torstai 20. heinäkuuta 2017

Pillitteri Gewürztraminer Riesling 2015



Mikä viini?
Pillitteri Gewürztraminer Riesling 2015 (VQA Niagara-on-the-Lake, Kanada; Gewürztraminer, Riesling; 13,90 €)

Minkä kanssa nautittu?
Uudet perunat ja savusiikatahna

Mitä etiketti lupaa? 
Kanadalaista valkoviiniä

Mitä rypäle lupaa?
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Pillitteri Estates Winery

Muuta
Pillitterin suku on alunperin Sisiliasta, mistä he muuttivat Kanadaan 1940-luvulla. Gary Pillitteri perusti ensin yhä toiminnassa olevan hedelmätilan ja -myymälän ja jatkoi sitten viinin valmistuksen pariin vuonna 1988 jääviinikokeilulla. Sen menestyttyä hän perusti Pillitteri Estates Wineryn vuonna 1993. Hieman yli 40 hehtaarin kokoinen viinitila on edelleen perheen omistuksessa.

Kommentit 

M: Vaaleankeltaisen viinin parfyymisessa tuoksussa on makeita mausteita, vaaleita kivellisiä hedelmiä, persikkaa, litsiä ja päärynää, hieman sitrusta sekä valkoisia kukkia. Runsaan tuoksun jälkeen maku on miedompi, siinä on makeita mausteita, litsiä ja kypsää hedelmää, päärynää ja persikkaa. Viinin suutuntuma on raskas ja hieman öljyinen, ja lopuksi suuhun jää makean hedelmäinen ja sitruksinen jälkimaku.

Sokerin määrä (20 g/l) saa arpomaan, pitäisikö viinin kuitenkin olla hapokkaampi ja raikkaampi kuin nyt vai antaisiko makeuden vain kosiskella - lopulta makeus saa kosiskella, sillä se komppaa hyvin savukalan suolaisuutta, ja miksei viini menisi sushin tai äyriäistenkin kanssa. Viini on tasapainoinen ja varsin suunmukainen. Tämänkertaisista kanadalaisista viineistä tämä on suosikkini ja saa arvosanaksi ++.

J: Viini on väriltään kirkas vaalea sitruuna. Makeassa, aromaattisessa tuoksussa on aprikoosia, päärynää, litsiä ja hunajamelonia. Maku myötäilee tuoksun aromeja muuttuen raikkaan limettiseksi jälkimauksi. Ruoan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin hapokkaan jälkimaun ansiosta. Viini kävisi myös aasialaisten maustettujen ruokien seuraksi tai seurustelujuomaksi sellaisenaan. Kanadalaiset viinit eivät ole muuten vakuuttaneet, mutta tämä pärjäisi jopa vastaaville Alsacen viineille. Hintakin on niin kohtuullinen, että arvosanaksi tulee ++.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Flat Rock Cellars Riddled Sparkling Brut 2010


Mikä viini?
Flat Rock Cellars Riddled Sparkling Brut 2010 (VQA Twenty Miles Bench, Kanada; 100 % Chardonnay; 29,91 €)

Minkä kanssa nautittu?
Lohijuustokakku

Mitä etiketti lupaa? 
Tehty perinteitä noudattaen - paitsi silloin, kun perinteissä ei ole mitään järkeä

Mitä rypäle lupaa?
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan keveyttä, raikkautta ja eleganssia

Viini muualla 
Flat Rock Cellars

Muuta
Viini on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä ja sitä on kypsytetty sakan päällä yli viiden vuoden ajan. Pullossa on kruunukorkki, koska tuottajan mukaan se on paras tapa sulkea laatuviinipullo. Korkki-korkki on vain ulkonäöllinen seikka, ja siihen vaihtaminen lisäisi korkkivian riskiä, altistaisi viinin hapettumiselle ja vähentäisi kuplia.

Viinitilasta on hieman enemmän tietoa Flat Rock Cellars Riesling 2014 -arvion yhteydessä.

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on aluksi sitruksinen ja kirpeän omenainen, ilmaantumisen myötä se muuttuu palaneen kumisuuden kautta paahteiseksi. Viinin maku on kuiva ja hapokas, siinä on sitrusta, vihreää omenaa ja kirpeää karviaista. Mousse on kermainen ja mukavan pirteä. Jälkimaku on sitruksinen ja paahteinen.

Kanadalainen kuohuviini on kiva tuttavuus, mutta kolmenkympin hinta saa pohtimaan, maksaisiko pelkän kanadalaisuuden takia viinistä näin paljon - todennäköisesti ei, sillä samaan hintaan saa jo samppanjaa tai pari pulloa hyvää cavaa. Toki tämä on raikas ja rapsakka viini, joka pesee tusinaskumpan mennen tullen ja sopii hyvin lohijuustokakun kanssa ja varmasti muutenkin ruokapöytään, mutta lompakko asettaa rajoituksia. Paahteisten kuohuviinien ystävien kannattaa kuitenkin testata tämäkin viini.  Olisin niin halunnut tykätä tästä oikein kunnolla, mutta arvosanaksi viini saa silti 0.

J: Viini on väriltään kirkas, vaalea ja keltainen. Tuoksussa on sitrusta, vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Paahteisuutta tuoksussa on vain aavistus. Hapokkaassa maussa on mantelia, limeä ja karviaista. Viinin saatua ilmaantua jonkin aikaa makuun tulee häivähdys vaniljaa. Jälkimaku on paahteinen ja sitruksinen. Viini sopi hapokkuutensa ansiosta hyvin lohikakun kanssa. Kyseessä onkin selvästi viini, joka vaatii ruokaa seurakseen, seurustelujuomaksi se on liian hapokas. Flat Rock on sinänsä laadukas kuohuviini, mutta kolmekymppiä alkaa lähestyä jo kipurajaa, sillä samalla hinnalla saa samppanjaakin. Arvosanaksi jää täten vain 0.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Helsinki Long Drink vs. Long Kyrö Gin Long Drink



Illan suuri kovien kotimaisten kisa on alkamassa. Lonkeroitaan venyttelevät The Helsinki Distilling Company edustajanaan verigreippinen Helsinki Long Drink (5,5 %; 4,79 €) ja Kyrö Distillery Company edustajanaan karpaloinen ja rosmariininen Long Kyrö Gin Long Drink (5,5 %; 3,74 €).

Helsinki Long Drink
Juoman väri on oranssi ja perinteisten gin long drinkien tapaan samea, mutta lämmin, pinkkiin vivahtava oranssi on huomattavasti kauniimpi ja houkuttelevampi väri kuin perinteinen harmaahko. Sama linja jatkuu myös tuoksussa ja maussa: greippisyys ja appelsiinisuus muistuttavat perinteisestä lonkerosta. Maku on aluksi makea ja raikkaan appelsiininen, verigreipin happamuus iskee hillitysti hieman myöhemmin.

Long Kyrö Gin Long Drink
Juoman väri on karpalolonkeroiden tapaan kirkas ja heleänpunainen. Tuoksu on raikkaan rosmariininen ja karpaloinen, jonkin verran myös inkiväärinen. Maku tuntuu luonnolliselta, ei esanssiselta, ja rapsakka rosmariini jyrää satunnaisesti karpalon kirpeän marjaisuuden alleen. Greippinen happamuus tuntuu vasta jälkimaussa.

Helsinki Long Drink yhdistää klassisen lonkeron appelsiiniseen raikkauteen, Long Kyrö taas vetoaa marjaisemman lonkeron ystäviin. Lopputuloksena on tasapeli.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Craft Beer Helsinki 2017

Käsityöläisolutfestari Craft Beer Helsinki järjestettiin tänä vuonna toisen kerran Helsingin rautatientorilla 6.-8.7.2017. Ehdimme käymään vasta tapahtuman viimeisenä päivänä lauantaina. Kun saavuimme paikalle noin neljän aikaan, sää oli vielä sateinen eiväkä jonot olleet kovinkaan pitkiä, mutta ne pitenivät sään parantuessa ja illan pidetessä. Olimme ostaneet ennakkoliput, joten jouduimme jonottamaan vain pienen hetken turvatarkastukseen (tai johonkin sen tapaiseen, jossa ei katsottu edes laukun sisältöä).

Aluksi vaikutti siltä, että melkeinpä kaikilla panimoilla oli myynnissä vain samaa tuotetta: "Sold Out" tai "Loppu". Valikoimaa kuitenkin riitti vielä, joten tässä katsaus illan löytöihin.



Koska tarjolla oli myös siidereitä, Marjut suuntasi heti ensimmäisenä kärkkymään Panimoisen & Lemmeksen Hämeen hitainta. Hämeen hitain sai kuitenkin ikäväkseen todeta hitauden kostautuvan, sillä siideri oli ehtinyt loppua. Tärviöllekään ei enää päässyt, joten auringonpaisteesta huolimatta kovin hyytäväksi muuttuneeseen tunnelmaan sopi Kuura Ciderin real cider Kuura - ja olihan se omenaisen hyvää ja lohduttavaa.

Hitaudestaan huolimatta Marjut ehti hakea Malmgårdin katajalla maustettua Arctic Cideriä, joka sekin näytti pari tuntia myöhemmin loppuneen. Kylmässä siiderissä kataja ei maistunut kovinkaan voimakkaasti, mutta lämpenemään ehtineessä siiderissä se tuntui ginimäisenä ja hieman pihkaisena vivahteena.



Dim sum -tankkauksen jälkeen Marjut päätti suuntautua hapanoluiden suuntaan. Cool Head Brewin kojulla slushit houkuttelivat, mutta lasiin päätyi raikas, mustikkainen ja aavistuksen vaniljainen Blueberry Pie Gose (4%). Toinen illan gose oli Browar Deer Bearin luumulla maustettu Let's Cook -  Gose ze śliwką. Mmm, luumua. Mmm.





Jussi keskittyi olutpuoleen, sillä harmillisesti (myös) sahti oli ehtinyt jo loppua. Deer Bearin Let’s Cook - Grapefruit IPA (6,8 %) oli mukavan hedelmäinen ja greippinen. Katkeruutta oli Jussin mielestä sopivasti ja Marjutin mielestä liikaa. Panimo saa meiltä myös tapahtuman parhaiden etikettien erikoismaininnan.

Espanjalaisen Jakobsland Brewersin Papa’s Beard (7 %) oli maustettu rooiboksella, minkä havaitsi selvästi mausta. Ihan mielenkiintoinen olut, mutta rooiboksen nautin mieluummin teen muodossa. Malmgårdin panimon Idaho Wheat Beer (5,7 %) oli raikkaan sitruksinen ja hedelmäinen vehnäolut, joka sopii oivallisesti kesäjuomaksi.





Hoppin Brewstersin Porco Bianco (4,9 %) oli raikkaan greippinen vehnäolut. Bonusta Porco Rossolle kunniaa tekevästä etiketistä. 8-bit Brewingin Ocarina of Lime (5,7 %) oli nimensä mukaisesti limettinen ja sopinee parhaiten juotavaksi kuumana kesäpäivänä. Panimolla oli myös päivän paras rekvisiitta: kahdella oluthanalla varustettu TAR... BARDIS.

Jussin suosikiksi päätyi Pyynikin panimon Bourbon Barrel Aged Imperial Stout (13 %), jonka aromimaailmassa oli vaniljaa, kahvia, ruislimppua ja taatelia. Bourbon Barrel olisi kannattanut jättää viimeiseksi, sillä sen jälkeen kaikki oluet maistuivat hieman laimeilta. Olutta oli kuitenkin tarjolla vain 30 litraa/päivä, joten sitä oli pakko maistaa heti aluksi ennen kuin se ehti loppua.



Yleistä palautetta

Siideritiski tuntui olevan yleisesti ottaen hankalasti paikallistettavissa ohimennen kuultujen keskustelujen perusteella ja muutenkin - jopa aivan sen vieressä seisseet ihmiset kysyivät meiltä, missä siiderikoju on. Kyltti olisi ollut kiva. (Ja se Hämeen hitain.)

Tänä vuonna myös alueen keskellä oli panimoiden kojuja, mikä oli mukavaa - tosin se saattoi verottaa muutaman kallisarvoisen istumapaikan.

Vesipisteelle ja lasien pesupaikalle ei ollut pitkiä jonoja ja juomavesi oli ilmaista, plussaa siitä. Jonot muodostuivat muutenkin melko sattumanvaraisesti sinne, tänne, tuonne ja korttien latauspisteelle.
- "Tuolla on pakko olla jotain hyvää olutta, kun kaikki jonottaa sinne."
- "Ei, se on latauspiste."

Meillä 25 euron lataus per kortti riitti hyvin, joten emme päässeet kokemaan latauspisteen jonoja kuin kaukaa. SeamChip-kortit olivat jälleen näppäriä, tosin maksullinen rahan palautus oli pieni harmitus. (Täytyy myös ihailla korttifirman bisnestä, kun joka tapahtumalla on oma, personoitu ja joskus jopa pantillinen kortti, vaikka yksi ja sama SeamChip-kortti kävisi varmasti kaikkialla.)

Annosten koot ja sen myötä hinnat olivat kohtuullisia ja enimmäkseen mukavasti tasaeuroja (yleisesti ottaen 3-5 euroa), mutta yhdellä (vai kahdella?) pisteellä oli myös 50 senttiin päättyviä hintoja. Niinpä loppuillasta kortilla kummitteli (ja sille jäi) vielä 50 snt, koska missään muualla saldoa ei saanut käytettyä kokonaan, latauspisteeseen jonottaminen ei houkutellut ja 2,50 €:sta olisi jäänyt palvelumaksun jälkeen käteen se 50 senttiä. First world problems, kyllä vain.

Ruokatarjonta oli jälleen hyvä kattaus street foodia ja saatavilla oli burgerien ja nachojen lisäksi myös aasialaista ruokaa (dim sumeja, pho-keittoa, patonkeja) ja vegeruokaa.

Lopuksi vielä viime vuoden tunnelmia - nyt jäämme odottelemaan ensi vuoden tapahtumaa.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Salomon Undhof Kögl Riesling 2014


Mikä viini? 
Salomon Undhof Kögl Riesling 2014 (Kremstal DAC, Itävalta; 100 % Riesling; hinta 14,90 € Tallinkilla vuonna 2015)

Minkä kanssa nautittu? 
Savusalamirisotto

Mitä etiketti lupaa? 
Perinteikästä laatuviiniä

Mitä rypäle lupaa? 
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 

Salomon Undhof

Kommentit 

M: Viinin väri on sitruunan- ja kullankeltaisen välillä. Sen tuoksussa on trooppisia hedelmiä, persikkaa ja ananasta, ilmaantumisen myötä lisääntyvää petroolia ja aavistus kukkia ja mausteita. Maku on greippisen hapokas ja siinä on tuoksun mukaisesti persikkaa, ananasta, kypsää omenaa, kukkaisuutta ja petroolia. Hedelmäisyys tuo makuun hieman makeutta. Pitkässä jälkimaussa on sitrushedelmiä, mineraalisuutta ja aavistus mausteita. Risoton kanssa pirteän hapokas viini sopi hyvin ja hyvin viilennettynä se menisi sellaisenaankin. Tasapainoinen ja mukava Riesling saa arvosanaksi +.

J: Viini on väriltään vihertävä sitruunankeltainen. Tuoksussa on sitrusta, mineraalisuutta, ananasta ja aprikoosia. Maussa on sitrusta, kypsää omenaa, trooppista hedelmää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on sitruksinen. Hapokkuutta on kohtalaisesti, mutta kuitenkin sen verran, että viini sopi rasvaisen risoton kanssa. Se voisi sopia kevyen kanaruoan tai vaalean, rasvaisen kalan kuten siian kanssa tai maistua sellaisenaan kuumana kesäpäivänä. Kokonaisuus on jotenkin vaisu, joten arvosana on 0.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Sori Taproom Brewers Dinner 29.6.2017: Brouwerij de Molen

Sori Taproom järjesti sopivasti Jussin syntymäpäivänä ensimmäisen kerran Brewers Dinner -tapahtuman, joten Marjutin ei tarvinnut miettiä pitkään, minne veisi Jussin syömään juhlan kunniaksi. Illan vierailevana panimona oli alankomaalainen Brouwerij de Molen, jota edusti John Brus.

Neljän ruokalajin ja siihen kuuluvien oluiden hinta oli 59 €. Paikan päällä myytiin myös oluiden upgreidausta isompiin annoksiin 6 €:n hintaan - tai sellaisen käsityksen saimme, mutta laskussa upgraden osuus olikin 10 €.


Viimeisten vieraiden saapumista ja varsinaisen illallisen alkua odotellessamme saimme keittiön tervehdyksen: nyhtöpossua ja kimchiä paahdetulla leivällä. Hyvää, tosin kimchiä olisi saanut olla enemmän (sillä kuten piparjuurta, myöskään kimchiä ei koskaan voi olla liikaa).


Savustettu flank steak -tartar, savustettu selleripyree, fenkoli-retiisisalaatti
Heksen & Trollen (Saison, 6,1 %)

Ensimmäisenä alkuruokana tarjoiltiin tartaria "Noidat ja peikot" -saisonin kanssa. Samaa olutta on myyty aikaisemmin nimellä De Molen White Witch Saison. Sen tuoksu oli hedelmäinen, appelsiininen, ruohoinen ja sitruksinen. Maku oli hieman katkera, hedelmäinen ja omenainen. Tartarin kanssa olut toimi yllättävän hyvin, oluen pieni katkeruus taittoi hyvin tartarin rasvaisuutta. Tämä oli Jussin mielestä paras ruoan ja oluen yhdistelmistä.


Scampi gumbo, maissisalsaa ja chipotlea
Summer of '17 (Wheat Ale, 5,4 %)

Illan toinen alkuruoka oli chipotlesta potkua saanut scampi gumbo. Vaikka Marjut on yleisesti ottaen äyriäisvastainen, tällä kertaa gumbo yllätti ja osoittautui Marjutin mielestä illan parhaaksi ruokalajiksi. Se tasapainotteli mukavasti tulisuuden ja suolaisuuden rajoilla, mutta ei (onneksi) ylittänyt niitä.

Summer of '17:n tuoksussa oli ananasta, sitrusta, maltaisuutta ja hieman hunajaa. Maku oli hedelmäinen, hunajainen, sitruksinen ja hieman mausteinen. Jälkimaku oli kohtuullisen katkera. Olut ei ollut kovin erikoinen ja jäi Jussin mielestä melko pahasti scampi gumbon varjoon, Marjutin mielestä se taas komppasi hyvin gumbon tulisuutta.


Iberico-porsaan plumaa, savustettua päärynää ja punakaalia
Vuur & Vlam (IPA, 6,2 %)

Pääruokana tarjoiltu iberico-porsaan pluma oli mehevää ja maukasta. Annoksen päällä olleet rapsakat lastut (porkkanaa?) olivat herkullisia ja kovin addiktoivia, sen sijaan päärynä - vaikka olikin hyvää - tuntui makeutensa takia hieman liian jälkiruokamaiselta.

"Tulen ja liekkien" tuoksu oli greippinen, havuinen, yrttinen ja trooppisen hedelmäinen. Maussa oli greippiä, sitrusta, karamellisuutta ja trooppista hedelmää. Katkeruutta oluessa oli jonkin verran. Laadukas IPA sopi Jussin mielestä hyvin rasvaisen porsaan kanssa. Marjut taas ei arvostanut tätäkään IPA:a, joka oli noin viiden y:n "gyyyyyh".


Suklaafondant ja vadelmasorbetti
Bommen & Granaten (English Barley Wine, 11,9 %)

Harvemmin moitimme jälkiruokia, mutta nyt se ei mennyt ihan putkeen. Listalla jälkiruoan kohdalla luki fondant, mutta tarjoillessa se esiteltiin suklaakakkuna - ehkä taktisestikin, sillä se oli paistunut hieman liian kypsäksi ollakseen fondant: sisus ei ollut herkullisen valuvaa ja pinta oli päässyt liian kuivaksi. Annoksen vadelmasorbetti oli kuitenkin raikasta ja herkullista ja korvasi fondant/kakun puutteita.

Jälkiruokaolutta pohtiessamme loimme toiveikkaita katseita listan stoutin suuntaan, mutta voi tuhannen tulimmaista, lasiin kaatuikin Bommen & Granaten, kapteeni Haddockin manausten mukaan nimetty Barley Wine. "Pommien ja kranaattien" makeassa tuoksussa oli runsaasti karamellisuutta, kuivattua hedelmää, rusinaa ja taatelia. Maku myötäili tuoksun aromeja, ja siinä oli lisäksi aprikoosia ja siirappia. Alkoholi ei maistunut makeuden läpi, mutta lämmitti mukavasti Suomen kesässä. Suklaafondant ja olut olivat molemmat hyviä, mutta yhdistelmä jäi ihan kivan tasolle - toisaalta Bommen & Granaten olisi voinut toimia jälkiruokana ihan sellaisenaan.

Vaikka illallinen ei ollutkaan ihan 5/5, kokonaisuutena se oli kuitenkin mukava tapahtuma. On aina mukava kuulla oluiden ja ruokien taustoja ja tavata niiden tekijöitä. Lisäksi oluen ja ruoan yhdistäviä tapahtumia ei ole kovinkaan usein viinitapahtumiin verrattuna, joten illallinen oli tervetullutta vaihtelua - eikä 59 € neljän ruokalajin illallisesta ja oluista ollut ollenkaan paha hinta.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Bonterra Zinfandel 2011



Mikä viini? 
Bonterra Zinfandel 2011 (Mendocino County, Kalifornia, USA; Zinfandel, Petit Sirah; 12,90 € Viking XPRS:lla vuonna 2015, vuosikerta 2015 Alkossa 16,98 €)

Minkä kanssa nautittu? 
Hampurilaiset

Mitä etiketti lupaa? 
Kypsää vadelmaa, kirsikkaa, neilikkaa, tammitynnyrikypsytyksen tuomaa luumua, suklaata, vaniljaa

Mitä rypäle lupaa?
Zinfandel: ryhdikäs ja hedelmäinen, pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen, vaihtelee alueen mukaan; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria
Petite Sirah: tanniineja, mausteita, luumua, karhunvatukkaa, suklaata, pippuria

Viini muualla 
Bonterra (vuosikerta 2015)

Muuta
Tehty luomurypäleistä Mendocino Countyssa, Kaliforniassa

Kommentit 

M: Hieman jo rusertavan viinin tuoksu on herkullinen: kypsiä tummia marjoja, karhunvatukkaa, luumua, hieman jouluisia mausteita, tummaa suklaata ja vähän kahvia, aavistus vaniljaa. Maku ei kuitenkaan ole yhtä kypsän marjainen kuin tuoksu, vaan aluksi jopa hieman ärhäkkä. Maussa on tummia marjoja, mausteita, luumua ja kahvia. Alkoholi (14,5 %) tuntuu pienenä polttavuutena. Alun kireys pehmenee viinin ilmaantuessa, joten tämä viini kannattaa korkata ainakin tuntia-paria ennen nauttimista. Hillomaisen helppoa tästä ei kuitenkaan tule edes ilmaantumisen jälkeen, vaan viini säilyttää napakat tanniininsa ja pippurisen ryhdikkyytensä. Hampurilaisten kanssa viini sopi hyvin, samoin sen voisi kuvitella grillipihvien seuraksi. Arvosanaksi se saa +.

J: Viini on syvän tummanpunainen ja vähän rusehtava. Tuoksussa on mustaherukkaa, karhunvatukkaa, luumua, neilikkaa ja kahvia. Maussa on tummaa marjaa, mausteisuutta ja luumua. Ilmaantuminen pehmensi sekä tuoksua että makua. Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaussa on pippuria, punaherukkaa ja kirsikkaa. Hampurilaisten kanssa viini sopi hyvin ja se voisi sopia myös pihvin kanssa. Oikein hyvä Zinfandel, arvosanaksi annan ++.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

GSM - Grenache, Syrah, Mourvèdre

Viimeksi Suomi 100 -viinejä maistellut raatimme kokoontui perinteisen kesäisen grilliviinitastingin äärelle. Teemaksi paljastui tällä kertaa GSM.

Viinimaailmassa GSM ei tarkoita Groupe Spécial Mobile tai Global System for Mobile Communications, vaan Grenache-, Mourvèdre- ja Syrah-rypäleistä tehtyä viiniä. GSM on klassinen Rhônen alueen sekoite - Châteauneuf-du-Pape, tiedättehän? - joka on levinnyt myös Espanjaan, Australiaan ja USA:n länsirannikolle.



GSM-viinissä jokaisella rypäleellä on oma tarkoituksensa:
  • Grenache (Garnacha) on sekoitteen rypäleistä kevyin ja vaalein. Se tuo viiniin marjaisuutta ja mausteita, kuten vadelmaa ja kanelia sekä niiden lisäksi hedelmäisyyttä. Lisäksi Grenache tuo sekoitteeseen alkoholia ja sen mukanaan tuomaa lämpöä, mutta ei niinkään tanniineja.  
  • Syrah (Shiraz) tasapainottaa sekoitetta ja tuo siihen tummien marjojen aromeja, luumua ja mustikkaa, pippuria ja nahkaisia aromeja sekä väriä ja tanniineja. 
  • Mourvèdre (Monastrell) on pienimmässä, mutta silti tärkeässä roolissa: maun puolella se tuo viiniin kukkaisuutta, luumua ja hieman tupakkaa, lisäksi se tuo viiniin eleganssia, rakennetta ja hapokkuutta, tanniineja ja pituutta jälkimakuun.
Etelä-Rhônessa GSM-viinit ovat Grenache-vetoisia, Syrah ja Mourvèdre täydentävät sekoitusta. Grenachen ansiosta viinit ovat pehmeän mausteisia ja marjaisia, Syrah tuo niihin ryhtiä, savua ja mustapippuria ja Mourvèdre maanläheisiä aromeja, väriä ja tanniineja.

Australiassa Syrah eli Shiraz on suuremmassa osassa ja viineissä on enemmän hedelmäisyyttä, vaniljaa ja tummaa suklaata. Varsinkin uuden maailman GSM-viinit ovat runsaita, täyteläisiä ja nahkaisia ja niiden aromeissa on havaittavissa kypsiä tummia marjoja, yrttejä ja nahkaa, jälkimaussa pippuria ja yrttisyyttä.

Mutta mikä voisikaan olla 4G? Grenache, Gamay, Grüner Veltliner, Gewürztraminer?



Hewitson Miss Harry 2014
(Barossa Valley, Australia; 62 % Grenache, 16 % Shiraz, 14 % Mourvèdre, 6 % Cinsault, 2 % Carignan; 14,49 €)
Cinsautilla ja Carignanilla täydennetty GSM-sekoite on saanut nimensä viinintekijä Dean Hewitsonin tyttären mukaan. Makeassa ja marjaisessa tuoksussa oli myös vaniljaa, samoin maussa. Maku ei kuitenkaan ollut yhtä makea kuin tuoksu - hilloinen toki, mutta myös hieman yrttinen. Tanniinit olivat pehmeät. Kaikki raatilaiset äänestivät tämän suosikikseen.

Hahn GSM 2013
(Central Coast Kalifornia, USA; 60 % Grenache, 37 % Syrah, 3 % Mourvèdre; 17,99 €)
Toisen viinin runsaassa tuoksussa oli jopa aavistus savua, tervaa ja salmiakkia. Se oli hieman tanniinisempi kuin ensimmäinen viini, mutta silti pehmeä, ja maultaan makein illan viineistä.

Richard Hamilton Colton's GSM 2015
(McLaren Vale, Australia; 53 % Grenache, 35 % Shiraz, 12 % Mourvèdre; 14,24 €)
Kolmannen viinin tuoksu ei ollut yhtä antava kuin kahden ensimmäisen, mutta siitä erotti hieman savua ja eukalyptusta, yrttejä ja karhunvatukkaa. Maku oli pehmeä ja tanniinit tuntuivat jälkimaussa.

Château d'Aqueria Lirac 2015
(AC Lirac, Ranska; 14,75 €)
Neljännen viinin rypäleiden sekoitussuhdetta ei kerrota, mutta eipä se mitään. Sen tuoksussa on hilloista herukkaa ja karpaloa sekä hieman vaniljaa. Viini on myös nelikon hapokkain ja maultaan kaikkein kuivin eli vanhan maailman ja viileämmän ilmaston viini erottui hieman joukosta.

Summa summarum
Kaikki viinit olivat hyvin samankaltaisia ja niiden välille oli vaikea löytää merkittäviä eroja - GSM oli siis GSM, makea, marjainen ja mausteinen viini, tuli se sitten Australiasta, USA:sta tai Ranskasta. Grillatun entrecôten kanssa kaikki kävivät loistavasti.



Illan reseptit / Thymen torttu: