torstai 29. kesäkuuta 2017

Ravintola Teatterin tasting-torstai 8.6.2017: Ardbeg

Ravintola Teatteri järjesti 8.6.2017 tasting-torstain, jossa pääsi maistamaan neljää Ardbegin ja yhtä Glenmorangien viskiä. Tilaisuuden veti Moët Hennessyn Timo Koivunen.

Ardbegin ("pieni niemenkärki") tislaamo on perustettu vuonna 1815 ja se sijaitsee Skotlannissa Islayn saarella. Glenmorangien ("rauhallisuuden laakso") tislaamo taas on perustettu hieman myöhemmin, vuonna 1843 ja se sijaitsee Skotlannin lähes vastakkaisella puolella Ylämaalla. Vaikka Glenmorangiella ja Ardbegilla on nykyisin sama omistaja (Luis Vuitton Moët Hennessy), molemmat tislaamot ovat säilyttäneet oman tyylinsä.


Ensimmäinen viski oli Glenmorangien The Original 10 Year Old Single Malt (40 %, 49,90 €). Sen valmistuksessa käytetään Skotlannin korkeimpia, kahdeksan metriä korkeita tislauspannuja, ja se kypsyy bourbon-tynnyreissä. Viskin hedelmäisessä tuoksussa oli kuivattua aprikoosia, hunajaa, appelsiinia, kinuskia ja hunajaa. Maku oli hunajainen sekä vaniljainen ja siinä oli kuivattua hedelmää. Savuisuutta ei viskissä ollut juuri lainkaan.

Toinen viski oli Ardbeg 10 Year Old Single Malt (46 %, 65,00 €). Viski oli tuoksultaan kohtuullisen savuinen, merisuolainen ja turpeinen. Maku toi mieleen savupekonin, ja jälkimaussa oli pippuria.


Kolmantena viskinä oli vuorossa Ardbeg Uigeadail Single Malt (54,2 %, 91,26 €). Viski on saanut nimensä järvestä, josta tislaamo ottaa vetensä. Osa viskistä on kypsytetty bourbontynnyrissä ja osa sherrytynnyrissä. Tämäkin viski oli kohtuullisen savuinen. Sen tuoksussa oli savun lisäksi suolaa ja hedelmäkakkua. Maku toi mieleen tervaleijonan.

Seuraava viski oli Ardbeg Corryvreckan Single Malt (57,1 %, 99,99 €). Nimi on tullut Islayn pohjoispuolella olevasta vesipyörteestä, jonne ainoastaan rohkeimmat uskaltavat purjehtia. Tuoksussa oli toffeeta, vaniljaa ja makeaa hedelmää. Savuisuutta oli yllättävän vähän. Maku toisti tuoksun aromeja. Tämä viski oli Marjutin suosikki.

Viimeinen viski oli kertapullote, Ardbeg-päivänä 3.6. julkaistu ja nimensä myyttiseltä vetehishevoselta nimensä saanut Ardbeg Kelpie Single Malt (46 %, 111,46 €). Tässä viskissä oli taas enemmän savuisuutta. Tuoksussa oli myös turvetta, merisuolaa, tervaa, lääkeyrttejä ja vähän lakritsaa. Maussa oli samoja aromeja sekä lisäksi lakritsaa. Tämä oli Ardbegin viskeistä Jussin suosikki, mutta kokonaistastingin voiton vei hedelmäinen Glenmorangie.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Marques de Monistrol Selección Especial Rosé Cava Brut



Mikä viini?
Marques de Monistrol Selección Especial Rosé Cava Brut (DO Cava, Espanja; 70 % Monastrell, 30 % Pinot Noir; 10,48 €. Näytepullo Servaalilta.)

Minkä kanssa nautittu?
Saaristolaisleipä ja savukalasalaatti, mansikat

Mitä etiketti lupaa? 
Eleganssia ja tyyliä

Mitä rypäle lupaa?
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa; tuo kuohuviiniin rotevuutta
Monastrell: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä

Viini muualla 
Bodegas Berberana
Servaali

Muuta
Viini voitti hopeaa Vuoden viinit 2017 -kilpailussa sarjassa "Kuohuviinit, hinta alle 13 euroa"

Kommentit 

M: Viinin väri on tummahko oranssiin vivahtava lohenpunainen, ei mikään hailakka pinkki. Sen tuoksussa on ensin mansikkaa, sen jälkeen hieman mansikkaa ja lopuksi vielä mansikkaa, sen lisäksi karpaloa ja muita punaisia marjoja sekä sitrusta. Tuoksu on yllättävän marjaisan makea, sillä siihen verrattuna viinin maku on kuiva, puolukkaisen ja karpaloisen hapokas sekä sitruksinen. Savukalasalaatin ja leivän kanssa skumppa sopi hyvin ja se voisi olla myös hyvä viini kesäpiknikille suolaisten ruokien kanssa, mansikat olisivat kaivanneet seurakseen makeampaa viiniä. Kiva kesäskumppa saa arvosanakseen +.

J: Viini on väriltään lohenpunainen. Makeahkossa tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa, karpaloa ja limeä. Maku ei myötäile tuoksun makeutta vaan on kirpeän hapokas, karpaloinen ja mansikkainen. Jälkimaussa on limeä ja puolukkaa. Savulohileivän kera viini toimi hyvin, mutta ei niinkään mansikan. Viini sopisi myös alkumaljaksi tai kevyiden suolaisten alkupalojen seuraksi. Arvosanaksi annan +.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ruisleipähaaste: lohijuustokakkua ja olutta


Tuopillisen Jouni heitti olutbloggaajille ruisleipähaasteen: paritetaan suomalaisten suosikkiperinneruoka ruisleipä oluen kanssa. Kokeellinen keittiömme päätti tehdä vispipuurokakun hapankorppupohjasta inspiroituneena hyydytetyn lohivoileipäkakun eli lohijuustokakun ja testata sitä kahden eri oluen kanssa.

Koska lohen kanssa sopii tilli, ensimmäiseksi olueksi valikoitui saman tien klassinen "tilliolut" Brooklyn Sorachi Ace (3,99 €). Toista olutta arvoimme ruisoluiden ja raikkaan sitruksisten oluiden väliltä, mutta päädyimme lopulta Alkon uutuuteen, sitruunaruoholla, korianterilla ja appelsiininkuorella maustettuun Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA:an (3,99 €).


Vantaalaistuneen lentävän hollantilaisen, Ronald de Waalin kiertolaispanimon pitkien nimien perinnettä jatkava Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA (5,6 %) on Witbier-IPA-hybridi, Wheat IPA. Se on väriltään sitruksenkeltainen ja samea. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa paljon. Tuoksu on sitruksinen, vehnäinen ja mausteinen. Korianteria on hieman. Maku on sitruksinen, mausteinen ja hedelmäinen. Jälkimaussa on sitruksen lisäksi korianteria ja banaania.

Brooklyn Sorachi Ace on USA:lainen Farmhouse Saison (7,2 %, 34 EBU). Nimensä se on saanut japanilaisen Sorachi Ace -humalan mukaan ja samalta humalalta se saa myös tillisen arominsa. Olut on väriltään vaalean oranssi. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on tilliä, limeä ja appelsiinia. Maku on enimmäkseen tillinen, taustalta löytyy myös appelsiinia, mausteita ja yrttejä.

Molemmat oluet sopivat kakun kanssa hyvin. Flying Dutchmanin raikas sitruksisuus tasapainotti lohen rasvaisuutta ja kakun kanssa oluen sitruksisuus vahvistui enisestään. Sorachi Acen tilli puolestaan täydensi lohen makua. Jos jompikumpi oluista pitäisi valita kakun seuraksi, niin valitsisin makumaailmaltaan vahvemman Sorachi AcenFlying Dutchman sen sijaan menisi ilman ruokaakin kuumana kesäpäivänä.



Lohijuustokakku eli hyydytetty lohivoileipäkakku


Pohja
400 g ruisleipää (meillä 200 g ruislimppua ja 200 g saaristolaisleipää)
100 g voita
3/4 dl vettä

Täyte
400 g lohta (kylmäsavu-, lämminsavu- tai graavi-, meillä kylmäsavulohta)
400 g tuorejuustoa (meillä noin puolet ruohosipulilla maustettua, puolet maustamatonta)
200 g ranskankermaa
0,5 dl tilliä
1 iso tai 2 pientä punasipulia
2-3 kevätsipulin vartta (tai ruohosipulia)
5 liivatelehteä
0,5 dl sitruunamehua
mustapippuria

Koristeeksi
jäävuorisalaattia, herneenversoja, kurkkua, limeä, graavilohisuikaleita, basilikaa

Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla. Hienonna leipä esim. monitoimikoneella tai blenderissä veden kanssa. Sulata voi, sekoita leivän kanssa tasaiseksi massaksi ja painele tiiviisti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen, anna liota ainakin viisi minuuttia. Hienonna tilli, sipulit ja lohi (sattumia voi olla, mutta ei liian isoja - huomaa, että lohi hajoaa vielä hieman sekoittaessa). Sekoita ne ranskankerman ja tuorejuuston kanssa. Kuumenna sitruunamehu, liuota siihen liivatteet ja sekoita seos tasaisesti muun täytteen sekaan. Mausta mustapippurilla. Tarkista maku - suolaa ei todennäköisesti tarvita lisää, sillä lohessa on sitä riittävästi. Kaada vuokaan ja hyydytä jääkaapissa 3-4 tuntia tai mielellään yön yli.

Koristele valmis kakku esim. salaatilla, herneenversoilla, limellä, basilikalla ja kurkku- ja lohiruusukkeilla.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Prinz von Hessen Riesling Kabinett Royal Trocken 2013



Mikä viini?
Prinz von Hessen Riesling Kabinett Royal Trocken 2013 (Rheingau, Saksa; 100 % Riesling; 12,73 € Vinexus v. 2015, nyt 21,70 € Alko tai 17,50 € Viinikellari.com)

Minkä kanssa nautittu?
Uudet perunat ja sipulisilli

Mitä etiketti lupaa?
Kiteyttää kaikki Rieslingin kuninkaalliset piirteet

Mitä rypäle lupaa?
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla
Weingut Prinz von Hessen

Muuta
Viini on laatuluokitukseltaan "Kabinett" eli saksalaisten viinien laatuluokituksen (Qualitätswein mit Prädikat) alimpaan luokkaan kuuluva viini. Kyseinen laatuluokitus perustuu rypäleiden kypsyysasteeseen (käytännössä niiden sokeripitoisuuteen) ja sitä kautta viinien makeuteen. Kabinett Trocken -viinit ovat nimensä mukaisesti kuivia, mutta kypsinä kerättyjen rypäleiden ansiosta tässäkin viinissä on sokeria n. 8-9 g/l. Jos erikseen ei mainita viinin olevan kuiva, Kabinett-viinit ovat puolikuivia.

Kommentit

M: Suomen kuninkaan viinin tuoksu on trooppisen hedelmäinen, siinä on kypsää mangoa ja persikkaa sekä hieman hunajaa, mineraalisuutta ja petroolia. Makeaa hedelmäisyyttä täydentää pirteä, mutta pehmeä sitruksinen hapokkuus. Viinin maku on tuoksun lailla runsas ja hedelmäinen. Täyteläisessä maussa on kypsää omenaa, jopa uuniomenaa, hieman makeita mausteita ja hunajaa. Jäännössokeri pyöristää makua, pieni hapokkuus tuntuu vasta jälkimaussa. Viini on tasapainoinen ja miellyttävä ja se toimii hyvin uusien perunoiden ja sillin kanssa. Hieman jäin kaipaamaan vielä lisää pirteää hapokkuutta, mutta oli tämä mainio viini varsinkin Vinexusin hintaan. Arvosanaksi se saa ++.

J: Tuoksussa on limeä, päärynää, kypsää omenaa ja mineraalisuutta. Tuoksun aromeja toistava maku on makeahko, mutta samalla hieman hapokas. Jälkimaku on sitruunaisen hapokas. Rasvaisen ja suolaisen sillin kanssa viini toimi hyvin eikä kavahtanut salaatissa ollutta tomaattiakaan. Mainio, mutta hieman yksioikoinen Riesling, arvosanaksi annan +.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Taste of Helsinki 2017


Pääsyliput tarjosi Taste of Helsinki

Tämänvuotista Taste of Helsinkiä päästiin viettämään lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Kävimme paikan päällä avajaispäivänä torstaina 15.6. ja lauantaina 17.6. lounasaikaan.

Tuttuun tapaan tapahtumassa maksettiin markoilla, yksi markka vastasi taas yhtä euroa. Kiertävien rahanvaihtajien ansiosta markkapankkiin ei tarvinnut jonottaa, vaan rahan vaihtaminen sujui hyvin. Vaihdettuja markkoja ei vain lunastettu takaisin, vaan jos niitä jäi, ne sai lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. (Muista tapahtumista tutut SeamChip-kortit olisivat olleet irtonaisia pelimerkkejä kätevämpiä, mutta niillä mentiin nyt.)

André Clouet & Friends -samppanjatasting ja samppanjabaari

Tänä vuonna samppanjabaari oli viiniteltan päädyssä, mikä oli oikein mainio ratkaisu, ja ajauduimme sinne jo torstaina. Fiilistelimme André Clouet'n samppanjoita ennakkoon ja Dream Vintage 2006 ja 2009 maistuivat oikein hyvin kauniina kesäiltana.

Viime vuoden tapaan ostimme liput (28 € + paikan päällä kerätty 10 markkaa) André Clouet -samppanjatastingiin. Tasting oli tällä kertaa avonaisessa teltassa ja naapuriteltasta kuuluva musiikki häiritsi hieman alussa, mutta se tai tastingin alkana selkään ripsimisen aloittanut sade eivät siltikään tulleet droppaamaan meidän tunnelmaa.


Lauantain tastingissa tarjottiin ensin kaksi muuta Vindirektin maahantuomaa samppanjaa: rapsakka ja vihreän omenainen Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Extra Brut ja hyvän dokabiliteetin limettinen ja omenainen Billecart-Salmon Réserve Champagne Brut.

André Clouet'n kolme samppanjaa olivat jo tuttuja viime vuodelta: Grande Réserve Blanc de Noirs BrutSilver Brut Nature ja Rosé Brut. Ne piti kulautella kerralla, koska silloin zö myys paljastaa, onko samppanja laadukasta vai ei - väriä ja kuplia on ihan turha tiirailla. Show oli jälleen mainio ja sen jälkeen oli mukava jatkaa päivää, pieni vesisadekaan ei haitannut.

Jussin suosikkeja olivat Silver Brut Nature ja Rosé, Marjut piti eniten Billecart-Salmonista ja Rosésta.

Taste Spirits -paviljonki


Tämän vuoden uutuutena oli Taste Spirits -paviljonki, jossa tuotteitaan esittelivät Ägräs Distillery, Helsinki Distilling Company, Kyrö Distillery ja Lignell & Piispanen. HDCO:n ja Kyrön ginit on aiemmin testattu ja hyviksi havaittu, siispä tällä kertaa tutustuimme Ägräsin giniin, josta tehty mustikalla ja timjamilla maustettu GT (8 mk) oli varsin mainio ja Lignell & Piispasen Gustav-tillivodkaan, joka sopisi rapujuhliin snapsiksi. Ägräsin Crunchy Cricket -drinkkiä ei saanut vielä torstaina, kun poikkesimme paviljongissa, joten heinäsirkat jäivät tällä kertaa... öh... ikävä kyllä... onneksi väliin.

Muista juomista mainittakoon HDCO:n tyrnipontikka grappan ystäville ja Ägräsin akvaviitti.

Tartarien taisto


Tartarien taistoon päätyivät ravintoloiden nimikkoannokset: Bistro O Matin luomunaudanlihatartar vesikrassikreemin ja macadamiapähkinöiden kanssa (10 mk, ylhäällä), Ludun härkätartar, selleri-kurkkusalaattia, briossia ja sinappihollandaisea (10 mk, alhaalla vasemmalla) ja Grönin raakakypsennetty nauta sinapilla maustetun lehtikaalin, lipstikan ja savustetun luuydinrasvan kanssa (10 mk, alhaalla oikealla).

Taiston voitti Bistro O Matin tartar. Yksinkertaisessa ja selkeässä annoksessa kaikki maut olivat kohdallaan ja vesikrassikreemi oli niin hyvää, että lautasen olisi voinut nuolla puhtaaksi (jos se ei olisi ollut pahvia). Myös Ludun tartar oli maukas ja kaikki sen komponentit maistuivat todella mahtaville, mutta kokonaisuus oli loppujen lopuksi hieman ylitsepursuva - kyllä, joskus ruoka voi olla melkein liiankin herkullista. Grönin salaatin alle haudattu liha oli valitettavasti hieman mautonta ja annoksessa salaatti olikin se parempi osa.

Sorbettien sota



Tartarien taiston lisäksi järjestimme myös sorbettien sodan, jossa vastakkain olivat Savoyn lime-basilikaposset, valkosuklaakristalli ja mansikka-sitruunamelissasorbet (5 mk, ylhäällä), Bistro O Matin omenasorbetti paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin kanssa (6 mk, alhaalla vasemmalla) ja Shelterin marinoitu raparperi seljankukkasherbetin ja paahdetun valkosuklaan kanssa (5 mk, alhaalla vasemmalla).

Sorbettien sota päättyi Savoyn selkeään voittoon. Lime, basilika ja sitruunamelissa maistuivat annoksessa selkeästi ja raikkaina ja valkosuklaakristalli oli ihanan rapsakkaa - ja hei, koska muuten pääsee maistamaan Savoyn jälkiruokia vitosella? Bistro O Matin omenasorbetti oli sellaisenaan kesäisen hyvää ja annoskin oli tartarin tapaan pelkistetyn kaunis, mutta liian voimakas kinuski jyräsi sorbetin herkän maun alleen. Shelterin raparperi oli varsin jees, mutta ei jäänyt erityisesti mieleen.

Muu ruoka ja juoma



Savoyn nimikkoannos Vorschmack (7 mk) oli oikein maukasta. Ravintola oli varannut sitä tapahtumaan 150 kg per päivä - tarina ei vain kerro, menikö kaikki, mutta emme yllättyisi, jos niin olisi käynyt. Bistro O Matin grillattu porsas seuranaan parsaa ja farrotto (6 mk) oli hyvää ja täyttävää. Farrotto oli meille täysin uusi tuttavuus. Kyseessä on risotto, joka on tehty farrosta eli joko emmervehnästä (farro medio), speltistä (farro grande) tai yksijyvävehnästä (farro piccolo).

Shelterin 24 tuntia haudutettu luomukaritsankylki (6 mk) ehti lauantaina loppua välillä kesken ja täydennystä joutui odottelemaan, mutta onneksi sitä saatiin lisää. Karitsan seurana oli pikkelöityä keltavahveroa ja savustettua jogurttia. Pastorin Bistek Tataki con Shiitake sisälsi Black Angus -härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä, punaista jalapeñoa ja soijamajoneesia (6 mk). Tämä oli maistamistamme annoksista tulisin ja jalapeño jyräsi harmillisesti muut maut alleen.



Ruokavalintamme olivat näköjään hyvin lihapainotteisia - mutta minkäs teet, kun esimerkiksi mustekala ei maistu ja "pakko saada" -annoksia on niin paljon, että "voisihan tätä kokeilla" -annoksia ei vain enää pysty ja kykene syömään?

Kala-annoksista kiinnostavin oli myös tapahtuman kallein, tallinnalaisen Noan nimikkoannos "Kilohaili & Chips" (rapeaksi savustettua kilohailia, suolakurkkua, karhunlaukkamajoneesia ja ranskalaisia, 12 mk). Ranskalaiset olivat erinomaisia, rapeita päältä ja pehmeitä sisältä, mutta kilohailit olivat kuivia ja maistuivat lähinnä leivitykselle. Lisukkeena ollut salaatti oli hyvää ja sitä oli runsaasti - mutta näin jälkeenpäin mietityttää, että missä oli suolakurkku? Oliko se korvattu tuoreella vai tuliko tuo vain ahmaistua niin nopeasti, että se jäi huomaamatta?

Passion valikoimasta maistoimme makkaraperunat eli lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa (6 mk) ja makeiden sorbettien sodan ulkopuolelle jääneen gazpachosorbetin. Sorbetti oli... mielenkiintoista. Aluksi oli vaikea sanoa, oliko se hyvää vai ei, mutta sille lämpeni vähitellen. Kumpikaan meistä ei ole veriruokien suuri ystävä, mutta palttu sopi makkaraperunoiden seuraksi hyvin.

Viinit ja oluet päätyivät lähinnä komppaamaan ruokaa. Niistä voitaisiin mainita kuvaamatta jäänyt Sighardt Donabaum Grüner Veltliner 2016 (17,98 €), joka toimi kilohailien kanssa hyvin, muuten vain hyvä ja kulauteltava Beck Ink 2015 (16,53 €) ja Loxarel A Pèl, viinikatsauksessa esitellyn oranssin natural-viinin punainen versio. Hewitsonin Le Secateuria ja Miss Harrya muuten kaatoi meille itse Dean Hewitson - viinintekijöiden tapaaminen on aina yhtä hienoa.

Kahvia!


Jossain vaiheessa iltapäivää kahvi alkaa kutsua ja niinpä istahdimme Good Life Coffeen telttaan kahvikupin ääreen. Jussi haki kahvin seuraksi Tuohin ehkä maailman suloisimman miniblinin (ternimaitoblini, pihkakermaa ja hapatettua tattarihunajaa, 5 mk), joka oli niin hyvää - ja ah, niin pieni, kolikon kokoiseksi tiivistettyä herkullisuutta.

Peruskahvien lisäksi saatavilla oli kaksi tastingia. Suodatinkahveista pääsi testaamaan rinnakkain etiopialaista Banko Gutitia ja kolumbialaista Tarqui PB:tä (5 mk). Sen lisäksi tarjolla oli Banko Gutitia kolmella eri tavalla valmistettuna: kylmäuutettuna, tavallisena suodatinkahvina ja espressona (6 mk). Suodatinkahveista suklainen Tarqui PB oli Marjutin mieleen enemmän kuin hedelmäinen ja mangoinen Banko Gutiti, Jussi taas piti kolmesta valmistusvaihtoehdosta eniten espressosta.

Mitä jäi mieleen?


Kehitys kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Olisivatkohan 20 vuotta nuoremmat minämme uskoneet, että aivan Helsingin keskustassa pyörii viinikärry? Mukavaa, että tapahtumassa viinit tulivat ihmisten luo eikä lasin täydennystä tarvinnut aina jonottaa viiniteltassa.

Tapahtuman annokset olivat maistelukokoa ja yksinään edullisia (5-12 mk), mutta niiden koko oli sekä hyvä että huono asia: toisaalta tapahtumassa pystyi maistamaan useita huippuravintoloiden annoksia samalla kertaa - ja toisaalta taas kun lähes kaikkia annoksia teki mieli maistaa, pelimerkkejä sai iskeä pöytään melkoisen runsaasti.



Tänä vuonna Taste of Helsinki järjestettiin viimeisen kerran Kansalaistorilla, joten toivottavasti ensi vuodelle löytyy yhtä keskeinen paikka - ja toivottavasti hinnat pysyvät kohtuullisina, jotta kynnys osallistua tapahtumaan pysyy matalana.

PS. Kissamme Zico kiittää: yöllä näpistetty markkapussi oli maailman paras lelu.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Red Fire Old Vine Zinfandel 2015



Mikä viini?
Red Fire Old Vine Zinfandel 2015 (IGT Puglia, Italia; 100 % Zinfandel; 7,90 € Viking Line / 10,90 € Alko)

Minkä kanssa nautittu?
Hampurilaiset

Mitä etiketti lupaa? 
Täyteläinen, hedelmäinen ja pehmeän mausteinen viini sopii erityisesti grilliruoalle

Mitä rypäle lupaa?
Zinfandel (Primitivo): ryhdikäs ja hedelmäinen, pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen, vaihtelee alueen mukaan; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Muuta
Viini on Enoitalian tuottama

Kommentit 

M: Red Fire Old Vine Zinfandel on lähes läpinäkymättömän tummanpunainen ja muodostaa lasin reunalle rivin kyyneleitä. Viinin tuoksu on hillomaisen makea, karhunvatukkainen, mustaherukkahyytelöinen ja aavistuksen mausteinen. Viinin maku on myöskin makea, suutuntuma on paksu, melkein pureskeltava. Marjaisuuden ja mausteisuuden jälkeen tuntuu hieman pehmeitä tanniineja, jälkimaku on pippurinen. Sellaisenaan se sopisi paremmin talviseen pakkaspäivään, mutta hampurilaisen kanssa viini sopii hyvin nytkin - etiketissään se lupaa olevansa hyvä grilliviini ja pitää myös lupauksensa. Makeudella ja helppoudella kosiskeleva viini on muuten hieman yksioikoinen, mutta Viking Linen hintaan edullinen ja hyvä ehdokas kesägrillausten seuraksi. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään tummanpunainen. Tuoksussa on kuningatarhilloa, karhunvatukkaa, mustaherukkaa, mausteisuutta ja aavistus tummaa suklaata. Makeassa maussa on herukkamarmeladia, mustikkaa ja vähän mausteisuutta. Hapokkuutta on vähän ja tanniineja kohtalaisesti. Jälkimaku on mausteinen ja hieman pippurinen. Ilmaantuminen muutti tuoksua hilloisesta luumuiseksi ja mukaan tuli myös nahkaa. Hampurilaisen kanssa viini sopi hyvin. Pihviviiniksi tästä ei ole, mutta muu grillattu ruoka sopii viinin kanssa varmasti. Oikein mainio perus-Zinfandel. Arvosanaksi annan 0.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Lahden Erikois Pils



Mikä olut?
Lahden Erikois Pils (Hartwall)
Oluttyyppi: Pils
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 26 EBU
Väri: 9 EBC
Kantavierre: 10,4 °P
Hinta: n. 3 € Lidlissä

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Kirkas, vaaleankeltainen, raikas ja aromikas saksalaistyylinen täysmallas pohjahiivaolut.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Pils(ner) on tšekkiläisestä Pilsenin kaupungista alun perin kotoisin oleva pohjahiivaolut. Pils on yleensä voimakkaasti humaloitu ja väri vaihtelee vaaleasta kullankeltaiseen.

Olut muualla
Hartwall

Kommentit

M: Ehkä maailman paras olut, koska se on Lahesta niinkuin minäkin. Krhm.

J:  Lahden Erikois Pilsin resepti on Hartwallin mukaan lähes sama kuin 1930-luvulla myyntiin tulleen version. Olut on väriltään kirkkaan kullankeltainen. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa jonkin verran. Tuoksu on maltainen, keksinen, vähän ruohoinen ja hieman hedelmäinen. Maku on voimakkaan maltainen sekä viljainen. Jälkimaku on hieman katkera. Vaikea keksiä, mikä tässä on erikoista, sillä parempiakin pilsejä löytyy maitokaupasta. Menisi varmaan saunaoluena tai grillatun makkaran kera. Arvosanaksi tulee vain 0.

Laitetaan lopuksi vielä hieman musiikkia Lahest:

tiistai 13. kesäkuuta 2017

#vegepaatti Tallink Siljan laivan viinit 2017



Saimme kutsun Tallink Siljan kesälounaalle Silja Symphonylle 10.6.2017 ja pääsimme tutustumaan uudistuneeseen Suomi 100 -buffetiin sekä toukokuun alussa vaihtuneisiin laivan viineihin. Laivan viinien valinta ei muuten ole aivan yksinkertaista - niiden on sovittava monien eri ruokien kanssa hyvää hinta-laatusuhdetta unohtamatta.

Alkumaljaksi meille tarjottiin lasilliset laivan samppanjaa Bauchet Brutia, joka oli kevyt ja hedelmäinen sekä aavistuksen paahteinen. Vertailun vuoksi olisi ollut mielenkiintoista maistaa myös laivan kuohuviiniä Brioso Spumante Extra Dryta, mutta sitä ei valitettavasti ollut tarjolla. Seuraavan risteilyn ohjelmassa ovat siis mitä todennäköisimmin laivan kuohuvat - ja uudet laivan oluetkin ovat vielä testaamatta.



Buffet-ruokien kanssa meille tarjottiin laivan punaviiniä Zonin Velluto Appasimentoa (Veneto, Italia; 8,50 € / 0,75 l) ja laivan valkoviiniä Geil Riesling Trockenia (Rheinhessen, Saksa; 8,50 € / 0,75 l).

Geil Riesling Trockenin tuoksussa oli herukanlehteä, limeä, omenaa ja yrttisyyttä. Tuoksun perusteella viiniä olisi ensin voinut arvella myös Sauvignon Blanciksi, sen verran hallitsevia herukkaisuus ja yrttisyys olivat Rieslingille tyypillisen sitruksisuuden jäädessä paitsioon. Viinin maku oli hillityn hapokas, limettinen, herukanlehtinen ja yrttinen. Se sopi hyvin alkuruokien kanssa ja tex-mex-pöydän mausteisempien ruokien seuraksi.

Zonin Velluto Appassimenton tuoksu oli marjainen, hilloinen ja herukkainen. Sen mausteisessa maussa oli tummia marjoja ja kirsikkaa. Viini oli parhaimmillaan kypsää lihaa sisältäneiden pääruokien kanssa, lisäksi se toimi hyvin jälkiruokapöydän juustojen seurana meitä suomalaisia usein miellyttävän makeuden ansiosta.

Vegaaniruoat on merkitty vihrein lapuin, joten ne on helppo löytää




...
Täytyy myöntää, että siitä on hieman aikaa, kun olemme viimeksi käyneet laivan buffetissa syömässä, niinpä päivän pääasia eli uudistunut valikoima kiinnosti kyllä. Uudistuksien taustalla on kaksi syytä: Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi valikoimaan haluttiin mukaan vanhoja kunnon suosikkiruokia, joita kyseltiin sekä Club One -kanta-asiakkailta että laivahenkilökunnalta. Lisäksi kasvis- ja vegaaniruoan kysyntä on koko ajan lisääntynyt, joten #vegepaatti-projektin merkeissä on kevään ajan kehitetty vegaaniruokatarjontaa.

Kyselyn mukaan alkupalapöydän kalat ovat kestosuosikkeja, pääruokavalikoimaan taas pääsivät mukaan mm. silakkapihvit, loimulohi ja lihamureke. Parasta oli kuitenkin ehkä se, että suklaamousse on tehnyt paluun jälkiruokapöytään! Buffetin valikoima vaihtelee myös sesongin mukaan.

#vegepaatti-projektin ansiosta jatkossa kaikki kasvisruoat ovat vegaanisia ja tarjolla on myös kokonainen menu alku-, pää- ja jälkiruokineen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole korostaa vegaanisuutta ja lokeroida sitä erilleen, vaan tehdä niin hyvää ruokaa, että se maistuu kaikille - ja siinä näköjään onnistuttiin, koska kun pääsimme lämpimään ruokaan saakka, laarit ammottivat melkein tyhjinä. Valikoimiin ovat tulleet mm. falafel, hummus, kasvisvartaat, kasviscurry ja grillattu munakoiso.


Syys-lokakuussa buffet uudistuu lisää ja vaihtuu marraskuun puolenvälin aikaan joulubuffetiksi. Ehkä seuraavalla risteilyllä voisi pitkästä aikaa harkita buffetia à la carten sijaan - Jussi tykkäsi erityisesti tex-mex-pöydästä ja Marjut voisi syödä loputtomasti voileipäkakkua ja suklaamoussea.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

A Day in Provence - Provencen viinit

Provence - mitä sana tuo mieleen? Nizzan, Marseillen, Paul Cézannen, Peter Maylen Vuosi Provencessa -kirjan (1989) ja siihen pohjautuvan A Good Year - Mainio vuosi -elokuvan (2006)...

Kaakkois-Ranskassa Välimeren rannalla sijaitseva Provence oli aikoinaan osa Rooman valtakuntaa, ja alue saikin nimensä roomalaisilta: "Provincia Nostra" tarkoittaa "meidän maakuntaamme". Se tunnetaan maalaismaisemistaan, laventelipelloistaan, mausteyrteistään - ja nykyisin myös viineistään.
Kuva Wikimedia Commons 





Provencen alueella on viljelty viiniä ainakin 2 600 vuoden ajan, kiitos muinaisten kreikkalaisten, roomalaisten ja muiden alueella vaikuttaneiden kansojen. Kreikkalaiset saapuivat alueelle viiniköynnöksineen 600 e.a.a. ja roomalaiset 125 e.a.a., mutta alueen aiemmat asukkaat saattoivat tehdä viiniä alkuperäislajikkeista jo ennen sitä. Ajan myötä eri kansat toivat alueelle mukanaan rypälelajikkeita myös Unkarista, Kataloniasta, Galliasta ja Savoijista.

Yleisin Provencen punaisista rypälelajikkeista on Mourvèdre, jota käytetään sekä puna- että roséviinien valmistukseen. Useimmiten sitä sekoitetaan Grenachen ja Cinsaultin kanssa. Muita yleisiä punaisia lajikkeita ovat Syrah, Carignan, Counoise, Tannat ja Cabernet Sauvignon. Alueen omia lajikkeita Braquet'a, Calitoria, Folle Noirea ja Tibourenia käytetään enimmäkseen sekoiteviineissä.

Valkoisista rypälelajikkeista käytettyjä ovat Rhônen alueelta tutut Bourboulenc, Clairette, Grenache Blanc, Marsanne ja Viognier sekä niiden lisäksi Chardonnay, Sauvignon Blanc, Semillon, Roussanne, Rolle (Vermentino) ja Ugni Blanc (Trebbiano).

Tällä hetkellä Provencen alueella on yhdeksän AOC-luokituksen saanutta aluetta: Côtes de Provence, Coteaux d'Aix-en-Provence, Coteaux Varois-en-Provence, Les Baux-de-Provence, Cassis, Bandol, Palette, Pellet ja Pierrevert. Pääsimme tutustumaan muutamien alueiden edustajiin Ranskan suurlähetystön A Day in Provence -tapahtumassa.
AOC Les Baux-de-Provencen alueen viinit tehdään Grenachesta, Syrah'sta ja Mourvèdresta. Niille tyypillistä ovat syvänpunainen väri sekä yrttien, mustien oliivien, orvokkien ja hillottujen mansikoiden aromit. Viineissä on käytettävä ainakin kahta mainittua lajiketta vähintään 60 % verran, enintään 30 % saa olla Carignania ja Counoisea. Myös pieni määrä Cabernet Sauvignonia on sallittua, samoin roséviineissä Mourvèdren voi korvata Cinsault'lla. Alueella tuotetaan noin 1,55 miljoonaa litraa viiniä vuodessa, ja niistä 75 % on punaisia ja 25 % roséa.

L'Affectif-viinitalon viinit olivatkin hyviä esimerkkejä: L'Affectif Rouge 2009 ja 2012 (60 % Grenache, 20 % Syrah, 20 % Mourvèdre) tarjosivat hilloista tummaa marjaa, luumua ja hieman suklaata, L'Affectif Rose (30 % Counoise, 55 % Grenache, 15 % Cinsault) taas herukkaa, hieman anista ja sitruksista hapokkuutta. 
AOC Bellet -alue on pieni, noin 32-50 hehtaarin kokoinen, ja se sijaitsee kokonaan Nizzan kaupungin rajojen sisäpuolella. Alueella viljellään kahta alkuperäistä rypälettä, Braquet'a ja Folle Noirea, joita käytetään sekä puna- että roséviinien valmistukseen. Niiden lisäksi punaviineissä sallittuja ovat Grenache ja Cinsault. Valkoviinien yleisin rypäle on Rolle, ja ainoana Provencen alueena myös Chardonnayn käyttö on sallittua. Bellet'n alueella valmistetaan hieman enemmän punaviinejä (42 %) kuin valkoviinejä (35 %), roséviinien osuus on 23 % alueen 90-139 000 litran viinituotannosta.

Domaine de Toascin viineissä on käytetty sekä Braquet- että Folle Noire -rypäleitä. Bellet Rosé 2016 (70 % Braquet, 30 % Grenache) oli Braquet-rosélle tyypillisesti melko väritön. Sen maussa oli mausteita ja karhunvatukkaa. Bellet Rouge 2014 (70 % Folle Noire, 30 % Grenache) tarjosi pehmeitä tanniineja, punaista marjaa, kirsikkaa ja herukkaa.





Provencen alueesta ei voi puhua mainitsematta roséviinejä, sillä alueen viinituotannosta suurin osa on roséa - ja onhan Provencessa myös Angelina Jolien ja Brad Pittin Château Miraval, jonka Miraval Rosén ympärille kehittyi pienoinen hype.

Provencen suurin laatuluokitusalue on neljään ala-alueeseen jakautuva AOC Côtes de Provence. Alueella tuotetaan noin 75 % Provencen viineistä (89,7 miljoonaa litraa), ja niistä 89,5 % on roséviinejä, 7 % punaviinejä ja 3,5 % valkoviinejä. Punaisista rypälelajikkeista käytettyjä ovat Grenache, Mourvèdre, Cinsault, Tibouren ja Syrah, valkoisista taas Clairette, Rolle ja Ugni Blanc.

Château Minuty St. Tropezin alueelta käyttää roséviineissään alueen omaa Tibouren-rypälettä. Vaikka St. Tropez ja rosé tuovatkin mieleen kauniit kesäpäivät, viinit eivät kuitenkaan olleet pelkkää kivaa kesähömppää. Rose et Or (Grenache, Tibouren), M Rose (Grenache, Cinsault, Syrah) ja Prestige Rose (Grenache, Cinsault, Tibouren, Syrah) olivat raikkaita, mineraalisia, marjaisia ja yrttisiä.



Roséviineistä taas ei tietenkään voi puhua mainitsematta AOC Bandolia. Alueella tuotetaan vuodessa 5,5 miljoonaa litraa viiniä, josta 64 % on roséviinejä, 31 % punaviinejä ja 5 % valkoviinejä.

Alueella tuotetaan runsaita ja pyöreitä, mausteisia ja maanläheisiä roséviinejä Mourvèdresta, Grenachesta ja Cinsault'sta - muista alueista poiketen Bandolissa Mourvèdre on yleisimmin käytetty rypälelajike. Samoja rypäleitä käytetään myös punaviinien tekoon. Valkoisia rypälelajikkeita puolestaan ovat Clairette, Ugni Blanc, Bourboulenc, Sauvignon Blanc, Marsanne, Rolle ja Sémillon. Alueen valkoviineissä on havaittavissa valkoisia kukkia, sitrusta ja trooppisia hedelmiä.


Vaikka roséviini dominoikin, Bandolin alueella tuotetaan myös hienoja punaviinejä, joissa on tummia marjoja, vaniljaa, kanelia ja nahkaa. Nuorissa viineissä on havaittavissa lakritsaa ja orvokkia, ikääntyessään viinit kehittävät maanläheisiä aromeja.

La Bastide Blanchen Cuvée Fontanéou 2013 ja Cuvée Estagnol 2014 olivat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka maaperä vaikuttaa viinin makuun. Nämä nyt jo maukkaat viinit voisi unohtaa hyvin ainakin 10-20 vuoden ajaksi viinikaappiin kypsymään ja odottamaan vielä ärhäköiden tanniinien pehmentymistä.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Taste of Helsinki 2017: viinikatsaus


Meidät kutsuttiin tutustumaan ennakkoon valikoituihin Taste of Helsingin viineihin. Viinit on valittu niin, että ne sopivat tarjolla olevien ruoka-annosten kanssa - ja herkullisia yhdistelmiä taitaakin olla luvassa.

Mainitaan muutama: André Clouet'n rotevan ja melkeinpä äijämäisen Rosé Brut -samppanjan voisi yhdistää vaikkapa tartariin. Zaccagnini Pecorino taas oli pirteä ja kesäinen, mutta silti aromaattinen kalojen ja äyriäisten seuralainen, samoin Hewitson Miss Harry Chardonnay. Riistaruokien kanssa taas käy moderni ja hedelmäinen Alfiero Boffa Barbera d`Asti More Art Wine ”Karhujumala” tai Giuseppe Campagnola Valpolicella Ripasso.

Erikoisuuksien ystäville mainittakoon espanjalaisen Loxarelin oranssi viini A Pèl ja Ida Agnolettin tulkinta Napoleonin inhoamasta Recantina-rypäleestä. Lisäksi "Suomen kuninkaan" Prinz von Hessenin Johannisberger Riesling on saanut Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi erikoisetiketin - ja viinikin on tuttuun tapaan varsin hyvää.

Eikä siinä vielä kaikki! Tarjolla on rosé-viinejä sekä natural-viinejä - ja jos säkä käy, saattaapa paikan päällä tavata viinintekijöitäkin.

***
Taste of Helsinki 15.-18.6.2017 Kansalaistorin puistossa. Seuraa tapahtumaa myös Facebookissa.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Rawson's Retreat Organic Series Cabernet Shiraz Merlot 2015


Mikä viini?
Rawson's Retreat Organic Series Cabernet Shiraz Merlot 2015 (Victoria, Australia; 75 % Cabernet Sauvignon, 15 % Shiraz, 10 % Merlot; 8,99 €. Näytepullo Servaalilta. Luomu!)

Minkä kanssa nautittu?
Grilliribsit

Mitä etiketti lupaa? 
Tummaa hedelmää, hienovaraista tammea, silkkisiä tanniineja

Mitä rypäleet lupaavat?
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Muuta
Harri Syrjänen suosittelee - katso menu!



Kommentit

M: Urheimmat meistä ovat jo aloittaneet kesän grillikauden, toivottavasti me muutkin tarkenemme pian perässä. Grillattu liha kaipaa seurakseen maukasta ja mutkatonta punaviiniä - ja Rawson's Retreat onkin sopiva vaihtoehto, jos ja kun joku lausuu kauniit sanat: "Grillataan, tuo joku viini".

Viinin tuoksu on herukkainen ja hilloinen, hetken päästä siitä huomaa myös tammen mukanaan tuoman makean vaniljan sekä hienon kahvisuuden. Viinin maku on täyteläinen, tumman marjainen, hieman mausteinen ja pippurinen ja hilloisen makea. Tanniinit ovat pehmeät. Ribsien kanssa viini sopii hyvin, sillä se vaatii seurakseen konstailematonta grilliruokaa, jonka voi syödä sormin hyvässä seurassa kauniina kesäpäivänä. Sellaisenaankin se maistuu, kielelle jää pieni mausteisuus ja pippurisuus. Positiivisesti yllättävä alle kympin viini voisi varmasti tarttua mukaan kesän grillausreissuille (saa kutsua, vink vink!). Arvosanaksi se saa +.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen ja hieman sinertävä. Heti avaamisen jälkeen tuoksu oli hilloinen ja herukkainen. Ilmaantumisen myötä tuoksuun tuli mustaherukkaa, karhunvatukkaa, luumua, mausteisuutta ja aavistus vaniljaa. Maku on kevyen tanniininen, herukkahilloinen, luumuinen ja kahvinen. Jälkimaku on mausteinen, jopa hieman pippurinen. Tämä on selkeästi tarkoitettu ruokaviiniksi. Ribsien kanssa viini sopi hyvin ja se menee varmasti muunkin grilliruoan kanssa. Talvella viinin seuraksi sopisivat tuhdit pataruoat. Suoraviivainen, mutta maukas viini saa arvosanakseen +.

PS: Ribsien valmistamiseen on monta koulukuntaa. Itse keitimme niitä ensin noin tunnin-puolitoista mausteliemessä, minkä jälkeen glaseerasimme ne grillikastikkeella ja paahdoimme uunissa grillivastuksen alla reilun vartin verran.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Zähringer Pinot Noir Rosé 2016



Mikä viini?
Zähringer Pinot Noir Rosé 2016 (Baden, Saksa; 100 % Pinot Noir; 12,89 €)

Minkä kanssa nautittu?
Wienerschnitzel ja perunasalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
Luomuviiniä

Mitä rypäle lupaa?
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Muuta
Viini-lehti valitsi Zähringer Pinot Noir Rosén vuoden roseeviiniksi 2017.

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on marjainen, kypsän hillotun mansikan ja punaherukan jälkeen on havaittavissa lemon curdin hapokkuutta ja sitruksisuutta. Viinin maku on pirteän hapokas ja marjainen, pirskahteleva sitruksisuus yhdistyy mansikan, vadelman ja herukan makeuteen mukavalla tavalla ja kielelle jää sitruksinen jälkimaku. Schnitzelin kanssa viini sopi hyvin ja miksei se sopisi sellaisenaankin tai vaikkapa aasialaisen ruoan kanssa - tai sen kanssa voisi tehdä sitruunaista jälkiruokaa, jolloin hapokkuus toisi sen makean mansikkaiset piirteet esille. Mukava rosé tasapainottelee hyvin vakavuuden ja hömpän välillä. Arvosanaksi se saa +.

J: Viini on kirkas ja väriltään lohenpunainen. Tuoksu oli heti avaamisen jälkeen kirpeän sitruksinen ja puolukkainen, mutta hetken ilmaantumisen jälkeen siihen tuli punaherukkaa, metsämansikkaa, raparperia ja karpaloa. Maku on keskihapokas, vadelmainen ja karpaloinen. Jälkimaku on sitruksisen hapokas. Rasvaisen Schnitzelin kanssa viinin hapokkuus toimi hyvin. Hapokkuutta on sen verran, ettei viini välttämättä sopisi seurustelujuomaksi. Rasvainen kala ja broileri voisivat myös toimia viinin kanssa. Arvosanaksi annan +.