lauantai 28. tammikuuta 2017

Matkamessukuulumisia 2017: kotimaiset marjaviinit

Ensi kesän kotimaan matkailua suunnitellessa katseensa voi suunnata vaikkapa kotimaisten viinitilojen suuntaan. Suomen viiniyrittäjät ry listaa 19 tilaa, joista eteläisin on Paraisilla ja pohjoisin Ranualla, ja niiden lisäksi Suomessa toimii vielä muutama yhdistykseen kuulumaton tila.

Poikkesimme viime viikonloppuna Matkamessuilla, joilla osa viinitiloista esitteli tuotteitaan ja maistelimme niistä muutamaa (2,50 € eli yksi lipuke per annos). Maistellut viinit arpoutuivat täysin maantieteellisin perustein.



Mustila Viinin ohi olemme ajaneet monta kertaa, onhan se lähes matkan varrella Jussin lapsuudenkodissa käydessä. Joka kerta olemme todenneet, että joskus sinne pitäisi poiketa, mutta koskaan se ei ole onnistunut.

Suomi 100 vuotta -kuohuviini eli erikoisetiketin saanut helmeilevä herukkaviini oli mukavan raikas. Kartanon Tumma (mustaherukka ja mustikka) oli puolikuiva ja herukkainen ja sopisi jopa ruokaviiniksi poronkäristyksen tai riistan kanssa. Jussia miellytti makean ystävänä kuitenkin enemmän viinin makeampi versio Mustan Everstin Kosto. (Musta Eversti on Mustilan kartanon oma kummitus, joka on nyt viettänyt viimeiset vuosikymmenet hiljaiseloa. Jokaisessa kunnon kartanossa on tietenkin oma kummitus!)

Ciderbergin Lukkari-omenaviini taas inspiroi suunnittelemaan kesäretkeä Lohjalle, koska sillä pitää muistaa lähipiirimme Lukkareita.




Näin espoolaisina liputamme tietenkin Finnviinin viinien puolesta. Tutustuimme niihin vuosi sitten Decanterin tastingissa ja ihastuimme. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua: viinit ovat saaneet uudet, tyylikkäät pullot ja etiketit, ja mustikasta tehty Sametti on valittu Alkon Suomi 100 -valikoimaan (19,50 €). Lisäksi lakasta tehty Valokki on päässyt täällä pääkaupunkiseudulla ravintola Ainon ja Finnjävelin viinilistoille.

Viinit olivat jälleen herkullisen marjaisia. Punajuuresta tehdyn Red Rootin maanläheisyys ja kellarimaisuus on vähentynyt hieman viinin kypsymisen myötä. Marjaviinit ovat nyt myös vuosikerrallisia - meille kerrottiin, että kasvukauden sää vaikuttaa myös marjaviinien makuun. Aina oppii jotain uutta! Nyt jäämme odottelemaan valikoimaan toivottavasti pian valmistuvaa hunajasta ja lakasta perinteisellä samppanjamenetelmällä tehtyä kuohuviiniä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Teerenpeli Goes Smörrebrööd 21.1.2017

Vi skal spise nu

Ravintola Teerenpelissä järjestettiin 21.1. Teerenpeli Goes Smörrebrööd -tapahtuma (25 €), jossa yhdistettiin Teerenpelin oluita Tanskalainen voileipä -ravintolan smørrebrødeihin. Oluita esitteli Teerenpelin Joonas Vepsä ja smørrebrødejä (eli tuttavallisesti smörrejä) Tanskalaisen voileivän Aimo Lindgren.

Etu-Töölössä Cygnaeuksenkatu 5:ssä sijaitseva Tanskalainen voileipä on klassikko: se on perustettu vuonna 1964 ja sen leipälista on pysynyt vuosikymmenien ajan jokseenkin samana.

Kuvassa myös vilaus Teerenpelin savuista Suomi 100 -olutta




Talon Pils + silliä currymajoneesissa -smörre
Ensimmäinen makupari oli silliä currymajoneesissa -smörre ja talon Pils (5,5 %). Sillin ja currymajoneesin yhdistelmä kuulosti aluksi oudolta, mutta toimi yllättävän hyvin. Olut oli maltainen, hedelmäinen ja hieman sitruksinen. Makupari toimi sen ansiosta, että Pils kesti sillin suolaisuuden ja tasapainotti sen rasvaisuutta mukavasti. Talon Pils on tehty paikan päällä Kampin Teerenpelissä eikä sitä ole enää saatavilla sen jälkeen, kun meneillään oleva erä loppuu. Harmillista, sillä tämä oli molempien mielestä paras oluen ja smörren yhdistelmä.



Notkea Nipa + porsaanpaistia punakaalin kera -smörre
Seuraavaksi kokeiltiin, miten porsaanpaisti punakaalin kera toimi Notkean NIPA:n (6,6 %) kanssa. (Se siitä IPA:ttomasta tammikuusta sitten.) Olut oli Jussin mielestä hyvää, trooppisen hedelmäinen ja greippinen. Marjut ei ole vieläkään oppinut arvostamaan IPA:n katkeruutta, joten se oli ehkä noin viiden y:n "gyyyyyh". IPA:n katkeruus oli hieman liikaa leivälle, jonka joulukinkkumainen porsaanpaisti oli oikein maukasta. Tämä yhdistelmä oli Jussin mielestä vähiten onnistunut, vaikka erikseen sekä smörre että olut olivat hyviä.

Laiska-Jaakko + paahtopaistia, remouladekastike, piparjuuri ja paistettu sipuli -smörre
Kolmas yhdistelmä oli paahtopaistismörre remouladekastikkeella seuranaan tumma lager Laiska-Jaakko (4,5 %). Tämä yhdistelmä toimi Jussin mielestä erinomaisesti. Remoulade-kastike on Tanskalaisen voileivän oma ja sen resepti on tarkkaan varjeltu salaisuus. Paahtopaisti-smörre on syystäkin asiakkaiden suosikki, sellaisenaan se oli ehdottomasti kaikkein herkullisin leipä neljästä.



American Stout + maksapasteija ja kurkkusalaatti -smörre
Viimeisellä smörrellä oli maksapasteijaa mummonkurkuista tehdyn kurkkusalaatin kanssa ja sen seurana American Stout (7,3 %). Olut oli valikoiman tuhdein, sen tuoksussa sekä maussa oli kahvia, tummaa suklaata, paahteisuutta ja vähän taatelia. Smörren kanssa aavistuksen makea olut sopi hyvin, vaikka paahteisuus vähän jyräsikin leivän makua. Myöskin maksapasteijan resepti on suuri salaisuus eikä ihme, sillä se oli jopa maksaruokiin kriittisesti suhtautuvan Marjutin mielestä hyvää, tosin yhdistelmänä tämä oli vähiten Marjutin mieleen.

Summa summarum
Smörret olivat makoisia ja niitä nauttisi oluella käydessään oikein mielellään, sillä yhdistelmät olivat kaikki toimivia ja yllättivät iloisesti curry-silli-maksa-skeptikot. Mielenkiintoista olisi testata smörrejä myös viinin kanssa.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Julicher Pinot Noir 2011


Mikä viini? 
Julicher Pinot Noir 2011 (Martinborough, Uusi-Seelanti; 100 % Pinot Noir; 33,20 € vuonna 2015, Alkossa vuosikerta 2013 33,30 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Karjalanpaisti

Mitä etiketti lupaa? 
Maanläheistä, riistaista viiniä, tummaa kirsikkaa, luumua, silkkisiä tanniineja

Mitä rypäle lupaa? 
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 

Julicher

Kommentit 

M: Viini ja ruoka -messujen Mielensäpahoittajan karjalanpaistista inspiroituneena korkkasimme Pinot Noirin karjalanpaistin seuraksi. Viinikaapista valikoitui pöytään Julicher Pinot Noir, Outi Jakovirran Uudessa Seelannissa tekemä palkittu viini. Sen tuoksussa on aluksi hilloista mansikkaa ja puolukkaa sekä hieman kirpeää pippurisuutta, ilmaantumisen myötä tuoksuun tulee myös mausteisuutta ja tummia marjoja. Viinin maku on hapokas, keskitäyteläinen ja marjainen. Ilmaantuminen lisää myös makuun mausteisuutta ja pippurisuutta puolukkaisuuden ja karpaloisuuden rinnalle, samalla tanniinit alkavat tuntua enemmän. Viini on tasapainoinen ja maukas, karjalanpaistin kanssa se sopii hyvin. Kolmenkympin Pinot Noir tuntuu hieman kalliilta arkilauantain viiniksi, mutta toisaalta se on vaan hyvää ja arkilauantainakin voi nautiskella. Arvosanaksi viini saa +.

J: Väri on ruskeaan vivahtavan tummanpunainen. Heti avaamisen jälkeen tuoksussa oli puolukkahilloa ja tummia marjoja. Ilmaantumisen myötä puolukkaisuus väheni ja tilalle tuli nahkaisuutta, karpaloa sekä hieman luumua. Maussa on tummia marjoja ja hilloisuutta. Hapokkuutta ja tanniinisuutta on vähän. Jälkimaku on hieman mausteinen. Sokkotastingissä tätä olisi tuskin osannut arvata Pinot Noiriksi. Karjalanpaistin kanssa viini sopi hyvin, mutta suolakurkut olivat sille liikaa. Oikein hyvä Pinot Noir, arvosanaksi annan ++.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Fat Lizard -tasting Captain Corvuksessa 11.1.2017


Iso Omenan Captain Corvuksessa järjestettiin 11.1. Fat Lizard -panimon tasting. Panimon oluita on tällä hetkellä saatavilla laajemmin vain pääkaupunkiseudun ravintoloissa, Alkon valikoimassa on ainoastaan Fat Lizard Je Suis Saison, mutta muita Fat Lizardin oluita on tarkoitus tulla tarjolle tämän vuoden aikana tölkeissä. Muitakin muutoksia on tulossa: panimo on muuttamassa isompiin tiloihin Otaniemeen.
Vasemmalta oikealle: Ankle Slapper Surf Ale, Conan Juice IPA, 51 Roadkill IPA


Ensimmäinen olut oli Helsinki Surf Shopin kanssa ideoitu Ankle Slapper Surf Ale (5.2%), tyyliltään American Pale Ale. Tuoksussa oli sitrusta, persikkaa ja passiohedelmää. Kevyehkö maku myötäili tuoksua ja jälkimaku oli vähän katkera.

Toisena oluena maisteltiin Conan Juice IPA:a (6.5%), joka on vermontilaistyylinen vaalea IPA. Kyseinen oluttyyli on aromeiltaan tavallista IPA:a pehmeämpi ja mehukkaampi. Tuoksussa oli sitrusta, appelsiinia ja banaania. Maku myötäili tälläkin kertaa tuoksua, mutta mukana oli myös vähän marmeladia.

Kolmas olut oli 51 Roadkill IPA (6.5%), joka on saanut nimensä Länsiväylästä. Tieraatoa ei aromeista kuitenkaan löytynyt. Tuoksussa oli greippiä, trooppista hedelmää ja karamellisuutta, maku puolestaan oli appelsiininen, greippinen ja katkera. Jälkimaku jatkoi greippistä linjaa. IPA/APA-kolmikosta tämä viimeinen oli eniten omaan makuuni.
Vasemmalta oikealle: Blacktop Porter, Black Sand Beach IPA, Raspy Mary Double IPA



Tastingin toinen puolisko aloitettiin Blacktop Porterilla (6.3%). Tuoksussa oli kahvia, tummaa suklaata ja taatelia. Maku oli kahvinen, paahteinen ja taatelinen. Jälkimaussa oli karamellisuutta ja kahvia. Tämä oli suosikkini tastingin oluista.

Seuraava olut oli Black Sand Beach IPA (7,1%), joka on tehty yhteistyössä Borg Brugghúsin kanssa. Kyseessä taisi olla ensimmäinen maistamani musta IPA. Tuoksussa oli sitruksen ja greipin lisäksi hieman paahteisuutta. Maussa oli niiden lisäksi myös vähän karamellisuutta. Jälkimaku oli paahteinen. IPA:mainen katkeruus yhdistettynä paahteisuuteen oli hieman outo, mutta ei huono yhdistelmä.

Viimeinen olut oli Raspy Mary Double IPA (8,0%), jonka valmistuksessa on käytetty vadelmapyreetä. Kokonaiset marjat eivät kuulemma sopi oluentekoon siemenien vuoksi. Tuoksu oli greippisen IPA:inen, mukana oli myös vadelmaa. Maku myötäili tuoksua, jälkimaussa oli lähinnä greippiä. Vadelma maistui yllättävän vähän.

Hyviä oluita oli tälläkin kertaa tarjolla, toivottavasti joitakin näistä saa jatkossa myös tölkeissä.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Flat Rock Cellars Riesling 2014



Mikä viini? 
Flat Rock Cellars Riesling 2014 (Kanada; 100 % Riesling; 24,50 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Vaahterasiirappi-sinappikuorrutettu kinkku ja vaahterasiirappiset uunijuurekset

Mitä etiketti lupaa? 
VQA Twenty Mile Bench -appellaation viiniä

Mitä rypäle lupaa? 
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 

Flat Rock Cellars

Muuta
Ed Madronich Sr. perusti Flat Rock Cellarsin viinitilan vuonna 1999 Niagaran putousten läheisyyteen. Tilalla viljellään reilun 30 hehtaarin alueella Chardonnayta, Pinot Noiria ja Rieslingiä sekä niiden lisäksi hieman Gewürztramineria. Tilan vuosituotanto on vuodesta 2008 ollut maksimissaan noin 180 000 pulloa vuodessa.

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on lupaava. Siinä on kehittyneen Rieslingin petrolia, sitrusta ja makeaa trooppista hedelmää, kypsää ananasta ja mangoa. Tuoksun jälkeen maku on pettymys: makeaa hedelmää, sitrusta, jonkin verran petroolia ja vihreää omenaa. Ruokavalinta on huono; viini ei toimi kinkun ja juuresten kanssa ja sen maku jää latteaksi. Yllättävää, sillä Alkon mukaan viini on erittäin hapokas (8 g/l). Hapokkuutta ei kuitenkaan tunnu olevan riittävästi tasapainottamaan puolimakean viinin makeutta (sokeria 35 g/l) varsinkaan silloin, kun viini on ehtinyt lämmetä lasissa hetken aikaa. Ilman ruokaa hapokkuuttakin on - tai oikeastaan hapokkuus tuntuu aluksi, mutta vaihtuu nopeasti hunajan ja kypsän hedelmän makeuteen ja palaa jälleen sitruksisena pirteytenä jälkimaussa. Makeuden takia mieleen tulevat Moselin Rieslingit, esim. Moselland Riesling Kabinett

Vaikka symppaan Kanadaa (paitsi jääkiekon MM-kisojen aikaan) ja vaikka viinin tuoksu on herkullinen ja maku suurimmaksi osaksi monipuolinen ja runsas, ailahteleva hapokkuus ei miellytä ja viinin hinta on sen verran korkea, että arvosanaksi jää 0.

J: Tuoksussa on limeä, kypsää omenaa, mineraalisuutta ja aavistus trooppista hedelmää. Maku on makea, trooppisen hedelmäinen ja mineraalinen, jälkimaussa on hapokasta vihreää omenaa. Kinkun kanssa viini ei sopinut kovin hyvin, kinkku olisi tarvinnut hapokkaampaa viiniä. Aasialainen, hieman mausteinen ruoka voisi sopia tälle viinille paremmin. Se menisi myös seurustelujuomana kuumana kesäpäivänä sopivasti viilennettynä. Viini on sinällään oikein mukava Riesling, mutta ylihintainen. Vastaavia saksalaisia Rieslingejä saa Alkosta paljon edullisemmin. Hinta-laatusuhteen vuoksi arvosanaksi tulee -.



Vaahterasiirapilla glaseeratut uunijuurekset


350 g uunijuureksia (porkkana, lanttu, palsternakka, purjo, sipuli)
2 rkl öljyä
2 rkl vaahterasiirappia
suolaa, pippuria

Sekoita öljy ja vaahterasiirappi, mausta. Kaada uunijuureksien päälle uunivuokaan ja sekoita. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia, sekoita välillä paistamisen aikana.

Kokeile myös vaahterasiirappisinappia: sekoita 1 osa vaahterasiirappia ja 2 osaa sinappia, mausta suolalla ja pippurilla. Käytä kinkun kuorruttamiseen korppujauhojen kanssa tai Dijon-sinapin sijaan mausteena.

Biisiksi sopii Alanis Morrissetten Ironic.


torstai 12. tammikuuta 2017

Ravintola Basen viiniklubi 10.1.2017: KWV-tasting

Ravintola Basen uusi viiniklubivuosi alkoi Antti Malaskan ja Tomas Salmen esitellessä Arvid Nordquistin valikoimasta etelä-afrikkalaisen KWV:n viinejä. KWV (Ko-operatieve Wijnbouwers Vereniging van Zuid Afrika) on vuonna 1918 perustettu viinintuottaja, joka on kasvanut pienestä osuuskuntamuotoisesta yrityksestä kansainväliseksi toimijaksi.

Sopivasti viiniklubin kanssa samana päivänä julkaistu Alkon tiedote muuten kertoo, että vuonna 2016 KWV:n Pearly Bay Dry White oli Alkon kymmenenneksi myydyin tuotemerkki ja toiseksi myydyin valkoviini. Tastingissa oli kuitenkin tarjolla viisi punaviiniä ja bonuksena vielä yllätysviini.



Café Culture 2016
(100 % Pinotage; 9,99 € / Arvid Nordquist)
Illan ensimmäinen viini oli vanha tuttumme Café Culture, mokan ja tumman suklaan makuinen Pinotage. Kahvisuutta on tietoisesti korostettu valmistusvaiheessa: käymistä varten on valittu sopiva Pinotage-klooni ja hiiva, ja viini on käynyt ja kypsynyt voimakkaasti paahdetuissa tammitynnyreissä. Viini oli monille klubilaisille tuttu, ja yleinen mielipide vaikutti olevan se, että viini on aiemmin ollut mokkaisempi. Sama vaikutelma meillekin tuli - onko syynä vuosikertojen välinen ero vaiko tasting-lasi, mene ja tiedä. Aiempaa hennommaksi jääneen kahvisuuden takaa hiipi kumia, muuten viini oli aavistuksen paahteinen ja savuinen, kirsikkainen, luumuinen ja mustaherukkainen sekä lakritsinenkin. Kahvisuuden vähentyminen oli pieni pettymys, sillä se on tämän viinin juttu, mutta kyllä sille käyttöä keksittiin. Viinissä voisi marinoida pääsiäislammasta, ja Kallion kirjeenvaihtaja lobbasi yhtä suosikkijälkiruokaansa, Fazerin Taloussuklaata ja Café Culturea.

KWV Roodeberg Red 2014
(43% Cabernet Sauvignon, 30 % Shiraz, 12 % Merlot, 6 % Petit Verdot, 3 % Tannat, 3 % Tempranillo, 3 % muita; 11,90 € / Arvid Nordquist)
KWV Roodeberg Red on eräänlainen klassikko: se saapui Alkon valikoimiin ensimmäisen kerran Helsingin olympialaisten kunniaksi vuonna 1952. Viinin rypälesekoitus on viinintekijän salaisuus, 3 % on mystisiä rypäleitä, joita vaihtelemalla viinistä saadaan tasalaatuista vuodesta toiseen. Rypälesekoitus lupaa vähän kaikkea, mutta viinistä ei tunnu saavan aluksi mitään irti. Sen tuoksu on kovin mieto (tai viini kaipaisi isompaa lasia), tarkemmin tutkiessa siitä erottaa kumia ja savua, luumua ja herukkaa sekä yrttejä, rosmariinia ja minttua. Mehevä maku on jonkin verran tanniininen ja marjaisa, herukkainen ja kirsikkainen. Roodeberg Red oli Jussin suosikki.

Earth's Essence Pinotage 2015
(100 % Pinotage; 14,90 € / Arvid Nordquist)
Illan kolmas viini on raikas yllätys - eikä ihme, sillä KWV Earth's Essencen valmistuksessa on käytetty rooibos- ja hunajapensaista (honeybush) saatuja lastuja. Niiden ansiosta viiniin ei myöskään ole tarvinnut lisätä sulfiitteja. Surkeasti köhivälle Kallion kirjeenvaihtajalle oli pakko huomauttaa, että tässä on melkein uusi Finrexin-viini, kun havaitsimme viinin tuoksussa ensimmäisenä eukalyptusta ja minttua. Pirteän yrttisyyden lisäksi viinissä maistui kypsä hedelmä, karpalo ja ylikypsä mansikka.

Maistelulautasella oli valkohomejuustoa, oliiveja, ilmakuivattua kinkkua ja makkaraa




KWV Cathedral Cellar Triptych 2013
(50 % Cabernet Sauvignon, 25 % Shiraz, 13 % Malbec, 8 % Petit Verdot, 4 % Cabernet Franc; 17,98 € / Arvid Nordquist)
Bordeaux-tyylisen KWV Cathedral Cellar Triptychin tuoksussa oli herukkaa, boysenmarjaa ja karhunvatukkaa sekä minttuja ja yrttejä. Maku oli tanniininen ja tuoksun mukaisesti herukkainen, kirsikkainen, minttuinen ja suklainen, jälkimaussa oli pippuria. Viini sai hieman kritiikkiä korkeasta hinnastaan, mutta oli kuitenkin viiniklubilaisten enemmistön suosikki.

KWV Classic Collection Petit Verdot 2015
(100 % Petit Verdot; 10,98 €)
Tästä viinistä ei tunnu löytyvän tietoa mistään, lieneekö se sitten niin uusi? Alkoon se joka tapauksessa tuli myyntiin aivan viime vuoden lopulla. Luonnehdimme viiniä jäisiksi karpaloiksi kinuskikastikkeella, sillä sen tuoksussa oli toffeeta ja makeaa marjaa, karpalon lisäksi myös herukkaa, hieman paahteisuutta, pippuria ja nahkaa. Tanniinit viipyilivät mukavasti. KWV Classic Collection Petit Verdot oli Marjutin suosikki, hinta-laatusuhdekin tuntui varsin mainiolta.

Pineau de Laborie
(100 % Pinotage / Arvid Nordquist)
Yllätysviininä oli Port-tyyppinen Pineau de Laborie. Se on valmistettu 100 % Pinotagesta ja sen käyminen on keskeytetty Pinotage-tisleellä. Viinissä on sokeria 96 g/l, mutta siitä huolimatta viini ei tuntunut tahmean raskaalta, vaan yllättävän kevyeltä. Sen tuoksussa ja maussa oli luumua, viikunaa ja taatelia sekä kuningatarhilloa ja jopa hieman hunajaa. Viini on tulossa piakkoin (takaisin) Alkon valikoimiin.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Stone Arrogant Bastard Bourbon Barrel-Aged



Mikä olut?
Arrogant Bastard Bourbon Barrel-Aged (Arrogant Brewing)
Oluttyyppi: American Strong Ale
Alkoholia: 8,1 %
Katkeruus: 77 EBU
Väri: 80 EBC
Kantavierre: 18,1 °P
Hinta: 7,39 € Alkossa

Mitä etiketti lupaa?
Melko hienostunut, toisin kuin sinä

Mitä oluttyyppi lupaa?
American Strong Ale on yleisnimitys amerikkalaisten pienpanimoiden vahvoille oluille, jotka eivät sovi mihinkään muuhun kategoriaan. Humalaa ja mallasta on yleensä runsaasti.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on väriltään punertavan tummanruskeaa. Beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa kohtuullisesti. Tuoksussa on vaniljaa, pähkinää, rusinaa, karamellisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Aromit lienevät suurimmaksi osaksi peräisin bourbon-tynnyrissä kypsyttämisestä. Maku myötäilee tuoksua, siinä on myös havuisuutta. Alkoholi maistuu vähän läpi. Jälkimaku muistuttaa espressosta jäävää jälkimakua, mukana on vähän karamellisuuttakin. Ei tämä olut hienostunut ole, vaikka etiketti niin väittääkin, enemmänkin brutaali. Arvosanaksi annan +.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Henry of Pelham Estate Pinot Noir 2012



Mikä viini? 
Henry of Pelham Estate Pinot Noir 2012 (Kanada; 100 % Pinot Noir; 25,50 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Vaahterasiirappista nyhtöpossua stand and stuff -tortilloissa

Mitä etiketti lupaa? 
Perinteitä kunnioittavaa viiniä 

Mitä rypäle lupaa? 
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 

Henry of Pelham

Muuta
Henry of Pelham -viinitilan perustivat nykyisten omistajien, Paul, Matthew ja Daniel Speckin, vanhemmat vuonna 1988. Paikan historia johtaa kuitenkin vielä pidemmälle: jo 1820-luvulla Speckien esi-isä Henry Smith perusti alueelle tavernan ja istutti alueelle viiniköynnöksiä. Henry of Pelham -nimen hän otti huvin vuoksi käyttöön tavernan paperitöitä hoitaessaan paikallisen tien mukaan. 

Henry of Pelham -viinitila kuuluu Short Hills Bench -appellaatioon ja sijaitsee Niagaran putousten vieressä etelärinteellä, joka on alueen lämpimimpiä kohtia. Se on myös yksi Ontarion provinssin laatujärjestelmän Vintners Quality Alliancen (VQA) perustajajäseniä.

Pinot Noir -viini on tehty viinitarhan vanhimpien köynnösten rypäleistä. Se on käynyt terästankeissa ja kypsytetty eurooppalaisessa tammessa, josta 30 % on uutta.  

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on jopa hilloisaa marjaa, puolukkaa ja mansikkaa, mausteita, nahkaa ja hieman savua. Sen maku on mukailee tuoksua ja on puolukkainen ja pippurinen, hapokas ja yllättävän täyteläinen. Ruoan kanssa viini sopii hyvin, mutta menisi se sellaisenaankin, jos Pinot Noirit miellyttävät seurustelujuomina. Jälkimaku jää kutkuttamaan ikeniin pippurisena. Viini on tasapainoinen ja tyylikäs kokonaisuus, mutta hieman kallis eli arvosanaksi tulee 0.

Biisiksi sopii Leonard Cohenin Suzanne.


J: Viini on kirkas ja väriltään tummanpunainen. Tuoksussa on karpaloa, karhunvatukkaa, mustikkaa ja hieman mustaherukkaa sekä nahkaisuutta. Maku on keskihapokas, siinä on tummaa marjaa, karpaloa ja vähän mausteisuutta. Rasvaisen nyhtöpossun kanssa viini sopi hyvin. Viini on niin tuhtia, että se vaatii ruokaa seurakseen. Korkeahkon hinnan vuoksi arvosanaksi tulee vain 0.



Vaahterasiirappinen nyhtöpossu


n. 1 kg rasvaista possua (kassleria, kinkkua tms.)
1 l liha- tai kasvislientä
1,5-2 dl vaahterasiirappia
mausteeksi savusuolaa, mustapippuria, maustepippuria, chiliä, laakerinlehtiä, korianterinsiemeniä, sipulia, valkosipulia, paprikajauhetta

Hiero possun pintaan suolaa ja anna sen maustua huoneenlämmössä noin tunnin ajan. Kaada liha- tai kasvisliemi ja vaahterasiirappi pataan ja mausta makusi mukaan, upota possunpala liemeen. (Rasvan voi jättää mukaan.) Paista ensin 150 asteessa puolisen tuntia, sen jälkeen 125 asteessa 5-6 tuntia tai kunnes possu on ylikypsää. Tarkista maku ja mausta lisää, jos tarpeen. Anna vetäytyä liemessä vielä puolisen tuntia. Nyhdä haarukalla pieniksi paloiksi.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Sori Brewing Dark Humor Club Hot Chocolate Imperial Stout



Mikä olut?
Dark Humor Club Hot Chocolate Imperial Stout (Sori Brewing)
Oluttyyppi: Imperial Stout
Alkoholia: 10,2 %
Katkeruus: 36,1 EBU
Väri: 293 EBC
Kantavierre: 25,6 °P
Hinta: 5,19 € Alkossa

Mitä etiketti lupaa?
Kypsytys kaakaorouheen kanssa antaa oluelle tumman suklaan aromeja

Mitä oluttyyppi lupaa?
Imperial Stout -tyylin oluissa on yleensä paahdettua mallasta, kahvia, tummaa suklaata ja palanutta tuoksua, usein myös karamellisuutta, luumua, taatelia tai rusinaa. Ikääntymisen myötä Imperial Stout saattaa alkaa muistuttaa portviiniä.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Talvi teki paluun, joten olueksi valikoitui tällä kertaa vahva Imperial Porter. Olut on väriltään musta. Tummanruskeaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa kohtuullisesti ja se katoaa nopeasti. Tuoksussa on tummaa suklaata, luumua, tummapaahtoista kahvia ja ruisleipää. Maku myötäilee tuoksua, mutta mukana on myös vaniljaa ja lakritsaa. Suutuntuma on täyteläinen. Alkoholi tuntuu lievästi lämmittävänä, mutta ei maistu läpi. Jälkimaku on hieman katkera, siinä on paahteisuutta, kaakaota ja kahvia. Valmistaja suosittelee seuraksi suklaisia tai kahvisia jälkiruokia, mutta itse valitsisin taatelikakun. Sopii juotavaksi sellaisenaankin. Oikein mainio Imperial Stout, arvosanaksi annan ++.