Samppanjalasivertailu ja Cuvée Victoire Brut 2005

Juhannuksen kunniaksi Loppasuut päättivät tehdä suuren samppanjalasivertailun. Laseiksi valikoituivat seuraavat (vasemmalta oikealle):

Coupe-mallista samppanjalasia ei kaapeissamme ole ja jos olisi, se ei varmaankaan olisi päässyt vertailuun mukaan. Samoin jätimme pois venäläiset kristallilasit.

Samppanjaksi valitsimme Grand Champagne Helsingissä bongatun Cuvée Victoire Brut 2005:n (30 % Chardonnay, 55 % Pinot Noir, 15 % Meunier; 40,90 € Alkossa).

Onko lasilla merkitystä?

Tässä merkintöjä maistelun ajalta. Miltä samppanja tuoksui ja maistui eri laseista?

Iittala Essence (21 cl)

Iittalan Essence-lasit on suunnitellut Alfredo Häberli vuonna 2001 ja ne edustavat perinteistä huilumaista lasia.

M: Samppanjan tuoksu on voimakas, voimakkain näistä laseista. Siinä on jopa lähes palanutta paahtoleipää, voita, mangoa ja sitruunahyytelöä. Samppanjan maku on sitruksisen hedelmäinen, paahtoleipäinen, ei kovin leveä - maistuu perussamppanjalle.

J: Tuoksussa on lähinnä paahtoleipää, aavistus persikkaa taustalla. Maku on paahteinen, pirskahteleva ja sitruksinen. Tässä lasissa samppanjalla oli voimakkain tuoksu.

Riedel Ouverture (26 cl)

Riedelin Ouverture on edullinen, vuonna 1989 lanseerattu aloittelijan lasisarja, johon kuuluu 10 erilaista viinilasia.

M: Tuoksun paahtoleipäisyys vähenee Essence-lasiin verrattuna. Siinä on sitrusta ja pähkinää. Samppanjan maku on edellistä hapokkaampi ja paahtoleipäisempi, siitä löytyy kypsiä trooppisia hedelmiä ja kielelle jää kermainen, kupliva jälkimaku.

J: Paahtoleivän lisäksi tässä lasissa tuoksusta erotti sitrusta ja pähkinää. Maku oli aluksi hieman makea, mutta muuttui pian sitruksisen hapokkaaksi. Pähkinäisyys lisääntyi samppanjan lämmetessä ja ilmaantuessa.

Lehmann Glass Opale 21 (21 cl)

Lehmann Opale 21 edustaa muotoilultaan uutta, tulppaaninmallista samppanjalasia. Brandin omistajalla Verrerie de la Marnella on yli 40 vuoden kokemus alasta.

M: Samppanjan tuoksu on aavistuksen moniulotteisempi kuin edellisistä laseista. Siinä on paahtoleipää, mutta vähemmän sitrusta, samaan aikaan siinä on kuitenkin voita, pähkinää ja raikkaita trooppisia hedelmiä. Maku on sitruksinen, leveämpi kuin edellisistä laseista ja samaan aikaan keveämpi. Jälkimaku on melko kermainen.

J: Tuoksussa oli paahtoleipää, ananasta ja vihreää omenaa. Maku oli sitruksinen ja mineraalinen. Omenaisuus lisääntyi samppanjan lämmettyä hieman.

Riedel Veritas Champagne Glass (44,5 cl)

Riedelin Veritas-sarja lanseerattiin vuonna 2014 ja se on ensimmäinen Riedelin lasisarja, jonka samppanjalasi ei enää edusta perinteistä huilumaista muotoilua. Lue lisää. Muodoltaan lasi muistuttaa Riesling/Zinfandel-lasia.

M: Samppanjan tuoksu tästä lasista on mieto, jopa masentavan olematon. Kun oikein etsii, löytyy paahtoleipää, mutta sitruksisuutta on aluksi vieläkin vähemmän kuin edellisistä laseista maistettaessa. Sitruksisuus löytyy myöhemmin, samoin aavistus pähkinää. Maku on paahteinen ja sitruksinen sekä runsaampi kuin tuoksu, jälkimaku on kaikkein kermaisin ja jää kuplimaan mukavasti kielelle.

J: Tuoksu oli tässä lasissa hyvin mieto, mutta siitä löytyi paahtoleipää, omenaa ja pähkinää. Lasi korosti hapokkuutta ja mineraalisuutta, vaikka samppanja maistui muuten kepeältä.

Lehmann Référence Jamesse Grand Champagne 45 (45 cl) 

Lasi on suunniteltu yhdessä sommelier Philippe Jamessen kanssa. Se on muodoltaan pyörein ja eroaa eniten perinteisestä huilumaisesta lasista.

M: Samppanjan tuoksu on paahtoleipäinen ja voinen. Sitruksisuus löytyy helpommin kuin Veritas-lasista, samoin pähkinää myöhemmin. Maku on pirskahtelevan hapokas, sitruksinen ja tasapainoinen, mutta kermaisehko jälkimaku katoaa nopeammin kuin Riedelin lasista.

J: Paahtoleivän lisäksi tuoksusta löytyi limeä ja mangoa. Maku oli hyvin sitruksinen ja paahteinen.

Lopputulos

Oliko lasilla väliä? Jonkin verran, mutta eri samppanjalasien erot eivät loppujen lopuksi olleet niin suuret kuin joidenkin puna- tai valkoviinilasien.

Essence-laseissa viini tuoksui kaikkein voimakkaimmin, jopa niin voimakkaasti, että tuoksutellessa tuntui siltä, että joku löisi melkein palaneella paahtoleivällä päin naamaa lähes ylikypsien trooppisen hedelmien keskellä. Mausta ei sen sijaan saanut irti niin paljon kuin muiden lasien kanssa. Kyllä tällä silti sukujuhlat tai illanistujaiset silti skoolaisi varsinkin, jos samppanjaa olisi riittävästi.

Riedelin Ouverture- ja Veritas-laseissa samppanjan tuoksusta oli hankalaa saada mitään irti varsinkin, kun se oli jääkaappikylmää. Lämpenemisen myötä tuoksuja alkoi löytyä, mutta riskinä oli se, että samppanja lämpenee liikaa. Näistä laseista jälkimaku oli kermaisin ja kupli pisimpään kielellä. Ouverture-lasi voisi olla hyvä valinta, jos samppanjaa juo ruokajuomana. Veritas-lasi puolestaan sopisi seurustelujuomana nautittavalle samppanjalle, koska siinä juoma oli kermaisen kepeää ja raikasta.

Lehmannin laseissa samppanja tuoksui kepeimmälle, mutta silti moniulotteiselle. Opale 21- ja Grand Champagne -lasien välille ei yllättäen syntynyt sen suurempaa eroa. Grand Champagne sopisi ruokajuomana nautittavan samppanjan lasiksi.

Kuplat säilyivät yllättävän huonosti kaikissa (lieneekö syynä perusteellinen tiskaus, sillä kuplat lähtevät lasien epäpuhtauksista). Parhaiten samppanja kupli Lehmann Opale 21 -lasissa.

M odotti, että Essence pärjäisi huonoiten ja että Veritas voittaisi Lehmannin Grand Champagnen, koska M on ollut jo kauan Riedel-uskovainen. Toisin kävi. Vaikka Riedelin laseista samppanjan jälkimaku oli kermaisimman kuplivin, molemmat lasit aiheuttivat pettymyksen tuoksun suhteen ja kokonaisuutena ajatellen Lehmannin lasit olivat paremmat. Lehmannin laseista Grand Champagne oli ehkä aavistuksen miellyttävämpi (tai sitten M on vain mainonnan ja Essi Avellan -fanituksen uhri), mutta Opale 21 -lasin hinta-laatusuhde on loistava, joten se päätynee vertailun ykköseksi.

J odotti myös, että Essence olisi huonoin, mutta erehtyi myös. Hän valitsisi Opale 21- tai Grand Champagne -lasin samppanjalleen. Jumbosijan saa Riedelin Veritas -lasi, jossa samppanjasta katosi lähes kaikki luonne.

Entäs samppanja?

Hyväähän se oli, hinta-laatusuhde oli mainio. 40 euroa pullosta ei ollut paha hinta.

G. H. Martel
Alko
Viinistä viiniin