuoksussa oli hillitysti makeaa marjaa, herukkahyytelöä, mustikkahilloa, puolukkaa, luumua ja jonkin verran toffeeta. Kevyessä, pirteän hapokkaassa maussa oli tuoksun aromien ohella vadelmaa. Viinin tanniinit olivat pehmeät ja viipyilevät ja yhdistyivät mukavasti viinin pieneen mausteisuuteen.

Marjutin suosikki sai yleisöäänestyksessä vain 17 ääntä.

Tommasi Crearo 2014
(IGT Verona, Italia; Cabernet Franc, Corvina Veronese, Oseleta; 18,98 €)

Toinen punaviini oli varsinkin ensimmäisen, tyylikkään viinin jälkeen varsin eläimellinen tuttavuus. Sen roteva tuoksu oli karpaloinen ja maanläheinen (multaa, nahkaa, tallia). Maku myötäili tuoksun aromeja ja siinä oli myös kypsää marjaa sekä kuivattuja hedelmiä. Kohtalaiset tanniinit täydensivät hyvin rustiikkista vaikutelmaa.

Yleisöäänestyksessä 25 ääntä.

Coma Vella 2009
(DOCa Priorat, Espanja; Cabernet Sauvignon, Cariñena, Garnacha País, Garnacha Peluda, Merlot, Syrah; 31,99 €)

Viimeisen viinin tuoksu ei aluksi antanut mitään, mutta vähitellen siitä paljastui nahkaa, paahteisuutta, tummia marjoja (boysenmarjaa ja karhunvatukkaa), puolukkaa, makeita mausteita ja mustetta. Viinin makeahko maku oli täyteläinen, mausteinen ja lakritsainen ja tanniinit pehmeät. Aikaisempi vuosikerta (2007) oli jo toissavuonna ehdokkaana, joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka tämä vuosikerta pärjää.

Jussin suosikki sai yleisöäänestyksessä murskavoiton, 50 ääntä.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Luigi Righetti -tasting 25.10.2017

Uniq Drinks kutsui Vinkki lasiin -uutiskirjeensä tilaajat Luigi Righettin viinien tastingiin Viini ja ruoka -tapahtuman aattona 25.10.2017. Harvemmin kieltäydymme italialaisista viineistä ja varsinkaan Amaroneista, joten sinne siis! Tarjolla oli yksi Ripasso, kaksi Amaronea ja yksi Recioto.



Amaronen, Ripasson ja Recioton historia alkaa Valpolicellasta, ja tyypillisesti Corvina-, Rondinella- ja Molinara-rypäleistä tehdystä Veneton alueen perusviinistä. Alueella huomattiin, että osittain kuivuneet rypäleet toivat viiniin lisää potkua, ja niin syntyi tavallista punaviiniä makeampi ja maultaan monipuolisempi Recioto.

Reciotosta syntyi Amarone, kun ehkä (onnekkaan) unohduksen myötä viini jatkoi käymistään ja kulutti sen aikana sokerin pois, jolloin lopputuloksena oli kuiva, joidenkin mielestä jopa katkera ("amaro") viini. Nykyisin Amaronen valmistukseen käytettäviä rypäleitä kuivataan 4-5 kuukauden ajan (appassimento-menetelmä), jotta niiden vesimäärä pienenee ja maku tiivistyy. Amarone saa käydä kuivaksi, kun taas Recioton käyminen keskeytetään, jotta viiniin jää makeutta. DOCG-laatuluokituksen Amarone sai vuonna 2009.

Eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi viinintekijät huomasivat, että Amaronen teosta yli jääneet rypäleiden kuoret (tai mäski) voidaan hyödyntää. Kun viini käy uudelleen (ripasso) uudelleen niiden kanssa, viiniin saadaan moniulotteista makua ja ryhdikkyyttä. DOC-laatuluokituksen Ripasso della Valpolicella sai vuonna 2009.




Campolieti Valpolicella Classico Superiore Ripasso
(DOC Valpolicella Classico Superiore; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; 13,94 €)

Odotusten mukaisesti viinin tuoksu oli makeahko ja täyteläinen. Tummien marjojen, taatelin, mausteiden ja vaniljaisuuden lisäksi tuoksussa oli myös kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja kukkaisuutta. Viinin hapokas maku mukaili tuoksua aavistuksen pippurisella mausteisuudellaan, kuivatuilla hedelmillään, mustaherukkaisella marjaisuudellaan ja yrteillään. Viinin tanniinit olivat pehmeät ja jälkimaku mausteinen.

Maukas ja roteva viini sopisi liharuokien tai kovien juustojen kanssa, miksei myös pizzan tai risotonkin kanssa.



Capitel de Roari Amarone della Valpolicella Classico
(DOC Amarone della Valpolicella Classico; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; 25,93 €)

Viinin tuoksu oli makea ja tumman marjainen, kuningatarhillon ja taatelin lisäksi tuoksussa oli vaniljaa ja jonkin verran paahteisuutta. Myös viinin maku oli samoilla linjoilla: mukava hapokkuus ja tanniinisuus komppasivat makeaa marjaisuutta, karpaloa ja boysenmarjaa sekä mausteisuutta sekä taustalla ollutta pientä pippurisuutta. Mausteisuus jatkui jälkimaussa mustikan lisänä.

Christmas Amarone della Valpolicella Classico
(DOC Amarone della Valpolicella Classico; Corvina, Rondinella; 25 €)

Edellisen Amaronen lailla myös tämän viinin tuoksu oli makean mausteinen ja tumman marjainen, tosin joulu-Amaronen tuoksu taittui tummempiin sävyihin: luumuun, kuivattuihin hedelmiin ja jopa tummaan suklaaseen ja kahviin, joita täydensivät vanilja ja kinuski. Samoin maku oli makeahko ja täyteläinen. Se kallistui punaisten marjojen, luumun ja kahvisuuden suuntaan. Jälkimaussa oli mausteisuutta ja punaherukkaa.

Näistä kahdesta modernista, mausteisesta eikä niin makeasta Amaronesta Capitel de Roari Amarone on ennemminkin ruokaviini, Christmas Amarone maistuisi joulukuusen katveessa sellaisenaankin. Molempien viinien hinta-laatusuhde on erinomainen - ja jos kärsivällisyys riittää, ei haittaa, vaikka pullot unohtuisivat kaappiin vielä muutamaksi vuodeksi.



Recioto della Valpolicella Classico
(DOC Valpolicella Classico; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; sokeria n. 100 g/l; mahdollisesti tulossa Alkon tilausvalikoimaan)

Makean punaviinin tuoksussa oli tummia ja punaisia marjoja (herukkaa, mustikkaa, vadelmaa) ja niiden lisäksi suklaata ja rusinaa. Viinin maku oli mukavan hapokas, mutta makea. Kirpeät punaiset marjat (puolukka, karpalo) yhdistyivät mukavasti mustikkahilloisuuteen ja pieneen rusinaisuuteen samalla tavalla kuin vispipuurossa puolukan hapokkuus yhdistyy sokerin makeuteen. Jälkimaku oli vadelmahilloinen.

Tämän viinin seuraksi voisi valita jotain jouluista herkkua - tai sitten suklaata. Nam.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Finnviini Valokki & lakka-valkosuklaajuustokakku


Syksyä piristi kummasti uutinen siitä, että Finnviinin Valokki oli päässyt Alkon Suomi 100 -erikoisvalikoimaan (23,39 €). Sitä piti heti käydä kotiuttamassa pullollinen ja - yllätys yllätys - viini päätyi myös maustamaan lakka-valkosuklaajuustokakkua.

Valokki oli tuttuun tapaan herkullista, aivan kuin nestemäistä lakkaa (hillaa, suomuurainta, linttiä, millä nimellä marjaa nyt haluaakin kutsua). Lakan luontainen hapokkuus tasapainottaa hyvin viinin sokerimäärää (120 g/l), joten kokonaisuus on varsin tasapainoinen eikä liian makea.

Puolitoista vuotta sitten Decanterin tastingissa Valokki oli Sametin lisäksi suosikkimme, joten tällä hetkellä ainakin täällä meillä päin asiat ovat hyvin, kun molempia marjaviinejä saa suoraan lähi-Alkon hyllyltä.


Valokilla maustettu lakka-valkosuklaajuustokakku


Pohja

250 g murokeksejä (tai kaurakeksejä)
100-110 g voita

Murskaa keksit. Sulata voi, lisää keksimurskan sekaan ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla ja painele keksimassa vuoan pohjalle. Laita jähmettymään jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen.

Täyte

200 g lakkahilloa
200 g vaniljan makuista tuorejuustoa
2 dl kermaa
150 g valkosuklaata
7 liivatelehteä
0,5 dl Valokki-lakkaviiniä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Notkista tuorejuusto ja sekoita siihen lakkahillo. Vatkaa kerma vaahdoksi.

Sulata valkosuklaa (jos käytät mikroa, varo, ettei suklaa pala!) ja sekoita tuorejuusto-lakkahilloseokseen. Sekoita kermavaahto mukaan seokseen.

Kuumenna Valokki lähes kiehuvaksi mikrossa tai kattilassa, purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liota ne Valokkiin. Anna jäähtyä. Sekoita haalea viini-liivateseos täytteeseen.

Kaada täyte vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin tai yön yli.

Kiille

350 g lakkoja (kakun päälle)
1 dl hyytelösokeria
0,5 dl Valokki-lakkaviiniä
0,5 dl vettä
1 dl appelsiinimehua (tai vastaavaa)

Kiehauta viini, vesi ja mehu. Lisää hyytelösokeri vähitellen ja anna kiehahtaa uudelleen. Jäähdytä seosta silloin tällöin sekoittaen, kunnes se paksunee huomattavasti. Kaada kiille varovasti kakun päälle esimerkiksi lusikan avulla. Nosta kakku jääkaappiin ja anna kiilteen hyytyä kunnolla.

torstai 26. lokakuuta 2017

Taste of Belgium -tasting Captain Corvuksessa 11.10.

Captain Corvuksessa järjestettiin Taste of Belgium -tasting (23,20 €). Jussi kävi maistelemassa viittä belgialaista olutta sekä niille sopivia ruokia.


Ensimmäinen olut oli Saison Dupont Cuvée Dry Hopping 2016 (6,5 %), jonka kanssa tarjoiltiin ranskalaisia perunoita sekä majoneesia - ranskalaiset perunat ovat alun perin belgialainen keksintö, joten niiden voisi myös olettaa maistuvan belgialaisten oluiden kanssa.

Saison on Belgian ranskankielisen alueen perinteinen kesäolut, jonka aromeista löytyy usein hedelmäisyyttä ja hiivaa. Dupont Cuvée Dry Hopping oli odotetusti hedelmäinen, yrttinen, banaaninen ja appelsiininen. Maussa oli maltaisuutta ja katkeruutta sen verran, että olut sopi rasvaisen ruoan kanssa mainiosti.


Seuraavaksi oli vuorossa olutpari De Ranke Guldenberg (Tripel; 8 %) ja Westmalle Dubbel (Trappist; 7 %). Tripel ja Dubbel ovat molemmat vahvoja pintahiivaoluttyylejä. Tripelit ovat yleensä vaaleita ja hedelmäisiä, kun taas Dubbelit ovat tummia, maltaisia ja karamellisia. Näiden oluiden seurana oli juustovalikoima, joka sisälsi Chimayn olutjuustoa, Brugge Goudaa ja Brugge Rodenbach -olutjuustoa.

Guldenbergin aromeissa oli hiivaa, hedelmäisyyttä ja appelsiininkuorta. Maku oli maltainen, mausteinen ja hieman appelsiininen. Westmalle puolestaan oli tuoksultaan karamellinen, taatelinen ja hieman kahvinen. Maussa oli mallasta, karamellisuutta ja tummia hedelmiä.

Omasta mielestäni Guldenberg sopi rasvaisten juustojen kanssa, mutta Westmallen makeus ei oikein toiminut yhdessä ruoan kanssa.


Viimeisenä olivat vuorossa Oud Beersel Framboise (Lambic; 5 %) ja St. Bernardus Abt 12 (Quadrupel; 10 %), joiden seuraksi oli valittu suklaapäällysteisiä rusinoita ja karpaloita. Framboise on tyyliltään Lambic eli se on villihiivan spontaanikäymisellä tuotettu vehnäolut, joka on maustettu vadelmilla. Quadrupel on puolestaan hyvin vahva tummanruskea pintahiivaolut.

Framboisen tuoksussa oli kirsikkaa ja vadelmaa. Hieman hapan maku oli hyvin vadelmainen. Vadelmaisuus ei yllättänyt, ja se jäi oluesta lähinnä mieleen. St. Bernarduksen tuoksussa oli karamellisuutta sekä tummaa suklaata, maussa oli niiden lisäksi myös rusinaista makeutta.

Tästä olutparista Framboise sopi mielestäni paremmin ruoan kanssa happamuutensa ansiosta. Suklainen olut suklaan kanssa oli tietysti ihan hyvää, mutta olut ja ruoka eivät tasapainottaneet toisiaan.


Vaikka Oud Beersel Framboise oli pöytäseurueeni mielestä tastingin paras olut, itse pidin eniten St. Bernardus Abt 12:sta. Makupareista Framboise ja suklaaherkut olivat kuitenkin mielestäni paras yhdistelmä. Kaikki maistellut oluet olivat toki hyviä, sillä en ole vielä maistanut huonoa belgialaista olutta.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Stellar Winery The Storyteller Cabernet Sauvignon Organic 2014


Mikä viini?
Stellar Winery The Storyteller Cabernet Sauvignon Organic 2014 (WO Olifants River, Etelä-Afrikka; 100 % Cabernet Sauvignon; 14,90 €. Luomu! Näytepullo Norex Selected Brandsilta.)

Minkä kanssa nautittu?
Entrecôte, halloumisalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
Mulperinmarjaa ja tummia marjoja, erityisesti mustaherukkaa

Mitä rypäle lupaa?
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa

Viini muualla 
Norex Selected Brands

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on aluksi runsaasti kypsää mustaherukkaa ja hieman palanutta kumia. Ilmaantumisen myötä tuoksu muuttuu tumman marjaiseksi, makean mausteiseksi ja jopa pippuriseksi. Viinin maku on herukkainen ja pippurinen, melkeinpä makeaa marjaisuutta komppaavat pirteät tanniinit ja mukava hapokkuus. Kielelle jää mausteinen ja kahvinen jälkimaku. Mukava perusviini sopii hyvin entrecôten seuraksi ja varsinkin halloumin suolaisuus toimii hyvin sen kanssa. Arvosanaksi viini saa +.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunaista. Heti avaamisen jälkeen tuoksu oli hyvin nahkainen, jopa kuminen. Viinin ilmaannuttua hetken aikaa nahkaisuus lieveni ja tuoksuun tuli mustaherukkaa, tummia marjoja, taatelia ja häivähdys savua. Maku on aluksi mustaherukkainen ja taatelisen makea. Hetken päästä maku muuttuu mausteiseksi, jopa pippuriseksi. Jälkimaku on mausteinen ja kahvisen paahteinen. Tanniineja on kohtuullisesti. Entrecôten kanssa viini sopi erinomaisesti ja se oli hyvä pari myös suolaiselle halloumille. Mainio kohtuuhintainen viini liharuoille. Arvosanaksi annan +.

***
PS: Viini ja Ruoka -tapahtuma ja Kirjamessut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 26.-29.10.2017. Tsekkaa lippuarvonta Facebookista!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Viinille! 13.10.2017

Viiniposti järjesti ensimmäisen Viinille! -afterwork-tapahtuman Hietalahden kauppahallissa perjantaina 13.10.2017.



Jos nyt jostain saisi marmattaa, niin Hietsun halli on kyllä viehättävä ja tunnelmallinen, mutta jo viiden aikaan siellä oli tungosta eikä se helpottanut illan aikana - muiden viininystävien lämmöstä ja läheisyydestä pääsi nauttimaan kunnolla, kun käytävät sumputtuivat. Viinibaarin puolella oli myös hälyisää, mutta muualla hallissa ei niinkään.

Viinit sai nopeasti ja käteisellä/kortilla maksaminen oli näppärää, kun lipukkeiden kanssa ei tarvinnut pelata, mutta ruokaa joutui jonottamaan pitkään ja esimerkiksi tryffelirisotto loppui juuri, kun sitä olisi viimein päässyt tilaamaan. Valokuvia oli myös turha kuvitella ottavansa ruuhkan keskellä.

Positiivisella asenteella pääsee kuitenkin pitkälle! Todella hienoa oli se, että tapahtuma kiinnosti niin monia ihmisiä. Ihmismäärästä huolimatta jostain löytyi aina istumapaikka tai pöydän kulma, jolle lasinsa ja ruoka-annoksensa sai laskettua. Tunnelma oli leppoisa eikä jonottaminen tuntunut haittaavan. Ruokakin oli hyvää, kun sitä viimein sai - ja vaikka se välillä loppuikin, korvaavat ratkaisut toimivat: esimerkiksi Street Gastro vaihtoi lammaskebabiin loppuneen lampaan tilalle chorizoa, joka oli tosi hyvää.



Marjut päätti aloittaa illan tutustumalla Donnafugatan viineihin, joita oli tarjolla kaksi Nero d'Avolaa (ja kaksi jälkiruokaviiniä). Punaviineistä edullisempi Sherazade (Nero d'Avola; 4 € / 8 cl) oli kevyt ja aavistuksen mehumainen. Sen tuoksussa oli kirsikkaa, nahkaa, pippuria ja hieman vaniljaa, hapokkaassa maussa taas hapankirsikkaa ja mausteita. Kivan entry level -viinin seuraksi alkoi kaivata pizzaa.

Vakavasti otettava Mille e Una Notte (Nero d'Avola; 7,50 €) oli tuoksultaan runsaan marjainen, nahkainen ja jopa hieman savuinen ja tervainen. Sen maussa oli vaniljaa, tummaa marjaa ja herukkaa, hieman tummaa suklaata, tanniinit olivat pehmeät. Hieno viini.

Illan teemaksi näköjään muodostuivat tuhdit italialaiset punaviinit, sillä Marjutin lasiin päätyi vielä Coppo Camp du Rouss (4,50 €), mausteinen, pippurinen ja hyvin marjainen Barbera d'Asti.



Jussi oli myös punaviinilinjalla. Tommasi Casisano Brunello di Montalcinon (6,50 €) tuoksussa oli punaherukkaa, nahkaa, taatelia ja karpaloa. Tanniinisessa maussa oli mausteisuutta, mustaherukkaa ja karpaloa. Ehdottomasti ruokaviini, joka sopisi pihvin kanssa.

Zenaton äskettäin Alkoon saapunut uutuusviini Alanera Rosso Veronese (4 €) oli tuoksultaan karpaloinen ja kuminen. Keskitanniinisessa maussa oli tummaa marjaa ja mausteisuutta, joka kääntyi jälkimaussa pippurisuuden puolelle.

Ruokapuolelta testasimme aiemmin mainitun Street Gastron kebabin (5 €) lisäksi Stadin Herkun liha-mezen (5 €) ja Tokyo Streetin Deeply Fried Noodlesit (5 €). Ruokatarjontaa olisi voinut kartoittaa enemmänkin, sillä valikoimaa riitti ja ihmisten lautasilla näytti olevan vaikka minkälaisia herkkuja, mutta nyt ei vain saanut aikaiseksi. (Ihan oma moka siis.)



Loppuilta menikin samppanjaksi: oikein hyväksi osoittautunut Duval-Leroy Femme de Champagne (10 €) tuoksui paahteiselle ja trooppisen hedelmäiselle, mutta maistui kepeän sitruksiselle ja pirteän hapokkaalle. Charles Heidsieck Rosé Reserve taas oli vanha tuttavamme, aina yhtä hyvää.

Summa summarum: ruuhkasta huolimatta mukava tapahtuma - ja jos ruokajonoja ei lasketa, muuten kaikki meni oikein sujuvasti.

torstai 19. lokakuuta 2017

Ravintola Basen viiniklubi 10.10.2017: tuhdit punaviinit

Ravintola Basen lokakuun viiniklubissa perehdyimme tuhteihin punaviineihin Antti Uusitalon johdolla.


Esporão Reserva 2014
(DOC Alentejo, Portugali; Aragonez/Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Alicante Bouschet, Trincadeira; 20,95 €)

Ilta alkoi Basen viiniklubista entuudestaan tutulla viinillä: Esporão Reserva oli vuosi sitten marraskuussa harvinaisten rypälelajikkeiden illassa Jussin ykkössuosikki - ja tälläkin kertaa se miellytti Jussia eniten.

Viinin tuoksussa oli aluksi mausteita, mustetta ja marjoja, erityisesti herukkaa, karhunvatukkaa ja hilloista mustikkaa, sekä lisäksi paahteisuutta. Ilmaantumisen myötä paahteisuus lisääntyi ja viini muuttui makeammaksi. Sen mehevässä maussa oli mukavasti tanniineja ja hapokkuutta, vaniljaa ja mustaherukkaa. Jälkimaussa oli tummia marjoja, mustikkaa ja karhunvatukkaa sekä kahvia.

Muheva viini sopisi liharuokien pariksi. Maistelulautaselta karitsan entrecote oli paras seuralainen, mutta myös burgundinpata voisi käydä hyvin.

Kanonkop Kadette Pinotage 2015
(WO Stellenbosch, Etelä-Afrikka; 100 % Pinotage; 14,52 €)

Muista illan viineistä poiketen tämän viinin luokitus Alkossa on mehevä ja hilloinen, kun muut olivat illan teeman mukaisesti rotevia ja voimakkaita. Käytännössä eroa ei kuitenkaan huomannut.

Kanonkop Kadette Pinotagen tuoksu oli makeahko, marjainen ja kahvinen, lisäksi siitä erotti hieman paahteisuutta, nahkaa, savua, tervaa ja kumia. Kevyen hedelmäinen maku mukaili tuoksua ja oli myös marjainen, mustaherukkainen, kahvinen ja hieman savuinen. Jälkimaku oli mausteinen.

Maistelulautaselta chorizo sopi parhaiten mukavan hedelmäisen viinin pariksi ja muutenkin sen voisi yhdistää mausteisen ruoan kanssa.

Garzon Tannat Reserva 2015
(Uruguay; 100 % Tannat; 13,98 €)

Tannat-rypäle antoi olettaa tanniinipommia, mutta ei sentään. Uruguayssa tuotetut viinit ovat maan lämpimän ilmaston ansiosta rypäleen kovaa ja tanniinista mainetta kevyempiä ja hedelmäisempiä.

Garzon Tannat Reservan tuoksussa oli makeaa, kypsää marjaa, puolukkaa ja kuningatarhilloa sekä niiden lisäksi mustetta, vaniljaa ja taatelia. Viinin maku oli runsas, makeahko, marjainen, mausteinen, pehmeän tanniininen ja hedelmäinen. Jälkimaussa oli mausteisuutta.

Tämä viini oli Marjutin kakkossuosikki ja illan viineistä seurueemme suosikki. Arvostimme viinin hinta-laatusuhdetta ja tilasimme sitä vielä klubin jälkeen salviarisoton ja ankanrinnan seuraksi. Muutenkin viini voisi sopia liharuokien ja juustojen kera.


Louis M. Martini Cabernet Sauvignon 2014
(Kalifornia, USA; Cabernet Sauvignon, Merlot, Petit Syrah, Cabernet Franc; 19,89 €)

Amerikassa kaikki on isompaa, niin myös viinit. Tämän kosiskelevan Cabernetin tuoksussa oli punaisia marjoja, herukkaa ja tammikypsytyksen tuomaa makeaa vaniljaa. Sama linja toistui maussa: viini oli makeahkoa ja helposti kulauteltavaa, sen pehmeät tanniinit, marjaisuus ja pieni mausteisuus toivat viinille vähän liiankin hyvän dokabiliteetin. Mausteisuus jatkui myös karpaloisessa jälkimaussa.

Viiniä voisi juoda sellaisenaan tai nauttia sitä juustojen, grillatun lihan tai chorizon kanssa.

Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2013
(DOCG Amarone della Valpolicella Classico, Italia; Corvina, Rondinella, Croatina, Oseleta; 39,98 €)

Kun puhutaan tuhdeista punaviineistä, appassimento-menetelmällä kuivatuista rypäleistä tehtyä Amaronea ei tietenkään voi unohtaa.

Zenato Amaronen tuoksu oli makea ja marjainen, jopa rusinainen. Luumun, punaherukan, karpalon ja aronian lisäksi runsaassa tuoksussa oli kuivattua hedelmää, tummaa suklaata ja kahvia. Myös viinin maku oli runsas ja jatkoi tuoksun linjalla: marjoja, mausteita, kuivattua hedelmää. Alkoholia ei huomannut oikeastaan ollenkaan, vaikka sitä oli 16,5 %. Jälkimaussa oli marjoja ja pippuria.

Amarone oli Marjutin ykkössuosikki ja Jussin kakkossuosikki.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Grand Vin Helsinki 2017

Viinitapahtumien ystäville syksy on ollut kiireistä aikaa: Viinimaan kaksipäiväinen Mikä viini! aloitti sesongin 20.-21.9., sen jälkeen olivat yksipäiväiset Old World Wines 27.9. ja Wine Australia 2.10. (jonne emme valitettavasti päässeet ja se harmittaa) ja nyt uutena tapahtumana Grand Champagne Helsingistä tutun Ceesta Oy:n järjestämä, samppanjoiden sijaan puna- ja valkoviineihin keskittyvä Grand Vin Helsinki 6.-7.10.


Kävimme tapahtumassa lauantaina. Saavuimme paikalle noin puoli kolmen aikaan, kun Vanhalla oli vielä runsaasti tilaa. Muut syksyn tapahtumat ovat olleet arki-iltoina ja porukkaa on riittänyt, joten viikonloppuna järjestetyn tapahtuman olisi voinut olettaa houkuttelevan paikalle enemmänkin yleisöä. Paras arvauksemme on, että pääsylipun hinta yhdessä syksyn tapahtumasuman kanssa vaikutti asiaan - muista tapahtumista poiketen Grand Vin Helsingin sisäänpääsy oli maksullinen (lauantai ennakkoon 18 €). Maistelulasi (Lehmann Glass Excellence 39) kuului hintaan.

Maistelulipukkeet (2,50 € / kpl) ladattiin tuttuun tapaan kortille, ja samalla kortilla pystyi maksamaan sekä juomat että ruoat, joista vastasi ravintola Jord.

Näin kävijän näkökulmasta ruuhkattomuus oli mukavaa: tiskeille ei ollut jonoa ja näytteilleasettajien kanssa ehti rupatella hyvin viineistä. Myös päivän Master Classeihin olisi ollut vielä tilaa, ja niistä Secret Spotia olisi voinut harkita, mutta ehdimme maistaa viinejä ja tavata viinintekijän jo ennen sitä.

Tarjolla oli yli 50 tuottajan viinejä eli valikoima näytti monipuoliselta. Osittain viinit olivat jo tuttuja Mikä Viini!:stä ja Old World Winesistä, mutta myös uusia löytöjä mahtui mukaan - ja kieltämättä olo oli hetken aikaa pallohukkainen, kun ei tiennyt, miltä nurkalta oikein aloittaa.

Tässä muutamia poimintoja.


Päivä kannattaa tietenkin aloittaa tuhdeilla supertoscanalaisilla (köh), jotta makuaistista saa heti kalibroitua kaikki herkät nyanssit pois (köhköh).

Panzanolainen Fattoria di Rignana Il Riccio 2012 (IGT Rosso Toscana; 100 % Merlot) eli siiliviini sai pisteitä söpöstä etiketistä. Itse viini ei ollut kovinkaan piikikäs, vaan pehmeän tanniininen ja mausteinen. Aromeista löytyi myös tummaa marjaa ja aavistus vaniljaa.

Le Fonti Fontissimo (IGT Alta Valle della Greve; Cabernet Sauvignon, Merlot; 32,90 € Viinikellari.com) oli tuhti ja tanniininen. Rotevassa ja muhevassa viinissä oli tummaa marjaa, luumua ja kirsikkaa, nahkaa ja kahvia. Marjut tykkäsi - ja itse asiassa ihan osuvasti Viinikellari.comin Punkkukone tarjosi tätä Marjutille sopivaksi viiniksi.

L'Ame de Altolandon Malbec puolestaan oli rakkautta ensisiemaisulla. Kevään Malbec-päivän tastingissa totesimme jo, että mitä korkeammalla rypäleet ovat kasvaneet, sitä tyylikkäämpi viini on, eikä tämäkään yli kilometrin korkeudessa olevan viinitarhan rypäleistä tehty viini ollut poikkeus. Malbecin marjaisuus oli tallella, mutta poissa oli makea hilloisuus, sen tilalla olivat pirteä hapokkuus ja napakka tanniinisuus.


Viime aikojen teemamaaksi on muodostunut Portugali, joten jatkoimme tälläkin kertaa valitsemallamme tiellä kohti portugalilaisia viinejä.

Kuulemma Essi Avellan oli edellisenä päivänä kehunut Vértice Millésime Brutin parhaaksi maistamakseen portugalilaiseksi kuohuviiniksi, joten emme väitä vastaan. Viini oli paahteinen ja hapokas, ei mitään kepeää kesälipiteltävää, vaan roteva ruokapöytään sopiva kypsän hedelmäinen kuohuviini.

Secret Spot 2013 (51,22 €) puolestaan oli tuhti ja herkullinen ruokaviini: tummaa marjaa, karhunvatukkaa, hillottua luumua ja mokkaa. (Täytyy myöntää, että näin jälkeenpäin harmittaa hieman, että emme sittenkään menneet Master Classiin.) Pitäisiköhän tätä hakea pullo varastoon, kun vielä ehtisi?

Crooked Vines 2014 sisältää yli kymmentä eri rypälettä, jotka on kaikki kerätty yli 50 vuotta vanhoista köynnöksistä. Tuoksussa oli kypsiä punaisia ja tummia marjoja, mausteisuutta sekä kirsikkaa. Maku oli puolestaan luumuinen, kypsän marjainen ja pehmeän tanniininen. Viini oli erinomainen jo nyt ja varmasti paranee vielä kypsyessään.


Oregonilaisen Kings Ridge 2014 Rieslingin tuoksussa oli trooppista hedelmää, persikkaa, petroolia ja pähkinää. Maussa oli limeä, päärynää ja petroolia. Tämä viini on saapumassa lähiaikoina Alkon valikoimaan.

Moselilaiselta Dr. H.Thanischilta oli tarjolla kaksi mukavan hapokasta Rieslingiä: Kabinett 2015 ja Kabinett Trocken 2015. Kypsän omenainen ja hieman persikkainen, makeahko Kabinett menisi sellaisenaan, kun taas sitruksinen ja hedelmäinen kuiva Kabinett Trocken kaipaisi ruokaa seurakseen.


Meinklang Graupert 2015:n (26,49 €) makeassa tuoksussa oli vadelmaa ja raparperia. Keskihapokas maku oli karpaloinen ja vadelmainen. Tätä viiniä sanotaan oranssiksi viiniksi, mutta se oli väriltään enemmänkin vaaleanpunainen.

Hieman alle kuukausi sitten lanseeratut Pohjolan Perintö Valpolicella Ripasso Classico Superiore 2015 (16,90 €) ja Pohjolan Perintö Riesling Spätlese 2016 (19,89 €) jatkoivat Suomi 100 -juhliin tarkoitettujen viinien sarjaa. Valpolicella Ripasso oli mausteinen ja kirsikkainen, hennon nahkainen ja pehmeän tanniininen, varsin monikäyttöisen oloinen viini. Sen voisi kuvitella vaikkapa karjalanpaistin seuraksi. Riesling taas oli puolikuiva (sokeria 20 g/l), mutta kuitenkin pirteän hapokas ja miellyttävän persikkainen ja omenainen. Näistä kahdesta Riesling oli Marjutin suosikki.


Perinteisesti jätimme makeat viinit viimeisiksi.

Villa Maria Noble Riesling 2013 (26,90 €) oli perushyvää: sitruksinen hapokkuus kompensoi hyvin sokerimäärää (210 g/l) - ja kyllähän nämä kypsän hedelmäiset, persikkaiset ja hunajaiset herkut aina maistuvat.

Secret Spot Moscatel do Douro 10 anos taas oli aromeiltaan kukkainen, aprikoosinen ja hunajainen. Mieto sitruunaisuus tasapainoitti makua mukavasti. Se oli maultaan moniulotteisempi ja siksi makeista viineistä suosikkimme.

Summa summarum

Kannattiko käydä? Kyllä vain. Syksyn tapahtumat ovat olleet keskenään erilaisia. Aiemmissa on ollut helppo poiketa - mutta vaikka nyt rahaa kului 20 € jo ennen saliin pääsemistä ja vaikka osa viineistä olikin samoja kuin aiemmissa tapahtumissa ja vaikka Viini ja ruoka -messut ovat ihan ovella, Grand Vin Helsingin valikoimassa oli kuitenkin helmiä, jotka jättivät lopputuloksen plussan puolelle. Erityisesti voisimme hehkuttaa portugalilaisia viinejä.

***
PS: Seuraavaksi ovat tulossa Viini ja Ruoka 26.-29.10., Barolo & Friends 7.11. ja Unearthed Wines 18.11.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Old World Wines 2017

Old World Wines -tapahtuma järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla toisen kerran, ja saimme kutsun tapahtumaan blogin kautta. Viime vuonna emme valitettavasti päässeet paikalle, mutta tänä vuonna korjasimme tilanteen. Tässä poimintoja tarjolla olleista viineistä.


Koska kyseessä oli vanhan maailman eli käytännössä Euroopan viineihin keskittyvä tapahtuma, odotettavissa oli tietenkin samppanjaa - ja samppanjasta emme koskaan kieltäydy.

Ensimmäisenä maistettavaksi päätyi Paul Goerg Premier Cru Brut 2007, tyylikäs Blanc de Blancs, jonka paahteisuus ja mineraalisuus sekoittuivat hyvin sitruksiseen hapokkuuteen ja pieneen mausteisuuteen.

Tribault-Schloesserilta maistoimme kaksi samppanjaa: Tribaut Blanc de Chardonnay Brut NV (34,80 €) oli jopa hieman hunajainen, paahteinen, sitruksinen ja omenainen, Tribaut Brut Nature NV (30 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay, 35 % Pinot Meunier; 32,89 €) samankaltainen, mutta nimensä mukaan kuivempi ja sen myötä hapokkaamman tuntuinen. Kolmenkympin hujakoilla pyörivä hintakin tuntui kohtuulliselta.

Gaston Collard Bouzy Grand Cru Champagne Brut (90 % Pinot Noir, 10 % Chardonnay; 48,93 €) tarjosi rapsakkaa omenaa ja sitrusta, hieman mantelia ja mineraalisuutta.

Vve Fourny & Fils Blanc de Blancs Champagne Brut Nature 1er Cru NV (42,59 €) oli oikein miellyttävä tuttavuus: hedelmäisyyttä riitti ananaksesta päärynään ja vihreään omenaan, niiden lisäksi aromeissa oli pähkinää ja paahteisuutta ja tietenkin kuivaa sitruksista hapokkuutta. Tätä suosittelemme jatkossa kuivien samppanjoiden ystäville.

Alkon valikoimissa ei ole kaikkia tarjolla olleita viinejä, joten ravintoloista voi yrittää bongata ruokaviineikseen esimerkiksi seuraavat rotevat ja omenaiset samppanjat: Henri Goutorbe Cuvée Millesime Brut 2007 (75 % Pinot Noir, 25 % Chardonnay) tai Philippe Gamet Brut Sélection Blanc de Noirs NV (60 % Meunier, 40 % Pinot Noir).


Samppanjoiden lisäksi tarjolla oli muitakin kuohuviinejä. Prosecco-rintamalla meitä ilahdutti suuresti kuiva ja ryhdikäs La Gioiosa Cartizze Prosecco di Valdobbiadene. Perus-proseccoja runsaammassa skumpassa oli päärynän sijaan kukkaisuutta, kypsää hedelmää, omenaa ja persikkaa. Loistava kuohuviini.

Cavazza Prosecco (11,98 €) oli raikkaan hapokas prosecco, jonka aromeissa oli limeä ja vihreää omenaa. Kivaa ja kepeää juotavaa.

Myös Cava-puolella oli iloisia yllätyksiä. Castell Sant Antoni Gran Reserva 2010 (40 % Xarello, 25 % Macabeo, 20 % Parellada, 15 % Chardonnay) oli mainio Gran Reserva -cava, jossa paahteisuus, omena, sitrus ja makeat mausteet olivat sopivalla tavalla tasapainossa.

Domaine François Schmitt Crémant d’Alsace Blanc de Noirs NV oli hapokas, omenainen ja paahteinen. Se pärjäisi varmasti vertailussa edullisempiin samppanjoihin.



Guru Branco 2015 (34,98 €) on peräisin 50 vuotta vanhalta palstalta ja se on sekoitus paikallisia rypäleitä Viosinhoa, Rabigatoa, Codega do Larinhoa ja Gouveioa. Viinin aromeissa oli sitrusta, mineraalisuutta, greippiä ja hieman vaniljaa. Mielenkiintoinen, erilainen valkoviini.

Quevedo Ruby Portin (25,73 €) tuoksussa oli kypsää marjaisuutta, vadelmaa, kypsää kirsikkaa ja luumua. Makea maku toisti tuoksun aromeja. Viini sopisi juotavaksi sellaisenaan tai esimerkiksi juustojen kanssa.

Ribeira Sacran alueelta tuleva Regina Viarum Mencia 2016:n (100 % Mencia; 15,89 €) tuoksussa oli kypsiä punaisia marjoja, mustikkaa, paahteisuutta ja mausteisuutta. Keskitanniininen maku myötäili tuoksua, mutta mukana oli myös luumua ja kahvisuutta.

La Magia Brunello di Montalcino 2012:n (55,77 €) tuoksu oli tumman marjainen, nahkainen ja mausteinen. Maussa oli tummaa marjaa, pippurisuutta ja yrttisyyttä. Vaikka tämä viini oli jo nyt hyvää, sitä kannattaisi kypsyttää vielä muutama vuosi.


Steininger-illallisella tutustuimme Steiningerin kuohuviin ja iloksemme Old World Winesissa oli tarjolla saman tuottajan valko- ja punaviinejä.

Steininger Riesling 2016 (13,48 €) tarjosi hapokkuutta, mineraalisuutta, vihreää omenaa ja sitrusta. Oikein hyvä Riesling omassa hintaluokassaan.

Steininger Reserve Steinhaus Riesling 2015 (24,89 €) muistutti aromeiltaan Steininger Riesling 2016:a, mutta oli kehittyneempi. Sekä viinin tuoksussa että maussa oli hedelmäisyyttä, kypsää omenaa ja hieman aprikoosia.

Steininger Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner 2015:n (17,99 €) tuoksussa oli vihreää omenaa, limeä, kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Maku oli hapokas, valkopippurinen ja kevyesti trooppisen hedelmäinen. Tälle viinille ainoa oikea ruokavalinta olisi tietenkin Wiener Schnitzel, mutta se sopisi myös kalaruoille.

Steininger Zweigelt 2015:n (17,49 €) tuoksussa oli kirsikkaa, punaherukkaa ja mustaherukkaa. Keskitäyteläinen maku toisti tuoksun aromeja, lisäksi siinä oli myös mausteisuutta. Tämä viini sopisi riistalle tai porolle.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tähän loppuun vielä 7 000 sanan kooste:


Summa summarum
Hieno tapahtuma, mielenkiintoisia viinejä, liian vähän aikaa. Ensi vuonna (toivottavasti) uudelleen!

torstai 12. lokakuuta 2017

Old World Wines 2017: oluet

Saimme kutsun Old World Wines -tapahtumaan blogin kautta. Vaikka tapahtuman nimessä mainitaan vain viinit, tarjolla oli myös oluita, mikä ilahdutti Jussia.


Ranskalaiselta Brasserie Artisanale du Luberonilta eli lyhyemmin BAL:ilta oli esillä kolme olutta, jotka kaikki ovat Alkon valikoimassa.

Bal Blonde (5,5 %; 5,64 €) on suodattamaton pintahiivaolut, jonka tuoksu oli hedelmäinen, maltainen ja vähän persikkainen. Maussa oli hedelmäisyyden ja maltaan lisäksi myös vähän mausteisuutta. Katkeruutta ei ollut juuri lainkaan.

Bal Ambree (5,5 %; 5,64 €) edustaa pohjoisranskalaista Bière de Garde -pintahiivaoluttyyppiä. Oluttyypin nimi tarkoittaa olutta, joka on tarkoitettu säilytettäväksi tai kellaroitavaksi. Kyseessä on Suomessa harvinaisempi oluttyyppi, jonka edustajia löytyy Alkosta vain neljä erilaista. Meripihkan värisen oluen tuoksussa oli karamellisuutta, marjaisuutta ja ruisleipää. Maku myötäili tuoksun aromeja.

Bal Brune (5,7 %; 5,64 €) on tyyliltään Brown Ale. Sen tuoksussa oli tummaa suklaata, taatelia ja hieman kahvia. Maku oli keskikatkera ja myös siinä oli tummaa suklaata, taatelia ja kahvia. Jälkimaku oli kahvinen.

Näistä kolmesta Bal Ambree oli eniten Jussin makuun, Bal Brune pääsi kolmikosta hopeasijalle.


Tapahtumassa oli esillä myös italialaisen Birrificio L’Olmaian oluita. Niitä ei ole Alkon valikoimassa, mutta ensimmäisenä maistettua Starship-olutta pitäisi esittelijän mukaan olla tarjolla Virgin Oil Co.:ssa, La Famigliassa ja Bravuriassa. (Siitä lähti heti kuuma vinkki Kallion kirjeenvaihtajalle, tuolle bitter-oluiden ystävälle.)

Starship (4,5 %) on englantilaistyylinen Bitter, joka on saanut nimensä Led Zeppelinin kiertuelentokoneen mukaan. Oluen tuoksussa oli karamellia, hedelmäisyyttä ja greippiä. Maku oli keskikatkera ja aavistuksen karamellinen. Jälkimaku oli raikkaan sitruksinen.

Tangerine (4,5 %) on panimon mukaan Blond Ale, jonka valmistuksessa on käytetty amerikkalaisia humalia. Niiden ansiosta oluen aromimaailma muistuttikin hyvin paljon American Pale Alea. Tuoksussa oli APA:n tyylisesti sitrusta, appelsiinia ja greippiä. Maku oli katkera ja greippinen, mukana oli myös vähän appelsiinia ja passiohedelmää. Jälkimaku oli katkera.

Näistä kahdesta Jussi piti ehkä hieman enemmän Starshipistä. Muitakin L'Olmaian oluita oli esillä, mutta niitä ei päässyt maistamaan, koska ainoastaan Starship ja Tangerine oli saatu viilennettyä sopivaan tarjoilulämpötilaan.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Steininger-kuohuviini-illallinen ravintola Lasipalatsissa 26.9.2017


Huomasimme Facebookista, että ravintola Lasipalatsissa oli tarjolla itävaltalaisen Weingut Steiningerin kuohuviinien ympärille rakennettu illallinen (80 €). Sinne siis!

Weingut Steiningerilla on nykyisin lähes 30 vuoden kokemus kuohuviineistä, sillä talo aloitti niiden valmistamisen vuonna 1989. Tyypillisistä Kamptalin alueen lajikkeista tehdyt viinit esitteli Brigitta Steininger.

Alkumalja
Steininger Grüner Veltliner Sekt

Grüner Veltliner on yksi Marjutin lempirypäleistä ja se toimi hyvin myös kuohuviininä. Viinin tuoksussa oli kypsää hedelmää, kuten ananasta ja vihreää omenaa, hunajaa ja mausteita, hieman öljyisessä tuoksussa oli myös kukkaisuutta ja karviaismarjaa. Viinin maku oli maukas ja runsas, hapokkuus taittui greipin ja kirpeän vihreän omenan suuntaan ja lisänä oli mukava mausteisuus. Jälkimaussa tuntuivat lime, pippuri ja mausteisuus.



Härkätartar, muikunmätiä ja paahdettua hapanjuurileipää
Steininger Grüner Veltliner Sekt 2014
(25,90 €)

Samalla Grüner Veltlinerillä jatkettiin alkuruoan pariin: härkätartarin seurana tarjottiin herkullista hapanjuurileipää. Mädin ja tartarin yhdistelmä tuntui aluksi oudolta, mutta mäti toi tartariin mukavaa suolaisuutta ja ratkaisu yllätti iloisesti.

Runsas ja ryhdikäs Grüner Veltliner toimi perushyvän tartarin seurana - jos joskus innostumme tekemään tartaria kotona, pitänee etsiä kaapista sopiva kuohuviini (tai roseesamppanja) sen seuraksi ihan senkin takia, että Jussin mielestä tämä yhdistelmä toimi kaikken parhaiten.



Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja rapukastiketta
Steininger Riesling Heiligenstein Sekt 2012
(48,90 €)

Pääruoan kanssa tarjottu Riesling-kuohuviini oli kepeää ja raikasta. Sen tuoksussa oli tyypillistä petrolia ja sitrusta sekä niiden lisäksi vaaleita kivihedelmiä ja herukanlehteä. Tuoksua myötäilevä maku oli miedohko ja raikas.

Rieslingin pirteä ja limettinen hapokkuus leikkasi hyvin kalan rasvaisuutta - viinin kanssa menisi varmasti myös nieriää rasvaisempi ja suolaisempi ruoka. Alkupaloilta säästynyt Grüner Veltliner ei toiminut kalan kanssa lähellekään yhtä hyvin öljyisen suutuntumansa takia, vaikka sen hapokkuus oli melko samankaltaista.

Kokonaisuus siis toimi. Tyylikkään Steininger Riesling Heiligenstein Sektin ja tartarin tapaan perushyvän nieriän yhdistelmän kruunasi lisukkeena ollut erinomainen kukkakaali. Ainoa haittapuoli on Rieslingin lähes 50 €:n hinta, jos sitä haluaisi kotiuttaa pullollisen Alkosta.



Vadelmasorbettia
Steininger Pinot Noir Sekt 2013
(29,90 €)

Ennen varsinaisia jälkiruokia tarjoiltiin vadelmasorbettia Pinot Noir -kuohuviinin kanssa. (Kyllä, viini oli Pinot Noir eikä itävaltalaisittain Blauburgunder.)

Pinot Noir -kuohuviinistä löytyi heti rypäleelle tyypillisiä punaisia marjoja: sen tuoksussa oli puolukkaa, punaherukkaa ja vadelmaa, samoin maussa. Yhdessä tarjoiltu hapokas ja yllättävän roteva viini sekä mehevän vadelmainen sorbetti täydensivät toisiaan loistavasti, kun sorbetin makea marjaisuus vuorotteli kuohuviinin hapokkuuden kanssa. Tämä oli Marjutin mielestä illan paras yhdistelmä.



Jälkiruokavalikoima
Steininger Cabernet Sauvignon Rosé Sekt

Varsinainen jälkiruoka oli valikoima, johon kuului jogurttipannacottaa, mantelikakkua ja suklaamoussea. Niiden seuraksi oli valittu Cabernet Sauvignon -kuohuviini, joka oli yllättävän kevyt ja raikas. Sen tuoksu oli runsas ja marjainen, päällimmäisinä mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa. Samat karpalon, mansikan ja punaherukan aromit toistuivat kepeässä ja hapokkaassa maussa. Viinistä jäi kesäinen fiilis.

Molempien mielestä jogurttipannacotta toimi kuohuviinin kanssa parhaiten ja huonoiten taas suklaamousse, jonka suklaa oli hieman liian tummaa ja vahvaa viinin seuraksi. Marjutin mielestä suklaamousse ja vadelmat olivat kuitenkin sellaisenaan paras jälkiruoka, Jussi jatkoi pannacottan puolesta liputtamista.

Summa summarum: jälleen kerran saimme todeta, kuinka mahtavasti koko aterian voi nauttia kuohuviinien kanssa.